Kirjoja

Kirjoja

sunnuntaina, tammikuuta 27, 2019

Kiitos, Educa, taas

ON se Educa hieno juttu. Kävijöille täysin ilman kustannuksia tarjolla kahden päivän ajan mielenkiintoista ohjelmaa ja ehkä ennen muuta mahdollisuus tavata tuttuja eri puolilta maata.

OMA aikatauluni oli sellainen, että tällä kertaa en ehtinyt luentoja tai paneeleita seurata. Puoluejohtajien keskustelun anti  löytyi hyvin OAJ:n ja Hesarin sivuilta.

OLI nastaa piipahtaa Suomen luokanopettajien standillä. Viriiliä touhua heillä.Uudet nettisivut ja   oikein nettikauppakin.

Mitä muuta jäi osastoilta mieleen. Entinen Tutor-House on kännistänyt digilukiokursseja, jotka lisäävät hienosti pienten lukioiden oppilaiden mahdollisuuksia valita itseään kiinnostavia kursseja. Ja näillä kursseilla opettaja on aidosti virtuaalisesti läsnä.

EDITAN osastolla sai kuulla uusia uutisia NPDL-hankeen kehityksestä maailmalla. Valmennuskonseptia ollaan täälläkin uudistamassa.

LAUANTAI-päivän loppupuolelle oli sitten myös paneeli, jossa itse olin mukana edustamassa kasvatustiedettä.  Juttu eteni jouhevasti Arno Kotron tahtipuikottamana. Mukana olijat esittelivät napakasti oman vaihtoehtopedagogiikkansa ja minä olin sitten roolittanut itseni koomis-kriittisen tarkastelijan roolissa.

Aina oppii uutta. Viisaita puhuivat. En todellakaan tiennyt, että Suomessa on kaksi Freinet-koulua, toinen Helsingissä toinen Raahessa.

Itse paneelin otsikkoon vastailin, että eivät nämä vaihtoehtopedagogiikat hautaismaita ole, eivätkä ehkä museoitakaan. Niillä on aikanaan ollut valtava  merkitys tuoda vaihtoehto hyvin autoritääriselle, jopa väkivaltaiselle koululle - kunnes kaatuivat Suomessa keskinäiseen kinaansa sitä, mikä niistä on oikeappinen uusi koulu.

Mutta eivät ne enää tänään taida mitään pedagogiikan tink-tankkejäkään olla. Suomessa 1900-luvun lopulla alkaneen voimakkkaan koulunkehittämistyön ideoita haettiin kyllä ihan muistakin kouluista, joissa opettajat innostuivat saamastaan vapaudesta. Ehkä ne ovat terveyslähteitä. Mutta vettäkään ei saa juoda liikaa:-)

JA tietysti oli mukava vaihdella ständien lomassa ajatuksia ja kuulumisia tuttujen kanssa. Pisimpään sain nauttia Jussi Heikkilän,  Timo Hyvösen, Lasse ja Mirja Kilposen, Kai-Ari Lundellin, Jarno Paalasmaan, Jukka Sarpilan, Marika Toivolan ja Verme-noitien: Marianne Roposen ja Leena Keskisen seurasta.


Ei kommentteja: