Idean juuret ulottuvat Euroopassa ainakin 1600-luvulle. Omista muistiinpanoistani löydän monien tämän tapaista opetusta suositteleiden pioneerien nimiä mm, J.A. Comenius (1592- 1670) ja William Petty (1623- 1687), Oppiaineen isänä pidetään Christian Wilhelm Harnischia (1787- 1864 jaa.) Muita tärkeitä nimiä ovat Friedrich Fröbel (1782- 1852),, Otto Glöckel (1874- 1935), John Dewey (1859 - 1952 jaa.) sekä Ovide Decroly (1871 - 1932 jaa.) Ja Suomessa Mikael Soininen (1860- 1924) , joka perusteli oppiainetta mm, herbartilaisella harrastuspiiriajattelulla. Aukusti Salo,(1887- 1951)teki siitä 1930-luvulla alakansakoulun opetuksen keskeisen aineen. Kokonaisopetus sopi Salon mukaan pienille oppilaille, joiden miellevarasto oli puutteellinen. Lisäksi kokonaisopetus oli tehokas, kun aineesta toiseen siirryttäessä ei tarvittu joka kerta uutta valmistavaa keskustelua.
Kotiseutuoppia ei löydy kansa- tai oppikoulua koskevasta säädöksistä virallisena omana oppiaineenaan ennen vuotta 1929, jolloin kotiseutuoppi tuli uutena aineena kansakoulujen maantiedon yhteyteen. Se oli eräänlainen usean aineen eheyttävä sisältökokonaisuus, jota opetettiin ennen kuin niitä alettiin opettaa erikseen. Se antoi myös aiheita askarteluun, kirjoittamiseen jne.
Kotiseutuopin tavoitteet
Kotiseutuopin tavoitteena oli johdattaa lapsi ymmärtämään ja arvostamaan omaa kotiseutuaan, sen ihmisiä,, luontoa ja elinkeinoja. Lapsissa haluttiin herättää rakkautta kotiseutuun, isänmaallisuutta, yhteisöllisyyttä ja rakkautta laajemmin ihmiskuntaa ja ympärisöä kohtaan.
Kotiseutuopin sisältöjä
Keskeisiä sisältöjä olivat mm.
- Luonnontiedosta; luonnontuntemus eläimet, kasvit, vuodenajat, sää, paikallinen luonto
- Maantiedosta: kotikylän lähiseudun kartta, ilmansuunnat, tärkeiden paikkojen sijainnit, maisemat
- Historiasta oman kotiseudun historia (kansanperinne), tärkeät tapahtumat ja henkilöt
- Yhteiskuntaoppi: käytännön taidot; ihmisten elinkeinot, ammatit, kunnallinen elämä
- Käsityöaskartelusta muovailu, rakentelua.
Kotiseutuopin työtapoja
Perinteinen työtapa oli toki kyselevä opetus, jossa käytettiin kirjan lisäksi kuvia, karttoja ja esineitä. Mutta sen rinnalla retket luontoon ja työpajoihin ja kävelyt lähimaastossa olivat keskeisiä. Kerättiin kasvi- ja kivikokoelmia. John Dewey korosti tutkimalla oppimista. Didaktisista periaatteista korostuivat käytännöllisyys, havainnollisuus (myös havaintjen teko ja niistä oppiminen ) ja toiminnallisuus.
Entä nyt?
Opetus oli pitkään linjassa kansallisromanttisen kasvatusihanteen kanssa, jossa kotiseutu ja isänmaa olivat keskiössä. 1970-luvulla maailma teollistui ja muuttoliike suuntautui kaupunkeihin. Koulumaalmassa toteutettiin peruskoulu-uudistus. Muutosten myötä kotiseutuoppi sulautettiin osaksi ympäristöoppia , luonnontietoa ja maantietoa. mutta perusajatus – lähialueen tunteminen opetuksen lähtökohtana – elää yhä suomalaisessa koulussa, muttei yhtä keskeisenä. Kunnat ja opettajat voivat yhä työssään jakaa paikallista aineistoa (museot, retket, paikallishistoria ja mm. , yrityskäynnit). Oppilaiden kotiseutuosaamista voidaan vahvistaa mm. eheyttävissä oppimiskokonaisuuksissa mm. yhteistyössä paikallisyhteisön kanssa. Niinikään monissa kunnissa ja kouluissa tehdään opintoretkiä. Elinkeinoelämään tutustutaan mm yrityskylissä ja yläkoulujen työharjoittelussa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti