Kirjoja

Kirjoja

perjantaina, kesäkuuta 01, 2012

Mihin koulunkäyntiavustajia (muka) tarvitaan?

Koulunkäyntiavustaja auttamassa vammaista oppilasta
eräässä espoolaiskoulussa.

VIIMEINEN koulupäivä  näyttää alkavan viileissä merkeissä - muutoinkin kuin sään puolesta. Meidän (= minun rehtorina ) on siis tänään päätettävä, ketkä avustajistamme jatkavat meillä, ja kuka siirtyy toiseen kouluun. Ensisijaisesti etsitään vapaaehtoista.  Kun palkkarahaa ei riitä, niin sitä ei riitä.

TÄNÄÄN koulullemme  tulee  toimittaja Liisa Härmälä-Heiskanen kameramiehineen. Koulunkäyntiavustuspalveluihin kohdistuva leikkausuhka mm. Vantaalla on saanut Ylen tekemään tv-ohjelmaa avustajien työstä.

Toimittaja otti minuun yhteyttä (eräs  vantaalainen aktiiviopettaja oli "ilmiantanut minut) ja pyysi lupaa haastatteluun. Arvostan kovasti avustajien  työpanosta ja siksi suostuin. Ohjelmaan kuvataan myös avustajien arkea. Toimittaja on  niinikään ottanut yhteyttä Espoon kaikkien koti ja koulu ryhmien KoKo ry:n puheenjohtajaan Susanna Lehteen. Minä neuvoin ottamaan yhteyttä myös suomenkielisen koulutuksen tulosyksikköön.

PERUSKYSYMYS, johon minun odotetaan kai antavan vastausta on: mihin avustajaa tarvitaan? Mitä tapahtuu, jos avustajia ei ole riittävästi. Pyysin opettajia ja avustajia pohtimaan tätä asiaa kanssani. Kiitos erityisesti  Anne, Kaija, Maarit ja Raija!  Näin vastaan, kun kysytään.

  • Avustajia tarvitaan koulussa, jotta  vammaisten/"erikoislasten" lasten arki sujuu niin, että hän voi onnistua koulutyössä.  Avustajan päivä alkaa taksilla kouluun tulevien oppilaiden vastaanottamisella takseista ja se päättyy heidän saattamiseensa takseihin. Jos taksi tulee käytännön syistä aikaisemmin; avustaja valvoo lasta ennen koulun alkua pihalla. Viiden oppitunnin päivä esim. 8.15- 13.30 vaatii vartin taksiasioineen meillä siis 5 tuntia 45 minuuttia.  Meillä on tällaisia lapsia ensi sykynä ehkä kymmenkunta. 
  • Tällainen lapsi tarvitsee aivan konkreettista apua: lapsi ohjataan luokkaan, vausteet  (sukset, luistimet, ratsastus- tanssi- tai uintivarusteet) tuodaan sisään. Avustaja lukee lapsen reissuvihkon, ja katsoo, onko siellä tärkeitä viestejä.
  • Oppituntien alkaessa avustaja auttaa välineiden esille ottamisessa ja  läksyjen tarkastamisessa. Monet oppilasta tarvitsevat tunnin aikana  "herättelyä", jotta opiskelun vaatima vireystaso säilyisi. Huomiota on myös aktiivisesti ohjattava oikeaan asiaan.  Erityisesti tämä koskee kehitysvammaisia  oppilaita. He  tarvitsevat aikuisen koko ajan lähelleen, jotta pystyvät  suorittamaan tehtäviä. Aikuisen täytyy myös tarkkailla oppilaan jaksamista ja  muuttaa tehtäviä  sitä vastaavaksi . Tällainen lapsi  ei kykene itsenäiseen opiskeluun kokonaista oppituntia, vaan "putoaa" opiskelun tilasta  ilman ohjausta muuhun toimintaan.
  • Mm. ryhmäintegraatioluokassa  avustaja huolehtii avustamiensa lasten osalta yhteydenpidosta kotiin reissuvihon välityksellä. Hän ohjaa, että läksyt merkitään ja tiedottaa kokeista ja tulevista tapahtumista.
  • Ryhmäintegraatioluokassa jokaisella  kehitysvammaisella on oma opiskelusuunnitelma joka päivää varten keskeisimmissä oppiaineissa (ma, äi, en).  Opettajan ohjeiden mukaan avustajat valitsevat oikean tasoiset tehtävät ja ohjaavat niiden suorittamista  oppitunnin ajan. Muissa oppiaineissa avustajat näiden lasten erityistuntijoina soveltavat muiden oppilaiden oppimäärää opettajan ohjauksessa. Jo viidennellä luokalla kehitysvammaisten ja muiden lasten erot  oppimisessa ovat  siksi suuret, että lähes kaikki oppiaines joudutaan sovittamaan erikseen vammaisille. Kehitysvammaisen oppilaan ajantaju on puutteellinen. Avustaja varmistaa oikean ajankäytön oppitunnilla.
  • Auroran koulussa oppilaat viettävät melko vapaasti 75 minuutin mittaisen tauon.  Ryhmäintegraatio- ja starttiluokassa siesta vietetään  avustajan valvonnassa. Avustaja huolehtii oppilaan turvallisuudesta ja ohjaa häntä sopivaan siestatoimintaan. Niinikään avustaja ohjaa oppilaat koulun kerhotoimintaan  siestalla tai iltapäivällä.
  • Välitunnilla ja siestalla avustajaa tarvitaan  varmistamaan oppilaan turvallisuus,  asiallinen pukeutuminen ja sopiva käytös muiden oppilaiden seurassa. 
  • Ruokailussa kehitysvammaista oppilasta ohjataan mahdollisimman itsenäiseen pärjäämiseen, mutta useimmat  tarvitsevat  valvontaa esim. ruuan määrän ja pöytätapojen suhteen. Koulupäivän jälkeen avustaja ohjaa oppilaan välipalalle ja valvoo sen.
  • Avustaja ohjaa oppilaan koulun ulkopuoliseen harrastustoimintaan, joka voi olla koulun tiloissa tai koulun jälkeen muualla. Hän myös huolehtii harrastustoimintaan valmistautumisesta (esim. ratsastusvaatteiden pukeminen).
  • Avustaja huolehtii taksin tilaamisen niille, joilla on kaupungin taksiseteli. 
  • Kehitysvammaisille oppilaille on järjestetty puheopetusta viikottain  koulupäivän sisään. Avustaja saattaa oppilaat puheopetustilaan ja on mukana valvomassa oppilaita puheopetuksessa. Hän  suunnittelee  yhdessä oppilaan taitojen kehittämistä. Avustaja toimii myös viestinviejänä luokanopettajan ja puheopettjan välillä.
  • Kehitysvammaisille  oppilaille suunnitellaan oman tasoinen koe kaikissa oppiaineissa. Opettaja suunnittelee kokeen ja avustaja laatii sen valmiiksi. Suullisen kokeen ottaa vastaan tilanteesta riippuen joko opettaja tai avustaja.
  • Teemme useita retkiä vuosittain. Retkillä kehitysvammainen oppilas tarvitsee erityistä valvontaa ja ohjausta. Oppilas ei voi lähteä retkelle ilman avustajaa. Myös kaupungin uimaopetukseen mennään bussikuljetuksessa ja avustaja seuraa mukana.
  • Tämän päivän tavallisissa luokissa on paljon oppilaita, joilla on  oppimisvaikeuksia, käytöshäiriöitä, murrosiän ja tunne-elämän ongelmia ja aukkoja  sosiaalisessa osaamisessa.  Useat oppilaat joutuvat   toistuvasti riitoihin.  
  • Aurorassa on erityinen joustava ryhmä 3-4- ja 5-6-luokkien oppilaille, jotka tarvitseva paljon  apua opiskelussaan Tässä ryhmässä on 20 oppilasta. Ryhmä tarvitsee ehdottomasti avustajan, joka auttaa oppilaita ns. hiljaisessa työssä, kun opettaja on toisen vuosiluokan oppilaiden  kanssa. 
  • Starttiluokalle tulee meille 10 seitsemän vuotiasta oppilasta. He ovat vasta opettelemassa koululaisen taitoja. 
  • Meillä on eräällä luokalla heikkonäköinen oppilas, joka tarvitsisi kaiken aikaa avustajaa auttamaan käyttämään hänelle hankittua erikoistietokonetta skannereineen jne. 
  • Kaikkiaan  oppilashuoltoryhmämme arvioi virkavastuulla, että tukea tarvitsevia oppilaita on niin paljon, että avustustunteja tulisi olla 370.

Mitä tapahtuu, jos avustajaa ei ole?

Suomalaisen  peruskoulun oppilaiden huoltajille luvataan paljon. Opetuksen tulisi olla mahdollisimman yksilöllistä ja oppimisympäristön turvallinen. Jokaisen tulisi saada tukea ja apua heti, kun tarve huomataan ja niin kauan kuin tarvetta on. Jos lapsi tarvitsee avustajaa, hänen tulisi sellainen saada. Avustaja on ja olisi aivan keskeinen tuen muoto monelle oppilaalle.

Jos apua ja avustusta ei saada, tukea tarvitsevan oikeudet eivät toteudu. Hänen mahdollisuutensa kasvaa täyteen mittaan omista lähtökohdistaan ei toteudu. Hän ei seuraa, ei osallistu, ei tee, ei opi niitä asioita, joita pitäisi. Hän tekee muuta, häiristee, riitelee, vie pahimmassa tapauksessa muiltakin mahdollisuuden oppia.

Moni vammainen lapsi tarvitsee apua vessassa käyntiin.  Opettaja ei voi jättää luokkaa yksin ja mennä auttamaan tuossa toimituksessa. Pahimmassa tapauksessa tällainen lapsi laskee housuihinsa tai kulkee vaipoissa pitkiä aikoja.  Tilanteista syntyy häpeää jopa pilkanaiheita, kuten tiedetään.

Avustajan läsnäolo jokaisella oppitunnilla on kehitysvammaisten lasten osalta välttämätön. Käytäntö, jossa avustajalle ei oteta sairauslomien ajaksi sijaista, on  kestämätön. Ilman sijaista oppilaan turvallisuutta ei pystytä takaamaan, oppimisesta puhumattakaan.

Todella moni lapsi hyötyy avustajasta, mutta on lapsia, joille avustajapalvelu on välttämätön. Jotta he oppisivat, kasvaisivat ja voisivat hyvin. Jotta heitä kohdeltaisiin ihmisarvonsa mukaisesti. Jotta heidän lailliset oikeutensa toteutuisivat. Jotta suomalainen koulutuspolitiikka toteutuisi.

Avustaja on tärkeä myös muille kuin avustettaville oppilaille. Jotta heidän oikeutensa toteutuisivat. Jotta  voisimme viivyttää ja vähentää oppilaiden siirtämistä omasta koulusta erityisluokille. Aukko avustusresurssia voi johtaa ketjureaktioihin oppilassiirroissa. Ja koska opettajat ovat niin tunnollisia heidän uupumiseensa ja kyynistymiseensä.

Kouluja ei saa ajaa säilytyslaitoksiksi.


1 kommentti:

Martti Hellström kirjoitti...

Suomen Vanhempainliitto on julkaissut tiedotteet;'

Peruskoulu matkalla kohti rotkoa?
Lukuvuoden päätöstiedote 1.6.2012, julkaisuvapaa heti

Suomen Vanhempainliitto esittää syvän huolensa maamme maineikkaan perusopetuksen tulevaisuudesta.

– Mennyt lukuvuosi jää kouluhistoriaan riitasointuisena. Tilastoimme edelleen hyviä oppimistuloksia ja koulun merkitystä syrjäytymistä ehkäisevänä paikkana korostetaan juhlapuheissa enemmän kuin koskaan ennen. Kuitenkin monissa kunnissa tehdään parhaillaan silmät kiinni säästötoimia, joilla on lamauttava vaikutus opetustyöhön, kouluarkeen ja lasten hyvinvointiin. Viimeisin esimerkki löytyy verrattain varakkaasta Espoosta, jossa koulunkäyntiavustajien määrä on jäämässä tarpeeseen nähden mustaksi huumoriksi, toteaa toiminnanjohtaja Tuomas Kurttila.

Lukuvuonna 2011–2012 Vanhempainliittoon on tullut lisääntyvässä määrin yhteydenottoja vanhemmilta, joiden lapset eivät saa tarvitsemaansa tukea. Perusopetuksen lainsäädäntöön niin sanottu tuen kolmiportaisuus on kirjattu hyvin, mutta kuntien ja koulujen erot lainsäädännön toimeenpanossa ovat suuret.

– Lapset ovat eriarvoisessa asemassa. Vanhemmat ovat huolestuneita ja väsyneitä, kun oma lapsi jää vaille tarvitsemaansa oppimisen tukea. Tilanteet saattavat kiristää myös oppilaiden vanhempien välisiä suhteita, kun ilman tukea jäänyt lapsi alkaa oireilla ryhmässään, kuvaa Kurttila.

Vanhempainliitto toivoo, että päätöksentekijät ymmärtävät vauriot, joita kunnissa nyt synnytetään lyhytjänteisellä säästökuurilla.

– Osalla vanhemmista luottamus oman kuntansa viisauteen on kärsinyt suuren kolauksen kuluneen lukuvuoden aikana. On tarpeen selvittää, voidaanko koulujen rahoitus muuttaa korvamerkitymmäksi valtionosuudeksi. Kuntien säästövimmassa lapset näyttävät maksavan laskun. Jäljelle jää vanhempien ja opettajien huoli, päättää Kurttila.