Koko koulun elokuvaksi "Koko kaupungin Vinski"

VIIKKO on alkanut oikein mukavasti. Koulujen pysyminen budjetissa on Espoossa tsekattu. Auroran käyttöaste oli 100,1 %. Vähän saamme koulusihteerin kanssa olla ylpeitä.

Pakkasrajaa  on  taas tarvittu. Tiistaina lapset olivat klo 10 välitunnin sisällä, sillä pakkasta oli yli 15 °C. Siestaksi ilma lämpeni. Vanhempien on syytä varmistaa, että lapset pukeutuvat sään mukaan.

Kerhotoiminta käynnistyy parhaillaan vilkkaasti. Kevään aikana toteutuu lähes  kaksisataa kerhotuntia- kaunis kiitos myös Koti ja Koulu ry:lle.

PUUSIIVEN sisäilmaongelmiin liittyvät korjaustyöt on nyt tehty. Tuulikaapinkin raot on tukittu. Vielä on jäljellä siivous- ja puhdistustöitä tehtävä, ja sitten katsotaan, onko korjauksista apua oireisiin. Toivotaan.

KESKIVIIKON Länsiväylässä on juttu sisäilmaongelmistamme. Jutussa tilakeskuksen toimitusjohtaja paljastaa, että koko koulurakennus tullaan purkamaan. Se on siis päätetty?

SAIN tiistaina postia virastosta: uuden koulun tilaohjelmaluonnoksen. Edelleen suunnitelmassa on liian vähän kotiluokkia oman alueen oppilaille, laitoin  siitä muikkarin.

Oppilashuoltoryhmä kävi tilaohjelmaa läpi tiistaina. Johtoryhmä perehtyy siihen torstaina. Tiimit saavat asiakirjat ensi maanantaina.

Tällä viikolla kouluun on tullut kaksi uutta oppilasta. Mukavaa.  Sekä maanantaina että tiistaina meillä oli myös vieras tutustumassa ryhmäintegaatio-opetukseen.

Vinski

KAI se viikon tärkein päätös koski kevään koko koulun elokuvaa. Ryhdymme työstämään Aapelin 1950-luvulla kirjoittamaa klassikkoa "Koko kaupungin Vinski".  Se on hauskan elokuvallinen kertomus mainiosta punatukkaisesta pikkupojasta, joka  saa  apteekkarilta jauhetta, jolla hän muuttuu näkymättömäksi ja pystyy kävelemään seinien läpi. Leffassa on paljon herkullisia rooleja.

Olen varannut alustavasti Tapiola-salin leffan ensi-iltaa varten.

Virkahaastattelut alkoivat virtuaalihaastattelulla

AURORASSA on siis tänä keväänä haettavana kolme ns. vakituista luokanopettajan virkaa. Koulumme on kasvanut, ja kaksi opettajaamme Jukka Sarpila ja Esa Puranen on jättänyt virkansa. Jukka siirtyi rehtoriksi ja Esa muutti Mikkeliin.

Hakuaika päättyi viime viikolla 26.1.  Yhteensä hakemuksia tuli  meille 54 kpl. Se on melkoinen määrä, varsinkin kun kriteerilistalla oli näkyvästi toive taidosta opettaa mm.  ruotsia ja englantia. Näiden aineiden osaajat ovat harvinaista herkkua. Kun hakijoita on paljon, korostuu hakijoiden oikeusturvan merkitys. Kaikkia ei voida valita, eikä edes kutsua haastatteluun. Siksi valintaprosessin tulee olla mahdollisimman läpinäkyvä.

KÄVIN viikonloppuna läpi  hakemukset, ja pisteytin vastaukset.  Pisteet vaihtelivat välillä 6 - 37. Pisteitä sai mm. tutkinnoista, pätevyyksistä, kokemuksesta ja osuvista, fiksuista ajatuksista avoimissa kysymyksissä.  Virtuaalihaastatteluun päätin kutsua noin puolet hakijoista. Raja julki 18 pisteessä. Se oli  myös jakautuman mediaani. 17 pisteella ei siis enää saanut kutsua. Jos kaikki virtuaalihaastatteluun kutsutut eivät vastaa kyselyyn, saatan vielä lähettää kutsun  17 pistettä saaneille. Se jää harkittavaksi.

27:lle hakemusten perusteella parhaaksi arvioimalleni  hakijalle lähetin  sunnuntaina ja maanantaina sähköpostitse  kutsun virtuaaliseen haastatteluun. Sana saattaa kuulostaa hieman mahtipohtiselta; kyseessä on Kotisivukone.fi:n kyselyohjelmalla laadittu nettikysely, jossa hakija arvioi itse taitojaan ennalta määriteltyjen hakukriteerien (ks. http://pedagogiikkaa.blogspot.com/2011/12/yleiset-valintakriteerit-auroran.html ) suhteen. Yhteensä kysymyksiä  osakysymyksineen oli  parisenkymmentä.  Aikaa vastata on tämän viikon perjantaihin.  Haastattelukutsun saaneille on kerrottu, että vastaamatta jättäminen määräaikaan mennessä tulkitaan haastattelusta kieltäytymiseksi ja samalla hakemuksen peruuttamiseksi.

Ohjelman avulla minun on  huomattavan helppo vertailla hakijoita ja heidän vastauksia  toisiinsa. Sillä voi myös tehdä ja tulostaa erilaisia hakuja.

Virtuaalihaastattelun ja eRekrystä saatavan yhteenvedon perusteella valitsen sitten kymmenkunta hakijaa ( siis 18 % kaikista hakijoista, ja noin 35 % virtuaalihaastatteluun kutsutuista) varsinaiseen haastatteluun, johon kuuluu meillä lyhyt opetustuokio. Nämä haastattelut tehdään viikkojen 6 ja 7 aikana.

REHTORI ei Espoossa  tee lopullista valintaa, vaan luokanopettajien osalta sen tekee hallintopäällikkö.  Esitykset  virkaan valittavasta ja varasijalle ehdotettavasta tulee lähettää eRekryn kautta hallintopäällikölle helmikuun loppuun mennessä. Hallintopäällikkö on luvannut tehdä päätökset maaliskuun aikana.

Virantäytön yhteydessä nimetään  nykyään myös seuraavaksi parhaat hakijat varasijoille. Moni opettaja hakee useita virkoja yhtä aikaa, ja tällä menettelyllä pyritään välttämään se, että koko prosessi jouduttaisiin aloittamaan alusta, jos samaa hakijaa esitetään valittavaksi useaan kouluun.

Luokanopettajan päiväkirjaa 2012-13 oikoluetaan

Päiväkirjan kannen lopullinen väri on
vielä vaiheessa. Educassa osastollamme
ei oikein innostuttu sinapista ja kullasta.

PERJANTAINA sähköpostiin kolahti kolmattasataa sivua oikoluettavaa tekstiä. Luokanopettajan Päiväkirja 2012-2013 on taas näin pitkällä. Tämä onkin jo 23. kerta! Tämä on pitkäikäisin projekti ikinä minun kohdallani.

Luokanopettajaliitto teki 80-luvun loppupuolella aloitteen Weilin + Göösille uudenlaisen, opettajalle konkreetteja vinkkejä ja työkaluja antavan päiväkirjan tuottamisesta. Kustantaja tarttui haasteeseen, ja lukuvuodeksi 1990-91 ilmestyi ensimmäinen, uudenlainen päiväkirja. Myynti ei sitten muutaman painoksen jälkeen ollut riittävää, ja hanke ajettiin alas.

Luokanopettajaliitto ei antanut periksi. Yksi painos toteutettiin 90-luvun lopulla yhdessä Visionäärien kanssa (Muistatteko vielä Timo Pässilän ja Leena Niinikurun?). Mutta sen jälkeen liitto teki rohkean ratkaisun  ja alkoi itse kustantaa päiväkirjaa. Pian kustannustoiminta siirrettiin pöytälaatikossa olleelle LO-tarvike oy:lle.

Luokanopettajan päiväkirjan historiaan mahtuu monenlaisia formaattikokeiluja. Eräänä vuonna kokeilimme pehmustettua luxusmalliakin.  Nyt tarjolla on neljä eri versiota, pieni ja iso, kova- ja kierrekantinen. Joka vuosi on yllätys, mikä malleista on suosikki. Yhteensä painosmäärät ovat olleet jatkuvassa nousussa, mikä ei ole pikku juttu liiton taloudenkaan kannalta.

Eli edessä on  nyt oikolukusavottaa. Koko työryhmämme: Martti Hellström, Mirja Holste, Pekka Rokka ja  Inger Sundblad  käy tekstit läpi, ja minä sitten vielä kerran. Teemana on tällä kertaa ammattikirjallisuus. Kirjavinkkaamme  kymmeniä tekijäryhmäämme syvimmin koskettaneita  huipputeoksia. Tilaa esittelylle on napakasti; lyhytkirjoittaminen onkin taitolaji.  Minun vastuullani on myös Luokanopettajan Päiväkirjan erikoisuus:  jokaisen painovuoden alussa  päivitetty ”Pykäläviidakko”  johon on koottu  aakkosellisesti hakusanoittain  luokanopettajalle tärkeitä säädöksiä.

PÄIVÄKIRJAT jaetaan uunituoreina Lo-liiton  vuosikokousedustajille maaliskuun lopulla Seinäjoella.  Heti sen jälkeen alkaa postitus  kirjan tilanneille kouluille.  Ks. tarkemmin www. luokanopettajaliitto.fi

Tulevaisuuden hyvä koulu

LUOKANOPETTAJALIITON koulutuspoliittinen ohjelma julkistettiin Educa -messuilla.  Tämän lastun kuvana on videoclipsi esittelytilaisuudessa näytetyistä dioista.

Koulutuspoliittisessa ohjelmassa Luokanopettajaliitto kuvaa, millaiseksi se haluaisi suomalaisen peruskoulun kehittyvän 12 seuraavan vuoden aikana vuoteen 2024 mennessä. Ohjelmassa esitellään kaksi koulun mahdollista tulevaisuutta: todennäköinen ja hyvä. Todennäköisen tulevaisuuden

koulun kuva saattaa joistakin näyttää ”kauhukuvalta”.  

KUVA: Pia Mäki-Kokkila. Pasi

Sahlberg kommentoi ohjelmaa.

Ohjelman päätehtävänä on esittää kuva tulevaisuuden hyvästä peruskoulusta, sellaisena kuin  Luokanopettajaliitto sen näkee. Koulun kehitys ei ole kohtalo. Koulun kehittyminen valitun hyvän suuntaan edellyttää, että vastuulliset tahot tekevät sen eteen johdonmukaista ja pitkäjänteistä työtä, tulevaisuutekoja. Hyvään johtaa viisi  polkua,  joille kullekin Luokanopettajaliitto on hahmottanut tulevaisuutekojen sarjan.

Ohjelmalla liitto haluaa käynnistää keskustelua suomalaisen peruskoulun tulevaisuudesta. Ohjelmasta on painettu 20-sivuinen esite, jonka saa Luokanopettajaliiton toimistosta.

Educa 2012

VIDEO: Emeritus-professori Kari Uuskylä palkittiin vuoden 2011
koulutussalan vaikuttajana.

TERVEISIÄ Educasta. Perjantaina ja lauantaina Suomen opetusalan suurimmilla messuilla kävi tuhansia ihmisiä. Osastoja tuntui olevan satoja, ja suunnistaminen oli taitolaji.  Oppikirjoja ei enää esitelty? Niiden tilalla oli kaikenlaista tekniikkaa.  Koeistuin hierovan tuolin. Pääluentosalit olivat aivan täynnä. Oli siis löydetty opettajia kiinnostavat teemat ja luennoitsijat.

Mukavaa oli tavata tuttuja, ja osa tuli kuulema ihan sen vuoksi paikalle.  Ja keitä kaikkia kohtasinkaan? Mm. Jorma Ahosen, Jaana Alajan, Tapio Erman, Kristiina Haaviston, Irmeli Halisen,  Seppo Heinosen vaimoneen,  Silja Hentilän,  Pekka Iivosen, Marko Jokisen, Arto Joutsimäen, Jukka Kallion,  Sari Karjalaisen, Kari Kinnusen, Pirkko Kiravuon, Antti Komulaisen, Jukka Kuittisen,  Tuomas Kurttilan, Petri Kääriäisen, Pia Mäki-Kokkilan, Tuomas Kurttilan, Kimmo Laitisen, Hannu Laukkasen, Olli Luukkaisen, Päivi Lyhykäisen, Tuija Metson, Heljä Misukan, Pia Mäki-Kokkilan,  Laura Nurmisen, Minttu Ollilan, Visa Pohjolan, Pasi Sahlbergin, Mikko Salosen, Pekka Santalahti, Pekka Silkosuon, Matti Sippolan vaimoineen,  Markku Suortamon, Sirja Tuovisen, Julia Uotilan, Kari Uusikylän., rehtorikurssilaisia Uudestakaupungista ja Lappeenrannasta, Lo-aktiiveja...Summan perheen... Minna Lummetta en löytänyt useista yrityksistä huolimatta.

Rehtori pukeutuu Peppihuppariin

SUOMEN Vanhempainliitto julkaisee  hienosti taitettua  paperilehteä "Vanhempien Sanomat". Vuoden 2012 ensimmäisessä numerossa on mielenkiintoisia artikkeleita, mm. opetushallituksen pääjohtajan Aulis Pitkälän kolumni. Lehden pdf-versio löytyy osoitteesta  www.vanhempainliitto.fi

Lehden loppupuolella on myös joulukuussa tehty haastattelu Auroran rehtorista. Juttu tehtiin juuri, kun työstimme Peppiä. Lainaan lämmöllä kirjoitetun jutun tähän avoimeen  päiväkirjaan.


Rehtori pukeutuu Peppihuppariin

On perjantai-iltapäivä, ensilumi on juuri yllättänyt eteläisen Suomen. Rehtori Martti Hellström pitää vielä kollegansa kanssa kokousta koulun käytävällä. Molemmilla on yllään Peppi Pitkätossun kuvalla varustettu huppari. 

Teksti ja kuvat: LEENA HERLEVI-VALTONEN

Espoolaisessa Auroran koulussa käytetään vuosittain kahdeksan viikkoa koko koulun näytelmäprojektiin. Teema vaihtuu kuuden vuoden välein. Nyt on vuorossa maailman vahvin tyttö. Projektiin osallistuvat kaikki; opettajat ja oppilaat näyttelevät, soittavat, rakentavat lavasteita, pukuja ja käsikirjoitusta yhdessä. Kuulostaa hauskalta, ja niin on tarkoituskin. Taustalla on silti vahva pedagoginen filosofia.
– Kaikessa mitä teemme, tavoitteena on lapsen hyvinvointi, rehtori Martti Hellström vakuuttaa.
Aurorassa rikotaan rajoja ja rutiineja rohkeasti, oppimisesta tinkimättä. Päivittäin koulussa vietetään 75 minuutin pituista ”siestaa”, jolloin lapset saavat liikkua ja toimia vapaavalintaisesti, osallistua lukuisiin kerhoihin, soittaa bändihuoneessa tai viettää rauhassa aikaa kavereitten kanssa. Hellström pitää tärkeänä, että jokainen lapsi löytää itselleen mielekkään harrastuksen. Lasten syrjäytymisen ehkäisemiseksi on kehitetty monenlaisia käytänteitä ja oppimisen tukimuotoja jalostetaan ahkerasti.

Aurorassa opetuksessa kiinnitetään erityistä huomiota opettelun

 perustaitoihin ja taiteen keinoin tapahtuvaan kulttuurikasvatukseen.

Käytänteitä ovat muun muassa työpäivää jaksottava 75 minuutin siesta,

vahvat tukitoimet, tulevaisuuskasvatus sekä monipuolinen kodin ja

 koulun yhteistyö.

Avoimesti yhdessä

Koulun opetussuunnitelmaa sekä kodin ja koulun yhteistyömahdollisuuksia pohditaan Aurorassa vuosittain järjestettävässä seminaarissa. Läsnä ovat koulun henkilöstön lisäksi johtokunta ja vanhempien edustajat. Kodin ja koulun väki tekevät yhdessä retkiä ja järjestävät tapahtumia. Eräs äiti toimii säännöllisesti vapaaehtoisena apuopettajana luokassa, jossa on liki 40 oppilasta. Vanhemmat ovat Aurorassa voimavara.
– Emme voi kasvattaa toisten lapsia niin, että jätämme vanhemmat ulkopuolelle. Koulun pitää avautua vanhemmille juuri niin paljon, ja mielellään vielä vähän enemmän, kuin mitä vanhemmat odottavat. Mahdollisuuksia on. Meidän on vain löydettävä ne keinot, joilla kysyntä ja tarjonta kodin ja koulun yhteistyössä kohtaavat, Hellström kannustaa.

Avoimuus ja keskinäinen luottamus ovat arvoja, joita hän puolustaa. Kun suhde on kunnossa, myös vaikeisiin asioihin on helpompi tarttua.
– Avoimuus on ainoa tapa ratkaista ongelmia. Jos ilmenee kiusaamista, siihen puututaan. Jos tehdään väärin, pyydetään anteeksi ja otetaan opiksi. Esimerkiksi koulun sisäilmaongelmiin liittyvissä asioissa moni haluaa olla varovainen. Meillä tästä puhutaan avoimesti. Tunnistamme ongelman ja teemme yhdessä voitavamme sen ratkaisemiseksi. En näe mitään muuta vaihtoehtoa.

Luova muutosjohtaja

Päivätyönsä ohessa Hellström päivittää aktiivista blogia koulun arjesta, kouluttaa rehtorikollegoitaan, kirjoittaa kirjoja, vierailee luennoimassa ja soittaa sujuvasti monenlaisia instrumentteja. Silti hän nukkuu yönsä, vaikka kollegat ovat sitä leikkimielisesti joskus epäilleet. On myös arvailtu että Hellströmejä on kolme, ei yksi mies ehdi mitenkään niin moneen paikkaan. Hellström kertoo saavansa voimaa onnistumisista; kokemuksista joita me kaikki, lapset ja aikuiset janoamme.
– Kyllä minä erilainen nuori olen, rehtori myöntää. Kun tulin vuonna 1989 valituksi tänne rehtorin tehtävään, ammattini edustajat olivat vielä yleisesti vakavamielisiä ja hallintoon keskittyneitä. Vaistosin, että oli muutoksen paikka ja pysähtyneisyyden tilasta haluttiin pois. Olemme tehneet monia asioita eri tavalla, mutta ratkaisumme ovat aina perusteltuja.

Rehtori on arvojen tulkki 

Koulussa käydään arvojen sotaa, Hellström sanoo. Rehtorin tehtävä on luovia arvojen maailmassa; tutkittava ympäristöä monesta näkökulmasta ja tehtävä valintoja.
– Minulle kotipesä on ilman muuta pedagogisella kentällä. Kyllä se on lapsi, jonka asiaa opettaja ja rehtori viime kädessä ajavat. Samalla on toki huomioitava koulun arkeen vaikuttavat tekijät, kuten taloudelliset, koulutuspoliittiset ja työpoliittiset arvot. Rehtori on arvokenttien tulkki, Hellström sanailee.

Oi niitä aikoja

Auroran koulussa uskotaan tulevaisuuteen. Jos aikakone olisi, Hellström tilaisi sillä siivun menneisyyttäkin takaisin. Vuosilta, jolloin rahaa ja aikaa oli enemmän.
– Koulun kehittämisen kultaiset vuodet 80-luvun lopusta ensimmäiseen lamaan olivat huikeaa aikaa. Opettajan energia voitiin hyödyntää tehokkaasti pedagogiikan kehittämiseen. Ei ollut velvoitetta tehdä raportteja tai laatia strategioita. Kulttuuri oli väljä ja vapaampi. Valtion avut olivat korvamerkittyjä kouluille niin, että lapset saivat kaikkialla Suomessa tukiopetusta, rehtori muistelee.

Hän suree, että opettajan työ sisältää tänään yhä enemmän paperitöitä, ylimääräistä kuormaa ja kuonaa, johon käytetty aika on pois pedagogisesta työstä. Rehtoreiden aikaa syövät virkavapauslomakkeiden täyttämiset, budjetin seuranta ja lukuisat selvitystyöt.
– Monessa koulussa opettajat ja rehtorit ovat tosi väsyneitä. Rehtorin pitäisi voida keskittyä asioihin, joilla on osoitettu suora vaikutus oppimistuloksiin, kuten opettajien osaamisen ja motivaation tukemiseen sekä yleisen ilmapiirin kehittämiseen, Hellström huokaa.

Työssä jaksaminen

Rehtori Hellström puhuu työn imusta, työtaakan jakamisesta ja asenteista, joilla voimme itse vaikuttaa työssä jaksamiseen. Hän uskoo että tarvittava energia tulee lopulta työstä itsestään.
– Kun opettaja väsyy, en usko, että tilanne paranee lähettämällä hänet kylpylään kellumaan, rehtori väittää.
Esimiehenä Hellström pyrkii ensisijaisesti järjestelemään opettajan tehtäväkenttää uudelleen ja rakentamaan työn ympärille elementtejä, jotka voimaannuttavat.
– Suomalaisessa koulussa työtä tekevillä on korkea työmoraali. Jos ketään ei tönitä, nälvitä tai kyykytetä, meillä tehdään hyvää työtä. Kone toimii, kun ihmiset saavat tuntea olevansa arvostettuja.

” Kun opettaja väsyy, en usko, että tilanne paranee lähettämällä hänet kylpylään kellumaan.” 

Pasi Sahlberg Lo-liiton vieraana Educassa

DOSENTTI Pasi Sahberg  on  Luokanopettajaliiton  vieraana Educan opettajan olohuoneessa lauantaina 28.1. 2012 klo 11-11.30. Maailmalla suomalaista peruskoulua huikealla  menestyksellä mm. teoksellaan "Finnish lessons" markkinoinut Sahlberg avaa  omaa  näkemystään suomalaisen koulun tulevaisuuden haasteista ja kommentoi Luokanopettajaliiton uunituoretta koulutuspoliittista ohjelmaa "Tulevaisuuden hyvä koulu".

Sahberg on luvannut olla hetken aikaa  tavattavissa session jälkeen. Nopeimmilla on  mahdollisuus saada hänen teoksensa nimikirjoituksella varustettuna.

Finnish Lessons-teoksesta enemmän esim.
http://www.finnishlessons.com/
http://pedagogiikkaa.blogspot.com/2011/12/finnish-lessons-mita-suomesta-voi-oppia.html

Viikkojen 5 ja 6 ohjelmasta

VIIKKO 5

KORJAUKSET  K-puolen pukuhuonessa ovat valmiit. Työt  jatkuvat tuulikaapissa. Ilmoittautuminen kulttuurisiestan lajeihin on alkanut.

Maanantai  30.1.

YT klo 8-9. Taukotuvassa.  (Aiheina mm.  tiimien kuulumiset,  joryn kuulumiset,  täsmennetäään yleisen/tehostetun tuen rajanvetoa. Kokemukset uudesta ela-tuen järjestelmästä. Kännykkäasia. Pakkasraja. Ohjeet kiusauskyselyyn. Kulttuurisiesta- salivaraukset. Kerhoresurssi). RI-vieras kylässä. Oppituntien jälkeen kokoontuvat  työryhmät klo 13.30-14.30.

Tiistai 31.1

Espoolaiskoulujen uusien nettisivujen oltava valmiita. Toinen RI-vieras kylässä. OHR klo 13.30- 15. 

Keskiviikko 1.2.

EI Avustajien infoa tällä viikolla. Uusi oppilas kuudennelle luokalle tutustumassa kouluun klo 9. Ulla ohjaa huoltajaa ja lasta. Martti tulee koululle siestan loppuun mennessä. Länsivälylässä juttu Auroran koulun sisäilmaongelmista.

Torstai  2.2

Postipalaveri klo 9.50. Johtoryhmän kokous klo 12 (mm. Tammikuun palkkatoteutuma)

Perjantai 3.2.

Normipäivä.   

VIIKKO 6

Mediateema jatkuu vielä tämän viikon. Nyt keskitytään nettiin.  Kulttuurisiestat salissa.

Maanantai 6.6.

YT klo 8-9 taukotuvassa. (Ohjelmassa mm. ). Ullalla ja Martilla siivouspalaveri koululla  klo 9. Oppituntien jälkeen kokoontuvat  tiimit klo 13.30-14.30. (Aiheina mm.  seuraava teemakuukausi, kysymyksiä ja ajatuksia tukeen liittyen, tukitiimilla kiusauskyselyn organisointi)

Tiistai 7.2.

Yhteinen päivänavaus: Netin turvallisuusteemasta. Tilaisuudessa koulu ottaa vastaan lahjoitetut liivit. Siestalla oppikirjaesittely.  OHR klo 13.30- 15.00

Keskiviikko 8.2.

Avustajien info klo 10. jollei johtoryhmä ole koulutuksessa (Martti, Ulla, Uma, Kaija, Kia)

Torstai  9.2.

Postipalaveri peruttu klo 9.50 jos johtoryhmä on koulutuksessa. Rehtori-info klo 14-16.

Perjantai 10.2.

Normipäivä.

Opettajan osaaminen ja sen johtaminen

Minusta  haastavin  osa opettajan osaamista on 

sen oivaltamista, mitä on olla oikea opettaja.

Päivitetty 26.1.2012

NYKYÄÄN puhutaan paljon osaamisen johtamisesta. Koulualalla ideaa ovat mielenkiintoisesti kehitelleet kanadalaiset. He ovat keksineet napakan ketjun:

• 2000-luvun oppilaita koskeva osaaminen (taidot) 
• Se osaaminen, mitä opettajat tarvitsevat kyetäkseen opettamaan oppilaille nuo taidot 
• Se osaaminen, mitä rehtori tarvitsee, kyetäkseen johtamaan opettajia ottamaan haltuun tuo osaaminen 
•  ja jatkan tätä itse : Se osaaminen, mitä opetuksen  järjestäjä tarvitsee, kyetäkseen johtamaan rehtoreita johtamaan opettajia opettamaan oppilaille nuo taidot.

Nätti ketju, eikö? Terävä mutta kapea. Tärkeä, muttei riittävä. Tekninen. Osaaminen ymmärretään siinä taitona. Minulle opettajan osaaminen ei ole vain taitoa tehdä oikeita asioita oikein, se on taitoa olla oikea opettaja.

Mitä on osattava, jotta on oikea opettaja?

Otetaan vauhtia aika syvältä. Suomalaisen  opetuksen ydin on idea kasvattavasta opetuksesta. Idea siitä, että opetus on opetusta vasta, kun siinä on eetinen ja sivistävä ethos. Kaikki mitä kutsutaan kasvatukseksi ei ole kasvatusta. Kaikki mitä kutustaan opetukseksi ei sitä ole. Kaikki, joita kutsutaan opettajaksi, eivät sitä ole.

Omaan uraani mahtuu monia polkuja, joilla olen saanut pohtia opettajan  työtä. Reissujen annin olen tiivistänyt mm. niiksi kriteereiksi, joita käytän  Aurorassa opettajia valittaessa. Opettajan  osaamisen ytimen muodostaa pedagoginen osaaminen, oikeana opettajana, pedagogina oleminen.  Pedagoginen osaaminen on viisautta, oivallusta siitä, mitä opettajan pitää itseltään vaatia siksi, että on opettaja. On kyse olemisen ymmärtämisesta ja sen pohjalta avautuvista taidoista.

Opettajalta toki vaaditaan muutakin kuin pedagogin taitoja. Erittelen tätä osaamista lastun lopussa. Mutta first things first.

Pedagoginen osaaminen

Pedagoginen tetra (Hellström, M. (2004)

Jäsennän kehittelemäni pedagogisen tetran pohjalta opettajan  pedagogista osaamista seuraaviin ulottuvuuksiin:

(1) AINEENHALLINTA. Opettajan ja oppiaineksen suhde. Opettaja  osaa asiat, joita hän opettaa. (Tästä on kyse kanadalaisessa mallissa). Aines elää hänessä. Hänellä on  ainekseen elävä suhde. Hän näkee aineksen yhteydet tähän päivään ja lasten maailmaan. Hän hallitsee paitsi opetettavat aineensa, myös niiden suhteen opetussuunnitelman syvärakenteeseen ja olettamusperustaan.

