LUIN nuo "paketit" nyt uudelleen lähes 25 vuotta vanhemmin silmin ja tiivistin itselleni 90-luvun lopun koulutuspoliittisista tunnelmia.
Raha: Valtio vastaan kunnat vastaan opettajat
Opetushallituksen ylijohtaja Aslak Lindström yritti pehmittää jännitettä hurtilla huumorilla.
" Niin pienessä kuin suuressakin koulussa oli etuikkuna auki, peräikkuna myös, alkoi raju tuuletus, jossa kaikki irtain lähti, mutta koulutuksen perusrakenne kuitenkin säilyi paikoillaan.”
90-luvun ops-uudistukseen hän oli tyytyväinen. Koulut voitiin kuitenkin jakaa viiteen ryhmään:
- Kisasta poisjääneisin
- Fuskaajiin
- Alkukrampeista kärsiviin
- Hyvässä vauhdissa oleviin ja
- Maaliin tulleisiin
OAJ:n puheenjohtaja Erkki Kangasniemi sanoi suorat sanat.
" Harkitsemattomilla säästöillä pilataan koko peruskoulu. "
Kangasniemi kritisoi kuntia. Lamaa käytetään hyväksi sielläkin, missä ei se ole tarpeen. Hän siteerasi Opetushallituksen tekemää selvitystä: Oppilailla on nälkä. He eivät pysy kärryillä. Opettajia on lomautettu jo viidettä vuotta. Epäpäteviä opettajia käytetään säästösyistä. Ja muistutti, kuinka paljon yksi syrjäytynyt oppilas maksaa. Silloin noin 5 miljoonaa silloista rahayksikköämme markkaa.
KUNTALIITON Paavo Alanen puolusteli kuntia.
MyösVantaan sivistystoimenjohtaja Aulis Pitkälä kritisoi valtiota.
" Peruskoulu on pahasti rapautunut. Julkista taloutta tasapainotetaan nyt kunnallis-talouden kustannuksella. Nyt raha ratkaisee. On elettävä sen kanssa, mitä saadaan."
Pitkälä riensikin sitten seminaarista suo-raan pakkolomaneuvotteluihin.
Opettajia huolestutti kaksi uhkaa: ajatus laskea luokanopettajien tutkinnon tasoa ja yhtenäiseen peruskouluun liitetty opetushallituksesta vuotanut ns. verkkokoulun idea. Siinä kouluja verkotettaisiin yhteen yhteisellä rehtorijärjestelmällä.- ja hallinto-työt voitiin teettää korvauksetta satelliittikoulujen varajohtajilla.
Ideogia: Opetus-hallinto vastaan tutkijat
Opetusministeriön kansliapäällikkö Vilho Hirvi käytti oman puheenvuoronsa heti seminaarin alussa. Hän perusteli käynnissä olevaa ohjausjärjestelmän muutosta, jonka iskusanastoa olivat yksilöllisyys, vapaa-ehtoisuus, vallinaisuus, käyttäjä-demokratia...
Näin omin sanoin tulkiten: Hirven message oli, että vanhan peruskoulun juna meni jo, koska maailma on oleellisesti muuttunut. Pyrkimys tasa-arvoon ei peruskoulussa ollut onnistunut. (Myöhemminhän Pisa-tulokset sitten osoittivat ihan muuta).
Hänen mukaansa koulujärjestelmä on kehittynyt kolmessa vai-heessa. Se on. laajentunut. Sitten kohonnut ja vankistunut. Ja nyt se integroituu: Oppilaitokset yhdistyvät suuremmilksi kokonaisuuk-siksia ja opinto-ohjelma yhdistellään uudella tavalla.
Hirvi torjui kritiikkiä, jota oli esitetty koulutusta koskevaa lain-säädännön uudistusta kohtaan. Peruskoulua ei romuteta vaan uudistetaan. Olemme vain luopuneet yksinkertaisesta kasvatus- optimismista.
" Siinä pyrittiin säilyttämään säilyttämisen arvoinen: Kansallisen koulutuspolitiikan ohjauskeinot, valtakunnalliset opetussuunni-telman perusteet, oppiaineiden tuntijako, koulutuksen rahoitus ja opettajien kelpoisuudet."
Opetuksen tutkijat katsoivat hänestä peruutuspeiliin, eikä heillä ole mitään uutta tarjottavaa. Esityksensä hän päätti sanoihin;:
” Tutkijat tutkivat, päätöksentekijät päättävät, opettajat opettavat ja oppilaat oppivat - toinen toisiinsa luottaen ja osaamistaan vaihtaen. Näin me kehitämme uudistuvaa - ei romutettavaa peruskoulua rakkaan isänmaamme juhlavuotena.”
Muistan, että hän poistui paikalta hyvin vihaisen ja hikisen näköisenä.
Tukea ajattelulleen Hirvi sai lähinnä Aulis Pitkälältä. Koko pohjoismainen hyvinvointimalli oli hänestä arvioitava uudelleen.
Pitkälä tunnisti maailman muutoksen:
" ”Globalisaatio vaikuttaa niin, että jokainen nuori joutuu valmis-tuttuaan kilpailemaan kansainvälisillä markkinoilla ja myöskin seutukunnat joutuvat olemaan kilpailukykyisiä maailman-laajuisesti.”
TUTKIJOISTA professori Juhani Hytönen murehti peruskoulun katoavaa perintöä, sen kasvatuspäämäärään esitettyä muutosta. Hän siteerasi POPSia, jonka mukaan:
” Koulun ensisjaisena tehtävänä on tarjota aineksia ja virikkeitä oppilaan omaleimisen kokonaispersoonallisuuden kehittymiselle…”
… vastuu perheestä ja lähimmäisestä on laajentunut koko maailmaa koskevaksi. Teknillistyvässä maailmassa ihmiskunnan on muututtava demokraattisemmaksi ja inhimillisemmäksi.. ”
1970-luvulla koulun tehtävä nähtiin voimakkaasti yhteiskuntaa kehittävänä. Nyt se, mitä koululta edellytetään on lähinnä muutosherkkyys muutoksiin, joita yhteiskunnassa on havaittu.
Nyt on imetty ravintoa ”kyvykkään yksilön”- ajattelun pohjalta. Koulutuspolitiikassa oli korostettu viime vuosina yksilöä, jous-tavuutta ja valinnaisuutta. Niihin vievät koulupiirien poisto, ja koulujen profilointi. Erityisesti häntä huolestutti VSOP:
" Vuosiluokkiin sitomaton opetus- on luokattomuutta. Siinä lapset pannaan opiskelemaan kykyjensä mukaisissa ryhmissä."
Siis tasoryhmät jo ala-asteelle. Oikeus valita koulu, johtaa siihen, että kouluista tulee yksiarvoisia yhteisöjä, kun monella lailla samanlaiset ihmiset panevat lapsensa samaan koulun ”marinoitumaan omassa liemessään,” Erilaisista ihmisistä koos-tuvalla yhteisöllä on arvokas kasvattava voima.
Koulupuheessa näkyi kykenevien yksilöitten kasvattamisen ja taloudellisten intressien yhteys. Peruskoulun tehtävä on myös kasvattaa työelämään. Mutta myös kansalaiskasvatus, yhteisöllisyyden huomioonottaminen ja hyvään yhteiskuntaan pyrkiminen. Yhteiskunnan tulisi käyttää koululaitosta myöskin kansalaiskasvatuksen foorumina, ei pelkästään työelämään valmistamisen foorumina, Hytönen päätti.
Myöskään luokanopettajien edustajat eivät kannattaneet liian vahvaa normien purkua. Lähes kaikki koulutyön sisältöä koskeva päätösvalta oltiin heidän mielestään delegoimassa virkamiehille, koulujen ylläpitäjille ja markkinoille.
TOINEN tutkija, professori Kari Uusikylä aloitti vastaamalla Hirven syytökseen, että hän katsoo mielellään menneisyyteen, jos sieltä näkyy mm. John Dewey.
Uusikylä kritisoi sitä, että koulukasva-tuksen tavoitteet otetaan liike-elämästä ? Keskeinen käsite on nyt osaaminen, Niinikään hän kritisoi kouluja kilpailuttavaa ja lasta ”asiakkaana” pitävää koulutuspolitiikkaa. Laadun-varmistusjärjestelmä oli hänestä absurdi käsite. Arviointi on hyvin mutkikas ilmiö.
" Lasta pitäisi kasvattaa kokonaisuutena." Kaikkia lapsia.
Ihmisten jakaminen priimaksi ja sekundaksi oli hänestä paitsi epäeettistä muutenkin kovin uskallettua. Opetuksen laatukäsikirjan mukaan olisivat tunkiolle joutuneet sellaisestkin poikkeusyksilöt kuin Einstein, Picasso Churchill, monista suomalaisista ministereistä puhumattakaa
”Opetuksen laadulla on monet kasvot. Opettajien pitää huolehtia siitä, että kasvot ovat inhimillioset.”
Nummisen kritiikkiä
Myös Hirven edeltäjä kanslipäällikkö Jaakko Numminen mietiskeli lakiluonnoksen eräitä yksityiskohtia. Mm. kohtaa, jossa mahdollistetaan yksityiskoulut. Tekstin mukaan opetuksen järjestäminen perustuisi erityiseen koulutus- ja sivistystarpeeseen, mutta kunnan ja opetuksen järjestäjän piti sopia asiasta. Valmisteluvaiheessa oli ehdotettu myös sisällytettäväksi säädös, joka mahdollistaisi myös yksityisen kyläkoulun perustamisen ja ylläpitämisen - siihen ei olisi enää tarvittu valtioneuvoston lupaa
Tuolloin opetusminiserinä ollut Olli-Pekka Heinonen oli kuitenkin painanut jarrua: Hän päätti, ettei ostopalvelua oteta käyttöön perusopetuksessa.
Muita poimintoja
PÄIVÄN ANTI ulottui muuallekin kuin 1990-luvulle, josta nyt olen kiinnostunut.
Entisen Kouluhallituksen entinen pääjohtaja Erkki Aho muisteli taistelua peruskoulusta. 1960- 1970-luvut olivat valtion roolin vahvistumista hyvinvointiyhteiskunnan rakentajana ja keskitetyn suunnittelun ja päätöksenteon laajenemista. Vuosiin osui keskusvirastojen perustamisbuumi. Vasemmiston voima kasvoi, ja kommunistit hyväksyttiin täysivaltaisiksi kansalaisiksi.
Vuonna 1985 peruskoulu oli hänestä kehittynyt aidoksi yhtenäiskouluksi ja antoi jokaiselle oppilaalle yleisen jatko-opintokelpoisuuden.
Tasokurssien poistaminen oli hänestä 1980-luvun suurin tasa-arvoteko. Se tuli kyllä poikien eduksi.
Filosofi Osmo Kuusi katseli tulevaisuuteen. Laitteiden/koneiden älykkyys lisääntyy. Tiedonsiirtotekniikassa tapahtuu. valtava kehitys. Vieraassa kulttuuripiirissä on selvittävä ja erilaisuus on hyväksyttävä,.
Tuosta seminaarista Sirpa Wass siis toimitti julkaisun, jossa on myös minun lyhyt juttuni. "Kullervosta". Varoittelin siinä syrjäytymisestä. Tässä linkki siihen:
http://pedagogiikkaa.blogspot.com/2012/08/liikaa-kullervoja.html
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti