Kirjoja

Kirjoja

sunnuntaina, heinäkuuta 12, 2009

Pedagoginen hyvinvointi ja hyvinvoinnin pedagogiikka


KUVA: Lappalainen, K., Kuittinen, M. & Meriläinen, M. (toim.). (2008). Pedagoginen hyvinvointi. Kasvatusalan tutkimuksia- Research in Educational Scences 41. Helsinki: Suomen kasvatustieteellinen seura.
KESÄKUUN alussa kirjoitin lastun, jossa referoin FT Kirsi Pyhältön luentoa pedagogisesta hyvinvoinnista. Sen verran käsite jäi kiehtomaan, että tilasin kirjastosta teemaan syvemmin pureutuvan kirjan.

Suomalaiset koululaiset eivät viihdy koulussa kuten ikätoverinsa muissa maissa

Lappalaisen ym. teoksen lähtökohtana on oletus, että kouluissa voivat pahoin sekä oppilaat että opettajat. Koulutodellisuus stressaa molempia. Siitä on näyttöä. Mikä olisi vastakohta? Se, että opettajat ja oppilaat voisivat hyvin, olisivat koulussa tyytyväisiä, positiivisia jopa onnellisia. Ei huono tavoite. Vaikka jo vuosia on käyty kinaa siitä, pitäisikö koulussa olla kivaa. Yleensä on päädytty siihen, että kivaa saa olla, mutta se ei ole itsetarkoitus, vaan kivan pitäisi syntyä työnilosta, vaivannäöstä. Hmmm.

Kirjoittajien mukaan yhtälö tuloksellisen, ahkeran työskentelyn ja viihtymisen yhdistämisestä ei oikein toimi. Suomalaisen peruskoulun pedagogisissa prosessesseissa rakentuu heidän mukaansa paitsi korkeatasoista oppimista myös kuormittumista opettajille ja oppilaille.

Nyt hyvää oloa tuottavalle "kivalle" on löytymässä ehkä parempi käsite: pedagoginen hyvinvointi. Luen kirjan tekstiä niin, että pedagoginen hyvinvointi tarkoittaa positiivisia tunnekokemuksia, jotka tukevat oppimisen prosesseja ja edistävät yksilön kokonaisvaltaista kehitystä ja että opetuksessa kannattaisi ottaa tuo tunnekokemusten merkittävyys huomioon. Pedagoginen hyvinvointi näkyy (esiopetuksessa) ohjausvuorovaikutuksen laatuna, jolla on kaksi ulottuvuutta 1. tunnetuki ja 2. opetuksellinen tuki. Sen tunnistaa positiivisia koulukokemuksia rakentavasta ja tukevasta ilmapiiristä.

Pedagogiseen hyvinvointiin pyrkiminen ja välittäminen


KUVA: Nel Noddingsin kuva on lainattu netistä.
Onko pedagogisen hyvinvoinnin (lopputulos) rakentamisessa kyse samasta asiasta kuin lapsesta välittämisessä, pedagogisessa rakkaudessa ja pedagogisessa suhteessa? Englanninkielessä käytetään usein termiä "caring". Nel Noddings on kuvannut artikkelissaan caring-käsitettä välittävän ja välitettävän kohtaamisena, johon kuuluu (1) toisen tarpeiden ja tunteiden vastaanottaminen (2) toisen tarpeeseen ja tunteisiin vastaaminen niin, että omaa energiaa siirtyy toiselle motivaatioksi ja (3) välittämisen vastaanottamista kuvaava hymy tms.

Välittäminen on välittämistä vain, kun välittävä haluaa oikeasti välitettävän parasta. Oppilaan paras voi tarkoittaa myös joistain hänelle kohtuuttomista vaatimuksista luopumista. Noddingsin mukaan välittämisessä on kyse yksilöllisten erojen hyväksymisestä. Kaikilta ei vaadita samaa. Toisen tilanne ymmärretään ja otetaan huomioon. Välittävä opettaja avaa kuitenkin oppilaalle jonkin asian väliin jättämiseen liittyvän ison riskin.

Epäonnistuminen välittämisessä voi johtua välittävästä, välitettävästä tai tilanteesta. Lapsen hyvä voidaan ymmärtää väärin. Välitettävä voi myös torjua välittämisen. Välittäminen edellyttää, että opettajat ja oppilaat saavat olla yhdessä riittävän kauan oppiakseen tuntemaan toisensa.

Kouluissa on myös sääntöjä, jotka vievät pohjaa välittämiseltä. Noddings itse jätti omassa koulussaan raportoimatta oppilaitten myöhästymiset. Hän halusi käyttää aikaa opetukseen eikä kirjurin hommiin. Lisäksi hän halusi kohdella oppilaita kunnioittavasti ja rohkaista heitä kantamaan vastuuta omista tekemisistään. Myöhästyjät jäivät lähelle ovea ja ottivat kuiskaten selvää ohjeista. Tärkeää on, että välittämisestä moraalisena periaatteena puhutaan luokassa.

Noddingsin artikkeli tukee minusta hyvin Pyhältön kesäkuista luentoa. Siinähän hän kertoi tutkijaryhmänsä tutkineen pedagogisen hyvinvoinnin rakentumista koulun arjessa analysoimalla opettajien ja oppilaitten puhetta itselleen myönteisesti ja kielteisesti merkittävistä koulukokemuksista. Osoittautui, että hyvinvointiin vaikutti erityisesti, kuinka oppilaitten sosiaalisia ongelmia pystyttiin ratkaisemaan. Huonosti voivat opettajat, jotka kokivat ongelmien ratkaisun häiritsevän opetusta. Hyvin voivat ne, jotka ymmärsivät näiden tilanteiden ratkaisun olevan tärkeä osa opettajan työtä. Jos oppilas koki tulleensa tunnilla huolineen kuulluksi, tuo merkittävä kokemus kantoi pitkään. Vastaavasti, jos tilanne oli ohitettu, se painoi pitkään kielteisenä koulutapahtumana.

Hyvinvoinnin pedagogiikka?

Pedagogisen hyvinvoinnin käsite voitaisiin kääntää toisinkin päin: hyvinvoinnin pedagogiikaksi. Tällä tarkoitettaisiin välittäväa (caring) orientaatiota opetukseen. Välittävälle orientaatiolle olisi tunnusomaista oppilaan kasvun ja oppimisen tukeminen ja niiden tiellä olevien esteiden poistaminen niin, että oppilas kokee tulleensa aidosti välitetyksi. Välittävästi opetukseen orientoituva opettaja on tahdikas opettaja (von Manenin käsite). Hän ymmärtää, että oppilaat putoavat helposti "työtilasta" (bionilainen ilmaus), eikä heillä ole yksin keinoja palauttaa itseään tunnetilasta.


KUVA: Kuinka aika juoksee. On kuin juuri olisin tavannut Raija Yrjönsuuren. Ostin häneltä pari Yrjönsuurien omakustannetta. Ja nyt hän on jo poissa. Surullista.

About saman ovat hienosti kirjoittaneet myös juuri edesmennyt Raija Yrjönsuuri ja Yrjö Yrjönsuuri kuvatessaan opiskelun käsitettä. Opettajan rooli on tukea oppilasta sekä merkitysten (mielekkyyden) että merkittävyyden ongelmissa; " Opettaja omilla teoillaan tukee oppilasta sopiviin tekoihin oppilaan kohtaamien, mielekkyys- ja merkitysellisyystulkintoihin liittyvien kognitiivisten konfliktien ratkaisussa."

Kirjallisuutta

Noddings, N. (2001). The Caring Teacher. Teoksessa V. Richardson (ed.), Handbook of research on teaching (ss. 99- 105). Fourth Edition. Washington, D.C.: American Educational Research Association.
Yrjönsuuri, R. & Yrjönsuuri, Y. ( 1994). Opiskelun merkitys. Helsinki: Yliopistopaino.

Ei kommentteja: