Kirjoja

Kirjoja

tiistaina, maaliskuuta 15, 2011

Pikakysely läksyistä

Ota kantaa kysymykseen läksyistä. Äänestä!

KÄVIMME tänään vakavaa keskustelua oppilashuoltoryhmässä.  Sopimuksista huolimatta, erään perheemme isä ja äiti eivät valvo, että heidän lapsensa tekee läksyt. Oppilas jää koko ajan jälkeen muusta luokasta ja on vakavassa vaarassa syrjäytyä.  Hän ei pysty itse vastaamaan koulunkäynnistään. Pitäisikö koulun tehdä tilanteen johdosta  lastesuojeluilmoitus?

OTIMME teemaan etäisyyttä kääntämällä asian nurinperin. Onko itse asiassa niin, että   läksykäytäntö  se syrjäyttääkin  oppilasta?  Luostarikoulussa läksyjä tarvittiin. Raamattu oli osattava ulkoa latinaksi. Teksti oli pyhää. Oppiminen ymmärrettiin suppeasti muistamiseksi. Käsityksemme tiedosta ja oppimisesta on tänään vallan toinen. Miksi 2000-luvun koulussa yhä teetetään läksyjä?

Monta hyvää syytä ylläpitää läksykäytäntöä


Toki läksyissä on  järkeä ja niistä on hyötyä. Tässä oma TOP TENini:

1. Lapset tottuvat hoitamaan tehtäviä itsenäisesti
2. Vanhemmat voivat seurata lapsensa koulunkäyntiä ja auttaa häntä.
3. Hitaammin oppivat voivat kotona ottaa nopeammin oppineet kiinni.
4. Oppiminen vaatii usein kertaamista.
5. Läksyjen avulla estetään unohtaminen
6. Läksyt kasvattavat vastuuntuntoon
7. Kotona on rauhallista
8. Lapsilla on illaksi tekemistä.
9. Kun kertaaminen tapahtuu kotona, koulussa jää enemmän aikaa muuhun.
10. Tekemällä läksyt huolellisesti voi vaikuttaa omaan arvosanaansa.

Monta hyvää syytä suhtautua läksyihin kriittisesti.



1. Lapset tottuvat hoitamaan tehtäviä itsenäisesti - Tärkeä taito. Eikö sitä pitäisi harjoitella kouluaikana.

2. Vanhemmat voivat seurata lapsensa koulunkäyntiä ja auttaa häntä - Kaikilla ei ole vanhempia, jotka osaavat tai jaksavat auttaa. Jatkuva kinastelu läksyistä kuormittaa kodin ilmapiiriä.

3. Hitaammin oppivat voivat kotona ottaa nopeammin oppineet kiinni - Hitaammin oppivat joutuvat opiskelemaan ilman ohjausta. Eivätkö juuri he tarvitsisi opettajan apua oppimiseensa.

4. Oppiminen vaatii usein kertaamista - So What. Eikö oppimisen tulisi tapahtua nimenomaan koulussa?

5. Läksyjen avulla estetään unohtaminen - Totta, jos läksyt tehdään. Mutta ihan yhtä hyvin kertaavia jaksoja voi sisältyä koulupäivään.

6. Läksyt kasvattavat vastuuntuntoon- Totta niille, jotka tekevät läksyt. Mitä muut oppivat? Huijausta? 

7. Kotona on rauhallista- Onko kaikissa kodeissa?

8. Lapsilla on illaksi tekemistä. - Hmm. 

9. Kun kertaaminen tapahtuu kotona, koulussa jää enemmän aikaa muuhun.- Mihin? 

10. Tekemällä läksyt huolellisesti voi vaikuttaa omaan arvosanaansa.- Mistä opettaja tietää, kuka läksyt on tehnyt?

Ota kantaa kysymykseen läksyistä. Äänestä!

13 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Vanhemmat ja opet painottavat aina läksyjen tekemistä jonkinlaisena mittarina siitä miten oppilaalla koulussa menee. Näin ei ole, mittari on huono.

Tutkitusti n. 90 prosenttia koulussa opetettavien asioiden oppimisesta tapahtuu oppituntien aikana! Ja opet: miettikää itse miten te inhoatte kokeiden tai aineiden tarkistamista illalla kotona. Miksi oppilaitten pitäisi olla toisenlaisia, aina pirteitä läksyntekokoneita?

Itse olen opettaja ja koen lähes pahoinvointia kun olkalaukussa on 25 tarkistettavaa äidinkielen ainetta: "tekemistä illaksi", heh.

Saattaa ollakin että läksyjen tekeminen kotona on jonkinlainen regressio jostain. Olisko sittekin parempi tehdä tehtävät koulussa opettajan ohjaamaana?

Silloinhan oppilailla olisi koulussa entistä enemmän töitä. Läksytön koulu ei olisikaan helpompi vaan vaativampi koulu!

Rauno kirjoitti...

Läksyjen antaminen tässä ajassa on taikauskoista vallankäyttöä. Niiden antamiseen ei nykymailmassa löydy järjelisiä syitä. Kuinka moni läksyjä kannattava tekee töitä mielellään töiden jälkeen kotona?
Ja nämä ovat lapsia, joilla tulee olla elämää koulun jälkeenkin...
Läksyjen tilalla voi valmistauta kokeisiin ja tehdä jotain järkeviä projekteja.
Ne, joille koulu on muutenkin vaikeaa, saavat läksyistä motivaatiokuolion.
Sanoo Ope

Anonyymi kirjoitti...

Kiinnostavaa pohdiskelua läksyjen puolesta ja niitä vastaan. Yksi toimiva tapa lisätä motivaatiota kotona tapahtuvaan oppimiseen on ollut se, että lapsi saa kotona keksiä opettajalle tehtäviä ja kysymyksiä opittavasta aiheesta. Mikäs sen motivoivampaa kuin yrittää keksiä vaikeita tehtäviä opettajan pään menoksi. Samalla oppii itse. Toinen hyvä tapa on ollut järjestää koulussa läksykerho, jolloin läksyt eivät jää kotona tehtäviksi eivätkä kodin/vanhempien mahdolliset vaikeudet haittaa lapsen läksyjen tekemistä. Myös yhteistoiminnallisen oppimisen muotoja voisi hyödyntää tunneilla niin, että asioita voidaankin harjoitella riittävästi jo koulupäivien aikana. Esimerkiksi asian opettaminen muille on tehokas tapa oppia itsekin.

Anonyymi kirjoitti...

Hyvin harva oppilas tekee läksyjään koko illan ja vasta illalla.
Kyllä ne tekevät ne pienet tehtävät heti koulusta tultuaan. Näin ainakin meillä.
Kai siinä vanhemmatkin hetken kotitehtäviä tarkistaen pysyvät paremmin koulunkäynnissä mukana.

Kolmosen kotiväki

Anonyymi kirjoitti...

Itse olen rehtori/isä - joskus olin ope, ennen näitä kahta mainittua hommaa -ja miettinyt tätä paljonkin. Nuo mainitut vaihtoehdot "läksyille" ovat hienoja. Oikeastaan huoltajan kommentti siitä, miten koti pystyy itse seuraamaan lapsen suoriutumista on melkeinpä ainoa hyvä peruste "läksyille". Nuo vaihtoehtoiset tavat opiskella kotona ovat hienoja oppijalle ja opettajalle.
Sen sijaan huoltajalle, joka harvemmin on NIIN kiinnostunut kouluopetuksesta, ne ovat hankalia. Pitäisi itsekin jaksaa perehtyä aiheeseen, oikeasti osata jotain aiheesta. En edes yritä olla pisteliäs tai sarkastinen, se vain on noin, minusta.

Pitää siis keksiä jotain, jolla huoltaja oikeasti voi seurata lapsensa oppimista, muutenkin kuin reflektoivan dialogin tai muun hienon kautta. Siis arjessa ja yksinkertaisesti. Siihen on kyllä huoltajalla oikeus. Vai onko?

Mikko

Anonyymi kirjoitti...

Usein olen kuullut, että kaikkea opetussuunnitelmassa olevaa ei ehditä nykyisen tuntimäärän puitteissa käydä läpi kunnolla.
Mites sitten, jos kotiläksyjen osuus tehtäisiinkin vain koulussa. Riittäisikö viikkotuntimäärä? Jouduttaisiinko jotain tärkeää jättämään pois?
Eiköhän Pisan tuloksissa ole jotain kotiläksyjen osuuttakin??

Onko jotain tietoa, miten muissa maissa toimitaan?

Koulumaailmaa seuraava

Martti kirjoitti...

Koulumaailmaa seuraavalla on hyvä kysymys. Yritänpä hieman selvitellä. Se tiedetään, että mm. Japanissa läksyillä on aivan massiivinen rooli koulutyössä.

Esa Kukkasniemi kirjoitti...

Myös Yhdysvalloissa läksyillä on massiivinen rooli. Omien lasteni Amerikan serkut aina ihmettelevät suomalaislasten pieniä läksymääriä. Toisaalta USA ei ole mikään koulutuksen edelläkävijämaa...

Ehkä toisin keskusteluun vielä sen näkökulman, että käsittääkseni aivot toimivat niin, että oppiakseen uutta, aivot tarvitsevat välillä lepoa. Voisi ajatella, että pienen tauon jälkeen koulussa opittuun palaaminen kotona, läksyjen muodossa, voisi edistää oppimista. Lapsi joutuu selviytymään tehtävistä yksin tai aikuisen avustuksella ja saa näin itsekin palautteen siitä, onko koulussa opittu jo riittävästi hallussa.

Anonyymi kirjoitti...

Hieman erilainen näkökulma tähän aiheeseen liittyen:
Tämän päivän Iltalehdessä on artikkeli unen vaikutuksesta oppimiseen ja työn tekoon.
Heitänpä ajatuksena ilmaan, että läksyjä ehkä voisikin hieman vähentää...
Mutta sitten tulisi kotiläksy vanhemmille: Koululaisen tulee nukkua tunti enemmän joka yö. Kukaties se koulupäivän aikana saatu oppi ja oppimisprosessi muhisi aivoissa yön aikana ja muutenkin koulupäivänä ei väsyttäisi.

Mites olisi yöunen lisäys koulumme oppilaille??

Kyselee
Pienen oppilaan äiti

Mikko Jordman kirjoitti...

http://t.co/otbNId7

Pauli kirjoitti...

Näen oppilaan näkökulmasta kaksi ääripäätä: Oppiminen ei tapahdu ilman omaa motivaatiota oppia. Kukaan ei voi pakottaa oppimaan, ei vanhemmat eivätkä opettajat, vaikka meillä on laissa tiettyyn ikään asti oppivelvollisuus. Läksyt voi tietysti pakottaa tekemään, mutta oppimista sillä ei varmisteta, kuten ei luokkaopetuksellakaan. Mutta toisaalta jos on kiinnostunut ja aktiivinen, niin haluaa oppia sekä koulussa että kotona ja kaikkialla ja hakee oppia muutenkin itse ilman läksyjäkin.

Todellisuus on tietysti jotain tältä väliltä. Jotkut oppiaineet vain ovat yksilöllisesti kiinnostavampia kuin toiset.

Voisiko läksyissä helpoiten huomioida oppilaskohtaisia eroja? Antaa perusasioiden kertaus- ja harjoitustehtäviä niitä tarvitseville ja asiasta innoissaan oleville haastavampia tehtäviä? Luokkakin voisi seurata esimerkkiä tai oppia jotain aktiiviselta asioita enemmän tutkivalta oppilaalta.

Näen läksyt yhtenä opetusmenetelmänä, jonka kasvatuksellisessa puolessa on on erinomaista, että se kasvattaa itsenäiseen ja vastuulliseen työskentelyyn.

Suomalaisia on maailmalla kehuttu työelämässä nimenomaan vastuuntuntoisina ja tunnollisina itsenäisinä työntekijöinä. Jos poistamme kouluista läksykäytännön, niin mielestäni yksi kulttuurimme arvoikkaista perustoista ja vahvuuksista poistuu.

Olisi sääli, jos niin kävisi. Onneksi Martin kyselyn tulos ei antanut siihen puoltoa. :)

Vesa Linja-aho kirjoitti...

"Tutkitusti n. 90 prosenttia koulussa opetettavien asioiden oppimisesta tapahtuu oppituntien aikana!"

Näkisin mielelläni tämän tutkimuksen. Oma näppituntuma olisi, että lukema voisi olla 40-60%.

"Ja opet: miettikää itse miten te inhoatte kokeiden tai aineiden tarkistamista illalla kotona. Miksi oppilaitten pitäisi olla toisenlaisia, aina pirteitä läksyntekokoneita?"

Tämä on hyvä pointti. Itse jätin kerran yhdeltä kurssilta (opetan amk:ssa) kotitehtävät pois en niinkään pedagogisista syistä, vaan siksi, että halusin vähentää juurikin tuota tarkistustyötä. Seuraus: oppimistulokset heikkenivät.

Sopiva ratkaisu olisi kehittää sellaisia kotitehtäviä, joita olisi mukava tehdä ja nopea tarkistaa. Siinäpä haastetta :-).

Martti kirjoitti...

Vesa L-A huomaa pointin:

Ehkä on mahdotonta saada vastausta kysymykseen, ovatko läksyt tehokkaita. Ehkä pitäisi kysyä, (1) millaiset läksyt ovat tehokkaita/vaikuttavia (2) millaisissa asioissa (3) minkälaisten opettajien käyttämänä (4) osana minkälaista opetusta (5), millaisille oppilaille.

Palaan faktoihin, kun äänestys on päättynyt.