NIIN se aika menee. Tätä lastua naputtaessani matkalaukku on jo pakattu. Puolen tunnin kuluttua aamiaiselle, sitten toinen annos konferenssia ja matka kotiin alkaakin. Mitä opimme eilen?
I Konferenssipäivä torstaina 19.11. 2009
Esikonferenssi keskeinen viesti kerrattiin: Nuorten sitoutuminen sekä akateemisesti että sosiaalisesti vaatii välittävää opettajaa.
Mary Jean Gallagher ministeriöstä avasi toisen päivän sanoilla: " Tämä aika on hienoa aikaa olla opettaja. Tiedämme niin paljon menestyksestä". Lause viittaa täkäläiseen vahvaan uskoon heidän tapansa käyttää formatiivista arvointia hyvien käytänteiden todisteena.
Paikallinen, eläkkeelle jäävä opetustoiminenjohtaja Bill Hogarth otti yleisönsä. Hän kiitti eripuolilta maailmaa saapuneita luennoitsijoita, ja omaa väkeään, joka on ottanut literacyn yhteiseksi visiokseen.
Tapahtuman yhteistyö-fasilitaattoreina olivat taas Michael Fullan ja Tony MacKae. He kehuivat toisiaan, ja Yorkissa tehtyä työtä literacy-evoluution kanssa, jonka tulokset luovat uskoa julkiseen koulutusjärjestelmään.
Keynote- puhuja Dr. Douglas B. Reeves: "Kuinka siirtää professionaalisuutta oppilaiden opiskeluun"
Amerikkalainen Reeves oli testimies. Tällä kertaa hän korosti, että ns. tulosvastuu tulee päivittää 2000-luvulle. Oppilaiden suorituksista koottua dataa ei tulee tutkia siksi, että löydetään onnistuminen- ei koulujen vertailun vuoksi. Tuloksista nähdään: Tässä oltiin ennen, nyt ollaan jo tässä. Hän vastusti ranking-listoja. Ammatillista kehitystä tulee tukea koulun tasolla jakamalla menestystarinoita. Tarvitaan viisasta rohkeutta.
Erityisesti Reevesia innostivat (ihme)koulut, joissa on paljon maahanmuuttajia, oppimisvaikeuksia ja silti hyvät tulokset. Hän oli varma, että oppilaitten taustalla on merkitystä, mutta oleellista on mitä opettaja tekee. Ohjelmat eivät opeta. Opettajat opettavat.
Reeves halusi opettajien ottavan mallia ammattilaistaiteilijoista ja- urheilijoista: Opettajienkin on harjoiteltava ja saatava palautetta.
Reeves näki ristiriitoja testien ja tavoitteiden kanssa. Hän oli huolissaan osittain sitoutuvista opettajista. Juuri sitoutumisen aste vaikuttaa tuloksiin, syrjäytymiseen jne. Hän kehoitti kouluja keskittymään. Ei tekemään kaikkea. Uudelle idealle ei jää aikaa, kun kaikkea vanhaa raijataan mukana. Hän näki koulun kulttuurissa arkeologisia kerroksia. Tarvitaan professionaalia focusta. Keskitytään oppilaiden oppimiseen. Keksitytään ihmisiin ja käytänteihin. Oppilaiden osalta hän muistutti palautteen valtavasta merkityksestä. Vääränlainen palaute mitätöi kaiken.
REEVESIN luentoa seurasi sessio, jossa hänen viestiään syvennettiin. Myös yleisöllä oli mahdollisuus tehdä kysymyksiä. Reflektiossa korostui, kuinka tärkeää on nimenomaan panostaminen asiakirjoittamiseen. Ontariossa on satoja kouluja, jotka ovat murtaneet ”kohtalon”, ja saaneet hienoja tuloksia haastavissa olosuhteissa. Michael Fullan korosti että opettajien täydennyskoulutuksen tulee tapahtua luontevana osana itse työtä - ei koulupäivien jälkeen (tai erillisissä kehittämispäivissä). Rehtorit eivät puhu hänen mukaansa opetuksesta tarpeeksi opettajien kanssa. Opettajat tarvitsevat palautetta siitä, mikä menee hyvin! (ei virheistä). Rehtorin oltava kanssaoppija!
Reeves kertasi, että tavoitteiden tulee ohjata arviointia. Jos tavoitteena on esim. yhteistyö - pitää arvioida, kuinka paljon ryhmätöitä tehtiin. Pelkän literacyn ja numeracyn arviointi ei riitä.
Päivän toinen Keynote-puhuja, Alma Harris: "Tulevaisuuden transformatointi: kuinka johtaa organisaation ja yksilön oppimista"
Harris kysyi, miksi toiset koulut voivat muuttaa itseään, ja toiset eivät?Millaista johtajuutta tarvitaan, vanhat tavat kuuluvat eri aikaan?
Osa kouluista kiertää muutoksen. Rehtori voi sanoa. " Olemme hyvä koulu, mutta vanhemmat lähettävät meille vääränlaisia lapsia." Osa opettajista näissä kouluissa on eläkkeellä, vaikka eivät ole muistaneet sitä kertoa.
Osa kouluista tekee vain kosmeettisia muutoksia. Harrisia kiinnosti koulut, jotka tekevät oikeasti muutosta, transformatiivista, syvää muutosta. Tavoitteena tulee olla taata menestys kaikille oppilaille taustasta riippumatta.
Kuinka hienosti menestyvät organisaatiot toimivat? Harris on koonnut aineistoa, mutta tutkivat vielä dataa. Muutaman seikan hän kuitenkin nosti esiin:
- yhtään menestyvää organisaatiota ei ole ilman hyvää johtajaa. Hyvä johtaja oppii virheistä. Karismaattinen johtaja voi tehdä organisaation vapaaksi, mutta heitä ei ole tarpeeksi.
- hyvät johtajat fokusoivat isoihin asioihin
- hyvä johtajuus vaikuttaa enemmän vaikeissa olosuhteissa olevissa kouluissa.
- hyvillä johtajilla on korkeat odotukset; he tutkivat dataa.
- He tekevät lasten ehdoilla päätökset.
- He tekevät yhteistyötä yhteisön kanssa.
- He pysyvät koulullaan.
- He panostavat ammattilliseen kehitykseen.
- He ovat optimisteja.
- He pitävät lapsista.
Maailma on muuttunut. Teknologiaa muuttaa elämää. Viiden vuoden kuluttua oppilaat käyttävät teknologiaa, jota ei nyt ole. Informaatio on jaettua. Myös johtajuus on sitä, Harris sanoi.
Koulut muuttuvat muutoksen kohteista osallisiksi. Yhdessä rakennetaan muutosta (transmissio-malli). Poliitikot eivät muuta koulua, opettajat muuttavat. Harriskin kannatti Fullanin kolmen tason muutosmallia. Koulut voivat muuttaa systeemia paremmaksi.
Koulun kehittymista Harris jäsensi kolmeen vaiheeseen: 1. diagnoosi 2. kehitys 3. drive, kehityksessä pysyminen. Näitä tukee kerättävä data. "Pysytään kurssissa ja mennään syvemmälle."
HARRISIN sessiota syvenettiin sitten Michael Fullanin ja Tony Mackayn johdolla. Herrat olivat jälleen tyytyväisiä: Olemme 12 vuoden jälkeen tilanteessa, jossa kaikki systeemit ovat käynnissä. On yhteiset tavoitteet, on data-aineistoa, palkitaan hyvää porukkaa ja kehitetään koko opettajakuntaa.
LOUNAAN jälkeen jatkoin vielä Harrisin pajassa, jonka teemana oli "Leading Cultural Change". Tässä sessiossa Harris korosti, että koulun kehittämisessä on kysymys koulun kulttuurin kehittämisestä- pelkkä rakenteiden uusiminen ei riitä. "Suuri ongelma eivät ole ne jotka vastustavat, vaan ne jotka muka ovat mukana."
Muutos on luottamuksen rakentamista. Rummuta perusviestiä. Luo koulun sisään jaettua johtajuutta. Jaettua johtajuus tarvitaan sekä koulun sisällä että koulujen välillä.
Kyseessä on laaja osallistuminen; Kuinka sitoutunut olet (olet opettaja tai oppilas) kouluun? oppimiseen? Jokaisella on oikeus osallistua tuohon muutokseen. Yksin koulua ei voi muuttaa.
Johtajuutta on orkesteroitava,
HARRISIN mukaan jaettu johtajuus on hyvä asia, mutta jotkut tavat jakaa johtajuutta tehokkaampia kuin toiset. Ne parantavat tuloksia, työmoraalia ja kulttuuria. Harris jakoi jetun johtajuuden kolmeen tasoon:
- Pinnalliseen (muodolliseen?), johon kuuluu mm. delegointi.
- Välivaiheeseen, jossa kouluun muodotuu uusia tiimejä, uusia rooleja ja uusia rakenteita
- Syvään vaiheeseen, jossa tiimit ovat joustavia, johtajuus perusrtuu osaamiseen ei asemaan, vastuuta jaetaan..
PÄIVÄN annos oli suorastaan läkähdyttävä. Onneksi klo 17.-20 oli vielä hieno juhlaillallinen, ettei tarvinnut huilata :-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti