Luokanopettaja 4/2009 työpöydällä

SUNNUNTAIPÄIVÄN rästeihin kuului marraskuun Luokanopettaja-lehden tsekking. Juttujen deadline oli jo 1.10, mutta kaikilla meillä on kiireemme. Kävin läpi tuupparia, ja naputin itse pari pätkäjuttua. Makasiinityyppisessä lehdessä pitää olla jotakin kaikille. Nelosnumerossa on napakoita kolumneja, vinkkejä koulun arkeen, näkökulmia ulkomaan koulunpitoon, tärkeitä kirjaesittelyjä ja ärhäköitä ideoita edunvalvontaan. Ja tietysti ohjeita jouluisiin askarteluhetkiin. Kaivoin koneen muistista joulunäytelmänkin. Pekka Kämäräinen on kirjoittanut varsin ajankohtaisen joulupukkijutun. Hyvä. Tarkemmin ei tässä kehtaa kertoa, ettei isovelilehti Opettaja varasta aiheita :-)

Pääosa materiaaleista on nyt taittajalla. Päätoimittaja saanee häneltä ensi viikolla pdf-emailia, ja oikoluku alkaa. Lehti ilmestyy 18.11, painoon paketti lähtenee 2.11, joten tässä on vielä kaksi viikkoa tuunata lehteä.

LEHDEN ilme uusittiin edelliseen numeroon. Seuraaviin numeroihin toivon juttujen tulva. Olisi mukava päästä valkkaamaan parhaita tarjokkaita hyvien joukosta.

SAMAAN SYYSSYYN hoidin myös vastuulleeni ottamani koonnan Luokanopettajan Päiväkirjan 2010-2011 ideoista. Pari viikkoa aikatauluista myöhässä. Hyi minua, mutta nyt se on hoidettu ja jokainen toimituskunnan jäsen alkaa kirjoittaa omia osuuksiaan.

Perusopetus maksaa

OPETUSHALLITUS on juuri julkaissut tilastotiedot vuoden 2008 perusopetuksen kuluista. Ilman sairaala- ja vammaisopetusta kulut olivat esim. Uudellamaalla keskimäärin 6620 euroa/oppilas. Kaupunkimaisissa kunnissa kulut olivat keskimäärin 6616 euroa/oppilas.

HIEMAN toisin lasketun tilaston mukaan Uudenmaan maakunnassa itse opetukseen kului 4.242 euroa, majoitukseen ja kuljetuksiin 177 euroa, oppilasruokailuun 412 euroa, muuhun oppilashuoltoon 273 euroa, sisäiseen hallintoon 364 euroa ja kiinteistöjen ylläpitoon 961 euroa. Yhteensä summa oli tässä tilastossa 6.429 euroa/oppilas.

ESPOOSSA koulupito maksoi rehtoreille jaetun ennakkotiedon mukaan vuonna 2008 7428 euroa, Helsingissä 6882 euroa ja Vantaalla 6120 euroa. Itse opetukseen Espoo käytti 4824 euroa, Helsinki 4556 euroa ja Vantaa
3781 euroa. Vertailua maan keskiarvoihin haittaa kuitenkin, että niissä on erityisopetus mukana.

Vuoden 2009 talousarviossa suomenkielisen oppilaan hinta on 8362 euroa (ruotsinkielisen 9227 euroa). Kouluruoka maksaa meillä 438 euroa ja tilavuokrat 1989 euroa!

Näiden tietojen valossa on täysi syy yhtyä näkemykseen, että Espoossa on satsattu opetukseen, mutta valtakunnallisesti vertaillen espoolaislapsen opetukseen sijoitettiin vuonna 2008 kuitenkin vain 600 euroa enemmän vuodessa kuin maassa keskimäärin. Suomeksi se tarkoittaa lukuvuoden aikana noin 3 lisäeuroa/päivä. Sen sijaan kiinteistövuokrat ja ruokaa maksavat meillä selvästi enemmän kuin muualla; kiinteistövuokrat ovat lähes kaksikertaiset.

TILASTOISSA on myös laskettu keskimääräinen hinta erikokoisissa kouluissa:
- alle 39 oppilaan kouluissa kulut ovat 10 757 euroa
- 40-69 oppilaan kouluissa kulut ovat 8 257 euroa
- 70-99 oppilaan kouluissa kulut ovat 7 504 euroa
- 100-149 oppilaan kouluissa kulut ovat 6 814 euroa
- 150-199 oppilaan kouluissa kulut ovat 6 349 euroa
- 200-299 oppilaan kouluissa kulut ovat 6281 euroa
- yli 300 oppilaan kouluissa kulut ovat 5 970 euroa.

Mitä näistä luvuista kannattaa katsoa? Jos on pakko säästää, suurimmat hyödyt saadaan suurentamalla koulujen kokoa niin, että pienissä kouluissa on vähintään 100 oppilasta. Tätä suurempia kouluja lakkautettaessa laskennallinen säästö on huomattavasti vähäisempi.

Rahalla ei poisteta häiriöitä luokasta

LASTUN otsikko on Sirpa Tuorin viikonvaihteen LänsiVäylän Lukijan Areenalla julkaistavasta mielipidekirjoituksesta. Kirjoitus on hyvä, ja ansaitsee jatkokeskustelua.

TUORI nostaa vahvasti esiin kysymyksen kotien kasvatusvastuusta. Vanhempien tulisi antaa lapsille aikaa, turvalliset rajat ja heidän tulisi seurata lapsensa koulunkäyntiä. Tosi tärkeitä asioita.

TOINEN seikka, jonka Tuori nostaa esiin on oppimistilanteiden laatu. Hän kertoo ensinnäkin äitinä nähneensä luokkia, joissa on ollut vakavia käyttäytymishäiriöitä ja toiseksi lähipiiristään kuulleensa tapauksesta, jossa koulu ei vanhempien pyynnöstä huolimatta tarttunut koulukiusaamiseen, ja kiusaamisen jatkui. Näissä tapauksissa koulusta puuttuivat Tuorin mukaan taidot, välittäminen ja tahto.

LAIN mukaan oppilailla on oikeus turvalliseen oppimisympäristöön. Kouluväkivalta ja koulukiusaaminen ovat äärimmäisen vakavia asioita. Suomen Turun yliopistossa on kehitetty kiusaamisen vähentämisohjelma ns. Kiva-koulu-malli, jolla kiusaaminen on saatu kokeilukouluissa puolittumaan 10 %:sta 5:%:iin. Tulos on kansainvälisestikin huima. Malli antaa meille opettajilleTuorin kaipaamaa taitoa. Silti yhä jää tapauksia, jotka eivät ratkea koulun keinoin. Vielä vaikeammin ratkaistava on kysymys väkivaltaa käyttävistä oppilaista. Väkivaltaisuus on sairaus joka vaatii pitkällistä hoitoa. Meillä on krooninen pula tällaisista hoitopaikoista.

TÄRKEÄ on myös Tuorin kirjoituksen kolmasoivallus opettajan motivaation merkityksestä. Meidän olisi tehtävä kaikkemme suojellaksemme opettajiemme halua tehdä työnsä hyvin eikä vain rimaa hipoen. Opetukseen laatu tulee halusta tehdä enemmän kuin vain velvollisuus. Se halu on helppo tuhota. Kyyninen, loppuunpalanut opettaja ei välitä, tahdo eikä taida. Sellainen opettaja on ehkä pahinta, mitä koulu voi oppilailleen järjestää.

TUORI nostaa mielipidekirjoituksessan esiin erittäin tärkeitä asioita, joihin on helppo yhtyä. Valitettavasti en pysty tekemään samaa Tuorin perusväitteen kanssa: sen, että rahalle ei poistettaisi häiriöitä luokasta. Näen opettajien ja koulun kapasiteetin: tiedon, taidon, tahdon ja tilaisuuden olevan päinvastoin vahvasti sidoksissa käytettävissä oleviin resursseihin. Opettajien ammattitaitoa (tieto ja taito) on jatkuvasti päivitettävä täydennyskoulutuksella. Työmotivaatio on sekin sidoksissa resursseihin ennen muuta työn kuormittavuuden kautta. En ole tässä ajattelussa yksin. Laajoissa kansainvälisissä vertailuissa ollaan myös huolissaan opettajien motivaatiosta. Mm. OECD:n tuoreessa tutkimuksessa vaaditaan ratkaisuksi opettajien työolojen parantamista. Opettajia kuormittavat mm. seuraavat tekijät: opetusajan kuluminen järjestyksenpitoon, opettajiin kohdistuva väkivalta, työajanpuute ja mm. mahdollisuuksiin verratuna kohtuuttomat odotukset. Näitä kuormitustekijöitä keventävät
pienemmät opetusryhmät, riittävä tuki, riittävät avustuspalvelut, sijaisjärjestelyt ja mm. joustava ja nopea yhteistyö sosiaali- ja terveystoimen palveluiden järjestämiseksi. Nämä kaikki ratkaisut poistavat häiriöitä luokasta ja maksavat.

PS. VERONMAKSAJANA Sirpa Tuori on huolissaan "eräästä espoolaisesta koulusta", jossa käytetään 40 tuntia bändikerhoihin. Ei tarvitse olla. Tuori viitannee taannoiseen Hesarin juttuun. Auroran koululla annetaan opetusta noin 600 tuntia viikossa. Espoon rahoilla koulu järjestää kerhotoimintaa seitsemän tuntia viikossa. Bändikerhot ovat yksi - tosin hyvin suosittu- osa kerhotarjontaa. Tarjolla on myös mm. kuoroa, teatteria, liikuntaa, ATK:ta, askartelua ja mm. englantia. Jos 10 %:n kehysleikkaus toteutuisi, kerhotoiminnan lopettaminen toisi vasta 1 %:n säästön. Uupuvat 9 % pitäisi ottaa juuri Tuorin kerhotoimintaa tärkeämpinä pitämistä perusopetuksesta ja vammaisten ja muiden erityistä tukea tarvitsevien palveluista. Kokonaan oma asiansa on, että valtakunnallisen koulutuspolitiikan tahto on elvyttää kerhotoiminta eikä lakkauttaa sitä. Sitä kai meidän täytyisi kouluissa ja kunnissa kuitenkin kunnioittaa, eikö niin?

Viikkokirje 43/2009

- Auroran koulun viikkokirjeen ensimmäinen painos (la 16.10.)-

TAKANA siis kahdeksan kouluviikkoa. Nyt syysloman jälkeen alkaa nousu Jouluun! Joululomaan on kahdeksan viikkoa ja kaksi koulupäivää yhteensä 48 koulupäivää. Olemme siis jokseenkin syyslukukauden puolivälissä. Vielä ehtii hienosti panostaa koulutyöhön.

VIIKON AVAINTEHTÄVÄ

Käynnistää koneet taas tauon jälkeen.

VIIKON 43 OHJELMAA

Maanantai 19.10

Kello 9.50 INFO taukotuvassa.
Kello 10 yhteinen päivänavaus Kiva-koulu-hankkeesta (Marja, Kaija ja Ismo)

Siestalla alkavat Kolmen iloisen Rosvon teatteriharjoitukset (teatterikerho 5-6-luokkalaiset)
Opettajien vetämät siesta- ja TIP-kerhot käynnistyvät tällä viikolla, ja aikataulu tulee tänne blogiin.

Tiistai 20.10.

Klo 10.10 Kolme iloista rosvoa- kuunnelma jatkuu
OHR klo 13.30. Vuorossa 6d.

Keskiviikko 21.10

YT klo 8-9. Listalla mm. rehtorin matkakokemukset Pariisista ja Hampurista sekä "Kivi Kengässä"-tehtävä.
Unicef-kävely aamupäivällä.
Rehtori virastossa klo 11.30-13.
Iltapäivällä klo 14-17.Oppimiskeskus AURORA järjestää opettajien täydennyskoulutusta teemasta "koko koulun näytelmät",

TorstaI 22.10

Palotarkastus. Huom! talonmies.

Perjantai 23.10

Kolme Iloista Rosvoa kuunnelma klo 10.10.
Espoolaisopettajia ja rehtoreita lähtee klo 17 EKOAY:n syysseminaariin (pe-su)

Ennakkotietoa viikosta 44

Maanantai 26.10

Rehtori vuosilomalla ma+ti (pakko pitää rästiin jääneitä lomia :-)

Tiistai 27.10.

Rehtori vuosilomalla ma+ti (pakko pitää rästiin jääneitä lomia :-)
OHR klo 13.30. Apulaisrehtori sijaistaa Marttia.

Keskiviikko 28.10

YT klo 8-9: Mm. "Kivi kengässä" osa 2.
Kolme Iloista Rosvoa kuunnelma klo 10.10.
Vieraita uskontopedagogisesta instituutista Saksasta. Martti isannöi.

TorstaI 29.10

Alueellinen rehtorikokous ja rehtori-info

Perjantai 30.10

Kolme Iloista Rosvoa kuunnelma klo 10.10.
Sope-luokkien väkivalta- ja uhkatilanneseuranta päättyy.
Tukiviesti-lehti ilmestyy. Siinä juttu Auroran koulun ryhmäintegraatioluokista.

Väkivaltaiset lapset

KUVA: TV2:n sivuilta lainattu kuva elokuvasta "Pidä kiinni, päästä irti".

OLIPA pysättävää katsoa torstaina myöhään illalla TV2:lta dokumenttielokuva: "Pidä kiinni, päästä irti ". Kim Longinottonin elokuva osoitti, kuinka paljon hyvää osaavat ammattilaiset voivat tehdä rikkimenneille lapsille.

ELOKUVA kertoi Mulberry Bushin sisäoppilaitoksesta. Mulberry Bushissa Oxfordshiressa asuu ja käy koulua 40 5-12-vuotiasta lasta. Kyseessä on kai eräänlainen koulukodin ja hoidon yhdistelmä (ei kuitenkaan sairaala). Koulun nettisivuilla kerrotaan, että yksikään lapsi ei ole heille toivoton tapaus.

OPPILAITOS on perustettu vuonna 1948. Yli 60 vuoden aikana on hioitunut pedagogiikka, jonka tuella lapset yrittävät muuttaa elämänsä suunnan. Jos oikein ymmärsin toimintaa ohjaavat seuraavat periaatteet:

* Usko kasvatuksen ja kasvu mahdollisuuteen
* Tavoitteena on palauttaa lapsi perheeseensä ja omaan kouluunsa.
* Kasvatukseen yhdistyy hoito ja terapia
* Henkilökunnan moniammatilliset istunnot, joissa yhdessä etsitään kullekin lapselle tuolla hetkellä parhaita ratkaisuja, Lähtökohtana on kysymys: Mitä tämä lapsi nyt tarvitsee. Lapsi näytti usein olevan mukana (aikuiset ikäänkuin sanallistivat hänen tilannettaan.
* Vanhempien sitouttaminen (minkä pitäisi muuttua)
* Kasvattajien kärsivällisyys ja päättäväisyys ja johdonmukaisuus. Niillä rakennetaan kadonnut luottamus aikuisiin.
* Puhumaan opettaminen ; "Puhu meille älä vahingoita meitä". Aikuiset puhuvat tunteistaan toisille lasten kuullen.
* Lapsille puhutaan, järki perustellaan. (Heille annetaan sanat hahmottaa omaa toimintaansa, ja syy-seuraussuhteita)
* Focus kirkkaana: siirtyminen seuravalle luokalle; tällainen käytös ei käy tavallisessa koulussa.
* Kannustava palaute
* Tunteet käsitellään ja ne rationalisoidaan
* Itsenäinen liikkuminen ansaitaan. Tarvittaessa siirtymät tapahtuvat käsi kädessä opettajan/avustajan kanssa.
* Ongelmatilanteissa aikuisen kanssa voidaan vaihtaa "selvittelijää".
* Lomake, joka käytetään konflikteista yhdessä lapsen kanssa
* Anteeksipyyntökortti
* Raivotilanteessa lapsi usein poistetaan ryhmästä toiseen tilaan.
* Kiinnipidon käyttö raivotilanteissa (fyysinen ylivoima rauhoittaa)
* Kiinnipitoon liittyy terapeuttinen keskustelu
* Lohdutustilanteissa fyysinen läheisyys
* Kaikki ratkaisut ja siirtymät valmistellaan ja selvitetään lapsille etukäteen (esim. isän kohtaaminen viikon kuluttua)
* Opiskelun ja kasvattavan keskustelun tasapaino jopa rinnakkaisuus.
* Toisia ei saa häiritä.
* Joustava siirtyminen luokalta toiselle kesken vuoden.
* Koulu rakennus ja upea pihapiiri tukivat rauhoittumista.
* Itse luokkatilat näyttivät monipuolisesti varustelluilta.
* Lapsen irroittaminen kotoa (vain vierailut, ja niissäkin henkilökunnalla on vahva ohjaava ote)
* Palkinto onnistumisesta (puku onnistuneesta lomasta)
* Henkilökuntaa on moninkertainen määrä lapsiin nähden (108- 40)

ISO-BRITANNIASSA niiden lasten määrä, jotka käyttäytyvät kouluiässä sietämättömästi, väkivaltaisesti kasvaa joka vuosi tuhannella. He lyövät, potkivat, purevat luokkatovereitaan ja opettajiaan. Tällaisia lapsia on myös Espoossa, mutta meillä määrä on kohtuullinen, arvioisin, että noin kymmenen/ikäluokka (+ autistit). Koululaitos on varsin avuton kohtaamaan näitä lapsia, ja pakko sanoa varsin kädetön myös auttamaan heitä.

Mulberry Bush antaa paljon ajattelemisen aihetta. En tiedä, onko meilä vastaavaa toimintaa. Ehkä sairaalakouluissa? Nykyisten sairaalakoulujen kapasiteetti on kuitenkin rajusti alimitoitettu tarpeeseen nähden. Olen usean vuoden ajan nostanut kaikissa mahdollisissa tilaisuuksissa esille sen tosiasia, että väkivaltaiset lapset tarvitsevat kokonaan uudenlaisen opetusmuodon. Kiitos TV2:lle. Tiedän nyt, että ainakin yksi vaihtoehto on olemassa. Se on kallis. Mutta on muistettava , että yksi syrtjäytynyt lapsi maksaa yhteiskunnalle miljoona euroa - puhumattakaan inhimillisestä kärsimyksestä.

KUVA lainattu koulun nettisivuilta. Elokuvan nimi "Pidä kiinni, päästä irti" lienee myös koulun filosofia.

OLISI HIENOA saada asioista päättävät ja asiantuntijat ottamaan kantaa tähän kiehtovalta tuntuvaan terapeuttiseen pedagogiikkaan. Olisiko se sovellettavissa meille?

ELOKUVA on katsottavissa Ylen Areenalla vielä 13 päivää.

Takaisin töihin

aas on työpäivä hoidettu. Koulumme entinen johtokunnan puheenjohtaja Pauli Wihuri oli luvannut auttaa minua riskianalyysin teossa, ja tapasimmekin aamutuimaan klo 8. Pakko myöntää, että yrityspuoli on näissä turvallisuusasioissa monta kilometria edellä.

LOPPUAAMUPÄIVÄ sujahtikin Hampurin opintomatkasta kertovan videon editoinnissa. Upea ohjelma tuo iMovie. Malttamattomana riensin näyttämään lopputulosta nuoremmalle virkaveljelle.

AVUSTAJA-ASIOITA oli hoideltava myös. Meillä on avustajia enemmän kuin ehkä monessa muussa koulussa, mutta niin on integroituja oppilaitakin. Puolen päivän aikoihin tapasin tämän asian tiimoilta kaksi huoltajaa.

VIRALLINEN sähköposti tukkeutuu jo muutamasta kuvasta. Niinpä sitä sai tosissaan tyhjennellä noin viikon poissaolojen jäljilta.

KOULULLA on (jälleen) meneillään ikkunaremontti. Juuri maalattuihin ikkunoihin oli jäänyt sen verran rakoja, että vesi oli päässyt sisään. Harmi.

MUUTOIN konttorilla oli varsin hiljaista.

Lähderannan koulun Sporttiskerhossa olisi tilaa

Ilmaista ja monipuolista liikuntaa iltapäivisin

LÄHDERANNAN koululla toimii oma Sporttiskerho. Tilaa on vielä seuraavissa ryhmissä:
- 3.-4. luokka pojat ke 14-15 ja to 14-15
- 5.-6. luokka ti 15-16 ja to 15-16

Ja mikä parasta, kerho on ilmainen! Tiedustelut
Minna-Mari Eklund
WAU, Liikuntakoordinaattori
minna-mari.eklund (at) elisanet.fi
040-5384599

Ilmoittautumiset: http://www.wau.sporttis.net/

WAU ry yhdessä Espoon kaupungin liikuntatoimen kanssa järjestää aivan uudenlaista lasten ja nuorten liikuntakerhotoimintaa. Sporttiskerhon tavoitteena on tarjota ilmaista, laadukasta ja turvallista toimintaa lasten iltapäiviin. Tarkoituksena on innostaa lapsia liikkumaan, ottaa liikunta osaksi arkea ja näin saada liikunnasta elämäntapa. Kerhossa pyritään löytämään kaikille osallistujille oma tapa nauttia liikunnasta. Olemme huomioineet toiminnassamme myös erityisopetuksessa olevat lapset ja nuoret - tule sellaisena kuin olet, liikunnan iloa jokaiselle! Tuetaan lapsen kehittymistä yhdessä! Kerhot toimivat kaksi kertaa viikossa, lukuun ottamatta muutamia poikkeuksia. Siis toimintaa on samalle ryhmällä kahdesti viikossa. Jos joku ei pysty osallistumaan kuin kerran viikossa niin siihenkin annetaan tarvittaessa mahdollisuus. Toiminta on ilmaista ja ilmoittautuneet osallistujat on vakuutettu yhdistyksemme puolesta. Ohjaajina kerhoissamme toimii koulujen opettajia, Arcadan ammattikorkeakoulun liikunnanohjaaja koulutuksen toisen vuosikurssin opiskelijoita sekä palkkaamiamme ulkopuolisia ohjaajia. Ulkopuoliset ohjaajat ovat täysi-ikäisiä ja täyttävät Espoon kaupungin antamat kriteerit ohjaajana toimimisesta sporttiskerhoissa. Ohjaajilta edellytetään myös lain määräämän rikosrekisteriotteen esittämistä yhdistyksellemme. Normaalisti toiminta tapahtuu koulun liikuntasalissa ja meillä on käytössämme koulun liikuntavälineet, mutta myös ulkoliikunta on mahdollista. Tästä kuitenkin informoidaan osallistujia erikseen nettijärjestelmämme avulla

-

Lomalla

KUVA: Pihi vespailija Soklan pihalla. Pihi siksi, että Vespan parkkeerauksesta ei tarvitse maksaa.

SAATTOI muuten tänään olla tämän ajokauden ihan viimeisiä vespailupäiviä. Oli nimittäin sen verran kylmää ajella Soklaan juttelemaan kasvatuksen käsitteistä. Onneksi itse keskustelu oli lämmin.

ILLANSUUSSA sain lähes valmiiksi iMoviella Pariisin matkan videon. Sitten uudesta videokamerastani loppui akku, ja huomasin kai jättäneeni laturin Eurooppaan. Suorastaan riemastuin havainnosta. Ja laturin hinnasta.

ELI lyhyesti: lomapäivä alkoi levollisesti ja paljon luvaten, ja nukkumaan saa mennä kiukkuisena. Onneksi pääsee huomenna töihin heti klo 8.

PS. Loppu hyvin. Kaikki hyvin. Vaimo löysi laturin. Hyvä vaimo. Ja sitten tuli vielä tämä Pyykön Arjalta nasta kuva Hampurista. Uni maistuu taas. Niille, jotka eivät ole käyneet Reeberbahnille on syytä kertoa, että siellä on mm. Beatles-aukio, jossa voi kuvauttaa itsensä mm. Paul McCartneyn raameissa.

Laskuri nollattu

ELOKUUN 30 päivä blogin sivuja oli ladattu 30 000 kertaa. Tänään laskuri lakkasi toimimasta- se riski niissä on. Mutta muistinvaraisesti kirjaan, että 40 000 latauksen raja ylittyi Hampurin opintomatkan aikana eli kuudessa viikossa. Latauksia on näin ollen ollut noin 240 päivässä.

Opettaja ei voi hoitaa kahta luokkaa yhtä aikaa!

ITÄ-SUOMEN Lääninhallitus on tehnyt erittäin merkittävän päätöksen - ehkä jopa merkittävämmän kuin se ymmärtääkään todetessaan, että Kuopio on lomauttanut opettajia lainvastaisesti. Suurin osa lomautuksista on jo ehditty toteuttaa. Lääninhallitus kuitenkin kehottaa Kuopiota " lopettamaan välittömästi lainvastaiset järjestelyt ja huolehtimaan jatkossa siitä, että opetusjärjestelyissä noudatetaan lakeja." Päätöksestä ei voi valittaa.

Kansan Uutisten mukaan Kuopio on hoitanut opettajien lomautukset tavalla, joka on ristiriidassa perusopetuslain ja YK:n lasten oikeuksien sopimuksen kanssa. Kantelun teki yksittäisen oppilaan isä.

Lääninhallitus totetaa päätöksessään, että opettajien lomautukset eivät sinällään ole lainvastaisia. Kyse on tavasta, jolla opetus on järjestetty lomautusten aikana. Kuopiossa lomautukset oli lääninhallituksen mukaan toteutettu niin, ettei oppilaiden oikeus turvalliseen opiskeluympäristöön, opetussuunnitelman mukaiseen opetukseen ja erityisopetukseen toteudu lain mukaisesti.

Helsingin Sanomien mukaan erityisesti se, että opettaja oli pantu opettamaan yhtä aikaa kahta luokkaa, teki järjestelyistä lainvastaisen. Ylen sivuston mukaan yksi opettaja vastasi kahdesta opetusryhmästä yhtä aikaa. Joillakin lomautusjaksoilla yhden opettajan vastuulla on ollut 80 oppilaan ryhmä. Käytännössä - jos jotain sattuu- rehtori on vastuussa tällaisista järjestelyistä. Siksi pidän ainakin itse päätöstä ennakkotapauksena.

PÄÄTÖS on raju- sillä samaa tapaa joudutaan käyttämään myös niissä tilanteissa, joissa kunta on kieltänyt opettajien sijaisten palkkaamisen lyhytaikaisiin poissaoloihin. Onneksi Espoossa, eikä ainakaan Aurorassa, näin ei enää tarvitse toimia.

Ks. lisää tästä linkistä. ja tästä.

Terveisiä Lappeenrannasta osa 2

KUVA: Lappeenrannan Kasino toimii myös koulutustilana

TAKAISIN KOTONA. Yes!

Huh, mikä keikkaputki: Kolmas Kimara-koulutustilaisuus Espoossa, meksikolaisen professorin vierailun isännöinti, PRO-rexi-seminaari, Opetushallituksessa Pohjoismainen ops-seminaari, Unescon Maailman Opettajien Päivän alustus Pariisissa, opintomatka Hampuriin, Quest2009-Kanadan matkan suunnittelu ja kaksipäiväinen rexikoulutuskeikka Lappeenrannassa - kaikki tämä kahdessa viikossa! Mutta myös komeita kokemuksia, joten en pätkääkään marise. Ja sitä paitsi huomenna pidän palkinnoksi yhden päivän syysloman :-)

OPPILAITOSJOHDON peruskoulutusohjelmaa oli tosi ilo vetää. Ehdimme paljon. Simuloimme vaikeita vuorovaikutustilanteita, perehdyimme koulujen ja rehtorien muutoksenhallinnan ulottuvuuksiin. Pohdimme omaa johtamisosaamistamme ETS-testin valossa. Ideoimme kehittämishankkeita. Reflektoimme ensimmäisen lähijakson Bonon hatut päässä. Ilokseni paikalla oli "apukouluttajana" Elvis. Hänellä oli paljon annettavaa meille.

KOTIMATKA sujui Kouvolan kautta huomattavasti nopeammin kuin menomatka Kotkan kautta. Ja matka oli myös turvallisempi, koska sitä sain tehdä valoisaan aikaan.

Terveisiä Lappeenrannasta

KUVA: Lappeenrantaan liittyy hienoja muistoja. Vedin 1980-luvulla useina kesinä kesäyliopistolla kasvatustieteen approbaturin kasvatuspsykologian ja -sosiologian osuuksia. Perhe oli mukana, lapset olivat pieniä, ja lisätienistit tulivat tarpeeseen. No, nyt on syksy, sataa ja on pimeää ja hotellihuonessa saa olla yksin.

OPEKON UUSIEN OPPILAITOSJOHTAJIEN PERUSKOULUTUSKURSSI alkoi tänään. Mukana on kolmattakymmentä paikallista rehtoria ja apulaisrehtoria. Edellisestä "omasta " pitkäkestoisesta kurssista onkin jo aikaa vierähtänyt. Turun Kurssi68 osui vuosiin 2007-2008. Hienoa päästä taas näihin hommiin.

Tämä kurssi käynnistyi Kasino-rakennuksessa, ja tilaa oli käytettävissä vaikka kuinka. Kurssilaiset saivat ruuan ja kahvit. Hyvä muutos. Lisäksi koulutuksen järjestäjä lahjoitti heille oppimateriaalina käytettävän "Kuorma kasvaa- voiko johtajuutta jakaa"-kirjan. Kirja löytyy myös netistä. Se syntyi Opekon oppilaitosjohdon kouluttajakurssin (2003-2005) kehittämishankkeista. Kouluttajina meillä olivat mm. Atso Taipale, Mikko Salonen ja Kari Karvonen. Hieno kurssi, ja vielä hienommat muistot.

Ensimmäisen lähijakson aikana perehdytään ennen muuta rehtorin tuhansiin tehtäviin, ja yritetään ottaa niitä käsitteellisesti haltuun. Tietoiskut ovat lyhyitä, ja pääosa ajasta tehdään töitä erikoosteisissa ryhmissä. Opetimme mm. toisillemme OECD:n "Improving School Leadership"- raportin keskeiset tulokset. Toinen tärkeä tavoite onkin käynnistää ryhmäytyminen. Päivän reflektio spectogrammeilla oli oikein positiivinen.

TÄLLÄ KURSSILLA on kolmen kahden päivän ja yksi yhden päivän lähiopetusjakso. MInusta se on sopivan väljä, vaikka kurssi päättyykin jo huhtikuun lopulla. Lähiopetusjaksojen lomaan tulee ns. välitehtäviä, mutta niissä olen nyt tietoisesti lisäänyt vaälinnaisuutta ja hyväksynyt sen, että itse kukin asettaa mm. kehittämishankkeesen tason oman elämäntilanteensa jne, mukaan "riittävälle" tasolle.

Kuukauden kasvatusalan kirja

Siljander, P. (2002). Systemaattinen johdatus kasvatustieteeseen. Helsinki:Otava

JOHAN tässä taas tovi menikin, ennenkuin ehdin syttyä jostain kasvatusalan kirjasta. Ajatella: sama teos luetutetaan uusilla opiskelijoilla ensimmäiseen didaktiikan tenttiin. Mitenhän minun olisi aikanaan käynyt, jos tällä olisi aloitettu?

SILJANDERIN teos on mainio tiivistys kasvatuksen ilmiöstä ja kasvatustieteen sisäisistä "puolueista", tiedekäsityksistä.

1. Kasvatus ilmiönä (kasvatustieteentutkimuskohteena)

Kasvatus on kasvatuskäytäntöä ja kasvatustoimintaa. Kasvatus on eräs inhimillisen elämän alkuilmiö. Jokaisella kasvattajalla on oma käsityksensä hyvästä kasvatuksesta - siis oma kasvatusoppinsa.

"Kasvatustehtävä ei ole (enää) kiistattomasti minkään instituution tehtävä. Koko elämäntapamme on pedagogisoitunut. Kasvatuksen kenttä on laajentunut, pirstaloitunut. Koulu ei ole enää koulu, perhe ei ole enää perhe..."

Tätä vaikeutta uhmaten Siljander kuitenkin analysoi kiehtovasti kasvatuksen käsitettä. Hänen mukaansa kasvatusta tunnistettaessa on korostettu seuraavia piirteitä:
- intentionaalisuus
- interaktiviisuus
- interaktion epäsymmetrisyys ja
- pakon ja vapauden ristiriita...

INTENTIONAALISUUS tarkoittaa tavoitteellisuutta, tietoisia tavoitteita (Toki kasvatukseen kuuluu myös spontaania). Modernissa kasvatus (eikä sivistys) eivät ole luonnonprosessien kaltainen tapahtuma, vaan pedagoginen prosessi, ihminen kasvatuksen tulos ( J.F. Herbart). Kasvatus nähdään riippuvaisena omasta aktiivisuudesta SEKÄ kasvattavasta vaikutuksesta; kaikissa kasvatustieteen tiedetraditioissa tätä ei enää tunnusteta

INTERAKTIIVISUUS on vuorovaikutusta. Eri traditioissa vuorovaikutus ymmärretään eri tavoin, ja joissain kiistetään interaktion epäsymmetrsiyys. Vanhimmissa epäsymmetrisyys liittyy jo sivistysideaan: Kasvatussuhde ei ole tasavertainen. Kasvatus saa ominaisluonteensa pedagogisen interakton epäsymmetriasta. Kasvattajalla on erityinen vastuu kasvavan itsenäisen toimintakyvyn kehittymisestä. Kasvatettavan status on ei vielä täysi-ikäinen.

PAKON ja vapauden ristiriita liittyy siihen, että kasvatuksen tehtävä on vapauttaa kasvatettava ohjausvallasta ja pakosta. Kasvatus on vierasmääräytymistä, pakkoa mutta samalla järjestelmällistä yritystä edistää kasvavan vapautta ja kykyä itsenäiseen toimintaan, kasvua täysi-ikäisyyteen, joka on halua käyttää omaa ymmärrystä. Se on paradoksi.

Kasvatus, sivistys, sivistettävyys, sivistyksellisyys, sosiaalisaatio, opetus ja koulutus

Millainen on kasvatuksen ja sivistyksen käsitteiden suhde? Sivistyskäsitteellä on keskeinen asema kasvatuksessa, mutta toisaalta se on monen tieteenalan omaisuutta. Taustalla on käsite Bildung, johon liittyy idea paremmaksi tulemisesta, jalostumisesta, Jumalan kuvan kaltaiseksi tulemisesta.

Sivistyskäsitteeseen liittyy ajatus siitä, että ihminen sivistyy omalla toiminnallaan. Luonnonolennosta (itsekäs eläin) tulee kulttuuriolento. Homo barbaruksesta tulee homo humanus. Sivistymisessä on kysymys ihmiseksi tulemisesta, mutta se ei toteudu ilman kasvatusta. (Immanuel Kant: Ihminen tulee ihmiseksi vain kasvatuksen avulla).

Valituksessa ajateltiin, että sivistys on pyrkimystä vapauteen itse aiheuttamastaan alaikäisyydestä (haluttomuus käyttää omaa ajattelua), vapautumista kaikkea järkeä rajoittavista siteistä. Mutta se on myös oman toiminnan sovitettamista ulkoisen ympäristön pakkoihin ja vaatimuksiin (tässä sivistys ja sosialisaatio liittyvät läheisesti toisiinsa).

Jokaisen on käytävä sivistysprosessi itse läpi, mutta pedagogisessa sivistyksessä ajatellaan, että kasvu- ja kehitysprosessinsa keskeneräisyyden vuoksi kasvatettava ei kykene itsenäisesti toteuttamaan sivistysprosessiaan. Kasvatuksen näkökulmasta sivistys on pedagoginen tehtävä, joka edellyttää tarkoituksellisra huolehtimista eli pedagogista ohjantaa ( Comenius: Ihminen on sivistettävä, jotta hänestä tulisi ihminen).

Sivistettävyys ja sivistyksellisyys ja kasvatus

SIVISTYKSEN käsitteeseen liittyy muita käsitteitä: Sivistyksellisyys eli Bildsamkeit, kasvatettavuus, ihmisen sivistyskykyisyys, alttius muutokselle ja jatkuvalle uusiutumiselle, plastisuudelle. Herbartin mukaan sivistyksellisyys on taustaoletus kasvatukselle, pedagogisen toiminnan alkuedellytys. Kasvatuksen edellytys on ihmisen plastisuus. Jos ihminen ei ole plastinen, on kaksi vaihtoehtoa. Determinsimin ja fatalismin mukaan kasvatus turhaa. Kaikki on määrätty etukäteem. Transendentaalinen idealismin mukaan ihminen on täysin vapaa, eikä tallöin kasvatus ole mahdollista.

Nykyään nämä käsitteet korvataan usein termeillä oppiminen, oppimiskykyisyys, lahjakkuus...

Svistyksellisyyden ideaan kuuluu, että sivistysprosessi ei toteudu itsestään; Kasvatettava tarvitsee ulkopuolista apua, pedagogista vaikuttamista. Sivistyksellisyys ilmenee, jos sille annetaan tilaa. Juuri sivistyksellisyys tekee kasvattetavasta arvoituksellisen. MIkä hänestä tulee, ratkeaa kasvattajan kasvatettavan ja yhteiskunnan vuorovaikutuksessa.

Sosialisaatio ja kasvatus

Sosialisaatio on prosessi, jonka kuluessa yksilöstä tulee yhteiskunnallisesti tomintakykyinen. Käsite kuuluu moneen tieteeseen mm. sosiologiaan, kehityspsykologiaan... Pedagogiikkaan se tuli Emile Durkheimin ansiosta: Hänen mukaansa kasvatus on sosiaalisaation muoto, jonka avulla yhteiskunta uusintaa itseään eli tuottaa sukupolvien ketjussa yhä uudelleen eheyttään ja jatkuvuutta ylläpitävät toimintarakenteet. Sosialisaatio on
- sopeutumista
- siinä aikaisempien polvien tiedot ja taidot välittyvät
- siihen kuuluu sosiaalista kiinteyttä ylläpitävät tekijät tavat, arvot, normit, rituaalit, seremoniat jne.
- sosialisaatiossa tehdään jatkuvaa valintaa, kaikkea hyödyllistä ei ole mahdollista omaksua
- se on sekä uusintavaa että uudistavaa.

Sosialisaatiolle ja sivistykselle on yhteistä idea yksilön ja maailman vuorovaikutuksesta (interaktiosta). Sosialisaatiossa toteutuu samanaikaisesti yksilölliseksi subjektiksi tuleminen ja yhteiskunnallistuminen eli toimintakykyiseksi yhteiskunnan jäseneksi tuleminen.

Joillekin sosialisaatio on kasvatuksen yläkäsite. Siljanderille kasvatus on toimintakäsite ja sosialisaatio prosessikäsite. Kasvatuksella on tietoinen sosialisaatiotehtävä: Kasvatus edistää sosialisaatiota.

Myös sosiaalisaatioon liittyy paradoksi: Miten sosiaalistaa lapsi sellaiseen, joka tietoisesti kyseenalaistetaan? Vastaus on Siljanderin mukaan: omaksutaan vanhaa siinä määrin, että tulee hyväksytyksi. Sosialisaation minimiehdot määrätään laissa ja asetuksissa

Opetus ja kasvatus

Jo antiikin aikana oli organisoitua opetustoimintaa. Siellä opetus pidettiin erillään kasvatuksesta (paidagogos) ; opettaja (didaskalos) välitti vain perustiedot.

Modernissa opetukseen liittyy rajauksia niin kuin kasvatukseenkin:
- Opetuksella on oltava pedagoginen tarkoitus (opittava asia -tätä ei vaadita kasvatuksessa; kasvatus on välitöntä kohtaamista. Opetuksen tarkoitus on edistää oppilaan tietyn sisältöainekseen kohdistuvaa oppimisprosessia.
- opetus on suunnitemallista, tietoista (menetelmätietoisuus)
- opetus on institutionaalista (formaalia)
- opetus on ammatillista; opettajalle asetetaan erityisvaatimuksia.

(Jostain syystä Siljander ei nosta esiin modernin käsitystä siitä, että kaikki opetus on kasvattavaa).

Mekaanisen opetuksen tilalle halutaan ymmärtäminen. Siljanderin mukaan opetus opettajan toimintaa (itse puhuisin opettamisesta) . Oppiminen taas on oppilaassa tapahtuva prosessi. Niiden väliin on tuotu opiskelun käsite.

Koulutus, sivistys, sosialisaatio ja kasvatus

Koulutuksen kantasana on koulu (Suomessa). Eri kielissä kantasana voi olla erilainen. Esim. saksalainen vastine ausblindung tarkoitti alunperin ammatillista sivistystä.

Termin käyttö yleistyi 1960-luvulla. Nykyään ajatellaan, että koulutus ei edistä sivistystä vaan erityistaitoja. Koulutus on suppeampi käsite kuin kasvatus. Se on organisoitua toimintaa, eräs yhteiskunnallisen säätelyn muoto. Sillä on erityinen sosialisaatiotehtävä: ohjata koulutukseen osallistuvat erilaisiin sosiaalisiin asemiin ja toimiin.

(Jostain syystä Siljander ei pohdi koulutuksen ja opetuksen suhdetta. Minä liitän koulutuksen järjestelmätason tarkasteluun).

Väliyhteenvetoa; Kasvatuksen kolme perustehtävää

Kasvatuksella on kolme tehtävää
1. sivistystehtävä
2. sosialisaatiotehtävä
3. ja identiteettitehtävä (sosialisaation yksilöllinen puoli), modernissa oleellisena pidettiin siveellistä luonnetta, luonne, joka sitoutuu hyvään (ja tämä taas liittyy sivistystehtävään MH)

2. Kuinka kasvatustiede ymmärtää itsensä tieteenä

"Kasvatustiede syntyi joko miljoonia vuosia sitten (kasvatusajattelulla pitkä perinne) tai sitten 1770/1780-lukujen taitteessa, jolloin Hallen yliopistoon perustettiin ensimmäinen pedagogiikan oppituoli".

Kasvatustieteen synty liittyi valistukseen: uskoon järkeen, tietoon, tieteeseen - ei valtioon tai uskontoon. "Valistus nosti pedagogikkan toteuttamaan modernisaatioprosessia".

Kasvatustieteen tiedekäsityksissä on kysymys siitä, millaista on kasvatustustoimintaa koskeva tieto ja kuinka sitä tulee hankkia. Ideana on ottaa toiminta käsitteellisesti haltuun. Haltuunotto voidaan tehdä joko kielellisesti (teoreettinen rekonstruktio) tai havainnoiden (empiirinen rekosntruktio).

SILJANDER erottelee ja esittelee viisi eri tiedetraditiota: 1) kasvatustiede kulttuuritieteenä (hermeneuttinen pedagogiikka), (2) kasvatustiede kokemusperäisenä tieteenä (empiirinen kasvatustiede), (3) kasvatustiede yhteiskuntatieteenä (kriittinen kasvatustiede), (4) kasvatustiede kommunikatiivisena tieteenä (Interaktionistinen pedagogiikka) ja (5) kasvatustieteen ja konstruktivismin suhteen. Muutama sana kustakin lieneen paikallaan

1) Kasvatustiede kulttuuritieteenä (henkitieteellinen/ hermeneuttinen pedagogiikka)

Tämä on vanhin kasvatustieteen tiedetradito. 1700-1800-luvun taitteessa alettiin ottaa kasvatusta haltuun kielellisesti määrittelemällä peruskäsitteitä. Herbart oli pioneeri. Kasvatus kytkettiin sivistyksen ideaan. Kulttuurisisällöillä oli suuri merkitys kasvatuksessa. Oltiin sitä mieltä, että ihmisen kulttuuria ei voi tutkia samalla tavalla kuin luontoa. Kaikki tietomme on historiallista (ei yleispätevää, yleistettävää). Ihmisen kulttuurissa on tärkeää ymmärtää merkityksiä ja motiiveja. Henkitieteellinen pedagogiikka on sivistysteoreettinen ajattelutraditio.

Hermeneutiikka korostaa tulkitsevaa ja ymmärtävää luonnetta. Kreikkalainen jumala Hermes keksi kielen ja välitti jumalien viestejä ihmisille. Alunalkaen hermeneutiikka oli teksien tulkintaa. Suuntaus tuli meille oikeasti vasta 1970-luvulla, ja silloinkin pääasiassa innostuttiin laadullisista menetelmistä.

Hermeneutiikassa kasvatus ei vaikuta kausaalisesti. Kasvattaja toimii tavoitteelisesti, mutta myös kasvatettavan toiminta on intentionaalista. Mitä pidemmälle kasvu- ja kehitysprosessi etenee, sitä merkittävimmäksi muodostuvat kasvatettavan omat aikeet ja tavoitteet. Tästä seuraa kasvatustoiminnan periaatteellinen ennustamattomuus.

Tässä tradiotiossa sivistys on kasvatuksen tehtävä. Kasvatus on on individualisaatiota, yksilön identiteetin rakentumista, mutta se on myös yhteiskunnallistumista (kulttuurisidonnaisuus). Kasvatus ei ole kasvamaan saattamista vaan samanaikaisesti subjektiivisen ja kulttuurisen systemaattista rakentamista. Kasvatuksessa suoritetaan kulttuurista valintaa.Kulttuurisisällöt on pedagogisoitava, käännettävä lapsen kielelle. Vaikka kasvattajalla suuri rooli, niin on myös kasvatettavalla. Sivistys on uutta luova prosessi. Kasvatus on myös uudelleen tulkintaa.

Pedagoginen suhde

Tieteen kohdealueena on kasvatuksen maailma, ja erityisesti pedagoginen suhde. Pedagogisen suhteen ydin on kasvatettavan sivistysoikeus ja sivistyksellisyys. Kasvattaja on vastuussa kasvatettavalle ja yhteiskunnalle (ja kulttuurille).

Pedagogisen toiminnan tulee lähteä liikkeelle lapsen tarpeista ja oppimiskyvystä. Kasvatettavan sivistyskykyisyys tarkoittaa, että hänet on yhtä aikaa kohdattava ”ei-vielä täysi-ikäisenä” ja silti vapaana sivistyssubjektina. Tästä seuraa myös, että kasvattajan ja kasvatettavan suhde ei ole subjekti-objekti-suhde vaan persoonallinen minä-sinä suhde. Se on dialoginen suhde, jossa kasvatus ei ole manipulaatiota. Kasvutussuhteen tekee ainutlaatuiseksi vastuullisuus ja vastavuoroisuus.

Kasvatussuhteeseen kuuluu valta (epäsymmetrisyys). Pedagoginen auktoriteetti on tosiasia. Sen perustana on tradition voima. Kasvattajan vallan tekee pedagogiseksi se, ettei hän käytä omaa valtaansa vaan tähtää kasvatettavan sivistyspäämäärän toteutumisen ehtoihin. Pedagogisen auktoritetin toinen puoli on pedagoginen tahdikkuus. Pedagogisen toiminnan läpikäyvä periaate on purkaa siihen sisältyvää valtaa.

Suhde käytäntöön

Tässä traditiossa teorialla ja käytännöllä voi olla kahdenlaisen suhde. Suhde voi olla 1) kuvaileva, deskriptiivinen tai b) ohjeita antava preskriptiivinen. Edellisessä kasvatus on sitä, mitä se on, jälkimmäisessä kasvatukseksi lasketaan vain hyvä kasvatus. Tutkijan tehtävä on luoda teoriaa, joka tekee kasvatuksen tietoiseksi. Kuitenkin ajatellaan, että tiede ei voi mestaroida käytäntöä; se vain auttaa ymmärtäämään mitä pitäisi tehdä.

Nykyään erot eri tiedetraditioissa ovat loiventuneet. Myös henkitieteellinen pedagogiikka on tänään empiiristä: siinä tutkitaan kasvatustodellisuutta, kasvatuksen maailmaa. Kaikkea voidaan käsitellä tekstinä.

2) kasvatustiede kokemusperäisenä tieteenä (empiirinen kasvatustiede)

1800-luvun lopulla kehittyi luonnontieteiden innostuksessa toinen traditio, jossa korostettiin kokemuksen (havaintojen) merkityksiä. 1960-luvun alusta alkaen tästä tiedekäsityksestä on ollut tapana puhua empiiris-analyyttisenä kasvatustieteenä. Käsitys tiedosta muuttui: lähteenä oli havainto ei järki (vrt. rationalistit ). Ihanteena oli luonnontieteet. Niiden innoittamina etsittiin ihmisluonnonlakeja ja uskottiin kausaalisuuteen. Tutkimusmenetelmätkin muuttuivat: Innostuttiin kokeellisuudesta. Laadittiin erilaisia testejä (mm. älykkyystestit). Kasvatustieteessä seuraattiin psykologiaa, ja sekoituttiin siihen.

Noihin aikoihin suomalaisessa pedagogiikassa oli 1800-luvun perintönä kaksi vahvaa virtausta: hegeliläinen (mm. Snellman) ja herbartilainen pedagogiikka (Soininen). Niitä alettiin pitää filosofisina oppeina ei tieteenä.

1900-luvun alussa innostuttiin siis kokeellisesta eli eksperimentaalinen kasvatustieteestä. Se pyrki kehittämään kasvatustiedettä tieteenä. Sen kannattajat tekivät eron spekulaation ja kokemusperäisen tutkimuksen välillä. Nyt haluttiin tutkia kasvatuksen ”tosiasiaa”. Niinikään haluttiin kasvatustiede autonomiseksi tieteeksi, joka ei ole riippuvainen muista tieteistä. Herbartilaisesssa pedagogiikassa kasvatuksen tavoitteet tulivat etiikasta (filosofia) ja keinot psykologiasta. Autonomia perusteltiin tutkimuskohteen ”kasvatuksen tosiasian" erityisluonteella. Tässä traditiossa käytettiin empiirisiä menetelmiä: kokeet, testit, kyselyt, observointi. Kasvatustieteelle tuli rakenne kasvatustoiminnan rakenteen pohjalta mm. kasvatusfilosofia, didaktiikka. Kasvatustieteelle nähtiin käytännöllinen tehtävä: etsiä käytännön ratkaisuja kasvatus- ja opetustyön ongelmiin ja koulun kehittämiseen. Ratkaisuja haettiin empiiristen tutkimusten tulosten avulla (ei filosofoimalla). Suomessa erityisesti innostuttiin mittaus- ja testimenetelmistä, ei niinkään tieteen perusteiden pohtimisesta.

Hetken aikaa tradition sisällä vaikutti ns. deskriptiivinen pedagogiikka, joka sai vaikutteita myös fenonmenologiasta. Sen mukaan kasvatusta pitäisi tutkia ilman ennakko-oletuksia (siis teoriaa) . Jo tiedonhankinnassa on arkielämässä vääristymiä.

Kolmas osasuuntaus tässä traditiossa on empiirisanalyyttinen kasvatustiede. Siinä ajatellaan, että tieto on kokemusperäistä, ja havainnoilla on suuri merkitys. Mutta silti käsitteet analysoidaan loogisesti. Taustalla oli filosofinen suuntaus (analyyttinen filosofia), joka piti kieltä ja sen logiikkaa tärkeänä. Tiedonhankinta ei lähde tyhjästä. Ensin tehdään tutkittavan ilmiön käsiteanalyysi, jossa käsitteet määritellään huolellisesti. Tätä loogista analyysia seuraa sitten empiirinen koettelu.

Neljäs osasuuntaus oli 1960-luvun realistinen käänne (lähinnä Saksassa). Heinrich Roth halusi siellä yhdistää henkitieteellisen/hermeneuttisen ja empiirisen kasvatustieteen: Ideana oli nähdä kasvatus sivistyksenä mutta käyttää uusia empiirisiä menetelmiä. Pitää tutkia juuri ihmisen sivistettävyyttä ja sivistyksellisyyttä. Kulttuurissa kiinnostaa sen sivistysarvo. Rothin mukaan kasvatustiedettä ei enää pidä ymmärtää henkitieteenä vaan empiirisenä realitieteenä, jossa yhdistyvät hermeneuttisten tieteiden tulkinnallinen lähtökohta ja empiiristen tieteiden menetelmät. Nyt haluttiin pohtia tieteenfilosofisia perusteita. Muut suuntaukset torjuttiin epätieteellisinä. Samalla irtauduttiin myös naivista empirismistä.

Puhutaan myös uuspositivismista. Sillä tarkoitetaan osasuuntausta, joka levisi teknologisten apuvälineiden tuella (lasku- ja tietokoneet).

Yhteenvetoa

Tässä suuntaksessa (empiirinen kasvatustiede) uskotaan objektiiviseen todellisuuteen, josta voidaan saada tietoa (väitelauseina tosi-väärä) = korrespondennisteoria (väite kuvaa todellisuutta).

Tieteen yleinen päämäärä on kuvata todellisuutta, ei kehitellä suosituksia, ei ymmärtää, ei muuttaa....

Kasvatustiede nähdään tieteellisenä.  Jokaisella kasvattajalla sen sijaan on oma normatiivinen kasvatusoppinsa.

Kasvatustieteen tulee olla arvovapata ja ei-normatiivista. Tuloksia ei saa esittää arvoastelmina. Tosiasialauseista ei voi johtaa arvolauseita. (ns. Humen giljotiini)

Mm. arvovapautta vastaan on esitetty kritiikkiä. Asioiden merkityksiä ei saa unohtaa! Arvot ovat kietoutuneet jo sanoihin. Onkin totta: kasvatukseen liittyy aina arvoja.

Kasvatustieteen tavoitteena on teoria, yleistettävyys, säännönmukaisuudet (invarianssit). Teoria on testattavia lauseita. Lauseet on osoitettavissa vääriksi (ei oikeiksi voi osoittaa!).

3) Kasvatustiede yhteiskuntatieteenä (kriittinen kasvatustiede)

Kolmas tiedetraditio palautuu radikaaliin marxilaiseen vasemmistoon ja 1960-luvulle. Guruja ovat olleet mm. Frankfurtin koulukunta (mm. Adorno), Jurgen Habermas ja Paulo Freire. Suuntaus on erilainen manner-Euroopassa ja Amerikassa. Euroopassa korostuu tehtävä paljastaa tieteen sidonnaisuus valtaan. Amerikassa vähäosaisten aseman parantaminen.

Kriittinen kasvatustiede kritisoi kahta vanhempaa traditiota: hermeneutiikkaa ja empiiris-analyyttista kasvatustiedettä puutteellisesta poliittisesta tiedostamisesta ja katteettomasta yksilöindividualismista.

Tieteen tehtävä on tässä traditiossa vapauttaa ihmiset orjuuttavista yhteiskuntasuhteista ( vrt. Habermas: Tiedon intreesit 1. teknologinen 2. käytännöllinen ja 3. emanispatorinen). Tieteen tehtävä on muuttaa maailmaa.

Arjen kasvatus nähdään yhteiskunnallisena toimintana. Kasvatus välittää ideologioita. Ihmiset olisi kasvatettava autonomiaan (Adorno), autonomiseksi subjektiksi, joilla on itsevastuu, täysi-ikäisyys, järjellisyys, itsereflektion kyky. Yksilö ei saa sokeasti samaistua kollektiiviin. Kasvatus on emansipaatiota ja demokratiaa. Kriittisen pedagogiikan tärkeä tehtävä on luoda kasvatettavista poliittisia subjekteja, yhteiskunnallisesti toimintakykyisiä subjekteja, joilla on rohkeus nähdä maailma toisin.

Kasvattaja nähdään muutosagenttina, muutos on toteutettavissa kasvatussuhteessa. Opettajan tehtävä on olla muutokseen tähtäävä intellektuelli. Opetuksen tulisi olla tiedontuottamista yhdessä. Opettaja tulisi antaa oppilaille ääni. Oppilaille tulisi antaa eväitä kritiikkiin mutta myös välineitä, jotka avaavat ovia tulevaisuuteen, kykyä nähdä asiat toisin.

Kriittisen kasvatustieteen ohjelma on avoimesti poliittinen. Sosialisaation ja emansiipaation (vapauttamisen) välillä on jännite. Ohjelma sopinee paremmin aikuisille kuin lapsille.

4) Kasvatustiede kommunikatiivisena tieteenä (Interaktionistinen pedagogiikka)

Tämä varsin uusi tiedetraditio on tullut kasvatustieteeseen sosiaalitieteistä; Taustalla on ajattelutapa, jonka mukaan sosiaalinen todellisuus (siis ihmisten kulttuuri jne.) rakentuvat yhdessä. (sosiaalinen konstruktivismi). Taustalla on Habermasin kommunikatiivisen toiminnan teoria, jonka pohjalta myös pedagogista toimintaa on tarkasteltu sosiaalisena interaktiona. Tähän liittyy vahvasti ns. intersubjektiivisuuden käsite. Suuntausta pidetään kriittisen teorian jatkokehittelynä.

Interaktio tarkoittaa ihmisten välistä yhteistoimintaa. Ihanteena on kommunikaatio: pyrkimys yhteisymmärrykseen (ei toiseen vaikuttamiseen). Taustalla on ajatus, että ihmisen sosiaalinen minä syntyy kielellisessä vuorovaikutuksessa toisten ihmisen kanssa (Mead). Käsite symbolinen interaktionismi kuvaa tapaa, jolla ihminen omaksuu yhteisön vuorovaikutussäännöt ja toimintavat. Siinä kielen omaksuminen on tärkeää. Eri subjektit luovat omalla toiminnallaan yhteisen, intesubjektiivisen.

Tämä intersubjektiivisuus on tradition kannattajien mielestä ihmisen olemassalolon tavan kiistämätön perusta. Minä syntyy sosiaalisessa vuorovaikutuksessa tiettyyn traditioon. Sosiaalisessa vuorovaiukutuksessa haetaan yhteisymmärrystä yhteisen kielen avulla

KASVATUS on tässä tiedetraditiossa intersubektiivista, kielellistä kommunikaatiota. Siinä kritisoidaan kasvatusta, joka pyrkii vaikuttamaan  (subjekti- objekti), vaikuttamisen tilalle tuodaan yhteinen kielellisesti rakentunut todellisuus. Mutta kasvatus ei myöskään ole ihmiseksi tuloa. Suuntauksessa sivistys on intersubjektiivinen prosessi, joka ei riipu kasvattajan vaikuttamisesta. Kasvatus on kommunikatiivista toimintaa. Kasvatus ei ole kasvatettavan itsetoimintaa eikä kasvatajan intentionaalista toimintaa. Oleellista on osallisuus yhteiseen maailmaan

Taustalla on Habermasin tekemä jäsentely inhimillselle toiminnalle. Se voi olla:
1. välineellistä (luonnon hyväksikäyttö)
2. strategista (ihmistä käytetään hyväksi, mm. tehokkuus, hyöty, yhteisymmrrys vain välitavoite)
3. kommunikatiivista (tavoitellaan yhteisymmärrystä), mielipiteiden vaihtoa, tasavertaisuus

Kasvatettava pitäisi tunnustaa interaktion tasavertaiseksi osapuoleksi. Lapsi ei ole ”ei vielä jotakin”. Mutta ei kai kukaan voi kiistää epäsymmetriaa.

SILJANDER kysyy, onko kommunikatiivinen kasvatus ylipäätään mahdollista. Suuntaus kiistää oikeuden pedagogiseen vaikuttamiseen. Kasvatukselle ei jää tilaa. Suuntauksen pedagoginen teoria on lähinnä sivistysteoria.

(5) Kasvatustiede ja konstruktivismi

Suomessakin (liiankin) tuttu konsktruktivismi on tullut kasvatustieteeseen psykologiasta, sen oppimisteorioista  (konstruktivistinen oppimisteoria). Ideana on ollut johtaa kasvatuksen/opetuksen ohjeet oppimista koskevasta tiedosta.

Kantasana on rakentaa, konstruoida. Tiedetradition kannattajien mukaan mitään ihmisen mielestä riippumatonta objektiivista sosiaalista maailmaa ei ole olemassa (konstruktivistinen ontologia).

Oppija nähdään aktiivisena tietoa luovana ja muokkaavana subjektina. Kuinka hän saa tietoa? Onko kysymyksessä aistit vai ajattelu? Ssuuntaus nojautuu Kantin tietoteoriaan: ihmislajille on tyypillinen tietokyky. Ihmismieli on aktiivinen. Todellisuus tulee meille aina tiettyjen käsitteellisten kehysten kautta, siksi tulkinnalla on ohjaava merkitys. Todellisuus aina rakentuu kielellisesti (kieli ei vastaa todellisuutta. Ei ole objektiivista todellisuutta, vain subjektiivinen kokemuksemme).

Millaista on konstruktivistinen pedagogiikka?

Konstruktivistinen pedagogiikan lähtökohtana on konstruktivistinen oppimiskästys: Ihminen on autopoeettinen systeemi: itseohjautuva oppilas valikoi, muokkaa, tulkitsee... Kieli luo illuusion, että tieto on siirrettävissä. Toinen ei kuitenkaan voi siirtää omia merkityksiään toiselle. Tiedonkäsittelyä kuvataan Piagetin käsitteillä assimilaatio ja akkomodaatio. Ihminen konstruoi uusia todellisuuksia, hän myös rakentaa niitä uudelleen (rekonstruktio). Hän myös purkaa vanhoja (dekonstrktio) (asioiden näkeminen toisin).

Suuntauksen kannattajat uskovat, että oppimisesta voi johtaa opetusta koskevia ohjeita. Opetus korvataan usein ohjaus-käsitteellä. Ajatellaan, että kukaan ei opeta toiselle, mutta voi aiheuttaa oppimista. Opettaja organisoi oppimisympäristöä, hän  on fasilitaattori. Samalla ajatellaan, ettei opettajan oma käsitys asioista ole pätevämpi. Monet konstruktivismin keskeiset ideat esiintyvät itse asiassa 1700-luvulta lähtien pedagogiikassa.

SILJANDER kysyy, onko konstruktivistinen kasvatus mahdollista. Kasvatuksessa pyritään vaikuttamaan. Sivistystehtävässä pyritään ylittämään vanha- tätä tukee kasvatettavan spontaani aktiivisuus. Konstruktivismissa ei kuitenaan ole tilaa kasvattajalle. Vastaus: on ja ei. Konstruktivismi sopii sivistykseen. Mutta se unohtuu, että sivistys on riippuvaista kasvatuksesta.

Muita "sattumia"

SILJANDERIN teoksesta löytää monia muitakin meheviä sattumia. Yksi näistä on hänen tapansa jakaa käsitteet toiminta- ja prosessikäsitteisiin. Toimintakäsitteitä (joku tekee jotain) ovat mm. kasvatus, opetus ja koulutus. Sen sijaan prosessikäsitteitä (jossain tapahtuu jotain) ovat sivistys, oppiminen ja sosialisaatio. Niiden välillä ei ole kausaalista suhdetta.

KS. Myös Pauli Siljanderin toinen teos:   Siljander, P. (1995) "Johdatus kasvatustieteen teoreettiisiin perusteisiin." Oulun yliopisto. Täydennyskoulutuskeskus. Avoin yliopisto-opetus. Opetusmoniste .

 http://pedagogiikkaa.blogspot.com/2011/12/kuukauden-kasvatusalan-kirja-johdatus.html

Viikkokirje 42/2009

- Auroran koulun viikkokirjeen ensimmäinen painos (la 10.10.)-

TÄSSÄ kahdeksannen kouluviikon ohjelma. Yksi päivä syyslomaan.

VIIKON AVAINTEHTÄVÄ

Saattaa lapset hyvällä mielellä syyslomalle


Maanantai 12.10

Koulupäivä. Alkuopetuksessa neljä tuntia, muilla viisi tuntia. Luokanopettaja vastaa ohjelmasta. Tarkempi ohjelma on lmoitettu koteihin reissuvihkoissa viimeistään keskiviikkona 7.10. Rehtori ja eräitä opettajia vuosilomalla/virkavapaalla

Tiistai 13.10- Perjantai 16.10

Auroran koululla syysloma. Tiistain loma tehdään sisään lauantaina 12.12 ja keskiviikko keväällä Auroran päivän tempauksessa lauantaina 6.3.2010.

Rehtori taas töissä torstaina ja perjantaina. Opettajat ja oppilaat lomilla.

Ennakkotietoa viikosta 43

Maanantai 19.10

Koulupäivä. Kello 10 yhteinen päivänavaus Kiva-koulu-hankkeesta.
Siestalla alkavat Kolmen iloisen Rosvon teatteriharjoitukset.
Opettajien vetämät siesta- ja TIP-kerhot käynnistyvät.

Tiistai 20.10.

OHR klo 13.30. Vuorossa 6d

Keskiviikko 21.10

YT klo 8-9 Unicef-kävely aamupäivällä.
Iltapäivällä Oppimiskeskus AURORA järjestää opettajien täydennyskoulutusta teemasta "koko koulun näytelmät",

TorstaI 22.10

Palotarkastus.

Perjantai 23.10

Kolme Iloista Rosvoa kuunnelma klo 10.10.

Terveisiä Hampurista osa 4

KUVA: Horn-koulun pikkuoppilaitten syyslomajuhla oli rento.

TURVALLISESTI taas kotona. Aamulla maittava aamiainen. Huoneen luovutus ja bussiin klo 10.30. Lentokentälle. Kone oli puolisen tuntia myöhässä. Muonatarjoilu oli tällä kertaa juustosämpylä ja cocis. Perillä Vantaalla noin klo 16. Yhteistaksilla Järvenperään ja sitten kamat kotiin. Ja heti autolla kauppaan perheen ruokaostoksille. Videovuokraamon kautta himaan.

TAKANA taas yksi reissu. Edessä vielä lyhyen raporttiosuuden kirjoittaminen ja lähettäminen Juhanille, joka kokoaa tiimillemme tulleen osuuden (toinen matkapäivä). Minä avaan sitten (aluksi suljetun) blogin, jossa kokonaisraporttia työstetään.

Oma osuuteni voisi olla vaikka seuraava:

Miten saksalaismediassa on reagoitu Suomen Pisa-menestykseen


Saksassa on yhä rinnakkaiskoulutusjärjestelmä, jonka tulokset Pisassa 2000, 2003 ja 2006 eivät juuri häikäisseet. 15-vuotiaan saksalaiset ovat olleet näillä mittareilla OECD:n keskitasoa (tai itseasissa he ovat pärjänneet vielä huonommin. Vuonna 2000 he olivat sijalla 20/21 kun mukana oli 28 maata).

Saksalainen media tulkitsee tuloksia mielenkiintoisen kaksijakoisesti: Toisaalta Suomen asema esimerkkimaana tunnustetaan, mutta samalla ollaan varmoja, että Suomen järjestelmää ei voida siirtää Saksan olosuhteisiin.

Hampurin osalvaltiossa on kuitenkin päätetty siirtyä kuuden ensimmäisen kouluvuoden osalta kaikille yhtenäiseen kouluun. Kuudennen luokan jälkeen oppilaat jakautuvat kahteen linjaan, toinen johtaa lukioon toinen ammattikouluihin (Aikaisemmin linjoja on ollut kolme, ja valinta on tehty aikaisemmin). Valinnan linjasta tullevat tekemään opettajat eivät vanhemmat. Tämä ratkaisu puhutti melkoisesti espoolaisrehtoreita.

Terveisiä Hampurista osa 3

KUVA: Viehtättävä Gesamtschule Hornin toinen luokka noin 12. minuutin mittaisella englannintunnilla

KOLMAS Hampurinpäivä takana. Aamulla lähdimme jo klo 8 kohti hampurilaiskoulua. Oli upeaa nähdä, kuinka pienin elein saksalaisopettajamme ohjasi luokkaa. Oppilaat olivat 100 % tunnista opiskelutilassa. Opettajan ei tarvinnut pitää kuria eikä keskeyttää opetusta kertakaan. Kaikki tieisivät, mitä pitää tehdä. Ja tekivät niin itseohjautuvasti pienissä ryhmissä. Välittyivätkö rutiinit jo seinistä? Vai kotoa? Jos meillä on saksalaisista opittavaa, niin ainakin siitä, kuinka vahvat rakenteet voivat tukea opetusta.

PUOLEN päivän palasimme hotellille. Minä lounastin hyvässä seurassa tutun schnitzelin.

Terveisiä Hampurista osa 2

TOINEN opintopäivä alkoi sekin aikaisin. Buffet-aamiaisen jälkeen koko porukka marssi metrolle. Ohjelmassa oli tutustumiskäynti Finnlandhausiin ja Suomen konsulaattiin.

RAKENNUS on valmistunut v. 1966. Konsulaatti hoitaa konsulipalveluita. Se mm. myöntää passeja ja vihkii aviopareja. Konsulaatilla on myös "julkisuus-diplomatiatehtäviä"; se edistää suomalaisyritysten bisnestä ja tekee kulttuurityötä. Konslulaatissa myös seurataan Suomea koskevaa lehdistökeskulua. Viime aikojen tärkeä puheenaihe on ollut PISA. Rinnakkaiskoulujärjeselmää ollaan keventämässä Hampurissa niin, että jatkossa kaikki käyvät samaa koulua kuusi ensimmäistä vuotta. Sen jälkeen opettajat jakavat lapset kahteen ryhmään. Toinen jatkaa ammatilliselle, toinen lukiolinjalle.

KUVA: Tuore pääkonsuli Erja Tikka esitteli toimistonsa toimintaa.

LOUNASTAUON JÄLKEEN tutustutuimme Hampurin merimieskirkkoon. Merimieskirkko on rekisteröity yhdistys, joka on saanut tehtävänsä Suomen ev.lut.kirkolta. Hampurin merimieskirkossa on töissä kahdeksan ihmistä.

KUVA: Merimieskirkon rakennus on vuodelta1966.

MERIMIESKIRKON alkuperäinen tehtävä on ollut pitää huolta merimiehistä. Maailma on muuttunut kovaa vauhtia. Nykyään laivat ovat koko ajan merillä, ja satamissa vain muutaman tunnin. Niinpä MMK onkin suuntautunut yhä enemmän tukemaan hampurilaisten suomalaisyhteisöä. Merimieskirkko tarjoaa edullista majoitusta kaikille. Sen keskeisin rahoituslähde on juuri valmisteilla olevat joulumyyjäiset.



MERIMIESKIRKON puittessa toimii mm. Suomi-koulu, partio, käsityökerho, Raamattupiiri ja kuoro.

TUTUSTUMISRETKEN jälkeen Ilpo, Osmo ja minä kävimme päivällisessä Luigin italiaisessa pizzaravintolassa. Illan suussa nostin turvonneet jalat ylös. Löysin muuten upean Elvis-paidan.

Terveisiä Hampurista

KUVA: Ryhmä Rämä hampurilaiskoulun portilla. Jukka S, Osmo, Jukka K. Ilpo, Pentti

KELLO 4.55. ylös ja suihkuun. Taksi oli tilattu 5.25:een. Espoon keskustaan asemalle, ja sieltä tilausbussilla lentokentälle. Kolmisenkymmentä ala- ja erityiskoulun rehtoria oli lähdössä opintomatkalle Hampuriin.

LENTO sujui nopeasti, ja perillä odotti kiertoajelu bussilla. Sitten hotelliin Zssss majoittumaan. Huone oli asiallinen ja vaatimaton. Tehtävienjakokokous, ja sitten pienissä ryhmissä metrolla kaupunkiin tutustumaan. Metro/juna oli täälläkin kätevä väline. Ilma oli sateinen, mutta lämmin.

KUVA: Hampurin parhaat makkarat saa kuulema tästä kioskista.

ILLALLA pidimme Janne, minä ja opetuspäällikkö Ilpo palaveria oppimiskeskusten kehittämiskuviosta. Latasin 10:llä eurolla 24 tunnin nettiyhteyden, joten lastun lähettäminen onnistui.

Maailman Opettajien Päivä 5.10. Pariisissa

UNESCO juhli Maailman opettajien päivää Pariisissa 5.10.2009 pidettävällä seminaarilla. Auroran koulun rehtorina minulla oli suuri kunnia edustaa Suomea, Espoota ja omaa kouluamme ja kertoa seminaarin osallistuville millaista on olla opettaja Suomessa vuonna 2009. Lyhyen 10 minuutin puheenvuoroni otsikkona oli "The Secret of the Quality of Finnish Teachers."

KUVA: Maailman opettajien päivän tapahtuma järjestettiin UNESCON päämajassa Pariisissa.

UNESCO on juhlinut opettajien päivää vuodesta 1966 alkaen, Tämän vuotinen teema " Rakenna tulevaisuutta- investoi opettajiin" oli tapahtuman keskeinen message. Nyt tarvitaan opettajia joilla on laaja pätevyys ja hyvä motivaatio. Vuosien 2007-2015 aikana tarvitaan 10,3 miljoonaa uutta opettajaa! Opettajia jää eläkkeelle. Heitä siirtyy muihin töihin mm. palkan ja opettajin kohdistuvan väkivallan vuoksi. Köyhiä opettajia ei arvosteta. Rekrytointi ei ole helppoa, siksi heikko opettajien asema maailmassa mm. talouskriisin vuoksi on.

UNESCO vetoaa kaikkiin valtioihin, että ne satsaisivat opettajien palkkoihin ja täydennyskoulutukseen. Opettajat eivät ole vain kuluerä, he ovat investointi tulevaisuuteen. Opettajilla on ratkaiseva rooli sen takaamisessa. että jokainen oppilas saa laadukasta ja relevanttia opetusta. Opettajien palkkoja on suojeltava. Opettajien on oltava päteviä.Opettajia on suojeltava väkivallalta.Opettajan ammatti voi olla vetovoimainen vain, jos siihen sisältyy vapautta. Koulutuspolitiikassa on kuultava opettajia. Mutta onnistunut koulutyö vaatii myös oppilaitten tarpeitten tyydyttämistä. Lasten oikeuksia on kunnioitettava.

KUVA: UNESCON pääsihteeri Koichiro Matsuura kunnioitti seminaaria lyhyellä puheellaan opettajien tehtävän tärkeydestä ja opettajapulan haasteesta.

VIRKAMIESPUHEENVUOROJEN jälkeen päästettiin meidän "oikeat" opettajat Afrikasta, Aasiasta ja Euroopasta puhumaan, millaista työ tänään on. Professori Vasudha Kamat Intiasta korosti informaation oppimisen rinnalla, että ” Every pupil needs a loving and committed, concerned teacher”. Työn ohessa koulua käyvät oppilaat kaipaavat opettajaltaan rakkautta ja kunnioitusta. Senegalinen Mamadou Diouf edusti senegalilaista opettajajärjestöä. Hän kertoi, kuinka Senegalin hallitus oli erottanut päteviä opettajia ja kouluttanut tilalle osa-aikaisia opettajia ja sijaisopettajia.

OMASSA puheenvuorossani esitin terveiset Espoosta. 10 minuutin alustukseni clue oli etsiä Suomen kansainvälistä hämmästystä herättäneiden PISA-tulosten selityksiä koulujärjestelmämme sisältä. Esitin suomalaisen opettajan laadun salaisiksi aseiksi seuraavat tekijät: (1) Luottamuksen kulttuurin, (2) Sen että parhaat ylioppilaat haluavat meillä (luokan) opettajiksi, (3) Kansallisen historiamme, jossa kouluilla ol tärkeä rooli itsenäisen kansakunnan synnyssä, (4) )Akateemisen koulutuksen, johon kuluu tutkimusperustainen opetus ja harjoittelukoulujärjestelmä, (5) Opettajan ammatin professionalisuuden, johon liittyy (6) Pedagoginen Autonomia. Lisäksi tärkeää on ollut (7) Johdonmukainen, hallitusten vaihdoksista riippumaton kaikille yhteistä koulua ajava kansallinen koulutuspolitiikkamme.

ALUSTUKSENI käynnisti vilkkaan keskustelun, Yleisöstä kommentoitiin myös , ettei menestyksemme johdu niinkään koulutusjärjestelmästämme vaan yleisemmin maamme tilanteesta ja mm. helposta kielestämme. Niinpä niin. Sain puheenvuorostani myös paljon kiitoksia, ja käyntikortteja vaihdettiin :-)

Viikkokirje 41/2009

- Auroran koulun viikkokirjeen ensimmäinen painos (pe 2.10.)-

TÄSSÄ seitsemännen kouluviikon ohjelma. Yksi viikko syyslomaan.

VIIKON AVAINTEHTÄVÄ

Kouluviikon avaintehtäviä on viedä viimeinen kokonainen kouluviikko ennen syyslomaa kunnialla läpi.


Maanantai 5.10

Martti-rehtori Pariisissa virkamatkalla (UNESCO). Apulaisrehtori Ulla vastaa talosta. Kouluravintolaan tullee uusi esimies. Monivuotinen emäntämme Irma-Astrid Mesiäinen siirtyy muihin tehtäviin.

Tiistai 6.10.

Rehtori taas paikalla. INFO klo 9.45-10.00 (mm. siivouspäivä ja syysloma-maanantain ohjelma)
Kolme iloista rosvoa- kuunnelma jatkuu klo 10.10
OHR klo 13.30-15. 6a-luokka.

Keskiviikko 7.10

YT klo 8-9. varattu opettajien työskentelylle. Ohjelma ilmoitetaan tiistaina 6.10. infossa.
Espoon alakoulujen rehtori opintomatkalla ke-la. Martti- rehtori pois. Apulaisrehtori Ulla vastaa talosta.
Tyttöjen jalkapallo-cup, eikö niin.

Torstai 8.10.

Oppimiskeskus Aurora: Smartboard-koulutusta erityisopettajille (Sari Karjalainen)
Espoon alakoulujen rehtori opintomatkalla ke-la. Martti- rehtori pois. Apulaisrehtori Ulla vastaa talosta.
Koulu päättyy oppilailla klo 12.45. Opettajat siivoavat talon varastot jne.

Perjantai 9.10.

Espoon alakoulujen rehtori opintomatkalla ke-la. Martti- rehtori pois. Apulaisrehtori Ulla vastaa talosta.

Ennakkotietoa viikosta 42

Maanantai 12.10

Koulupäivä. Tarkempi ohjelma ilmoitetaan koteihin viimeistään keskiviikkona 7.10.
Rehtori ja eräitä opettajia vuosilomalla/virkavapaalla

Tiistai 13.10- Perjantai 16.10

Auroran koululla syysloma. Rehtori paikalla torstaina ja perjantaina.
Opettajat ja oppilaat lomilla.

Pohjoismaisessa opetussuunnitelmaseminaarissa

MINULLA oli ilo esitellä Auroran koulun 20-vuotista historiaa taidekasvatuksen integroijana koulun arkeen. Puolen tunnin alustusta oli Opetushallituksessa kuuntelemassa taidekasvatuksen asiantuntijoita Pohjoismaista ja mm. Liettuasta. Seminaarin johtajana oli opetusneuvos Irmeli Halinen.

iPHOTO ja KEYNOTE-ohjelmilla olin "taikonut" kasaan ainakin omasta mielestäni hyvin menneitä vuosia kuvanneet kuvaesitykset. Salissa vallitsi käsin kosketeltava tunnelma, kun luin vuonna 1990 kirjoitetun Sonaattimme, ja taustalla jylisi opettajamme Uma Jutilan rekonstruoima musiikki. Niin se aika kiitää.



SEMINAARIN toinen koulucase oli Lassi Kilposen Kruunuhaan yläkoulun upea näyte vuosittaisesta taideprojektista, jonka eri aineiden opettajat tekevät yhdessä. Vähän oli hienoa katsoa ja kuunnella, kuinka Euroviisuvoittaja vm. 2009 soitti kappaleensa koulun kuoron ja orkesterin kanssa.

Toinen PRO-REXI-seminaaripäivä 2.10

ALUKSI muutama kuva täältä Leppävaarasta
- klo 10.55-

KUVA: Toisen seminaaripäivän puheenjohtajana oli Jukka Kuittinen.

AAMUN ensimmäisen luennon piti kirjalija Anja Kulovesi- Leino. Teema oli ”Kiireen kesyttäminen”. Tässä vain muutama poiminta, asia on niin tärkeä (huomasin käydessäni tänään koululla), että tähän kannattaa palata kunnolla.

• Kiiretutkijoita on tosi vähän. Merkittävä löytö ns. saunotuspäivä (lupaan avata myöhemmin).
• Yhteisön kiireen kesytys on työn suunnittelua ja organisaatiota. Uudelleen tekemisen opettelua. Vanhojen ei toimivien käytänteiden raikastamista.
• On monta tyyliä kasata itselleen kiire.
• On monia hyviä keinoja, eri tyyleille sopivat eri keinot: Palastele, Delegoi. Pohdi, mikä on riittävn hyvää. Laadi Not to do-listoja. Ole juuri tässä. Investoi läsnäoloon. On hyväksyttävä, ettei aina ole aikaa analysoida riittävästi. Ei liikaa rautoja yhtä aikaa tulessa. Raja tulee kaikilla vastaan, ja koko dominopino kaatuu. Yksi ainoa kohtaaminen kerrallaan. Kunnoita tehtävää. Pidä huolta omista terveistä rajoistasi. Älä yritä venyä yli rajojesi. Älä huolehdi turhia. Pieni aikalisä tehtävien välille. Nauti töistä, mutta älä anna tylsien hommien kaatua päälle- tai toisten päälle
• Jokaisen pitäisi laatia henkilökohtainen kiireenkesytyssuunnitelma, jossa edetään pieni konkreettinen juttu kerrallaan.
• Kiire myös lahja, se tekee näkyväksi sen, mikä ei enää toimi. Kiireen kesytys on työkulttuurin kehittämistä: Miten tehdä asioioita fiksummin, ei kovemmin.
• Minkälaisen työkulttuurin haluamme? Tarvitaan visio hyvästä työstä.
• Muutos tapahtuu mikroaskelin arjen valintina.
• Kiire on asennekysymys: Kaikkea ei ehdi yhdessä elämässä. Jostaim on myös luovuttava

KUVA: Pastori Jaakko Heinimäki pohti esimiehen kuoemansyntejä keskiajan filosofian pohjalta.

Pro Rexi-seminaari 1.10.

KUVA: Päivänkehrän koulun kuoro avasi tilauksen todella komeasti.

TÄSSÄ alkupalaksi muutama kuva Sellosalista.

Rehtoreiden rehtori Ari Pokka avasi tilaisuuden
- kello 13.20-

Ari Pokka toivotti väen tervetuleeksi. ProRexi-tapahtumat ovat uudenlainen konsepti. Nyt Espoossa on kolmas prorexi-tapahtuma. Elämme aikaa, jos Suren skenario tulevaisuuden koulusta: rapautuvana kouluna uhkaa todentua. Pokka haastoi arvostamaan suomalaista maailman parasta koulunjohtamisen tasoa.

KUVA: Sivistystoimenjohtaja Aulis Pitkälä esitteli väelle Espoon sivistystoimea ja sen haasteita.

KUVA: Timo Lankinen korosti puheessaan koulutuksen ja erityisesti perusopetuksen arvoa.

- kello 13.32-

Timo Lankinen muistutti että kunnat säästävät nyt erityisesti koulutusmenoista. Kuitenkaan koululaitos ei ole lamaa aiheuttanur. Koulutusmenot ovat itse asiassa meillä OECD-maiten keskitasoa. Silti suomalaista koulua on pidetty maailmanluokan innovaationa. Koulu jää liian usein liian vähille voimavaroille. Emme ymmärrä koulutuksen merkitystä. Olemme huolestuttavan negatiivisen kierteen alussa. Emme ymmärrä, että perusopetusta tulee jatkuvasti huoltaa. Joudumme säästämään, mutta samaan aikaan perusopetus vaatii selvää lisäinvestointia. Maailmalla on käynnissä raju osaamiskilpailu.

Koulujen kehittämisen keskeinen voimavara on Lankisen mukaan rehtorit. Rehtoreilla on keskeinen merkitys kansallisen koulutuspolitiikan toimeenpanossa, mutta myös kunnallisten päätösten. Johtamisessa korostuvat paradoksit yhä enemmän kokonaisvaltaisuus. Rehtorin tehtävästä on tulossa entistä vaikeampi tehtävä, mutta myös kiinnostavampi. "En tunne toista ammattikuntaa, joka olisi yhtä vastuuntuntoinen", Lankinen päätti puheensa ja halusi välittää rehtoreille ihailevat kannustuksen sanat.

Paneelikeskustelu
- klo 20-

KUVA: Rehtorikouluttaja Jukka Ahonen haastoi työmarkkinaosapuolien edustajia pohtimaan pedagogiikka ja taloutta.

JUKKA Ahosen keskustelukumppaneina olivat Vuokko Piekkala Kunnallisesta työmarkkinalaitoksesta ja Olli Luukkainen OAJ:sta. Yhdessä pohdittiin mm. kysymystä, tuleeko meillekin ajatus, että koulutus kuuluukin maksaa itse. Rahaa kun tarvitaan sos. ja terveyden huoltoon. Roolinsa mukaisesti Piekkala halusi eroon pienistä tehottomista kouluista.

Molemmat suhtuatuivat myönteisesti pedagogiseen johtajuuteen. Luukkaisen mukaan koulun johtamiseen liittyy aina pedagoginen johtajuus.Häntä huoletti, jääkö siihen aikaa? Jos yksikkö kasvaa kovin suureksi, onko rehtorlla aikaa ja halua katsoa asioita pedagogisesti. Luukkainen kantoi huolta tasa-arvon vaarantumisesta, ja oli jopa valmis lisäämään normeerausta.

Rehtorin työn vastuullisuudesta Piekkala nosti esiin vastuun ja vallan sidoksen. Miten voi vastata, jollei ole valtaa. Auttaisiko jos tuntikehyksen sijasta saisi rahaa? Yleisö sanoi, ettei ei. Luukkaisella oli myös kriittinen kanta kokonaisbudjettiin. "Se on hienoa, kun on mitä jakaa, mitä kohdentaa. Mutta on pään panemista puskaan antaa valtaa kun pitää leikata.

Ahonen pyysi osallistujia pohtimaan, miten asiat hoidettaisin niin, ettei rehtoreista tulisi pelkästään talousjohtajia. Työmäärä on jo kohtuuton,ja tehtäviä valuu alaspäin. Luukkainen tarjosi ratkaisuksi viisaasti johdettua kuntatason organisatiota, jossa kukin teksi sitä työtä, johon osaaminen kohdistuu. Rehtori ei ole palkanlaskija. Apulais- ja vararehtorijärjestelmää on kehitettävä. Aikaa on saatava kehittävälle johtamiselle, ja tämä vaatii resursseja. Piekkalan vastas oli opettajien kokonaistyöaika. Hän toivoi, että päästäisin jatkamaan kokonaistyöaikakokeilua. NIinikään hän ehdotti oman työajan kulumisen seurantaa ja opettajlle yksinkertaisempaa palkkausjärjestelmä.

Luukkainen muistutti, että nykyinenkin työaikamalli antaa mahdollisuuden korvata erityistehtäviä. Johtajuuden vaaliminen on tärkeää. Koska rehtori johtaa asiantuntijoita, on tärkeää kohdentaa täydennyskoulutusta rehtoreille.

Entä rehtorien palkka? Piekkala näki ratkaisuna henkilökohtaiset lisät niille, jotka tekevät hyvää työtä. Isoihin kouluihin olisi suunnattava opetusvelvollisuuden huojennusta. Luukkaisen mukaan rehtorin työn vaativuus on sitä luokkaa, että perustasoa pitää nostaa kaikilla. Työmäärä on saatav kohtuulliseksi.
työaika iso asia. Työmäärä saatettava kohtuulliseksi

ENSIMMÄISEN seminaaripäivän pääluennon piti dosentti Salli Saari. Teemana oli rehtori kriisijohtajana. Siitä kannattaa kirjoittaa myöhemmin ihan erillinen lastu.

KELLO 17 alkoi Espoon kaupungin vastaanotto, ja klo 18.30 Juhlaillallinen. Ne jätin tällä kertaa väliin.

Erilainen torstai

TÄNÄÄN on erilainen torstai. Espoolaisrehtorit osallistuvat Sellosalissa pidettävään kaksipäiväseen kansalliseen PRO-REXI-seminaariin. Vain piipahdan koululla hoitamassa muutamat paperirästit. Päivän aikana on luvassa "realiaikaisia" raportteja suoraan Leppävaarasta. Ensimmäinen päivä päättyy kaupungin vastaanottoon ja sitten juhlaillalliseen.

EILINEN meni juoksuksi
kuten arvelinkin.

KUVA: KiVa-tiimin Kaija esittelee ulkovalvojille tulevia tunnistusliivejä

YT- TEEMA-ISTUNTO sujui napakasti. Kiva-tiimi perehdytti porukkaa syysloman jälkeen käynnistyvään ohjelmaan. Vanhemmille järjestetään loka/marraskuun taitteessa oma iltansa, jossa toimintatapaa esitellään. Sovimme myös, että 8.10 panemme koulun nurkat kuntoon, ja tuolloin koulu päättyy kaikilta oppilaita klo 12.45.

EDUARDO ANDERE seurasi sitten päivän ajan koulumme toimintaa. Kävimme pitkiä keskusteluja suomalaisesta koulun johtamisesta ja Pisa-tulosten taustoista. Ytsävällisesti opettajamme mm. Ulla, Sirpa ja Ismo pitivät hänelle seura, kun piipahdin virastossa puolen päivän aikaa. Iltapäivällähain hänet mukaan Ruusutorpan koululle, jossa juonsin kolmannen ja viimeisen KIMARA-iltapäivän. Arvelen, että tämä espoolainen tapa järjestää täydennyskoulutusta on ulkomaalaisestakin kiinnostavaa. Ks. linkki

ILLALLA kokosin vielä saadun palautteen, ja sitten onnellisena mutta väsyneenä unten maille.