Kirjoja

Kirjoja

lauantaina, toukokuuta 11, 2019

Unohdettuja pedagogeja: Alfred Binet

ALFRED  Binet (1857- 1911) oli  ranskalainen lakitieteen lisensiaatti, luonnontieteiden tohtori (väitöskirja hyönteisten suolenalaisesta   hermostosta ), mutta ennen muuta huomattava, itseoppinut sielutieteilijä.

Häntä kiinnosti kaikki: estetiikka, luonnontiede, oikeustiede, pedagogiikka, psykologia, terveys- ja siveysoppi jopa  näytelmäkirjallisuus.

Mutta eniten  Binetiä  kiinnosti lapsisielutiede.  Hän oli filantropisti, ja tunsi myötätuntoa köyhiä kansanluokkia kohtaan. Konkreetisti tämä näkyi mm. siinä, että hän  avasi ilman korvausta apuluokat  "kehityksessä takapajulla" oleville lapsille. Yleisesti hän halusi istuvan koulun sijaan toimivaa koulua.

Hän oli tavattoman tuottelias. Hän kirjoitti 280 kirjaa ja kirjoitelmaa. Pedagogiikan historiaan hänen nimensä jää ennen muuta yhdessä työtoverinsa  Théodore Simonin kanssa   luoman ensimmäisen nykyaikaisen älykkyystestin   ”älykkäisyyden mittausasteikon” ansioista. Binet kehitti  testin Ranskan valtion toimeksiannosta. Se koostui muutamasta kymmenestä tehtävästä, joita oli kokeiltu eri ikäisillä lapsilla, kehitysvammaisilla ja sotilailla. Binet ja Simon etsivät tehtäviä, joita eri-ikäiset lapset  osasivat suorittaa oikein. Testi oli valmis vuosina 1905 ja 1908.

Testin tarkoitus oli  löytää  luotettavasti oppilaat, jotka eivät hyötyneet yleisopetuksesta.  Binetin oma tarkoitus oli, että testejä käytettäisiin tunnistamaan ne oppilaat, jotka tarvitsevat apua älykkyytensä kehittämiseen ja että heille keksittäisiin ”lääkitsemiskeinoja”.

Älykkyys  oli Binetin mielestä kehittyvä, ei pysyvä tai rotuun liittyvä. Älykkyys oli kykyä oppia ja hyötyä opetuksesta.  Hänelle  älykkyydessä olennaista oli ”terve järki”... järkeily, kekseliäisyys.

Nyttemmin kouluissa älykkyystestien tilalle ovat tulleet koulusaavutustestit.

Binet teki töitä  Sorbonnen sielutieteellisessä laboratorioissa.  Häntä ei koskaan nimitetty mihinkään virkaan. Hän kuoli  vuonna 1911.

Alfred Binetin pedagogiikkaa avaa  laajemmin hänen vuonna 1903 julkaisemansa teos:

Binet, Alfred. (1918).  Aikamme ajatuksia lapsista. Helsinki: Otava.  

BINET kritisoi oman aikansa vanhanaikaista koulua hyödyn näkökulmasta.   Opetuksen tarkoitus oli  hänestä muodostaa toiminta- ja ajatustapoja ja vakiinnuttaa näitä tapoja tottumuksiksi, jotta voitaisiin paremmin sovelluttaa yksilö ympäristöönsä.  Koululla on arvoa ainoastaan valmistuksena elämään.

Hän kysyi, vastaako se hyöty, minkä lapsi koulusta saa sitä tuntien, päivien ja vuosien määrää, jonka hän on koulunpenkillä istunut.  Jotta kasvatuksen saattaisi arvostella hyväksi, ei siihen riitä yksinomaan, että se lisää erityisen yksilön toimintakykyä, vaan tästä lisäyksestä tulisi koitua hyötyä myöskin yhteiskunnalle, hän kirjoitti. Varmaa vastausta hänellä ei ollut, sillä kriittisenä ajattelijana hän tiesi, että koulun arvon näkee vasta  kauan kouluajan jälkeen.

Vanha ja uusi pedagogiikkka

Binet arvosteli vanhaa pedagogiikkaa, jossa opettajat eivät ota huomioon lasten ikää eikä taipumuksia. He eivät ole  selvillä edes oppilaiden näkö- ja kuulokyvystä.  Monet opettajat…eivät tarkkaa lapsen vastaanottokykyä, luonnetta eikä taipumuksia. Heidän luokkansa on lauma, jossa he eivät voi  yksityisiä erottaa. Binetin mielestä näytti siltä, että lapsi on ainoastaan pienikokoinen ihminen,  homonculus, jolla on kaikki täysi-ikäisen kyvyt, mutta ainostaan huonommassa muodossa.  Otaksutaan, että on olemassa jonkinlainen yleismuotoinen lapsi, jonka kaltaisia  kaikki muut ovat  enemmän tai vähemmän.

Vanhassa koulussa oli hänestä monta vikaa. Hän muistutti opettajia siitä, että jos opettajien mielestä lahjattomat oppilaat menestyvät  huonosti opinnoissaan, voi se olla yhtä paljon opettajan  vika  kuin heidänkin.

Pedologia

Vanha kasvatustiede oli etupäässä kokemusperäistä, ja Binet kannatti uutta, tieteellisempää kasvatustiedettä.   Uusi pedagogiikka perustui  kokeelliseen, sielutieteelliseen kasvatusoppiin, pedologiaan.

Binet oli merkittävimpiä 1900-luvun alun  pedologian edustajia. Pedologit halusivat kerätä kokeellisin menetelmin empiiristä tietoa lapsista, heidän kehityksestään, tunteistaan, muistista jne.  Ensimmäisenä  tällaisen psykologian laboratorion oli perustanut  Wilhem Wundt  vuonna 1879 Leibzigiin. Kasvatusopin piirissä  seurattiin tarkoin  psykologian kehittymistä. Pedologien hankkima tieto lapsista koottiin taulukkoihin, joissa oli mahdollista vertailla eri ryhmiä toisiinsa. Näin pyrittiin löytämään lapsista tietoa, jonka pohjalta voitaisiin antaa ohjeita mm kouluopetukseen.

Älykkyystutkimukset olivat yksi pedologien suosima metodi. Binet keskittyi nimenomaan lasten älykkyyden tutkimiseen. Hän uskoi vahvasti, että älykkyyttä voidaan kehittää mm. harjoittelun ja  uutteran totuttamisen avulla. Harjoitusten avulla kehitettiin tarkkaavaisuutta, muistia ja arvostelukykyä. Opettajien tuli  välttää kiirettä, ja opettaa asiat perinpohjin. Vasta kun tieto tulee tajutuksi, sen varaan voi rakentaa.

Myös monet opettajat innostuivat tutkimaan omia oppilaitaan  älykkyystesteillä. Maria Montessori otti käyttöönsä motoriikkaa mittaavia osia Binetin testeistä.

Binet uskoi, että opetuksen ja kasvatuksen tärkein tehtävä on lasten taipumusten määritteleminen.  Juuri heidän taipumustensa mukaan tulee heitä opettaa  ja ohjata myöskin elämänuran valinnoissa.  Osalla lapsista on erikoistaipumuksia soitannollisuuteen ja piirustukseen. On myös  henkisen ominaisuuden erityistyyppejä: Tietoinen- tiedoton; objektiivinen- subjektiivinen; käytännöllinen- kirjallinen.

Miten nämä taipumukset sitten saa selville? Binet vastaa yksinkertaisesti: Kyselemällä lapsilta, mikä heitä opinnoissaan enemmän ja mikä taas vähimmin  miellyttää.

Ja  mittaamalla oppilaiden tietoastetta/ tietopuolista  kehitysastetta.  Malli pohjautui ajatukseen kehitysiästä.  Tehdään lapsille  kysymyksiä kolmen pääaineen: lukemisen,  oikeinkirjoituksen ja laskennon alalta ja verrataan vastauksia eri ikäisten normivastauksiin. Näin  saadaan  selville kunkin oppilaan todellinen tietomäärä.  Lapsi osoittaa älykkäisyyttään teoillaan.  On otettava huomioon myös se, kuinka työteliäs lapsi on

"Tarvitsemme tätä tietoa erottaaksemme  kansakouluissa säännöllisesti kehittyneitten lasten joukossa olevat vajaalahjaiset lapset." Mutta ei  vain siksi. " Sen avulla voi tarkistaa opettajien ammattikelpoisuuden. Siitä saa myös keinon kasvatustietellisten metodien arvon tutkimiseen."

Miten sitten ottaa  erot huomioon? Innokkaimmat vaativat  hänen mukaansa "mitan mukaista koulua." Mutta  Bientin mielestä ei saa liioitella. ” Me elämme ajassa, ympäristössä, yksilöitten joukossa, luonnossa, joihin kaikkiin meidän tulee mukautua. Mukautuminen on elämän korkein laki."

Jos koulussa  on rinnakkaisluokkia, muutamilla luettaisiin enemmän kirjallisuutta, muutamilla harjoitettaisiin enemmän luonnontieteitä, muutamilla enemmän käytännöllisiä toimia ja ammattitöitä. Kappas vaan Binet ehdottaa jo 1900-luvun alussa painotettua opetusta. Binetin mukaan tulisi valvoa, ettei  oppilaitten jakautuminen näihin luokkiin tapahtuisi  sattumalta toisin sanoen ainoastaan oppilaitten ja heidän omaistensa usein hyvin sokean toivomuksen mukaan. Kappas vaan, hän pohtii tätä ideaa 2000-luvun alun turkulaiskoulutussosiologien tapaan.

Älykkäisyyden kasvatus

Binet uskoi, että älykkäisyyden kehitystä voi tukea tällä keinovalikolla:
  • Edetään helposta vaikeaan  
  • Sovitetaan ponnistus kyvyn mukaan. 
  • Opetetaan ensin oppimaan. ”Henkinen ortopedia”. Heikkolahjaisille: liikkumattomuus-, puristamis-,  nopeus-, taitavuus- ja muistiharjoituksia
  • oppilaiden tulee saada toimia.
  • Kasvatetaan tahtoa; Totutetaan ponnistuksiin, pieniin ruumiillisiin kärsimyksiin, tuotetaan itsensä hallitsemisen iloa.

” On parempi antaa lapsen löytää  ajatuksia, sen sijaan että hänelle selitettäisiin ajatuksia. Sen sijaan, että hänelle annettaisiin käskyjä, on parempi jättää hänen tekonsa vapaaehtoisiksi.”  

Uutta henkeä

Taipumusten tunnistamisen lisäksi "kouluissamme tarvitaan uutta henkeä, ja tämän hengen tulee olla seurauksena opettaja ja oppilaitten keskinäisestä  lähentymisestä." Binet soisi, että tavaksi tulisi keskustella tunnin jälkeen, että opettajat  ottaisivat  osaa joihinkin huvituksiin, innostaisivat oppilaita leikkeihin ja järjestäisivät niitä. " Ja etenkin olisi tärkeää, että  hän (opettaja) herättäisi oppilaissa luottamusta, niin että lapset  tarvittaessa  rohkenisivat uskoa  hänelle asiansa."

”Ymmärtäväiseltä hallitukselta  voi toivoa ainoastaan, että työtä helpotettaisiin, ettei sitä estettäisi  eikä tehtäisi mahdottomaksi, ” hän lisää.

Opetussuunnitelma

Binetin näkemys opetussuunnitelmasta on varsin moderni. Hän pohtii - tosin tässä teoksessä lyhyesti- kysymystä kasvatuksen ihanteesta vähän koskenniemeläisittäin:   Kehitetääänko tietoja ja älyä vai  tahtoa vai  ruumilllista voimaa?  Tuleeko kehittää lapsen yhteiskunnallisia taipumuksia kuten kuriin tottumusta,  ryhmittymiseen pyrkimystä, yhteisyyden tunnetta, yleisten  asian harrastusta  vai suosia  kaikkea, mikä antaa  vauhtia lapsen yksilöllisyyden, persoonallisuuden ja hänen sisäisen elämänsä kehitykselle, siis  hänen henkilökohtaista käsitystään, arvostelukykyään ja riippumattomuuden haluaan.

Kasvatus

Kuriin kasvatuksen keinot hän luokittelee kolmeen ryhmään:
  1. Erillään pysyttäytyminen- (odotetaan luonnollista rangaistusta MH).
  2. Ehkäisevät keinot ( = tuotetaan oppilaille vastenmielisiä, katkeria masentavia ja tuskallisia tuntemuksia)
  3. Kehoittavat keinot (= keinoja, jotka vaikuttavat suotuisalla tavalla ruumiilliseen, älylliseen ja siveellisen toimintaan

Oppiminen 

Binetin mielestä muisti on kaikenlaatuisten opintojen pohja. Oppiminen on juuri muistin harjoittamista. Ja hänestä sitä voi kasvattaa - ei yleisesti, mutta jonkin tietyn asian muistamisen osalta. Huomio tulee kiinnittää mieleen-painamistilanteeseen:  tarkkaavaisuus, moniaistisuus, lepoaika, mielen kääntäminen tajuamaan  ja esim. kertaaminen

Opetuksen metodit  

Binet ymmärsi  metodikäsitteen hyvin laajasti (mieleen tulee hakematta POPSin ajatus) : Siihen kuuluvat  kaikki menettelytavat, kaikki järjestelyt, mitkä joko välillisesti tai suoranaisesti edistävät opetusta. Näitä ovat opettajain valinta, heidän valmistava koulutuksensa… Opiskeluaikojen pituuden järjestely ja oppituntien jakaminen. Ja tietysti itse opetuksen muoto (= menetelmät MH).  ”Muutamat opetustavat ovat hyviä, toiset iljettäviä.”

Hän kritisoi yliopisto-opetusta yksinomaan suusanallisesta opetuksesta.  Oppilas jätetään kokonaan passiivikseksi.  Hänestä tehdään vastaanottaja, ikäänkuin astia, johon valetaan oppia.

Binet kannatti toimintaa.  Oppilaan tuli olla toimiva. Opetus olkoon kiihotin, mihin hän vastaa teoillaan.

Opettajan tulee kehittyä myös huomioiden tekijäksi.

Ei kommentteja: