Tanks, Ripa! Tanks Aurora!

Rehtori Ulriika Huima johti hienosti kevätkahvitilaisuutta

HUIMA  päivä tänään. Perinteiseen tapaan Auroran koulun henkilökunta joi keväkahvit lukuvuoden viimeisenä perjantaina. Tällä kertaa Järvenperän koulun pihalla olevassa paviljongissa.

Porukka oli tosi iloista, ja aikataulu oli sopinut monelle. Fiilis oli viriili,  ja ohjelma oli just sen porukan näköistä. Muistamisia jaettiin, laulettiin - jopa moniäänisesti ja pidettiin pikkupuheita.

Rehtori Ulriika Huima kiitti ja haastatteli poislähteviä opettajia. Hän myös johti tilaisuuden lopuksi "stipendien jakoa". Sipendit olivat positiivisia sanoja, joilla haluttiin kiittää itse kutakin kuluneesta vuodesta.  Lyhyin niistä oli koulunkäyntiavustaja- TN-ope Pekalle annettu rintalappu, jossa luki MIES :-) Minullekin laitettiin lappu rintaan; siinä luki "vuoden visionääri". Suloista.

MINUT oli pyydetty viime viikolla tekemään  pieni diaesitys Schirayn Ripalle, joka siirtyy ensi syksynä Toppelundin kouluun entisen Auroran opettajan: Osmo Sorsan rehtoroimaan kouluun. Tehtävä oli tosi mieluinen.

RIPA  ehti olla  Aurorassa tällä erää yhtäjaksoisesti 20 lukuvuotta, ja minun työtoverinani  niistä 19.  Se on huikea aika, ja huikean jalanjäljen Ripa on myös Auroraan ja sen oppilaisiin jättänyt: bändi-ja liikuntatoimintaan, Luunjan koululeirit, parkki, oma yläkoulu, Futures-hanke, oppimiskeskus, TVT-jutut...

Paikalle vespaili  myös nykyinen Päivänkehrän koulun rehtori Jukka Sarpila, joka muisteli lämmöllä vuosien takaista yhteistyötään Schirayn kanssa. Se huipentui pariopettajuuden löytymiseen SixMix I:ssä. Sen jälkeen pariopettajia onkin aina ollut. Tänäkin lukuvuonna kaksi paria. Ripa on ollut pariopettajuuden varsinainen uranuurtaja. Hänen pareinaan ovat olleet Sarpilan lisäksi mm. Katri ja Jokirannan Jukka.

Katselimme porukalla  parikymmentä diaa  vuosista 1995- 2014, ja muistelimme yhdessä menneitä pilke silmäkulmassa.

KAKKU oli taas maan mainiota (kiitos Ulla!), ja kuinka ihana olikaan  halata näitä ihmisiä. Joitain  jopa kahteen kertaan. Upeaa porukkaa! Upeaa kesää!

Mikä ihmeen ohjaamo?

TÄNÄÄN vespalla huikeassa ilmassa kohti Katajanokkaa ja "Ohjaamo tuli! Nyt tehdään! "-seminaaria.

Wanhassa Satamassa pidettävän seminaarin  järjestävät Espoon kaupunki/Omnia, Helsingin kaupunki, Vantaan kaupunki, Kohtaamo-hanke, SVEPS ja Uudenmaan TE-toimisto.

OHJAAMO on nuorisotakuuseen liittyvä matalan kynnyksen ohjaus- ja palvelupiste, siis oimintamuoto, jolla nuoret ohjataan kädestä pitäen työhön tai koulutukseen. Tärkeä työkalu syrjäytymisen estämisessä.
Raportoin seminaarista realiaikaisesti.

Kari Nenonen avaa tilannekuvaa.

Ohjelma on seuraava: 

12.00. Tapahtuman avaus. Kaupunginjohtaja Kari Nenonen.

Nenonen listasi: Työttömyys kasvaa isoissa kaupungeissa:  Espoo 9,8 %, Tampere 17,1 %... Koko maa 13,2%

Vantaan nuorisotyöttömyys  on noin 10%. koko maa 16.1 %.

Yli vuoden työttömänä olleiden osuus kasvaa ja tuo  kuntakentälle lisärasitteita.
On myös hyviä uutisia: Nuoret on saatu mukaan suunnittelemaan omaa tulevaisuuttam
Vantaan Petra on  löytänyt 1500 työpaikkaa nuorille....

Ohjaamosta nuoren ääni kajahtaa!   Kaks Marjaa
Ohjaamon pelastama Miika räppäsi komeasti ryhmänsä kanna komeasti, kiitti ja kertoi, että elämä on ihanaa.

Työllisyyspalveluiden johtaja Heidi Nygren

12.20   Nuorisotakuu pääkaupunkiseudulla. Takuuta toteuttamassa  -hankkeen avaukset.  Työllisyyspalveluiden johtaja Heidi Nygren

Kuulemme selvityshankkeesta, jonka sivutuotteena ohjaamo on syntynyt.

- Palveluita on paljon. mutta nuoret eivät löydä niitä.

Ohjaamossa. Nuori ykkösenä. Palvelu olen minä. Byrokratia pois. Taivas kattona! Tulos ratkaisee! Mainetekoja

Ohjaamosta julkistettu malli

12.40   Miksi nuori ryhtyy yrittäjäksi?  Nuori yrittäjä, lukiolainen Katarina Järvinen.

Hän on ollut kaksi vuotta lukion ohella ripsimuotoilija.


13.00   Mitä työnantaja tarjoaa ja odottaa Ohjaamolta?
Toimitusjohtaja Carita Orlando

Orlando on toiminut 10 vuotta yrittäjänä. Hän työllistää omassa tlitoimistossaamn 16 työntekijää.

- Työtä on hankala löytää niin nuorten, joilla ei ole kokemusta kuin  yli 50-vuotiaita, joilla on kokemusta. Naiselle paras ikä on 35-37 v

Työpaikat syntyvät pieniin yrityksiin. Tulevaisuudessa ei ehkä ole työpaikkoja, on vain osaamisen myyntiä ja ostamista.

Kesäseteleitä tärkeämpää olisi, että palkkaaminen tehtäisiin helpommaksi. Palkkaaminen on nyt liian byrokraattista. Oppisopimus ei työnantajia kiinnosta- koska joutuu sitoutumaan tuntemattomaan nuoreen ja kouluttaminen on pois tuottavasta työstä.

Toimitusjohtaja Carita Orlando

Ohjaamosta hän toivoo  yhtä  yhteyshenkilöä, ei luukulta toiselle juoksuttamista, erilaisia lomakkeita, joissa samoja asioita kysytään yhä uudestaan. Tarvitaan helppoutta ja tietoa nuorista, jota pitäisi palkata.

- Se on kuitenkin muistettava, että työllistää ei voi vain velvollisuudesta vaan täytyy löytyä asiakas, joka maksaa.

13.20   Yleisön kysymykset ja kommentit

13.30   Kahvitauko

14.00   Pääkaupunkiseudun Ohjaamot esittäytyvät                        
Ohjaamo Espoo, Omnia Projektipäällikkö Pekka Räsänen
Ohjaamo Helsinki, Projektipäällikkö Sirkku Reponen
Ohjaamo Vantaa, Projektipäällikkö Katja Rajaniemi


Pekka Räsänen esittelee Espoon ohjaamon  tavoitteita.

Pekka Räsänen

Tavoite luoda toimintamalleja, jolla vähennetään nuorisotyöttömyyttä.  Kohdejoukko 3800. Suurelta osin "pudokkailta" puuttuu koulutus.  

- Tavoite on ottaa kaikki heidät haltuun!

Nyt puhuu Sirkku Reponen.
- Ohjaamo on monialainen palvelupiste- nuori voi tulla minkä tahansa ongelman kanssa.  Nimettomänäkin voi kysellä neuvoja.

Helsinkiin komeat tilat Kamppiin.

Vantaan projektipäällikkö Katja Rajaniemi esittelee hänkin henkilöstöään.
- Porukka on kasassa, ja pääsemme aloittelemaan pian.

Vanhtaan ohjaamo toimii Tikkurilassa, mutta suunnitteilla on myös popup-ohjaamotoimintaa ei puolilla Vantaata.  Avajaiset ovat perjantaina 12.6. klo 13-16.

AIKAA jäi vielä muutamalle kysymykselle. Mm. rahasta.

 Projektipäällikkö Katariina Soanjärvi

15.00  Ohjaamot valtakunnallisesti. Mitä uutta Kohtaamosta? Projektipäällikkö Katariina Soanjärvi   
- Tavoitteena yhteiset palvelut nuorille, yksi hissi!
- Nuoret oman traktorinsa ohjaajina.

Ohjaamotoimintaa (ESR-rahoituksella ja kansallisella rahoituksella) on jo 80:ssa kunnassa! Ohjaamoita on 30.
                      
15.20  Nuorten ohjaus ja verkosto.  Tutkija Sanna Aaltonen

16.00  Keskustelu ja seminaarin yhteenveto.  Työllisyyspalveluiden johtaja Heidi Nygren

Nallevaarin tarinasta kuulokuva

HIENO aamu! Kävin  pitkästä aikaa Auroran koululla. Jokirannan Jukka oli harjoittanut 4. luokkalaistensa kanssa kuulokuvan yhdestä Nallevaarin tarinoista.

Espoon perinneseura on julkaissut tarinat omana julkaisunaan. Siitä on juuri otettu uusi, laajennettu painos.

NAUHOITIMME yhden tarinoista kertaotolla. Lapset esiintyivät tosi hienosti. Tuo ei ole ihme, kun on teatterikasvatuksen huippuosaaja opena.

Kuulokuva on tarkoitus liittää Espoon perinneseuran nettisivuille tarinoiden puffiksi, kunhan saan työstettyä sen teknisesti valmiiksi.

"Nallevaarin tarinoita"
Tarja Rae on kirjoittanut ja kuvittanut tarinoita Nallevaarin ja muiden eläinhahmojen elämästä historiallisessa Espoossa. Kirja soveltuu lasten luettavaksi ja yhteisiin lukutuokioihin.

Kirjan laajennetussa painoksessa (2015)  on 94 värikästä sivua.

Nallevaarin tarinoita saa tilata 10 €:n hintaan Espoon perinneseuran sivuilta. Osoite on http://espoonperinneseura.net/julkaisut/

Tarjasta lisää tietoa löytyy tästä linkistä. 

Noin 200 erilaista opetusmenetelmää

KUINKA monta opetusmenetelmää tunnet? Kuinka moneen olet tutustunut? Kuinka monta käytät oikeasti?

Tutkimusten mukaan opettajien menetelmällinen valikko on useimmiten hurjan suppea. Vika ei ole ainakaan siinä, ettei vaihtoehtoja olisi.

Löysin kirjallisuudesta noin 200 menetelmää. Eikä mukana ole montaakaan digimetodia.


Aforismit (mietelauseet)
Aihepiirityöskentely (TN)
Aikaisemmin opetetun kuulustelu (läksynkuulustelu eri tavoin:, suullisesti, kirjallisesti, vuorotellen, satunnaisessa järjestyksessä...)
Ainekirjoitus (annettu otsikko, useita otsikoita, alku...)
5. Aivoriihi (tuotetaan ideoita, ei kritisoida; ideatalkoot- tuotetaan yhdessä mahdollisimman paljon ideoita)

Aktiivimoniste ( tarkkailutehtäviä luennon, videon seurannan tueksi, kysymyksiä, puuttuvia sanoja.. aktivoiva kysymyssarja ennen elokuva- tai tv-esitystä)
Asiantuntijavierailu (alustus, ennalta laadittuja kysymyksiä)
Askartelu tiedonhankinnan välineenä (kokeillaan)
Avustettu itseoppiminen (opettaja auttaa)
10. Demonstraatio (opettajan havaintoesitys, näyttävä opetus)

Draamaharjoitukset (hyvin monenlaisia harjoitteita)
Elaborointi (kielet: pareittain harjoittelu)
Elokuvan tms. esityksen seuraaminen (esteettisesti nauttien esim. Neill, tai etukäteen valmisteltuna) ja tekeminen (mm. animaatiot)
Esimerkkien käyttäminen (tapa konkretisoida)
15. Esitelmä (opettajan, oppilaan, asiantuntijan; oppilas voi valmistaa kotona)

Raportti, joka laaditaan esim. retkillä tehdyistä muistiinpanoista,
Esteettiset ryhmäkokemukset (yhteislaulu, yhteissoitto,  ryhmäliikunta, dramatisointi)
Etukäteen teksin lukeminen ja "märehtiminen" (Comenius)
Etäopiskelu (esim. kotoa käsin)
20. "Flipped classroom" (etukäteen kotona katsotaan clipsi, ja sitä työstetään koulussa)

Haastattelu (toimittajan roolissa)
Harjaannuttaminen (opiskelutekninen
Harjoitus (drilli)
Havainto-opetus/havaintojen teko (Pestalozzi, Cygnaeus: tarkkaillaan. sanallistetaan)
25. Henkilökohtainen ohjaus (esim. kotiopettaja seuraa harjoittelua)

Henkilökohtainen opetus (pianonsoitto)
Hiljainen, äänetön lukeminen
Hiljainen työ (lukemista, tehtäviä)
Hiljaisuusharjoitukset (Montessori)
30. Imitaatio (näyttäminen ja perässä tekeminen)

Improvisoiminen, valmistelematta esiintyminen (Koskenniemi)
Iskulauseet (mm. luokan seinillä)
Itsekorjaavat välineet ja pelit (mm. Montessori)
Itseneuvova opetus (Oiva Louhisolan INO, itseohjaava materiaali)
35. Itsenäinen työ (vrt. yksilöllinen työ ja vapaa toiminta); Itsenäisiä suunnittelu-ja organisointitehtäviä; tehtäväkortit; työkirja)

Itsenäinen,  yksilöllinen harjoitus (keino eriyttää)
Itseopiskelu itseohjaavan materiaalin avulla ja itsetestaus (vrt. välietappimalli. itseopiskelu- kontrollimalli)
Juhla (esim. luokkajuhlan suunnitelu ja toteuttamine, Koskenniemi)
Kahden asian tekeminen aina yhtä aikaa (Pestalozzi)
40. Kalamalja (akvaariokeskustelu, jossa puhujat vaihtuvat)

Kartokeetit (Oppilaat painavat ja jakavat oman tutkimustehtävänsä tulokset muille; Freinet)
Katekisaatio (ulkoaopetellut kysymykset ja vastaukset)
Kenttäretki
Kertaaminen (palautetaan mieleen jo opiskeltua)
45. Kertomukset (luettuna, kuunneltuna, katsottuna)

Keskustelu (ohjaus, kahden kesken, erilaiset keskustelumuodot)
Ketju- eli sarjatehtävät, yksikkötehtävät
Kielistudio-opetus
Kiertoharjoittelu (pistetyöskentelyä)
50. Kilpailut (kilpatoveri jesuiitat)

Kirjallinen esitys (esitelmä, joka luetaan)
Kirjallinen harjoitus (taululla)
Kirjavinkkaus (oppilaat tai aikuinen esittelee suositeltavia kirjoja. Voi vinkata muutakin)
Kirjekurssiopiskelu (yksi etäopiskelun muoto)
55. Kirjojen (tai taulutekstin) kopiointi (vihkoon)

Koe (tentti)
Kokeellinen työskentely (tehdään siis tutkimus)
Koko luokan keskustelu ongelmista
Kotitehtävät (tehtävätyypit voivat vaihdella)
60. Koulunäytelmä (oppilasryhmä, luokka tai koko koulu tekee näytelmän, oopperan tms.)

Kouluradio- ja -tv-ohjelmien seuraaminen (aikanaan erilliset tehtävävihkot opettajan tukena)
Kuorossa vastaaminen (W.James)
Kuunnelman teko (kuulokuva)
Kuuntelu roolissa (esim. Bonon hatut)
65. Kuunteluharjoitus

Kuvien selostaminen
Kyselevä opetus (klassinen metodi, jossa opettaja käyttää ns. kehittäviä kysymyksiä)
Kyselytunti (esim. oppilaat saavat kysyä opettajalta tai vieraalta)
Käsitekartat (Mind Maps) (osppilaat kuvaavat, mitä tietävät asiasta)
70. Käänteinen opetus (flipped classroom) (katsotaan esim. video kotona, koulussa jutellaan siitä)

Laboratoriotyöskentely (liittyy ennen muuta kemian opetukseen)
Laulaminen
Lehden tekeminen
Leikkivä oppiminen/leikki
75. Leirikoulu

Luento (haastatteluluento, keskusteluluento, pariluento)
Lukukappaleen läpiselittäminen (Cygnaeus)
Luontopolku (monine muunnelmineen; sovellus suunnistusradasta)
Luova askartelu, liikunta, toiminta
80. Lukemalla opettelu (mm. ymmärtävä tekstinluku/Peep Koort. Usein liittyy alleviivaaminen)

Lähteiden tutkiminen (liittyy historian opetukseen)
Majeutiikka (Sokrates) (kahdenkeskinen keskustelu käsitteistä)
Maastotyöskentely/maasto-opiskelu (tutkimus)
Mielikuvitusmatkailu
85. Muistiinpainamisen tekniikat (jo antiikin aikana)

Muistiinpanot
Mukailut luetusta
Museokäynti
Muunnostehtävät
90. Märehtiminen (Comenius, Gezelius- ruminare)

Nukketeatteri
Näyttelykävely (posterit, cafe-learning…)
Näyttelykäynnit (etukäteisvalmennus)
Näyttävä opetus (opettaja näyttää oppilaille esim. dataprojektin avulla kalan perkauksen)
95. Ohjaaminen (oppimassa olevien oppilaiden virittäminen ja organisoiminen työhön sekä työssä opastaminen)

Ohjattu opetus (oppilas pystyy etenemään materiaalin ohjaamana.  Opetuspakettiin kuuluu kirja + empiirisesti testatut tehtävät. Tarkastuspisteet, joissa on mallivastaukset. Opettajaa tarvitaan)
Ohjatut leikit (ns. pedagogiset leikit)
Ohjelmoidun materiaalin itseopiskelu (koneavusteista opiskelua, opettajaa ei tarvitaj)
Oivaltamalla oppiminen (keksiminen)
100. Oma-aloitteinen harjoittelu (opettaja tukee, kannustaa, antaa mahdollisuuksia esiintyä jne.)

Omakohtainen harjoittelu laitteilla (lähellä edellistä)
Omat kysymykset (kootaan ja ryhdytään etsimään vastauksia)
Ongelmanratkaisu (tutkimustehtävä, joka voidaan ratkoa monin tavoin mm. tekemällä kysely)
Opettaja roolissa (draamaharjoite jossa näytellään yhdessä tarinaa, joka kehkeytyy koko ajan)
105. Opettajan elävä sana (mm. Cleve)

Opettajan esitys
Opettajan johdolla tai oppikirjasta tapahtuva opiskelu
Opettajan kerronta
Opetuskeskustelu (disputaatio keskiajan yliopistossa)
110. Opetuskoti

Opintokäynti
Opintoretki
Oppikirjalähtöinen opetus (Cleve); oppikirjan uuden tekstin käsittely ja havainnollistaminen
Oppilaan esitys
115. Oppilaat ohjaajina tai apuopettajina (Monitori-opetus (Gezelius, Bell- Lancaster)

Oppilaiden kysymykset (esim. nimettöminä sukupuoliasioista, terveydenhoitaja vastaa)
Oppilaita  ”kädestä” pitäen ohjaavaa opetus (esim. tukiopetuksessa)
Oppilastyöt (tarkoittaa mm. päättötyötä)
Oppimistehtävä- kuulustelu-ketju (Gezelius)
120.Oppimispelit (valtava määrä pelejä Lukot jne.)

Oppimispäiväkirja (lokikirja, ryhmäpäiväkirja)
Palautekeskustelu
Paneelikeskustelu
Paritehtävät
125. Pelit (mm. jalkapallo)

Perässälausuminen (Pestalozzi)
Pienryhmätyö
Piirtäminen  tiedonhankinnan välineenä
Pohdintahetki (vierustoverikeskustelu, porinaryhmä)
130. Portfolio

Praelectio (luento ja sen jälkeen oppilaat kysyvät ja vastaavat)
Probleemi- eli ratkotehtävät (tehtävä ilman alkuvalmistelua)
Problem Based Learning (tapaus)
Projektityö (yksilöllinen, yhdessä)
135. Prosessikirjoitus

Puheharjoitus
Pysäkkityö
Retki
Resitaatio
140. Roolileikit ja -työ

Ryhmätyö, työkunta
Saarna
Sanelu
Sanelukirjoitus
145. Sanoitus

Seinälehti
Seminaarityöskentely: alustus ja keskustelu
Simulaatio
Soittaminen
155. Suurryhmäopetus

Säveltäminen
Taiteellinen toiminta
Tarinat ja kertomukset
Tarinat (oppilaat pudotetaan tarinaan)
160. Taulutyö

Teatterikäynti
Teemapäivä ja - viikko
Tehtäväopetus (työohjeet, työkortit)
Tekstin jäljentäminen
165.Tieto- ja hakuteosten käyttäminen tiedonhankinnan välineenä

Tietokilpailut
Toistamistehtävät
Trumpin menetelmä (opettajaryhmäopetus, teamteaching, yhteisopetus)
Tutkiva oppiminen
170. TV-leikit

Työ
Työharjoitukset (oikea esim. pellolla)
Työharjoittelu
Työpajat
175. Työpisteopiskelu

Täydennystehtävät
Ulkoluku ja kuulustelu
Urakkatyöskentely
Tilanneharjoitukset
180. Tutkimustehtävä (mm. Neill)

Vapaa aine/kirjoitelma/ piirustus
Vapaa keskustelu (mm. Salomaa)
Vapaaehtoistyö
Vertaisopettaminen
185. Vertaukset

Vierailijat
Vierailut eri kohteissa
Vihkotyö
Vuoro-opetus (monitorit; vrt. Kaitsijoiden ja ylikaitsijoiden käyttö- Comenius)
190. Vuorotellen lukeminen

Vuositutkinto
Väittely
Yhteen tahtiin tekeminen
Yhteenveto (tiivistelmä)
195. Yhteenääneen lukeminen

Yhteinen harjoitus
Yhteistoiminnallinen oppiminen (mm. Lumipallo,  Palapeli, ryhmätutkimus)
198. Yksilöohjaus, yksilöllinen ohjelma

Pojan ysi on kasi- keskustelu poikien sortamisesta koulussa jatkuu

YLEN Sari Helinin käynnistämä keskustelu siitä, kohteleeko koulu poikia reilusti vai ei, jatkuu nyt tämän viikonvaihteen paperisessa Ilta-Sanomissa. Oikein aukeaman verran.

TOIMITTAJA  Anna Nuutinen on koonnut juttuun lukijoiden kokemuksia, joita päivystävä dosentti Hellström sitten kommentoi. Pääosa heistä oli sitä mieltä, että poikia sorretaan. Muutama oli toista meltä.

Enpä oikein oivaltanutkaan, että jutu rakentuisi näin. Mutta kyllähän minä mielipiteitäni sanon, jos joku niitä kysyy.

JUTUN juoni on pähkinänkuoressa seuraava: Pojat kokevat, että heitä ei kohdella reilusti koulussa. Vanhemmat esittelevät todisteita, että näin on. Samalla osaamisella pojat ovat saaneet  esim. heikomman arvosanan kokeessa kuin tyttö. Poikia myös nuhdellaan enemmän. On syy  koulussa tai ei, pojat ovat yliedustettuina syrjäytymisvaarassa olevien joukossa.

OMALLA kokemuksellani olen sitä mieltä, että pojat kokevat, että heitä kohdellaan epäreilusti, eikä sitä kokemusta kannata niistä. Kukapa tykkäisi nalkutuksesta. Ja pojat saavat sitä  hakemalla konflikteja. Varmasti koulun käytänteissäkin on vikaa, mutta vikaa on myös poikien  omassa tavassa suhtautua kouluun.  Huonolla käytöksellä kerjätään verta nenästään. Ja kun ei yritä tosissaan, ei voi saada hyviä numeroita. Kunpa joku muuten keksisi lääkkeen poikien murrosikään :-)

OLEN syvästi huolissani poikien syrjäytymisestä. Siihen  Suomella ei ole varaa.  Koulua tulee kehittää. Oppilasarvostelun tulee kohdistua oikeaan  osaamiseen, ei kiltteyteen tai tunnollisuuteen. Hyvä, että tästä asiasta puhutaan juuri nyt, kun todistuksia kirjoitetaan.

Ei varmaan haittaisi, jos (hyviä) miesopettajia olisi enemmän. He kun ovat itsekin olleet poikia. Mutta myös poikien kollektiivinen koulukielteisyys  ja irtautuminen yrittämisestä tulisi myös ottaa reilusti puheeksi. Mikä heitä oikein mättää?

Oppimispsykologisesti oikeaoppinen työjärjestys

REXEILLÄ on taas edessä lukkariurakka.  Ajattelin huudella apuja näin eläkeläispenkiltä. Löysin nimittäin vuoden 1970 peruskoulun opetussuunnitelmakomitean mietinnöstä, osa I, vallan mainion ohjeen, kuinka laaditaan oppimis-psykologisesti oikeaoppiminen työjärjestys.

POPSIN mukaan  oppimisen psykologian antamia viitteitä tulee käyttää hyväkseen työjärjestyksen laatimisessa.

Tässä POPSIN ohjeita, joiden pohjalta on laadittu myös blogilastun kuva. (Liikennevalojen)Värit viittaavat siihen, kuinka tehokkaasti tuossa vaiheessa päivää  opiskelu onnistuu.
- Ei ole mielekästä aloittaa viikkoa raskaalla työpäivällä.  Viikon lopulla siirrytään vastaavasti lomapäivään suhteellisen kevyttä iltapäivän ohjelmaa käyttäen.
- Viikon toisena työpäivänä oppilaitten työteho on parhaimmillaan. Viikon loppua kohti ohjelma vastaavasti kevenee.
- Päivän ensimmäinen tunti ei ole paras opiskelun kannalta.
- Ruokailutaukoa edeltävä työtunti ei ole hyvä oppimisen kannalta, koska oppilailla on yleensä kova nälkä.
- Vielä epäedullisempi on ruokailun jälkeinen oppitunti- ja päivän viimeisillä tunneilla on väsymystä.

ETTÄ ei kun tekemään  näillä eväillä hyvää lukkaria.

Peruskoulu eilen, tänään, huomenna. Mikä muuttuu? Osa 2

OLEN asettanut otsikossa tällekin lastulle melkoisen haasteen. Yritän vertailla kuvaa, joka meillä on tämän päivän ja huomisen peruskoulusta (OPS2016:n perusteella) siihen ideaan, jolla peruskoulua kehitettiin 1980-luvun puolivälissä. Juttusarjan ensimmäisessä osassa tutkailtiin vuoden 1970 opetussuunnitelmaa. Tässä linkki. Kolmannessa osassa tullaan tarkastelemaan vuoden 1994 opetussuunnitelman perusteita.

VIHREÄKSI myrkkykirjaksi kuvatussa teoksessa on 332 sivua. Ns. yleinen osa vie 62 sivua, ja loput ovat lähinnä ainesisältöjä. En sukella tässä oppiaineiden sisältöihin, totean vaan, että ne kuvattiin simppelisti ja napakasti. Aikaa kuvaa hyvin se, että äidinkielestä on tasan yksi versio.

KUN POP 1985 ilmestyi, peruskoulua oli esim. Espoossa toteutettu kahdeksan vuotta.  Moni asia muuttui.  ATK oli tullut kouluihin. Yläasteella luovuttiin tasokursseista ja tilalle tuli ns. tuntikehysjärjestelmä.  Opettajille oli juuri saatu  YT-aikaa. Suuri erityisopetuksen muutos oli alkanut.  Vuoden 1985 koululaeissa oli luovuttu  oppivelvollisuudesta vapauttamisesta. Apukoulun nimi  oli siirretty historiaan. Käyttöön otettiin termit mukautettu opetus (EMU), harjaantumisopetus (EHA) ja sopeutumattomien opetus (ESY). Tosin erityisopetus ymmärrettiin edelleen tarkoitetuksi vammaisille …. tai sellaisille, jotka eivät muusta syystä sopeudu peruskouluun.

Kunnille annettiin jälleen liikkumatilaa opetussuunnitelmassa.  Sitä oli tuntijaossa, ja sisältöihin sai tehdä lisäyksiä. Opsin perusteet oli nyt  "valtion kouluhallinnon ohjausväline  varsinaisten opetusuunnitelmien laadintaa varten." Kunnan opetussuunnitelman  tuli antaa riittävän selkeät perusteet opetukselle, mutta se ei saa nut kuitenkaan  rajoittaa opetuksen monipuolista toteuttamista. Opettajilla kun oli menetelmällinen vapaus.

Kasvatustavoitteet
PERUSKOULUN kasvatustavoitteet oli vasta säädetty peruskoululaissa:  kokonaispersoonallisuus,  yhteiskunnan jatkuvuus, jatko-opintokelpoisuus .... elinympäristön suojelu…kansallinen identiteetti… kansainvälinen yhteistyö (rauha)…sukupuolet välinen tasa-arvo…

Sisällöt
SISÄLLÖT esitettiin POPissa oppiaineittain ja vuosiluokittain. Oppiainelistalla oli yksi uusi tulokas: elämänkatsomustieto, joka korvasi vanhemman uskonnon historian ja siveysopin. Muutoin ainelista on varsin tuttu. Kansalaistaitoa ei tosin enää opeteta. Äidinkielen nimi on nykyään äidinkieli ja kirjallisuus, kuvaamataito on kuvataide ja maantieto on maantiede.

Liikunnassa oli vielä  sisällöt erikseen pojille ja tytöille. Oppiaineiden lisäksi viitattiin aihekokonaisuuksiin, ja eräissä aineissa oli niitä pohdittu muutaman virkkeen verran. Yläasteella oli nippu valinnaisaineita:  C-kieli, Kaupalliset aineet, Konekirjoitus, Kotitalous, Kuvaamataito, Maa- ja metsätalous sekä puutarhanhoito, Musiikki, Saamen kieli, Tekninen työ, Tekstiilityö ja Tietotekniikka.

Menetelmät
MENETELMÄT jätettiin POPissa opettajien valittaviksi, mutta hänen tuli käyttää ja kehittää erilaisia opetusmenetelmiä ja työtapoja. Tekstissä vilisi yhä muodikkaita  menetelmäehdotuksia:

Alustukset. Asiantuntijavierailut. Haastattelut. Itsenäiset suunnittelu-ja organisointitehtävät. Julkaisun toimittaminen. Kerhotoiminta. Keskustelut. Kirjalliset selvitykset. Koulun ulkopuolella annettava opetus (mm. leirikoulut ja TET).  Käytännön työ. Laboratoriotyöskentely. Matkat. Omakohtainen harjoittelu laitteilla. Omakohtainen, toiminnallinen työskentely. Omat kirjoitelmat tai esitelmät. Oppilaat  koko opetusryhmän yhteisissä ryhmätöissä ohjaajina tai apuopettajina.  Oppilaiden esitelmien ja kirjallisten esitysten  käyttö muiden vuosiluokkien oppilaiden oppiaineistona. Oppilaita ”kädestä” pitäen ohjaava opetus. Osallistuminen musiikkitapahtumiin. Parityö. Projektit. Retket. Ryhmätyöt. Teemapäivät. Tilanneharjoitukset. Toimitsijatehtävät. Työpaikkavierailut. Työpajat. Yhteisuunnitelu. Yhteistoimimta. Yksilötehtävät.

Uusinta uutta edustivat leirikoulu, opetuskodissa työskentely ja  oppilaiden nimettömät kysymykset.

Tekstissä oli myös perinteisiä ajatuksia. Latinan kielessä oppikirjalla oli oltava keskeinen asema.
Toivelistalla oli myös: Harjoittelu. Juhlat. Kotitehtäviksi haluttiin harjoituksia. Laulaminen. Liikkuminen.  Muistiinpanot. Omaehtoinen harjoittelu. Oppikirja ja vihko. Soittaminen.

Arviointi 
Peruskoulun opetussuunnitelman perusteissa (1985) käytettiin vielä oppilaan arvioinnista ”oppilasarvostelu”- sanaa. (vuonna 1998 säädetyssä perusopetuslaissa (628/1998) arvostelu  korvattiin arvioinnilla).

POP 1985:ssa luovuttiin  oppilaiden keskinäiseen vertailuun perustuvasta suhteellisesta arvioinnista.
Tilalle tuli  tavoitepohjainen arviointi (mutta ei vielä esim. kasin kriteereitä).  Arvostelussa otettiin huomioon mm. suhtautuminen koulutyöhön, huolellinen tehtävien suorittaminen ja aktiivinen osallistuminen (kiitettävissä huomioon vain rajatapauksisa).

Arvosteluskaala oli nykyinen  4-10.  (Sanallista kuvausta: kiitettävä, tyydyttävä, välttävä, heikko on toki muutettu).  Arvostelujakso oli lukukausi, eikä arvosanaa saanut pudottaa kuin numeron. Äidinkielessä annettiin kaksi arvosanaa. Edistymisen lisäksi arvosteltiin erikseen käyttäytyminen ja huolellisuus (myös päästötodistuksessa).

Luokallejättämistä kiristettiin: Luokalle jäi, jos sai kaksi heikkoa arvosanaa. Yksi heikko arvosana oli paikattava erillisessä tutkinnossa (joka järjestettiin kesällä).

Lukukausitodistus annettiin sekä jouluna että keväällä (erillistä lukuvuositodistusta ei ollut). Muut todistustyypit ovat yhä käytössä. Sanallinen tiedote oli mahdollista antaa 1.-2.-luokilla. Mallilomakkeessa oli kaksi rastivaihtoehtoa: yleensä- harvoin ja lisäksi   tyhjiä rivejä  oppilaasta tehdyille havainnoille.

Arvostelu perustui kokeisiin ja jatkuvaan  näyttöön. Kokeita ei ollut pakko pitää.

Kommentteja
OLIPA mukava selailla vanhaa opsia. Joka kunnassa laadittiin - etupäässä ohjaavien opettajien toimesta - siis kunnan ops. Tämän päivän silmin POP 1985 vaikuttaa tosi levolliselta ja simppeliltä. Itse sain opettaa sen pohjalta Espoossa Sepon, Niipperin ja Auroran kouluissa. Oli ne aikoja. Opettajan pedagogisen autonomian kultavuosia.

Aika on rahaa. Ja paljon enemmän.

Time is money. Is it?

VIIMEISTÄÄN tässä iässä (pitäisi) kun  on eläkkeellä, ymmärtää, että  tärkeintä, mitä on, on aika. Aika, jolloin saa ja vielä voi tehdä juuri niitä asioita, jotka kokee arvokkaiksi.

AIKA on rajallinen. Miehen keskimääräinen eliniänodote on Suomessa  77,5 vuotta. Esim. omalla kohdallani aikaa on siis keskimäärin jäljellä 16, 5 vuotta. Aikaa on siis yhtä paljon,  kuin nyt on kulunut siitä, kun olin 44 ja risat. Siis vuodesta 1998. Sehän oli ihan vasta. Esikoisemme  oli juuri 20- vuotias ja kuopuskin 11- vuotias. Noihin vuosiin toki mahtuu paljon. Väitöskirja. Fullanin koulutukset. Monenlaisia tunnutuksia, paljon kirjoitettua tekstiä ja julkaistuja kirjojakin. Mutta silti.

ARVIOIDAAN, että puolet odotettavissa olevissa elinvuosista on ns. terveitä vuosia. Puolet ollaan kipeitä.  Selkokielellä se  voi tarkoittaa omalla kohdallani sitä, että täysin rinnoin vietettäviä  vuosia on itse asiassa jäljellä about kahdeksan. Taaksepäin katsoen se aika vastaa vuosia 2007-2015. Hieman yksinkertaistaen niitä vuosia, jolloin elämä kohteli Auroran koulu varsin rajusti. Hyvärisen Juha kuoli. Paviljonki paloi. Sisäilmaongelmat johtivat korjauksiin.  Kaksi diasporaa. Ja lopulta koko koulun purkamiseen. Karjalaisen Sari pahoinpideltiin...

TÄSSÄ iässä ymmärtää konkreetisti myyvänsä  omaa aikaansa. Sillä on oltava riittävä hinta. Siksi ei kannata ottaa vastaan tehtäviä, jotka eivät edistä hyvää maailmassa. Eikä sitä aikaa kannata myydä mihin hintaan hyvänsä.

MIKSI ihmeessä näin synkkä blogilastu? Elämän rajallisuus on koskettanut rajulla kädellä viime viikkoina useita ystäviäni. Jollei se vie itseä, se voi viedä viereltä.  Eikä elämä ole enää entisensä. Siksi on viisasta pysähtyä, ennenkuin elämä pysäyttää ja kysyä, ymmärränkö oikeasti aikani arvon.

YKSI tärkeä ystäväni kirjoitti tovi sitten facebookissa näin:

" Välillä on aikoja, jolloin elämä itsessään mietityttää ja kummastuttaakin. Taaksepäin katsoessa aika tuntuu viilettävän. Tapahtumahetkellä saattaa tilanteiden kulku tuntua oudolta. Kun katsoo vuosien kuluttua moni asia loksahtaa sittenkin omaan loogiseen paikkaansa. Ihminen syntyy, elää elämänsä ja kuolee pois... Kun tuuli käy hänen ylitseen ei häntä enää ole. Elämä on rajallista."

Viisaasti sanottu. Silti silmä kostuu.

KIRJOITIN tänään laskuja kevään aikaan tekemistäni töistä.  Laskujen lähettäminen jää usein varsin myöhäiseen.  Totta kai: Jotta voi nauttia ajasta, jota on, pienestäkin lisärahasta on paljon iloa. Mutta muttaa... vain niin kauan, kuin aikaa on.

Koululaisten pitkä loma ja siihen liittyviä ongelmia

Auroran Koti ja Koulu ry:n järjestämässä liikuntakerhossa
kesäloman ensimmäisellä viikolla oli runsaasti osallistujia.
(Kuva: Juha Hyvärinen)

ON taas se aika vuodesta. että koululaisten pitkä loma - noin 10 viikkoa (viikot 23- 32) - synnyttää keskustelua. Kevätlukukautta on jäljellä noin 3 viikkoa, ja varsinkin pienten lasten vanhemmilla on aitoa huolta siitä, miten lasten kesä järjestetään, kun töissä käyvillä ei tavallisesti ole mahdollisuutta pitää kuin 4-5 viikkoa lomaa.  Somessa on paljon keskustelua herättänyt erään kouluneuvoksen esitys, että koulujen kesälomaa tulisi lyhentää kuuteen viikkoon.

KATSOTAANPA  muutama fakta.

SUOMALAISEN koulun työvuotta pidetään usein yhtenä  maailman lyhyimmistä.  Koulupäiviä on noin 190. Vuonna 2005 tehdyn virkamiesselvityksen mukaan opetuspäiviä on OECD- maissa kuitenkin keskimäärin 188, Suomessa siis päivä pari enemmän. Vaihteluväli on 162-220 päivää.

Opetusviikkojen määrän keskiarvo oli OECD-maissa 37,9 viikkoa. Suomessa opetusviikkoja on 38.  Vaihteluväli opetusviikoissa on 34-42.

Lukuvuosi on myös varsin tiivis. Suomessa lomapäivät keskittyvät voimakkaasti kesään. Syyslukukaudella on tavallisesti kahden päivän syysloma (jonka alkuaihio on ns. perunanpoimimisloma)  ja kevätlukukaudella viikon talviloma. Wikipedian mukaan hiihtoloman muuten keksi vuonna 1926 kouvolalainen voimistelunopettaja ja suojeluskuntaupseeri Santeri Hirvonen. Lauri Pihkala edisti asiaa 1930-luvulla ja loma tuli käyttöön oppikouluissa vuonna 1933, kansakouluissa 1934. Näiden kahden lukukauden välissä on noin kahden viikon joululoma.

KESÄLOMAN pituus vaihtelee eri maissa. Lyhyin (7 viikkoa tai vähemmän) se on Iso-Britanniassa ja Saksassa. Pisin (12-13 viikoa) mm. Irlannissa, Italiassa, Baltian maissa ja Turkissa (ks. http://eacea.ec.europa.eu/education/eurydice/documents/facts_and_figures/school_calendar_EN.pdf)

TS. Kuuden viikon kesäloma olisi sitten maailmanennätyslyhyt. Jos halutaan, että opetusta antaisivat koulutetut opettajat, sekä perusopetuslakia että opetusalan virkaehtosopimusta pitäisi muuttaa. Kunnille - ja valtiolle- tästä aiheutuisi tasaisen vauhdin taulukolla noin 5 %:n lisäkustannuspaine koulutusmenoihin.

ENTÄ perheet? Saisivatko kaikki lapsiperheet sovittua kesälomansa noiden kuuden viikon ajalle? Jos nuo kuusi viikkoa sijoittuisivat karkeasti juhannuksesta heinäkuun loppuun, miten sesongin lyheneminen  vaikuttaisi mm. matkailuelinkeinoon?

Kesätoimintaa Aurorassa 2010-luvulla.

Vuonna 2005 pohdittaessa tuolloin esillä ollutta ajatusta kesäloman myöhentämisestä, pohdittiin myös kesäloman vaikutusta oppilaiden ja opettajien stressiin. Tutkijoiden mukaan kevätlukukauden jatkaminen lisää opettajien stressikokemuksia kesää lähestyttäessä. Lyhyiden lomien aikana stressi ei ehdi tasaantua.

TOINEN vaihtoehto kesäloman lyhentämiseen on työ- ja lomapäivien uudelleen jaksottaminen ns. kolmannen lukukauden idealla. Jollei lomapäivien määrää leikata, se ei kuitenkaan poista alkuperäistä ongelmaa: eroa vanhempien ja koululaisten lomapäivien määrässä. Järjestelyhuolet vain siirtyisivät toiseen kohtaan.

KOLMAS vaihto-ehto onkin organisoida kouluille kesäajaksi, kesäkuulle ja elokuulle kerho-ja leiritoimintaa ohjausta tarvitseville. Mm. Auroran koulun Koti ja Koulu-yhdistys järjesti tällaista upeaa toimintaa  useana vuonna omakustannushintaan, joka oli varsin kohtuullinen, noin 100 euroa/viikoa.

Leading Quality Change

MAAILMANKUULU koulureformiguru Michael Fullan oli jälleen maanantaina ja tiistaina Suomessa, nyt  Messukeskuksessa. Isäntänä oli Vesa Äyräksen johtama Pohjantähti-hanke, jossa on mukana seitsemän suurta suomalaista kaupunkia (mm. Espoo) ja noin 100 koulua. Tiistaina Fullanin oppeja pääsivät imemään myös Opetushallituksen satakunta ns. majakkakoulua.

MINÄ olin saanut mahdollisuuden osallistua maanantain sessioon. Nautin. Sekä sisällöstä että muodosta. Otetaan muoto ensin.

FULLAN osaa rakentaa koulutustapahtuman niin, että "opettajakeskeinen" ja "oppilaskeskeinen" ovat tasapainossa. Koko päivän jäsentää hyvin taitettu monistevihkonen, josta löytyy tehtävät,  pääosa diojen ideoista sekä palapeliteknikiikalla opiskeltavat tutkimusartikkelit. Osallistujat istuvat salissa pyöreitten pöytien äärellä, mikä mahdollistaa kasvokkaisen kohtaamisen. Materiaalit kynineen on jaettu valmiiksi pöytiin.

Fullan  käyttää luennoidessaan hyvin valittuja clipsejä. PPT- diat on vimpan päälle viimeisteltyjä, ja nähtyä puretaan tovi pienryhmässä. " Mitä näit rehtorin roolista?" " Mitä videosta ehkä puuttui?".

Yhteistoiminallinen tuokio

Porukkaa aktivoidaan useita kertoja harkituilla tehtävillä, joissa kunnioitetaan omaa osaamista. Fullan antaa esim. ohjeen: " Lue teksti, ja poimi sieltä ajatukset, joihin voit yhtyä".  Yhteistoiminnallisiin tehtäviin varataan riittävästi aikaa.

Päivän alussa Fullan käyttää lämmittelytehtäviä, joissa osallistujat hakeutuvat aikaisemmin  tuntemattomista koostuvaan pienryhmään ja kertovat, mitä haluavat oppia. ("Kerro yksi haaste tai aukko, joka sinulla on NPDL:n suhteen! Poimi päivän aikana   saamasi vastaus siihen.") Samaan ryhmään palataan päivän lopuksi, ja kerrotaan mitä löytyi.

Palapelitekniikkaosuudessa jokainen saa vastuulleen lukea tietyn  artikkelin ja opettaa sen sitten  muille- tsekattuaan ensin, että on ymmärtänyt oleellisen pienessä sparrauksessa samaa osuutta lukevien muiden ryhmien edustajien kanssa. Todella upeaa oli saada työstää uunituoreita suomennoksia koulun itsearvioinnissa käytettävästä laatuportaikosta (ns. rubriikit).

FULLANIN viesti on vakaa. Ei kilpailua vaan yhteistyötä. Jokaisella on vastuu toisista.  Joka koululla myös muista kouluista. Minulle uusi mainio käsite oli "systeeminen pelaaja". Sellainen jokaisen tulisi olla. Ottaa muut huomioon.  Imitoida ei pidä, mutta oppia toisilta. Fullan kannatti jopa kouluklusterin yhteistä budjettia.

On fokusoitava. Koulu tarvitsee tavoitteet, joissa edistymistä voi seurata.  Autonomia on tärkeää- ei kuitenkaan yksittäisen opettajan autonomia suhteessa omaan rehtoriinsa - vaan opettajien kollegiaalinen vapaus suhteessä valtioon.  Uutta oli myös ajatus, että muutosta tulee johtaa keskeltä (aikaisemmin Fullan on korostanut voimakkaammin kaikkien kolmen tason yhteistyötä).

Digitaalisuus on keino estää oppilaita kyllästymästä ja opettajia vieraantumasta todellisuudesta. Ei riitä, että opettaja vain  päästää oppilaat olla tietokoneille (fasilitaattori).  Opettajan on oltava aktivaattori, jotta oppilaat saadaan  omaksumaan oman oppimisensa omistajuus. Tarvitaan uudenlaista oppimiskumppanuutta oppilaiden, opettajien ja perheiden kesken. On ratkottava autenttisia ongelmia.

Ollakseen vaikuttava rehtorin  tulisi keskittyä vaikuttamaan opettajaryhmiin, ei niinkään yksittäisiin opettajiin. Ryhmän ammatillista pääomaa tulisi vahvistaa, sitä, millaisia he ovat ihmisinä, sosiaalisesti ja kyvyssään toimia tavoitteisesti ja päättäväisesti (decisional capasity).  Tuota pääomaa vahvistetaan kannustuksella, ammatillisen kasvun keinoin sekä  yhteistoiminnallisella, kestävällä  kulttuurilla.

Oli pakko päästä samaan kuvaa 

Rehtorin tulisi olla oppimisen johtaja. Opettajia pitäisi ohjata oppimaan omasta työstään (yhdessä rehtorin kanssa) ; mikä toimii ja mikä ei. Rehtorin tulisi olla  itse ensimmäinen oppija- ei määräilijä.

Muutosjohtamiseen  Fullan  antoi kolme ohjetta: Sano ääneen, mitä muutetaan. Mallita se, tekemällä niin itse. Seuraa, että teet niin.

MESSUKESKUS hoiti järjestelyt hyvin. Catering on keskeinen juttu, kun halutaan pitää ihmiset hyvällä mielellä. Keskellä päivää oli riittävän pitkä lounastauko, johon oli sijoitettu myös Fullanin lehdistötilaisuus.  Ja päivän päissä oli tietysti kahvit. Kellotus piti. Päivä alkoi klo 10  ja päättyi hieman etuajassa, mikä ilahduttaa aina ihmisiä. Nykytyylin mukaan tarjolla oli myös "jälkisauna", coctail-tilaisuus, jossa oli pieniä puheita, esityskin ja aikaa tavata kollegoita, siis verkostoitua, kuten siitä ammattikielellä  puhutaan.

Hyvää äitienpäivää!

HIENO päivä tänään. Äitienpäivä.  Oma äitini elää vielä, ja on upeaa saada tänään viettää hänen kanssaan  pikavisiittiä pidempään.  Ensin ajellaan viemään kukkia haudoille, ja sitten syömään meille  huikopalaa.

JOKA pojalle äiti on tosi tärkeä. Niin se oli myös Elvis Presleylle.  Tämän linkin takana on hänen varsin vauhdikas laulunsa äidille.  Ja toki se sopii meille muillekin.

Iloista päivää!

700 000 käyntiä!

JOKAINEN bloginpitäjä toivoo, että tekstejä luetaan. Juuri nyt laskuri ilmoitti, että pedagogiikka ja koulupolitiikka blogin juttuja on käyty katsomassa 700 000 kertaa.

HIENOA että teema kiinnostaa.
Kiitös käynneistä.

Onko pojille sijaa peruskoulussa?

La klo 07 päivitetty versio
TOIMITTAJA Sari Helinin samannimisessä ohjelmassa Yle Radio 1:ssä ensi tiistaina 12.5. klo 10.05-11.00 keskustellaan tunnin verran otsikolla "Onko pojille sijaa koulussa". Ohjelmassa on tarkoitus käsitellä poikien mahdollisesti hankalampaa asemaa peruskoulumaailmassa, sen syitä, ilmenemismuotoja ja seurauksia. Sain ystävällisen kutsun vieraaksi  suoraan lähetykseen Pasilaan. Toiseksi studiovieraaksi tulee erityisopettaja Kirsi Ihalainen.

TÄRKEÄ ja vaikea teema. Ajattelin hieman työstää ajatuksiani tässä blogissa. Niinpä esitän joukon teesiaihioita ja  pyytäisin teiltä tässä blogissa poikkeavilta niihin sparrausta, jotta ohjelmasta tulisi kiinnostava. Kommentteja voi laittaa myös emailiini tästä linkistä.

Poikien ja tyttöjen eroista:

Tytöillä ja pojilla on eroja (vaikka erot ovat suurempia ryhmien sisällä).  Taustalla on sekä biologia että kasvatus. Tutkijoiden mukaan erot näkyvät jo leluvalinnoissa. Poikia kiinnostavat liikkuvat lelut.
Mielenkiintoista on, että tutkimusten mukaan sekä hyvää että  huonoa koulumenestystä selittävät  pojilla ja tytöillä eri asiat.

Motivaatio, sinnikkyys, keskittymiskyky ja itseluottamus yltävät selittämään yhdessä jopa lähes 40 % kouluarvosanojen varianssista- mutta  ne selittivät hyvää koulumenestystä vain tytöillä.  Kun huonosti koulussa menestyviä tyttöjä ja poikia verrattiin keskenään, ilmeni, että poikien huonoa koulumenestystä selittivät juuri ne piirteet, joiden tulikin sitä selittää, eli impulsiivisuus, huono keskittymiskyky, heikko itsetunto ja vähäinen elämänhallinta. Tyttöjen huonoon koulumenestykseen nämä piirteet eivät olleet yhteydessä. 

Silti jako tyttöihin ja poikiin on kovin karkea. Kummassakin joukossa on osaryhmiä, jotka voivat hyvin tai hyvin huonosti.  Pojissa tällaisia ovat epäliikunnalliset pojat,  vain yhdestä asiasta kiinnostuneet pojat (esim. jääkiekki) ja ns. "amispojat", jotka ilmiselvästi keräävät jo nuorena kaikki elämäntapaongelmat, mutta porskuttavat eteenpäin näennäisesti huolta vailla.

Tytöissä tällaisia ovat tunne-elämässään oireilevat (mm. masennus).

Molemmissa ryhmissä tällaisia ovat mm. turvallisuushakuiset, arat syrjäänvetäytyvät oppilaat, sosiaalisesti kömpelöt lapset,  levottomat lapset sekä lapset, joiden koteihin huono-osaisuus kasautuu.

Kaikkiaan pitäisi etsiä ratkaisuja, joista hyötyy  mahdollisimman moni, ja joista kärsii mahdollisimman harva.

TEESI 1: Pojat menestyvät koulussa huonommin kuin tytöt (keskimäärin) useassa oppiaineessa. Tytöt saavat koko kouluajan keskimäärin parempia arvosanoja kuin pojat. Kansallisissa oppimistulosarvioinneissa pojat kuuluvat  heikommin suoriutuneiden joukkoon useammin kuin tytöt.

Tarkennus: Kukoistavatko tytötkään? Vai selviätkö he vain vaatimuksista paremmin? Poikien syrjäytymisen voi väittää  alkavan koulussa, sillä nuorissa miehissä huomattavasti syrjäytyneitä ja lienee myös nuorissa vangeissa. Myös erityisen ja tehostetun tuen saajista huomattava enemmistö poikia. Erityisluokat ovat poikavoittoisia. Alakouluikäisistä sairaalakoulun kävijöistä lähes kaikki ovat poikia. Suurin osa kiinnipidon kohteeksi joutuvista lapsista on poikia.

TEESI 2a (jaettu): Poikien ja tyttöjen lahjakkuudessa tai älykkyydessä  ei ole eroja (ellei nyt puhuta lihasvoimasta). Keskeisesti on kysymys motivaatiosta. Tyttöjen ja poikien oppimisorientaatiossa on eroja. Poikaporukka vahvistaa toisissaan uskomusta, että elämässä pärjäämiseen ei tarvita koulua. Tytöt näyttävät  “aidosti” oppimishakuisilta.

Tarkennus: Älykkyyden eräissä osa-alueissa on todettu eroja.  Tutkimusten mukaan oppimista tukevat asenteet ovat vahvempia tytöillä ja oppimista haittaavat asenteet vahvempia pojilla. Tutkimuskirjallisuudessa toistuu  havainto, että pojat sijoittuvat taidoiltaan vahvemmin normaalijakauman ääripäihin kuin tytöt. Pojilla on selvästi tyttöjä enemmän vaikeuksia kielellisten taitojen alueella kuten lukemisessa

TEESI 2b (jaettu). Pojilla näyttää olevan heikommat valmiudet koulutyössä tarvittavissa taidoissa. Pojat ovat jo koulun alkaessa kouluvalmiuksiltaan jäljessä tytöistä.Vaikka Suomi asettuu lukutaidossa maailman kärkeen, erot tyttöjen ja poikien välillä ovat suuremmat kuin missään muualla maailmassa. Lukutaidoltaan heikoista on poikia yli kolme neljäsosaa.

TEESI 3: Pojat viihtyvät koulussa huonommin kuin tytöt  (keskimäärin).

Tarkennus: Esim. Kouluterveyskyselyn tulosten perusteella tytöt viihtyvät ja voivat huonosti.  Niin opettajien kokemus kuin tutkimukset osoittavat, että tytöt suhtautuvat koulutyöhönsä keskimäärin poikia myönteisemmin ja tämä – tai heidän paremmat suorituksensa – palkitaan paremmin todistusarvosanoin.

TEESI 4: Koululuokassa pojat ovat keskimäärin äänekkäämpiä. He ovat energisiä ja villejä. Tytöt kaipaavat rauhallisia oppimistilanteita siinä, missä pojat kaipaavat toiminnallisuutta.

TEESI 5: Pojilla on enemmän oppimis- ja käyttäytymisongelmia kuin työillä. Pojat käyttäytävät koulussa huonommin kuin tytöt (keskimäärin). Opettajan ajasta menee noin  80% poikiin.

Tarkennus:  Pojilla on enemmän eri muodoissaan ilmeneviä tarkkaavaisuuden ongelmia, ylivilkkautta sekä häiritsevää käyttäytymistä.

Pojat ovat epäonnekseen rehellisiä ja suoria ja heidän kysymyksensä haastavat opettajia.

TEESI 6: Pojista kasvaa koulussa/koulusta huolimatta aktiivisia ja jämäköitä, tytöistä empaattisia ja muita hoivaavia (taas usein).

TEESI 7.  Pojat oppivat asioita tekemällä. Tytöt taipuvat oppimaan myös koulumaisemmalla tavalla

TEESI 8:  Pojat kehittyvät  hitaammin kuin tytöt. Heidän murrosikänsä on rajumpi (mm. aivojen taantuma) ja se osuu tosi pahaan vaiheeseen yläkoulussa.

"Yhtenä aamuna he heräävät märässä vuoteessa. Pää, penis ja jalat ovat kasvaneet isoiksi ja ääni on muuttunut. Ikään kuin siinä kylliksi kestämistä, pojilla on meneillään henkinen taantuma. Koulu ei kiinnosta, tärkeämpää on hengailla kavereiden kanssa ja haaveilla tytöistä.” Lasse Lehtinen

Opettajien tavasta kohdata poikia ja tyttöjä:

TEESI 9. Pääosa opettajista on naisia. Naiset ymmärtävät paremmin tyttöjä (usein).

Tarkennus: Poikiin ei uskalleta luottaa?

TEESI 10. Pääosa opettajista on itse koulumenestyjiä. He ymmärtävät paremmin itsensä kaltaisia.

TEESI 11. Monet pojat kokevat liian paljon kielteisiä kokemuksia kouluaikanaan.

Tarkennus: Kouluissa on paljon turhia käytänteitä, joihin pojat törmäävät. Mm. jatkuva jonottaminen, joka aiheuttaa yhteenottoja. Hiljaisuuden ihannointi. Yliviritetty turva-ajattelu.

TEESI11 b. Opettajat arvioivat yttöjen ja poikien suorituksia  eri perustein erityisesti kieliaineissa
ja matematiikassa.

Ratkaisuehdotuksia

TEESI 12. Erilliskouluihin ja -luokkiin ei ole paluuta. Paluuta pysyvään luokkaan kannattaisi harkita.

TEESI 13. Olisi hyvä, jos kouluissa olisi sekä mies- että naisopettajia. Miesten osuus vähenee koko ajan. Ja tämä ei tarkoita, että nainen ei ole hyvä opettaja.

Tarkennus:  Viisas miesopettajien saa rohkaisullaan nuoret pojat  ottamaan vastuuta opinnoistaan, innostumaan ammattiin ja työhön. Miesmallina toimivat mainiosti myös koulunkäyntiavustajat ja työharjoittelijat.

TEESI 14. Opettajien tulisi käyttää monipuolisia menetelmiä, sekä pojille että tytöille sopivia. Toimintaan tulisi saada lisää valinnan mahdollisuuksia.

TEESI 15. Niinkin pieni asia kuin matematiikan laskujen esimerkkien aihepiiri voi jo vaikuttaa motivaatioon.

Tarkennus: Tyttövaltaisuus alkaa jo pienistä asioista Aapisen A on ankka, aurinkoinen Anni ei auto. Matematiikassa lankakerälaskut eivät innosta poikia.

TEESI 16. Poikia auttavat myös selkeät, lyhyet ohjeet. Pojat tarvitsevat tsemppausta ja myös vaatimista.

Tarkennus: Lopetetaan lässytys "pojat on poikia", eikä päästetä poikia vähemmällä vastuulla luistamaan kotitöistä, toisten huomioimisesta, tehtävien tekemisestä kunnolla tai yhteisen hyvän tavoittelemisesta. Kasvatetaan sellaisia tyttöjä, jotka eivät passaamisellaan avusta ja pilaa poikiaan. Vaalitaan lähtökohtaisesti jokaisen oppilaan omaa vastuuta tekemisistään ja tekemättä jättämisistään, eikä katsota sormien välistä, jos "pojat on vain poikia".

TEESI 17. Hyväksytään tarve liikkua. Vähennetään paikallaan istumista.

Tarkennus: Lisää liikuntaa. Poikien oppimistilaan pääsy voi usein vaatia ihan konkreettista jumppaa. Opettajan tulee olla siinä mukana. Lankut kuuluvat yläkoulun ruotsintunnille ja punnerrukset ekaluokan kirjoittamiseen.

TEESI 18. Käytetään enemmän poikia kiinnostavia vekottimia kuten tabletteja.

Tarkennus: Olisi hyvä, jos koulussa olisi oikeaa  työtä murrosikäisille-  mopon rassausta ja ojankaivua ja vastaavaa halukkuuden mukaan.

TEESI 19.  Kouluissa pitäisi olla tilaa myös "poikien jutuille". Pojat tarvitsevat omia juttuja, joita tytöt eivät valtaa. Edes välituntipihoille :-)

TEESI 20. Otetaan murrosikä ja poikien toisiltaan vaatima koulukielteisyys aidosti puheeksi. Monilla pojilla on outo (opettajan mielestä) asenne kouluun paikkana, joka vaan pitää lusia läpi.

Tarkennus: Osa pojista ei vain osta tätä keskiluokkaista näkymää opiskelusta, numeroiden keräämisestä, suorituksista, pärjäämisestä koulussa ja pääsemisestä hyviin jatko-opintoihin.
Haastetaan oppilaskunnat mukaan kehittämään koulun arkea. Annetaan vastuuta. Otetaan mukaan päätöstentekoon. Kokemusten mukaan osallisuus helposti kasautuu tytöille. Poikien on vaikeaa auttaa toisia ja olla osa koulun virallista organisaatiota. Poikien alakulttuuri muistuttaa vankien kulttuuria suhteessa vartijoihin.

TEESI 21.  Opettajien tulisi erityisesti kiinnittää huomiota palautteen kannustavuuteen.

TEESI 22.  Opettajien tulisi olla tietoisia sukupuoleen liittyvistä stereotypioista (kiltit tytöistä, jotka ovat tunnollisia ja pyrkivät mielistelemään/ raisut, mutta reippaat pojat, jotka vaativat opettajan huomiota)

TEESI 23. Jokaisen pitäisi saada rakentaa  oppimispolkunsa ilman sukupuoleen sidottuja roolimalleja.

TEESI 24.  Poikien koulukielteisen alakulttuurin sulattamiseen tarvitaan alakoulusta alkaen toiselle asteelle saakka koteja. Ja poikien kannalta olisi tosi tärkeää, että myös isät tulisivat mukaan kouluun ja näyttäisivät mallia: mieskin voi lukea. Mieskin voi kirjoittaa.

TEESI 25 (uusi):  Oleellista on ymmärtää tarve koko koulusysteemin ja oppimisympäristöjen muuttamistarve. Siitä hyötyisivät sekä tytöt että pojat.  Rakennetaan uudenlainen koulu uuden opetussuunnitelman myötä, jossa on toiminnallisuutta ja vaihtelevia oppimisympäristöjä, että ne ovat kaikille homo sapiens - rodun edustajille hyväksi ja ennen kaikkea iloksi ja innostukseksi. Oliksi myös mietittävä auki, onko koulun kasvatuspäämäärä oikeasti pojille sopiva.

TEESI 26(uusi): Poikien on todettu taantuvan kognitiivisesti 8.l uokalla voimakkaiden fysiologisten muutosten vuoksi. Tämä tulisi ottaa huomioon yläkoulun opetuksessa.  .

Millaista on aidosti vaikuttava, pedagoginen täydennyskoulutus?

OPETUSHALLITUS järjestää tänään opetustoimen henkilöstökoulutuksen Kick off – tilaisuuden Hakaniemessä. Paikalle saapuu lähes 70 OPH:lta avustuksia saavan koulutuksenjärjestäjän  edustajaa. Minulla on tilaisuus virittää heitä pohtimaan, mitä koulutuksen vaikuttavuus oikein on. Esitän 10 teesiä, jotka he saavat Bono hatut päässään vaikkapa ampua alas.

TEESI 1: Pitää olla ongelma…joka ratkeaa koulutuksella.
TEESI 2: Pitää olla unelma siitä, millaiseksi maailma tai sen osa muuttuu koulutuksen jälkeen.
TEESI 3: Pitää suunnata koulutus…oikeaan kipukohtaan, oikeisiin henkilöihin - myös heidän omiin koulutustarpeisiinsa.
TEESI 4: Määritä onnistumiskriteerit.
TEESI 5: Suunnittele kokonaisuus fiksuksi.
TEESI 6: Suunnittele jokainen osa fiksusti.
TEESI 7: Jaa työt  järkevästi
TEESI 8: Harkitse menetelmät
TEESI 9: Varmista opitun leviäminen!
TEESI 10: Arvioi oikesti!

LOPUKSI esittelen vielä tiiviisti kuusi  minusta malliksi asti kelpaavaa koulutusohjelmaa  ja - ratkaisua. Nämä ovat:

• Kanadan Yorkissa vuosia toteutettu Quest-konferenssi
• Case Wahlroos (Tampereen yliopisto. Tutkiva journalismi)
• Oppilaitosjohdon kouluttaja-ohjelma (Oph, Opeko)
• Sijaisopettajakurssit (Lahden tutkimus- ja koulutuskeskus, useat työväenopistot, Espoon kaupunki. Karkkila.)
• Espoon oppimiskeskusmalli. Oppilaat opettajina-idea
• Michael Fullanin koulutuspedagogiikka

TÄSSÄ vielä koko tilaisuuden ohjelma:

9.00 - 10.00 Ilmoittautuminen ja kahvi. Monitoimisalin aula 1. krs
10.00 - 10.15 Matkalla kohti oppivaa yhteisöä. Opetusneuvos Anneli Rautiainen, OPH
10.15 – 10.45 Onnistunut rekrytointi ja innostava koulutus. Toimitusjohtaja Pia Lumme, Finnoschool Oy
10.45 – 11.00 Puhtia päivään! KK Suvi-Tuulia Linna
11.00 – 12.15 10 teesiä aidosti vaikuttavasta pedagogisesta koulutuksesta. Opetusneuvos, KT Martti Hellström
Työskentelyä ryhmissä / Workshop
12.15 – 13.15 Patikoidaan lounaalle omakustanteisesti
13.15 – 14.00 Käytännön eväät. Koulutushankkeiden vuosikello opetusneuvos. Elisa Helin, OPH
Hyvä hankehallinto ja talous taloustarkastaja. Marita Tupala, OPH
Valtionavustusjärjestelmän sähköistäminen erityisasiantuntija. Eeva-Kaisa Linna, OPH
14.00 – 15.00 Ideoidaan ryhmissä ja hörpätään kahvit. Miten onnistumme?
15.00 – 16.00 Viimeiset neuvot ja eväät mukaan help desk
Kysymyksiä vertaisille ja Opetushallituksen väelle, ajatusten vaihtoa ja kokemusten kierrättämistä
Anneli Rautiainen, Krisse Sulonen, Eeva-Kaisa Linna, Elisa Helin, Tuula Kinnunen

Professori Pertti Kansaselle merkittävä huomionosoitus

SUOMALAINEN tiedeakatemia on myöntänyt vuoden 2015 kunniapalkinnon professori-emeritus Pertti Kansaselle (s. 1940). Palkinto myönnettiin Suomalaisen Tiedeakatemian vuosikokouksessa Säätytalolla 17.4.2015. Kansanen on ensimmäinen palkinnon saanut kasvatustietelijä.

Suomalainen tiedeakatemia  (Academia Scientiarum Fennica; englanniksi Finnish Academy of Science and Letters) on yleistieteellinen keskusseura. Vuonna 1908 perustettu seura edistää  sääntöjensä mukaan tutkimusta ja toimii korkeatasoista tutkimusta harjoittavien tutkijoiden yhdyssiteenä. Seuran jäsenmäärä on rajoitettu ja jäsenistö valitsee itse uudet jäsenet. Kaikkiaan akatemiassa on  yli 500 jäsentä.

Pertti Kansanen on alkuperäiseltä koulutukseltaan kansakoulunopettaja. Ennen  siirtymistään yliopistouralle hän toimi Espoossa Sammalvuon kansakoulussa kansakoulunopettajana.

Tiede kuitenkin kiehtoi.  Kansanen jatkoi opintoja Helsingin yliopistossa. Hän on  yksi suomalaisen kasvatustieteen Grand Old Manin Matti Koskenniemen oppilaista.

Pertti Kansanen väitteli tohtoriksi vuonna 1973. Hänet  nimitettiin opettajakoulutuksen apulaisprofessoriksi Helsingin yliopistoon vuonna 1978 ja professoriksi 1982. Kasvatustieteellisen tiedekunnan dekaanina hän toimi vuosina 1983–1990. Emeritukseksi Kansanen jäi vuonna 2004.

Pertti Kansanen on tehnyt pitkän päivätyön suomalaisen opettajakoulutuksen uudistajana; Hän on yksi akateemisen opettajankoulutuksen ja maailmalla paljon kiinnostusta herättäneen tutkimusperustaisen opettajankoulutuksen isistä. Suomalaisen tiedeakatemian mukaan suomalaisen koululaitoksen menestys PISA-tutkimuksissa on paljolti tämän työn tulosta. Pertti Kansasen ansiot  on tunnustettu laajalti. Hän on myös kolmen yliopiston kunniatohtori.

Akateemisen tutkimuksen lisäksi Kansanen on kirjoittanut myös kasvatustiedettä tavallisille ihmiselle avaavaa kirjallisuutta. Ehkä tunnetuin  näistä teoksista on Ps-kustannuksen julkaisema "Opetuksen käsitemaailma". Nuorempana Kansanen oli myös oppikirjailija. Hän oli mukana peruskoulun alkuvuosien Kansalaistaidon menestysoppikirjan laatineessa työryhmässä. Kansanen on myös yksi Luokanopettaja-lehden pitkäaikaisimmista avustajista erilaisilla salanimillä.

MITÄ syvimmät onnittelut opettajalleni ja väitöskirjani ohjaajalle Pertille

Martti

Vanhempien rooli uudessa pedagogiikassa

OSANA Espoon kotien ja koulujen yhteistyötä rakentavan KoKo-yhdistyksen Kaikki Ihan Kaikki (KIK)- hanketta pääsen puhumaan tiistaina 5.5. espoolaisvanhemmille isän ja äidin   roolista ns. uudessa pedagogiikassa.

VUONNA 2016 käyttöön otettavissa opetussuunnitelmissa on kuvattu oppilaan ja opettajan muuttuvaa roolia opetuksessa. Jos uusi roolitus menee läpi, myös vanhempien rooli suhteessa kouluun ja opetukseen tulee muuttumaan. Itse asiassa se on myös pedagogisen uudistuksen keskeinen reunaehto.

KOTIEN roolin muutoksesta puhutaan kuitenkin liian vähän. Tiistainen tilaisuus on ensinnäkin yritys avata tulevaa opetussuunnitelmaa niin, että nekin meistä, jotka eivät hallitse koulun ja kouluhallinnon salakieltä, ymmärtäisivät, mitä opetuksessa halutaan muuttaa ja miksi. Toiseksi tarkoitus on kuvata sitä, mitä vanhemmilta nyt odotetaan tai ainakin toivotaan.

KOULUN tulisi muuttua niin, että kaikki - ihan kaikki- oppivat enemmän ja syvemmin kuin aikaisemmin. Lisäksi koulun tulisi muuttua niin, että osaamiserot oppilaiden, luokkien ja koulujen välillä pienenisivät. Se vaatii uudenlaista yhteistoiminnallista otetta. Kukaan ei saisi jäädä vapaamatkustajaksi- mutta kenenkään ei tarvitse myöskään ryhtyä muuliksi.

SEKÄ uusi OPS, mutta vielä syvemmin kansainväliset koulun kehittämishankkeet, joissa Suomikin on mukana haastavat uudistamaan kodin ja koulun yhteistyötapoja syvemmän oppimiskumppanuuden suuntaan. Muutosta voisi jäsentää yhteistoiminnallisuuden viiden keskeisen periaatteen avulla. Ne ovat: (selkokielistettynä):
- yhdessä ryhmänä toimiminen ja yhteistoiminnan pohtiminen (reflektio)
- yhteisöllisyys ja  yhteisvastuu (positiivinen keskinäisriippuuvuus)
- omien vastuiden kantaminen (henkilökohtainen vastuu)
- sosiaalisten taitojen  kehittäminen ja
- aito kasvokkain kohtaaminen

EI riitä, että vanhemmat "tutustuvat kouluun". Vanhemmat on otettava aidoiksi oppimiskumppaneiksi.  Ei riitä, että vanhemmat kutsutaan seuraamaan opetusta. Heidät on otettava opetukseen toimijoiksi, ei vain yksittäisinä vanhempina vaan ryhminä. Myös isä ja äiti voivat opettaa.

Kodin ja koulun välille on rakennettava luja molemminpuolinen luottamus. Se edellyttää kunnioitusta, kuulemista.. .Luottamus kasvaa yhdessä puhumalla, tekemällä. Koulun tavoitteet ja arvosteluperiaatteet on sovittava yhdessä. On luotava haluaa auttaa kaikkia, ihan kaikkia. On pidettävä huolta kaikista, myös niistä lapsista, joiden vanhemmat eivät eri syistä pysty heti kantamaan omaa vastuutaan. On luovuttava kilpailuhengestä ja vahvistettava keksinäistä yhteistyötä. Jokaisella on vastuu omasta osuudestaan työhön - mutta myös toisten oppimisesta.

On sovittava yhdessä, mitä vanhemmilta odotetaan. Ja mitä koululta. On yhdessä ohjattava oppilaita kantamaan vastuunsa omasta koulunkäynnistään.

On opeteltava ratkomaan erimielisyyksia rakentavasti. On opeteltava kannustamaan, innostamaan, rohkaisemaan toinen toisiaan. On hyväksyttävä epäonnistuminen ja virheet- mutta on myös osattava antaa yrittää uudestaan.

ON luotava rakenteet ja edellytykset sille, että vanhemmat voivat ottaa uuden pedogogisen roolin. Tarvitaan kohtaamisia arjessa ja juhlassa. Vuorovaikutuksellisuudella tarkoitetaan sitä, että koti ja koulu aidosti toimivat ja ajattelevat yhdessä. Jokaisella  yhteistyössä mukana olevalla on vastuu paitsi omasta osuudestaan ja oppimisestaan myös toisten onnistumisesta hja oppimisesta. Jokainen auttaa toisia ja antaa oman osaamisensa toisten käyttöön. Oivalluksia, mielipiteitä ja uskomuksia jaetaan, ja lopputuotos syntyy yhteisen keskustelun ja ajattelun pohjalta.

TÄSTÄ LÄHTÖKOHDASTA syöksytään sitten alustuksessa noin puolensadan dian avulla huoltajien muutuvaan rooliin. Mitkä asiat on unohdettava? Mitä tehdään vähemmän kuin ennen? Mikä jatkuu? Mitä pitää tehdä enemmän kuin ennen? Mitä kokonaan uutta uudessa roolissa on?

Kesä tulee.

Villi ja vapaa elkku. Ainakin melkein tosi kuva.

SITÄ alkaa olla ensimmäinen eläkeläislukuvuosi pian voitettu kanta. Niillä, joilla koulutyö jatkuu, sen  päättymiseen on yhteensä  28 päivää. Koulun työpäiviä on vielä vähemmän.

Vuosi sitten tässä vaiheessa Aurorassa kuvattiin kovaa vauhtia Vinski ja Vinsentti-koko koulun elokuvaa. Muuttotouhut olivat nekin päällä niin vanhassa Aurorassa kuin Kalajärven koulullakin. Väliaikaisten tilojen rakentaminen Järvenperän koulun kentällä oli sekin juuri käynnistynyt.

HIENOA on ollut nähdä, kuinka hyvin kaikki on mennyt. Väistötilat valmistuivat nippa nappa aikataulussa, mutta kuitenkin.  Auroralaiset ovat kotiutuneet (niin olen kuullut)  Järvenperään hienosti, ja uusi rehtori Ulriika Huima on ottanut hommat hyvin haltuunsa. Ei siis tarvitse kaukalon reunalta jännittää.

Muttei tarvitse Aurorankaan väen pakata tänä keväänä tavaroita. Sekin tuntuu varmasti hyvältä, että uusi koulurakennus nousee kovaa vauhtia, ja että väistöä on vain yksi lukuvuosi jäljellä.

OMA toukokuuni vaikuttaa sekin oikein mukavalta. Muutamia luentoja, konsultointia, tietokirjailua ja työtä tutkivalla otteella. Pari hienoa mahdollisuutta, joista lisää myöhemmin, jos ne toteutuvat. Ja edelleen huikeaa ja haikeaa. 

Vappua!

VELIPOIKA oli saanut syntymäpäivälahjaksi ammattilaistasoisen kameran putkineen. Rumia kuvia siitä kuitenkin tuli, niinkuin tämäkin. Olen  vähän yrittänyt retusoida kuvasta nenän sinisyyttä ja ihon punaisuutta. :-)

TÄNÄÄN oli vappu. Pieni sukumme kokoontui vappulounaalle Nyyrikkiin. Aaton ohjelmistossa oli vaimon kanssa KOM-teatterin "Sattumia". Vänkä teos.

MUU aika onkin mennyt  veroilmoituksen tsekkaukseen. Voi olla, että sitä ei pääse kunnon tuntitaksoille, mutta ihan periaatteesta en anna periksi.

TOUKOKUU on alkanut.  Siihen mahtuu vielä monia haastavia juttuja. Onneksi.

Ja sitten on kesä. Aah! Eläkeläisillekin.

Pasi Sahlberg kommentoi Pisa-kohua

MIEHEMME maailmalla, dosentti ja professori Pasi Sahlberg kommentoi Guardian-lehdessä 27.4. kohua, jonka ruotsalaistutkijan Gabriel Heller Sahlgren  on saanut aikaan kyseenalaistamalla tulkinnat suomalaisoppilaiden hyvän menestyksen taustoista.  Tiivistin artikkelin sisältöä itselleni suomeksi. Koko artikkeli löytyy alkuperäisenä tästä linkistä

JUTTU oli otsikoitu "Brittien ei kannattaisi lainata pedagogisia ideoita ulkomailta".

Sahlberg kertoo, että brittiläinen Labour-puolue on esittänyt, että heikosti menestyvät koulut adoptoisivat Suomesta hyviä käytänteitä. Hän kuitenkin varoittaa, ettei kannata. Ei Singaporesta, ei Kanadasta, ei Suomesta.  Se mikä toimii yhdessä maassa, ei toimi toisessa. Niinikään on tärkeää suhtautua kriittisesti myytteihin, joilla  menestystä selitetään.

Tuorein Suomen Pisa-menestystä selittävä myytti on, että se perustuisi siihen, että Suomessa ei ole hurahdettu oppilaskeskeisyyteen, vaan että meillä on säilytetty perinteinen opetuskulttuuri (kurineen).  Muiden esittämät tulkinnat Suomen menestyksestä ovat kuulema vääriä, eikä niistä pidä ottaa vaarin missään. Väitteen esittäjä suosittelee paluutta opettajakeskeisyyteen ja tietoon keskittyvään opetukseen ja ottamaan käyttöön koulujen markkinat.

Sahlgrenin väitteet ovat Sahlbergin mukaan perusteettomia ja ristiriidassa  uutta opetusta ja syväoppimista koskevien tutkimusten kanssa. Suomalainen koulu ei ole enää kurikoulu. Paljon on muuttunut 1970-lukuun verrattuna. Ja sitä paitsi koulujärjestelmän onnistumisen kriteerinä testit ovat hyvin kapea kriteeri. Opetuksen laatu on paljon laajempi ilmiö. Hyvässä kasvatusjärjestelmä erot hyvin ja heikosti menestyvien oppilaiden välillä ovat pienet, eikä perheen sosiaalinen tausta determinoi lapsen koulumenestystä. Lisäksi resurssit käytetään tehokaasti.

Pasi Sahlbergin Finnis Lessons on vihdoin
käännetty myös suomeksi. Se ilmestyy
elokuussa 2015.

Koulumarkkinat eivät ole Sahlbergin mukaan paras tapa nostaa oppimistuloksia. Traditionaalisen koulunpidon ihannoijat jättävät ottamatta huomioon kansainvälisen tutkimusnäytön siitä, mitä hyvä pedagogiikka ja koulunkehittäminen ovat. Myös Pisan taustalla oleva OECD tunnistaa tämän. Se on antanut omat suosituksensa kasvatusjärjestelmien kehittämiselle. Niiden mukaan 1)  koulunvalinta ja kilpailuttaminen eivät paranna tuloksia. Sen sijaan 2) niitä parantaa koulujen opetussuunnitelmallinen ja arviointia koskeva autonomia. 3) Yksityisiä kouluja käyvien prosenttiosuus ei ole yhteydessä koko koulujärjestelmän menestykseen. 4) Parhaiten menestyvissä järjestelmissä pystytään yhdistämään erinomaisuus ja tasa-arvoisuus. Koulumarkkinoiden tehoa vastaan on paljon näyttöä myös Yhdysvalloista, Chilestä ja Ruotsista.

Minkään maan ei Sahlbergin mukaan kannata kopioida toisen maan ideoita - ei myöskään Suomesta. Hallituksen kannattaa etsiä oman kansakuntansa isoa kuvaa. Koulutus ei tule  paremmaksi kaikille lapsille palaamalla menneisyyteen.  Sen sijaan tulee luoda kouluja, jossa löydetään ja vahvistetaan jokaisen uteliaisuutta, sitoutumusta ja lahjakkuutta. Tämän tueksi tarvitaan tutkimuspohjaisten opetusten integrointia paikallisiin tarpeisiin ja voimavaroihin.

Viimeinen kehittyvä rehtori- kurssi Palmeniassa maalissa

Palmenian "uusi Kauko Hämäläinen" on TkT Marjaana
Suutarinen. Auroran koulun entisen oppilaan äiti.

TÄMÄ päivä sujahti Fabianinkadulla, Helsingin yliopiston tutkimus- ja koulutuskeskus Palmenian tiloissa. Olin viemässä tällä haavaa viimeistä uusille rehtoreille suunnattua vajaan vuoden mittaista kurssia maaliin. 10 oppilaitoksen johtamista opiskellutta nuorta ihmistä esitteli toisilleen ohjelmaan kuuluneet kehittämishankeensa. Hyviä hankkeita. Ja hyvin esittivät.

OPPILAITOSJOHDON koulutusohjelmat ovat pääosin maksuttomia. Rahoittajana on toiminut Opetushallitus. Se on juuri ilmoittanut, mihin ohjelmiin opetusalan täydennyskoulutusrahaa on tänä vuonna myönnetty. Listalla ei juurikaan ole rehtorikoulutusta, ei Palmenialle muttei monelle muullekaan täydennyskoulutuslaitokselle.

Vain nämä oppilaitosjohtamiseen liittyvät ohjelmat saivat rahaa:

- Esimiehet pelinrakentajina 7 op. Hämeen ammattikorkeakoulu Oy
- Eväitä oppilaitosjohtamiseen 2015–2016 Oulun yliopisto/Täydentävien opintojen keskus
- Ledarskap inom småbarnsfostran och förskoleundervisning. Centret för livslångt lärande vid Åbo Akademi och Yrkeshögskolan Novia Carina Österåker
- Minustako päiväkodin johtaja? - Päiväkodin johtajan työhön valmentava koulutus, 4 op
Jyväskylän yliopisto, Rehtori-instituutti
- Pro Rexi – täydennyskoulutushanke 2016. Suomen Rehtorit ry
- Työkaluja johtamiseen II. Lapin yliopiston koulutus- ja kehittämispalvelut
- Valmentava johtaminen varhaiskasvatuksessa. Jyväskylän yliopisto, Kokkolan yliopistokeskus Chydenius.

KURJAA.  Palmenia rexikursseilla on ollut kiva kouluttaa. Suuri osa kiitoksista kuuluu erikoissuunnittelija Mirva Alakoskelalle. Hänen kanssaan olemme ideoineet kurssien ohjelmaa aina 2000-luvun alusta alkaen, jolloin Palmenia toimi vielä Tikkurilassa.  Järjestelyt ovat pelanneet, ja kurssilaiset ovat olleet huikeita. Tulee ikävä.

Pulpeteissa on istunut kymmeniä rehtoreita eri puolilta maata, mm. valtakunnallisestikin vaikuttavat rehtorit Mikko Jordman ja Esa Kukkasniemi. Ja tietysti Aurorasta: Anni-Kaisa Eriksson,  Uma Jutila ja  Julia Uotila.

PÄIVÄN oikein iloinen asia oli Palmenian uuden johtajan Marjaana Suutarisen pikainen tapaaminen. Hän astuu isoihin saappaisiin, mutta pelkäämättä. Hienoa!

Espoolaisia kansakoulumuistoja 15 eurolla

ESPOON perinneseuran varsinaiset työmyyrät: Pirkko Kivimäki ja Esko Uotila esittelivät  seuran kevätkokouksessa viime viikolla tuoreimman julkaisunsa: Espoolaisia kansakoulumuistoja. 

Kirjassa on  kaksi osaa:  Alkuosassa tekijät esittelevät kansakoulun vaiheita Espoossa hieman yli sadan vuoden ajalta. Espoon ensimmäinen kansakoulu Lagstadin koulu aloitti toimintansa vuonna 1873. Teos päätyy peruskouluun siirtymiseen, joka osui Espooseen vuonna 1977.

Kansakoulun vaiheet ovat olleet kaikkea muuta kuin helpot. Erityisen rankka oli suomenkielisten koulujen taival. Ruotsinkielisessä maalaiskunnassa kun ei juuri nähty tarvetta kouluttaa tänne työpaikan - erityisesti tiilitehtaiden-   perässä muuttaneen suomenkielisen rahvaan lapsia. Niinpä melkoinen osa kansakouluista pantiin pystyyn yksityisin voimia. Ensimmäinen suomenkielinen kansakoulu aloitti toimintansa vuonna 1901 Åminnen kartanon tyttö- ja poikakouluna.

Kielisotaa käytiin pitkään- jopa piikkilangoittamalla Lahnuksen suomenkielinen koulu. Mutta taistelu oli toivotonta. 1950-luvulla enemmistö asukkaista oli jo suomenkielisiä.

KIRJAN loppuosa kostuu 24 kansakoulun entisen oppilaan ja neljän opettajan muisteluksista aina 1930-luvulle saakka. Erityisen kiintoisa teos on Bembölessä,  Jupperissa, Leppävaarassa, Lippajärvellä, Nuuksiossa, Rastaalassa, Tapiolassa, Tuomarilassa  ja Viherkalliossa asuville ja noilla seuduilla koulua käyneille. Esim. Auroran koulun historiaan teoksesta löytyy tosi arvokkaita faktoja. Tuolloin Myllykylän kansakoulun nimellä kulkenut oppilaitos oli  1950-luvun lopulla ensimmäinen Espoossa, jossa opetettiin englantia!

Kyllä koulunkäynti on ollut kovin toisenlaista kuin nykyään. Siihen suhtauduttiin vakavasti, tai ainakin melkein kaikki.  Kuri oli tiukkaa jopa raakaa. "Aina opetuksessa oikeassa olleita" opettajia teititeltiin. Mutta  kaipaako kukaan jopa 10 km:n kävellen tehtäviä koulumatkoja? Jopa 77 oppilaan luokkia? Tai opettajien pakkosiirtoja? Tai ulkohuuseja, joissa oli "oma reikä pojille ja tytöille"? Tai posken läpi puudutuspiikin iskevää hammaslääkäriä? Tai aamuhartaudesta kieltäytyvää oppilasta hakkaavaa opettajaa?

Pulaa oli kaikesta, mm. kunnon kengistä. Sota-aikana niitä tehtiin puusta ja paperista. Koulurakennukset olivat kaikkea muuta kuin nykyisenkaltaisia palatseja. Oppilaat osallistuivat siivoukseen, lämmitykseen, ruokatonkkien kantamiseen linja-autolta koululle ja mm. marjojen poimintaan. Kouluruokailu oli muistelusten aikaan juuri alkamassa, mutta mukaan piti itse tuoda limpskapullollinen maitoa ja eväsleipäät.

Esko Uotila ja Pirkko Kivimäki

Ajan myötä muistot kultaantuvat, ja toki kouluvuosiin on mahtunut paljon myös lämmöllä muisteltavaa: Yhdellä oli maailman ihanin opettaa. Toisellamaan mainio vahtimestari (Pauli Puranen). Kolmas nautti satunäytelmistä ja retkistä.  Neljäs muisteli mielihyvällä jouluna jaettuja makeispusseja. Viides pahvista tehtyä koulusalkkua: Kale-tornisteria.  Joku päättääkin muistelunsa toteamukseen: "Ah sitä ihanaa lapsutta ja kouluaikaa!" Ja joka tapauksessa moni sai kouluista ainakin kohtuulliset eväät aikuistumistaan varten.

Vaikka perinneseuran jäsenenä olenkin tietysti jäävi kehumaan teosta, kehun kuitenkin. On kulttuuriteko koota pian väistyvän ikäluokan muisteluksia. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura palkitsikin seuramme koulumuistojen keruutyöstä syksyllä 2014 kunniakirjalla. Itse teos on taitettu niin, että varttuneempikin näkee sitä lukea, ja runsaat kuvat havainnollistavat tekstiä.

Helpoimmin teoksen  voi tilata sivulla espoonperinneseura.net/julkaisut olevien ohjeiden mukaan. Hinta on vain 15 €.