Michael Fullanin vaikeasti omaksuttaviin viisauksiin kuuluu se, että muutoksessa merkittävä osa energiasta on varattava muutoksen aiheuttamien seurauksien kanssa elämiseen (coping with the change). Suomeksi kysymys on valmiudesta tehdä korjausliikkeitä.
TÄMÄ PERJANTAIPÄIVÄ- jos joku- haastoi valmiiksi harmaantuneen rehtorin muutoksen hallintaan. Ongelmana oli luokkatilan löytäminen kahtia jaetulle luokalle. Teki niin tai näin, ihmisille tuli paha mieli. Lopulta löytyi ratkaisu, jossa kaikki kärsivät, mutta ehkä kukin mahdollisimman vähän. Ainakin toivon niin.
KAIKEN LISÄKSI sattui kaikenlaista muutakin ikävää, jota oli selviteltävä. Eikä ihan pikkujuttuja. Täytyi jättää Opinmäen pedagogisen työryhmän kokous väliin.
OLISI HUIMAA, jos omistaisi sellaiset aivot, että niissä olisi molemmat osastot: maskuliininen puoli, joka ratkaisee ongelmia ja feminiininen puoli, joka ymmärtäisi, kuinka jokainen asia on samalla kannanotto siihen, arvostetaanko minua ja työtäni. Ja kun olisi vielä aikaa surffailla näiden kahden aivonpuolen välillä riittävästi. Tai sitten pitäisi tatuoida käteen Pasi Valteen ohje: "On ymmärrettävä että muutoksella on tekninen ja inhimillinen puoli. Inhimillinen puoli vaatii huomiosta 9/10".
MUTTA ei tämä perjantai ollut ihan nurinperinpäivä. Siihen mahtui myös monta tärkeää kohtaamista. Sain soittaa bassoa aamulla päivänavauksessa. Sain käydä luottamuksellisen keskustelun erään luokan tyttöryhmän kanssa. Kuinka fiksuja lapset ovatkaan. Arja oli tehnyt maittavaa kanaviilokkia lounaaksi. Ari Wuolle osasi säätää kännykkäni modeemiksi. Nyt pääsen macillani nettiin langattomasti. Opettajien virkavapausasiat etenivät taas yhden opettajan osalta. "Pentu"-opettajamme sai gradunsa lähes valmiiksi. Oppilailta tuli kannustavaa palautetta tulevaisuuspäivästä. Ehdin lähettää kutsuja ensi tiistain hölmöläissparraustilaisuuteen...
ONNEKSI on viikonloppu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti