Kiinalaisten koulunjohtajien loppuseminaarissa

Hienoa, että sain osallistua torstaiaamupäivänä kiinalaisten koulujohtajien Suomessa pidetyn koulutussession loppuseminaariin Kumpulan kampuksella Physicuminin salissa.  Edellisen kerran  minulla oli ilo tavata  kiinalaisia pedagogeja viime elokuussa.

Tämä koulutus oli kymmenpäivän mittainen, ja osallistujia oli salin verran. Ohjelmaan oli kuulunut  mm.  kouluvierailuja. 

Seminaari alkoi juhlavilla puheilla, joita pitivät  Jyväskylän yliopiston tutkija Kristof Fenyvesi  ja varajohtaja Dang Guin. (Juhlallinen loppuseminaari, jossa osallistujille jaettiin diplomit, jäi tällä kertaa  meitä vierailta väliin)

Varsinaisia keynote puhujia oli kaksi: professori Jan Lundell  sekä tohtori Hannu Salmi Helsingistä. Lundell esitti erinomaisen tiivistyksen uuden aikakautemme haasteista. Salmi pohti omassa energisessä alustuksessaan, kuinka erilainen koulu olisi, jos se keksittäisiin vasa nyt.  Fakta on, että informaali oppiminen otettaisiin vahvemmin mukaan. Juuri tätä hän on edistänyt 40 vuotta.

 Pienen tauon jälkeen alkoi vuorovaikutteinen sessio, jossa kuultiin koulutusohjelmaan osallistuneiden puheenvuoroja.  Kullakin koulutukseen osallistujaneella  oli oma tutkimustehtäväsä, ja nyt tässä päätöstilaisuudessa  kuultiin heistä puolen tusinan kokemuksia ja vertailuja Kiinan ja Suomen koulukulttuurien välillä.  Teemoina olivat mm. suomalaisen ja kiinalaisen  opettajan työurat, digitaalinen kasvatus ja laitteet näissä maissa sekä kaksi esimerkkiä kiinalaisista kouluista, joissa ilmiöpohjainen ja STEAM-tyyppinen opetus on viety pitkälle.

Me suomalaiset paikalle kutsutut asiantuntijat: Anna-Mari Jaatinen, Matti Jokela,  Ari Perälä ja minä kommentoimme  alustuksista esiin nostettuja ajatuksia. Jukka ja Ari pitivät myös omat lyhyet puheenvuoronsa. Itse nostin esiin suomalaisen opettajankoulutuksen erityspiirteen: opettaja on omaa työtään tutkiva opettaja. Opettajien täydennyskoulutus kytkeytiin usein usean koulun yhteisiin kehittämishankkeisiin, jossa kerätään näyttöä eri metodien vaikuttavuudesta.

Ehkä hyvin pähkinänkuorenomaisesti voisi tiivistää kuultua (sikäli kun sitä ymmärsi pääkielen kiinan tulkin käännöksistä), että molemmissa maissa on vahva tahto rakentaa  opetusta ja  peruskoulu (toki koulutusta laajemminkin)  laadukkaaksi. Opettajankoulutus on tässä hyvin tärkeää. Usko ilmiöprojekteihin, joissa ylitetään oppiaineiden rajat, oli  vahvaa. Tekniikka kehittyy huikeaa vauhtia, ja siihen erityisesti AI:hin liittyy huikeita mahdollisuuksia mutta myös  uhkia.  Siksi kaikki ei ole joko tai vaan myös sekä että.