Kuinka suomalainen perusopetus siis voi? Lastu 4

KUVA: Auroran oppilaita Velskolan leirillä.

Erikoislähikuva
KUINKA SUOMALAINEN PERUSOPETUS VOI MINUN MIELESTÄNI?
Entä mitä minä itse ajattelen? Mitä haluaisin vielä nostaa esiin?

SUOMALAINEN PERUSKOULU on upea innovaatio. Sitä, niinkuin kaikkia muitakin innovaatioita, tulee aika ajoin uudistaa. Eikä 2000-luvulla pelkästään kasvojen kohotus riitä. Minun peruskoulun uudistusohjelmassani olisi ainakin seuraavat edellisissä lastuissa vähemmälle jääneet asiat:
......................................................
1. KOHTI MONIKULTTUURISUUTTA
......................................................
Maahanmuuttajat eivät tule muuttamaan pois tästä maasta. He ovat täällä jäädäkseen, ja heitä tulee yhä enemmän. Helsingin koululaisista lähes neljännes on taustaltaan maahanmuuttajia vuonna2020! Kaikilta maahanmuuttajilta tulisi vaatia suomen kielen opettelu. Lapsilta ja aikuisilta.

Monikulttuurisuus edellyttää vanha- ja uussuomalaisilta molemminpuolista sopeutumista. Yksi keino olisi arvokeskustelun tarkoitettu yhteinen katsomustunti nykyisten monien katsomusaineiden sijaan, niinkuin mm. Terho Pursiainen on esittänyt.

Yhteisellä tunnilla tuettaisiin oppilaitten kasvua eheiksi, suvaitsevaisiksi ja monikulttuurisiksi suomalaisiksi. Tunneilla käsiteltäisiin ihmiseksi kasvun syviä eettisiä kysymyksiä ja tutustuttaisiin tapoihin, joilla niitä on ratkottu eri kulttuureissa. Materiaali ulottuisi saduista, taiteesta aina ajankohtaisiin uutisiin saakka. Yhdistäisin tähän aineeseen osia maantieteestä. Perehtyisimme arvokkaina ja pyhinä pidettyihin asioihin niitä kunnioittaen. Koko luokka yhdessä, lapsen ja opettajan uskonnollisesta vakaumuksesta riippumatta. Perehtyisimme arvokkaina ja pyhinä pidettyihin asioihin niitä kunnioittaen. Koko luokka yhdessä, lapsen ja opettajan uskonnollisesta vakaumuksesta riippumatta.
................................................................
2. KOHTI ELÄVÄÄ OPETUSSUUNNITELMAA
...............................................................
Opetussuunnitelma pitäisi kirjoittaa niin, että paitsi opettajat myös oppilaat ja vanhemmat tietäisivät, mitä koulussa tulisi oppia. Elävä ops olisi kirjoitettu ymmärrettäväksi ja ymmärrettävästi.

KUVA: Oliwer Twistiä harjoitellaan

Tuntijakoon tulisi jättää väljyyttä eheyttäville kokonaisuuksille ja luokan ryhmäyttämiselle (esim. luokan oma tunti). Opetusaikaa tulisi erityisesti antaa eheyttäville kokonaisuuksille, jotka toteutettaisiin opettajien yhteistyönä

Kurssittaisin ja teemoittaisin sisällöt. Osa moduleista voisi olla euroopan tasoisesti standardisoituja (toki lokalisoituja). Sisällöt tulisi muotoilla ratkaistavina ongelmina, tehtävinä tai projekteina. Oppimäärässä tulisi hyväksyä eritasoisia sisältöjä ainakin valinnaisen oppimisen osalta. Kukin kurssi sisältäisi osaamisnäytön. Oppilaiden ops voisi olla samalla osaamisen passi, johon saisi koota kuittaukset annetuista osaamisnäytöistä- myös muualta kuin koulusta. Perheen ja koulun tapaamisissa suunniteltaisiin kunkin kurssin suoritustaso oppilaan osalta. Mitä pitää osata tehdä, että saa hyväksytyn? Entä kiitettävän? Myös kodeille säädettäisiin velvollisuus osallistua näihin tapaamisiin. Sekä vanhemmat että opettajat tapaisivat työajalla.
..........................................................
3. KOHTI AUTENTTISTA KASVATUSTA
..........................................................
Kasvatuksen asema tulisi rehabilitoida koulutyössä. Oikein ymmärretyn, lapsen hyvää edistävän kasvatuksen. Kaikki opetus on kasvattavaa. Kaikki mitä kutsutaan kasvatukseksi ei sitä ole. Väärinymmärrys näkyy kahdessa käsitteessä: aikuiskeskeisessä kasvatuksessa ja lapsikeskeisessä kasvatuksessa. Kumpaakaan käsitettä ei tarvita. Kasvatus ei voi määritelmänsä mukaan olla aikuiskeskeistä. Kasvatus on aina määritelmänsä mukaisesti lapsikeskeistä.

Juuri siksi, että lapsikeskeinen kasvatus on turha käsite, se on erittäin tärkeä. Se osoittaa, mitä kasvatuksen tulee olla, jotta se on kasvatusta. Kunhan muistaa, että kaikki lapsikeskeinen kasvatus ei ole lapsikeskeistä. Eikä edes kasvatusta.

LAPSIKESKEINEN kasvatus on väljä, kokoomakäsite keskenään ristiriitaisia ajatusrakennelmia ja myös kritiikkiä kestämätöntä olettamusperustaa.

Kasvatuskäsitteen ytimessä on kasvun käsite. Totta, mutta ne eivät ole synonyymejä. Kasvu on määriteltävä. Itse näen kasvun ainakin kolmitasoisena ilmiönä: antropologis-biologisena ihmislajiin liittyvänä kasvuna, psykologisena omaksi itse kasvuna, joka on minuuden ja identiteetin kasvu sekä kulttuuris-sosiaalisena omaa yhteisöön ja sen tapaan kasvuna.

Joillekin kaikki kasvu on luonnonvoimaista kehitystä lapsessa, ja sitä ei pidä häiritä. Lapsen pitää antaa kasvaa. On ihmisessä sellaistakin. Mm. kun hormonit käynnistävät puberteetin. Sillä kasvulla on päämäärä. Se kasvu on lajinomaista.

Toinen kasvuntaso on persoonan kasvua. Millainen minun luonteestani saamillani eväillä tulee? Tällä kasvulla ei ole ennalta määrättyä päämäärää. MINÄN kohtaloa ei ole kirjoitettu geeneihin. Ihmisestä voi tulla monenlainen. Tämä kasvu perustuu kasvattaviin kokemuksiin ja niiden pohdintoihin. Ihmisellä on kasvunaiheet lähes vaikka mihin. Ympäristö: sen virikkeet ja palaute määräävät, mitkä aiheet saavat kukoistaa. Tällä tasolla ihmisen kasvuun liittyy oppiminen. Oppiminen ei ole luonnollinen tapahtuma vaan sosiaalista vuorovaikutusta. Tällä tasolla kasvu myös edellyttää muita ihmisiä.

Uloin kasvun kerros on kulttuuris-sosiaalinen. Siinä ihminen liittyy muihin. Hän oppii, mitkä ovat hänen yhteisönsä arvokkaina pitämät asiat, ja ainakin jossain määrin hyväksyy ja omaksuu ne. Sosiologiassa puhutaan sosiaalistumisesta.

Toimintaa, joka pyrkii tietoisesti edistämään kasvua tai ilmiöitä, jotka saavat sitä aikaan kutsutaan kasvatukseksi. Edes antropologisen kasvun osalta kasvatus ei ole turhaa. Lajinomaiseksi kasvu edellyttää suotuisia olosuhteita, ja niiden luominen on juuri kasvatusta. Tarpeita viritetään ja tyydytetään antamalla sopivia ärsykkeitä. Tarve on luonnollinen jännitystila, joka yhdessä virikkeellisen kasvuympäristön kanssa tuottaa normaalin kehityksen. Tarpeiden tyydytystä seuraava nautinto edistää sopeutumista. Näinkin, muttei vain niin.

Myös Monet murrosiän ongelmat kevenevät vanhempien oikeanlaisella toimintatavalla. Tapio Puolimatkalle kasvatus on toimintaa, joka edistää arvokkaiden valmiuksien kehittymistä käyttäen menetelmiä, jotka kunnioittavat kasvatettavien ihmisarvoa.
 Hienosti sanottu. Ihminen ei voi kasvaa sellaiseksi, mihin hänessä ei ole kasvunaiheita. Mutta moneen on.

Sekä oman persoonan kasvu että kasvu yhteisöön sisältävät moraalisia valintoja. Opimme, että jotkin asiat ovat arvokkaita. Kuten tieto vs. epätieto. Kasvi ei opi tällaisia asioita. Kasvu on syvemmin ymmärtämistä. Se on uudistumista, omien rajojen ylittämistä ja avautumista uusille mahdollisuuksille, ja samalla myös vapautumista ennakkokuuloista ja vääristymistä.

LAPSIKESKEISEN KASVATUKSEN kasvunkäsite on suppea. Kasvu nähdään vapaaksi luomiseksi. Se on sitä, mutta ei vain sitä. Persoonaksi kasvuun kuuluu vapautta. Yhteisöön kasvuun sen rinnalla vastuuta.

Lapsikeskeisen kasvatuksen mustia aukkoja on kysymys kasvattajasta. Mihin häntä tarvitaan, jos lapsi kasvaa itseohjautuvasti oikein? Kuitenkin tiedämme, että lapsi kaipaa ja tarvitsee aikuista. Suuntaus kiistää kasvattajan kasvatusoikeuden. Aikuinen ei kuulema tiedä paremmin, millaiseksi lapsen tulee kasvaa. Totta ja valhetta. Lapsi tuntee omat toiveensa. Aikuinen tuntee yhteisönsä tavat. Olen täsmälleen samaa mieltä Tapio Puolimatkan kanssa: Jotta voimme puuttua toisen elämään, meillä pitää olla varmuus siitä, että puuttumisemme edistää hyvää ja arvokasta. Se, että annamme lapselle parhaina pitämämme mahdollisuudet oppia asiat, joilla elämässä meidän mielestämme pärjää, on arvokasta. Kasvu on sekä personalisaatiota että sosialisaatiota. Vapautta ja ohjaamista. Kasvaminen on Puolimatkan mukaan vapauden ja ohjaamisen rytmiä. Ohjaamista, kasvatusta ja kasvattajaa tarvitaan. Ohjaaminen säästää lapsen energiaa ja aikaa.

KUVA: Joskus ohjaaminen säästää lapsen terveyden jopa hengen.

TOINEN ongelmakohta lapsikeskeisen kasvatuksen olettamusperustassa on sen ihmis- ja lapsikuva. Aikuisten oikeasti lapsi ei ole vain viaton. Lapsessa on kasvunaiheet sekä hyvään että pahaan, itsekkyyteen ja epäitsekkyyteen.

LAPSIKESKEISEN KASVATUKSEN KÄSITE on turha, mutta lapsikeskeisyys kasvatuksen periaatteena jopa kriittisenä periaatteena on äärimmäisen tärkeää. Lapsikeskeisyys tarkoittaa mm. lapsuuden omalaatuisuuden (kehitysvaihe) ottaamista huomioon Senkin ymmärtämistä, että lapsi ei ymmärrä aina, mikä on hänelle hyväksi. Se on jokaisen minuuden kunnioitusta ja edellytysten huomioonottamista. Lapsikeskeisyys näkyy kasvatuksen arjessa monipuolisena toimintana sekä aikuisten että toisten lasten kesken: yhdessäolona, leikkinä, työntekemisenä, opetteluna, tutkimisena ja yhdessä hämmästelynä, satujen kuunteluna, juttutuokioina jne. Minulle lapsikeskeisyys on rajojen (normit) , reviirin (autonomia) ja rakkauden (välittäminen) tasapainoa.
........................................................
4. KOHTI TULEVAISUUTTA
........................................................
Tulevaisuuden koulu tulee rakentaa myös tulevaisuuden tarpeista, tämän hetken ongelmien ratkaisuista ja eilisen arvokkaimmasta perinnöstä .

(1) Kaikille koululaisille on taattava terveelliset ja turvalliset tilat. Se maksaa. Korjausvelkaa on kertynyt liian paljon. Ja kuinka moni lapsi menettää tulevaisuuden valinnan mahdollisuuksiaan sairaiden tilojen vuoksi. Meillä ei ole oikein selvää kuvaa siitä, kuinka suuresta urakasta on kysymys. Tuoreen (2008) selvityksen mukaan "opetustilat ovat opiskelun näkökulmasta kokonaisuutena kohtuulliset tai hyvä". Muutama vuosi sitten Stakesin selvitys oli jyrkästi eri mieltä.

"Jopa puolissa Suomen kouluista on kosteusvaurioita, kertoo sanomalehti Hufvudstadsbladet. Joka viidennessä maan 6 000 koulurakennuksesta kosteus- ja homevauriot ovat vakavia. Opetushallituksen mukaan kosteusvaurioiden suuri määrä johtuu osin siitä, että kunnat eivät ole huolehtineet rakennusten kunnosta. Osa koulurakennuksista on huonosti rakennettu."

(2) On järkevää etsiä synergiaetuja yhdistämällä eri-ikäisille ja eri kielellä opiskeleville tarjottuja koulutuspalveluita 
 On järkevää etsiä synergiaetuja yhdistämällä koulua ja muita kunnallisia palveluita (nuorisotila, kirjasto). 
 Saattaisi olla järkevää rakentaa kampuksia, joissa olisi myös liikkeitä, elokuvateattereita jne. Koulun tulisi olla oppilaille toimintakeskus, jossa opiskelun, työn ja vapaa-ajan rajat saisivat hämärtyä. Ja samalla auki kaikenikäisille.

Kouluissa tarvitaan erilaisia tiloja isoista liikuntasaleista ja auditorioista, mediateekkiin, usean opettajan yhteisopetukselle tarkoitettuja oppimistiloja, ja joustavasti seinistään liikuvia luokkatiloja. Lisäksi tarvitaan viihtyisiä oleskelutiloja oppilaille, opettajille ja koulussa kokoontuville vanhemmille.
 Koulussa tulisi voida harrastaa itsenäisesti ja ohjatusti myös oppituntien ulkopuolella. 
 Erityisesti tarvetta on varastotiloille. 
Mikäli koulu tarjoaa myös aamu-, iltapäivä- mahdollisesti yöpalveluita, niille on suunniteltava omat tilat. Tilojen mitoitus tulee muuttaa vastaamaan 2000-luvun opetuksen tarpeita (vanhassa mitoituksessa on noin 1,6 m2 /oppilas).

Kalliiden tilojen käyttöastetta voitaisiin nostaa jaksottamalla opetusaikaa vuoroihin.
 Koulun työvuosi tulisi hahmottaa uudelleen. Opettajat tarvitsevat erillisiä koulutusjaksoja. Ainakin osa kouluista voisi toimia myös kesällä (toki kesäajan henkilökunnan turvin).

Ei riitä, että kunnassa on muutama kunnossa oleva kulissikoulu. Kaikki koulut on saatava kuntoon.

(3) Koulun tulisi olla toimintakeskus, josta perhe löytää kaikki kasvatuspalvelut. Perheille tarjottavaa tukea on lisättävä. Erityisesti koulujen yhteyteen tulisi sijoittaa perheneuvolapalveluita. Kouluterveydenhoitajat jne. tulisi siirtää koulutoimen palvelukseen. Sosiaali- ja perhetyötä tulee vahvistaa koulussa.

(4) Opettajuus tulee määritellä uudelleen. Tiedon välittämisen sijasta opettajan keskeiseksi tehtäväksi nousee itse välittämisen välittäminen. Tulevaisuuden opettajaa auttaa oppilaita löytämään intohimon ja samaa himoitsevan ryhmän tuekseen. Hän poistaa oppimisen esteitä, kuormittavia tekijöitä. Hän tankkaa motivaatiota ja luo uskoa esim. pilkkomalla oppimiskokonaisuuksia osiin. Hän ottaa vastaan näyttöjä siitä, että arvokas on otettu haltuun. Opettajan tärkeä tehtävä on osoittaa, että maailma oppilaan ympärillä on mielenkiintoinen, mutta vielä tärkeämpi tehtävä on osoittaa että juuri oppilas siinä maailmassa on mielenkiintoinen ja tärkeä. Opettajan työssä korostuu ohjaus- ja siihen tarvitaan työaikaa.

" Suomi on Euroopan maiden kärkijoukkoa työkiireen kokemisessa. Kolmannes työssäkäyvistä suomalaisista kantaa ainakin joskus töitään kotiin, kertoo sanomalehti Keskisuomalainen. "

Filosofi Pekka Himasen mukaan opettajalla on tulevaisuuden koulussa viisi tehtävää.

1. Tiedollisten ja taidollisten kykyjen synnyttäminen.
2. Yleinen oppimiskyvyn ja -halu vahvistaminen (palautetaan yhteys omaan lapsen oppimisen haluun),

3. Luova intohimo (opettaja auttaa henkilöä löytämään oma merkityksellinen asia elämässä; opettaja kuin paarma), 

4. Rikastava yhteisö (opettaja kuin pitojen pitäjä, joka saattaa vieraat yhteen.Työelämä tulevaisuudessa on yhdessä tekemistä. Yhdessä tekeminen on tärkeää myös eettisesti: kyse on välittämisestä. Yhdessä opitaan elämisen kykyjä.

5. Itseluottamus (luottamus on pyramidin pohjapalkki, jos sen läpi romahdetaan läpi, jäädään ilman perustaa)

Koulun työaikaa on muutettava niin, että henkilökunnalla on aikaa lasten ja huoltajien henkilökohtaisiin tapaamisiin. Opettajien palkkaus ja työaika tulee laittaa kuntoon herkällä kädellä.

(5) Opetus tulee määritellä uudelleen. Opetusta ohjaavaksi käsitykseksi voitaisiin nostaa vastuullinen konstruktivismi, jossa opettaja ohjaa oppilaitten tietotyötä, mutta pitää huolen, että kaikki myös oppivat perusasiat.

Hyödynnetään lasten oppimispreferenssejä: menetelmiä joilla opitaan ja jotka ovat oppilaista hauskoja. Avainsanoja ovat pelimainen tapa oppia, multimodaalisuus, projektit ja autenttinen oppiminen (työelämäjaksot, vapaaehtoistyö, leirit)

Meillä opetetaan edelleen koko luokkaa. Toivottavaa olisi siirtymä pienryhmäopetukseen ja esim. kahden opettajan malliin.

Opetuksen ja hoidon suhde ja vastuut on määriteltävä. Kaikki lasten oppimisen esteet eivät ratkea pedagogiikalla.

(6) Rehtorius tulee uudistaa. Rehtoreilla on oltava aidot mahdollisuudet vastata 21. vuosisadan opetukselle asettamiin haasteisiin. Maailma, tekniikka, oppilaat ja oppimisen tavat ovat muuttumassa. Keskeinen kysymys on, kuinka koulut pysyvät tietoyhteiskuntakehityksen vauhdissa, vai onko niillä jokin muu vaihtoehto? Rehtorilla on oltava taitoa, tahtoa ja tilaisuus johtaa koulunsa pedagogiikkaa.

Mutta ei siinä vielä kaikki. Tulevaisuuden johtajalta vaaditaan paljon. Hänen on oltava kiinnostava persoonallisuus, laaja-alainen, kaukokatseinen, luova, kyseenalaistava, etsivä, nöyrä, reilu, oikeudenmukainen kestävä, johtajuutta sytyttävä. Hänellä on oltava draivia, kykyä viedä asioita päätökseen, kykyä luoda innovaatioita, kykyä huolehtia ilmapiiristä. kykyä houkutella remmiinsä parhaat aivot ja virittää ne. Hänellä on oltava arvot kohdallaan ja kykyä innostua - ja innostaa - kymmenin kielin ja kulttuurein.

Suomessa rehtori on koulutukseltaan opettaja, ja niin pitää olla jatkossakin. Suomalaiset rehtorit ovat ammatilaisina kansainvälistä kärkeä. Mutta rehtorin arki ei ole kunnossa. Koulutuksen järjestäjän ja rehtorin vastuut on jaettava. Kunnan kouluhallintoa on vahvistettava, jotta rehtori voi keskittyä olennaisimpaan: pedagogiseen johtamiseen. Olli Luukkaisen mukaan "rehtorin ammatin vetovoimaa lisää se, että rehtori voi kokea tekevänsä hyviä asioita ei vain ikäviä ja mielipahaa tuottavia päätöksiä".

Rehtorin on saatava olla pedagoginen johtaja. Pedagogisen johtajan tehtävä on edistää kaikkien oppimista koulussa, niin oppilaitten kuin opettajienkin. Pedagoginen johtaminen ei ole yksittäisen opettajan opetuksen ohjausta vaan pelijoukkueen johtamista: pelaajien ostamista, pelipaikkojen määräämistä jne. Koulua johdetaan puhuttamalla opettajia ja luomalla yhteisiä merkityksiä (vrt. hengen luonti erätauolla), mutta myös säätelemällä kehystekijöitä: koulun painotusta, opetusuunnitelmaa, tuntikehystä, tilojen käyttöä, opetusryhmiä...

Eettisimmillaam koulun pedagoginen johtaminen on vastuunottoa naapurikouluista, yhteistyötä , yhteisen osaamisen jakamisesta kaikkien alueen lasten hyväksi. 

Pedagogisen johtamisen konkreettiset keinot sanan laajimmassa merkityksessä ovat puhuttamisen lisäksi uusien oppimismahdollisuuksien luomista: luodaan opettajille mahdollisuuksia seurata toistensa opetusta, varjostaa toisiaan, toimia pareina jne.

Tämä asettaa rehtorikoulutukselle kovat vaatimukset.

(7) Koulua tulee uudistaa myös työyhteisönä. Uuden kouluyhteisön ihannetta voi tutkailla lukemalla tutkimusta ” Suomen parhaat työpaikat”, joka on julkaistu Optio-lehdessä 2/2007. Tässä tutkimuksessa firmat sijoitettiin järjestykseen henkilöstönäkökulmaa painottaen. Parhaimpien yritysten työntekijät nostivat esiin asioita, jotka heillä toimivat hyvin ja samalla luovat työhyvinvointia ja työssä viihtymistä. Parhaissa yrityksissa asiat ovat hyvin kolmella tasolla 1. organisaation johto-, 2. työyhteisö- ja 3. työntekijätasoilla.



(1) Parhaissa yrityksissä johto ei levitoi massa visio-missiomaailmassaan, vaan käy aktiivista aitoa dialogia työntekijöiden kanssa. Johto on kiinnostunut heidän näkemyksistään. Johto on helposti lähestyttävää ja vastaa puheeseen, jonka kuulee. Johto palvelee. Työntekijöihin luotetaan ja heidät sitoutetaan. Johtaminen on ihmislähtöistä.



(2) Työyhteisöä kuvaa yhteisöllisyys. Oma työyhteisö nähdään kuin toisena perheenä. "Perheessä" pyritään parhaaseen, tehdään yhdessä ja autetaan toisia myös työn ulkopuolisissa vaikeuksissa. Ristiriidat ratkotaan aktiivisesti. Me-henki on todellista. Työntekijä on ylpeä kuuluessaaan yhteisöönsä ja kokee sen omanaan. Ihmisen arvon ei perustu vain hänen suorituksiinsa vaan yksilö on arvokas sellaisena kuin hän on.



(3) Työntekijä kokee oman työnsä mielekkääksi ja tärkeäksi yritykselle ja tuntee, että häneen panostetaan, häneen luotetaan ja häntä arvostetaan.

Pekka Himasen tutkimissa menestyneissä yhteisöissä
 on
1. visio, unelma. Yhteisöllä on yhteiset tavoitteet ja tavoitteiden yhteinen follow-up. Vetovastuut on jaettu 

2. luovuutta. Se edellyttää vapautta työskennella luovasti. Johtajan ei pidä mennä joka paikkaan. Vapaus ansaitaan suoritustem kautta

3. yhteisö on rikastava. Sitä kuvaa kannustava, läheinen yhdessä työskentely ja avoin kritiikki.

4. yhteisössä on turvallista, siellä on luottamusta. Johtaminen on reilua ja sitä kuvaa avoimuus ja oikeudenmukaisuus
................................................................
5. KOHTI PEDAGOGISIA INNOVAATIOITA
...............................................................
Pedagoginen innovointi on kapeutumassa ICT-toimintaan. Arjen ongelmiin ei etsitä ratkaisuja. Ja juuri niin pitäisi tehdä. Ei ihme, että muutosvirtaa ei tutkija näe kuin yksittäisissä luokissa. Korjaamme asioita, jota toimivat. Emme niitä, jotka eivät toimi. Mikä sitten ei toimi? Opettajan ja rehtorin työ tulee riisua nille kasatuista epäoleellisista tehtävistä. Koulun prosessit on yksinkertaistettava. On löydettävä tavat kohdata väkivalta. On löydettävä tapa opettaa lapsia, joihin iskee murrosikä.

Muutama uutisotsikko vuodelta 2008: Helsingin koulujen ilkivallasta jopa miljoonalasku vuodessa; Vantaalaiskoulun seinät töhrittiin taas; Kasiluokkalaistytöt tappelivat nyrkein; Jokelan jälkeen on tehty 24 koulu-uhkausta; Kiusaaminen lisääntyy peruskoulujen yläluokilla; Viidennes 6. ja 9. luokkalaista kertoo kokeneensa väkivaltaa; Pikkupojat perivät pelivelkoja väkivalloin Vantaalla Tuohtuneen isän torstainen hyökkäys järkytti pieniä oppilaita Konalan ala-asteella Helsingissä; Koulupoika iski toista oppilasta sähkölamauttimella; Koulupojan puuhun teipanneet saivat tuomiot; Lukiolainen sai veitsen kurkulleen kemiantunnilla; Opettaja tönäisi koulupojan seinään; Poliisi epäilee: Opettaja pahoinpiteli 7-vuotiaan; Opettaja kuristi oppilaan tajuttomaksi Urjalassa

Psykologisen kehityksen kannalta murrosikä on kaikkein vaikein vaihe. Nuori ei ole tavoitettavissa kielellisesti (kieli taantuu, tunne-elämä taantuu). Mielen toiminnat eivät pysty hallitsemaan fyysistä muutosta, taantuma. Toiminta tipahtaa. Poika voi pudota jopa kolmen vuoden tasolle. Emme ymmärrä, kuinka koulu voisi ottaa huomioon nuoruuden kehitystehtävät (irtaantuminen, identiteetti ja liittyminen).

Tarivitsemme uusia toimintamalleja, uudenlaista ideointia. Tarvitsemme tutkiva opettajia ja rehtoreita. Oman työn tukimiselle tarvitaan tutkivan opettajan virkoja Tarvitsemme laboratoriokouluja. Tarvitsemme joustavia rakenteita, joissa työtä voidaan kehittää arjessa. Tarvitsemme foorumeita, joissa koulu, polittikot ja päättäjät kohtavaat.
.......................................................
6. OPETTAJANKOULUTUS UUSIKSI?
......................................................


Koulu tarvitsee lisää päteviä opettajia ja miesopettajia. Luulen, että vain sukupuolifundamentalisti muuta esittää. Hyviä argmentteja riittää. Pojat tarvitsevat miehiä kukoistaakseen opinnoissaan. Miehiä tarvitsevat tässä mielessä myös tytöt. 

Miehiä tarvitaan miehenmalliksi. Heitä tarvitaan käytännön asioiden osaajiksi. Miehiä tarvitaan pitämään koulua käytänteiltään tehokkaina. Ei kuitenkaan mitä miehiä tahansa. Vaan parhaita miehiä.

Miehet eivät ole opettajina parempia kuin naiset. He ovat erilaisia. Usein rennompia ja laiskuuttaan suurpiireisempiä. Tärkeintä on, että he tulevat miesten maailmasta, johon pojat menevät. Sinne heitä ei upeinkaan nainen voi viedä eikä menemästä estää.

Opettajankoulutukseen tarvitaan muutoksia. Jos perusopetuksessa siirrytään kohti eheyttävää ja innovatiivsta opetusta, opettajien tulisi suorittaa yhdistelmätutkintoja. Yhden aineen opettajien koulutus tulisi lopettaa. Peruskoulun opettajalla voisi olla osaamista pääaineessa, muutamassa sivuaineessa ja niiden rinnalla tai sijasta esim. koulussa tarvittavaa erityisopetuksen, hallinnollisen, kuratorisen ja koulupsykologisen ohjauksen osaamista. Samassa yhteydessä tulisi pohtia, onko opettajuus syytä rakentaa jatkossa ikäkausittain? Pitäisikö opettajille luoda määräaikainen opettajalisenssi?

Valmistuvalla opettajalla olisi ensin välitutkinto. Hänellä olisi oikeus palata suorittamaan loppututkinto esim. 2-4 vuoden kuluttua.

Kuinka suomalainen perusopetus siis voi? Lastu 3

Puolikuva
KUINKA (KOKO) PERUSKOULU VOI?

Opetusministeri Sari Sarkomaata siteeraten: "Kaikki kunnossa, mutta joka päivä tulokset täytyy lunastaa". Moni asia onkin valtakunnan koululaitoksessa kunnossa. Ei kuitenkaan ihan kaikki. Tämä lastu perustuu paitsi omiin mielipiteisiin, tutkimuksiin ja selvityksiin myös siihen palautteeeen, joita mm. Auroran koululla vierailleet ulkomaalaiset (Uusi Seelanti, Liettua, Japani, Venäjä, Espanja, Ruotsi, Iso-Britannia, Itävalta...) ovat antaneet. Pääsosin vieraat näkevät koulumme (imago) hyvin samannäköisenä kuin toivommekin (profiili). Parhaassa tapauksessa kuva on oikea (identiteetti).
..........................................
A. PERUSKOULUJEN MÄÄRÄ
..........................................
Peruskouluja oli vuonna 1990 4869. Vuonna 2006 niitä oli 3383. 1-6 peruskouluja oli syksyllä 2006 2493. Harvennushakkuu on kiihtymässä jo 170:een/vuosi. Yläkouluja (7-9 kouluja) oli 447. Yhtenäisiä peruskouluja eli 1-9 kouluja oli 240. Niiden määrä on viime vuosina kasvanut sarjassa 4-30-30. Tällä vauhdilla kaikki koulut ovat 1-9-kouluja ehkä 60:ssa vuodessa. Harmi kyllä harvennuksessa menee nyt ihan toimintakykyisiä koulujakin.
............................................
B. PERUSOPETUKSEN LAATU
.............................................
Opetus on korkealaatuista. Suomalaisille itselleen PISA-menestys oli Kauko Hämäläisen mukaan järkytys. Kaikenhan piti mennä huonosti peruskoulussa. (vrt politiikka)

Tyytymättömyyttä viestivät enää Opetushallituksen äidinkielen arvioijat ja eräät aineopettajajärjestöt.(mm. matematiikan opettajat). Huonosti asiat ovat meillä kuulema myös liikunnan (huono kunto), kielten (suppea valikoima), yhteiskuntaopin (nuoret eivät äänestä) ja mm. taito- ja taideaineiden opetuksessa.

Suomi on maailman paras. Yksikään muu maa ei ole ollut kaikissa kolmessa vertailussa kärjessä. PISA-menestyksen syytä on vaikea sanoa. Minä väitän, että syitä on kolme: Opettajat. Opettajat. Opettajat.



Ensinnäkin: Suomalainen luokanopettaja on kansainvälisesti huippukoulutettu. Hän saa tutkimuspohjaisen koulutuksen ja suorittaa ylemmän korkeakoulututkinnon. Hän voi harjoitella opetusta sekä kenttäkouluissa että erillisissä harjoittelukouluissa. (Vrt. Kuitenkin oph:n seurannat. Parhaat tulokset kansakoulunopettajan tutkinnon suorittaneiden oppilailla.)

Toiseksi: Suomalaiseen luokanpettajan koulutukseen hakeutuu ikäluokkansa parhaat tytöt. Meillä opettajan ammatti ei ole second choice. Tällä on historialliset juuret. Kansakoulunopettajattaret tulivat usein ylemmästä keskiluokasta. Yhä opettajiksi saadaan Ikäluokkansa lahjakkaimmat. Ammatin vetovoima on mysteeri.

Kolmanneksi: Meillä opettajilla on vahva ammatillinen sitoutuminen. Opettajiin luotetaan. Heillä on meillä profesionaalinen asema, vaikka palkka onkin teollisuustyöntekijän tason alapuolella. Muualla maailmassa kouluja kontrolloidaan voimakkaasti julkistamalla sekä tarkastuskertomukset että koulun oppilaitten tulokset kansallisissa oppisaavutustesteissä.

Tuoreen arvioinnin mukaan suomalaisten opettajien ammattitaito ja professionaalinen asenne on kokonaisuutena hyvä ja varsin tasalaatuinen. Opettajien tavoitetietoisuus on hyvä (ops). Opettajat suhtautuvat oppilaisiin kannustavasti.
Hyvää työtä tehdään kaikissa kouluissa tasalaatuisesti kautta maan joskus hankalissakin oloissa. Opetus on monipuolista opetus, joskin opettajakeskeistä. Oppikirjalla on tärkeä asema.

On toki muitakin syitä:
4. Poliittis-hallinnolliset ratkaisut. Peruskoulu rakennettiin toimivilla säädöksillä, hyvillä hallintopalveluilla ja yliopistotasoisen opettajankoulutuksen uusilla linjauksilla. Opetuksen kehittäminen perustui tutkittuun tietoon. Kouluissa tehtävää kokeilua ja tutkimusta tuettiin. Opetushallinnon tehtäviin haluaville järjestettiin kasvatusalan asiantuntijakoulutusta. Opettajia tuettiin täydennyskoulutuksella. Maahan luotiin ohjaavien opettajien järjestelmä. Opinto-ohjauksen ja oppilashuollon tarpeisiin koulutettiin erikoishenkilöstöä. Lastentarhanopettajakoulutus siirrettiin yliopistoihin, jotta pienten lasten päivähoidon laatu saataisiin vastaamaan lasten yksilöllisiä kasvatuksellisia tarpeita. 



Mutta sitten....
1990-luvulla laman iskettyä purettiin opetusta tukevaa hallintoa tavalla, josta perusopetus ei ole monella paikkakunnalla vieläkään toipunut. Säädösten antamalla luvalla on lakkautettu koulutoimenjohtajan virkoja ja supistettu tukipalveluita. Päätösten valmistelu on heikentynyt. Tukiopetusta ei kaikkialla anneta. Opetuksessa käytetään vanhentunutta oppimateriaalia. Kouluja on homeessa. On valittu väärä linjaus, joka antaa kunnille mahdollisuuden kohdentaa säästöt nimenomaan yleissivistävään opetukseen.

Lisää hyviä puolia:
2. Suomalainen perusopetus on kustannustehokasta. Hyvä hinta-laatusuhde. Hyvin hallinnoitu. Koulutuksen rahoitus on Suomessa länsimaiden keskitasoa, sen tehokkuus on huippuluokkaa.

3. Suomalainen koulutuspolitiikka on johdonmukaista (vaikka opetusministeri vaihtuu, päälinja pysyy)

4. Kouluruokailu on ylpeyden aiheitamme (8-luokkalaiset eivät kuitenkaan syö)

5. Erityisesti opettajista tärkeää on opettajalle meillä annettu didaktinen vapaus, autonomia. Eivät opettajat tuoreen arvioinnin mukaan kaipaile rehtoriakaan opetustaan johtamaan. (Vieraamme taas näkevät sen joskus heitteillejätöksi).

6. Opettajat ja oppilaat viihtyvät koulussa. Opettajien ja oppilaitten lämmin suhde (comfortable), sanovat sekä tutkijat että vieraat. Yllättäen oppilaita koskevissa tutkimuksissa saadaan myös tuloksia, joiden mukaan opettajat eivät välittäisi oppilaista.

7. Rehtorilla on meillä opettajatausta. Se ehkä jarruuttaa joitain uudistuksia.

8. Suomessa on hieno opettajankoulutus.


Silti epäpätevien opettajien käyttö hämmästyttää vieraita. ( vrt. Opettajalisenssit) Onko huoli aiheellinen? Ainakin se näkyy heikompina tuloksina Oph:n matikkaselvityksessä.

9. Meillä on tasa-arvoinen koululaitos. Oppilaiden tuloksissa ei ole yhtä suuria eroja kuin muualla. Toisaalta lapset saavat meillä varsi vähän opetusta.

Opetushallituksen ex pääjohtaja nosti viime syksynä esiin kysymyksen oppilaiden saaman opetuksen määrästä. Hänen mukaansa yhdeksän peruskouluvuoden aikana kertyy tänään opetusta puoli vuotta vähemmän kuin 1990-luvun alussa. Hurjaa- ja samaan aikaa hyvä muistaa, että suomalaislapset saavat myös vähemmän opetusta kuin lapset muissa maissa. Lakisääteisen tuki- ja erityisopetuksen saatavuudessa on kuntien välillä suuria eroja. Eräissä kunnissa tuki- ja erityisopetusta tarjotaan niin vähän, että oppilaan lakisääteiset oikeudet eivät toteudu.

Mutta on meillä myös ongelmia:
I. Koulutuspoliittiset linjat eivät aina toteudu.

Vuonna 1999 liikkeelle laitettu yhtenäisen perusopetuksen hanke ei esimerkisi ole juurikaan edennyt. Vasta joka kymmenennessä koulussa kaikki perusopetuksen luokat 1-9 toimivat saman katon alla. Suurin osa peruskouluista toimii niinkuin ennenkin.Tällä vauhdilla muutosvaihe vie 60 vuotta. Niinikään puhti on kadonnut tietoyhteiskuntaliikkeestä.

II. Suomalaislapset eivät viihdy koulussa. Näinhän yksi PISA-kysymys väittää. Kuitenkin esim. Espoossa oppilaiden kouluviihtyvyden keskiarvo asteikolla 1-5 on 4.23. Mitä sen pitäisi olla?

III. Oppilaat eivät saa osallistu kouluissa päätöksentekoon (Oppilaat haluavat osallistua ruuasta ja istutuksista päättämiseen)

IV. Tasa-arvo ei toteudu päättöarvostelussa (Pienissä kunnissa annetaan osaamista paremmat numerot)

V. Koulukiusaaminen ei ole vähentynyt (10 %).

Koulukiusaaminen on vastenmielinen asia, ja silti sitä esiintyy kaikissa kouluissa samalla lailla kuin työpaikkakiusaamista aikuisten yhteisöissä. Meissä jokaisessa näyttää asuvan valitettavasti pikkupiru.

Suomalaisen lastenpsykiatrian alaan kuuluvan yli 20 vuotta kestäneen poikien seurantatutkimukseen mukaan koulukiusaaminen on erittäin vakava oire myöhemmistä vaikeuksista. Kahdeksanvuotiaina päivittäin toisia kiusanneille kertyi nuoruus- ja aikuisiässä selvästi enemmän rikoksia. Erityisen suuri riski oli, jos kiusaamiseen liittyi muita käytöksen ja tunne-elämän ongelmia. Tälläisella yhdistelmällä on selkeä yhteys myöhemmän iän rikollisuuteen. Kiusaaminen on kuin varoitusmerkki. Hälyttäviä oireita ovat jatkuva aggressiivisuus ja kyvyttömyys hallita kiihokkeita eli tuhoava ja rajoja rikkova käytös. Andre Souranderin mukaan näitä ongelmia tulisikin seuloa samalla tavalla, kun seulotaan sokeritautia tai lasten ylipainoisuutta- Lisäksi pitää olla myös apua ja hoitoa tarjolla.

VI. Oppilaita katoaa jonnekin yläkoulun jälkeen. Missä LOST- ryhmä on? Suomessa kuutisen prosenttia ikäluokasta jää edelleen koulutuksen ulkopuolelle peruskoulun jälkeen.

VII. Erityisopetuksen jatkuva kasvu. 
Mm espoolaiskoulujen opettajat ovat huolissaan erityisopetuksen rapautumisesta kaupungin opinahjoissa. Erityisopetusta vaativien lasten määrä kasvaa jatkuvasti. On arvioitu, että tätä vauhtia kaikkia oppilaat ovat pian eritysoppilaita. Valitettavasti erityisopetuksen resurssit laahaavat perässä. Myös pätevästä henkilöstöstä on huutava pula. Tällä hetkellä Espoossa erityisopetusta antavista opettajista lähes puolet on epäpäteviä.

VIII. Opettajien täydennyskoulutuksen puutteet. Opettajien osaaminen vanhentuu siinä. missä muidenkin. Kaikki eivät saa täydennyskoulutsuta. Kaikki eivät sitä haluakaan.

IX. Perusopetus kärsii siitä, että poliittiset päättäjät jatkavat 1990-luvun laman aikana aloitettua säästöjä huolimatta siitä, että tilanne on muuttunut. Säästövaihde on jäänyt päälle myös vakavaraisissa kunnissa. Tehokkuus saadaan maksamalla alipalkkaa ja laiminlyömällä koulukiinteistöjen hoito. Suomi on täynnä homekouluja. Monessa kunnassa on vaarallisen ohut kouluhallinto. Jargon-retoriikka (jossa resurssit korvataan vahvalla tahtotilalla) menee meillä läpi. Opetusryhmät ovat liian suuria.

Pitkään muhineen vakavan homeongelman paljastuminen esim. Laajasalon alakoulussa nostaa surullisella tavalla esille rakennusvirheiden ja silkan välinpitämättömyyden seuraukset julkisissa rakennuksissa. Kouluille pitäisi ehkä määrätä säännölliset kuntotarkastukset.

Stakesin varsin tuoreen tutkimuksen mukaan 80 % kouluista on sisäilmaltaan viallisia. Puolessa kouluista on kosteusvaurioita. Kyse ei ole pikkuasiasta. Sairastuvilta lapsilta umpeutuvat monet ammatinvallinnan polut- suurimmaksi osaksi välinpitämätömyyden vuoksi.

X. Koulutuspolitiikassa tehdään opettajien mielestä myös ratkaisuja, jotka eivät edistä koulutyötä. Esim. tällainen on inkluusio ja integraato ilman tukitoimia. Ja opetussuunnitelmien uusiminen.

" Erityisluokat ovat " kompromissi, jossa opettajien torjumat oppilaat pääsevät kyllä kouluun, mutta eivät vielä muitten lasten joukkoon" Timo Saloviita

XI. Opetusuunnitelma on opettajien mielestä liian vaativa ja liian sitova.

XII. Oppilasaines vaikeutuu koko ajan. Opetusryhmät ovat opettajista liian suuria. Tutkijoiden mukaan oppilaiden erilaisuus ei ole pedagoginen ongelma, mutta 25 oppilasta suuremmat opetusryhmät ovat sitä.OAJ onkin esittänyt alaluokkien kooksi enintään 18 oppilasta, ja 3-9:lle luokille 24:ää.

Opetusryhmät ovat Suomessa muita maita pienemmät. Perusasteella on yhtä opettajaa kohden 15,9 oppilasta kun määrä järjestön jäsenmaissa on keskimäärin 16,7.Eli marisijoita koko porukka, niinkö? ( vuonna 2006 Suomessa oli oppilaita perusopetuksessa oli keskimäärin 13,5)

XIII Työ on opettajien mielestä muuttumassa vaaralliseksi.

ILTALEHTI kertoi, että naisopettaja pahoinpideltiin keskellä koulupäivää 6.9. Laajavuoren koululla Vantaan Martinlaaksossa. Oppilaat olivat palaamassa välitunnilta, kun viides- ja kuudesluokkalaiset pojat ryhtyivät tappelemaan koulun pihassa. Opettaja meni väliin ja yritti hillitä oppilasta ottamalla tästä kiinni. Toiselta oppilaista meni pinna ja hän löi nyrkeillä opettajaakin.

XIV Myös opetukseen liittymättömien tehtävien kasvava määrä ja kiire vaikeuttavat usein opetuksen onnistumista. Kiireen kokemusta kasvattaa lisäksi projektien ja kokousten tulva.

XV Vanhemmat muuttuvat hekin opettajien mielestä vaikeiksi. Kodin ja koulun yhteistyö on yhä useammin kanteluita.

XVI Opettajien palkkataso ei vastaa työn vaativuutta.

Suomalaisopettajilla on median mukaan ruusuiset olot verrattuna kollegoihin muissa maissa. Perusteluksi esitetään, että opettajien palkat ovat nousseet Suomessa selvästi enemmän kuin muissa kehittyneissä maissa. Kymmenen vuoden aikana suomalaisopettajat ovat kasvattaneet tienestejään jopa yli 40 prosenttia, mikä ylittää tuntuvasti vertailumaiden tason. Samaan aikaan jätetään - tarkoituksella- kertomatta, että aihetta palkankorotuksiin on ollutkin. Suomalaiset opettajat sijoittuvat yhä palkkavertailussa OECD-maiden keskitasolle loistavista tuloksistaan huolimatta. Suomalaisen luokanopettajan alkupalkka on ostovoimaan suhteutettuna reilusti alle puolet OECD-maiden parhaiten palkatun eli luxemburgilaisen opettajan palkasta.


XVII. Rehtorien asiat eivät ole kunnossa. Sen myöntävät monet tahot. Uhkana on rehtorien loppuminen ja rehtorien uupuminen. Työ täyttyy yksipuolisista ikävistä tehtävistä. Jokaisen olisi kuitenkin saatava myös edistää hyvää maailmassa. Rexeillä se tarkoittaa aikaa pedagogiselle johtamiselle.

Kuinka suomalainen perusopetus siis voi? Lastu 2

KUVA: Juha Hyvärinen

Lähikuva
MITEN PERUSOPETUS VOI AURORASSA?

Aurorasta pähkinänkuoressa

■ Myllykylän koulurakennus valmistui vuonna 1957. Seuraavana vuonna 1958 Petaksen sivukoulu itsenäistyi Viherkallion kansakoulusta. Myllykylän kansakoulun johtokunta valitsi ensimmäisessä kokouksessaan 28.3.1958 koulun johtajaopettajaksi Sakari Vilosen. Oma opetussuunnitelma hyväksyttiin 3.9 1958 "koska koulu nyt lähtee ensimmäiselle lukuvuodelleen itsenäisenä." Myllykylän kansakoulun vihkiäiset pidettiin 23.11. 1958 klo 15.

■ Koulu oli aluksi hyvin pieni. Lukuvuonna 1960-61 oppilaita oli 145. Oppilasmäärä ylitti 200 rajan ensimmäisen kerran vuonna 1967. Peruskouluun siirryttäessä 1977 oppilaita oli 205. Seuraavan lukuvuonna 1978/79 jo kolme luokkaa jouduttiin sijoittamaan muihin kouluihin.

■ Apua saatiin 1981, kun lisäsiipi ja parakit valmistuivat. Vuonna 1983 oppilasmäärä kasvoi kerralla sadalla oppilaalla 256:sta 365:een! Seuraavana vuonna tehtiin kaikkien aikojen ennätys 432 oppilasta!

■ Ahtaus helpotti vasta kun Järveperän (nykyään Karamzinin) koulurakennus valmistui v. 1986. Tuon jälkeen oppilasmäärä on vaihdellut 283:n (1987-88) ja 334:n (1991-92)välillä.

■ Koulun nykyinen rehtori on Martti Hellström. Lukuvuonna 2007-2008 Auroran koulussa on 319 oppilasta ja 15 luokkaa. Vankan perusopetuksen ( ja vahvojen tukitoimien) lisäksi painotetaan taidekasvatuksen keinoin toteutettua kulttuurikasvatusta. Edellisestä ovat esimerkkinä mm. skidi- ja sinikarhuryhmät seka starttiluokka. Jälkimmäiseen liittyy mm. ahkera kuoro-, bändi- ja kouluteatteritoiminta.

Esim. OLIVER TWIST. Charles Dickensin Oliver Twist on musiikkinäytelmä. Se kertoo heitteille jätetyistä lapsista, jotka selviävät aikuisten julmassa maailmassa, jossa ei juuri lasta kunnioita. Ja niinkuin kaikki hienot tarinat, Twistissäkin hyvä voittaa lopulta ja paha saa palkkansa, hieman sosiaaliluokasta riippuen joko rangaistuksen tai anteeksiannon muodossa.

Oliver Twist oli Charles Dickensin toinen romaani. Kirja julkaistiin alunperin kuukausittain ilmestyvinä osina. Ensimmäinen niistä julkaistiin helmikuussa 1837 ja viimeinen huhtikuussa 1839. Jokaiseen osaan liittyi George Cruikshankin piirtämä kuva.

Oliver Twist on ensimmäinen englanniksi kirjoitettu kirja, jonka päähenkilönä on lapsi. Teosta on kuvattu sosiaaliseksi romaaniksi; siinä kritisoidaan 1800-luvun alun englantilaista järjestelmää, jossa köyhät pakotettiin työlaitoksiin ja jossa käytettiin lapsityövoimaa. Kirja kuvailee romantisoimatta rikollisten elämää. Dickensin kirja pohjautuu ainakin osittain tosikertomukseen Robert Blincoesta, pojasta, joka oli sijoitettu työtaloon. Siellä lapset tekivät töitä 14 tuntia päivässä ja kuusi päivää viikossa.

Mistä voisimme olla (nöyrästi) ylpeitä?
(1) Johtajuus kärkinä kehittämistoiminta ja kodin ja koulun yhteistyö
- Meillä on mm. 15 vuoden kokemus tiimeistä.
(2) Strategiat ja suunnitelmat
- sekä www-sivumme, joista olemme tosi ylpeitä.
(3) Korkea asiakastyytyväisyys. Jopa 65 % vanhemmista piti Auroraa hieman tai selvästi parempana kouluna kuin muita espoolaiskouluja.

Vahvuuksissakin on kehitettävää.
- Johtajuuden haasteena on ohut varamiesjärjestelmä.
- Strategioiden ja suunnitelmien ongelmana on niiden "jalkauttaminen".
- Kodin ja koulun yhteistyön ongelmia on niitäkin. Yhteistyöstä puhutaan usein romanttisesti, niin kuin se olisi vain kaunis, helppo ja mukava asia. Tällaisen puheen rinnalle kaivataan lisää rakentavaa keskustelua myös hankalista tilanteista, kipukohdista. Pahimmillaan kodin ja koulun kohtaamiset muodostuvat ahdistaviksi valtataisteluiksi, joissa lapsen parhaan sijasta etsitäänkin syyllisiä ja virkavirheitä. Yleensä vanhemmat ovat koululle voimavara. Sitten on hankalia, jopa väkivaltaisia vanhempia. Ja vanhempia, joilta ovat voimat loppu. Tarvitsemme työvälineitä ja aikaa vaikeiden tai kriisivanhempien kohtaamiseen.

Iso ongelma lasten hyvinvoinnin tukeminen avioerotilanteessa ja se, että kaikki vanhemmat eivät anna koulun auttaa vaikeuksissa olevaa lasta. Opettaja erehtyy harvoin siinä, kenellä on ongelmia. Joskus vanhemmilta kuluu vuosia sen hyväksymiseen, että heidän lapsensa tarvitsee apua. Haasteena on mm. maahanmuuttajaperheiden saaminen mukaan kodin ja koulun yhteistyön piiriin. Koti & Koulu ry. on käynnistämässä hienoa perhehanketta Studia Aurora-konseptilla.

Mitä meidän on Auroraa kehitettävä?

Kehittämiskohteita
(1) Oppimis- ja kasvamistulokset
Olemme keskitasoa mailman parhaassa koululaitoksessa. Testituloksissa on ikäluokkien kesken hurja vaihtelu, samoin rinnakkaisluokkien kesken. Pienellä osalla oppilaita on käytösongelmia, jopa taipumusta käyttää väkivaltaa. Kaikki eivät kunnolla. sitoudu koulutyöhön. Osa onnistuu lähes kokonaan välttämään oppimisen vaatiman vaivan. Osa käy koulua vasemmalla kädellä. Osa ylittää juuri ja juuri riman. Pääosa opiskelee ja tekee hyvin oppimistehtävät. Pieni osa opiskelee siksi että on sisäisesti innostunut oppimisesta

(2) Henkilöstön työkyky/kapasiteetti laajasti
Opettaja on koulun ydinvoimala. Jollei sieltä tule sähköä, sitä ei tule. Siksi olisi niin tärkeää vaalia jokaisen työintoa ja osaamista. Keinoja voisivat olla mm,
- työn erityisesti toisen asteen työn jakaminen tasaisesti
- koulutustiedon jakaminen
- työn kuormittavuuden keventäminen, oppilaiden sitoutuminen koulutyöhön ja hyvään käytökseen), mm. pariopettajuus
- työn ilonaiheiden suojeleminen.

Omat hankkeemme

1. Pedagogiikan voimal(l)a (ajattelutapa)

2. TIP-hanke

Kesua lukeva päättele, että aamu- ja iltapäivätoiminta ei ilmeisesti laajene 3. luokkalaisiin. Suunnitelmassa lukee: "ryhdytään toimenpiteisiin sen varmistamiseksi, että kaikilla pienillä koululaisilla on mahdollisuus saada aamu- ja iltapäivätoimintapaikka. Arvioidaan koululaisten aamu- ja iltapäivätoiminnan lainsäädännön toimivuutta ja toiminnan laatua. Arvioinnissa selvitetään, miksi toiminta ei ole aiemmin asetettujen tavoitteiden laajuista. Lisäksi selvitetään, miten avustusjärjestelmä, kilpailuttaminen ja sopimusten määräaikaisuus vaikuttavat kolmannen sektorin mahdollisuuksiin järjestää toimintaa sekä sitä, millaisin toimenpitein kolmannen sektorin mahdollisuuksia toiminnan järjestämiseen voidaan parantaa. Arviointi toteutetaan vuonna 2008. Koululaisten kerhotoimintaa monipuolistetaan. Lyhyesti todettu. Kuinkahan se tehdään?

Espoon suomenkielinen opetuslautakunta on siis halunnut TIP-hankkeen. Auroran koulussa käynnistyi syksyllä 2007 kaksilukuvuotinen Turvallinen iltapäivä –hanke (TIP). Hankkeen tavoitteena on lisätä lasten turvallisuutta lyhentämällä oppilaiden ilman aikuisten ohjausta viettämää kouluajan ulkopuolista aikaa.

VAIHE I
Hanke koostuu neljästä osa-alueesta: (1) aamu-, (2) leikkikenttä-, (3) välipala- ja (4) harrastuskerhotoiminta. 



Aamutoimintaan ( klo 8-9) osallistuminen maksaa 2 €-. Syyskuun alussa palvelua on käyttänyt 19 lasta.
Edellisenä keväänä tehdyn huoltajakyselyn mukaan 18-37 lasta tarvitsisi tällaista maksullista palvelua. Vain yksi lapsista tarvitsee aamutoimintaa joka päivä, ja pääosa 1-2 kertaa viikossa. Toiminnan tarve riippuu lasten lukujärjestyksestä.

Leikkikenttä on auki klo 12.45- 15. Palvelu on toistaiseksi maksutonta, ja sitä käyttää tällä hetkellä 27 lasta. Edellisenä keväänä tehdyn huoltajakyselyn mukaan maksullista iltapäivätoimintaa tarvitsisi 55 lasta. Heistä 15 osallistuisi toimintaan päivittäin. Tarve riippuu ratkaisevasti lasten työjärjestyksistä. Jos koulu päättyy klo 12.45 toimintaa tarvitsisi 55 oppilaista- näistä suurin osa on 0-2- luokalaisia. Mitä myöhemmin päivä päättyy, sitä vähemmän tarvetta on.

Klo 14.30 koulun keittiönväki myy välipalakortilla terveellistä välipalaa. Tätä palvelua käyttää 37 lasta.
 Välipala maksetaan 10 euron kortilla. Siitä ruksataan vakiohintaiset ostokset. Esim. leipä on 60 senttiä ja banaani 40 senttiä.
 Edellisenä keväänä tehdyn huoltajakyselyssä ei tarjottu erillistä välipalamahdollisuutta, vaan se oli liitetty iltapäivätoimintaan osallistumiseen. Arvio tarpeesta oli sen mukaan 55 lasta, mutta he eivät söisi välipalaa joka päivä.

Harrastuskerhot. Valtakunnallinen, mm. Kerhokeskus- koulutyön tuki ry:n kunnianhimoinen tavoite on, että jokainen lapsi voisi kuulua ainakin 1 tunnin viikossa johonkin harrastuskerhoon. 319 oppilaan koulussa se tarkoittaisi vähintään 20 harrastuskerhoa (15 oppilasta kerhossa). 



Kerhoja on kolmenlaisia
a) ilmaisia (koordinaattorin vetämiä)
b) ilmaisia (läänin rahalla)
c) maksullisia (ulkopuolinen toimija

Etelä-Suomen Lääninhallitus myönsi meille avustusta 8000 € tukea, ja sillä voidaan käynnistää kerhot, joissa on yli 8 kerholaista. Tarjoamistamme kerhoista ehdot täyttää viisi TIP-kerhoa: Aloittelijoiden bändikerho, Bändikerho, Tanssikerho, Salibandykeho ja Tekniikan kerho. 



TIP tuotti yhteensä viisi koulun opettajien vetämää TIP-kerhoa, kolme koordinaattorin vetämää köksäkerhoa ja ulkopuolisten järjestäjien kerhot: Sporttis, sanapaja, Kuviskerho ja soitonopetus sekä syysloman jälkeen kannelryhmä.

Lippajärveläislasten mahdollisuudet harrastaa omalla koululla koulupäivän ja iltapäivän aikana kasvoivat kokeilun vuoksi roimasti. Bändikerhoissa oli yhtensä 19 kerholaista, tanssikerhossa 13, salibandyssa 10 ja teknikan (ATK) kerhossa 9. Yhteensä opettajien TIP-kerhoissa oli siten 51 lasta.

TIP-kordinaattori Sarin kolmessa köksa-kerhossa oli lisäksi mukana 31 lasta. Yhteensä koulun järjestämissä kerhoissa harrasti näin yli 80 lasta! Kun tähän lukuun lisätään ulkuolisten toimijoiden järjestämät Sanapaja, Kuvis-kerho, Sporttis ja soitonopetus, ylittyy 100 TIP-kerholaisen määrä.

Huoltajakyselyn perusteella kerhotoimintaan haluaisi osallistua 160 oppilasta. 91 heistä osallistuisi 1 kerhoon viikossa ja 62 kahteen.

Suosituimpia kerhoja olivat kyselyn perusteella
- käsityö + askartelu + nikkarointi ( 84 opp)
- bänditoiminta ( 64 opp)
- yleisliikunta ( 61 opp)
- tanssi ( 44 opp)
- video-elokuvat ( 44 opp)
- kuvataide ( 38 opp)
- kotitalous ( 38 opp)
- teatteri-draama ( 37 opp)
- tietotekniikka ( 34 opp)
- luontokerho ( 25 opp)
- monitoimintakerho ( 16 opp)
- shakkikerho ( 16 opp)
- matematiikka (11 opp)

Lisäksi huoltajakyselyn mukaan 56 lasta on kiinnostunut soittotunneista koulussa. Suosituimpia soittimia olivat piano ja kitara.



Näiden lisäksi koululla pyörii ennätysvahvasti siestakerhoja: teatteri, bändi, salibandy, ATK ja kuoro. Oppilaitten mahdollisuudet löytää itselleen harrastus ovat 2-3-kertaistuneet viime lukuvuodesta. Se on hieno asia.

VAIHE II

Hankkeen ensimmäisen vaiheen ajan aamukerho, leikkikenttätoiminta sekä koulun oman henkilökunnan vetämät kerhot ovat olleet perheille maksuttomia. Välipala- ja ulkopuolisten tahojen vetämä kerhotoiminta ovat olleet alusta saakka maksullisia.



Espoon kaupunginvaltuusto on jo hankkeen suunnitteluvaiheessa edellyttänyt, että Aurorassa kehitellään kahden lukuvuoden aikana malli turvalliselle iltapäivälle, joka olisi kustannusneutraali. Syksyllä turvallinen iltapäivä "tuotti tappiota" noin 46 000 euroa/vuosi. Se oli perusteltua kokeilun alkuvaiheessa, mutta lopullisen mallin kohdalla näin ei voi olla. 



Tavoitteenamme olikin jo kevätlukukaudeksi löytää keinoja, joilla hankkeesta saamamme tuotot kattaisivat yhä enemmän toiminnasta aiheutuneita kuluja. Toiminnasta on joko alettava periä maksuja tai sitten meidän on löydettävä muita keinoja saada sisään rahaa.


VAIHE III



Yksi vaihtoehto lisätä kustannusneutraalisuutta- ja joka on mahdollista syksystä 2008 alkaen- on liittää aikaisemmin vanhempien organisoima ja TIP-hankkeen iltapäivätoiminta toisiinsa. Yhdistämällä toiminnat saataisiin monia synergiaetuja. Jos käytössä olisi usea vetäjä, voitaisiin järjestää myös rinnakkaisohjelmaa

Maaliskuun kokoukseen lautakunta tekikin päätöksen yhdistää TIP-hanke ja lakisääteinen iltapäivähoito ensi lukuvuodeksi. Yes! Olemme ainoa espoolaiskoulu, joka itse järjestää iltapäivähoidon. Saamme siis integroida lakisääteinen aamu- ja iltapäivähoito yhteen Etelä-Sipoon koulun mallin mukaan.

3. Oppimiskeskustoiminta.




Ensimmäiset vieraat kävivät tutustumassa touhuihimme ihan 90-luvun alussa. Olemme siis harrastaneet ideoiden avointa jakoa pian 17 vuotta. Ensin esittelimme esteettisestä eheyttämisestä. Toisen aallon vieraat tarkkaili siestaamme. Sitten tuli lama, ja opettajat pysyivät kouluissaan. 2000-luvun taitteessa excursiot palasivat, ja meille eksyi ihmisiä nimenomaan seuraamaan startti-luokkaa, sini- ja skidikarhuja ja viime vuosina erityisesti ryhmäintegraatiota.

Oppimiskeskus on innovatiivinen konsepti, jolla pyritään tukemaan seuraavien vuosien aikana espoolaiskoulujen jatkuvaa kehittymistä. Lyhyesti ja yksinkertaistaen kyse on siitä, että valituissa kouluissa joukko opettajia ottaa sivuhommakseen kouluttaa muiden koulujen opettajia.

2000-luvun täydennyskouluksen filosofiaa voisii tiivistää seuraavasti: 


1§ OPETUKSEN JA KOULUN UUDISTUMINEN on kouluttajille ja koulutettaville yhteinen oppimisprosessi. 



2§ VANHASSA KOULUTUKSESSA kouluttaja osaa ja koulutettavilla on osaamisvaje. Koulutus tähtää hyvien, valmiiden käytänteiden levittämiseen. Koulutus on vastaanottamista. Vanha koulutus antaa nälkäiselle kalan. Uudessa koulutuksessa opetellaan kalastamaan.



3§ UUDESSA KOULUTUKSESSA oppiminen kulkee kehityksen edellä. Uudessa koulutuksessa syntyy uutta, jota ei aikaisemmin ole ollut. Ote on ongelma- ja asiakaslähtöinen, prosessimainen, konsultatiivinen ja siinä voidaan hyödyntää projektirakennetta. Oppiminen ymmärretään uusien ideoiden luomiseksi ja kehittelemiseksi toiminnassa ja erityisesti yhteisessä toiminnassa. Tällainen koulutus vaatii aikaa ja useita tapaamisia. 



4§ KOULUTTAJIEN ensisijaisena tehtävänä on organisoida yhteinen oppimisprosessi. Jokainen koulutettava on itse vastuussa omasta prosessistaan, mutta parhaimmillaan koulutuksessa pystytään auttamaan myös oman prosessin ymmärtämistä. Koulutettavat voimaantuvat itseohjautuviksi, eikä koulutus kasvata heissä riippuvuutta kouluttajaan. 



5§ Yhteisessä projektissa jokainen on toistensa VERTAISOPETTAJA. Koulutettavat oppivat myös toisiltaan; he jakavat vastavuoroisesti omaa ammattitaitoaan ja kokemuksiaan yhteisen ongelman ratkaisussa. Parhaimmillaan syntyy omaa työtään tutkivien ja kehittävien ammattilaisten joukko ja omaa toimintaansa kehittävien koulujen verkosto.



6§ ESPOOSSA opettajat ovat huippuosaajia. Mitä meistä tulee, jos pystymme murtamaan muurit yhteisen oppimisen tieltä? Jos onnistumme tässä, vapautamme espoolaispettajissa ja rehtoreissa olevan valtavan osaamisen yhteiseksi voimavaraksi. Muurit sen tieltä murretaan yhteisellä oppimisprojektilla.

Tällainen uusi koulutusnäkemys haastaa myös koulutuksesta vastaavia uudistumaan.

Täydennyskoulutuksen vaikuttavuustutkimusten perusteella vaikuttavinta on koulutus, johon liittyy teoriaa, harjoittelua ja oma tukipari. Kaikkiaan täydennyskoulutuksessa tulisi osata yhdistellä fiksulla tavalla kaikkia käytetävissä olevia keinoja: omatoimista kirjallisuuteen perehtymistä, puolen päivän mittaisia tietoiskuja, 1-3 päivän lyhytkursseja, pitkäkestoista koulutusta, tutustu-mistilaisuuksia, asiantuntijavierailuita, koulutusta osana kehittämis-projekteja ja tutkimusta. 



OPPIMISKESKUS AURORAA rakentaa Auroran koulun vapaaehtoisten opettajien joukku Syksyn aikana oli tarkoitus lisäksi valmistaa oppimiskeskuksen www-sivut, joista pyritään tekemään virtuaalinen oppimisyhteisö. Homma jäi meillä vielä kesken.


Ensisijaisena tavoittenamme on järjestää usealle koululle yhteisiä oppimisprojekteja, joiden pedagogisena ytimenä on inhimillisen kasvun edistäminen luomalla oppilaille mahdollisuuksia edetä koulupäivän aikana itselleen tärkeiden kasvutavoitteiden suuntaan. Etsimme uusia ideoita tuoda harrastus koulutyöhön.

KORVAKSEKSI vaivasta saamme lähettää opettajiamme pitkäkestoisiin koulutuksiin, kehykseen 8 vvt ja budjettiin 2000 €.

Kuinka suomalainen perusopetus siis voi? Lastu 1

HUOMENTA, hyvä blogi. Nousin tänä aamuna klo 6.30 kokeilemaan uutta langatonta yhteyttä. Sai vaimo nukkua hieman pidempään.

Ensi viikosta näyttää tulevan juoksuviikko. Maanantai-iltana puhun kansanedustaja Johanna Karimäen (vihr,) kansalaisinfossa peruskoulusta. Tiistaina olemme professori Juhani Hytösen kanssa Opettaja-tv:ssa puhumassa lapsikeskeisyydestä. Torstain ja perjantain vedän rehtori Anneli Rautiaisen kanssa Espoon isännöimää Tulevaisuuskasvatuksen kouluttajakoulutusta.

TÄLLÄ kertaa päätin valmistautua edessä oleviin tilaisuuksiin käymällä läpi kaikki tämän blogin lastut noin 15 kuukauden ajalta. Oikein mielenkiintoinen ekskursio. Löysin sattumia. Eiköhän näistä aihioista hiomalla tule muutamaan luentoon ja alustukseen eväät? Julkaisen ne lastusarjana

YLEISKUVAA

1. PEDAGOGINEN INTERREGNUM

Elämme Auroran koulussa opetussuunnitelmauudistuste osalta osalta tämän opsin seitsemättä vuotta. Joten perälauta alkaa pian näkyä. Virheet tuntuvat, mutta korjausliikkeitä ei saa vielä tehdä. Taistelu lisätunneista on jo alkanut. Mikään ryhmä ei ole kuitenkaan ilmoittanut, että sen tuntimääriä voisi laskea.

2. KOULUTUSPOLITIIKAN PENETRAATIO

iso Gee tapaa kotona ja puutarhassa. Epidemia alkoi uusliberalistien piiristä. Suurin osa elää vielä taudin ensivaihetta, johon kuuluu innostava kiihoitustila. Oireet tulevat pian.. Tehtaat kiinni täällä. Ja auki siellä, missä ei tarvitse suojella luontoa. Kerjäläiset kaduille. Paremman tulevaisuuden etsijät salaa veneisiin tai auton rakenneosiin. Tautiin ei ole vastalääkettä. Vain pieniä vastarintapesäkkeitä, kuten Kemijärvellä ja Tiibetissä.

Ison Gee myötä koulutuspolitiikka on alkanut totella yhä kiltimmin talouspuhetta. Sen kielen maailmassa pyhänä kirjana on pankkikirja. Johtava arvo on kustanustehokkuus. New Public Management lietsoo vihaa julkista sektoria kohtaan. Verot alas! Sillä on ikävä asenne: kunnat kyykkyyn. Tai yhteen menemällä PARAS? . Kuinka kaksi köyhää kuntaa pystyisi oikeasti nostamaan palveluidensa laatua? Kuka huolii kaikkei köyhimmät kunnat? Syntyykö Suomeen vaivaiskuntien joukko. Ne tuhlaavat kuitenkin kaikki rahat, mitä niille annetaan. Tuhlaavat? Käyttävät.

Iso Ge vaikuttaa kaikkeen, jokaisen arkeen. Sanoa ei kai saisi, että siihen liittyisi ongelmia. Mutta liittyy. Myös koulussa. Emme halua maksaa seinistä. Onko jossain vielä puolityhjä luokka? Ulkomaalaistaustaisen väestön osuus kasvaa pian 100 000:lla.
He tarvitsevat räätälöityjä palveluita. 
Meillä ei kuitenkaan ole toimivaa ratkaisua maahanmuuttajien kotouttamiseksi. Ei median kuumentamien murrosikäisten pedagogiikkaa. Meillä ei ole mitään ratkaisua väkivaltaisten, rikkimenneiden lasten koulunpitoon. Pitäisi olla.

3. PERHEET KRIISISSÄ

Yhä useampi perhe oireilee. Koko perheinstituutio elää transformaatiota. Ydinperhe kuolee, ja sen mukana katoaa lapselle tärkeä suojaverkko, eikä uutta ole vielä tilalle. Viranomaisista ei ole omaisiksi. Ihmislapset särkyvät. Väkivaltaisten lasten oireet pahenevat. Hoitopaikkoihin on pitkät jonot.

Kulissit eivät saa kaatua. Kodin ja koulun yhteistyötä hoitaa juristi. Ongelmat ratkaisee oikeuskansleri. Tai sitten isä tulee hakkaamaan lapsensa kiusaajat itse kouluun.

4. MILLOIN ALOIMME VIHATA LAPSIA?

Ikärakenteemme muuttuu. Lisääntyvä vanhusmäärä tarvitsee kalliimmat palvelurakenteet. Ja saa ne. Eläkeläisillä olisi halutessaan seuraavissa eduskuntavaaleissa enemmistö. Työelämä tarvitsee koulutettuja aikuisia. Aikuiskoulutust tarvitsee rahaa. Kuka muistaisi pieniä lapsia. Hehän eivät äänestä. Nyt on oikein laskettu, mitä lapsi tulee maksamaan.

Yhden suomalaisen kasvattaminen ja kouluttaminen aikuiseksi maksaa laman aikana tehdyn arvion mukaan 300 000- 350 000 euroa. Yksi lapsi maksaa elättäjilleen ennen 20. ikävuottaan vajaat 200 000 euroa (Suomalainen lapsi maksaa vanhemmilleen 105 600 euroa ennen täysi-ikäistymistään, laskee Iltalehti. Luku perustuu Tilastokeskuksen ja Stakesin Suomalainen lapsi 2007 -selvitykseen) .Sosiaali- ja terveyspalvelujen sekä koulutuksen kautta yhteiskunnan rahaa menee ainakin 150 000 euroa. Mukana ei ole vielä ne kulut, jotka aiheutuvat siitä, että vanhemmat vievät lapsiaan harrastuksiin. Yksi lapsi syö siis rahaa vuodessa 17.500 euroa. Se tekee 1458 euroa kuussa. 48 euroa päivässä.
Mitä kaikkea muuta mukavaa sillä rahalla saisikaan? .


5. MURROSIKÄ

Murrosikä totetuu Suomessa rajuna. Kouluissa oppilailla ei ole yhtä heistä välittävää aikuista. Varsinkin pojille ikäkausi on raskas.

Nuorisotutkimuseura selvitystyön mukaan noin 20 000-40 000.sta nuoresta ei tiedetä, mitä he tekevät ja millä elävät. Kymmeniä tuhansia alle 25-vuotiaita on työttömänä ja kymmeniä tuhansia tietymättömissä. Pääosa joukosta on keskeyttänyt ammattikoulun.

" Rexi on homo"- kirja. Olemmeko luopuneet varhaiskasvatuksen ja ala-asteen idyllien jälkeen kokonaan kasvatuksesta? Jätämmekö nuoremme toinen toistensa kasvatettaviksi? Kirja kertoo murrosikäisten käsittämättömältä näyttävästä koulunkäyntikulttuurista. Ja opettajien kummallisista tavoista selvitä päivä ja tunti kerrallaan annetuissa reunaehdoissa. " Yläasteen oppilas ajattelee joka kolmas sekuntti seksiä. Yritän keskittää opetukseni taukipaikkoihin", päähenkilö kirjoittaa.

Yhteiskunnasta putoaminen osataan jo ennustaa. Mm. koulukiusaaminen ja koulukiusattuna oleminen ovat vaaran signaaleja. Suomalaisen Lapsesta aikuiseksi - pitkittäistutkimuksen tulokset osoittavat, että pitkäaikaistyöttömyyden todennäköisyys vaihtelee merkitsevästi lapsuusiäin käyttäytymisen ja koti-ilmapiirin perusteella.

8-vuotiaan aggressiivinen käyttäytyminen ennakoi 14-vuotiaan nuoren koulusopeutumisen vaikeuksia, mitkä puolestaan ovat varhaisaikuisuuden ammatillisten vaihtoehtojen vähyyden, alkoholin ongelmakäytrön ja myöhemmän pitkäaikaistyöttömyyden ennustajia. Jos lapsella ei ole sosiaalisia taitoja, jos hän ei saa kotoa tukea ja opastusta, hänen todennäköisyytensä kokea pitkäaikaistyöttömyyttä 27. ja 36. ikävuoden välillä oli lähes 50% (koko aineistossa todennäköisyys oli 8 %).

Jos aggressiivinen lapsi saa harjoitusta sosiaalisisiin taitoihin ja paljon tukea ja ohjausta vanhemmiltaan, todennäköisyys oli 9 %! 

SIKSI lasten epäsosiaaliseen käyttäytymiseen on jaksettava puuttua.

Melkein nurinperinpäivä

Michael Fullanin vaikeasti omaksuttaviin viisauksiin kuuluu se, että muutoksessa merkittävä osa energiasta on varattava muutoksen aiheuttamien seurauksien kanssa elämiseen (coping with the change). Suomeksi kysymys on valmiudesta tehdä korjausliikkeitä.

TÄMÄ PERJANTAIPÄIVÄ- jos joku- haastoi valmiiksi harmaantuneen rehtorin muutoksen hallintaan. Ongelmana oli luokkatilan löytäminen kahtia jaetulle luokalle. Teki niin tai näin, ihmisille tuli paha mieli. Lopulta löytyi ratkaisu, jossa kaikki kärsivät, mutta ehkä kukin mahdollisimman vähän. Ainakin toivon niin.

KAIKEN LISÄKSI sattui kaikenlaista muutakin ikävää, jota oli selviteltävä. Eikä ihan pikkujuttuja. Täytyi jättää Opinmäen pedagogisen työryhmän kokous väliin.

OLISI HUIMAA, jos omistaisi sellaiset aivot, että niissä olisi molemmat osastot: maskuliininen puoli, joka ratkaisee ongelmia ja feminiininen puoli, joka ymmärtäisi, kuinka jokainen asia on samalla kannanotto siihen, arvostetaanko minua ja työtäni. Ja kun olisi vielä aikaa surffailla näiden kahden aivonpuolen välillä riittävästi. Tai sitten pitäisi tatuoida käteen Pasi Valteen ohje: "On ymmärrettävä että muutoksella on tekninen ja inhimillinen puoli. Inhimillinen puoli vaatii huomiosta 9/10".

MUTTA ei tämä perjantai ollut ihan nurinperinpäivä. Siihen mahtui myös monta tärkeää kohtaamista. Sain soittaa bassoa aamulla päivänavauksessa. Sain käydä luottamuksellisen keskustelun erään luokan tyttöryhmän kanssa. Kuinka fiksuja lapset ovatkaan. Arja oli tehnyt maittavaa kanaviilokkia lounaaksi. Ari Wuolle osasi säätää kännykkäni modeemiksi. Nyt pääsen macillani nettiin langattomasti. Opettajien virkavapausasiat etenivät taas yhden opettajan osalta. "Pentu"-opettajamme sai gradunsa lähes valmiiksi. Oppilailta tuli kannustavaa palautetta tulevaisuuspäivästä. Ehdin lähettää kutsuja ensi tiistain hölmöläissparraustilaisuuteen...

ONNEKSI on viikonloppu.

Arto Laamanen

SILMIIN OSUI pieni uutinen:

"KM Arto Laamanen on nimitetty seniorikonsultiksi MPS Finland Consulting Oy:n Leadership and transition-ryhmään Espoon toimistoon. Hän siirtyy tehtävään FCG Efeko Oy:stä, jossa hän on toiminut kuntajohdon konsultointitehtävissä. Lisäksi hänellä on myös useiden vuosien kokemus opetusalalta ja kansainvälisistä tehtävistä Aasiasta, Balkanilta ja Venäjältä."

Efekon johtava konsultti on siis nyt Seniorikonsultti. Arto toimi Espoon opetuspäällikkönä 2000-luvun alussa, ja käynnisti fiksulla otteella paikallisen ops-työn. Viime vuosina hän on vetänyt Espoossa hyvää palautetta saanutta johtotiimikoulutusta. Meidänkin johtoryhmämme sai olla sellaisessa mukana kaksi vuotta sitten.

Niin se aika menee, ja lahjakas mies etenee urallaan.

Melkein täydellinen koulupäivä nro 2

VIERAAT (vasemmalta):Frances Nelson(puheenjohtaja), Hayley Whitaker (hallituksen jäsen), Peter Monteith (paikallista OAJ:n virkajohtoa) ja Ian Leckie (varapuheenjohtaja).

AURORASSA kävi tänään vieraita kaukaa maapallon toiselta puolelta, Uudesta Seelannista. Kyseessä oli korkeantason delegaatio; vieraat olivat paitsi rehtoreita myös paikallisen OAJ:n silmää tekeviä. Delegation on OAJ:n vieraana Suomessa tämän viikon, aina ensi viikon maanantaihin saakka.

HAIN VIERAAT juuri pestyllä mersulla Hotelli Radisson SAS Royalista klo 9.30. Olimme koululla klo 10. Esittelin heille koulumme toiminta macin ja powerpointin avulla. Kysymyksiä suomalaisen kouluopetuksen salaisuudesta riitti, vaikka uusseelantilaiset oppilaat ovat hekin pärjänneet hyvin mm. PISA-tutkimuksissa.

KIERSIMME luokissa. TS-lehtorimme Nina Mattila kertoi suomalaisesta käsityön ja Johanna Pelkonen ATK-tilassa tieto- ja viestintätekniikan opetuksesta.

Seurasimme opetusta Ulla Hämäläisen ja Katri Aholan TriMix- ja 1b+startti-luokassa. Laulu raikui. Ja Mirja-Riikka Kilposen ja Marja Nuutilan luokassa soi myös kaksi viulua ja kannel. Vieraat vastasivat muuten TriMixin ystävyyslauluun maorien ystävyyslaululla. Oppilaat saivat tehdä vieraille kysymyksiä. Kun katsoimme Uuden Seelannin sijantia karttapallolta, oppilaita kiinnosti, miksi heikäliset eivät putoa avaruuteen. Peterin vastauskin oli nokkela: Sama syy, miksette te nouse täällä ilmaan: Maan vetovoima.

SIESTA alkoi,ja vein vieraat seuraamaan Jukka Jokirannan vetämiä teatteriharjoituksia. 5.-6-luokalaisten bändi lumosi vieraat.

Sitten vieraille tarjottiin hernekeittoa. Koululounaalla seuraa pitivät oppilasparlamentin edustajat. He kertoivat, mitä hyvää koulussamme on ja mitä lasten mielestä pitää kehittää.

REHTORI Ian Leckiellä oli mukananaan romppu, jolta hän esitteli opettajilleme omaa kouluaan. Upouusi rakennus. Upeat nurmipihat. Ainainen kesä. Kymmenittäin macceja. Monikulttuuriset luokat. Opettajat eivät koskaan opettaneet koko luokkaa, vaan aina pientä (taso)ryhmää kerrallaan. Noin 500 oppilaan koulussa oli rehtorin lisäksi kokopäivätoiminen apulaisrehtori, kaksi osa-aikaista apulaisrehtoria, kolmen hengen toimisto ja täyspäiväinen koulukirjaston hoitaja.

MITÄ VIERAAT sanoivat? Olimme heidän vierailunsa ainoa koulukohde, ja siksikin päivä oli heistä upea. He ihastelivat oppilaitamme, jotka olivat olleet suloisia. He aistivat koulumme lämpimän ilmapiirin, ja sen työnilon joka lapsista ja opettajista välittyi. Suuren vaikutuksen heihin teki taiteen keinojen käyttö opetuksessa.

HEITIN vieraat täydellisen tarkasti klo 13.30:ksi Pasilaan Opetushallitukseen, jossa heillä oli tapaaminen Opetushallitusen uuden pääjohtajan Timo Lankisen kanssa.

Melkein täydellinen koulupäivä

KUVA: YT-istunnon avasi naapurilukion rehtori Markko Haimakainen. Testasimme JJ:n kanssa Ville Virkkusen kirjoittamaa pienoismonologia omalla porukalla ja Suomen Näytelmäkirjailijoiden liiton kanssa sovitulla tavalla. Toimi.

KESKIVIIKON YT-istuntoon sisältyi myös eilisessä blogissa hahmottelemani puhe Riitojen ratkaisemisesta. Sekin sai ystävällisen palautteen. Ehdimme myös käsitellä pienryhmissä kaupungin palkitsemisperiaatteet.

SITTEN alkoikin 5.-6.-luokkien tulevaisuuspäivä, jossa minä sai vetää yhden pajan. Oppilaat olivat saaneet valita itseään kiinnostavimman tavan käsitellä tulevaisuutta:
tulevaisuuden koulu, tulevaisuuden koti, tulevaisuus draaman avulla, tulevaisuuden musiikki ja maailman pelastaminen. Minulla oli noista viimeinen- ja kaikki 23 osallistujaa olivat muuten poikia.









TULEVAISUUSPÄIVÄ alkoi SixMix-luokassa. Virittäydyimme aiheeseen U-tubin avulla Katsoimme clipsejä Jetsoneista, vanhoista tulevaisuusuutisista ja yhä vaikuttavan Zagerin ja Evansin "In the Year 2525", josta löytyi upea visuaalinen versio osoitteesta http://www.youtube.com/watch?v=yykx5qVDGvE

Välitunnin jälkeen jakauduimme pajoihin. Siestan jälkeen kukin paja esitti salissa ja SixMIx-luokassa töittensä tulokset. Lapset olivat tehneet upeita ja hauskoja juttuja. Maailman pelastajat keksivät hienot ratkaisut ilmastonlämpenemiseen, veden nousuun,
tulviin ja mm. sademetsien hakkuuseen, jota esiteltiin ppt:n avulla. Aikataulu hieman venyi.

ENNEN kotiinlähtöä ehdimme vielä toteuttaa yhden luokan kahtiajaon, koska meillä on nyt jäänyt kehystä vapaaksi. Jako onnistui aika hyvin, ja toinen luokan puolisko tutustui uuteen kotiluokkaansa parakissa. Vanhemmille hyvä uutinen kerrotaan tänään torstaina.

MELKEIN täydellinen koulupäivä. Paitsi lumimyräkkä. Ja takaisku, josta ei nyt vielä sen enempää.

Kuusi ohjetta riitojen rakentavaan käsittelyyn

TÄMÄN KUUN kasvatusteemamme on riitojen ratkaisu. Teemaa on hyvä pohtia myös aikuisia koskien. Riidat nimittäin syövät energiaa, ja ratkaisemattomina tai väärin ratkaistuina ne johtavat ihmisten pahoinvointiin, väsymiseen jopa yhteisön putoamiseen työtilasta. Riitojen rakentavaan käsittelyyn on olemassa hyviä ohjeita. Minua viehättävät seuraavat:

1. ÄLÄ EDES RAKENNA RIITAA

MInkä tahansa yhteisön tärkeä, ehkä tärkein voimavara on hyvä, välittävä ilmapiiri. Sitä pitäisi kaikin keinoin suojella ja varjella, Vanha viisaus: Ajattele, mitä sanot, ettet yhtäkkiä sano, mitä ajattelet, on totta. Meidän Mattilan Liisa on sanonut: "Ongelmista pitää puhua, mutta nätisti. "Nätisti sanottu, eikö.

Ja toisin päin: Ajattele nätisti, mitä toinen sanoi. Älä lähde siitä, että toiset tahtovat Sinulle pahaa. Ajatteleminen on tällöin kauempaa katsomista. Aikanaan olin Päivi Jalkasen vetämässä koulutuksessa, jossa hän opetti, kuinka tärkeää on erottaa toisistaan faktat, tulkinnat ja niiden minussa synnyttämät tunteet. Kun tunnistaa loukkaantuneensa, kannattaa vetäytyä hetkeksi fundeeraamaan: Mitä kuulin ja näin? Mitä tulkitsin sen tarkoittavan? Mitä muita tulkintoja voi olla? Millaisia tunteita eri tulkinnat minussa herättävät (pelko, viha, katkeruus)?

Kun purkaa analyyttisesti loukkaantumiskokemustaan, tekee sen samalla itselle ja muille mahdollisimman vähän vahinkoa aiheuttavaksi. Alä siis rakenna riitaa. (1) Mieti mitä sanot. (2) Mieti miten reagoit.

Michael Fullan on oivaltavasti sanonut, että kun joku asettuu vastustamaan minun ideaani, vaistoni johtavat minua hämmästys kyllä harhaan. Isken takaisin. Olisi kuitenkin paljon fiksumpaa vartioida ja viivyttää reagointiaan. Reaktion pitäisi aina olla sellainen, että sen jälkeen mielipide-ero on pienempi kuin ennen. Kyse on kuuluisasta dialogisesta otteesta.

2. TARKISTA, MITÄ TOINEN TARKOITTI

Kyse on maltista. Jos olen loukkaantunut, minun kannattaa tarkistaa, mitä toinen tarkoitti. Minun ei tule pitää omaa tulkintaasi ainoana tai oikeana. Suomalainen kansanviisaus on samalla asialla sanoessaan: " Pitää tutkia ennen kuin alkaa hutkia."

Ben Furman pitää loukkaantumisten käsittelytaitoa yhtenä keskeisistä ilmapiirin rakentamisen taidoista. Idea menee yksinkertaisesti niin, että jos olen loukkaantunut toiselle, sanon hänelle:" Minua jäi vaivaamaan se, mitä sanoit välitunnilla. Et varmaan tarkoittanut pahaa, mutta milloin voisimme jutella asiasta."

Ja kun aika löytyy, kerron toiselle faktat: " Kuulin, että sanoit... " Kuulinko oikein? Annan toiselle mahdollisuuden tarkentaa, mitä hän sanoi ja mitä tarkoitti. Kysyn niin kauan, että ymmärrän. Voin myös ystävällisesti pyytää toista kertaamaan perusteensa kantaansa. Ja sitten kiitän mahdollisuudesta keskustella asiasta ja ilmaisten TOIVEEN: " Toivon, että ensi kerralla, kun unohdan palauttaa digikameran, moittisit minua kahdenkesken. Voimmeko sopia näin? "

Ja sen, joka on saanut toisen pahalle mielelle, on tärkeää pyytää oikesti anteeksi. Aina voi pahoitella sitä, että toiselle on ollut vaivaa ja tullut pahaa mieltä siitä, mitä on tehnyt.

3.PUHU TOISELLE ÄLÄ TOISILLE

Jos haluan suojella työpaikan ilmapiiriä, perussääntö on, että puhun erimielisyydestä sille, jota asia koskee. En toisille. Niin inhimillistä kuin pahan olon jakaminen onkin, ongelmat eivät todellakaan ratkea toisten vaan sen toisen kanssa puhumalla.

On tärkeää vartioida omaa suutaan. Miettiä mitä sanoo. Usein loukkaantumisen purkamisesta alkaa pitkä loukkaantumisten ketju. Asialliseen työkäyttäytymiseen kuuluu pikemmin vastuullinen kierteen katkaiseminen.

Eli kääntäen, jos minä kuuluun niihin toisiin (enkä ole se toinen), minun tehtäväni on katkaista uhkaava vihastumisten laajenemisen kierre. Katkaisen sen rohkaisemalla loukkaantunutta puhumaan sille toiselle. Minun ei pidä rohkaista toista loukkaantumisessaan.

4.OTA ERIMIELISYYS PUHEEKSI HETI

On tavallista, että kahden ihmisen välille syntyy riita. Ja erityisesti riidan osapuoleksi on herkkä joutumaan esimies. Hän kun on aina jollain lailla toisten toiveiden tiellä. Jos riitaa ei hoideta heti asianosaisten kesken, vaan Turuilla ja toreilla, ongelma ei poistu, ei ratkea, se pahenee, se syvenee ja se vaikeutuu.

Näin kriisi etenee:
1. SOPUSOINTU
2. ERIMIELISYYS
Kriisi alkaa erimielisyydestä. Ollaan siis eri mieltä jostain. Erimlelisyys ei ole pahasta. Se on jopa uusien luovien ratkaisujen syntymisen ehto. Erimielisyys tulisi kuitenkin käsitellä. Hoitamaton erimielisyys kehittyy häiriöksi.
3.HÄIRIÖ.
Häiriössä asiat eivät enää toimi niinkuin ennen. Energia alkaa valua työstä muuhun. Erimielisyys vaivaa. Tunteet alkavat viedä. Vihan vallassa leviää putkinäkö, oman edun tavoittelu korostuu, ja vastavuoroisuus katoaa.
4. AVOIN KONFLIKTI.
Ennemmin tai myöhemmin tapahtuu yhteenotto. Ilkeänä puheena selän takana. Mökötyksenä. Eristäytymisenä. Kumpikin osapuoli tajuaa tilanteen. Häiriö on muuttunut avoimeksi konfliktiksi. Loukkaantunut on julistanut sodan, eikä halua neuvotella rauhasta.
5.KRIISI.
Avoin konflikti laajenee vääjäämättä riidan osapuolien lisäksi muihin. Loukkaantunut kerää itselleen tukijoukkoja. Samoin se toinen. Joukot alkavat näykkiä toisiaan, jopa puhua pahaa toisista mm. oppilaille, toisten koulujen opettajille... Työteho laskee. Ilmapiiri romahtaa. Ihmisiä alkaa sairastua. Muut tahot huomaavat riidan; henkilökunta, johtokunta, koulutuskeskus jne. Juttu leviää lehtiin. Ote karkaa tahoille, joihin ei ole helppo vaikuttaa.
6. KAAOS.
Kriisi syvenee pahimmassa tapauksessa kaaokseksi, jossa työyhteisö alkaa ajelehtia ja menettää toimintakykynsä. Koululle lähetetään viraston virkamies selvittämään sotkua. Jos kunnassa sellaista osaamista on. Espoossa on.

5. HALLITSE ITSESI

Kun loukkaannun, minussa herää tunteita,jopa vihaa. Viha on tuhoisa voima. Purkamattomana se aiheuttaa itselleni riskin sairastua. Vihaa on raskasta kantaa. Työyhteisössä ei pidä käyttää vihaa voimavarana. Minulla ei ole oikeutta tartuttaa sitä toisiin. Pikemmin päinvastoin, tartuttakaamme armahtamista ja sovintoa.

Jos arvostaa työyhteisön terveyttä, ilmapiiriä, ei levitä vihaa toisiin. Viha tarttuu ja ahdistaa.

6. ÄLÄ OTA ASIOITA LIIAN VAKAVASTI

Michael Fullanilla on satoja hyviä vinkkejä. Yksi niistä on, että vakaviinkaan asioihin ei saisi suhtautua liian vakavasti. Kevennä.
Naura asialle.

Aurora on normaali työyhteisö. Normaalilla työyhteisöllä on iloa ja suruja. Meillä ei ole mitään sellaisia ongelmia, joita ei voisi voittaa sillä hyvällä, mitä meillä on.

Lisää yksityisiä kouluja?

KUVA: Dosentti Jari Salmisen laatiman yksityiskoulujen digitaalisen arkiston mukaan Suomen ensimmäinen yksityinen oppikoulu oli Fruntimmers-skolan i Nyslott. Se sai toimintaluvan vuonna 1853. Koulu jatkoi toimintaansa aina vuoteen 1950 saakka myös nimellä Savonlinnan yksityinen tyttölyseo. Kuva on Museoviraston omaisuutta.

YKSITYISILLÄ kouluilla on ollut Suomen historiassa kiistaton ja kunniakas rooli. Kun 1800-luvulla kansallisuusaate sytytti suomalaiset, oppikoulut olivat yksi sen tykeistä. Ja kun valtio ei niitä riittävästi perustanut, yksityiset ihmiset perustivat, omille ja kaupunkinsa lapsille. Huomattava osa oppikouluista oli yksityisiä.

PERUSKOULUUN siirryttäessä päättyi pääosin yksityisten koulujen historia. Pieni osa jatkoi ns korvaavina kouluina. Näistä tunnetuimpia ovat mm. hienot perinteet omaavat SYK, englantilainen koulu, ranskalainen koulu ja saksalainen koulu. Yhteiskunta otti 1970-luvulla perusopetuksen vastuullisesti hoitaakseen ja tarjosi kaikille oppilaille mahdollisuuden suorittaa entistä keskikoulua vastavan oppimäärän. PISA-tulokset kertovat, kuinka viisas tämä ratkaisu on ollut.

YKSITYISKOULUJA on silti yhä haluttu perustaa. Aidosti pedagogisia vaihtoehtokouluja niistä ovat ennen muuta Steinerkoulut. Niissä ja freinet-kouluissa käy kuitenkin vain 11 % yksityiskoulujen oppilaista. 1990-luvulla syntyi niiden lisäksi useita kristillisiä kouluja. Näyttää siltä, että yhä useampi yksityinen koulu on nimenomaan kristillinen koulu. Tällä hetkellä kristillisissä kouluissa käy 8 % yksityiskoulujen oppilaista.

TÄMÄN aamun Hesarissa on uutinen: " Hallitus aikoo vakinaistaa viisi yksityiskoulua." Marjukka Liiteenin kirjoittaman jutun mukaan hallitus on aikeissa vakinaistaa viiden määräaikaisen yksityiskoulun toimiluvat: Espoon, Keravan, Kuopion ja Jyväskylän kristilliset koulut sekä Rauman freinetkoulu ovat saamassa vakiluvat torstaina, kun valtioneuvosto käsittelee hakemuksia. Mahdollisesti kokonaan uusia toimilupa myönnetään vielä neljä. Kaikkiaan yksityiskouluhakemuksia tuli opetusministeriöön 16.

ERITYISESTI kysymys kristilllisistä yksityskouluista on vaikea, ainakin kahdesta syystä. Yksityisissäkin kouluissa on noudatettava perusopetusta koskevaa ohjeistoa. Siihen kuuluu, että edes uskonnon opetus ei saa olla tunnustuksellista. Kuinka opetus voi rakentua näissä raameissa nimenomaan kristillisyyden ympärille? Toiseksi olen sitä mieltä, että ylipäätään monikulttuuristuvassa Suomessa ei ole viisasta rakentaa yhden uskonnon kouluja. Ne eivät voi edistää suvaitsevaisuutta. Kasvu yhteiskunnan jäsenyyteen edellyttää erilaisten arvojen kohtaamista. Kristillisten koulujen aseman vakinaistaminen tulee johtamaan myös paineisiin perustaa muiden uskontojen piiriin omia kouluihin. Minua sellaiset kammoksuttavat.

OPETUSMINSTERI Sari Sarkomaan mukaan on huonoa hallintoa roikottaa lain tiukat ehdot täyttäviä kouluja vuodesta toiseen määräaikaisten lupien varassa. Ratkaisu takaisi näillekin kouluille mahdollisuudet pitkäjännitteiselle kehittämiselle. Samalla päästäisiin eroon perusteettomista opettajien pätkätöistä ja koulujen tilaratkaisut saataisiin vakaalle pohjalle. Hyviä argumentteja, mutta tuskin todellisia syitä.

SUOMESSA on nyt 75 yksityiskoulua. Niissä käy alle kolme prosenttia kaikista perusopetuksen oppilaista. "Mitään lupa-automaattia ei ole. Hakemukset on katsottu hyvin tarkkaan, ja enemmän niitä hylätään kuin hyväksytään", Sarkomaa vakuuttaa Hesarissa.

Kyse ei siis ole mittakaavaltaan massiivisesta muutoksesta. Mutta periaatteellisella tasolla suunnanvaihdos on merkittävä. Perusopetusta koskevat tutkimustulokset eivät anna mitään aihetta rakentaa peruskoulun rinnalle rinnakkaista yksityiskoulujen linjaa. Kyse on ideologisesta tahdosta. Kaikkialla maailmassa konservatiiviset puolueet haluavat edistää yksityistä koululaitosta. Jos Kokoomuksella tämä asia ei olekaan sen koulutuspolitiikassa aivan kärkitavoite, ei sillä myöskään ole ideologisia esteitä yksityiskoulujen määrän kasvattamiselle. Ehkä asiaan vaikuttaa sekin, että ministerin tärkein avustaja, valtiosihteeri Heljä Misukka siirtyi tehtävään yksityiskoulujen liitosta. Tässä suhteessa edellisen hallituksen sosialidemokraattinen opetusministeri edusti aivan erilaista arvomaailmaa. Peruskoulu on kaikkialla pohjoismaissa nimenomaan sosialidemokraattien työn tulos. Demareilla oli kaikki syy suojella sitä.

PANNAAN kalentereihin ylös torstai 27.3.2008. Seurataan kiihtyykö tuon päivämäärän jälkeen Suomessa koulutuspoliittinen arvojen sota.

Ks. http://www.yksityiskoulut.fi/