"Rexi on homo ja opettajat hullui!" osa I

KUVA: (Lainattu kustantajan sivulta) Kontula, Aino. 2006. Rexi on homo ja opettajat hullui! Ajatus-Kirjat.

JOITAIN KIRJOJA jotenkin välttelee. Minulle tällainen oli raisiolaisen yläkoulun biologianopettaja "Aino Kontulan"(nimerkki, oikea etunimi on Marjatta) "Rexi on homo ja opettajat hullui!". Ilmestyessään puolitoista vuotta sitten kirja herätti pienen kohun. Tällainenko onkin todellisuus Pisa-tuloksista ylpeilevästä peruskoulusta? Luin kirjan vasta nyt.

Aikanaan kirjoittajaa leimattiin oman pesän likaajaksi. Vaisaaren koulun opettajat huusivat kuorossa etteivät he ole tuollaisia. Ehkä kirjaa ei pidä lukea paljastusteoksena yhden (ihan liian) suuren yläkoulun todellisuudesta. Koulussa on 1000 oppilasta ja 75 opettajaa. Ei kirjoittajakaan niin väitä. Ensisivuilla hän varoittaa: "Se, joka löytää tästä päiväkirjasta itsensä, löytää väärin."

Ehkä kirja pitäisi lukea kannanottona yläasteen maailmaan, niin kirjailija itse Turun Sanomissa toteaa; " Haluan näyttää, mitä murrosikäisten opettaminen on." Se kertoo murrosikäisten käsittämättömältä näyttävästä koulunkäyntikulttuurista. Ja opettajien kummallisista tavoista selvitä päivä ja tunti kerrallaan annetuissa reunaehdoissa. " Yläasteen oppilas ajattelee joka kolmas sekuntti seksiä. Yritän keskittää opetukseni taukipaikkoihin", päähenkilö kirjoittaa.

KIRJAN päähenkilö on biologian opettaja. Hän ei kerro nimeään. Mokistaan huolimatta biologian opettaja välittää aidosti oppilaistaan. Päähenkilö ratkoo jatkuvasti kysymystä siitä, onko hänestä opettajaksi. Talossa on muutama opettaja, joita oppilaat pelkäävät, mutta ei yhtään työstään innostunutta mallia. Opettajat eivät juuri kohtaa toisiaan. Jotenkin ystävänpäivän tienoilla tapahtuva salainen ystävä-leikki kristallisoi heidän vierauttaan. Kokouksissa tehdään vuosi toisensa jälkeen ryhdistäytymoispäätöksiä, joita ei jakseta panna toimeen. periaatteessa opettajat näyttävät uskovan siihen, että auktoriteetin peruspilari on kuri. Mutta heistä ei ole sitä pitämään. Koulunpito on yhtä kissä-ja hiirileikkiä. Opettajat katsovat muualle. " En jaksa rangaista, en ole näkevinäni en kuulevinani."

Rehtori on läsnä kirjassa koko ajan. Hän on kurinpitäjä ja silti oppilaiden puolestapuhuja. Hän saa pidemmän puheenvuoron, kun kirjoittaja kuvaa hänen lähettämäänsä vastinetta paikalliseen lehteen. Lehti on haukkunut hänen kouluaan. Minusta rehtori kirjoittaa taitavan vastineen. :Kukaan kirjassa ei kuitenkaan näytä arvostavan häntä. Hän on "perseestä", toteaa kirjan jatkuvasti vihainen opettaja Honka.

Kirjan koulu toimii joka päivä. Mutta se ei ole oikeasti koulu. Opettajat ovat opettavinaan. Toki biologian opetuksessa vilahtaa portfoliot ja kalojen perkaukset, mutta käsittämättömän vähä-älyisiä tehtäviä oppilaille annetaan. Yläkoulun oppilaat pannaan viikkotolkulla siirtämään kartastosta kaupungin nimiä monisteisiin. Päähenkilö kirjoittaa: " Mukaviahan he ovat. Mutta rasittavia. Ja älykkäitä. Tällä hetkellä en osaa kanavoida heidän uteliaisuuttaan ja älkykkyttään hyödylliseen opiskeluun. Minulla on opettamisvaikeuksia." ja hieman myöhemmin: " Olen jo aavistanut, että se mitä me teemme, ei ole kovin järkevää, mutta en myönnä sitä Vesalle."

Päivänavaukset lähetetään keskustv:lla, ja minusta niissä on rohkeaa otetta. Opettajaikokoukset kestävät tuntikaupalla, eikä kukaan juuri muista mitä niissä päätetään. Ehkä siksikin, että niissä korjataan kokeita.

Oppilaat ovat opiskelevinaan. Oppilaat tulevat kouluun ilman reppuja ja välineitä. He myöhästyvät. He tappelevat. He lähtevät tunnilta omin luvin. Opettajien pitäisi heistä keventää tunteja. He ottavat kontaktia opettajaan omilla ehdoillaan. Opettajat eivät halua katsoa oppilaita silmiin- paitsi tämä biologian opettaja. Hän kirjoittaa kauniisti:"haluan tavoittaa jokaisen silmät ainakin kerran tunnissa... Mitä minä haluan nähdä? Mitä minä näen? Näen kauniita silmiä, kiiltäviä hiuksia, hymy. pilkettä, ystävllisyyttä, ujoutta ja kohtalontoveruuttakin. Näen myös vihaa, väsymystä, kyllästymistä, pilkallisuutta, uhmaa. pelkoa ja surua... haluan oppilailta viestin: Hei, täällä ollaan, elossa ja terveenä, vaikka kovan panssarin sisällä."

Oppilaiden puhetapa on tunkeileva loukkava. " Mitä huora kyttäät!"Opettajille esitetään vaatimuksia ja heiltä vaaditaan perusteluita. Opettajan puheen päälle kerrotaan vitsejä. Päähenkilökin saadaan toistuvasti hermostumaan ja antamaan periksi. Tunneilla pierrään. Opettajille lähetellään nimettömiä viestejä : " Tapa itsesi huora!". " Kohta olet kuollut, huora!" Ovenkahvoja irroitellaan. Opettajia nimitellään ja uhkaillaan. He ovat huoria, kalkkunoita, lehmiä, Opettajien pyöränkumit puhkotaan. Auton lukkoihin työnnetään pikaliimaa. Opettajia lyödään. He eivät tässä kirjassa iske takaisin. He itkevät salaa pulpetin alla. He jäävät sairaslomalle. Yksi opettajista nostaa oppilasta vastaan rikossyyteen.

Oppilaat voivat pahoin. Viisi on tehnyt itsemurhan. Peruskoulu on päähenkilön mukaan tyttöjen koulu. Oppilaita on niin paljon, että kaikkien nimiä ei opi. Päähenkilö on antanut tärkeimmille oppilaille myös lisänimiä "yhdeksännen huonosti käyttäytyvät miehet", "Komea johannes", "tiedemies Antti".

Opettajista ei juuri ole tukea toisilleen. He mököttävät. Opinto-ohjaajat teettävät opettajista suosigalluppeja. Päähenkilö syö "työsuhdeburanaa" ja lopettelee tunteja liian aikaisin (virkavirhe).

Päiväkirjamainen kirjoitustyyli leikkaa opettajan kokonaan irti hänen muusta elämästään. Lukijalle ei selviä, miten hän asuu, onko hänellä perhettä tai mitä hän harrastaa. Hän esiintyy kirjassa yhtä epätodellisenä kuin sivuilla piipahtavat oppilaat. Kuva muista opettajista jää sekin ohuiksi välähdyksiksi.

Kirjan rakenne jää sekin mietityttämään. Päiväkirja alkaa 7.12, ja opettaja pitää sitä kesälomaan saakkaa. Syyslukukauden tapahtumat on kirjoitettu lyhyeen epilogiin. Kukin päivä kuvataan samalla kaavalla: sään kuvailua, pyörämatka kouluun, aamunavaus, oppitunnit ja matka kotiin. Varsinaista juonta ei ole, ellei sellaisena pidä vuoden kiertoa. Kirjan aikana valmistuu koulun remontti. Juuri kukaan kirjan hamoista ei kasva. Yksi opettajista pääsee eläkkeelle. Yksi laihtuu sairaslomalle. Koulun paras oppilas ruhjoutuu toiseksi viimeisenä koulupäivänä pyörällä rekan alle.

Kustantaja kuvaa kirjaa hilpeän hirvittäväksi. Minusta se on rankka kirja. Onneksi se on fiktio. Onhan?



Ks. LISÄÄ

http://www.hs.fi/kulttuuri/artikkeli/Raportti+peruskoulusta+käyttää+oppilaiden+kieltä/1135218515545'

http://fi.wikipedia.org/wiki/Vaisaaren_koulu

http://fi.wikipedia.org/wiki/Aino_Kontula

http://www.turunsanomat.fi/ajassa/?ts=1,3:1007:0:0,4:7:0:1:2006-01-27,104:7:355013,1:0:0:0:0:0:Pirjo