AFORISMI-diletanttina olen lueskellut pari vuotta mietelmiä. Niinikään olen pannut omat aamuaivoni käyntiin julkaisemalla päivittäin yhden minuakulloinkin innostaneen facebookissa. Välillä ne ovat maistuneet muillekin, mutta on tullut turpaankin mm. siitä, että kutsun jotain viisautta vääräoppisesti aforismiksi.
AFORISMEILLA on pitkä historia. Aforismin taidemuoto kehittyi varsinaisesti 1600- ja1700-luvuilla Ranskassa seurallisen kulttuurin hienostuneena kukkasena. Aforismeissa oli oppinut sävy.
Suomenkielinen aforismikirjallisuus syntyi vasta 1910-luvulla. V.A. Koskenniemi (1885-1962) ja Juhani Siljo (1888-1918) olivat tuolloin nimekkäimpiä mietelmien laatijoita. Maria Jotuni liittyi ensimmäisenä naisena parikymmentä vuotta myöhemmin heidän seuraansa.
Aforismi oli pitkään kirjallisuuden syrjälaji. 1960-luvulla mm. Pentti Saarikoski ivasi koskenniemeläisen aforismiperinteen maan rakoon. 2000-luvun alussa niistä innostuttiin uudelleen.
Tämäkin kirjallisuuden laji sisältää monenlaisia genrejä. Ne näkyvät jo yrityksissä määritellä aforismia.
"Aforismi on vähän kuin luuston röntgenkuva, jossa liha näkyy vain varjona". (Helena Anhava)
"Aforismi ei ole totuus, se on puolitotuus tai puolitoista totuutta.” (Esko Lovén )
" Aforismi on taidetta, lyhyesti sanottuna." (Eino Vastaranta)
Aforismi on lyhyt . Se on sanojaan suurempi ajatus. Lyhyesti sanomisen taito. Kiteytys. Aforismit ovat nykyään kriittisiä ajatushautomoita. Hyvän aforismin tunnuspiirteitä ovat olleet aina leikkavaa älyllisyys, kyynillinen realismi, nuolenteravät iskulauseet ja mm. keikaroiva ironia. Ennen muuta aforismi on lyhyt.
Ehkä uutta on leikittely sanoilla ja oivallutus.
" Kaksi oivallusta aforismissa tulee olla. Kirjailijan pitää ensin aforismi keksiä ja lukijan on tehtävä syntyneestä oma tulkintansa ennen kuin aforismi voi toimia."
"Häijy ajatus lyhyesti, nokkelasti, mieluiten hauskasti ilmaistuna."
JA nyt itse asiaan: esittelemään alan suomalaista huipputeosta:
Koskenniemi, V.A. (1979/1952). Vaeltava viisaus. Aforismeja ja ajatelmia vuosituhansien varrelta. 7.painos. Helsinki: WSOY.
Kyseessä on sen kokoajan mukaan antologia, edustava valikoima maailmankirjallisuuden hajallaan olevasta "mietelauselma-ainehistosta" antiikin ajoista toiseen maailmansotaan saakka. Yhteensä aforismeja on otettu mukaan lähes 850-sivuisessa teoksessa lähes 6000! Ne on jaettu 23 eri teemaan , ja niissä mietelmät esitetään aakkosjärjestyksessä kirjailijan sukunimen mukaan. Kirjailijoita, joita siteerataan on noin 700. Erityisen näkyvästi esitellään Bosshartin, Börnen, Ciceron, Francen, Goethen
La Rochefoucauldin, Montaignen, Nietzsche, Schopenhauerin ja mm. Seneca ajatuksia.
23:sta teemasta laajimpia ovat esteettinen elämä, runous ja taide- hyveemme ja paheemme-
yhteiskunta ja seuraelämä sekä elämisen taito. Itse viihdyin parhaiten teemoissa: Ihmisolemus, Hyveemme ja paheemme, Kasvatus sekä elämisen taito.
Poimin tähän yhden esimerkin kustakin teemasta, ja hieman perustelen sen valintaa. Aforismin saa suuremmaksi klikkaamalla kuvaa.
I Jumaluus, usko, uskonto
Antologiassa ei ole kuin muutama suomalainen aforismi. Koskenniemi on kuitenkin ottanut mukaan mm. joitakin oman aikalaisensa runoilija
Juhani Siljon (1888-1918) mietelmiä. Siljo oli toinen kansalaissodassa kuolleista kirjailijoista. Hän kaatui valkoisten joukossa. Aforismi lienee syntynyt sodan melskeissä.
II Totuus, todellisuus
Andre´ Gide (1869-1951) oli ranskalainen kirjailija, runoilija ja esseisti. Hänelle myönnettiin vuonna 1947 Nobelin kirjallisuuspalkinto. Ei siis turha mies. Hänen aforismejaan ja sutkauksiaan on lainattu useissa elämänohjeita jakavissa teoksissa.
III Luova henki, nerous
Tämä saksalaisen neron
Johann Wolfgang von Goethen (1749-1832) mietelmä osuu ja uppoaa itseeni. Juuri noin toimin.
IV Filosofia
Saksalaisen taidemaalari
Anselm Feuerbachin (1829-1880) mietelmässä on kaipaamani oivalluttavaa sanaleikittelyä.
V Esteettinen elämä, runous ja taide
Tästä teemasta otin mukaan ilman epäilyä yrityksen määritellä aforismi.
Carmen Sylva (1843-1916) oli muuten Romanian kuningatar.
VI Historia
Historia-teeman aforismit olivat jotenkin kankeita. Mutta tässä sveitsiläisen kirjailija
Jakob Bosshartin (1862-1924) mietelmässä on haastetta.
VII Tiede
Uskonpuhdistaja
Martin Luther (1483-1546) löytyykin Tiede-osastolta. Vänkää. Nyt luettuna mietelmä luo ymmärrystä ns. asia- vs. sanaopetuksen jännitteelle- joka elää edelleen. Luetaanko opittavat asiat kirjoista vai koetaanko ne oikeasti.
VIII Oikeus ja laki
Tämä teema vei vain 14 sivua kirjasta. Roomalaisen, ensimmäisellä vuosisadalla ennen ajan laskua eläneen
Publilius Syruksen mietelmä oli ainoa, jonka kirjasin muistiin. Syrus oli yksi lainatuimpia antiikin kirjailijoita. Lisäksi hän oli pantomiimitaitelija.
IX Luonto
Ei tainnut luonto oikein Koskenniemeä koskettaa. Tätäkin teema varten oli varattu vain 14 sivua. Englantilaisen runoilijan ja näytelmäkirjailijan
John Lylyn (1554-1606) mietelmä miellytti.
X Ihmisolemus
Tässä osastossa olisi ollut paljonkin valinnan varaa ajatuksissa, joissa kuvattiin ihmisen luonnetta ja sen vikoja. Tähän otin kuitenkin ranskalaisen kirjailijan
Jacques Chardonnen (1884 - 1968) - se oli Jacques Boutelleaun salanimi- mietelmän, koska se on niin niin totta pojanpoikani Miltonin osalta, ja toi hyvän mielen. Chardonne menetti maineensa koska oli kannattamassa Ranskan antautumista Hitlerille.
XI Hyveemme ja paheemme
Tällä osastolla oli useita mainioita mietelmiä. Valitsin niistä tämän tanskalaisen
Piet Heinin (1905-1996) ajatelman, koska - niin luulen- se on nurinperinkäännös alkuperäisestä sloganista. Hein oli arkkitehti, matemaatikko ja runoilija. Hänen mielestään taiteen subjektiivisen ja tieteen objektiivisen maailman välillä ei ollut ylittämätöntä kuilua.
XII Ilomme ja surumme
Tottakai mukaan oli saatava yksi neron ja mielipuolen, saksalaisen filosofi
Friedrich Nietzschen (1844-1900) aforismi. Olkoon se tämä.
XIII yhteiskunta ja seuraelämä
On hyvä muistaa, että varsinaisesti aforismitaide syntyi yläluokan seurustelutarpeisiin - jonka pintapuolisuutta ja tyhjyyttä tämän teeman aforismit toistavat. Valitsin kuitenkin näytteeksi saksalaisen
M.G. Saphirin (1705-1858) eliitin työotteelle ivailevan aforismin. Liikaa ei humoristisia mietelmiä antologiassa ole. No. Nykyään toimistotyöt ovat tavallisten ihmisten töitä ja tahtikin on toinen.
XIV Politiikka
Tämä aforismi yli 100 vuoden takaa on aika pelottava. Niinköhän on, että historia toistaa taas itseään ja heilari heilahtaa taas globaalisti kohti diktatuureja. Niin ennusti Preussin pääministerin, Pohjois-Saksan liittokansleri ja Saksan ensimmäinen kansleri
Otto von Bismarck (1815- 1898),
XV Kasvatus
Tästä teemasta tuli valittua yksi kuuluisimmista filosofeista: ateenalainen
Platon (427- 347 eaa) Sokrateen kuuluisin oppilas ja Aristoteleen opettaja. Oikealta nimeltään hän oli Aristokles. Platon oli lempinimi, jonka hän sai painikumppaneiltaan. Platon tarkoittaa kreikaksi leveää.
XVI Avioliitto
Avioliitto-teeman machoilevia aforismeja luki näin feminismin valtakaudella varsin närkästyneenä. Siksi tyhminä ja petollisina naiset kuvattiin. Edes kohtulliseksi esimerkiksi valitsin ranskalaisen kirjailija
Honore´de Balzacin (1799- 1850) mietelmän, jossa on ainakin pisara raikasta absurdiutta.
XVII Rakkaus
Ei ollut VAK löytänyt oikein innostavia rakkaudenkuvauksia. Mutta tämä mukaan valitussa -parhaiten Pikku Prinssin kirjoittajana tunnetun kirjailijan ja postikonelentäjän
Antoine de Saint-Exupeŕyn mietelmässä (1900-1944) on jujua.
XVIII Ystävyys
Kirjassa kerrotaan, että antiikki ylisti todellista ystävyyttä elämän suurimpana onnena. VAK ei kuitenkaan ole löytänyt teemaan kuin 12 sivullista. Mutta tämä englantilaistuneen irlantilaisen tusinakirjalijana uransa aloittaneen ja hillitöntä elämäntapaa noudattaneen papin pojan
Oliver Goldsmithin (1728-1774) mietelmä on hieno. Se on kirkas määritelmä, jota tekee mieli uskoa.
XIX Nainen
Kun katsoo antologian nimilistaa, pohtii, onko syynä jonkinasteiseen sovinismiin se, että ainakaan nimein perusteella kirjoittajien joukossa ei ole naisia. Esimerkiksi teeman aforismeista valitsin tämän antologiassa väärin nimikoidun aforismin. Gerfaut ei ole kirjoittajan nimi vaan yhden hänen teoksistaan. Aforistikoksi löysin ranskalaisen kirjailijan
Charles de Bernardin (1804- 1850)
XX Kunnia ja maine
Eliitin seurapiirielämässä varmaankin kunnia ja maine olivat todella tärkeitä. Ehkä en oikein enää tavoita tuon ajan eetosta, mutta oikein kaksin käsin kaivamalla löysin yhden esimerkin, jonka kehtaa näyttää. Kyseessä on hyvin merkittävän ranskalaisen "valtakunnan virallisen runoilijan"
Paul Valéryn (1871-1945) ajatelma.
XXI Rikkaus ja köyhyys
Tämä teemahan on yhä innostava. Valitut aforismit olivat aika tylsiä. Paitsi tämä, jossa on rakennettu minusta hieno mielikuva. Kirjoittaja on ranskalainen
Denis Diderot (1713-1784). Diderot oli valistuilosofi, taidearvostelija ja kirjailija. Hänet tunnetaan erityisesti toimittamastaan tietosanakirjasta: Encyclopédie.
XXII Elämisen taito
Filosofia on kai tänään entistä enemmän nimenomaan oppi elämisen taidosta. Tähän teemaan oli löydetty 60 vuotta sitten useita yhä raikkaita ajatuksia. Valitsin esimerkiksi saksalaisen Friedrich Hebbelin (1813-1863),
XXIII Elämä ja kuolema
Antologian viimeinen teema käsittelee elämää ja ennen muuta kuolemaa. Tässä iässä kun vierestä viedään tavan takaa ja omakin perälauta on tunnustettu, odottaa myös mietelmiltä enemmän kuin ehkä on aihetta. Kasi nousi yli muiden, ja esittenpä ne molemmat.
Ensimmäinen on tanskalaisen eksistentialistin
Sören Kierkegaardin (1813-1855) ajatelma, joka kattaa koko elämän syntymästä kuolemaan. Mutta hieman synkästi.
Toinen on makedonialaisen Ateenassa vaikuttaneen filosofin ja tiedemiehen Aristoteles (384–322 eaa.) positiivisempi ajatelma.
Lopuksi
V.A. Koskenniemi oli itsekin aforistikko. Jännää, ettei hän mahduttanut antologiaan yhtään omaansa.
Korjataan tilanne. Päätetään tämä blogi yhteen Koskenniemen minusta monelle murroksissa elävälle ehkä lohua antavaan ajatukseen.
