Aikamatka luokanopettajien arkeen ja juhlaan 40 vuotta sitten

SAIN toimia parikymmentä vuotta Luokanopettaja-lehden päätoimittajana.  Läksiäislahjaksi about vuonna 2013 sain nipun sidottuja Luokanopettaja-lehden vuosikertoja Pekka Varismäen päätoimittaja-ajalta. 

Liian harvoin on tullut käytyä niitä läpi. Ajattelin parantaa tapani, lukea niitä ja nostaa esiin kiinnostavia havaintoja.

ALOITAN ensimmäisellä kirjalla,j ohon on koottu ensimmäiset vain jäsenille toimitetut lehden. Ennen Luokanopettaja 2/1980:aa lehti oli jaettu suoraan peruskoulujen ala-asteiden opettajainhuoneisiin.

KAIKKIAAN tässä kirjassa on 10 lehteä, kaksi vuodelta 1980 ja neljä vuosilta 1981 ja 1982.

MILTÄ luokanopettajien arki ja juhla näyttivät noin 40 vuotta sitten? 

Pk-seutu oli vasta vuonna 1977 siirtynyt peruskoulujärjestelmään. Niin myös minä.  Vuosina 1980-82 toimin pääosan ajasta Tapiolassa Sepon koululla. Maaliskuun vuonna 1980 olin tosin vs. lehtorina kuukauden OKL:lla.

 Pieni kolmihenkinen perhe asui Niipperin koulun johtajaopettajan isossa asunnossa ja halvalla. Työ- ja keikkamatkat ajoin aluksi sinisellä VW 1302 sllä ja vuodesta 1981 alkaen punaisella FIAT 127:lla. Molemmat käytettyjä.

 

Luokanopettajalehdet vuonna 1980

Luokanopettajaliiton tavoite oli saada lisää jäseniä, ja siksi kaikissa 10 numerossa oli paljon edunvalvonta-asiaa.  Hyvä niin.

Luokanopettajat olivat palkkakuopassa.  Huolta oli stressistä. Lääkeeksi esiteltiin työnohjausta. Aineenopettajat vähättelivät luokanopettajien taitoa opettaa liikuntaa. Liikunnanopettajien pj. pyysi anteeksi.  

Väkeä kutsuttiin uskon- ja toivon vahvistuksen Luokanopettaja- päiville, joilla korvattiin VESOJA. Opettajia houkuteltiin äänestämään OAJ:n vaaleissa ja vaalien jälkeen kerrottiin, kuinka huonosti  kokouksissa kävi. 

Mutta lehdissä muutakin mm. muutakin: teemoja:  Ideoita jaettiin ilmaiseksi askarteluun, kuvaamataitoon, leikkeihin, liikuntaan, matematiikkaan, tekniseen työhön, äidinkieleen ja joulu- ja kevätnäytelmiksi Kollegoita houkuteltiin lähettämään julkaistaviksi omia käsikirjoituksiaan. 

Mukana oli myös  joitain kirjaesittelyjä, matkakuvauksia.viisaita ajatuksia ja muuten vakavaa tekstiä keventämässä mm. vitsejä. Vaikuttajien haastatteluja. Yksi mallikas koulukin esiteltiin: Siellä toimi hanuriorkesteri.

Muisteluksiakin oli. Näin vähän kauempaa katsellen materiaalia uskonnollisin päivänavauksiin oli aika paljon.Vuoden 1969 ohjeiden mukaan päivänavauksen tuli liittyä myönteisellä tavalla koulussa annettavaan uskonnolliseen ja eettiseen kasvatuksen. Kritiikkiä ei ollut.

Pedagogista teemoista näissä lehdissä käsiteltiin kerhotoimintaa, kokonaisopetusta, opetussuunitelmaa, oppilaan ohjausta,  tuntikehysjärjestelmää, vammaisia oppilaita. Ihanuusi juttu näyttää olleen leirikoulut. Vuonna 1979 pakolaisia oli otettu Suomeen Vietnamista 100 henkeä. Norssinopettajat kertoivat kuinka homma toimii

JA tietysti paljon oppikirjamainoksia.

SE, mitä ei ollut, oli teoreettisia kirjoituksia.

Luokanopettaja 2/1980

Tästä numerosta alkaen lehti jaettiin  vain jäsenlehtenä. Sen sai kun maksoi jäsenmaksun. Lehti oli nimenomaan järjestölehti. 

Värimaailma oli mustavalkoinen + ehkä yksi vöri. Mustavalkoisten, usein hieman epätarkkojen kuvin lisäksi tekstiä virkistivät Inger Sundbladin piirrokset.

Luokanopettaja 1/1981. 

Talven 1981 ensimmäisessä lehdessä pääkirjoitukseen asti mahtui syksyllä 1980  yllättäen ajankohtaiseksi noussut ylä- ja alasteen rajakysymys. Kuka saa ylittää ala-ja ylasteen rajan? Avaus oli tehty  ehkä yllättäen OAJ:ssa. Lehden tässä numerossa  Opetusneuvos Jukka Sarjala rauhoiteli : "Rajavetohäly on turhaa."

Luokanopettaja 2/1981

Vuoden toisessa numerossa kerrottiin, että voimassa olleen opetussuunnitelman selkeytystyö oli käynnistynyt.  Ei siis puhuttu vielä uudesta opsista. Työryhmissä oli myös luokanopettajia. Enpä olisi muistanut. Todellakin. 

Kun POPS oli ollut voimassa pk-seudulla vasta kolmisen vuotta, alettiin kirjoittaa ns. POPS- oppaita. Niillä lämmiteltiin väkeä siihen, että kohta tulee uusi ops. Se Vihreä Myrkkykirja tulikin sitten vuonna 1984.

Luokanopettaja 4/1981

Syksyn ensimmäisestä lehdestä nostan esille kaksi juttua.

OAJ oli syksy alussa järjestänyt Espoon dipolissa peruskouluseminaarin ”Kehittyvä peruskoulu”. En muista olleeni itse mukana. Siteeraukset kertoivat peruskoulukritiikistä. OAJ:n puheenjohtaja Voitto Ranne ärähti: 

” Koulu on voitava tehdä inhimillisemmäksi. Oppilaat on motivoitava ei vain sietämään koulua vaan uudelleen löytämään oppimisen ilo”

Opetusministeri Per Stenbäck esitteli uutta opetussuunnitelmien laatimis-ja viral-listamismenettelyä, 

"Tarkoituksena oli sallia paikkakuntakohtaista variointia opetussuunnitelmien sisällöissä ja samalla kannustaa kuntia ja opettajia aktiiviseen opetussuunni-telmatyöhön.  Näin opettajat provosoitaisiin pitämään itsensä ajan tasalla opetus-suunnitelman muutostarpeiden vuoksi."

Seminaarissa palattiin myös OAJ:n esittämään ylä- ja asteen rajan joustoon, jolloin aineenopettajat ja lehtorit voisivat tietyissä tilanteissa  opettaa ala-asteella ja vas-taavasti luokanopettajat yläasteella. Se ei saanut kovin myötämielistä vastaanottoa seminaarilta. 

Apulaisosastopäällikkö Jukka Sarjala  opetusministeriöstä totesikin: ” Kysymys ylä- ja ala-asteen rajasta on kaikesta päätellen ratkaistu lopullisesti.” 

Kouluhallituksen pääjohtaja Erkki Aho tunnusti tietoähkyn: 

”Tiedot vanhenevat, taidot eivät niin nopeasti. Uusiutuvan tiedon perässä-juoksemiseen me kaikki läkähdymme” 

Luokanopettajaliitto oli korostanut jo usean vuoden ajan opetussuunitelmien keventämisen välttämättömyyttä ja kiireet-tömyyttä opetuksessa,jutun kirjoittaja Liisa Rajala muistutti.

Luokanopettaja 1/1982

Vuoden 1982 ensimmäisestä lehdestä nostan esiin Erkki Haapojan jutun. Hänen mukaansa oli tehty työmäärätutkimus, joka osoitti, ettei ole sanottavaakaan eroa ala-asteen ja yläasteen opettajien työmäärässä ja -ajassa. Tuolloin oli valmistumassa opettajia, joiden koulutuksessakaan ei ole juuri eroa muihin peruskoulun opettajiin verrattuna. Joten perusteita palkkaerolle ei oikein ollut. 

Lehdessä kerrottiin myös, että Luokan-opettajaliitto oli antanut oman kannanottonsa peruskoulun kehittämis-ohjelmaan. Täytyypä kaivaa esille 

Lehdessä haastateltiin opetusneuvos Jukka Sarjalaa opetussuunnitelmasta. Hän oli esittänyt, että opetussuunnitelmalla on erilainen merkitys opettajille  ja toisaalta poliittisen vallan käyttäjille. Nyt tivattiin, että miten niin. Sarjala nosti esiin fiksuja ajatuksia.

" Opettajan ongelma on opetustapahtuma luokkahuoneessa: miten saadaan luokka saavuttamaan asetetut tavoitteet... Poliittisen vallan käyttäjä arvioi opetussuunnitelmaa sitä silmällä pitäen, miten tuo suunnitelma edesauttaa yhteiskunnallisten olojen muuttumista halutulla tavalla."

 " Nyt on muodikasta puhua tiedon määrän vähentämisen tarpeesta, vaikka jokainen tulevaisuutta tiedostava kansalainen aa-vistaa, että keskiverto-kansalaisen tiedon-tarve lisääntyy. Ongelmana on opetettavien tietojen pirstaleisuus  sekä oppilaiden heikko motivaatio."

Luokanopettaja 2/1982

OAJ:n vaalit oli pidetty. Valtuustoon oli saatu 53 luokanopettajaa. Se vastasi luokan-opettajien suhteellista osuutta. Luokan-opettajat halusivat kuopparahaa.  Ei saatu.

” Kuopan täytettä oli luvassa monille - lehtoreille, rehtoreille ja erityisopettajille; yläasteelle ja lukioon. Ainoat, jotka nyt saivat jäädä omaan kuoppaansa, olimme me tavallisest luokanopettajat. ” – Liisa Rajala

Professori Veli Nurmea haastateltiin opettajankoulutuksesta.  Keskustelua herätti, että erikoistuneet luokanopettajat pyrkivät kaikin voimin varsinkin suurilla kouluilla  opettamaan vain omia erikoistumisaineitaan. Nurmen mukaan se ei ollut tarkoitus, Tarkoituksena oli 196o-luvun opiskelijoiden toivomusten mukaisesti,  että opiskelijat olisivat voineet syventyä joihinkin opintoaiheisin tai oppiainesiin  

Kyllikki Romanin otsikkona oli kokonaisopetuksen avulla  opetussuunitelmaa eheyttämään. Parhaillan oli käynnistymässä 10-vuotiaan peruskoulun tarkastelu ja arviointi. Kirjoittaja toivoi ainekohtaisen suureksi paisuneen aineksen asettamista oikeisiin mittasuhteisiin.

Alkuopetukseen oli saatu vuonna 1979 uusi POPS- opas. Sen mukana tuli kouluhallituksen yleiskirje. Peruskouluasetusta tulkittiin siinä niin, että  opettajalla on oikeus  järjestää ensimmäisen ja toisen luokan kokonaisopetus tavanomaisesta tuntijaosta poiketen tarpeen mukaan. Kirjoittajan mukaan opetuksen integaatioon kiinnitettiin nyt huomiota peruskoulun kaikilla  luokilla.

Luokanopettaja 3/1982

OAJ:n Turun edustajainkokous oli keväällä pidetty. Se oli hyväksynyt opettajien joustavan käytön peruskoulussa, jotta päteviä opettajavomimia voidaan käyttää tarkoituksenmukaisesti. Lehden mukaan se on tarpeen, kun opettajavirkojen ylläpitäminen on liian pienen oppilaspohjan tähden muutoin mahdotosta. Se meni siis kuitenkin läpi.

Pohjoismaisilla  luokanopettajapäivillä elokuussa Hanasaaressa oli kuultu norjalaisten opettajien kokemuksista tuntikenhysjärjestelmä, jota siellä oli noudatettu jo noin 10 vuotta. Apulaisosastopäällikkö Jukka Sarjala kertoi  Suomen tuntikehysjärjestelmäkokeilusta.

Ylijohtaja Yrjö Yrjönsuuren mukaan suomalaiset opettajat kokevat itsensä hyvin sidotuiksi tarkasti laadittuihin opetussuunnitelmiin, jotka kaiken lisäksi ovat käytännölle vieraita. Opetuksen pitäisi olla luovaa, itsenäistä  työtä. Kuulostaa yhä hyvältö.

Paljon kiinnostusta herätti  tansalainen esitys leirikouluista, Leirikoulu ei ollut siellä vain hauskanpitoa tai kesäloman jatke, vaan sen tarkoitus oli opettaa oppilasta näkemään maailma ja todellisuus koulun ulkopuolella.. Leirikouluista oli siellä maininta kunnan opetussuunnitelmasta. Jos opettaja-luokanvalvoja ei voinut itse osallistua leirikouluun, hänen on kuitenkin järjestettävä niin, että  hänen oma luokkansa voi osallistua. Leirikoulussa oli aina kolme opettajaa mukana. Edistyksellistä Seuraavassa lehdessä kerrottiinkin, että leirikouluaate leviää nopeasti Suomessa.

Luokanopettaja 4/1982

Pääkirjoituksessa pohdittiiin esille nousstta ajatustä yleisen työajan lyhentämisestä  40:sta tunnista 35. tuntiin. Mitä sen tarkoittaisi kouluissa.Lyhennetäänkö tuntia 40 minuuttiin?

Muistutettiin, että Vesokoulutus täytti 10 vuotta. Myös kirjailijana tunnettu Maija Liisa Dieckman jakoi pakinassaan vesokouluttajat eli kansanomaisesti  vesotaiteiliijat neljään ryhmään. 

1. Liituraitataitelijat. Pukeutuvat elegantisti, puhuvat uudissanoilla, neuvovat suunnittelemaan opetusta tarkan sekunttiaikataulun mukaisesti ja noudattamaan PTS:ää (Mikähän sekin muuten oli?)
2. Taiteilijataitelijat. Huoleton boheemi pukeutuminen ja  hiusten, parran ja intianpuuvillan ilmava leyhyntä. Puhuvat  sujuvasti Helsingin slangia. Neuvovat heittämään lukujärjestyksen ja  luovuutta kahlitsevat oppikirjat nurkkaan.
3. Virkamiestaiteilijat. Puhuvat  vaivattomasti kapulakieltä. Tiedustelevat kuuluuko ilman mikrofonia. Eivät kuule vastausta, ja jatkavat ilman Esittelevät virkansa puolesta  lainmuutossuunnitelmia,  komiteanmietintöjä,  tilastoja, vertailulukuja ja graafisia käyriä.  Runsaasti piirtoheitinkalvoja, jotka ovat hämäriä mutta täynnä.
4. Rivimiestaiteilijat. Suoraan opettajien riveistä tempaistuja. Eivät eroa kuulijoistaan pukeutumisen tai  puhekielen perusteella. Esittävät jokapäiväisen työn arkisia ratkaisuja. Liikkuvat liian lähellä kuulijoitten ajatusmaailmaa.  Ei yleensä pyydetä uudelleen vesokouluttajaksi.

TAISI olla niin, että VESOISTA ei kauheasti tykätty :-)

Vielä muutama helmi

JOSKUS ajatellaan, että kaikki älykäs on. keskitty vasta nyt. Kehittääkseni omaa nöyryytäni kirjasin oikein ylös pedagogisia ideoita, joissa on. vahva innovaatio haju. Ja silti ne on unohdettu.

• Erillinen tukiopetusmaterilaali ja ennakoivan tukiopetuksen idea. Weilin + Göös julkaisi matematiikkaa 1-6 luokille tukiopetusvihkosia.  Useita aiheita voitiin käyttää myös ennakoivaan tukiopetukseen
• Jaksosuunnitelma. Kentän opettajat, muistaakseni Pekka Varismäki, esitteli yksinkertaisen tavan jaksottaa oppaineita. Viikossa sai olla  korkeintaan 5 ainetta, Joka viikolla oli oma  pääteema.
• Linda Heiskasen oivaltamiseen tähtäävä luku- ja kirjoitusmenetelmö tavaamisen sijaan.
• Satudiat. Harjoittelukoulun rehtori Lauri Kauppinen esitteli tapoja käyttää monipuolisesti satudiasarjoja.,Opettaja kertoo/lukee sen ensin, sitten keskustellaan ja oppilaat kyselevät, sitten esitetään niin, että jokaisella  on oma osuus kerrottavavana. Lopuksi voidaan vaikka piirtää kuvaamataidon tunnilla…
• Usean oppiaineen yhteinen oppikirja: ”Elinympäristöni", 3-4 ja 5-6 luokat. Samassa kirjassa ympäristöoppi, kansalaistaito ja oppilaanohjaus. Kustantaja  Kunnallispaino haastettiin Mm. kilpailija Weilin+ Göös kertoi omien kirjojensa mainoksessa tehneensä  kyselyn opettajille:  Opettajat halusivat  omat oppikirja eri oppiaineita varten. Kolmen aineen paketti huoletti muuten myös Luokanopettajaliittoa. Näiden aineiden opetus oli tarkoitus aloittaa syksyllä 1981 kolmannella luokalla.Yhteensä aikaa liian vähän. Ja kuitenkin pitäisi antaa arvosana. Kutakin ainetta piti opettaa 19 tuntia lukuvuodessa..

Perästä kuuluu, sanoi torvensoittaja

TEKI hyvää lukea nämä 10 lehteä.  Ensinnäkin huomaa, kuinka maailma on. monella tavalla muuttunut, myös parempaan suuntaan. Sitten on asioita, jotka ovat entisellään, vaikkapa luokanopettajien ja aineenopettajien välinen palkkaero. 

LÄMMITTÄVÄÄ oli löytää lehdestä tuttuja nimiä, osa jo poisnukkuneita. Kiitos ajatuksista mm. Lauri Kauppinen, Pirkko Kiravuo, Raija Leppänen,.Liisa Rajala, Inger Sundblad , Merja Totro, Risto Vallivaara, Pekka Varismäki ja matematiikan koomikko Veteranfors.

LUPAAN jatkaa aikamatkaa.