Kirjoja

Kirjoja

sunnuntaina, toukokuuta 11, 2008

Opettajan paikkoja vapautuu Aurorassa

OPETTAJAT - niinkuin muutkin ihmiset - vaihtavat aika ajoin työpaikkaa. Eri syistä. Espoon ohjeiden mukaan vakinaisten opettajien tulisi ilmoittaa koulunvaihtotoiveensa jo marraskuussa. Näin heidät voidaan sijoittaa toisille kouluille ennenkuin vapaat virat pannaan tammikuussa hakuun. Samalla ehditään saada kouluja vaihtavilta opettajilta vapautuvat tehtävät hakuun. Käytännössä monet opettajat heräävät koulun vaihtoon myöhemmin, ja se ei ole ongelmatonta.

Virkavapauksia myönnetään myös. Pääsääntö on kaksi lukuvuotta. Jos aikoo olla pois koko seuraavan lukuvuoden, virkavapaus pitää hakea viimeistään toukokuun lopussa. Tuo aikataulu on seuraavan lukuvuoden suunnittelun kannalta tosi tiukka. Kaikissa tapauksissa edes näistä aikatauluista ei pystytä pitämään kiinni.

Tarkoitus olisi, että uudet opettajat rekrytoitaisiin jo maalis-huhtikuussa. Monessa koulussa rekrytointi jää kuitenkin kesäkuukausille. Se on tylsää oppilaille ja vanhemmille, mutta myös kouluun jääville opettajille, koska monet asiat ovat sidoksissa toisiinsa.

NIIN käy meille Aurorassakin. Seuraavien viikkojen aikana meidän on pikaisesti täytettävä seuraavan lukuvuoden ajaksi ainakin viisi opettajan paikkaa. (1) Yksi opettajamme ottaa vastaan reksin hommat toisessa koulussa. Hänen tilalleen tarvitaan määräaikainen luokanopettaja. Virka voidaan pannan hakuun, kunhan valitusaika on päättynyt. (2) Vakituinen luokanopettajamme siirtyy toiseen espoolaiskouluun. (3) Opettajamme jatkaa sijaistusta yliopistolla ja (4) toinen suurella todennäköisyydellä toisessa kunnassa. Heidän tilalleen tarvitaan sijaisopettajat. (5) Myös luokanopettajana toimivan tuntiopettajan tehtävä vapautuu, kun meillä vuoden ollut oikein taitava viranhoitaja on hakeutumassa toiseen espoolaiskouluun. Ja ehkä tässä ei ole vielä kaikki. Jollei rehtorilla olisi jo harmaat hiukset, niin elokuussa olisi.

KOULUN vaihto ei ole tavatonta. EU:ssa on voimassa työvoiman vapaa liikkuvuus. Ja Espoossa. Ja Aurorassa.

PERUSTUSLAIN mukaan julkiset virat on laitettava avoimesti kaikkien haettavaksi. Niin tehdään meilläkin. Joka vuosi tehtäviin on opettajat löydetty, ja hyvät onkin. Silti sitä aina jännittää. Koulurakennuksemme on auttamattoman vanhanaikainen. Kuinka kauan löytyy hyviä opettajia tällaisiin tiloihin, kun Espoossa on toinen toistaan upeampia koulupalatseja? Me voimme tarjota vain aktiivisen ja osaavan työyhteisön sekä hyvän yhteishengen. Pian mitataan, millainen merkitys sillä on.

5 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Yhteishenki on merkittävä osa työhyvinvointia, jota varmaankin kaikki, myös opetusalalla työskentelevät arvostavat.

Kuitenkin,

Kun tulevaisuudessa opettajan tilipussin paksuuden määrittää tuloksellisuus ja tuloksen tekeminen on osaltaan riippuvainen koulun tarjoamista resursseista, on ymmärrettävää että heikot puitteet tarjoavat koulut jäävät jalkoihin.

Puutteellisissa olosuhteissa ja kehnoilla välineillä on markkinatalouden pelisääntöjen mukaan turha odottaa "huipputulosta", edes koulumaailmassa.

Koulun tarjoamat puitteet ovat oleellinen osa opetussuunnitelman toteutumista, joka on opettajaa velvoittava.

Martti kirjoitti...

Juuri noin ja silti myös ihan toisin.

Todellinen pedagoginen tulos tehdään opettajan ja oppilaitten vuorovaikutuksen tasolla.

Anonyymi kirjoitti...

Pedagoginen vuorovaikutus, molemminpuoleinen arvostus ja avoin innostuminen ovat mielekkään opettamisen ja oppimisen lähtökohta. Halusimmepa tai emme opettajanuoneen ilmapiiri heijastuu luokkahuoneeseen.

Monissa oppiaineissa, kuten taito- ja taideaineiden osalta opetustilalla ja asianmukaisilla työskentelyvälineillä on suuri osuus vuorovaikutuksen luomisessa.
Esimerkiksi teknisessä työssä työväline on merkittävä oppimisen kohde.

Nämä oppiaineet ovat varsin usein monen koulun resurssoinin akilleen kantapää ja säästökohde, kustannuksiltaan ns. kalliita oppiaineita. Paradoksaalista sinänsä, koska taito-ja taideaineiden merkitys muulle koulunkäynnille on monen oppilaan kohdaalla koulumotivaation lähde. Odotettavissa oleva mielekäs käsityö-,liikunta-,musiikki- ja
kuvaamataidontunti auttaa jaksamaan läpi myös ehkäpä vähemmän mielekkääksi koetun fysiikan tai matematiikan.

Kouluviihtyvyystutkimusten heikkoon ja jopa hälyyttävään tulokseen saattaisi tulla parannusta hyvinkin pienillä satsauksilla näihin oppiaineisiin. Ainoastaan tuntimäärän lisääminen ko. oppiaineisiin saatta kääntyä muutoin resursoimattomana tarkoitustaan vastaan. Yli 50 lasta sateisina päivinä 100m2 jumppasalissa ei ole mielekäs kokemus kenelekään.

Useasti taitojen karttuessa myös vaatimukset omaa tuottamista kohtaan lisääntyvät. Tällöin myös laite- ja tilavaatimukset asettavat uuden oppimiselle omia reunaehtojaan. Kun opettaja turhautuu vaikkakin piiloisesti, se näkyy vääjäämättä pedagogisessa tuloksessa.

Ristiriita resurssien ja opetussuunnitelmien välillä ei saa kasvaa edes odotusarvoisesti liian suureksi. Mikäli näin, tällöin ongelmia koulussa on toden näköisesti odotettavissa monella tasolla.

Anonyymi kirjoitti...

Näinpä. Vuorovaikutus on kaiken perusta ja silti sitä ei nykysysteemissä, esim. opekoulutuksessa juurikaan painoteta.

Eila kirjoitti...

Olen aivan samaa mieltä Martin kanssa; keskeistä opetustyössä on juuri vuorovaikutus. Eikä pelkästään opettajan ja oppilaitten välillä, vaan myöskin koko kouluyhteisön kesken. Hyvä yhteishenki vaikuttaa koulun - ja näin myös oppimistilanteen - ilmapiiriin. Tulosta (miten se sitten mitataankin) ei tehdä pelkillä välineillä, vaan opettajan on pistettävä peliin persoonansa!