Pedagogiseksi johtajaksi palkattu palkanlaskija Sarpila

KUVAhurvittelu by Martti

ENTINEN oppilaani Sepon koulusta ja  mainio luokan-opettajani Auroran koululla on toiminut jo pitkään rehtorina ja ilokseni myös AY-aktiivina. Edellisen valtuustokauden ajan hän oli OAJ:n hallituksen jäsen. Nyt hän on valtuutettu. Niinpä mielelläni luen hänen ajatuksistaan ja ideoistaan.

EIlen satuin OAJ:n nettsivuille ja törmäsin Jukan blogi-kirjoitukseen. Otsikko oli pysäyttäväi:

Pedagogiseksi johtajajaksi palkattu palkanlaskija

Jukka kertoo lukeneensa mielihyvällä virkahakuilmoituksia, joissa haettiin nimenomaan koululle pedagogista johtajaa, rehtoria. Aikanaan hän oli hakenut sellaista paikkaa ja saanut. 

Sitten Jukka kertoo, millaista rehtorin työ on nykyään. Työaikaa ei riitä, eikä ainakaan rehtorin keskeisimpään tehtävään: pedagogiseen johtamiseen, olemaan läsnä  tukemassa opettajia oppilaita onnistumaan. 

Toden totta. Rehtorit istuvat kansliassa kohtaamassa ihmisten sijaan erilaisia hallinto-ohjelmia (surullisen)kuuluisin lieneen se Sarastia. Jukasta on tullut ohjelmanvaihdoksessa palkanlaskija.

Helsingin yliopiston tekemän tuoreen rehtoribarometrin mukaan  enemmän kuin joka neljäs rehtori on jo uupunut ja noin 40 % on vakavassa uupumisriskissä.  Työnantaja laiminlyö Jukan mukaan työterveyslain velvoitteita.

Koko Jukan blogi löytyy tästä linkistä.

Perästä kuuluu, sanoi torvensoittaja

Jukka on tärkeällä asialla. Julkista hallintoa on leikattu 1990-luvulta alkaen. Samalla on leikattu ns. suoritustason työntekijöiden määrää mm.  koulunkäynnin ohjaajia. Omia talonmiehiä tai siistijöitä ei ole. Niin alhaalta kuin ylhäältä valutetaan tehtäviä opetustyötä tekeville ja rehtoreille. Se on kestämätön tie.  Yhä useampi huippuosaaja harkitsee siirtymistä muihin töihin. Se sitten vasta tuleekin kalliiksi..