(2) PEDAGOGINEN SUHDE. Opettajan ja oppilaan välinen suhde. Tätä suhdetta  kuvaavat mm.  pedagogisen rakkauden, välittämisen (caring), tahdikkuuden ja respektin käsitteet. Opettaja pitää lapsista. Kaikista. Siiäkin, joka on saanut koko lapsuutensa kiviä, kun on pyytänyt leipää. Suhde on parhaimmillaan, kun oppilas kokee, että opettaja oikeasti välittää hänestä;  kun hän suostuu tämän kasvatettavaksi ja opetettavaksi; kun hän valitsee opettajan omaksi auktoriteetikseen. Kari Uusikylän sanoin; opettaja on oppilaalle hyvä ei paha.

(3) DIDAKTINEN SUHDE.  Opettajan suhde oppilaan ja oppiaineksen suhteeseen. Opettaja  osaa opettaa (opetustaito).  Opettaja ymmärtää, mitä opetus ilmiönä on ja mikä opettajan rooli oppimisessa on. Opettaja osaa järjestää opetuksen (opettaa) niin,  että  hän varjelee  ja sytyttää oppimisen iloa. Hän saa oppilaat onnistumaan. Hän käyttää erilaisia  ja eri-ikäisiä oppilaita innostavia ja  monipuolisia menetelmiä. Kari Uusikylän sanoin: opettaja on hyvä ei huono opettaja.

(4) SOSIAALINEN SUHDE. Opettajan johtajuus opetusryhmässään. Opettajalla osaa johtaa luokkaa ryhmänä ja rakentaa sinne iloisen, tavoitteellisen ja kaikista huoltapitävän työskentelyilmapiirin ja luokkahengen.

Muu opettajan osaaminen

Opettajalla on useita virallisia rooleja, joihin liittyy osaamisodotuksia.   Opettaja on paitsi pedagogi myös  organisaation "koneiston osa",  koulu- ja opettajayhteisön jäsen, oman työpaikkansa työntekijä ja opetusalan virkamies. Tiivistän näihin rooleihin liittyviä osaamisvaatimuksia ja normiodotuksia seuraavasti:

(5) SUHDE OPPILAIDEN VANHEMPIIN. Ammattikasvattaja kasvatuskumppanina. Opettaja ymmärtää, mitä seuraa siitä, että kasvattaa toisten lapsia. Hän osaa rakentaa  kasvatuskumppanuuden edellyttämää luottamusta  oman luokkansa oppilaitten vanhempien keskuuteen. Hän on kohtaamisissa ammatillinen. Hän viestittää kunnioitusta. Suhteessa vanhempiin on  pedagogisen suhteen sävyjä.

(6) SUHDE  TYÖHÖN. Opettaja  professionaalina . Opettaja  tuntee työhönsä liittyvät oikeudet ja vastuut. Hän kantaa vastuunsa. Hän pitää  ammattitaitoaan ajan tasalla. Hän  huolehtii myös  kouluntason yhteisistä työtehtävistä. Hän toimii joustavasti ja rakentavasti moniammatillisessa kouluyhteisössä, omassa tiimissään ja työryhmissään. Hän etsii  ja kokeilee yhdessä muitten kanssa  uusia ratkaisuja esiin nouseviin haasteisiin. Hän jakaa omaa osaamistaan ja vahvistaa koulun kolletiivista osaamista.

(7) SUHDE TYÖTOVEREIHIN. Opettaja joukkuepelaajana. Opettaja on reilu työkaveri. Hän kantaa oman vastuunsa  työyhteisön hyvinvoinnista ja ilmapiiristä. Hän vaalii omaa vuorovaikustaan toisiin. Hän auttaa ja ottaa apua vastaan. Hän tuo taloon energiaa ei ime sitä.

(8) SUHDE REHTORIIN.  Oman esimiehensä alainen. Opettaja ymmärtää johtajamisen merkityksen ja merkittävyyden koulun toimintakulttuuille ja yhteisön hyvinvoinnille.  Hän hyväksyy sen, että  häntä johdetaan. Hän on oikeissa asioissa lojaali.  Hän on rakentaja ei nakertaja.

Opettajan osaamisen johtaminen

Opettajan osaaminen on siis jäsennettävissä suhteiden hallinnaksi.  Lähes kaikkiin suhteisiin liittyy kasvatuslaitoksessa eettinen uloke. Lähtökohta on, että opettajan puolesta kukaan ei voi  kehittää hänen osaamisestaan. Osaamisen kehittyminen on oppimista ei tottelemista.  Osaamisen johtaminen ei ole määräilemistä, se  on osaamisen oppimisen auttamista. Se  on esteiden poistamista osaamisen kasvun tieltä. Näen tässä -praktista syllogisimia mukaillen - neljä pääkeinoa:

(1) Opettajan pitää tietää, mitä hänen pitää osata. Avainkysymys on MITÄ.  Osaamisen johtaminen on tietämään ja ymmärtämään auttamista.  Ymmärtämään opitaan dialogissa.

(2) Opettajan pitää taitaa se, mitä pitää osata. Avainkysymys on MITEN. Osaamisen johtaminen on taitamaan auttamista. Taitamaan opitaan kokeilemalla ja seuraamalla niitä, jotka jo osaavat.

(3) Opettajan pitää tahtoa sitä, mitä pitää osata. Avainkysymys on MIKSI. Osaamisen johtaminen on viisaasti ymmärtämään auttamista, motivointia, fullanilaisittain moraaliseen imperatiiviin palaamista. Se on osaamaan oppimaan ryhtymistä haittavaan kitkan poistamista pukamalla mm. kielteiset ennakkokäsitykset.

(4) Opettajalle pitää olla mahdollista opetella se, mitä pitää osata. Esteet on poistettava. Avainkysymys on  MILLOIN: milla ajalla? Milla voimilla? Osaamisen johtaminen on mahdollistamista.

MINULLE opettajan osaamisen johtaminen on ennen muuta

• keskusteluttamista,  dialogia. 
• Se on kunkin omien käytänteiden ja  rutiinien reflektointia yhdessä ja kollegoiden kesken
• Se on  merkitys- ja merkittävyyshorisontin laajentamista. 
• Se on käsitteelisten ja konkreettisen  mallien ja työkalujen esittelyä ja esilläpitoa
• Se on  uusien ideoiden heittelelyä ja maistelua. 
• Se on uusien  käytäneiden simulointia, kokeilua, seurantaa ja kehittelyä.

Osaamisen johtaminen on minulle pedagogista  johtamista, pedagogisesti johtamista, pedagogina johtamista.

Opettajan osaamisen johtaminen  vaatii  herkkää ja tahdikasta vuorovaikutustajua. Se vaatii aikaa ja kyky tehdä kompomisseja. Se vaatii  vaivaa luoda rakenteita ihmisten kohtaamiselle, uusille  kokemuksille ja kokemusten reflektoinnille.

Ja - jälleen praktista  syllogismia mukaillen:

(1) Rehtorin pitää itse tietää, mitä  hänen ja opettajien pitää osata. Avainkysymys on MITÄ.  Rehtorina  minua on autettava ymmärtämään, mitä minun pitää saada opettajat oppimaan. Ymmärtämään opin dialogissa esimiesteni, kollegoden ja opettajien kanssa.

(2) Rehtorin pitää taitaa se, miten opettajat saadaan oppimaan se, mitä heidän pitää osata. Avainkysymys on MITEN. Rehtorina minua on autettava hankkimaan riittävät taidot. Taitamaan opin  kokeilemalla ja seuraamalla niitä, jotka jo osaavat.

(3) Rehtorin  pitää tahtoa opetella sitä, mitä hänen pitää osata, jotta opettajat  oppivat sen, mitä heidän tulee osata, jotta oppilaat oppivat sen, mitä heidän pitää osata. Avainkysymys on MIKSI. Minua täytyy auttaa ymmärtämään uusi osaaminen viisaasti ja motivoida ryhtymään johtamaan sitä. Motivoudun, kun ymmärrän uuden osaamisen mielen  ja  kun onnistun johtamaan osaamista.

(4) Rehtorilla  pitää olla mahdollisuus  opetella se, mitä hänen pitää osata, jotta opettajat saadaan osaaman se, mitä heidän pitää osata. Esteet on poistettava. Avainkysymys on  MILLOIN: millä ajalla? Millä voimilla? Millä korvauksella?. Myös rehtorin osaamisen johtaminen on mahdollistamista. Keskeisintä on määritellä rehtorin perustehtävä yhdessä työnantajan kanssa niin, että rehtori voi käyttää työaikansa siihen, mikä on oikeasti tärkeää koulun perusfuntktion kannalta.

Yleisen ja tehostetun tuen rajanvetoa

KUVA: Tampereen yliopiston (UTA) nettisivuilla ollut kuva uudesta tuen

portaittaisesta ajattelusta. Listasta puuttuu erityisen tuen osalta

oppimäärän yksilöllistäminen. Kokoaikainen erityisopetus tarkoittaa

useimmiten erityisluokkaa.

MAANANTAINA viritimme  jälleen YT-istunnossa  ja  myöhemmin tukitiimissa aivojamme uuden tukiajattelun aaltopituudelle.

Itse idea toki on selvä: sekä sanoissa että teoissa luovutaan kahtiajaosta yleisopetuksen oppilaisiin  ja erityisoppilaisiin. Tätä jakoa oli kyllä sekoitettu jo 2000-luvun alusta, kun tehtiin päätös, että kaikkia erityisoppilaita ei siirretäkään  erityisluokkiin vaan osa integroidaan.  Integroidut oppilaat opiskelivat omassa koulussa, omassa luokassa, mutta heitä opetettiin jollain lailla erilailla. Jo tuolloin  syntyi oppilaiden jako kolmeen: yleisoppilaat, integroidut ja erityisluokkien oppilaat.

Malliin sisältyi kaksi ongelmaa: (1) Integroiduista  oppilaista annettiin kunnille  korotettu valtionosuus ja (2) tähän liittyen; yhteenlaskettuna erityisoppilaiden statuksen saaneiden määrä alkoi kasvaa huimaa vauhtia, noin 10 %:iin. Tämä oli hallinnon mielestä kiusallista ja päättäjien mielestä liian kallista ja kansainvälisten trendien ja sopimusten vastaista.

Niinpä laki (ja tapaa jaka rahaa kunnille)  ja sen jälkeen opetussuunnitelmaa muutettiin. Tehtin kielellinen käännös. Otettiin  käytöön tuen käsite. Päätettiin, että oppilaita  ei jaeta enää ryhmiin vaan  tuki sen mukaan, miten vahvaa se on. Jako ei kuitenkaan ole ongelmaton. Kaikissa (ks. lastun kuva)  tuen asteissa pääosa keinovalikosta on samoja. Periaatteessa  sama oppilas voi saada yleistä, tehostettua ja erityistä tukea. Mistä tietää, milloin tukiopetus on hänen kohdallaan yleistä milloin erityistä tukea?  Käytännössä on kai ajateltava, että oppilaat jaetaan  kuitenkin ryhmiin sen  mukaan, millaisessa statuksessa he  tukikeinoja  saavat.

Espoossa syntyy näin  neljä tukistatusryhmää: (1) oppilaat, jotka pärjäävät hyvin, (2) oppilaat, jotka saavat silloin tällöin sellaista apua ja tukea, joka ei aiheuta lisäkustannuksia (yleisen tuen oppilaat), (3) oppilaat, jotka saavat sellaista ja monenlaista  tukea pitkähkön ajan, joka rahoitetaan koulun omasta budjetista erikseen (tehostetun  tuen oppilat) ja (4) oppilaat, jotka tarvitsevat rankkaa, pysyvää tukea joko niin, että opiskelevat erityisluokassa tai että heillä on oma yksilöllistetty oppimääränsä. Tämä tuki edellyttää kunnan tason päätöksiä.

Itse idea ja selkeä ja kaunis. Tukea annetaan tarpeen mukaan. Se, mikä nyt kuormittaa minunkin aivojani, on siirtymä yleisen ja tehostetun tuen välillä. Raja on epäselvä. Yksinkertainen ajattelu: yleisen tuen järjestää pääosin  oma opettaja, tehostetussa tuessa ela-opettaja (ja erityisessä tuessa erityisluokanopettaja) ei ihan toimi. Yleisessä ja tehostetussa tuessa kummassakin tukea voi antaa laaja-alainen erityisopettaja. Perusopetuslaki määrittää sekin rajan sumeasti: Oppilaalle, joka tarvitsee oppimisessaan tai koulunkäynnissään säännöllistä tukea tai samanaikaisesti useita tukimuotoja... on annettava tehstettua tukea. 

Mitä väliä tällä on? Eikö oleellista ole, että lapsi saa tukea. Joo, se on oleellisinta. Statuksiin kuitenkin liittyy eroja. Yleistä tukea voidaan antaa ilman paperityötä. Tehostettuun tukeen tarvitaan jo kunnon annos byrokratiaa. Yleisen tuen antamiseksi ei tarvita erillisiä kodin ja koulun tapaamisia, toki annetusta tuesta tiedotetaan. Tehostetussa tuessa laaditaan  kaksi asiakirjaa yhdessä kotien kanssa; pedagoginen arvio ja oppimissuunnitelma. Lisäksi asia on käsiteltävä oppilashuoltoryhmän kokouksessa, johon huoltajalla  oikeus tulla kuulemaan, mitä hänen lapsestaan puhutaan.

Jokaisessa koulussa on löydettävä ratkaisu siihen, missä määrin  voimavaroja suunnataan asiakirjatyöhön ja kokouksiin ja missä määrin halutaan nähdä se vaiva, jotta huoltajat ovat aidosti mukana oman lapsensa tuen suunnittelussa ja toteutuksessa.

AURORAN tukitiimin kokouksessa hahmottelimme alustavasti tämän lukuvuoden ajaksi  konkreettista rajanvetoa niin, että  siirto tehostetun tuen statukseen käynnistetään,  jos  oppilaan edistyminen takaamiseksi (1) tarvitaan psykologin testauksia, (2) skidi- tai sinimix-ryhmää  tai  harkitaan (3) erityisluokkaa, (4) opetuksen yksilöllistä  tai  (5) luokan kertaamista.

Jatkamme pohdiskelua.

Mielenkiintoisia tehtäviä

Innostunut ja energinen tohtori-rehtori, väitti tv-ohjelma :-)

JOSKUS elämä hellii herkuilla, mielenkiintoisilla haasteilla ja mahdollisuuksilla edistää hyvää maailmassa (niinkuin sen itse ymmärtää). Juuri nyt on tällaiset viikot.

Vain aniharvoin joku koulupahanen saa olla mukana niin isossa jutussa kuin suomalaisen perusopetuksen globaali markkinointi. Me saimme. Viikolla mailiin kolahti linkki, jolla pääsi seuraamaan  tv-ohjelmaa Pasi Sahlbergin "Finnish Lessons" teoksen innoittamasta Suomi-buumista. Ohjelma antaa kauniin kuva sekä suomalaisen ala- että yläkoulun opetuksesta. Yläkouluja edusti Meilahti.

Viime viikkoon osui myös oppimiskeskuksemme kaksi sessioita, joissa Sirpa- ja Raija-opettajamme auttoivat muiden espoolaiskoulujen opettajia pohtimaan niitä eri mahdollisuuksia tuelle, joita kouluista löytyy. Heistä sai olla tosi ylpeä.

Itse sain pitää viime viikolla kaksi alustusta,  toisen tuleville opettajille ja toisen ay-konkareille. Missionani oli vahvistaa uskoa pedagogisen hyvinvoinnin mahdollisuuksiin ja sen  tärkeyteen- niin oppiaitten kuin opettajienkin osalta.

Ja miten voi ollakaan, että samaan viikkoon  osui vielä  Lo-liiton "Tulevaisuuden hyvän koulun"-esitteen komea taittoon saattaminen ja 44-sivuisen Luokanopettaja-lehden putoaminen postilaatikkoon. Yhteistyö on voimaa.

Tällä viikolla sain/ehdin pitää sekä musiikin että uskonnon tunnit. Molemmissa minulla  oli tosi kivaa, ja  yksi syy on, että  olen pariopettajana. Musiikissa 3ab-luokka aloitti innolla rumpukoulun. Uskonnossa 5a- ja 5c-luokat alkoivat työstää uusissa tuotantoryhmissä kukin omaa kertomustaan Israelin kansan patriarkoista. Jukka veti hauskat ryhmäytysharjoitukset. Tämän viikon tehtävänä oli tiivistää kertomuksen juoni aukemasta 20 tai 30 sanaksi. Ensi viikolla niiden pohjalta aletaan piitää sarjakuvaa.

Toki oli myös harmejakin, niinkuin vanhempien ja henkilökunnan  huoli sisäilman laadusta. Aiheetonhan huoli ei ole. Korkaustyöt ovat puusiivessa loppusuoralla. Katsotaan, auttavatko ne.

NO, tällaisia viikkoja kouluvuoteen mahtuu muutamia. Olisiko alkava viikko vielä sellainen?  Itse odotan tosi paljon ensi keskiviikon työrauha-keskusteluiltapäivältä jonka olemme oppimiskeskuksena järjestämässä espoolaisopettajille. Tilaisuuteen on ilmoittautunut pieni joukko opettajia, jotka haluavat syventää käsitystään ryhmästä ja sen hallinnasta. Torstaina lupasin (lievästi painostettuna) puhua espoolaisrehtoreille ja apulaisrehtoreille teemasta, kuinka osaamista johdetaan Aurorassa. Tilaaja ei tiedä viehtymystäni vääräoppisiin puheenvuoroihin. Aion käyttää 20 minuuttisen puhumalla siitä, mitä on opettajana oleminen  ja sen johtaminen. Viikko päättyy Educa-messuihin, joissa minulla on kunnia esitellä lauantaina tuo Luokanopettajaliiton esite hyvästä koulusta. Ja special guest-strarina on - jos kaikki hyvin menee - Pasi itse.

Näin koulutat pomoasi

Netistä löytyi hauska kuva pahasta pomosta. Tosi
asiassa pahat pomot ovat kuulema yleensä miehiä.

TÄMÄN aamun Hesarissa on Jaana Laitisen toimittama reipas juttu, jossa neuvotaan, kuinka tyhmästi toimivaa pomoa  tulee kasvatettaa.  Ohjeet ovat simppelit:

Esimieskoulun alkeet
(1) Mieti, mitä haluat opettaa esimiehelle
(2) Kerro pomolle ongelma ja ehdota ratkaisua
(3) Anna pomolle positiivista palautetta pienestäkin edistymisestä
(4) Jätä pomo huomiotta, jos hän toimii kuten ennen
(5) Säilytä kouluttava asenteesi esimieheen. Älä murjota, vaikkei oppi mene heti perille.
(6) Jatka pomon kouluttamista vuoden ajan, Muutoksen pitäisi vakiintua sinä aikana.
(7) Voit sen jälkeen opettaa pomolle jonkin muun asian
(8) Kouluta samalla lailla itsellesi hyvä työkaverit.

Se kasvattaa, mihin kiinnitetään huomiota, jutussa lukee. Ja se, että on jokaisen on myönnettävä, että itsessäkin voi olla opittavaa. Jutussa muistutetaan myös  viisaasti, ettei pomo aina voi vaikuttaa jokaiseen alaisten toivomuslistalla olevaan asiaan.

Muutama kommentti

IDEA on sympaattinen, mutta mahtaako toimia. Ote kun on oikein 60-lukulaisen behavioristinen. Uskoa omaan mahdollisuuteen vaikuttaa toisiin taidetaan huikeasti yliarvioida. Me kaikki emme vaikuta toisiimme yhtä voimakkaasti. Se vaikuttaa minuun, johon minulla on myönteinen tunnesuhde.

Kuukauden kirja neuvostopedagogiikasta. Osa 1

Makarenko, Anton. (1973). Neuvostoliittolaisen koulukasvatuksen ongelmia. Moskova: Kustannusliike Edistys.

Toki Makarenkoon nimeen on törmännyt vuosien aikana ja usein. Mutta monesta syystä minulla ei ole ollut riittäväsi kiinnostusta tarttua hänen ajatuksiinsa. Nyt, kun Neuvostoliitto on haudattu, neuvostopedagogiikkaakin voi katsella  avoimin mielin kuorien sopivissa kohdin pois poliittisesti  edesmenneen.

Neuvostoliittolaisen koulukasvatuksen ongelmia- teos koostuu  esitelmistä, joita Makarenko piti Valistusasiaikansankomissariaatin työntekijöille tammikussa 1938 vuotta ennen kuolemaansa. Se on  ainoa järjestelmällinen esitys hänen kasvatusteoriastaan  ja kasvatusmetodiikastaan.

Esittelen teosta tässä ensimmäisessä osassa, ja kommentoin sitä huomisessa lastussa.

Makarenkosta muutama sana

Anton Makarenko syntyi  Ukrainassa vuonna 1888. Isä oli rautatietyöläinen. Anton sai jonkinlaisen opettajankoulutuksen ja toimi joko 9 tai 16 (omien sanojensa mukaan) vuotta  rautatiekoulun opettajana. Hän täydensi sitten opintojaan  Poltavaan opettajakorkeakoulussa ja menestyi hienosti. Hän päätti koulun kultamitallilla palkittuna.

Sitten alkoi lokakuun vallankumous, joka ajoi miljoonia lapsia kaduille. Avuksi  perustettiin laitoksia ja leirejä. Olot olivat kurjat.  Uudet vallanpitäjät lähettivät luottohenkilöitä johtamaan leirejä. Makarenko sai tehtäväkseen johtaa nuorille lainrikkojille tarkoitettua työleiriä (myöhemmin hän johti myös toista kollektiivia) Ukrainassa.

Makarenko perusti  vuonna 1920 nuorten rikollisten (työ)siirtolan Gorkille omistetuun kommuuniin. Omien sanojensa mukaan hän oli tässä työssä 16 vuotta (joidenkin toisten laskutavan mukaan kymmenkunta vuotta.  Leirillä oli  jopa 500  8-18-vuotiasta lasta ja nuorta. Makarenko otti käyttöön kovan kurin petyttyään 1920-luvulla neuvostopedagogiikassa valittuun lapsikeskeiseen kasvatukseen, jota tuettiin pedologisella tutkimuksella.  Hän onnistuikin lyhyessä ajassa saamaan huollottomat lapset normaalitilaan. Lopulta hänen kehittämästään pedagogiikasta tuli uuden stalinistisen pedagogikkan ydin. Itse hän kuitenkin joutui jättämään työnsä, ja elätti itsensä ponnekkaana kasvatuskirjailijana kuolemaansa saakka.

Makarenkon pedagogiset ideat

Makarenko oli pragmaatikko. Hän ei ollut kiinnostunut kasvatusteorioista vaan kokemukseen perustuneista, onnistuneista  käytännöistä. Käytäntöjen piti kuitenkin muodostaa johdonmukainen kokonaisuus. Hän itse kielsi luoneensa mitään kasvatusjärjestelmää. Tästä piittaamatta yritän  kuitenkin tiivistää seuraavassa hänen ajatuksiaan 13:ksi otsikoksi:

(1) Kasvatuksen päämääränä on uusi ihminen, hellittämätön taistelija
(2) Elämä on ihmisen suuri ja pääasiallinen kasvattaja
(3) Ei teoriaa vaan käytäntöä
(4) Kasvattajan tulee olla itse kasvatettu
(5) Kukaan kasvattaja ei saa toimia yksin, omavaraisesti ja vain omalla vastuullaan
(6) Kasvatuslaitoksen johtaja on kasvattava keskus, koulun ensimmäinen  kasvattaja
(7) Kollektiivi on kasvatuksen päämuoto
(8) Koulun tulee olla kokonaiskollektiivi
(9) Vertaisilla on suuri vaikutus- kollektiivina
(10) Kuri ja järjestys
(11) Vaatimukset  ja yksilön kunnioitus kurin perustana
(12) Työ kasvattaa
(13) Kasvattavan vaikutuksen metodiikkaa

(1) Kasvatuksen päämääränä on uusi ihminen, hellittämätön taistelija


Makarenkon kasvatusihanne oli seuraava; jokaisen oli oltava rohkea, hellittämätön, rehti ja työtä rakastava isänmaanystävä. Porvarillisessa yhteiskunnassa kasvatettiin oman itsensä puolesta taistelevaa yksilöä. Neuvostoliitossa yhteiset ja omat tavoitteet olivat teoksen mukaan sopusoinnussa. Tällöin taistelija antaa tietoisesti työpanoksensa yhteiseen asiaan.


(2) Elämä on ihmisen suuri ja pääasiallinen kasvattaja

Kasvatuksen tehtävänä oli  alistaa elämän viisas kasvattava voima palvelemaan uuden ihmisen muovautumista. Kasvatus  tuli kytkeä  elämään, joka  tuli  taas alistaa kommunistisille tavoitteille, kommunistisen rakennustyölle.  Elämän kasvattavaan vaikutukseen ei saanut  luottaa  passiivisesti.
Sitä piti ohjailla. Tähän tarvittiin kasvattajia.

Makarenko ei uskonut mihinkään kasvatuksen erilliskeinoon. Mikään keino ei ollut ehdottomasti hyödyllinen – ei edes kollektiivin vaikutus. Hän ei uskonut kasvatuspuheesen. Hän ei kannattanut loputtomia keskusteluita eikä moralisointia, joilla pyrittiin vaikuttamaan lasten tietoisuuteen. Niiden sijasta oli johdettava lasten  koko elämää kasvattavasti.

Kasvatuksen kokonaisjärjestelmän muodosti elämä kollektiivissa. Siihen kuuluivat työ ja koulunkäynti.  Hänen kommuunissaan oli suomentajan mukaan yleissivistävä keskikoulu. Jokaisen oli hankittava täydellinen keskikoulusivistys. (PS. Saamani vinkin mukaan tässä suomennosvirhe. Täydellinen keskikoulusivistys tarkoitti 10-vuotisen koulun suorittamista, jolloin siihen kuului lukio). Siihen kuului myös  poliittista ja yhteiskunnallista kasvatusta ja muuta yleishyödyllista  toimintaa. 

(3) Ei teoriaa vaan käytäntöä

Makarenko uskoi itsenäiseen kasvatusoppiin. Kasvatusta koskevia väittämiä ei tullut ottaa  naapuritieteistä (esim. psykologia, biologia ). Kasvatusoppi oli käytännöllisesti tarkoituksenmukainen tiede, ja  kasvatuskeinot oli  johdettava vain kokemuksesta. Hän ei arvostanut teoriaa, jota oli harrastettu vuosisatoja ilman, että käteen oli jäänyt mitään konkeettista.

(4) Kasvattajan tuli olla itse kasvatettu  

Makarenko piti kasvattajan työtä tärkeänä ja  vaikeana. Hän vaati, että kasvattaja oli kasvatettu. Oli muokattava hänen luonnettaan. Oli kasvatettava käyttäytymistä. Hän kirjoitti kasvattajan mestaruudesta.  Kasvattajan mestaruus ei ollut synnynnäinen lahja vaan ammatillinen ominaisuus. Kasvatusammatin voi oppia aivan samoin kuin muutkin ammatit.

Pedagogisen mestaruuden tärkeänä ainesosana oli kasvatuksen ”tekniikka”: Siihen kuului taito seurustella lasten kanssa,  ilmeikäs kielenkäyttö (mimiikan ja eleiden hallinta). Kasvattajan oli osattava ilmaista asiat täsmällisesti, suggeroivasti ja käskevästi. Hänen oli osattava hillitä mielialaa, olla hilpeä ja suuttua. Hän ei saanut tavoitella lasten suosiota, keimailla.

Aluksi Makarenko palkkasi erillisiä kasvattajia, sittemmin vain opettajia. Kasvattajan työ ei ollut suoraa vaikuttamista lapseen vaan järjestäjän työtä. Lapset oli saatava mukaan aktiiviseen yhteiskunnallisesti hyödylliseen ja kasvatuksellisesti arvokkaaseen toimintaan.

Ajatus oli, että kasvattaja on tekemisissa peruskollektiivin ei yksilön kanssa. Yksilöön vaikutetaan kollektiivin kautta ("häpäiset meidät"). Rikkeitä selvitetäessä osasto rupeaa itse kasvattamaan yksilöä. 

(5) Kukaan kasvattaja ei saa toimia yksin, omavaraisesti ja vain omalla vastuullaan

Makarenko  korosti yhtenäistä  opettajakollektiivia.”Kukaan kasvattaja ei saa toimia yksin, omavaraisesti ja vain omalla vastuullaan. Täytyy olla kasvattajakollektiivi.” Tarvitaan yhteinäinen toimintasuunnitelma,  yleinen linja, yhtenäinen tarkka asennoitumistapa lapseen, yhtenäinen sävy ja keskinäinen avunanto.

Opettajakollektiivin pitkäikäisyys oli tärkeää. Vasta saapunut ei pystynyt  Makarenkon mielestä kasvattamaan. Nuoren tuli  oppia vanhemmilta,. Yhden opettajista piti Makarenko mukaan olla kaunis. Opettajissa piti olla hilpeitä ja juroja.

(6) Kasvatuslaitoksen johtaja on kasvattava keskus, koulun ensimmäinen  kasvattaja 

Makarenko oli itse kasvatuslaitoksen esimies. Vain hänellä oli  rangaistusoikeus. .Johtajan tuli olla  ensimmäinen  kasvattaja, hän ei saanut olla puhdas hallintomies tai talousjohtaja.

Koulunjohtajan pedagoginen mestaruus ei näkynyt  määräilynä  vaan tiukkana alistuksena  ja vastuunalaisuuteena, joka samalla jätti liikkumatilaa koulun yhteiskunnallisille voimille, yleiselle mielipiteelle, erilaisten yksilöiden aloitteellisuudelle ja koulun laajamittaiselle itsehallintojärjestelmälle.

(7) Kollektiivi on kasvauksen päämuoto

Makarenko uskoi kollektiivin kasvatusvoimaan.  Elämä kommuunissa, kollektiivissa kasvatti. 

Siksi oli kiinnitettävä suuri huomio kollektiivin elämän sisällölle. Hän piti kollektiivia kasvatuksellisesti tarkoituksenmukaisena järjestelynä, yhtenäisenä ja  yleisenä menetelmänä.

(8) Koulun tulee olla kokonaiskollektiivi

Makarenko kritisoi tuntemiaan kouluja, joissa luokat olivat liian erillisiä, vain  naapureita samassa koulurakennuksessa. Luokista pitäisi muodostaa yhtenäinen koulukollektiivi. Kurin tulisi kattaa koko koulu. Yhtenäinen kokonaiskollektiivi jakaantuu sitten peruskollektiiveihin.

Makarenko vastusti myös kasvatusprosessin pirstomista niin, että lapsi kuuluu  liian moneen  hajallaan olevaan kollektiiviin (koulu, perhe, kerhot… os ). Tilalle tarvitaan kollektiiviverkko, joka toimii yhtenäisenä, voimakkaana ja  vaikutusvaltainen kollektiivina.

Kokonaiskollektiivi oli  hänen leirillään omatoiminen. Sillä oli  itsehallinnolliset, täysivaltaiset edustuselimet.   Kommuunin jäsenten yleinen kokous oli todella  hallitseva elin. 

(9) Vertaisilla on suuri vaikutus- kollektiivina

Makarenko yhtenä ensimmäisistä  huomasi, että lapsen persoonallisuutta ovat muovaamassa  paitsi kasvattaja myös lapset. Hän hioi tätä lasten  keskinäisvaikutusta kollektiiviseksi.

Makarenko jakoi leirin lapset ja nuoret osastoihin, peruskollektiiveihin. Ne olivat  saman- tai eri-ikäisten lasten yhteenliittymiä. Kussakin oli  10-12 lasta. Osastoja  oli 35- 40. Kollektiivissa lasten suhteet eivät olleet ystävyyssuhteita vaan vastuunalaisia riippuvussuhteita. Heitä ei yhdistänyt  pelkkä ystävyys vaan yhteinen vastuu työstä. Oli opittava esim. taito alistua toverille, kun kollektiivi oli käskijän valtuuttanut. Lapsikollektiivissa tuli vallita reipas tunnelma,  sillä tuli olla valmius toimintaan, omanarvon-  ja  arvokkuuden tuntoa. Omista murheista ei vikisty ulkopuolisille. Ei Kiljuttu. Ulkonainen ryhti oli hyvä.  Se näkyi: Teroitettuna kynäna. Valkoisena pöytäliinana. Lapsikollektiivsta tehtiin  neuvostoyhteiskunnan solu.

(10) Kuri ja järjesys

Kuri ei ollut Makarenkolle (vanhanaikainen) kasvatuskeino vaan kasvatuksen tulos.  Kuri oli myös väline:  kurinalaisuus oli  hänestä  kollektiivin päämäärän saavuttamisen paras saavuttamiskeino. 

Kaikessa toiminnassa tärkeää oli kurinpito ja järjestys. Kuri oli moraalinen ja poliittinen käsite, se oli taistelukuria, joka tähtäsi vaikeuksien voittamiseen.  Kuri oli jopa tärkeämpi kuin esim. yksilön syyttömyys.

Makarenko piti sotilaallisia käytänteitä: marssia, lippuja, rumpuja, asennossa seisomista, lyhyitä käskyjä kauniina.  Perinteillä oli suuri merkitys. Kaikki pukeutuivat siististi. Vanhempia kohtaan oltiin kohteliaita. Heikkoja autettiin.

Kurinalaisuus oli vapautta. Kurin rikkoja rikkoi kollektiivin muiden jäsenten etuja vastaan, riisti heiltä vapauden, johon heillä on oikeus. Siihen hänellä ei ollut oikeutta, koska kollektiivin edut olivat yksilön etujen yläpuolella. Kuriton ihminen asettui yhteiskuntaa vastaan. Kuri kasvoi selkkausten selvittelyissä, ei saarnoista.   Kuri näkyi: ihminen tekee epämieluisankin mielellään.

Järjetys auttoi Makarenkon mukaan  kasvamaan.  Makarenko  ei hyväksynyt lasten  kirkumista, juoksentelua ja  hälinää.  Hän vaati liikkumiseen täydellistä järjestyksenmukaisuutta (marssit, rummut, liput…).

(11) Vaatimukset  ja yksilön kunnioitus kurin perustana

Kurin perustana olivat kollektiivin ja koko yhteiskunnan yksilölle asettamat korkeat vaatimukset yhtyneinä kunnioitukseen yksilöä kohtaan. "Mahdollisimman paljon vaateliaisuutta ihmistä kohtaan, mutta myös mahdollisimman paljon kunnioitusta häntä kohtaan.” Makarenkon mukaan kunnioitus ilmenee vaatimuksina: Yksilölle esittämämme vaatimukset ilmentävät kunnioitustamme sen voimia ja mahdollisuuksia kohtaan.  Makarenkon mukaan  "ei voi olla kasvatusta, ellei ole vaateliaisuutta."

"Päättävä, tinkimätön ja varaukseton vaatimus useimmissa tapauksissa riittää, lapset antavat myöten ja menettelevät niin kuin te haluatte", Makarenko kirjoitti.  Aluksi vaatii kasvattaja, sitten jokainen itse itseltään (taustalla kollektiivin vaatimukset) Vaatimisen rinnalla Makarenko käytti myös  uhkausta, houkuttelemista mm. palkinnoilla sekä pakottamista ja rangaistuksia.

Rangaistukset voivat olla hänestä hyödyllisiä. Niiden tarkoitus ei ollut tuottaa kärsimystä vaan mielipahaa. Suosittu rangaistus oli aresti jonka aikana käytiin yksilökohtanen keskustelu Makarenkon kanssa.

(12) Työ kasvattaa

Makarenkon leirillä koulutus yhdistettiin tuottavaan työhön. Leirillä tehtiin  korkeatasoista työtä: Kommunardi valmistivat valokuvauskoneita ja mutkikkaita sähkötyökaluja. Työkasvatus muuntui näin tuotantokasvatukseksi.  Monet kasvatit perehtyivät pariin kolmeen ammattiin ja hankkivat korkean ammattitaidon. Ammattitaito ei kuitenkaan ollut se juttu vaan taistelijan pätevyys. Taistelija antaa tietoisesti työpanoksensa yhteiseen asiaan. 

Makarenko  ei nostanut  pelkkää työtä kasvatuskeinon arvoluokkaan. Sen rinnalla oli oltava koulutusta ja poliittista  ja yhteiskunnallista kasvatusta. Kasvatuskeinona työ oli vain kokonaisjärjestelmän osa. Toisin kuin monella muulla leirillä Makarenko ei maksanut aluksi työstä palkkaa vaan antoi taskurahaa. Myöhemmin palkasta perittiin 10 %  komentajien neuvoston kassaan, josta myönnettiin mm. stipendejä ja myötäjäisiä.

(13) Kasvattavan vaikutuksen metodiikkaa

Makarenkon kasvatustapaa on kuvattu termillä  kasvattavan  vaikutuksen metodiikka. Kasvatuksen tuli olla aktiivista ja määrätietoista.  Kasvatustyön ydin ei ollut hänen mielestään keskustelu tai  välitön vaikutus lapseen - vaan lapsen elämän järjestely. Hän ei uskonut  kasvattamiseen järkeilyn ja vakuuttamisen avulla. Ihminen kehittyy vain toiminnassa.

Hän halusi löytää menetelmiä, joilla opettajien välitön vaikutus lapsiin voidaan muuttaa kasvatuskollektiivin järjestyneeksi vaikuttamiseksi. Hän halusi muuttaa velvollisuudet ilonlähteeksi.

Hän uskoi, että perinteet ja menettelytavat muuttuvat yleiseksi mielipiteeksi, joka oli mitä tehokkain kasvatuskeino.

Demokratiakasvatusta

Pitkä, pitkä jono äänestämään. Kaikkiaan 174 oppilasta käytti oikeuttaan
äänestää.

MONESSA suomalaiskoulussa on pidetty näin presidentinvaalien alla omia varjovaaleja. Niin meilläkin Aurorassa. Oma kokemus äänestämisestä ja vaalitoimitsijatyöstä
on osa demokratiakasvatusta, joka kuuluu kouluille.

Pieniä lapsia ei kuitenkaan pantu meillä äänestämään maalle johtajaa, vaan he saivat ottaa kantaa siihen, mihin oppiaineeseen olisi hyvä saada lisää tunteja. Ehdokkaina  olivat kaikki viralliset alakoulun oppiaineet.

Apulaisrehtorimme Ulla oli organisoinut yhdessä talonmies Karin ja oppilasparlamentin 5-6-luokkalaisten oppilaitten kanssa jumppasaliin sekä ennakkoäänestyksen (klo 10.45-11.15) että varsinaisen äänestyksen klo 12. - 12.30. Kaikki sujui hyvin. Klo 14 oli äänet  laskettu ja tarkistettu, ja tulokset voitiin julistaa.

Äänestys tapahtui oikeannäköisillä vaalilipukkeilla oikeissa äänetys-

kopeissa. Vaalitoimitsijoina olivat  Joanna ja Olivia (6b), Henriikka jaMatias
(6a) sekä Henna ja Janita (5a).

Äänestyksen tulokset

Kaikkiaan 174 oppilastamme (53 %) kävi äänestämässä. Hylättyjä ääniä oli 15. Auroran oppilaat toivoivat lisää tunteja eri aineisiin seuraavasti:

(1) Liikunta  (42 %)
(2) Käsityö (25 %)
(3) Kuvataide (11 %)
(4) Musiikki (10 %)
(5) Englanti, äidinkieli ja kirjallisuus, historia ja matematiikka ( 3%)
(9) Ypi, biologia, maantieto, uskonto, ET sekä fysiikka ja kemia (1 %)
(12)  Ruotsi (ei ääniä)

VALTIONEUVOSTO on parhaillaan pohtimassa uutta tuntijakoa perusopetukseen. Päätös tehtäneen helmikuun aikana. Uudet tuntimäärät astuisivat voimaan vuonna 2016.

Auroran oppilaat näyttävät hyvin myötäilevän julkisuudessa olleita trendejä. Taito- ja taideaineita halutaan erityisesti lisää. Liikuntaan  ajetaan  lisää aikaa  jo terveydellisistä syistä. Koulumme jumppasali on harmi kyllä niin pieni ja varattu, että on vaikeaa lisätä sille 15 salivuoroa.

Kahden seuraavan viikon (4 ja 5) ohjelma

VIIKKO 4
KORJAUKSET  TS-luokassa ovat valmiit, Työt ovat siirtyneet ela-opettajan luokkaan. Uusi ela-työnjako otetaan käyttöön. 

Maanantai 23.1.

YT klo 8-9 taukotuvassa. (Ohjelmassa mm. kolmiportaisen tuen ideoitten pikakertaus. kännykkäsasiaa, henkilökunnan Peppi-tuotteet, terveiset Koti ja Koulu ry:n kokouksesta).  Oppituntien jälkeen kokoontuvat  tiimit klo 13.30-14.30. (Aiheina mm. media-teemakuukausi, kysymyksiä ja ajatuksia tukeen liittyen, tukitiimilla kiusauskyselyn organisointi)

Tiistai 24.1.

OHR klo 13.30- 15.00  Ensikokemukset uudesta ela-järjestelmästä. Eskarit tutustumassa kouluun klo 10-11.

Keskiviikko 25.1.

Avustajien info klo 10. Oppimiskeskus Auroran työrauha-VESO (Martti ja Pia) klo 14-17.

Torstai  26.1.

Postipalaveri klo 9.50.  EI  Johtoryhmän kokousta.  Espoon virkojen hakuaika päättyy. Martti ja Ulla Espoon rexien talous- ja strategiaseminaarissa. Talosta vastaa tässä järjestyksessä 1. Uma , 2.Kaija, 3. Liisa M.

Perjantai 27.1.

Normipäivä. Educa. Muutama opettajamme siellä täydennyskoulutuksessa.

(Lauantai 28.1. 

Educan toinen päivä.)

VIIKKO 5

Maanantai  30.1.

YT klo 8-9. Taukotuvassa.  (Aiheina mm.  tiimien kuulumiset,  joryn kuulumiset, helmikuun teema alkaa viikolla 6, kerrataan yleisen tuen ideoita). Oppituntien jälkeen kokoontuvat  työryhmät klo 13.30-14.30.

Tiistai 31.1

OHR klo 13.30- 15. Espoolaiskoulujen uusien nettisivujen o,ltava valmiita.

Keskiviikko 1.2.

EI Avustajien infoa tällä viikolla. Uusi oppilas kuudennele luokalle tutustumassa kouluun klo 9. Ulla ohjaa.

Torstai  2.2

Postipalaveri klo 9.50. Johtoryhmän kokous klo 12 

Perjantai 3.2.

Normipäivä.  Runeberg- päivänavaus (4. lk)?

Ops-apua opeille osa 2

MINUUTIN kuvakooste Meripuistosta. Musiikki:
Carpenters.


TERVEISIÄ tänään Espoonlahden Meripuistosta. Espoon suomenkielisen opetuksen tulosyksikkö oli järjesti siellä  toisen iltapäiväveson  espoolaisopettajille samoista aiheista kuin maanantaina.  Paikalle oli noin 40  opettajaa, ja mikä  komeinta: lähes koko Eestinkallion  koulun opettajakunta. Tunnelma oli nytkin rauhallisen ammatillinen.  Opettajamme Sirpa ja Raija pitivät pajaa ideoimallamme prosessiotteella.

TIISTAI sujui  koulussa leppoisasti. Klo 11 aikoihin lähden ajelemaan Helsinkiin; Olin luvannut pitää opettajaopiskelijoille vääräoppimisen luennon teemasta: Miksi oppilas pitää tuntea. Luento venähti, kun uppouduimme myös uuden tuki-ajattelun syviin virtoihin. Niinpä itse ehdin Meripuistoon vasta klo 15.

ILLALLA ajelin vielä Karatalolle, jossa Jäänsärkijöiden nuorisoteatteriryhmä esitti suloisen oman näytelmänsä omaperäisestä ravintolasta  Cafe Sika. Sekä lavalla että katsomossa oli tosi paljon tuttuja Aurorasta. Yhdessä päärooleista oli Marco Toivonen.  Ohjaajakin oli entisiä auroralaisia, ja kertoi kauniisti saaneensa teatterikipinän  koko koulun näytelmistä: Peppi ja Lumikki. Vonkasin  esitystä Auroran päivän tapahtumaan. Niin se aika menee. 15 vuotta sitten sain olla mukana synnyttämässä yhteisöteatteri Jäänsärkijää. Hienoa, että toiminta jatkuu.

Amerikka seurasi, kuinka Aurorassa käydään koulua

TÄNÄÄN lähetettiin Amerikassa  eetteriin Dan Rather Reports- ohjelma, jonka aiheena oli suomalainen koululaitos. Ohjelman alussa seurataan elämää Aurorassa yhden koulupäivän aikana. Kahden ensimmäisen oppitunnin osuus on  nähtävissä u-tubessa osoitteessa http://www.youtube.com/watch?v=xvBYJBTKRn4
Tiettävästi clipsin pani sinne myös Suomen suurlähetystö.

U-tubessa olevan clipsin  6 minuutissa näkyy tuokiokuvia Kian ja Sirpan ja Martin vetämiltä tunneilta, välitunnilta ja mm. yhteisestä  päivänavauksesta salissa.

Aurora on mukana tässä tärkeässä ohjelmassa esimerkkinä  kaikista suomalaisesta alakouluista, emme oman (esi)merkillisyytemme vuoksi.  Yläkouluista esimerkkinä on helsinkiläinen Meilahden koulu.

Ops- apua opeille

Auroran pajaa vetivät  opettajamme Sirpa Wass ja Raija Herrala.

TERVEISIÄ Dipolista. Espoon suomenkielisen opetuksen tulosyksikkö oli järjestänyt sinne iltapäiväveson (virkaehtosopimuksen mukaisen koulutusiltapäivän) espoolaisopettajille klo 14-17.  Teemoina oli kodin ja koulun yhteistyö, KULPS jne. oppimisen tukena. Paikalle oli 37 opettajaa. Tunnelma oli keskittynyt ja rauhallinen.

OMASSA  pajassamme  keskityimme kahteen teemaan: kuinka opettaja saa tukea ja kuinka toimia luokan kanssa, joka putoaa oppimisen tilasta.

Lokeilimme ihan uudenlaista, kumuloivaa metodia - emme siis pönöttäneet samaa asiaa neljään kertaan.

Tarkemmin tapahtumasta ja erityisesti oman "apua opelle"- pajan tuotoksista  muutaman päivän kuluttua oppimiskeskuksemme  ops-apua opeille- blogissa.

Ops-vesosta on toinen veto tänään Meripuistossa. Senkin tuotokset siirretään uuteen blogiin.

MAANANTAI sujui muutoinkin myötätuulessa. Pakkasta oli kirpeän sopivasti, joten piha ei ollut sohjossa. Uusi ela-tuen malli otettiin YT-istunnossa hyvin vastaan. Monistuskoneenkorjaaja korjasi koneen ripeästi, ja näin sain monistettua loput  Peppi-kannet  ja jaettua tilatut DVD:t. YT-istunnon uusi kellotus toimi varsin hyvin, ja saimme työryhmäjaonkin kuntoon. Koulun kenttä jäädytettiin, ja lapset pääsevät  pian luistelemaan.

Hiukka tuli hiki, kun laskujen hyväksymiseen käytetty ERP-ohjelma kaatui aamupäivästä. Onneksi se saatiin iltapäivällä kuntoon, ja kävin hyväksymässä viime vuoden budjettiin kirjattavia laskuja. Maanantai kun oli viimeinen päivä siihen.  Lähes kaikki laskut tulivat ajoissa.