Fasilitointioppia "Guru-pedagogeille"!

Pepe Nummen kuva fasilitaation, koulutuksen ja valmennuk-
sen suhteista.

MINULLA on ilo ohjata ensi viikolla 16 innokasta vertaiskouluttajaa kolmen  tunnin tehosessiossa. Tilaisuutta on Educodessa markkinoitu näin:

"Koulutuksen tavoitteena on valmentaa tutoropettajia, jotka osaavat jakaa omaa osaamistaan kiinnostavasti ja vaikuttavasti kollegoilleen ja rakentaa heidän kanssaan yhdessä oppivaa yhteisöä." 

Lisäksi luvataan, että  

"koulutuksen menetelmät vastaavat nykyaikaista oppimiskäsitystä ja perustuvat pedagogisesti uuden oppimisen filosofiaan. Koulutus on osallistujalähtöistä ja -keskeistä,tarvelähtöistä ja joustavaa. Kouluttaja toimii fasilitaattorina ja sytykkeen antajana. Koulutuksessa harjoitellaan vertaiskouluttajan taitoja."

TÄLLÄ kertaalla täytyy siis rakentaa työpajan ohjelma niin, että se on  tosissaan fasilitaatiota, ja tiivistää luennointi  muutaman minuutin tutoriaaleihin.

KOKOSIN itselleni(kin) muistiin tähän perufaktoja fasilitoinnista. Päälähteenä on ollut Pepe Nummen teos: Fasilitaattorin käsikirja, jota olen esitellyt aiemmin blogilastussa: http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2017/06/onko-opettajasta-fasilitaattoriksi-osa-1.html

Mutta olen pannut sekaan myös omiani.

1. FASILITOINNISTA YLEENSÄ

Fasilitointi on  konsultointiote ja ajattelutapa, jolla vedetään hankkeita, kokouksia, seminaareja, "koulutustilaisuuksia" niin, että niissä maksimaalisesti hyödynnetään ryhmän kokemuksia, osaamista ja luovuutta.

2. FASILITAATTORIN ROOLI

Fasilitaattori   on sisältöneutraali. Hän on kuin antiikin filosofi Sokrateen kätilö, joka auttaa ideoita ja toimintatapoja syntymään, mutta ei itse synnytä niitä eikä päätä,  millainen lapsi syntyy.
Hän ei kerro, miten asiat ovat (tai miten niiden tulla olla). Fasilitaattori avustaa ja sparraa ryhmän työskentelyä puuttumatta asiasisältöön.

Hän toki käsittelee myös sisältöä; Hän dokumentoi tuloksia, selkeyttää, kiteyttää ja visualisoi.  Mutta hän ei jaa tietoa.

• Fasilitaattori suunnittelee.
• Fasilitaattori luo  oppimiselle suotuisat edellytykset, poistaa oppimisen esteitä,  
• Fasilitaattori juoksuttaa päämäärältään avointa työprosessia
• Hän käyttää pitkälle hiottuja tekniikoita. Fasilitaattori on siis " metodimies". Hän hallitsee, helpottaa ja ohjaa ryhmäprosesseja ja tekee niihin tarvittaessa interventioita. 
• Fasilitaattori mahdollistaa uusien oivallusten syntymisen saattamalla oikeanlaisia, erilaisia ihmisiä kohtaamaan. Fasilitaattori osallistaa porukkaa, saattaa ihmisiä yhteen.(Hän siis rakentaa siis oppimiselle ympäristöä)
• Hän sparraa, kannustaa ja säätelee ilmapiiriä. 
• Hän tsekkaa, että kaikki  tulevat kuulluksi. Että jokainen jakaa osaamistaan.
• Hän rohkaisee ja innostaa heitä  omien kykyjensä tunnistamiseen ja hyödyntämiseen. 

3. FASILITOITAVA RYHMÄ

Fasilitaattori tilataan  saattamaan yhteen joukko ihmisiä. Tarkoitus on, että ryhmä tuottaa uusia ideoita. Tämä onnistuu, kun  ryhmällä  on jo ko. ongelmien ratkaisemiseen tarvittava tieto-taito. Älliä ja sosiaalista kypsyyttä. Laumasta tulee tällainen ryhmä tiettyjen vaiheiden kautta.

1. Ryhmä tutustuu, lämpenee
2. Ryhmä luo syvemmän, yhteisen ymmärryksen ongelmasta 
3. Ryhmä luo yhteisen, uuden ratkaisun
4. Ryhmä luo konkreetin toimenpidesuunnitelman, jotta varmistuu että yhdessä sovittu myös toteutetaan

4. FASILITOINTIPROSESSI

Fasilitaattiossa ryhmä on aktori, toimija. Fasilitaattori auttaa, juoksuttaa prosessia. Prosessissa on usein kolme vaihetta:

1. Fasilitaattori ohjaa ymmärtämään ongelman (löydetään oikeat kipukohdat)
2. Hän ohjaa löytämään yhdessä ratkaisuja ja  jalostamaan niitä.
3. Hän ohjaa luomaan toimenpidesuunnitelman, jolla dokumentoidaan laaditut suunnitelmat niin, että kaikki ne muistavat.

5. ESIMERKKI FASILITAATTORIN VETÄMÄSTÄ TYÖPAJASTA

Jäsennän työpajaan kolme vaihetta: alku, runko ja lopetus.

5.1. ALKU 

Pajan alussa aloitetaan,  virittäydytään, tutustutaan ja fokusoidutaan. Alun (lopuksi tai jo aiemmin)  tehdään kontrakti, sopimus (vrt. draamasopimus)

Alkuseremoniat
. Päivän ohjelman  ja aikataulun esittely
Virittyminen (jotta ihmiset ovat henkisesti paikalle)

• Esim. jana (osallistujia pyydetään asettumaan janalla siihen kohtaan, joka parhaiten kuvaa omaa tilannetta tällä hetkellä jonkin ulottuvuuden suhteen: vaikkapa olen täällä innolla - olisin mieluummin muualla
).  Jokaisen pitää selvittää oma paikkansa jutellen muitten about samaan pisteeseen sijoittuvien kanssa
• Mistä tulet? Fiilikset juuri nyt? Jokainen kertoo nimensä ja sen, minkälaisen tilanteen jätti taakseen lähtiessään. 
• Takkatulitehtävä (lämmittelytehtävä).  Jokaisen tulee etsiä itselleen pari - mielellään joku joka ei ole liian tuttu. Ja vastata kysymykseen:- Miksi olet täällä kaksi päivää? Mitä haluat oppia?Aikaa käytetään yleensä 5+ 5 min.  Kun koulutuspäivä päättyy, pari etsitään uudellen ja kumpikin kertoi, kuinka hyvin tavoite täyttyi (Ks. jäähdyttelytehtävä).

Tutustuminen. Tekniikoina esimerkiksi:

• Kartta (vaikkapa Suomi: missä olet syntynyt)
• Parihaastattelu. Arvostava haastattelu (pari haastattelee  vahvuuksista jne.)Arvostava vahvuuksien tunnistaminen. 
• Kokkareet; nopea tutustuminen = kaksi tutustumiskysymystä; nimi, työnkuva (pyydetään kohtaamaan ainakin 10 ihmistä.
• Koordinaatisto (spectogrammi)
• Karuselli. Kaksi kehää sisä- ja ulkopiiri. Fasilitaattori antaa puheen aiheen ja pyörittää. Ulompi piiri liikkuu. Liikkelle positiivisista ja sitten kohti teemaa. 
• Kaksi piiriä on ennenmuuta tutustumistehtävä. Asetutaan kahteen sisäkkäiseen piiriin niin, että kasvot ovat vastakkain. Kullakin on oma pari toisessa piirissä. Kouluttaja esittää kysymyksen. Sisäpiiriläinen esittäytyy vastaa ensin ja sitten ulkopiiriläinen. Kysymysten  tulisi olla hauskoja (esim. mistä kouluruuasta pidit lapsena eniten), jotta niihin ei liittyisi kilpailua.Sen jälleen ulkopiiri siirtyy myötäpäivään (kuin kellon viisari) yhden pyläkän eteenpäin. Kouluttaja esittää uuden kysymyksen.Piiri pyörii kunnes kierros on käyty. Näin jokainen ehtii tutustua puoleen kurssilaisista.
• Kuvapostikortit.Jokaisen pitää poimia sellainen, joka kuvaa parhaiten itseä/ mielialaa juuri nyt. Piirissä istuen jokainen sitten näyttää kortin, esittelee itsensä ja kertoo, miksi valitsi juuri tämän kortin.

Fokusoituminen aiheeseen. Tavoitteena on aiheen syväymmärtäminen.  Tekniikkoina esimerkiksi

• Lyhyt alustus
• Tilanne-esitys  on yksi ryhmätyön luontoinen aktivointitekniikka.Pieni ryhmä esittää lavastetun tilanteen, jonka pohjalta käydään sitten yleiskeskustelu.
• Minipaneeli
• Tutkimistulosten tulkinta. 
• Nykyisen toiminnan arviointia.  
• Karuselli.
• Haastattelu roolissa.Porukka jaetaan kahtia, toinen on toimittaja ja toinen haastateltava. (Sitten tehdään sama toisinpäin.) "Teet juttua johtoryhmistä johtajuuden rakentajana koulussa. Mieti 15 mieti kysymyksiä, joita esität 15 minuutin haastattelussa yhdeltä ryhmäläiseltä."
• Nykytilan analyysi. Esim. SWOT. Voimakenttäanalyysi (plus- ja miinustekijät: 1) Analysoidaan ensin yksin aiheen plussat ja miinukset 2) Keskustellaan pienryhmissä plussista ja miinuksista, valitaan tärkeimmät. 3) Kirjoitetaan post-it tarroille ja kiinnitetään tauluille 4) Ryhmitellään miinukset yhdessä ja muotoillaan ydinkysymyksiksi 
• Akvaarioväittely (kun on vahvoja, eri mielipiteitä: 1. vain väitelijät. 2. Vain yleisö. 3. Miltä tuntui? Löytyikö ideoita?)
• Dynaaminen fasilitointi. Neljä  paperia: Faktat, huolet, ydinkysymys, ratkaisut-ideat. (yhteinen ymmärräys, opitun purkaminen)
• Aito Open Space-tilanne
• Puheenporina (ryhmä päättää fasilitaattorin johdatuksella 3-5 kysymystä, joista halutaan keskustella.
• Joukkueväittely: Ryhmä jaetaan kahteen osaan, joista toinen puolustaa ideaa tai ehdotusta ja toinen osa esittää argumentteja sitä vastaan. (syvempi ymmärrys)Kirje tulevaisuudesta. Vuoden 2025 minän silmin. 2. Mitä piti tapahtua. 3. Millä mahdollistettiin?
• Triadi 
• Ymmärtävä lukeminen.  Usein tekstiä lukiessa omat käsitykset ohjaavat meitä. Tehtävänä on: 1. Lue seuraava teksti, ja etsi kustakin kappaleesta avainsanat. Selitä omin sanoin, mitä kirjoittaja niillä tarkoittaa.2. Kerro sen jälkeen, mitä itse ajattelet asiasta.

Kontrakti. Kerrotaan pajan tavoite: Tuottaa uusia ideoita. Fasilittattori esittelee roolit. Luodaan pelisäännöt. Tavoitteisuus, Siihen pyritään, että jokainen ottaa vastuuta ja on aktiivinen.  Kukin voi esittää toiveita ja vaikuttaa sekä tulla kuulluksi. Jokainen saa  tuoda esille omaa osaamistaan. Ryhmä itse saa esittää sääntöjä, joilla työpajassa tehdään töitä tehokkaasti ja ilmapiiri säilyy toisia kunnioittavana ja innostavana. Keskeiset ehdotukset kirjataan näkyville, ne dokumentoidaan niin, että kaikki ne myös muistavat (näkevät ne).

5.2. RUNKO

Työpajan runko-osaan kuuluu  ideoiden keruu pajan teemasta, jalostetukseen valittavien ideoiden valinta, niiden jalostusvaihe ja lopuksi suunnitelma jalostettujen ideoiden toimeenpanolle.

Ideointivaihe

Ideoiden keruuvaihe on divergointia. Tuotetaan mahdollisimman paljon aineistoa, ideoita, dataa. Esiin nostettuja asioita ei kritisoida.  Flappi-taulu toimii hyvin ryhmämuistina. Samalla on hyvä sopia kunnianhimotaso: riittääkö  mikä tahansa ratkaisu vai tarvitaanko  jotain aidosti uutta ja mullistavaa?
Sopivia tapoja ovat mm. :

• Omat ideat, 
• Aivoriihi esim. Satanen. Tavoitteena on tuottaa 100 ideaa tai ratkaisua. Sinä vastaat laskemisesta ja kerrot aina kun tulee tasaluku täyteen eli 10, 20 jne. Miksi sata: Aivot tuottavat ensin helppoja ideoita) 
• Benchmarking (miten muut ratkaisseet ongelman), 
• Negatiivinen aivoriihi (ideoita, jotka eivät toimi), 
• Kiertävät kysymykset (muut vastaavat), 
• Ideoiden varastaminen (parastaminen) vrt idealogi
• Unelmointi (luodaan visioita 1. Jokainen unelmoi itsekseen kirjaa ylös. Kolme toivetta. 2. pienryhmät tuottavat ihannekuvan stillkuva, näytelmä, piirustus - haluamallaan tavalla. 3. ryhmät esittävät tuotoksen ja yhteiskeskustelu.
• Idealogi  (varasta ideat itsellesi) 1. omat ideat. 2. Kolmen hengen vaihtuvissa ryhmissä esitellään ja perustellaan. 3. Valitaan parhaat. 4. Ideanäyttely. ( ideoiden kehittely, ideointi, toimintasuunnitelman teko, oppimisen syventäminen, yhteisymmärryksen rakentaminen. 
• Kiertävä ideapiiri (lapuilla eri teemoja, kootaan kiertämällä ideoita. Ei kritisoida)
• MeWeUs: (minä- me-kaikki) (1. omat ideat, 2. ryhmän ideat, .3. ideoiden jakaminen) aikaa pohtia. Tilaisuus hiljaisille puhua. lopuksi kaikki näkevät kaikki ideat.
• Open Space: Vaihe 1: Agendan synnyttäminen (30–60 min): muutamalla sanalla tapaamisen teema sekä metodin periaatteet. Kuka tahansa osallistujista voi tehdä esityksen käsiteltävästä aiheesta kirjoittamalla ehdotuksensa paperille ja lukemalla sen ääneen ryhmälle. Mutta hän myös sitoutuu vetämää keskustelun ja kirjaamaan ylös ideat. .Vaihe 2: Keskustelut (noin 1,5 tuntia) Ihmiset valitsevat itseään kiinnostavat teeman ja osallistuvat haluamiinsa keskusteluihin. Osallistujat päättävät itse mihin osallistuvat ja voivat vaihtaa ryhmää kesken sessiota. Aiheen ehdottaja vastaa siitä, että keskustelun ydinkohdat dokumentoidaan. Vaihe 3: Loppurinki. Ryhmä jakaa halutessaan tärkeimpiä oivalluksia, ajatuksia ja käytännön asioita. Open Space päätetään kiittämällä osallistujia ja korostamalla sitä, mitä on saavutettu: Tärkeimmät teemaan liittyvät aiheet on käsitelty ja kustakin asiasta kiinnostuneet ihmiset saavutettu yhteen. Ongelmiin on löydetty ratkaisuja ja jatkotoimenpiteistä on sovittu. Sopimuksen mukaan keskusteluiden muistiinpanot voidaan koota yhteen ja toimittaa kaikille osallistujille. mutkikkaan ilmiön kuvaksi tms. 
• Pedagoginen kävely (Aristoteles)
• Selvitysmies. Keskeisen idean kirkastaminen prosessissa. Muille tauko. Yksi (selvitysmies) sillä aikaa tiivistää

• Yhteistoiminnallinen tekstiluku. Vaiheet ovat seuraavat1. Kotiryhmässä luetaan kaikki yhdessä pieni pätkä tekstiä. Sitten jakaudutaan asiantuntijaryhmiin a-b-c-d.2. Asiantuntijaryhmät kokoontuvat ja lukevat oman tekstosuutensa ja pohtivat, mikä tekstissä on tärkeää. 3. Asiantuntijat palaavat omaan kotiryhmään ja vuorotellen opettavat oman tekstinsä muille.

Parhaiden ideoiden valinta

Tässä vaiheessa on sovittava valintakriteerit ja tapa, jolla valinta ilmaistaan. Nyt on oikea aika olla kriittinen. Mitkä ideat ovat aidosti toteuttamiskelpoisia?  Mihin ryhmä on valmis sitoutumaan?

Kriteereitä voivat olla  esim. helppous, toteuttamiskelpoisuus, edullisuus, aikaisemmat kokemukset, istuvuus jo oleviin käytänteisiin.

Tuplatiimi yhdistää ideoiden keksimisen ja valinnan:

• Vetäjä kuvailee ratkaistavaa ongelmaa, sen taustoja, ja mahdollisesti saatavilla olevia tilanneanalyysejä. 1. Tilanteeseen liittyviä ongelmia mietitään ensin yksin.2. Seuraavaksi valitaan pareittain tärkeimmät aiheet, jotka kirjoitetaan paperille (A4), esitellään muille lyhyesti ja kiinnitetään seinälle kaikkien nähtäväksi. 3. Esitetyt aiheet ryhmitellään, ja valitaan niistä tärkeimmät, useimmiten äänestämällä. Äänestys voi tapahtua siten, että jokainen osanottaja käy merkitsemässä tärkeimpinä pitämiinsä asioihin merkin. Eniten ääniä saaneet asiat otetaan tyypillisesti jatkokäsittelyyn, esimerkiksi uuden tuplatiimiosuuden avulla.

Jokainen jakaa pisteet ideoille.

• Liikennevalot/värikortit (kommentointiin: Vihreä = kannattaa. Punainen väri= vastustaa Keltainen = kysymys tai ehdotus)
• 10 pistettä jokaisella, itse päättää kuinka jakaa.
• Tuomariarviointi: Ideana on, että ryhmälle asiantuntijoita esitetään joukko väitteitä. Ryhmän pitää jakaa väitteet kolmeen pinoon:- väitteisiin, jotka kaikki allekirjoittavat- väitteisiin, joita täytyy tarkentaa- väitteisiin, joita ei suuri osa ryhmästä hyväksy/pidä totena/todennäköisenä.
• Koordinaatisto.  1. Kootaan ideat. 2. Sovitaan kriteerit: helppous ja vaikuttavuus. 3. Sijoitetaan ideat taulukkoon, jonka ulottuvuudet ovat - toteutus helppoa- X- toteutus vaikeaa - vaikuttavuus suuri- X vaikuttavuus pieni 4. Todetaan, mitkä ideoista ovat parhaita ja toteuttamiskelpoisimpia (helpot ja suuri vaikuttavuus).

Ideoiden työstäminen/jalostaminen käytännön toimintaehdotuksiksi

Jo aikataulu määrittelee, kuinka syvällisesti  valittuja ideoita pajassa voidaan kehitellä, muokata ja jalostaa. Tässäki on käytössä useita työtapoja mm.

• Cafe Learning vrt. Puheenporina. ( ratkaisuja jo valittuihin kysymyksin; strategian jalkautus, ilmapiirikyselyn purku) vrt. World Cafe. Osallistujat jaetaan ryhmiin. Kullakin flap. Kukin ryhmä keskustelee ensin yhdestä käsiteltävästä aiheesta 10–15 minuuttia ja kirjaa paperille ylös keskeisimmät ajatuksensa. Fasilitaattori mittaa aikaa. Joka ryhmästä yksi jää paperin luokse toimimaan esittelijänä ja muut liikkuvat fasilitaattorin pyynnöstä seuraavan aiheen luokse. Esittelijä raportoi heille lyhyesti edellisen ryhmän keskustelusta. Ryhmä jatkaa keskustelua kirjaten jälleen tärkeimmät ajatukset paperille. Noin 10 minuutin jälkeen fasilitaattori ohjaa muut kuin esittelijän siirtymään seuraavan aiheen luo. Kierrosta jatketaan kunnes ryhmä palaa ensimmäiseksi käsittelemänsä aiheen luo. Esittelijä raportoi heille tiiviisti siitä, millaisia ajatuksia aihe herätti muissa ryhmissä. Lopuksi kukin ryhmä esittää johtopäätöksensä omasta aiheestaan koko ryhmälle. Fasilitaattori voi rytmittää kierrosta siten, että aika vähenee aihe aiheelta, esimerkiksi 15 minuuttia, 12 minuuttia, 10 minuuttia, 8 minuuttia ja 6 minuuttia.
• Erillinen kommenttikierros (kuullaan ideat ensin kaikki. Sitten piirissä yksi idea kommentoidaan kerraalla - kirjaa itse ylös)
• Liikennevalot/värikortit (kommentointiin: Vihreä = kannattaa. Punainen väri= vastustaa Keltainen = kysymys tai ehdotus)

Toimeenpano: Implementointi: kuinka asia pannaan toimeen. 

Tässä runkovaiheen viimeisessä vaiheessa hahmotellaan ns. Action Plan. Kuka tekee milloin, ja missä. Aikajana.  Miten onnistumista tuetaan?
 Työtapoina esim.

• Toimintasuunnitelman laadinta. 1) Vetäjä esitelee alustavan toimintasuunnitelma (prototyyppi) 2) Osallistujat miettivät edut ja ongelmat 3) Mietitään pienryhmissä ratkaisut tärkeimpiin ongelmiin = on luotu yhteinen toimtasuunnitelma 
• Toimintopuu (aikataulutettu toimintasuunnitelma 1. jokainen ideoija kirjaa itse 3 ehdotusta. 2. pienryhmä valitsee niistä esim. viisi. Pannaan seinälle. 3. Ryhmitellään. Ei kritisoida. 4. Kukin ryhmä saa valita 3 (max yksi oma) 5. Sijoitetaan kukin valittu idea lapulla aika-akselille. Vielä yhdistellään tarvittaessa. 6. Loppukeskustelu: Ovatko kaikki tyytyväisiä? Voimmeko sitoutua tähän aikatauluun? Kuka vastaa jatkotoimenpiteistä?
• Tuhat euroa (jaetaan parhaille ehdotuksille)


5. 3. SULKEMINEN


Työpajan viimeisessä vaiheessa tehdään yhteenveto, fiilistellään, jaetaan kiitokset ja kootaan palaute.

Yhteenveto on tärkeä. Mitä jäi käteen? Löytyikö hyvä ratkaisu? Työtapana voi olla esim.

• Jana. 
• Pöytäryhmät. 
• Fasilitoitu keskustelu (tavoitteena tehdä) 1. Mistä oli kysymys? Mitä jäi mieleen? 2. Tunteet: Miltä asia tuntuu? 3. Merkitys: Miten tämä vaikuttaa meihin? Mitä olemme oppineet? 4. Tekeminen: Mitä teemme asialle? Mitä asioille pitäisi tehdä? Mitä minä teen? 5. Mitä kysymyksiä nousi mieleen 
• Miltä tuntui: Pareittain jaetaan viiden minuutin ajan vasemmalla seisovan ihmisen kanssa omia tuntemuksiaan siitä, miltä tietty prosessi tuntui. Mitä jäi käteen? 
• Palautekierros (Osallistujat asettuvat rinkiin. Kukin kertoo vuorollaan omat ajatukensa ja tuntemuksensa. Rinkiä voi soveltaa myös kesken työpajan tai seminaarin siten, että kukin kertoo, mihin asiaan kaipaa vielä selvennystä. Jatko-ohjelmaa voidaan siten ohjata osallistujien tarpeiden mukaan.) 
• Palautelaput (Osallistujat kirjoittavat muistilapuille ajatuksena liittyen seuraaviin kysymyksiin: Mikä oli hyvää? Mikä oli huonoa? Mikä jäi puuttumaan? Muistilaput liimataan suurille kysymyskohtaisille papereille. ) 
• Pöytäryhmät: 1. Mitä jäi mieleen? 2. Miltä asia tuntui? 3. Mikä oli olennaista minun kannaltani? 4. Ensimmäiset toimenpiteet asiansuhteen.
• Ticket to leave. Sen avulla yritetään sitoa koulutuksessa opittu paluuseen arkeen. Jokaista pyydetään kirjoittamaan (ei viime minuuteilla):- Kirjoita yksi asia, jonka aiot viedä käytäntöön.- Pohdi, mikä olisi pienin mahdollinen askel, jonka voisit ottaa soveltaaksesi tänään oppimaasi.
• Kysymysnippu: 1. Mitä uutta sain (sisältö tai työtapa)?2. Mitä omia näkemyksiäni vahvistavaa sain (varmuutta lisäävää)?3. Muuta satoa (esim. jotain, joka auttaa eteenpäin, aikomuksia)?4. Mikä herätti kysymyksiä5. Jäikö jokin asia vaivaamaan? Mikä? 6. Miten tyytyväinen olet omaan osuutesi kurssilaisena?

Fiilistelyvaiheessa puhutaan ilmapiiristä, kerätään tunnelmia. Ja  kiitetään osallistujia

Paja päättyy usein päivän arviointiin. Palautetta kootaan jatkoa ajatellen. Miten tästä eteenpäin?  Mitä seuraavaksi

6. VÄLIPALAT

Pajoissa  tarvitaan  usein myös ”välipaloja", ineterventoita, menetelmiä, tekniikoita, joita fasilitaattorilla on aina hyvä olla takataskussaan yllättäviä tilanteita varten.  Fasilitaattorilla on hyvä olla aina muutama varasuunnitelma ja valmius vaihtaa tarvittaessa menetelmä toiseen tai yhdistellä useasta menetelmästä tilanteeseen parhaiten sopiva kokonaisuus. Tai luopua fasilitoinnista,ja siirtyä kouluttajaksi.

Ideoita ymmärryksen syventämiseen

Aina työ ei heti syty. Tekniikoita, joita voi tällöin käyttää ovat esim.

• lyhyt luento (sitä ennen jana: paljonko jo tiedät?) ja sen jälkeen esim. pariporinaa: Mitä sait irti? 
• Idealaatikko. Kirjataan ylös hyvä idea, joka ei kuulu asiaan. Nyt kuitenkin keskitymme sopimuksemme mukaan käsittelemään asiaa xxx. Kokoontumisen lopussa voidaan vielä käydä idealista läpi ja sopia, ketkä ja milloin jatkavat asioiden työstämistä eteenpäin. 

Kun työ ei oikein etene?

Fasilitaattori voi esittää ns. pikakysymyksiä. 

• Eteneekö prosessi ?
• Tarvitsetteko apua?
• Sujuuko ongelmien ratkaiseminen? 

Uskon vahvistus

Aina ryhmä ei usko selviävänsä tehtävästä. Fasilitaattorilla on erilaisia keinoja rohkaista:

• Onnistumistekijöiden tunnistaminen:  Missä olemme parhaillamme? Huippuhetket. Hyvät käytännöt. Mistä olet ylpeä.vrt. ongelmalähtöinen lähestymistapa (mikä on vialla? mikä ei toimi? miten ongelma korjataa. Ensin yksin. Sitten vaihtuvat parit. Valinta. Lopulta kaikki näkyviin.
• Onnistumisen jakaminen. 1. Ensin yksin. Milloin. Mitä tapahtui? Miltä tuntui? Keitä oli mukana? Mitä muut tekivät? Mitä sinä teit? Miltä teistä tuntui?  2. Kuunnellaan kaikkien tarinat. 3. Etsitään yhteisiä tekijöitä onnistumiselle 
• Hyvä minä! Ohjeista jokainen kertomaan omia onnistumisiaan yhteisessä tekemisessä. Jos ryhmässä on uusia jäseniä, he voivat kertoa onnistumisista muissa yhteyksissä. Kiitä osallistujia, ei kommentoida muuta.
• Hyvä Sinä! Pyydä yksi osallistuja istumaan tuolille ja halutessaan sulkemaan silmänsä. Ohjaa muut ihmiset kävelemään hitaasti ringissä ympyrää ja kehumaan istujan tekemisiä, osaamista, ominaisuuksia, yhteistyökykyä tai mitä tahansa ominaisuutta he arvostavat. Ohjaa keskustelua haluamaasi suuntaa lisäkysymyksillä, jotka liittyvät seuraavaan vaiheeseen eli siihen, mihin osaamista ja luovuutta halutaan seuraavaksi käyttää.
• Hyvä me. Puheenvuoro kiertää. jokainen puhuu vuorollaan, kukaan ei keskeytä toista. Ohjeista osallistujat ensin kertomaan ryhmän yhteisiä onnistumisia parilla lauseella. Kerro, että vuoro kiertää järjestyksessä esimerkiksi 3 kertaa, ja kaikki sanovat jonkun onnistumisen. Sen jälkeen jatketaan kierrosta niin kauan, kun jollain on vielä onnistumisia mielessä. Muut saavat sanoa vuorollaan “ohi”. Kiitä lopuksi osallistujia ja tee lyhyt yhteenveto.

Ideoita ilmapiirin rakentamiseen

On tekniikoita, joilla voidaan  luoda hyvää ilmapiirin, rentouttaa alkujäykkyyttä ja pyyhkiä pois  väsymystä tai liian kiihkeäksi äitynyttä keskustelua.

• Mikä ilahdutti tänään ? Jokainen kertoo nimensä ja kaksi ilahduttavaa asiaa, jota aamulla tai eilen tapahtui.
• Tyhjennyskävely: Jostain syystä  jotkin ryhmäläiset voivat suhtautua edessä olevaan urakkaan valmiiksi negatiivisesti. Jokainen valitsee parin ja parin kanssa pitää kävellä 5 minuuttia niin, että sai puhua vain kielteisiä ajatuksia, jotka liityivät teemaan. Yhtään vastaväitettä ei saa esittää. Kun viisi minuuttia oli ohi, pitää  kääntyä takaisin. Ja nyt saa puhua vain myönteisiä asioita  Yhtään vastaväitettä ei saanut  esittää.

Fasilitaattori voi esittää ns. pikakysymyksiä.

• Miltä ryhmän keskinäinen ilmapiiri tuntuu?
• Onko tunnelma ok vai kireä? 
• Tulevatko kaikki kuulluksi (vai dominoiko joku tilannetta)?

Kun jotkut tekevät omia juttujaan 

Fasilitaattorin tulee myös varautua ikäviin asioihin. Kaikki eivät lähde mukaan. Osa on mieluummin  facebookissa.  Tällöin hän harkitsee tekeekö ns. intervention. Fasilitaattori ei kuitenkaan kritisoi ketään eikä mitään toimintatapaa.

• Sinulla taittaa olla jotain tärkeää tekstattavaa?
• Tämä ei taida kiinnostaa teitä?
• Puhutteko samasta asiasta? 
• Kulkeeko keskustelu eteenpäin, vetäytyykö joku? Edetäänkö ratkaisuja kohti?