LÄMPIMIÄ terveisiä Turkista, ja tarkemmin Istanbulista. Olin saanut kutsun tulla Jukka Somerharjun kanssa sparraamaan Istanbulin Aasian puoleisella puolella sijaitsevaa Utopia-merkkistä yksityiskoulua heidän pedagogiikan kehittämistyössään.
MUTTA ennenkuin ryntään kertomaan itse sparrauksesta ja Utopia-koulusta, on varmaan perusteltua esitellä lyhyesti koulunpitoa Turkissa. Siksi vähän aikakin minä siitä tiesin.
Koulunpito ennen kuin Turkista tuli tasavalta (1923)
OSMANNIEN valtakunnassa (1298- 1923) peruskoulutus - kun sitä alettiin antaa - annettiin pääasiassa moskeijoiden yhteydessä toimineissa kouluissa. Niissä opetettiin Koraania ja islamin periaatteita ja pyrittiin kasvattamaan hyviä muslimeja.
1800-luvulla suhteet länsimaihin tiivistyivät, ja myös länsimainen koulutusjärjestelmä levisi Osmanien valtakuntaan. Maahan perustettiin uskonnollisen koulutuksen rinnalle länsimaisin periaattein toimineita maallisia oppilaitoksia. Jännite vanha uskonnollisen ja uuden sekulaarin koulutuksen välille syntyi ja lopulta sekasotku oli täydellinen.
Koulunpitoa tasavallan alussa
TURKISTA tuli tasavalta vuonna 1923. Tasavallan perustajan ja ensimmäisen presidentin Kemal Atatürkin johdolla tehtiin koulutusuudistus.
Atatürkin koulu-uudistuksen tavoitteena oli luoda keskusjohtoinen, moderni ja kansallinen koulutusjärjestelmä, joka loisi kansakunnalle vanhoista sidoksista vapaan uuden identiteetin.
Valtio otti myös imaamikoulutuksen vastuulleen ja perusti imaamikouluja. Ne olivat ammattikouluja, jotka keskittyivät nimensä mukaisesti imaamien kouluttamiseen. Ylempää teologista koulutusta tarjonneiden medresien tilalle perustettiin modernisoituja teologisia tiedekuntia.
Koulusota tiivistyi. Vastakkain olivat tästä lähtien sekulaarisuutta, turkkilaista nationalismia, tasavaltalaisuutta ja valtiojohtoisuutta ajanut ns. kemalistinen kansanosa ja toisaalla osmaniajan kultaisia vuosia haikaillut muslimi-identiteettiään korostanut uskonnollinen kansanosa.
Vuoden 1971 sotilasvallankaappaus
Vuonna 1971 Turkissa tehtiin sotilasvallankaappaus. Se muutti poliittista ilmapiiriä. Imaamien koulutus muuttui 4-vuotiseksi keskikoulun jälkeiseksi ammattilukioksi. Ns. imaami-saarnaajalukioiden tehtävä oli valmistaa työntekijöitä uskonnolliselle palvelusektorille huolehtimaan imaamin ja saarnaajan toimesta ja koraanikursseista.
Nämä suljetut imaamisaarnaajakeskikoulut avattiin kuitenkin uudelleen jo vuonna 1974, ja 1970-luvun loppupuoli oli uskonnollisen koulutuksen kannalta erityisen suotuisaa aikaa.
Vuoden 1980 sotilasvallankaappaus
Sotilaat kaappasivat vallan seuraavan kerran vuonna 1980. Uusien imaamisaarnaajakoulujen perustaminen pysähtyi muutamaksi vuodeksi.
Koulujärjestelmän uudistukset 1997 ja 2002
Turkin koulutusjärjestelmä uudistettiin vuonna 1997 ns. post-modernin vallankaappauksen yhteydessä. Valtaan nousu sekulaari armeija. Iso osa kouluista suljettiin- Hallitus pidensi oppivelvollisuutta viidestä vuodesta kahdeksaan ja sulki keskikoulutasolla toimineet imaamisaarnaajakoulut. Myös imaamisaarnaajalukioista valmistuneiden pääsyä yliopistoon vaikeutettiin merkittävästi.
Vuoden 2002 tilanne
Vahvasti uskonnollinen ja isänmaallinen AKP-puolue nousi valtaan vuonna 2002. AKP:n arvoista nouseva isänmaallisuus on erilaista kuin kemalistinen isänmaallisuus, jolla oli vuosia ollut merkittävä asema turkkilaisessa koulutuspolitiikassa. Kemalismi painotti turkkilaista kansallisvaltiota, valtion ja uskonnon eroa ja sekularistisen valtiojärjestyksen merkitystä. Presidentti Erdoğanin ja AKP:n visiossa haikaillaan osmaniajan kunnian päiviä, jolloin Turkki oli islamilaisen maailman johtaja ja merkittävä toimija myös suurvaltapolitiikassa.
Case vuonna 2007
Espoolainen luokanopettaja Jukka Jokiranta kävi vuonna 2007 tutustumassa turkkilaiseen Hacikuran kouluun lähellä Alanyan kaupunkia. Koulussa oli 1200 oppilasta. Julkaisimme jutun Luokanopettaja-lehdessä 1/2008. Tässä poimintoja jutusta:
" Kaksi kertaa viikossa kaikki koulun oppilaat kokoontuvat pääoven eteen ja aloittavat koulupäivän laulamalla rehtorin johdolla Turkin kansallislaulun."
" Kun suomalaisten koulujen ala-aulassa on kaikkien presidenttien kuvat, niin alanyalaisen koulun käytävässä on Kemal Atatürkin kuva. Hän on turkkilaisille sama kuin suomalaisille Mannerheim, Kekkonen ja Arvi Lind yhdessä persoonassa."
" Koulupäivä on Hacikurassa normaalisti kuuden tunnin pituinen: aamupäivällä neljä ja iltapäivällä kaksi tuntia. Oppilaat tulevat suurimmaksi osaksi lähikortteleista; osa oppilaista haetaan vuoristokylistä oppia saamaan."
" Opetus näyttää olevan pääosin opettajajohtoista, mutta lempeää ja ymmärtäväistä. Vieraan ennakkokäsitys turkkilaisen kouluopetuksen autoritäärisyydestä romuttui. Nokialandista saapunut vieras oli ennalta varautunut siihen, ettei tietokoneiden merkitys olisi Alanyassa kovin suuri. Päinvastoin: tietokoneluokka on ahkerassa käytössä."
" Kouluruokailu on järjestetty erilailla kuin meillä. Keskellä päivää on tunnin siesta, jolloin lähes kaikki oppilaat käyvät kodeissaan syömässä. Tämän mahdollistaa turkkilainen kulttuuri, jonka mukaan kotona on aina joku huolehtiva aikuinen - usein äiti, mummo tai täti."
" Koulutoimessaan syystä tai toisesta hitaasti edistyvät oppilaat voivat saada opetusta lauantaisin neljän tunnin ajan kuten myös erityisen lahjakkaat oppilaat."
Uskonto voittaa alaa
Vuonna 2010 kemalistista kansanosaa järkytti vuodesta 1933 kouluissa luetun “Atatürk-valan” poistaminen koulujen pakollisista käytänteistä.
Imaamisaarnaajalukioihin ilmoittautuneiden opiskelijoiden lukumäärä on jatkuvasti noussut. Vuonna 2011 imaamisaarnaajalukioista valmistuneet saivat jälleen yhtäläiset mahdollisuudet jatkaa opintojaan yliopistoissa myös muissa kuin teologisissa tiedekunnissa .
Vuoden 2012 uudistus
Vuonna 2012 Turkissa siirryttiin 4+4+4-koulutusjärjestelmään. Oppivelvollisuus piteni 8-vuotisesta 12-vuotiseksi. Peruskoulun jälkeen on jatkettava neljä vuotta lukiossa tai ammatillisessa koulussa.
Esikoulussa opetetaan 3-5-vuotiaita lapsia. Esikouluopetus on vapaaehtoista, ja se maksaa.
Peruskoulussa opetetaan 6-14-vuotiaita lapsia. Peruskoulu on kaikille pakollinen. Valtion kouluissa opetus on maksutonta ja yksityiskouluissa maksullista. Valtion peruskoulussa oppilailla on yhtenäinen koulupuku ja esim. korujen käyttö on kielletty. Peruskoulu päättyy päättökokeeseen, joka suurelta osin määrittää oppilaiden jatko-mahdollisuudet.
Peruskoulun jälkeen siirrytää 4-vuotiseen lukioon. Lukiojärjestelmä koostuu yleissivistävistä lukioista, ja ammattiin (esimerkiksi matkailualalle) valmistavist atai muuten erikoistuneista (esimerkiksi uskonnolliset Imam-Hatip -koulut) lukioista.
Lukio päättyy päättökokeeseen, jonka läpäisseet voivat osallistua yliopisto-opinnot mahdollistavaan ÖSS-kokeeseen.
Imaamisaarnaajakeskikoulut on avattu uudelleen. Opilaat voivat siirtyä imam hatip -kouluihin jo neljän lukuvuoden jälkeen - siis 10-vuotiaina.
Maallistunut väestönosa pitää imaamisaarnaajalukioita uhkana, ja konservatiivinen muslimiväestö kokee hyvinä ja hyödyllisinä.
Julkiset yliopistot ovat maksuttomia, mutta yksityisten yliopistojen lukukausimaksut ovat tyypillisesti useita tuhansia euroja. Myös yliopistojen taso vaihtelee maassa suuresti.
Tilanne tänään
Uskonnolliset kouluista on kiistelty Turkissa kohta sata vuotta. 2010-luvulla kaikissa valtion kouluissa on vahvistettu uskonnon asemaa. AKP:n mukaan koulujen perustaminen on oikeutettu hyvitys uskonnollisen väestön kokemalle syrjinnälle sekulaarin opposition valtakautena.
Maallistunut väestö kokee, että AKP yrittää islamisoida Turkkia. He huomauttavat, että 10-vuotias lapsi on aivan liian nuori tekemään päätöksiä ammatillisesta suuntautumisestaan. Presidentti Erdogan – itsekin imam hatip -koulun kasvatti – on julistanut haluavansa kasvattaa Turkkiin uskonnollisen nuorison. Puolue on väläytellyt uskonnollisten arvojen opetuksen aloittamista jo päiväkodissa. Evoluutioteorian opetus on poistettu lukioiden opetusohjelmasta.
Koulujärjestelmässä on muitakin isoja ongelmia. Oppimistulokset ovat olleet huonoja. PISA-vertailussa Turkki oli vuonna 2016 sijalla 49, Suomi taas viides. Koulujen laatu ja taso vaihtelevat, ja siksi yksityiskouluihin riittää kysyntää. Oppimiserot eri taustoista tulevien oppilaiden välillä ovat suuria, koulutuksen laatu vaihtelee ja opettajien koulutus on puutteellista.
Toisaalta hallitus on saanut aikaan myös parannuksia. Turkin Pisa-tulokset ovat parantuneet.
Merkittävä ero Suomen ja Turkin koulutusjärjestelmässä on se, että opettajalla on Turkissa paljon suurempi rooli. Opetus on hyvin opettajakeskeistä.
MUTTA ennenkuin ryntään kertomaan itse sparrauksesta ja Utopia-koulusta, on varmaan perusteltua esitellä lyhyesti koulunpitoa Turkissa. Siksi vähän aikakin minä siitä tiesin.
Koulunpito ennen kuin Turkista tuli tasavalta (1923)
OSMANNIEN valtakunnassa (1298- 1923) peruskoulutus - kun sitä alettiin antaa - annettiin pääasiassa moskeijoiden yhteydessä toimineissa kouluissa. Niissä opetettiin Koraania ja islamin periaatteita ja pyrittiin kasvattamaan hyviä muslimeja.
1800-luvulla suhteet länsimaihin tiivistyivät, ja myös länsimainen koulutusjärjestelmä levisi Osmanien valtakuntaan. Maahan perustettiin uskonnollisen koulutuksen rinnalle länsimaisin periaattein toimineita maallisia oppilaitoksia. Jännite vanha uskonnollisen ja uuden sekulaarin koulutuksen välille syntyi ja lopulta sekasotku oli täydellinen.
TURKISTA tuli tasavalta vuonna 1923. Tasavallan perustajan ja ensimmäisen presidentin Kemal Atatürkin johdolla tehtiin koulutusuudistus.
Atatürkin koulu-uudistuksen tavoitteena oli luoda keskusjohtoinen, moderni ja kansallinen koulutusjärjestelmä, joka loisi kansakunnalle vanhoista sidoksista vapaan uuden identiteetin.
Valtio otti myös imaamikoulutuksen vastuulleen ja perusti imaamikouluja. Ne olivat ammattikouluja, jotka keskittyivät nimensä mukaisesti imaamien kouluttamiseen. Ylempää teologista koulutusta tarjonneiden medresien tilalle perustettiin modernisoituja teologisia tiedekuntia.
Koulusota tiivistyi. Vastakkain olivat tästä lähtien sekulaarisuutta, turkkilaista nationalismia, tasavaltalaisuutta ja valtiojohtoisuutta ajanut ns. kemalistinen kansanosa ja toisaalla osmaniajan kultaisia vuosia haikaillut muslimi-identiteettiään korostanut uskonnollinen kansanosa.
Vuoden 1971 sotilasvallankaappaus
Vuonna 1971 Turkissa tehtiin sotilasvallankaappaus. Se muutti poliittista ilmapiiriä. Imaamien koulutus muuttui 4-vuotiseksi keskikoulun jälkeiseksi ammattilukioksi. Ns. imaami-saarnaajalukioiden tehtävä oli valmistaa työntekijöitä uskonnolliselle palvelusektorille huolehtimaan imaamin ja saarnaajan toimesta ja koraanikursseista.
Nämä suljetut imaamisaarnaajakeskikoulut avattiin kuitenkin uudelleen jo vuonna 1974, ja 1970-luvun loppupuoli oli uskonnollisen koulutuksen kannalta erityisen suotuisaa aikaa.
Vuoden 1980 sotilasvallankaappaus
Sotilaat kaappasivat vallan seuraavan kerran vuonna 1980. Uusien imaamisaarnaajakoulujen perustaminen pysähtyi muutamaksi vuodeksi.
Koulujärjestelmän uudistukset 1997 ja 2002
Turkin koulutusjärjestelmä uudistettiin vuonna 1997 ns. post-modernin vallankaappauksen yhteydessä. Valtaan nousu sekulaari armeija. Iso osa kouluista suljettiin- Hallitus pidensi oppivelvollisuutta viidestä vuodesta kahdeksaan ja sulki keskikoulutasolla toimineet imaamisaarnaajakoulut. Myös imaamisaarnaajalukioista valmistuneiden pääsyä yliopistoon vaikeutettiin merkittävästi.
Vuoden 2002 tilanne
Vahvasti uskonnollinen ja isänmaallinen AKP-puolue nousi valtaan vuonna 2002. AKP:n arvoista nouseva isänmaallisuus on erilaista kuin kemalistinen isänmaallisuus, jolla oli vuosia ollut merkittävä asema turkkilaisessa koulutuspolitiikassa. Kemalismi painotti turkkilaista kansallisvaltiota, valtion ja uskonnon eroa ja sekularistisen valtiojärjestyksen merkitystä. Presidentti Erdoğanin ja AKP:n visiossa haikaillaan osmaniajan kunnian päiviä, jolloin Turkki oli islamilaisen maailman johtaja ja merkittävä toimija myös suurvaltapolitiikassa.
Case vuonna 2007
Espoolainen luokanopettaja Jukka Jokiranta kävi vuonna 2007 tutustumassa turkkilaiseen Hacikuran kouluun lähellä Alanyan kaupunkia. Koulussa oli 1200 oppilasta. Julkaisimme jutun Luokanopettaja-lehdessä 1/2008. Tässä poimintoja jutusta:
" Kaksi kertaa viikossa kaikki koulun oppilaat kokoontuvat pääoven eteen ja aloittavat koulupäivän laulamalla rehtorin johdolla Turkin kansallislaulun."
" Kun suomalaisten koulujen ala-aulassa on kaikkien presidenttien kuvat, niin alanyalaisen koulun käytävässä on Kemal Atatürkin kuva. Hän on turkkilaisille sama kuin suomalaisille Mannerheim, Kekkonen ja Arvi Lind yhdessä persoonassa."
" Koulupäivä on Hacikurassa normaalisti kuuden tunnin pituinen: aamupäivällä neljä ja iltapäivällä kaksi tuntia. Oppilaat tulevat suurimmaksi osaksi lähikortteleista; osa oppilaista haetaan vuoristokylistä oppia saamaan."
" Opetus näyttää olevan pääosin opettajajohtoista, mutta lempeää ja ymmärtäväistä. Vieraan ennakkokäsitys turkkilaisen kouluopetuksen autoritäärisyydestä romuttui. Nokialandista saapunut vieras oli ennalta varautunut siihen, ettei tietokoneiden merkitys olisi Alanyassa kovin suuri. Päinvastoin: tietokoneluokka on ahkerassa käytössä."
" Kouluruokailu on järjestetty erilailla kuin meillä. Keskellä päivää on tunnin siesta, jolloin lähes kaikki oppilaat käyvät kodeissaan syömässä. Tämän mahdollistaa turkkilainen kulttuuri, jonka mukaan kotona on aina joku huolehtiva aikuinen - usein äiti, mummo tai täti."
" Koulutoimessaan syystä tai toisesta hitaasti edistyvät oppilaat voivat saada opetusta lauantaisin neljän tunnin ajan kuten myös erityisen lahjakkaat oppilaat."
Uskonto voittaa alaa
Vuonna 2010 kemalistista kansanosaa järkytti vuodesta 1933 kouluissa luetun “Atatürk-valan” poistaminen koulujen pakollisista käytänteistä.
Imaamisaarnaajalukioihin ilmoittautuneiden opiskelijoiden lukumäärä on jatkuvasti noussut. Vuonna 2011 imaamisaarnaajalukioista valmistuneet saivat jälleen yhtäläiset mahdollisuudet jatkaa opintojaan yliopistoissa myös muissa kuin teologisissa tiedekunnissa .
Vuoden 2012 uudistus
Kuvan saa suuremmaksi klikkaamalla. |
Esikoulussa opetetaan 3-5-vuotiaita lapsia. Esikouluopetus on vapaaehtoista, ja se maksaa.
Peruskoulussa opetetaan 6-14-vuotiaita lapsia. Peruskoulu on kaikille pakollinen. Valtion kouluissa opetus on maksutonta ja yksityiskouluissa maksullista. Valtion peruskoulussa oppilailla on yhtenäinen koulupuku ja esim. korujen käyttö on kielletty. Peruskoulu päättyy päättökokeeseen, joka suurelta osin määrittää oppilaiden jatko-mahdollisuudet.
Peruskoulun jälkeen siirrytää 4-vuotiseen lukioon. Lukiojärjestelmä koostuu yleissivistävistä lukioista, ja ammattiin (esimerkiksi matkailualalle) valmistavist atai muuten erikoistuneista (esimerkiksi uskonnolliset Imam-Hatip -koulut) lukioista.
Lukio päättyy päättökokeeseen, jonka läpäisseet voivat osallistua yliopisto-opinnot mahdollistavaan ÖSS-kokeeseen.
Imaamisaarnaajakeskikoulut on avattu uudelleen. Opilaat voivat siirtyä imam hatip -kouluihin jo neljän lukuvuoden jälkeen - siis 10-vuotiaina.
Maallistunut väestönosa pitää imaamisaarnaajalukioita uhkana, ja konservatiivinen muslimiväestö kokee hyvinä ja hyödyllisinä.
Julkiset yliopistot ovat maksuttomia, mutta yksityisten yliopistojen lukukausimaksut ovat tyypillisesti useita tuhansia euroja. Myös yliopistojen taso vaihtelee maassa suuresti.
Tilanne tänään
Uskonnolliset kouluista on kiistelty Turkissa kohta sata vuotta. 2010-luvulla kaikissa valtion kouluissa on vahvistettu uskonnon asemaa. AKP:n mukaan koulujen perustaminen on oikeutettu hyvitys uskonnollisen väestön kokemalle syrjinnälle sekulaarin opposition valtakautena.
Maallistunut väestö kokee, että AKP yrittää islamisoida Turkkia. He huomauttavat, että 10-vuotias lapsi on aivan liian nuori tekemään päätöksiä ammatillisesta suuntautumisestaan. Presidentti Erdogan – itsekin imam hatip -koulun kasvatti – on julistanut haluavansa kasvattaa Turkkiin uskonnollisen nuorison. Puolue on väläytellyt uskonnollisten arvojen opetuksen aloittamista jo päiväkodissa. Evoluutioteorian opetus on poistettu lukioiden opetusohjelmasta.
Koulujärjestelmässä on muitakin isoja ongelmia. Oppimistulokset ovat olleet huonoja. PISA-vertailussa Turkki oli vuonna 2016 sijalla 49, Suomi taas viides. Koulujen laatu ja taso vaihtelevat, ja siksi yksityiskouluihin riittää kysyntää. Oppimiserot eri taustoista tulevien oppilaiden välillä ovat suuria, koulutuksen laatu vaihtelee ja opettajien koulutus on puutteellista.
Toisaalta hallitus on saanut aikaan myös parannuksia. Turkin Pisa-tulokset ovat parantuneet.
Merkittävä ero Suomen ja Turkin koulutusjärjestelmässä on se, että opettajalla on Turkissa paljon suurempi rooli. Opetus on hyvin opettajakeskeistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti