Kirjoja

Kirjoja

sunnuntaina, heinäkuuta 04, 2021

Autokuume iskee. Edelliset epidemiat.

NO niin. Autokuume iski jälleen,  Yritin laskea kuumetta viilessä  Päijänteen vedessä. Ei vielä helpottanut.

SAIN ajokortin vuonna 1972. Nyt on vuosi 2023 . Autohullu olen ollut siis yli  50 vuotta.

Vuonna 1972 isälläni oli  hänen viimeiseksi jäänyt auto:: vaaleansininen Fiat 850. Sain  lainailla aika ajoin. Kunnes kuorma-auto peruutti sen päälle. Lommoja tuli, ja ne oli korjattava.  Isän huumori ei siihen venynyt. Oli aika hankkia ensimmäinen oma auto.
42:aan autoiluvuoteen mahtuu aika komea ketju autoja (23 kpl) ja toinen toistaan ihmeellisimpiä autokauppoja. Keskimäärin autoihastus näyttää minulla kestäneen kaksi vuotta. Yhtä Italian, Ruotsin ja USA:n autoa lukuunottamatta, näytän luottaneen saksalaiseen laatuun. Mersuja on ollut eniten (5) Hopeasijan jakavat BMW ja Volkkari (4). Värivalikoima ulottuu mustasta valkoiseen. Punainen  hopea johtavat sarjaa (6) ja pronssilla on musta  (4).






25.8. 2023



Martin AUTOBIOGAFIA

ENSIMMÄINEN oma autoni oli sininen kulavolkkari vm. 1963 (1972-73). Ostin sen vuonna 1972 kesätyöpaikaltani Auramolta varastomiehenä kesälomalla tienaamillani rahoilla. Jostain syystä suhteemme ei ollut pitkäikäinen.




TOINEN KLOPPIaikojen auto oli oikea vanhanmallin punainen Morris Mini (1973-1974). 

Lumouduin Helsinginkadulla sijaitsevassa myymälässä sen kokolattimattoon. 

Tämäkään suhde ei ollut kestävä, ehkä siksi, että auton lämmityslaite ei toiminut. Mutta ajaa sillä oli tosi vänkää. Kun kesällä 1974 armeija kutsui, auto myytiin.


(3) KESÄLLÄ 1974 pääsin opiskelemaan Helsingin yliopistoon ja armeija jäi kesken. 

Opintolainan oli riitettävä opiskelijalle tärkeisiin huvituksiin kuten illanistujaisiin. Olen siis minäkin käyttänyt julkisia kulku-neuvoja -  vielä ensimmäisessä työpaikassanikin.

Valmistuin ja menin töihin luokanopettajaksi Siilitien ala-asteelle 1977.  
Kun vaimo rupesi odottamaan esikoistamme  Rikua, oli kuitenkin hankkittava uusi auto: Se oli punainen kupla (1977- 78). Se on muuten  ainoa autoni, joka on varastettu! Ja kun se löytyi, viimeisillään oleva vaimoni työnsi sen käyntiin. Synnytys käynnistyi. Rosvot olivat polttaneet auton penkkeihin tupakalla reiän. Nyyh. Auto oli siis aihetta myydä. Kun Riku syntyi tammikuussa 1978, olimme taas autottomia. Riku tuotiin kotiin sairaalasta Jauhiaisen Matin  isän Ladalla.
(4) TOVIN sinnittelimme ilman autoa. Säästimme asuntoa ihan monta kuukautta, mutta kun vaihtanut tytöpaikkaa Espoon Sepon kouluun, saimme Niipperistä opettaja-asunnon. 

Asuntosäästärahoilla ostettiin - taas kupla. Nyt tummanisininen vw 1302S. (1979- 1981). 

Sillä koettiin oikein seikkailuja. Ajelimme mm. lumisateessa oikopolkua Helsingistä Niipperiin, kun tie olikin tukossa. Eikun juoksemaan naapuritaloihin apua pyytämään, jottei pikku-Riku jäätyisi. Urhea traktori lanasi lumen pois, ja pikkuperhe pääsi jatkamaan matkaa.




(5) PITKÄN volkkarikauden jälkeen ympäri Suomea 1980-luvun alussa reissanut sijaisopettajakouluttaja halusi sitten alleen italialaisen auton. Fiat 127 (1981-1983) oli näppärä valinta, varsinkin kun broidi Jonte, joka oli töissä AutoNovolla,  osasi korjata sitä.
 Itku tuli, kun moottori leikkasi Lahden keikalla kiinni. Vesi loppui syylarista, enkä tumpelona osannut lisätä vettä.


(6) KUN perhe oli kasvanut, tarvittiin isompaa autoa. 
Lyhytaikainen ihastus oli Opel Kadett(1983-1984). Ehkä lyhyy-teen vaikutti auton tylsä väri. Kuka nyt haluaa vaaleanruskeal-la autolla pitkään ajella?

 
(7) NIINPÄ sitä ostettiin oikein pakettiauto. Iivosilla oli ikkunallinen vw transporter, ja meillä umpimalli (1984-85). Niihin mahtuivat Santun vauvanvaunut, välillä kun mentiin Keski-Kuhien mökille kylään myös hänen pinna-sänkynsä ja koko perhe.
Jossain vaiheessa takaosassa pellin päällä tilapäismatkustaminen ei enää huvittanut. Oli aika palata henkilöautoihin. Niitä vaihtukin tiheästi.




(8) KOHOSIMME sosiaalisessa asteikossa selvästi ylöspäin, kun ostimme pienen punaisen Volvon (1985-86) . Sillä kelpasi kiitää sivuhommasta toiseen. Mutta kaksi vuotta riitti sitäkin.
















(9) SEURAAVA auto oli ehkä yksi autohistoriani oudoin.  
Ostin pienen, luonnollisesti käytetyn  Suzuki Jeepin (1986-87)  jo viiden hengen kokoon kasvavalle perheelle. Auto keikkui kuin venettä olisi ajanut. Etu- ja takavanteet olivat eriparia. Lyhyeksi jäi sen auton historia.




























Tästä eteenpäin autojen numerojärjestyksessä on jotain häikkää



(10) JA SITTEN oli vähän vaurastuttu. Ostin ensimmäisen oikea Bemarini, hopeanharmaa 5-sarjan pappamallin käsinveivattavine katto-luukkuineen (1987-88). 

Kun katson kuvan Martin silmälaseja, huomaan, että ne ovat lähinnä styleä vuodelta 1988.  Mutta on myös toinen kuva., joka voisi olla jopa vuodelta 1989


(11) LUULENPA, että seuraava auto oli musta BMW 316 (1988-1989).  Meno oli urheilullista, mutta ratti, jossa ei ollut tehostinta, oli tosi raskas vääntää.


Musta BMW ei mahdu vuosiin 1988-89. Täytyy tsekata.







(12) JA LOPULTA tämän elämänvaiheen huipennus oli valkoinen Mercedes Benz 123 (1989- 1991). Sillä uunituore rehtori ajeli Auroran koulun parkkipaikalle.  (Toki Niipperin koulun verkkareissa keväältä 1987; Rillit olivat tuollaiset 1987-1998)


VOI sitä ylpeyttä. Muistan kuinka Helimäen Kosti innosti nuorta raittiusmateriaalin-tuottajaa sanoillaan: " Valkoinen mersu. Mitä muuta nuori mies voi enää tarvita!".

(13) SEURAAVA auto olikin johdonmukaisesti iso (kuitenkin lyhytmalli) tummansininen Dodge Ram pakettiauto (1991-1994). Laki oli juuri muuttumassa, ja tässä sai olla tilapäispenkit. Oli kaihtimia, ilmastointia, vakionopeuden-säädintä. 

Rehtori-Martti oli ostanut itselleen elämänsä ensimmäisen uuden auton. Voi sitä ylpeyttä. Autoon mahtui koko Auroran sirkus. Sillä reissattiin perheen kanssa ulkomaille ihan Tanskaan saakka. Pieniin käytännön ongelmiin tottui. Auton katon pesuun tarvittiin tikkaat ja riittävästi aikaa. Auto tykkäsi bensasta, olisiko 16 litraa satasella ollut mitään?  Sitten joku ajoi pakun perään. Vaikka vahinko korjattiin, auto ei enää tuntunut kivalta. Ja kun auton öljyputket jäätyivät 30 ° pakkasella perheen talvilomamatkalla Rukalle, riitti.  Oli aika vaihtaa autoa.

Tästä välistä puuttuu jokin auto, jolla ajettiin vuosin 1994-96.Olisiko se tuo yo. musta Bemari.





(14) NYT 5-hengen perheen isä sai älyn-väläyksen  eräällä kauppareisulla ostaa urheiluauton.  Porsche 924 (1996- ) oli autourani upein ja järjettömin ostos. Vesi tuli kattotiivisteistä sisään, ja perhe sai istua muovipussien päällä. 
Auto käynnistyi yleensä seitsemännellä yrittämällä. Vika selvisi: tuulilasista puuttui kokonaan tiivisteet. Rakkaussuhde volkkariporscheen jäi siis lyhyeksi


(15) HOPEINEN 5-sarjan BMW (1997-98) lumosi nyt miehen. Siinä oli automaattiv-aihteisto, kattoluukku jne.  Sillä kelpasi viiletellä markkinoi-maan juuri ilmestynyttä Aikamatka-oppikirjaa. 

Rahamiehen tapaan huollatin autoa oikeinmerkkikorjaamossa. Valitettavasti vikoja rupesi löytymään minulle liian tiu-haan tahtiin. Oli aika palata edullisemmin kulkeviin autoihin.


(16) Esikoisemme Rikun kaveri oli Opel-automyyjänä, ja nyt ostamaan toinen (ja viimeinen) ihan uusi auto: viides punainen kolmiovinen ja näppärä Opel Astra (1998-2000). 

OPEL kulki näppärästi. Uudessa mallissa oli tyyppivikoja harmittavan tiheään. Ja että ne isot ovet olivat raskaat. Niinpä eräänä talvipäivänä, kun auto oli ärsyttävän likainen, aje-limme kuopuksemme Norpan kanssa Herttoniemen Veholle ja siirryimme taas Mersuluokkaan. 


 
(17) Kotiin ajelimme Norpan kanssa vähän käytetyllä mustalla MB:n A-sarjan neliovisella 1.6-litran autolla(2000-2002) Sitäkin uhmaten että autotyypi ylitti uutiskynnyksen, kun se oli kaatunut koeajossa. 

 Lystihän se oli. Autossa sai istua yllättävän korkealla, ja näkyvyys oli hyvä. Pari vuotta sitä lajia riitti.






(18) Eräänä lumisena päivänä kävelin Olarin Laakkoselle, ja vaihdoin mustan auton taas kuudenteen punaiseen, minusta tosi kauniiseen BMW 316i:hin (2002-2004) . Kesällä siihen piti oikein ostaa isot vanteet.Niillä oli kiva huristella. Ja hiekkatiellä valtavat renkaat kivittivät helmoista maalit. Kun ajelimme Keski_Kuhien mäkille,. maali ravisi. Auto olikin vain pintamaalattu! Argh




(19) Ja sehän on hyvä syy autonvaihtoon. Olin ihastunut uuteen BMW:n Compact-malliin (2004-2006), ja löysinkin vähän ajetun sellaisen Herttoniemen Laakkoselta. Niin oli niin kiire tehdä kauppoja, etten viitsinyt edes irroittaa juuri hankittuka Sonyn cd-vaihtaaja. Sitä olisi muutaman vuoden kuluttua taas tarvittu.

4. MUSTA pikkubemari oli ärhäkkä kulkemaan. Ja ärhäkät olivat ovetkin. Ne suorastaan pamahtivat päin naamaa. Minulta meni rillit hajalle. Jos se e oli hyvä syy auton vaihtoon.

Nettiin oli tullut www.autotalli.com, ja sieltä oli helppo etsiä uutta ihastuksen kohdetta. Jostain syystä päätin, että tämänikäiselle miehelle sopii sittenkin paremmin iso auto ja automaattivaihteet. Tampereelta sitten löytyikin herkku.

(20) E-sarjan hopeinen MB elegance vm. 1997 (2006-2008)kaikilla herkuilla. Oli ilmastoinnit, automaatit, kattoluukut, vakionopeuden säätimet jne. 

Käytiin poikien Rikun ja Santun kanssa hakemassa auto ja kotimatka sujui juuri katsastetulla Saksan autolla hienosti kitkarenkailla. Tähänkin oli ostettava komeat, isot vanteet. Hieno pappa-auto.  Neljäs hopeanvärinen ja kolmas mersu.




(21) Seuraava auto oli  Tuusulan Autotfestistä hankittu "urheilu-auto": Sininen BMW 325 CI, coupe (2008-2011). Saksasta tuotu. Toinen sininen auto ja viides bemari

Kyyti oli kovaa. Isot vanteet ja paljon herkkuja.  Pientä laittoa riitti sen kolme vuotta, jolla sillä huristeltiin. Oikeanpuolinen ovi oli vaihdettu. Myöhemmin ilmeni, että nokka oli ollut kolarissa ja paikattu kitillä.  Argh. Sitten tuli kesä 2011 ja autokuume iski. Rikun kanssa pääsimme toiseen autokauppaan, kun himoa ei enää pidellyt mikään.

(22) Vuorossa oli auto nro 22: MERCEDES-BENZ E 200 Kompressor Avantgarde 4d A (2011-2014) . Hopean harmaa.  Kuudes harmaa, ja neljäs mersu.. Kuin uusi. Ihastuin. Eikä minulle voinut mitään. 

Uskomatonta vm. 2005! Hieno auto. Katsatuksista meni läpi moitteetta. Omasta mielestäni yhä kaunein mersu malli. 
Pidin auto tosi pitkään (omalla mittakaavallani : kolme vuotta.

(23) SITTEN 1... 7. 2014  Hieno MB oli jätetty Helsingin Special-auton pihaan. Uusi A-malli, vm. 2013, joka oli otettukäyttöön lokakuussa 2012. Mittarissa 40 000 km. Diesel.Väliraha oli sopiva. Tein koeajolenkin, ja olin myyty.

NYT viidenlle hopeanharmalla autolla on ajettu  171 000 km. Kaikki huollot on tehty maahantuojalla. Seuraava katsastus on kesällä 2022.

TÄMÄ on ennätysauto. Sillä olen ajanut 9 vuotta. Nyt on ratkaistava, on tämä NIV vai jokin muu Martin viimeinen auto.

Ei kommentteja: