VIHREÄKSI myrkkykirjaksi kuvatussa teoksessa on 332 sivua. Ns. yleinen osa vie 62 sivua, ja loput ovat lähinnä ainesisältöjä. En sukella tässä oppiaineiden sisältöihin, totean vaan, että ne kuvattiin simppelisti ja napakasti. Aikaa kuvaa hyvin se, että äidinkielestä on tasan yksi versio.
KUN POP 1985 ilmestyi, peruskoulua oli esim. Espoossa toteutettu kahdeksan vuotta. Moni asia muuttui. ATK oli tullut kouluihin. Yläasteella luovuttiin tasokursseista ja tilalle tuli ns. tuntikehysjärjestelmä. Opettajille oli juuri saatu YT-aikaa. Suuri erityisopetuksen muutos oli alkanut. Vuoden 1985 koululaeissa oli luovuttu oppivelvollisuudesta vapauttamisesta. Apukoulun nimi oli siirretty historiaan. Käyttöön otettiin termit mukautettu opetus (EMU), harjaantumisopetus (EHA) ja sopeutumattomien opetus (ESY). Tosin erityisopetus ymmärrettiin edelleen tarkoitetuksi vammaisille …. tai sellaisille, jotka eivät muusta syystä sopeudu peruskouluun.
Kunnille annettiin jälleen liikkumatilaa opetussuunnitelmassa. Sitä oli tuntijaossa, ja sisältöihin sai tehdä lisäyksiä. Opsin perusteet oli nyt "valtion kouluhallinnon ohjausväline varsinaisten opetusuunnitelmien laadintaa varten." Kunnan opetussuunnitelman tuli antaa riittävän selkeät perusteet opetukselle, mutta se ei saa nut kuitenkaan rajoittaa opetuksen monipuolista toteuttamista. Opettajilla kun oli menetelmällinen vapaus.
Kasvatustavoitteet
PERUSKOULUN kasvatustavoitteet oli vasta säädetty peruskoululaissa: kokonaispersoonallisuus, yhteiskunnan jatkuvuus, jatko-opintokelpoisuus .... elinympäristön suojelu…kansallinen identiteetti… kansainvälinen yhteistyö (rauha)…sukupuolet välinen tasa-arvo…
Sisällöt
SISÄLLÖT esitettiin POPissa oppiaineittain ja vuosiluokittain. Oppiainelistalla oli yksi uusi tulokas: elämänkatsomustieto, joka korvasi vanhemman uskonnon historian ja siveysopin. Muutoin ainelista on varsin tuttu. Kansalaistaitoa ei tosin enää opeteta. Äidinkielen nimi on nykyään äidinkieli ja kirjallisuus, kuvaamataito on kuvataide ja maantieto on maantiede.
Liikunnassa oli vielä sisällöt erikseen pojille ja tytöille. Oppiaineiden lisäksi viitattiin aihekokonaisuuksiin, ja eräissä aineissa oli niitä pohdittu muutaman virkkeen verran. Yläasteella oli nippu valinnaisaineita: C-kieli, Kaupalliset aineet, Konekirjoitus, Kotitalous, Kuvaamataito, Maa- ja metsätalous sekä puutarhanhoito, Musiikki, Saamen kieli, Tekninen työ, Tekstiilityö ja Tietotekniikka.
Menetelmät
MENETELMÄT jätettiin POPissa opettajien valittaviksi, mutta hänen tuli käyttää ja kehittää erilaisia opetusmenetelmiä ja työtapoja. Tekstissä vilisi yhä muodikkaita menetelmäehdotuksia:
Alustukset. Asiantuntijavierailut. Haastattelut. Itsenäiset suunnittelu-ja organisointitehtävät. Julkaisun toimittaminen. Kerhotoiminta. Keskustelut. Kirjalliset selvitykset. Koulun ulkopuolella annettava opetus (mm. leirikoulut ja TET). Käytännön työ. Laboratoriotyöskentely. Matkat. Omakohtainen harjoittelu laitteilla. Omakohtainen, toiminnallinen työskentely. Omat kirjoitelmat tai esitelmät. Oppilaat koko opetusryhmän yhteisissä ryhmätöissä ohjaajina tai apuopettajina. Oppilaiden esitelmien ja kirjallisten esitysten käyttö muiden vuosiluokkien oppilaiden oppiaineistona. Oppilaita ”kädestä” pitäen ohjaava opetus. Osallistuminen musiikkitapahtumiin. Parityö. Projektit. Retket. Ryhmätyöt. Teemapäivät. Tilanneharjoitukset. Toimitsijatehtävät. Työpaikkavierailut. Työpajat. Yhteisuunnitelu. Yhteistoimimta. Yksilötehtävät.Uusinta uutta edustivat leirikoulu, opetuskodissa työskentely ja oppilaiden nimettömät kysymykset.
Tekstissä oli myös perinteisiä ajatuksia. Latinan kielessä oppikirjalla oli oltava keskeinen asema.
Toivelistalla oli myös: Harjoittelu. Juhlat. Kotitehtäviksi haluttiin harjoituksia. Laulaminen. Liikkuminen. Muistiinpanot. Omaehtoinen harjoittelu. Oppikirja ja vihko. Soittaminen.
Arviointi
Peruskoulun opetussuunnitelman perusteissa (1985) käytettiin vielä oppilaan arvioinnista ”oppilasarvostelu”- sanaa. (vuonna 1998 säädetyssä perusopetuslaissa (628/1998) arvostelu korvattiin arvioinnilla).
POP 1985:ssa luovuttiin oppilaiden keskinäiseen vertailuun perustuvasta suhteellisesta arvioinnista.
Tilalle tuli tavoitepohjainen arviointi (mutta ei vielä esim. kasin kriteereitä). Arvostelussa otettiin huomioon mm. suhtautuminen koulutyöhön, huolellinen tehtävien suorittaminen ja aktiivinen osallistuminen (kiitettävissä huomioon vain rajatapauksisa).
Arvosteluskaala oli nykyinen 4-10. (Sanallista kuvausta: kiitettävä, tyydyttävä, välttävä, heikko on toki muutettu). Arvostelujakso oli lukukausi, eikä arvosanaa saanut pudottaa kuin numeron. Äidinkielessä annettiin kaksi arvosanaa. Edistymisen lisäksi arvosteltiin erikseen käyttäytyminen ja huolellisuus (myös päästötodistuksessa).
Luokallejättämistä kiristettiin: Luokalle jäi, jos sai kaksi heikkoa arvosanaa. Yksi heikko arvosana oli paikattava erillisessä tutkinnossa (joka järjestettiin kesällä).
Lukukausitodistus annettiin sekä jouluna että keväällä (erillistä lukuvuositodistusta ei ollut). Muut todistustyypit ovat yhä käytössä. Sanallinen tiedote oli mahdollista antaa 1.-2.-luokilla. Mallilomakkeessa oli kaksi rastivaihtoehtoa: yleensä- harvoin ja lisäksi tyhjiä rivejä oppilaasta tehdyille havainnoille.
Arvostelu perustui kokeisiin ja jatkuvaan näyttöön. Kokeita ei ollut pakko pitää.
Kommentteja
OLIPA mukava selailla vanhaa opsia. Joka kunnassa laadittiin - etupäässä ohjaavien opettajien toimesta - siis kunnan ops. Tämän päivän silmin POP 1985 vaikuttaa tosi levolliselta ja simppeliltä. Itse sain opettaa sen pohjalta Espoossa Sepon, Niipperin ja Auroran kouluissa. Oli ne aikoja. Opettajan pedagogisen autonomian kultavuosia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti