Häntä kiinnosti kaikki: estetiikka, luonnontiede, oikeustiede, pedagogiikka, psykologia, terveys- ja siveysoppi jopa näytelmäkirjallisuus.
Mutta eniten Binetiä kiinnosti lapsisielutiede. Hän oli filantropisti, ja tunsi myötätuntoa köyhiä kansanluokkia kohtaan. Konkreetisti tämä näkyi mm. siinä, että hän avasi ilman korvausta apuluokat "kehityksessä takapajulla" oleville lapsille. Yleisesti hän halusi istuvan koulun sijaan toimivaa koulua.
Hän oli tavattoman tuottelias. Hän kirjoitti 280 kirjaa ja kirjoitelmaa. Pedagogiikan historiaan hänen nimensä jää ennen muuta yhdessä työtoverinsa Théodore Simonin kanssa luoman ensimmäisen nykyaikaisen älykkyystestin ”älykkäisyyden mittausasteikon” ansioista. Binet kehitti testin Ranskan valtion toimeksiannosta. Se koostui muutamasta kymmenestä tehtävästä, joita oli kokeiltu eri ikäisillä lapsilla, kehitysvammaisilla ja sotilailla. Binet ja Simon etsivät tehtäviä, joita eri-ikäiset lapset osasivat suorittaa oikein. Testi oli valmis vuosina 1905 ja 1908.
Testin tarkoitus oli löytää luotettavasti oppilaat, jotka eivät hyötyneet yleisopetuksesta. Binetin oma tarkoitus oli, että testejä käytettäisiin tunnistamaan ne oppilaat, jotka tarvitsevat apua älykkyytensä kehittämiseen ja että heille keksittäisiin ”lääkitsemiskeinoja”.
Älykkyys oli Binetin mielestä kehittyvä, ei pysyvä tai rotuun liittyvä. Älykkyys oli kykyä oppia ja hyötyä opetuksesta. Hänelle älykkyydessä olennaista oli ”terve järki”... järkeily, kekseliäisyys.
Nyttemmin kouluissa älykkyystestien tilalle ovat tulleet koulusaavutustestit.
Alfred Binetin pedagogiikkaa avaa laajemmin hänen vuonna 1903 julkaisemansa teos:
Binet, Alfred. (1918). Aikamme ajatuksia lapsista. Helsinki: Otava.
BINET kritisoi oman aikansa vanhanaikaista koulua hyödyn näkökulmasta. Opetuksen tarkoitus oli hänestä muodostaa toiminta- ja ajatustapoja ja vakiinnuttaa näitä tapoja tottumuksiksi, jotta voitaisiin paremmin sovelluttaa yksilö ympäristöönsä. Koululla on arvoa ainoastaan valmistuksena elämään.
Hän kysyi, vastaako se hyöty, minkä lapsi koulusta saa sitä tuntien, päivien ja vuosien määrää, jonka hän on koulunpenkillä istunut. Jotta kasvatuksen saattaisi arvostella hyväksi, ei siihen riitä yksinomaan, että se lisää erityisen yksilön toimintakykyä, vaan tästä lisäyksestä tulisi koitua hyötyä myöskin yhteiskunnalle, hän kirjoitti. Varmaa vastausta hänellä ei ollut, sillä kriittisenä ajattelijana hän tiesi, että koulun arvon näkee vasta kauan kouluajan jälkeen.
Vanha ja uusi pedagogiikkka
Binet arvosteli vanhaa pedagogiikkaa, jossa opettajat eivät ota huomioon lasten ikää eikä taipumuksia. He eivät ole selvillä edes oppilaiden näkö- ja kuulokyvystä. Monet opettajat…eivät tarkkaa lapsen vastaanottokykyä, luonnetta eikä taipumuksia. Heidän luokkansa on lauma, jossa he eivät voi yksityisiä erottaa. Binetin mielestä näytti siltä, että lapsi on ainoastaan pienikokoinen ihminen, homonculus, jolla on kaikki täysi-ikäisen kyvyt, mutta ainostaan huonommassa muodossa. Otaksutaan, että on olemassa jonkinlainen yleismuotoinen lapsi, jonka kaltaisia kaikki muut ovat enemmän tai vähemmän.
Vanhassa koulussa oli hänestä monta vikaa. Hän muistutti opettajia siitä, että jos opettajien mielestä lahjattomat oppilaat menestyvät huonosti opinnoissaan, voi se olla yhtä paljon opettajan vika kuin heidänkin.
Pedologia
Vanha kasvatustiede oli etupäässä kokemusperäistä, ja Binet kannatti uutta, tieteellisempää kasvatustiedettä. Uusi pedagogiikka perustui kokeelliseen, sielutieteelliseen kasvatusoppiin, pedologiaan.
Binet oli merkittävimpiä 1900-luvun alun pedologian edustajia. Pedologit halusivat kerätä kokeellisin menetelmin empiiristä tietoa lapsista, heidän kehityksestään, tunteistaan, muistista jne. Ensimmäisenä tällaisen psykologian laboratorion oli perustanut Wilhem Wundt vuonna 1879 Leibzigiin. Kasvatusopin piirissä seurattiin tarkoin psykologian kehittymistä. Pedologien hankkima tieto lapsista koottiin taulukkoihin, joissa oli mahdollista vertailla eri ryhmiä toisiinsa. Näin pyrittiin löytämään lapsista tietoa, jonka pohjalta voitaisiin antaa ohjeita mm kouluopetukseen.
Älykkyystutkimukset olivat yksi pedologien suosima metodi. Binet keskittyi nimenomaan lasten älykkyyden tutkimiseen. Hän uskoi vahvasti, että älykkyyttä voidaan kehittää mm. harjoittelun ja uutteran totuttamisen avulla. Harjoitusten avulla kehitettiin tarkkaavaisuutta, muistia ja arvostelukykyä. Opettajien tuli välttää kiirettä, ja opettaa asiat perinpohjin. Vasta kun tieto tulee tajutuksi, sen varaan voi rakentaa.
Myös monet opettajat innostuivat tutkimaan omia oppilaitaan älykkyystesteillä. Maria Montessori otti käyttöönsä motoriikkaa mittaavia osia Binetin testeistä.
Binet uskoi, että opetuksen ja kasvatuksen tärkein tehtävä on lasten taipumusten määritteleminen. Juuri heidän taipumustensa mukaan tulee heitä opettaa ja ohjata myöskin elämänuran valinnoissa. Osalla lapsista on erikoistaipumuksia soitannollisuuteen ja piirustukseen. On myös henkisen ominaisuuden erityistyyppejä: Tietoinen- tiedoton; objektiivinen- subjektiivinen; käytännöllinen- kirjallinen.
Ja mittaamalla oppilaiden tietoastetta/ tietopuolista kehitysastetta. Malli pohjautui ajatukseen kehitysiästä. Tehdään lapsille kysymyksiä kolmen pääaineen: lukemisen, oikeinkirjoituksen ja laskennon alalta ja verrataan vastauksia eri ikäisten normivastauksiin. Näin saadaan selville kunkin oppilaan todellinen tietomäärä. Lapsi osoittaa älykkäisyyttään teoillaan. On otettava huomioon myös se, kuinka työteliäs lapsi on
"Tarvitsemme tätä tietoa erottaaksemme kansakouluissa säännöllisesti kehittyneitten lasten joukossa olevat vajaalahjaiset lapset." Mutta ei vain siksi. " Sen avulla voi tarkistaa opettajien ammattikelpoisuuden. Siitä saa myös keinon kasvatustietellisten metodien arvon tutkimiseen."
Miten sitten ottaa erot huomioon? Innokkaimmat vaativat hänen mukaansa "mitan mukaista koulua." Mutta Bientin mielestä ei saa liioitella. ” Me elämme ajassa, ympäristössä, yksilöitten joukossa, luonnossa, joihin kaikkiin meidän tulee mukautua. Mukautuminen on elämän korkein laki."
Jos koulussa on rinnakkaisluokkia, muutamilla luettaisiin enemmän kirjallisuutta, muutamilla harjoitettaisiin enemmän luonnontieteitä, muutamilla enemmän käytännöllisiä toimia ja ammattitöitä. Kappas vaan Binet ehdottaa jo 1900-luvun alussa painotettua opetusta. Binetin mukaan tulisi valvoa, ettei oppilaitten jakautuminen näihin luokkiin tapahtuisi sattumalta toisin sanoen ainoastaan oppilaitten ja heidän omaistensa usein hyvin sokean toivomuksen mukaan. Kappas vaan, hän pohtii tätä ideaa 2000-luvun alun turkulaiskoulutussosiologien tapaan.
Älykkäisyyden kasvatus
Binet uskoi, että älykkäisyyden kehitystä voi tukea tällä keinovalikolla:
- Edetään helposta vaikeaan
- Sovitetaan ponnistus kyvyn mukaan.
- Opetetaan ensin oppimaan. ”Henkinen ortopedia”. Heikkolahjaisille: liikkumattomuus-, puristamis-, nopeus-, taitavuus- ja muistiharjoituksia
- oppilaiden tulee saada toimia.
- Kasvatetaan tahtoa; Totutetaan ponnistuksiin, pieniin ruumiillisiin kärsimyksiin, tuotetaan itsensä hallitsemisen iloa.
” On parempi antaa lapsen löytää ajatuksia, sen sijaan että hänelle selitettäisiin ajatuksia. Sen sijaan, että hänelle annettaisiin käskyjä, on parempi jättää hänen tekonsa vapaaehtoisiksi.”
Uutta henkeä
”Ymmärtäväiseltä hallitukselta voi toivoa ainoastaan, että työtä helpotettaisiin, ettei sitä estettäisi eikä tehtäisi mahdottomaksi, ” hän lisää.
Opetussuunnitelma
Binetin näkemys opetussuunnitelmasta on varsin moderni. Hän pohtii - tosin tässä teoksessä lyhyesti- kysymystä kasvatuksen ihanteesta vähän koskenniemeläisittäin: Kehitetääänko tietoja ja älyä vai tahtoa vai ruumilllista voimaa? Tuleeko kehittää lapsen yhteiskunnallisia taipumuksia kuten kuriin tottumusta, ryhmittymiseen pyrkimystä, yhteisyyden tunnetta, yleisten asian harrastusta vai suosia kaikkea, mikä antaa vauhtia lapsen yksilöllisyyden, persoonallisuuden ja hänen sisäisen elämänsä kehitykselle, siis hänen henkilökohtaista käsitystään, arvostelukykyään ja riippumattomuuden haluaan.
Kasvatus
Kuriin kasvatuksen keinot hän luokittelee kolmeen ryhmään:
- Erillään pysyttäytyminen- (odotetaan luonnollista rangaistusta MH).
- Ehkäisevät keinot ( = tuotetaan oppilaille vastenmielisiä, katkeria masentavia ja tuskallisia tuntemuksia)
- Kehoittavat keinot (= keinoja, jotka vaikuttavat suotuisalla tavalla ruumiilliseen, älylliseen ja siveellisen toimintaan
Binetin mielestä muisti on kaikenlaatuisten opintojen pohja. Oppiminen on juuri muistin harjoittamista. Ja hänestä sitä voi kasvattaa - ei yleisesti, mutta jonkin tietyn asian muistamisen osalta. Huomio tulee kiinnittää mieleen-painamistilanteeseen: tarkkaavaisuus, moniaistisuus, lepoaika, mielen kääntäminen tajuamaan ja esim. kertaaminen
Opetuksen metodit
Binet ymmärsi metodikäsitteen hyvin laajasti (mieleen tulee hakematta POPSin ajatus) : Siihen kuuluvat kaikki menettelytavat, kaikki järjestelyt, mitkä joko välillisesti tai suoranaisesti edistävät opetusta. Näitä ovat opettajain valinta, heidän valmistava koulutuksensa… Opiskeluaikojen pituuden järjestely ja oppituntien jakaminen. Ja tietysti itse opetuksen muoto (= menetelmät MH). ”Muutamat opetustavat ovat hyviä, toiset iljettäviä.”
Hän kritisoi yliopisto-opetusta yksinomaan suusanallisesta opetuksesta. Oppilas jätetään kokonaan passiivikseksi. Hänestä tehdään vastaanottaja, ikäänkuin astia, johon valetaan oppia.
Binet kannatti toimintaa. Oppilaan tuli olla toimiva. Opetus olkoon kiihotin, mihin hän vastaa teoillaan.
Opettajan tulee kehittyä myös huomioiden tekijäksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti