Hällström, Jaana af. (toim.) 2003. Grankulla 1906-2006 Kauniainen, Lajinsa viimeinen. Kauniaisten kaupunki. Noin 220 s.
Vinkin lukea se sain viime viikon HS Espoosta, jossa oli mainio Emilia Kangasluoman juttu Kauniaisten juurista. Ihan kirjan alkuun on poimittu otteita Kauniaisten imagosta. Kauniainen on. otsikkoon valitun reiän lisäksi mm. eliittikylä, Espoon Kuwait, Espoon San Marino, Espoon Vatikaani, kuin käytetty Mersu, kultapossula, kummajainen, Peyton Place..
Kirja on vallan mainio ja monipuolinen kuvaus tämän pienen maa-alueen sadasta vuodesta. Jutut onkirjoitettu hyvin. On pitkää ja pätkää ja pajon valokuvia.
Muistiinpanoni
Kauniainen syntyi 1900-luvun alussa puutarhamaiseksi huvila-alueeksi. Se kuului vuoteen 1920 saakka Espooseen, ensin huvilayhdyskuntana ja sitten taajaväkisenä itsehallintoalueena. Vuonna 1920 siitä tuli kauppala ja vuonna 1972 kaupunki.
Maailmasta levisi noihin aikoihin raikkaita ajatuksia, että savua tupruttavien tehtaiden ympärille syntyneiden kaupunkien ulkopuolella olisi terveellisempää asua. Erityisesti koulutetun yläluokan. helsinkiläiset halusivat likaisesta ja ahtaasta kaupunki-keskustasta aitoon luontoon. Pitkin pääkaupunkiseutua syntyi uudenlaisia, puutarhamaisia huvila-alueita, mm. Haagaan
1900-luvun alussa Kauniainen oli kolmen espoolaiskylän takamaata. Tänne tohtori Janne Thurman perusti vuonna 1906 maanhankinatyhtiön: Aktiabolaget Grankulla. Osakeyhtiö osti maa-alueita Espoosta, lohkoi ja myi niitä. Syntyi ns. huvilayhdyskunta. Sen synnyn kannalta tärkeää oli, että vuonna 1903 Helsingistä Karjaalle vievä rantarata oli valmistunut ja että Kauniaisten kohdalle oli rakennettu Grangullan seisake. Junayhteyden vuoksi sinne oli helppo muuttaa.
Tontteja myytiin ja alueen väkiluku nousi nopeasti. Osakeyhtiö järjesti palvelut, se huolehti yhdyskuntaan tiet, sähköt, puhelinverkot ja Espoon ensimmäisen oppikoulun.
Vuonna 1915 Kauniainen sai taajaväkisen yhdyskunnan oikeudet. Taajaväkinen yhdyskunta ei ollut erillinen kunta, vaan ns. erityiskunta, joka hoiti tiheämmästä asutuksesta aiheutuneita erityistehtäviä kuten kaavoituksen sekä katujen kunnossa- ja puhtaanapidon. Kauniaisten Yhdyskunnan sääntöihin kuului, ettei sinne rakenneta tehtaita.
Vuonna 1920 Kauniaisista tuli kauppala, ja se itsenäistyi kokonaan Espoosta. Kauniainen oli monen espoolaiskylän palvelukeskus. Siellä oli mm. juna-asema, pankki, kirjasto, apteekki ja lääkäri ja terveyskylpylä ja 1930-luvulla laskettelurinne.
Sotien jälkeen vuonna 1946 Kauniainen yritti saada itselleen lisäosia Espoosta, mutta Espoo ei siihen suostunut. Petaksen tilan se kuitenkin sai ostettua vuonna 1949, ja Kasavuori liitettiin Kauniaisin vuonna 1957.
Vielä 1960-luvulla Espoossa keskusteltiin ajatuksesta liittää Kauniaisten kauppala Espoon kauppalaan. Keskustelu päättyi, kun molemmista tuli vuonna 1972 kaupunki. Kauniaisten asukasluku alkoi 1960-luvulla kasvaa nopeasti alhaisen veroäyrin vuoksi– vuonna 1967 jopa neljänneksen. Ostosleskus Kauniaisin saatiin vuonna 1966. Vuonna 1973 suomesta tuli enemmistökieli . Kaupungissa asui tuolloin 6 400 asukasta.
Kauniainen koulukaupunkina
Kauniainen on aina ollut hyvin merkkittävä koulukaupunki. Sen asukkaiden koulutustaso on Suomen korkein. Se oli sitä jo yhdyskunnan alkuvuosikymmeninä.
Kauniaisissa oli kouluja jo 1900-luvun alussa. Ensimmäinen oli yksityinen Grankulla samskola. Se aloitti toimintansa vuonna 1907. Yhteiskouluun oppilaita valmisti niinikään yksityinen Hanna Wetterhofin Privata Småbarsskola i Grankulla. Ruotsinkielisiä tyttöjä varten perustettiin vuonna 1913 myös omaperäinen oppilaitos, koulu ja koti: Klostret. Sen toiminta loppui sotien jälkeen.
Kauniaisten yksityinen suomenkielinen kansakoulu aloitti toimintansa vuonna 1933. Sitä ennen suomenkieliset oppilaat kävivät Viherlaakson kansakoulua. Kunnallinen ruotsinkielinen kansakoulu perustettin vasta vuonna 1947. Suomenkielinen oppikouluopetus alkoi vuonna 1964 Kauniasten suomalaisessa yhteiskoulussa.
1970-luvulla sen kansakoulu ja oppikoulu siirtyivät peruskoulujärjestelmään, ja lukio itsenäistyi. Erityisluokkapalvelut järjesti Espoo.
Kauniaisissa toimi 1970-luvulla lisäksi kaksi suurta oppilaitosta: Työväen Akatemia ja Raamattuopisto. Akatemia oli perustettu vuonna 1924 työläisnuorten sisäoppilaitokseksi. Siellä he voivat täydentää kansakouluopintojaan. 2000 -luvulla se on profiloitunut korkeakoulumaiseksi oppilaitokseksi. Siellä on toiminut vuodesta 1998 alkaen Humanistinen ammattikorkeakoulu HUMAK,
Raamattuopisto on ollut Kauniaisissa vuodesta 1945 lähtien ” hengellisen herätyksen ahjona”. Raamattuopistoa ylläpitää nykynimeltään Suomen Raamattuopiston Säätiö. Aluksi siellä koulutettiin nuorio-ohjaajia. Vuodesta 1996 siellä on toiminut Diakonia-ammattikorkeakoulun Kauniaisten osasto, joka kouluttaa erityisesti kirkon nuorisotyöhön erikoistuneita nuorisotyön sosionomeja
Aikuisopetuksen Kauniaisissa aloitti Espoon työväenopisto vuonna 1968. Se järjesti käsityön, liikunnan ja kielenopetuksen opetusryhmiä. Kauniaisten oma kaupungin kansalaisopisto perustettiin vuonna 1972. Se pääsi omiin tiloihinsa vuonna 1991.. Nykyään se toimii omassa talossa Pohjoisella Suotie 5:ssä. Talo rakennettiin aikanaan Pelastusarmeijan tulevia upseereita varten.
Kaksi lähinnä lapsille ja nuorille tarkoitettua koulua ovat Kauniaisten musiikkiopisto ja kannatysyhdistyksen ylläpitämä, Suomen ensimmäinen kuvataidekoulu: Kauniaisten kuvataidekoulu. Edellinen aloitti toimintansa vuonna 1970, jälkimmäinen vuonna 1978.
Ammatillista koulutusta Kauniainen ei järjestänyt.
ETTÄ sellainen reikä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti