Puheenvuoroja luovasta ja osallistavasta Suomesta

Kaakkois – Suomen ammattikorkeakoulussa projektityöntekijänä toimiva Antti Leppilampi (kuulua Leppilampi- sukua) on toimittanut yhdessä Silja Suntolan kanssa pienen mielenkiintoisen kirjasen:

Leppilampi, A. and Suntola, S. (Eds.). (2017). Conversations about creative and inclusive Finland. Xamk Inspiroi 2, Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu. 

Kyseessä on Luova ja osallistava Suomi – hankkeen  englannin kielinen mutta helppolukuinen loppu-julkaisu,  jolla viestitään ulkomaille päin, mitä 100-vuotiaassa Suomessa tapahtuu ja minkälainen on luova ja osallistava Suomi.

Julkaisussa on kolme pääteemaa:  kulttuuri, työelämä ja koulutus. Minua pyydettiin kirjoittamaan koulutus-osioon lyhyt essee uudesta opetussuunnitelmasta siitä näkökulmasta, miten se opettaa luovuutta ja  miten luovuus siinä näkyy.

No tottakai kirjoitin. Kirjassa on paljon mielenkiintoista luettavaa ja raikas Jukka Turusen  taitto.

Tekstejä ovat kirjoittaneet: Katri Halonen, Martti Hellström, Antti Leppilampi, Jassin Rezai, Saana Suntola, Silja Suntola,  Marjo Suviranta  ja Kaija Villman.  Mukana on mm. Pekka Peuran ajatuksia.

JULKAISUN voi ladata maksutta tästä osoitteesta: http://www.theseus.fi/handle/10024/139453

LAITAN tähän talteen oman puheenvuoroni uudesta opetussuunnitelmasta, englanniksi ja suomeksi.

New curriculum 
Martti Hellström

The Finnish comprehensive school is the best in the world. That is quite a lot. For 50 years we have developed the quality of teaching and at the same time we have tried to prevent the growth of differences between schools. Equality is an important value for us.

The educational goal of our comprehensive school is fantastic. We bring up individuals who can grow to be fully themselves and who can find their place in society. In the Pestalozzian spirit we educate the child as a whole, we give ingredients and stimuli to the mind, hands and heart.

A person has four ways to encounter the world: intellectual, practical, moral and esthetic. One approach is always too narrow. A person who can encounter different situations in different ways will succeed. Children have a natural desire to create, express and realize themselves.

Artistic education has an exceptionally strong position in the Finnish educational system. Depending on the way of calculating and on the differences between schools, Finnish pupils receive esthetic education 28 – 50% of the school time. They learn  to use art and their skills in the lessons of several school subjects: Finnish and literature, visual arts, music, craft and domestic science. Pupils can choose optional courses on the arts they want to learn more.

Municipalities have run special classes with more lessons on a certain subject. The first ones were music classes. The pupils in these classes have an opportunity to focus on their own hobby. A hobby is an important thing.

The interactive, phenomenal and activating method developed in artistic education is used in other subjects as well. Finnish teachers can use  art subjects that are close to them. The new curriculum especially emphasizes the usefulness of drama.

In addition to classes there are clubs in schools where learning of art can be further deepened. The rich tradition of feasts in schools also provides pupils with opportunities to use their skills and bring esthetic joy to the others.

Sama suomeksi

Suomalainen peruskoulu on keskimäärin maailman paras. Ja se on paljon. Noin 50-vuoden ajan olemme kehittäneet jatkuvasti sekä perusopetuksen laatua että yrittäneet estää koulujen välisten erojen kasvua. Tasa-arvo on meille tärkeä arvo.

Peruskoulumme kasvatuspäämäärä on upea. Kasvatamme yksilöä, joka saa kasvaa täyteen mittaan omaksi itsekseen ja samalla löytää paikkansa kansalaisena. Kasvatamme Pestalozzin hengessä lasta kokonaisuuutena, annamme aineksia ja virikkeitä päälle, käsille ja sydämelle.

Ihmisellä on neljä tapaa kohdata maailma: tiedollinen, taidollinen (praxis), moraalinen   ja esteettinen. Jokainen näkökulma on yksin vajaa. Ihminen, joka kykenee kohtaamaan erilaisia tilanteita eri tavoin, on vahvoilla. Lapsilla on luonnollinen halu luoda, ilmaista ja toteuttaa itseään.

Taidekasvatuksella on Suomessa poikkeuksellisen vahva kasvatuksellinen asema. Laskutavasta  ja koulukohtaisista ratkaisuista riippuen suomalainen oppilas saa ohjausta esteettiseen toimintaan 28 - 50 % kouluajastaan. Hän kasvaa taiteen ja taitojen luovaksi käyttäjäksi ja toimijaksi useiden oppiaineiden tunneilla: äidinkielessä ja kirjallisuudessa, kuvataiteessa, musiikissa, käsitöissä ja kotitaloudessa. Hänellä on lisäksi mahdollisuuksia valita  valinnaiskursseja taiteenlajeista, joihin haluaa erityisesti perehtyä.

Koko peruskoulun ajan kunnat ovat perustaneet  ns. painotettua opetusta  antavia erikoisluokkia. Näistä vanhimpia on musiikkiluokat.  Näissä luokissa opiskelevilla on erityinen  mahdollisuus jatkaa itselleen tärkeää harrastusta. Harrastus on tärkeäja arvokas  asia.

Taidekasvatuksessa kehitettyjä vuorovaikutuksellisia, elämyksellisiä ja toiminnallisia työtapoja käytetään myös muissa oppiaineissa. Opettajilla on Suomessa lupa käyttää itselleen rakkaimpia taideaineita eheyttämään opetusta. Uusimmassa opetusuunnitelmassaame korostetaan erityisesti draaman vaikuttavuutta.

Oppituntien lisäksi useissa kouluissa toimii kerhoja, joissa taideharratusta voi edelleen syventää. Koulujen rikas juhlaperinne tarjoaa sekin  monille osaajille luontevia tilaisuuksia käyttää osaamistaan ja tuottaa toisille esteettistä iloa.

Tarinan valta

Päivitetty 25.2.2018

UPEA, mykistävä teos:

Torkki, Juhana. (2014). Tarinan valta. Kertomus luolamiehen paluusta Helsinki: Otava

Luin kirjan. Ja kymmeniä siitä tehtyjä arvioita. Kannatti. Muistiinpanoja kertyi yli 15 sivua.  Ja muiden itseäni älykkäämpien analyysit avasivat kirjasta puolia, joita en olisi edes huomannut.

POIMIN tähän vain muutamia ajatuksia, joita en halua unohtaa.
Vakuutuin siitä, kuinka vaikuttava hyvä tarina on.
Torkki antaa perusteltuja ohjeita sille, joka haluaa vaikuttaa toimii hän median, markkinoiden tai  politiikan piirissä, kuinka upea tarina kirjoitetaan.
About puolet kirjasta hän myös varoittaa siitä, kuinka tarinan tehovoimaa, tarinoiden ylivoimaa suhteessa tietoon,  käytetään manipuloimaan mieltämme.

Hyvä, vaikuttava tarina

Olemme aina valmiita kuulemaan kertomuksen, jossa joku ihminen uskoo unelmaansa - tai jossa jonkun unelma särkyy. Tarinat täyttävät Torkin mukaan tänään uskontojen jättämän aukon.

Tarinoiden vaikutus ja vetovoima perustuvat evoluution aivoihimme pakkaamiin ominaisuuksiin. Hyvä draama tuottaa meissä mielihyvää ja nautintoa – kuin seksi tai herkullinen ateria. Vetovoima johtuu kuulema dopamiini-hormonista, keskushermoston välittäjäaineesta, joka aiheuttaa mielihyvän tunteita ja osallistuu tunteiden säätelyyn. Torkin sanoin: Tarina on ihmisen vanhin ja alkuperäisin huume.

Järki ja tieto ovat aina paljon ohuempia kanavia vaikuttaa massoihin kuin tunteisiin vetoava tarina.

TORKIN asiantuntemus vakuuttaa. Hän  hallitsee paitsi alan auktoriteettien ajattelua, osaa myös avata sitä meille muille. Erityisen ansioikkaita ova kuvaukset Aristotelen ja Freytagin teoriamalleista.

Kirjasta saa hienoja neuvoja vaikuttavan tarinan kirjoittamiseen. Nyt  kun tarinat ovat muotia - mm. Espoo on sellaisen kirjoittanut -  on riemastuttavaa lukea Torkin kaksi neuvoa yrityksen tarinan rakentamista varten (sen sijaan, että luulee  voivansa itse kirjoittaa sellainen) :
- Ensimmäinen koskee asiakkaita. Yrityksen tulisi kohdella asiakkaita niin, että ne kertovat yrityksen tarinaa eteenpäin. Ja hehän kertovat, joka hyvää tai pahaa siitä, kuinka heidät on kohdatti. Kirjassa esimerkkionnistujana esitellää verkkokenkäkauppa Zappos.
- Toinen neuvo koskee yrityksen työntekijöitä. Yrityksen tulisi kohdella  työntekijöitä niin, että heillä on aihetta olla  ylpeitä yrityksestä.

Kaikille muille(kin) sopinee Torkin tiivistys tarinan kerronnan Bartheuksen teoriasta :
1. Rakenna mielekäs juoni, jossa jännite aluksi kasvaa ja lopuksi purkautuu.
2. Rakenna verevät, mielenkiintoiset henkilöhahmot.
3. Kuvita tapahtumien ympäristö – miltä näyttää, tuntuu, maistuu, tuoksuu.
4. Säännöstele jännitettä, pitkitä kerrontaa sopivasti.

Warning

NOIN puolet kirjasta on varoittelua. Tarinat ovat paitsi upeita myös vaarallisia. Niissä asioita yksinkertaistetaan. Syy-ja seuraussuhteet eivät ole aina tosia.

Tarinat ruokkivat väestön heimoontumista. Ihmisillä on Torkin mukaan sisäsyntyinen tarve ”vainoharhaiseen ja mustavalkoiseen maailmankuvaan”.  Ihmismieleen kuuluu  taipumus jakaa asiat kahtia. On olemassa hyvä ja on olemassa paha, välimaastoa ei ole. Mitä suurempi tietotulva, sitä mieluummin aivot jäsentävät asiat kahteen. Esimerkkinä Torkki käyttää perussuomalaisia.

Myös yritykset osaavat käyttää häikäilemättä tarinnallisuuteen liittyvää tietoa hyväkseen. Torkki tekee  tarkan  analyysin Applen  lokakuussa 2011 kuolleen  Steven  Jobsin tarinankerrontataidoista.  Tavallisen kuluttajan tavoin pukeutunut Steve Jobs rakensi tuotejulkistukset tunteisiin vetoavaksi tarinaksi. Virallisesti meneillään oli tuote-esittely. Käytännössä seduktio, eli harhautus.

ERITYISEN huolissaan Torkki on median tarinakiimasta. Aiemmin lehdistön rooli oli välittää objektiivista tietoa kansalle. Niistä maksavia on liian vähän. Niinpä  nykyään kirjoitetaan yleisöä takuuvarmastia  kiinnostavia tarinoita, jotka vastaavat heidän käsityksiään. Klikkaukset netissä ovat tuoteseurantaa.

Torkki kertoo konkreetin oman kokemuksena. Hän oli puhumassa ”merkittävän sanomalehden” toimittajille  ja korosti esityksessään  objektiivisen ja asiapitoisen tiedonvälityksen merkitystä. Hänen jo poistuessaan paikalta tilaisuuden järjestäjä tuli selvittämään, mistä olikaan ollut kyse: ”Olemme järjestäneen koko tämän seminaarin aivopestäksemme lehtemme toimittajia pois vanhanaikaisesta, objektiivisesta journalismista.”

Media osaa  käyttää tarinateoriaa ja draaman lakeja omassa uutisoinnissaan. Ensin esim. poliitikko nostetaan lukijoiden suosikiksi ja sitten hänet uhrataan. Siltä varalta, että media hyökkää kimppuun, Torkki antaakin uhrattaville  neuvon:

Tunnusta ja myönnä kaikki se, mitä sinusta väitetään ja mikä on totta. Tunnusta myös se, mikä ei ole totta mutta mitä sinusta väitetään. Ole syvästi järkyttynyt omasta kunniattomuudestasi. Näyttele roolisi loppuun saakka. Älä missään tapauksessa puolustaudu tai selittele.

Myös polititikot  osaavat käyttää  tarinan voimaa väärin. Puheisiin piilotetaan ikiaikaiste tarinoiden arkkityyppejä (esim. Daavid ja Goljat, Tuhkimo...) Torkki analysoi äätävän älykkäästi monien presidenttien puheita. Mm. Obaman, jonka puheista hän löytää taidolla kirjoitettuja tuntesiin vetoavia elementtejä (jotka muistuttavat yllättävästi mm. elokuvan Starwars repliikkejä) ja ei juuri lainkaan sisältöjä. Niillä luotiin huikean positiivinen mielikuva presidentistä.

JOKU asioita paremmin tunteva arvioi Torkin kirjaa about näin. Se on sekä hyvä että omaperäinen. Siinä, missä se on omaperäinen, se ei ole hyvä. Siinä, missä se on hyvä, se ei ole omaperäinen.

Voi olla, mutta minä suosittelen kirjan lukemista.

Ilkeästi Espoosta?

KUVA lainattu (ja hieman muokattu) Espoon Perinneseuran sivustolta.

OLEN parin vuoden ajan sukeltanut nykyisen kotikuntani historiaan. Ihan tositarkoituksella. Viimeistelen käsikirjoitusta sivistys-Espoosta , ja toivon, että kirjalle  löytyy kustantaja.

Menemättä nyt sen enempää yksityiskohtiin, kerron, että yksi tapani  tarkastalla Espoota on käyttää  työkaluna käsiteverkkoa identiteetti- brändi- imago. Jos haluaa ymmärtää, mitä Espoo objektiivisesti on, puhutaan identiteetista. Harmi kyllä sen tavoittaminen taitaa olla mahdotonta. Mutta aavistuksia siitä saa vertailemalla Espoon itsestään luomaa mielikuvaa (brändiä) siihen mielikuvaan, jota eri ihmisillä Espoosta on (imago).

BRÄNDIN tavoittaa mm. Espoon sivuilta löytyvästä Espoon tarinasta, jonka laatimiseen ovat osallistuneet niin kuntalaiset kuin virkamiehet ja poliittiset päättäjät (minäkin). Tässä linkki sivulle, josta se löytyy: http://www.espoo.fi/fi-FI/Espoon_kaupunki/Paatoksenteko/Espootarina

JOS luette ajatuksella esim. netistä  löytyviä tavallisten ihmisten kuvauksia Espoosta sellaisena, kuin he tämän kaupungin kuvaavat, sokea  Reetakin huomaa, että sitä kuvaa, millä Espoo itseään esittelee, ei niistä todellakaan löydy.

POIMIN tähän 10 kaikkein ilkeintä kuvausta Espoosta. Olen äärimmäisen otettu, jos jokin niistä  herättää halun opponoida tai kommentoida.

(1) ” Helsingin kyljessä elää Espoo, josta täytyy matkustaa Helsinkiin, jos haluaa töihin, elokuviin, konserttiin, syömään, tärkeille ostoksille tai viihtymään…. Onnellisimpia ihmisiä ovat yleensä sellaiset, jotka ovat muuttaneet Espoosta Helsinkiin.”   – Aarno ”Loka” Laitinen 

(2) "Espoo ei ole kaupunki, se ei ole maaseutua, se ei ole paikkakunta, se ei ole yhteisö.  Espoolla ei ole keskustaa, menneisyyttä eikä identiteettiä.” – Jukka Relander. 

(3) ” Espoo on kaupunki, puistoalue, maalaismaisemia ja saaristolaiskylä - ilman niiden tunnelmaa. Espoossa ei ole kantakaupungin porvarillista charmia eikä työläiskaupunginosien karheutta. Espoossa ei ole maalaista rehellisyyttä eikä saariston karuutta. Espoo on kevytlevite, kofeiiniton kahvi, sokeriton karkki ja hajunsyöjä. Espoossa ei ole väriä, hajua, makua. Mikä pahinta. Espoossa ei ole tyyliä.”  – Katja Lindroos 

(4) ” Espoolaiset ovat mielestään yhteiskunnan tukipilareita, vaikka tosiasiassa he ovat vain varakkaita, konservatiivisia, juurettomia ja pinnallisia kokoomuslaisia, joiden kannattaisi ihailla itseään vähemmän ja kuunnella muita enemmän. Espoolaiset ovat saaneet itse kaikki edut elämässä, mutta kulkevat ympäriinsä paheksumassa huonompiosaisia.” – Anu Partanen 

(5) ” Kaupungin tunnusmerkki on katu. Semmoinen, jossa on jalkakäytävä ja sen varrella on kauppoja, putiikkeja, kahviloita, baareja, terasseja partureita, työpaikkoja, puistoja, kirjastoja, asuntoja ja elämää. Löytyykö Espoosta jostain katuja? Edes yksi katu. En siis tarkoita espoolaisia tieväyliä, joita pitkin ajetaan väylän varrella olevalle hehtaarin parkkipaikalle ja siitä kävellään ostoskeskuksee Mistä löytyy katu Espoossa? Semmoinen, jolle astutaan suoraan kotitalon rappukäytävästä …” –Urbanisti 

(6) ” Espoossa on ranta rikkaille, kauppakeskuksia keskiluokalle ja ränsistyneitä betoniostareita köyhille sekä liikenneympyröitä kaikille.” – Kalle Kinnunen 

(7) "Espoossa on vahva oikeisto. Se on demokratian tulosta. Espoolaiset ovat äänestäneet rikkaat ajamaan rikkaiden asiaa.”– Antero Laukkanen  

(8) " Missä muussa suomalaisessa kunnassa on toinen kunta kruununjalokivenä tai hillosilmänä keskellä? Vain Espoo pystyy tähän." – Me Naiset-lehti 10.1.2018

(9) ” Arvioni Espoosta: ihan kokemisen arvoinen elämänvaihe, ehkä.”– FrankFishsticks

(10) ” Rivitalo, asuntolaina, farmariauto ja grilli. Ei hajua, ei makua, mutta kauniit muistot nuoruudesta.” – Tuntematon 

Takaisin pakkaseen

NO niin, täällä taas. Viikon mittainen kesä Teneriffalla (oikeasti siellä oli talvi) takana. Kyllä teki lämpö vanhan luille hyvää.  Ilmat osuivat kohdilleen. Pilvijengi kokoontui vasta lähtöpäivänä. Edellinen viikko nro 6 oli ollut kylmä. Ja sääennuste Aronaan näyttää, että viileämpää on taas tiedossa.

YMMÄRRÄN hyvin sitä varttunutta väkeä, joka viettää etelässä jopa kuukausia samaan aikaan, kun Suomessa sataa joko vettä tai lunta.  Etelän lempeän ilman lisäksi syöminen ja juominen ovat puoli-ilmaista. Ei tietenkään laaturavintoloissa. Rannalla kylmän oluen sain 0,95 eurolla. Kaupasta ison kassin appelsiinin eurolla.

TÄLLÄ kertaa matkan järjesti TUI. Ihan hyvin järjestikin. Hotelli MaryLanza oli kolmen altaan kompleksi. Tähtiä oli ****. Huoneisto oli kaksio, ja siinä oli oma keittiö. Siisti mutta jo kulunut. TV:stä näkyi Yle1. Usein myös kuului :-) Tekstitystä ei muuten ollut. Henkilökunta oli tosi ystävällistä. Netti toimi huonosti.

Tasan yksi retki naapurisaarelle: Gomeralla.  Mielenkiintoinen saari. Ehkä päivä oli huono, koska  koko Teneriffa näytti  retkeilevän sinne samana päivänä. Ja kaikki kymmenet turistibussilliset ruokittiin samassa syöttölässä.

Muutoin päiväohjelma oli levollinen. Maukas, monipuolinen aamiainen. Altaille. Torkut. Omatoimilounas. Altaalle. Ja sitten vielä muistiokävelyille (olimme täällä Playa de las Americasissa myös kolme vuotta sitten)  pimenevään - ja muuten nopeasti kylmenevään iltaan. Ja yhtenä päivänä vaimon askelmittari naputti 15 000 askelta. Appsi  oikein onnitteli. Lähtöpäivänä tuli  sitten kai 2000 askelta, ja appsi antoi tukkapöllyä.

VIIKKO meni tosi nopeasti. Mukana oli hyvää seuraa vaimon lisäksi  mm. Platonin Valtio ja Juhana Torkin Tarinan valta.  Niistä myöhemmin. Vaimo osti kesämekon, minä 8 euron nahkavyön markkinoilta. Eivät olleet markkinat muuten entisellään.

TUIn kone laskeutui Helsinki-Vantalle  klo 00.30. Kotona klo 02.00. Vie ehkä vähän voimia tottua 40 °:een lämpötilaeroon.  Mutta ei kun vaatetta päälle, kalenterin kimppuun ja jatkamaan hommia.

Espoon koulutilasuunnitelmasta - kriittisesti

ENSI keskiviikkona  Espoon opetus- ja varhaiskasvatus-lautakunnan listalla  on  erittäin merkttävä asia: virkamiesten valmistelema selvitys koulujen sijoittamisesta käytössä oleviin tiloihin. Mutta samalla yhdistellään ja lakkautetaan kouluja. Ja sijoitetaan korjaus- järjestykseen. Kokouksesta tulee lämmin ja pitkä!

AAMUN Helsingin Sanomat on julkaissut jutun asiasta. Maija Aallon kirjoittaman jutun otsikko on:

Koulumylläys suututti Espoossa ensin asukkaat, sitten poliitikot – ”Tällaisen koulujen viskelyn sinne tänne ymmärtäisi ehkä sota-aikana”. Espoon suurimmissa puolueissa löydetään korjatustakin esityksestä paljon sanomista.

Aalto on haastatellut neljän puoleen  edustajia. Kaikki puolueet ovat pettyneitä ja kriittisiä. Eivätkä vain poliitikot Yli 1 500 espoolaista vaatii kuntalaisaloitteessa kaupunkia luopumaan koulukorjauksissa investointikatosta kokonaan.  Tässä pikapoiminnat jutusta:

• On hieno periaate, että koulua pitää voida käydä terveissä tiloissa 
• Suunnitelmaa ei purematta niellä 
• Lähikoulujen pitää sijaita lähellä
• Koulumatkojen tulee olla turvallisia 
• Pienten koulujen lopettaminen on kipupiste
• Merisaappaan erityiskoulun lopettaminen on uhkarohkeaa
• Lukioiden siirtoja pitää harkita tarkkaan.
• Karkako sisäänpääsyraja lukioihin 
• Etelä-Tapiolan lukion siirto olisi virhe
• Matinkylä tarvitsee lukion ja sille paikan
• Ovatko pitkät vuokrasopimukset viisaita?
• Investointikaton on voitava joustaa 
• Koulujen korjaamiseen pitää etsiä lisää rahaa
• Tapiolan alakouluista  pitää tehdä pysyviä ratkaisuja pian.
• Suunnitelma voidaan vielä palauttaa valmisteltavaksi

SUUNNITELMA etenee Ovalan kokouksen jälkeen maaliskuussa  kaupunginhallituksen tila- ja asuntojaosto maaliskuussa. Tämän vuoden talousarvioon suoraan liittyvät ja syksyllä auki jääneet asiat etenevät valtuustoon asti. 

Itseohjautuva opetustuokio

LUOKANOPETTAJIEN didaktisen ajattelun koulutuksen "kruununa" pidetään Helsingin yliopistolla pedagogisen tietämisen kurssia. Luennot vetää emeritusprofessori Pertti Kansanen, ja lisäksi ryhmissä syvennetään neljää tieteellistä artikkelia. Kurssin päätteeksi jokainen laatii vielä kuvauksen opettajuuden käyttöteoriastaan.

MINULLA oli tänä keväänä ilo vetää sijaisopettajana yhtä ryhmistä. Istuntoja oli neljä.

Perusrakenne oli sellainen, että ennen tapaamista  jokaisen oli luettava tietty artikkeli ja kirjoitettava siitä ns. kommentaari (lyhyt essee). Siis oikein modernisti flipped classroomia. Kukin ryhmän vetäjä sitten ratkaisi, miten artikkelia käsiteltiin istunnossa.

Artikkelit olivat kaikki englanninkielisiä,  about 20-sivuisia ja ne oli julkaistu kansainvälisesti arvostetuissa journaaleissa. Teemat olivat mielenkiintoisia: Niissä käsiteltiin opettajan läsnäolon käsitettä,  positiivista kasvatusta, opettajan kontrolloivaa vs. itseohjautuvuuteen rohkaisevaa opetusotetta ja viimeisellä kerralla alakouun oppilaiden näkemyksiä hyvä opettajasta.

ERITYISESTI kolmannen kerran artikkeli: Reeve (2009) "Why Teachers Adopt a Controlling Motivating Style Toward Students and How They Can Become More Autonomy Supportive" jäi kiehtomaan. Ja niinpä päätin, että  toteutan viimeisen 90 minuuttisen session luopuen perinteisestä, huolellisesti opetustehtäväänsä valmistautuvan  opettajankouluttajan  roolista ja luottaen opiskelijoiden itseohjautuvuuteen: siis heidän kykyynsä ottaa vastuu omasta oppimisestaan ja antaa tilaa sille, mikä on heille itselleen merkityksellistä.

EXPERIMENTIN asetelma oli yksinkertainen. Kerroin, että tällä kertaa minä en määrää, miten artikkelia (teemana siis oppilaiten näkemys hyvästä opettajasta) työstämme. Kerroin, että minulle on tärkeintä, että tämä 90 minuuttia käytetään niin, että siitä on juuri heille eniten hyötyä. Muuta rajoitusta ei ollut, kuin että se, mitä tehdään päätetään yhdessä ja että se liittyy artikkeliin.

Ilmeistä näkyi, että VOI EI!!! Kerroin myös, miksi teemme näin: Saamme autenttisen kokemuksen kontrollin ja itseohjautuvuuden jännitteestä omassa itsessämme.

Sitten vierustovereiden kanssa keksimään, miten artikkelin käsittelustä olisi heille  paras hyöty. Kun noin 10 minuuttia alusta oli kulunut, meillä oli neljä vaihtoehtoa toimintatavoiksi: Keskustelu esiin nousseista yksittäisistä hyvän opettajan piirteitä pienryhmissä ja sitten yhteinen koonta, draamaleikki, jossa jokainen ryhmä valitsee jonkin hyvän opettajan piirteen, ja  muiden tehtävä on yrittää arvata, mistä on kysymys, keskustelu siitä, uskommeko noihin tuloksiin ja viimeisenä pohdinta; kannattaako opettajan pyytää oppilailta palautetta itsestään ja jos kannattaa niin miten sen voisi tehdä.

Jokainen ryhmä sai sitten jakaa neljä pistettä eri vaihtoehdoille. Kaikki muut paitsi draama saivat pisteitä. Eniten sai  viimeinen vaihtoehto, ja se siis otettiin.

Varmistin työtavan: Muodostetaan ryhmät. Kukin ryhmä pohtii kolmea kysymystä (jotka idean esittänyt ryhmä oli tiivistänyt) 1. Mitä hyötyä palautteen pyytämisestä oppilailta on? 2. Mitä haittaa siitä on? 3. Miten sen voisi käytännössä tehdä? Aikaa varattiin 15 minuuttia. Yksi oli kirjuri. Aikaa  sitten vielä pidennettiin yhteisellä päätöksellä.

Kun ryhmät olivat valmiit, tarjosin kahta vaihtoehtoista tapaa jakaa keskustelujen tuotokset: a) peräkkäiset monologit tai b) akvaariotyyppinen dialogi.

Perinteisempi monologimalli valittiin ja opettaja sai palkkansa eteen olla sihteeri.

Kokosimme vastaukset valkotaululle kolmeen eri sarakkeeseen kysymys kerrallaan, ryhmien vastausvuoroa vaihdellen. Tämän jälkeen oli vielä mahdollista kommentoida.

OLIMME siis ottaneet kopin artikkelin aiheesta, emme enää märehtineet sitä, vaan tuotimme  yhdessä dataa, uusi ideoita ja ajatuksia. Otin koosteesta valokuvan, ja lähetin sen ryhmälle.  Jos aikaa olisi ollut vielä enemmän, olisi vielä tarvittu synteesi. Eli kannattaako vai ei ja mikä olisi paras tapa.

Palasimme alkuun. Teimme siis tällaisen valinnan. Kuinka fiksulta se nyt jälkikäteen näyttää? Käytimmekö näin ryhmän istunnolle varatun ajan hyödyllisellä tavalla? Jokainen sai näyttää sormilla (1-5), kuinka hyvin onnistuimme.  Tulos oli ehkä 5- . Niiltä, jotka antoivat neljä sormea, kysyttiin, miten tekisimme homman vielä paremmin: Olisimme voineet ottaa vielä yhden kysymyksen: Mitkä ovat palautekäytännön mahdolliset ehdot. Pohdimme sitä vielä tovin.

Viimeiset minuutit sanallistimme itseohjautuvan otteen aiheuttamia tunteita. Etenimme hämmennyksestä, ehkä kiukustakin kohti tyytyväisyyttä ja onnistumista. Totesimme, että itseohjautuvuudelle  ja sen kehittymiselle kannattaa antaa tilaa koulussa. Vaikka se on  oppilaille selvästi raskaampi tapa. Maltilla. Kaikkeen se ei sovi.

Sanallistin myös oma kokemustani. Jännitti. Homma olisi voinut mennä pieleen. Mutta olin varautunut siihen, että tällä mennään vaikka "katkeraan loppuun saakka". Artikkelin teema oli siksi leppoisa, ettei suurta vahinkoa olisi syntynyt. Iholle pyrki koko ajan kontrollin himo.

JA sitä paitsi saimme homman valmiiksi 10 minuuttia ennen kuin aika loppui. Kaikki pääsivät syömään hieman etuajassa tällaistakin pientä expermenttikokemusta rikkaampana.

Reeven artikkelista

Reeve, J. 2009. 'Why Teachers Adopt a Controlling Motivating Style Toward Students and How They Can Become More Autonomy Supportive'. Educational Psychologist, 44: 3, 159-175.

MUUTAMA sana vielä Reeven artikkelista. Sen tavoitteena oli motivoida opettajia vähentämään haluaan kontrolloida  ja vahvistamaan oppilaiden  autonomiaa luokkahuoneessa. Artikkelissa esitellän kaksi käsitettä: oppilaan autonomiaa tukeva opetus (johon liitetään kaikki myönteinen: aiheiden mielekkyydestä, valinnanmahdollisuuksista oppilaan ainulaatuoisuden tunnustamiseen ) ja kontrolloiva opetus (johon liitetään kaikki kielteinen: omien ajatusten pakkosyöttämisestä kärsimättömyyteen ha tunnekylmyyteen).

Reeve esittelee syitä, jotka saavat opettajat turvautumaan kontrolloivaan opetustyyliin:
koulun kulttuuri, valta-asetelmat,  vastuu ja velvollisuudet,  kontrollin ja järjestyksen  (yleinen) arvostus (työrauha) ja  sitä tukevan toiminnan arvostus (myös rehtorit, vanhemmat)  sekä opettajan persoonallisuus.  Opettajat ajattelevat tietävänsä paremmin, mikä oppilaalle on parasta. (Eveliina)
opettajat esimerkiksi saattavat uskoa, että kontrolloimalla oppilaitaan he saavat pidettyä luokan paremmin kurissa ja järjestyksessä.  Reevekaan ei kehoita luopumaan rakenteista, ne hän mahduttaa autonomiaa tukevaan malliin. Meillä on mm. OPS!!!

Artikkelin lopussa  Reeve esittelee mallin, jonka avulla  opettajan olisi mahdollista omaksua autonomiaa tukeva motivointitapa kontrolloivan sijaan.
1. On tunnistettava ja vältettävä kontrolloivan tyylin käyttöä (jo kielessä: käskyt).
2. On  huomattava autonomiaa tukevan tavan hyödyt ja haluttava toteuttaa sitä.
3. On  opeteltava toteuttamaan autonomiaa tukevaa motivointia käytännössä (käskyjen tilalle kysyminen; palaute; tilaisuuksia asettaa oma mielekkäät tavoitteet, joilla tuetaan sisäistä motivaatiota; on myös annettava aikaa, jotta ei vastuuteta liikaa).

Vastaus valtuustokysymykseen koulujen henkilökunnan suojaamisesta yhä yleistyvältä väkivallalta

23 espoolaista valtuutettua allekirjoitti  24.1.2018 valtuustonkokouksen yhteydessä valtuustokysymyksen, joka oli tietoisesti rajoitettu koskemaan koulujen henkilökuntaa (ei siis tällä kertaa oppilaita).

koulujen henkilökunnan suojaamisesta yhä yleistyvältä väkivallalta (kv-asia)

Virkamiehet ovat toimineet ripeästi, ja vastaukseen otetaan kantaa ensimmäiseksi suomenkielisen opetus- ja varhaiskasvatuslautakunnan kokouksessa ensi keskiviikkona 14.2. Seuraavaksi sitä pui ruotsinkielinen Svenska-rum-lautakunta. Sitten kaupunginhallitus. Ja sitten se tulee valtuustoon.

KYSYMYKSEN taustalla oli vakava MTV:n uutisoima uutinen, että espoolaisrehtori oli pahoinpidelty työpaikallaan. Kirjoitin asiasta blogilastun 21.1.2018  (tässä linkki: http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2018/01/ehdoton-nollatoleranssi-vakivallalle.html )

Nostin teeman esiin myös facebookissa. Blogilastu luettiin 7333 kertaa. Sain useita yhteydenottoja siitä, kuinka väkivallan uhka on kouluissa hyytävän totta.

NYT siis lautakunta saa ottaa antaa virkamiesten vastaukseen. Olen itse pois kokouksesta- mikä on varmasti hyvä. Olisi aika erikoista vastata omaan kysymykseen. Mutta ennenkuin kerron, mitä mieltä itse olen vastauksesta, pyytäisin apuanne, hyvät ystävät. Me kysyimme kolme kysymystä:'
1. Mihin toimiin Espoo on työnantajana ryhtynyt, jotta jokaisella koulussa työtä tekevällä on lain takaama oikeus turvalliseen ja väkivallattomaan työympäristöön?
2. Ovatko nykyiset toimet ja järjestelyt sen mielestä riittäviä?
3. Jolleivat ole, mihin uusiin toimiin se aikoo ryhtyä, jotta henkilöstöön kohdistuva väkivalta koulussa loppuu.

Tässä vastaus.

Vastaus valtuustokysymykseen koulujen henkilökunnan suojaamisesta yhä yleistyvältä väkivallalta 

Martti Hellström ja 22 muuta valtuutettua ovat 24.1.2018 jättämässään valtuustokysymyksessä pyytäneet kaupunginhallitusta vastaamaan  (yo)  kysymyksiin...

Taustaa koulujen uhka- ja väkivaltatilanteista 

Vaara- tai uhkatilanteen sattuessa esimiehen tulee täyttää ilmoitus vaara- ja uhkatilanteesta -lomake yhdessä työntekijän kanssa mahdollisimman pian tapahtuman jälkeen. Lomake lähetetään oman toimialan työsuojelupäällikölle. Lisäksi esimiehen tulee käsitellä tilanne työntekijän ja/tai työyhteisön kanssa mahdollisimman pian tapahtuman jälkeen sekä huolehtia tarvittaessa työntekijälle ja/tai työyhteisölle tarjottavasta tuesta. Sattuneita vaara- ja uhkatilanteita tulee seurata. Vaara- ja uhkatilanteiden ennakointi tulee huomioida työpaikan riskejä arvioitaessa. Espoon kaupungin työtapaturmat tilastoidaan vahinkovakuutusyhtiöiden ja Tapaturmavakuutuskeskuksen (TVK) kriteeristön mukaisesti. Väkivallasta johtuneet sivistystoimen työtapaturmailmoitusten määrät ja korvauspäivät viimeisten kolmen vuoden ajalta ovat:
-  v. 2015: 93 tapaturmailmoitusta, joista korvauspäiviä aiheutui 12 tapauksesta yhteensä 167 korvauspäivää.
-  v. 2016: 93 tapaturmailmoitusta, joista korvauspäiviä aiheutui 15 tapauksesta yhteensä 233 korvauspäivää.
 - v. 2017: 96 tapaturmailmoitusta, joista korvauspäiviä aiheutui 10 tapauksesta yhteensä 195 korvauspäivää.

Opetuksen osalta noin 90 % uhka- ja vaaratilanneilmoituksia on tehty erityisen tuen oppilaan käytöksestä.

Uhka- ja vaaratilanteiden riskit voidaan jakaa koulun sisäiseen ja ulkoiseen riskiin. Sisäisessä riskissä kyse on oppilaiden käytöksestä ja ulkopuolisessa riskissä huoltajien tai muiden koulun ulkopuolisten tahojen käytöksestä. Suurin osa ilmoituksista koskee sisäisiä riskejä. Ulkopuolisen käytöksestä tehtyjä ilmoituksia on tehty enemmän varhaiskasvatuksen osalta ja koulujen osalta kyse on yksittäisistä tapauksista. Saman henkilön käytöksestä on voitu tehdä useampi ilmoitus.

Toimet turvallisen ja väkivallattoman työympäristön takaamiseksi 

Työturvallisuuslain mukaan työnantaja on tarpeellisilla toimenpiteillä velvollinen huolehtimaan työntekijöiden turvallisuudesta ja terveydestä työssä. Ensisijaisena keinona on väkivaltatilanteiden ennakointi ja ennaltaehkäisy. Koulun turvallisuustyön yhtenä lähtökohtana on vuosittainen riskien arviointi ja arvioitujen riskien hallinta. Riskiarvioinnin tulokset tulee käydä läpi työyhteisössä, jotta koulun henkilöstö on tietoinen työympäristöön liittyvistä vaaratekijöistä, myös väkivallan uhista, ja osaa ehkäistä niiden syntymisen tai toimia annettujen toimintaohjeiden mukaan, jos jotain sattuu.

Espoon kaupungilla on kaupunkitasoinen ohje uhka- ja väkivaltatilanteiden ennakointiin ja hallintaan. Lisäksi suomen- ja ruotsinkielinen opetus ovat yhteistyössä laatineet toimintaohjeita ja toimintakortteja muun muassa väkivalta- tai väkivallan uhkatilanteisiin. Koulujen henkilöstölle järjestetään vuosittain turvallisuuskoulutusta. Myös henkilöstön perehdytyksessä huomioidaan turvallisuuskysymykset. Hyvinvointia ja turvallisuutta koordinoivat kouluturvallisuustyöryhmä, suomenkielisen opetuksen kriisiryhmä, työolojaosto sekä henkilöstötoimikunta. Joka toinen vuosi tehtävässä Kunta10-tutkimuksessa on turvallisuuteen liittyviä kysymyksiä ja saatuja tuloksia hyödynnetään turvallisuustyössä. Turvallisuuteen vaikuttavat myös koulutilojen suunnittelu, turvallisuusjärjestelyt ja tekniikka. Esimerkiksi sisäänkäynnin tulee olla sellainen, että henkilöiden saapuminen nähdään, tiloissa ei tule olla valvonnan kannalta ”katvealueita”, huoneissa on mahdollisuuksien mukaan kaksi ovea, kalusteiden ym. sijoittelussa huomioidaan turvallisuus. Mikäli tapaaminen on uhkaavan tai pelkoa herättävän henkilön kanssa, tapaamiseen tulee pyytää toinen henkilö mukaan. Lisäksi tapaamispaikka tulee valita siten, että poistuminen ja avun hälyttäminen ovat mahdollista nopeasti. Henkilökuntaa kuten avustajia ja resurssiopettajia on pyritty kohdentamaan erityisesti niihin toimintaympäristöihin, joissa on väkivallan riski.

Vaikka opetus on julkista ja sitä voi tulla myös ulkopuolinen seuraamaan, edellytetään, että ulkopuolinen ilmoittautuu koulun rehtorille ja rehtorin kanssa sovitaan tarkemmin asiasta. Perustellusta syystä, joka voi olla esimerkiksi turvallisuuden vaarantuminen, voidaan oikeutta päästä seuraamaan opetusta rajoittaa.

Perusopetuslain mukaisia keinoja puuttua oppilaan uhkaavaan ja väkivaltaiseen käytökseen ovat turvaamistoimina oppilaan poistaminen luokasta/muusta opetustilasta ja oppilaan oikeuden osallistua opetukseen epääminen jäljellä olevan työpäivän ajaksi. Ojentamis- ja kurinpitokeinoja ovat kasvatuskeskustelu, jälki-istunto, kirjallinen varoitus ja määräaikainen erottaminen enintään kolmen kuukauden ajaksi. Jos oppilas erotetaan määräajaksi, opetuksen järjestäjän tulee järjestää opetus ja opiskeluhuolto myös erottamisen ajalle. Oppilas- ja opiskelijahuoltolain mukaisen opiskeluhuollon yksi tärkeimmistä tehtävistä on tukea oppilaiden hyvinvointia, terveellisyyttä ja turvallisuutta sekä ehkäistä ongelmien syntymistä.

Nykyisten toimien ja järjestelyjen riittävyys sekä jatkotoimenpiteet

Nykyinen ohjeistus ja toimintaohjeet voidaan katsoa riittäviksi, vaikka niillä ei pystytä yksittäisiä tapauksia estämään. On tärkeää, että koko henkilöstö on tietoinen toimintatavoista ja toimii niiden mukaisesti. Ohjeistusta ja perehdytystä on tarpeen jatkuvasti seurata ja kehittää. Vuosittaisen riskiarvioinnin lisäksi tulee jatkuvasti ennakoida ja tunnistaa yksittäisiä vaaratekijöitä ja sen perusteella reagoida tilanteen mukaisesti esim. henkilökunnan kohdentaminen, valvonnan lisääminen, tekniikan hyödyntäminen sekä yhteistyö muiden viranomaisten kanssa. Tarvittaessa tulee arvioida myös vahtimestaripalvelujen järjestämistä mukaan lukien vahtimestarien rooli, osaaminen ja mitoitus.

Yhteistyötahojen kuten sosiaalitoimen ja poliisin kanssa tehdään jatkuvaa yhteistyötä yleisellä tasolla sekä erillistilanteiden yhteydessä. Yhteiskäyttöisissä tiloissa ja niiden suunnittelussa tulee entistä tarkemmin huomioida eri toimijoiden ja yksiköiden turvallisuusnäkökulmat. Kaikkien toimijoiden tulee noudattaa tehtyjä turvallisuusohjeita. Uusien koulujen ja vanhojen koulujen peruskorjausten suunnittelussa huomioidaan tarvittavat turvallisuusjärjestelyt. Myös nykyisten koulujen osalta tulee hyödyntää uutta teknologiaa ja järjestelmiä.

Valtuustokauden tavoitteena on kouluturvallisuus. Koulujen ja lukioiden turvallisuusosaamista kehitetään kokonaisvaltaisesti. Ohjeiden, toimintatapojen, koulutuksen ja perehdytyksen kehittämisen lisäksi tarvitaan henkilökunnan ja turvallisuusjärjestelyjen lisäämistä, mitkä edellyttävät riittävää taloudellista resursointia. Turvallisuustyön organisointia ja riittävyyttä on syytä arvioida kokonaisvaltaisesti koko sivistystoimen tasolla.

Svenska rum -lautakunta käsittelee lausunnon antamista kokouksessaan 15.2.2018.

Ja tämä vastaus on ok? 

Tutoropettajan ja vertaiskouluttajan koulutusohjelma, alkaa 19.3. Helsingissä

Kohti oppivaa yhteisöä!

Kuinka jakaa omaa osaamista kiinnostavasti, vaikuttavasti ja osallistavasti kollegoille ja sidosryhmille? Mitkä ovat toimivimmat keinot osallistaa työyhteisön jäseniä opetussuunnitelman perusteiden mukaiseen kehittämistyöhön, yhteisöllisen  toimintakulttuurin kehittämiseen sekä digitaitoihin.

Kesto
Neljä innostavaa lähipäivää: 19-20.3., 26.4. ja 7.5.

Kenelle
Tutoropettajat ja rehtorit

Tavoite
Koulutusohjelman tavoitteena on valmentaa tutoropettajia, joilla on valmiudet kehittää opetussuunnitelman mukaista pedagogiikkaa ja yhteisöllistä toimintakulttuuria sekä rakentaa yhdessä koko työyhteisön kanssa oppivaa yhteisöä.

Tavoitteena on myös yhteisödynamiikan osaamisen syventäminen: yhteiset tavoitteet, rakenteet ja sosiaalinen vuorovaikutus.

Menetelmät
Koulutuksen menetelmät vastaavat nykyaikaisia oppimiskäsityksiä ja perustuvat pedagogisesti uuden oppimisen filosofiaan. Koulutus on osallistujalähtöistä ja -keskeistä, tarvelähtöistä ja joustavaa. Ohjelman kouluttajat ovat fasilitaattoreita ja sytykkeiden antajia. Osallistujat tutkivat, opettavat ja oppivat yhdessä.

Hyöty osallistujalle
Osallistuja saa vankat taidot ja tiedot tutoropettajana toimimiseen. Hän saa intoa ja repullisen välineitä työn toteuttamiseksi kunnassa ja koulussa.

Hyöty organisaatiolle
Kunta hyötyy koulutuksesta saamalla taitavia tutoropettajia, jotka pystyvät ohjaamaan muita opettajia taitavasti, innostavasti ja muita opettajien osallistaen.

Koulutuksen sisältö
1 Päivä  
Taidot tukea muita opettajia uuden pedagogiikan toteuttamisessa
Vertaisohjaamisen / vertaiskouluttamisen taidot
Mentorointi- ja valmennustaidot / työparitoiminta ja tiimityötaidot arjessa
Tutoropettajan fasilitointitaidot
 ...............
2 Päivä
Tutoropettaja uuden toimintakulttuurin edistäjänä
Taidot tukea muita opettajia toimintakulttuurin muutoksen tekemisessä
Miten tiedostamme työyhteisön ryhmädynamiikan ilmiöitä?
Miten luomme rakenteita, jotka edistävät yhteisön oppimista ja osaamisen kehittymistä?
Mistä oppiva yhteisö rakentuu?
Tiimityö, yhteisöllisyys ja jaettu johtajuus käytännössä
............
3 Päivä
Opettajan digitaidot
Taidot tukea muita opettajia digitaalisuuden tarkoituksenmukaisessa hyödyntämisessä
Kuinka yhdistää digitaaliset välineet ja ohjelmat osaksi oppimista?
...........
4 Päivä
Oppilaiden tukeminen laaja-alaisissa taidoissa
Vuorovaikutustaidot
Tutoropettajan oma hyvinvointi
Oma rooli tutoropettajana
.............
Kouluttajat

Opetusneuvos Martti Hellström 
Martti Hellström, KT ja opetusneuvos, jäi kesällä 2014 eläkkeelle espoolaisen Auroran koulun rehtorin virasta. Hän ehti toimia kouluavustajana, luokanopettajana, yliopistolehtorina, opettajankoulutuksen assistenttina, harjoittelukoulun opettajana, rehtorina ja oppilaitosjohdon kouluttajana koulumaailmassa 37 vuotta. Luokanopettaja-lehden päätoimittajana Martti toimi 20 vuotta. Tällä hetkellä Martti valmentaa opettajia ja rehtoreita uuden opetussuunnitelman haltuunoton, koulun kehittämisen, muutoksen hallinnan teemoihin sekä ohjaan tulevien opettajien opintoja mm. opetusharjoittelua. Martti toimii myös kouluttajana mukana kansainvälisessä New Pedagogies for Deep Learning -ohjelmassa, jonka tavoitteena on maailmanlaajuinen oppimisen muutos.

KM, työyhteisövalmentaja Ulla Rasimus
Ulla Rasimus, KM, PDO, aineenopettaja ja luokanopettaja, työnohjaajakouluttaja ja työnohjaaja STOry. Ulla toimii opetusalan kouluttajana, konsulttina ja työnohjaajana. Tällä hetkellä hän valmentaa opetussuunnitelman jalkautusprosesseissa, pedagogisen johtajuuden kehittämisessä, työyhteisöjen ja opettajuuden muutosprosesseissa sekä koulujen ja kuntien rakenteellisissa muutoksissa. Kokemusta koulujen kehittämisestä on kertynyt 20 vuotta.

KM Simon Koivumaa.
Simon Koivumaa, KM, kielikylpyluokanopettaja, TVT-kehittäjäkouluttaja ja freelance TVT-kouluttaja. Simon toimii tällä hetkellä 5. vuotta opettajana Soukan koulussa Espoossa ja hän kehittää Espoon TVT-koulutusta ja TVT:n pedagogista käyttöä. Hän kouluttaa myös aktiivisesti Espoossa ja muualla Suomessa. Kouluttamisen lisäksi Simon verkostoituu aktiivisesti ja on saavuttanut Apple Distinguished Educator, Microsoft Innovative Educator Expert ja Google Admin tittelit. Lisäksi Simon on myös osallisena Erasmus hankkeessa, jossa kehitetään mm. opettajien ja oppilaiden TVT-taitoja. Simon on kaksikielinen ja alunperin kotoisin pohjoisesta. Siellä hän on työskennellyt vuoden opettajana Haaparannan Kielikoulussa.

Kouluttajien saama palaute on jatkuvasti ollut erinomaista.

19.-20.3, 26.4. ja 7.5. Helsingissä
690€ + alv 24%
Koulutuksen hinta sisältää koulutuspäivät, koulutusmateriaalit, välitehtävät ja aamukahvit

LINKKI ilmoittautumiseen TÄSSÄ 

(Uutta) Luova Oppiminen

MARTTIA  espanjaksi. Teemana Luova oppiminen (Creative Learning) Mexico Cityssä 8.-9.3.2018. Panenpa tänne talteen. Lopussa about sama englanniksi.

PÄHKINÄN kuoressa session message:

" Luovuus on halua tehdä asiat eri tavalla paremmin"– Saku Tuominen

Ja paremmin voi taas tarkoittaa: kauniimmin, nopeammin, tavoitteellisemmin, tehokkaammin, syvemmin...


PIENI mainosvideo löytää aikaisemmasta blogilastusta:
https://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2017/11/luova-oppiminen-creative-learning.html

LUOVA oppiminen on käsite, jolla on ainakin kaksi merkitystä.

Yhtäältä  sillä tarkoitetaan vastakohtaa valmista tietoa  vastaanottavalle  oppimiselle. Siis sellaista tapaa oppia, jossa tavoitteellisesti rakennetaan (itselle uutta) omaa tietämystä, omia näkemyksiä ja parhaimmillaan jopa laajemmin uutta ja merkittävää tietoa.

Toisaalta sillä tarkoitetaan koulun arjen ja juhlan avaamista taiteenlajeille tyypillisten luoville prosesseille ja projekteille. Taiteen avulla oppimistya..

TWITTER: Fundación SM México @FundacionSMmx
Doctor en educación, @Marttihellstrom nos acompañará en el #11SIEI ¿Ya tienes tu membresía lista?
#Soyprofede10 http://ediciones-sm.com.mx/?q=blog-martti-hellstrom-el-arte-como-herramienta-de-aprendizaje …

Martti Hellström: “El arte como herramienta de aprendizaje funciona para todos los maestrosinteresados en el poder del arte”

Este doctor en Educación finlandés y creador de un método pedagógico basado en el teatro nos habla sobre la charla que ofrecerá en el 11º SIEI, titulada Aprendizaje Creativo.
Martti Hellström es un Doctor en Educación originario de Finlandia, que ofrecerá la conferencia Aprendizaje Creativo en el 11º Seminario Internacional de Educación Integral. Trabajo durante más de una década como maestro de escuela primaria y veinticinco años como director de la escuela elemental Aurora en Espoo. Durante esos años creó un método educacional basado en el uso del drama y las representaciones teatrales.

Ha formado a nuevos maestros de aula desde 1982, así como a nuevos directores desde 1991. Se retiró en el año 2014 dedicándose a dictar conferencias con un enfoque pedagógico en el aula. En entrevista con SM, Hellström nos ha contado más detalles sobre la charla que dará en México.

1. ¿Qué debemos entender cuando hablamos de Aprendizaje Creativo?

Aprendizaje creativo es un concepto con al menos dos significados distintos. Primero, es lo opuesto de tratar de memorizar los (viejos) conocimientos que consideramos importantes. Aprendizaje creativo se refiere a los métodos para construir una forma propia de pensar, así como para crear nuevas ideas y acciones. La palabra creatividad significa la capacidad de hacer las cosas de maneras distintas y mejores. No ser un objeto y sino el sujeto del propio aprendizaje.

En segundo lugar, significa la utilización de las artes como una herramienta en las distintas fases de todo el proceso de aprendizaje: recolección de datos, interpretación de los mismos y la comunicación a aquellos que puedan disfrutar o beneficiarse de ese conocimiento. La palabra creatividad significa la posibilidad de experimentar el mundo, de expresar las propias ideas y las emociones y crear obras de arte. Este es el significado que adoptaré en mi conferencia.

2. ¿Esta es una metodología que todos los maestros pueden utilizar en su salón de clases o es algo reservado para los maestros de arte?

El uso de las artes como herramienta en el proceso de aprendizaje no está reservado solo para los maestros de arte, sino para todos los maestros interesados en el poder del arte. En Finlandia, muchos maestros trabajan en pares o hacen proyectos en equipo, y estos proyectos se benefician de los talentos artísticos de los distintos maestros.

3. ¿En qué consiste en el método educativo que usted creó en Finlandia basado en el teatro?

En el currículum de Finlandia hay mucho espacio para las distintas formas de arte. Al menos 30% del tiempo escolar se usa en estas materias. En segundo lugar, el drama es un método sugerido para casi todas las materias. En tercer lugar, un principio importante de nuestro currículum es la integración de distintas materias. Así que todos los niños deben tener la posibilidad de tener al menos una semana al año de aprendizaje integrado. Las producciones de teatro son una de estas posibilidades. En cuarto lugar, en las escuelas de Finlandia tenemos lecciones optativas: los niños pueden escoger si quieren bailar, actuar, usar tecnologías de la información o lo que ellos decidan. Los maestros reciben un pago extra por estas lecciones. En quinto lugar, tenemos una larga tradición de hacer teatro en las festividades de diciembre y en el final del año escolar.

En la escuela Aurora combinamos estos cinco elementos e hicimos obras de teatro durante 25 años, en los cuales los estudiantes y los maestros actuaron juntos y tocaron juntos en la banda escolar. También había un coro. Los chicos mayores se hacían cargo de las luces del escenario. Los maestros componían la música. Toda la escuela estaba involucrada. Incluso los padres llegaron a estar sobre el escenario. Todo el pueblo y las otras escuelas del barrio estaban invitadas a ver las puestas en escena en las que las que alrededor de 300 personas tenían un papel importante.

4. ¿Este método está activo en Finlandia?

El aprendizaje creativo es muy común en Finlandia. Casi cada escuela hace obras de teatro. El método que usamos está vivo en muchas escuelas, especialmente en secundarias y preparatorias.

5. ¿Cuáles son los factores clave para mantener la creatividad?

Hay cuatro factores clave para mantener la creatividad:

Hay que saber lo que es la creatividad: la capacidad de hacer las cosas de manera diferente y mejor. Las artes son una herramienta muy buena en este sentido.
Hay que saber cómo hacer las cosas en maneras creativas: encontrar una manera propia de usar algunas formas del arte. Hacer cosas en conjunto con otros maestros, especialmente con otros que tienen habilidades distintas a las tuyas.
Necesitas querer hacer las cosas de formas creativas. Para esto, es necesario encontrar los valores de la creatividad. Es una de las habilidades futuras más importantes. Hay que tener el valor de hacer cosas que no has hecho antes. Y también aprender de los errores.
Debes tener la oportunidad de hacer las cosas en formas creativas. Esto requiere del apoyo de los directivos y el compromiso de los padres .
6. ¿Qué otras ideas piensa explorar en su conferencia de México?

Quiero dibujar un gran panorama (aunque breve) de lo que es la pedagogía finlandesa y el nuevo rol pedagógico de los maestros en mi país.

7. ¿Por qué decidió dedicar su vida a la educación?

Como muchos jóvenes finlandeses, yo también tenía grandes posibilidades para mi futuro. Soñaba con ser director de teatro o abogado. Uno de mis mejores amigos de la escuela estaba estudiando la universidad para convertirse en maestro, y me contó su experiencia. Así que fui a hacer el examen de ingreso y lo pasé. Entre más estudiaba, más lo disfrutaba. Me encantó trabajar con los niños.

Trabajé como maestro de escuela durante 10 años y después como director escolar durante 25 años. La vida en la escuela era emocionante. También continué con mis estudios para obtener el grado de doctor, lo cual mantuvo altas mis motivaciones.


Publicado el 6 de febrero de 2018 

Martti Hellström:  Creative Learning

1. What should we understand when we talk about 'Creative Learning' (as the title of your conference)?

Creative Learning is a concept that has at least  two  different meanings. Firs: it is the opposite of trying to memorize the (old) already known and important knowledge. Creative learning means the methods to construct your own, personal  way of thinking-  but also methods of creating brand new ideas and actions. The word ”creativity” means the capasity of doing things  in a different and better way. You are not an object but subject of your own learning.

Secondly creative learning means the use of arts as a tool in the different phases of the whole learning process: collecting data, finding the meaning of data and at last communicating it to those who may enjoy or benefit from it. The word ”creativity” means the possibilities to experience the world,  to express yourself and you ideas and emotions and to create works of arts. I will mostly deal with this meaning on my lesson.

2. Is this a methodology every teacher can apply in the classroom or is it somehow reserved for the art's teachers?

When we use the concept of creative learning meaning the use of arts as a tool in  the whole learning process, the method is not reserved only for the artś teachers-  but for all classteachers and subjectteachers that are interested on the power of arts. In Finland many teachers work as pairs or  make projects as teams and in these projects we can benefit from the artistic  talents of different teachers. 

3. Tell us more about the education method you created in Finland based in theatre.

In the finnish curriculum there is a lot of room for different forms of arts. At least 30 % of the schooltime is used for those subjects. 

Secondly: draama  is  a method that is  suggested to be used in almost all subjects. Drama uses the methods invented in the theatre.

Thirdly: The Finnish  curriculum has an  important principle of integrating subjects with each other. So every child shall get every year a possibility to have an about one week long period of integrateg learning. Theatre-productions are one possibility.

Fourtly we have in the finnish schools so called hobbylessons. The children can choose if they want to dance, act, use ICT or whatever. The hobbylession are voluntary for the pupils and the teachers. The teachers get extra money for these lessons.

Fiftly we have a long tradition of using schootheatre in our schooljubiles in christmas and in the end of the schoolyear.

In the Aurora school we compined all these five things. We made schoolplays for 25 years´time, in which the teachers and pupils acted an played in the band together. There was almost overtime also the chorus of pupils. The older children took care of the theatrelights. Teachers composed the music a.s.o. The whole school and the whole staff was involved. Sometimes we saw also parents in the stage. The whole village and the neighbouring schools  was asked to come and see the performances in which often about 300 pupils had a meaningful role.

4. Is this method still active in Finland?

The creative learning : the use of arts as a tool of the whole learning process: collecting data, finding the meaning of data and communicating it to those who may enjoy or benefit from it, is very common in Finland. Almost every school makes schoolplays. The method we used  is still living in many schools, especially in the junior- and seniorhighschool-level (but we vere abn elementary school). 

5. What would you say are the key factors for teachers to stay creative?

There are four important key factors to stay creative:
1. You must know, what creativiness is. It is the capasity of making things in a different, better way. The arts are in this a very good tool.
2. You must know how to do things in a creative way. Find your own way to use some form of arts. Do things together with other teachers, especially with those that can things You can´t yet.
3. You must want to do things in a creative way: You must find the values  behind the creativiness. It is one of the most importartant future skills. You must have courage to do things you have never done before. And also learn from the mistakes. Theys are not dangerous.
4. You must have the  opportunity to do things in a creative way. This  needs the  support from the principals and involving the parents. 

6. What other ideas will you explore in your conference in Mexico?

I shall paint a big (but  short :-)) picture of the finnish pedagogy and the new pedagogical role of teachers in Finland.

7. Why did you choose to dedicate your professional life to education?

As so many finnish youngsters also I had many possible dreams for my future. I dreamed  to be a director in theatre or lawyer or.... One of my best schoolmates was studying in the university to become a classteacher, and he said it is an ok vacation. So I went to the entrancetest, and I passed it. The more I studied the more I enjoyed it. I loved to work with the children. 


I worked a s classteacher for 10 years and then as a headmaster for 25 years. The life in the school was excited. I also continued my studies for doctor degree, that kept the motivation high.

Lukijapalautetta koulukirjasta

KOULUKIRJA, jota sain olla tekemässä Saku Tuomisen kanssa,  ilmestyi lokakuussa 2017 kirjakauppoihin. Omalta osaltani kirjoitusprosessi vei neljä kuukautta. Tuominen oli sitä ennen tehnyt työtä jo pitkään.

Koulukirjaa pufaattiin radiossa, tv:ssä, Helsingin kirjamessuilla ja vielä iloksemme myös Educassa.

NYT kun kirjan on voinut ostaa, lainata ja lukea neljän kuukauden ajan,  ajattelin koota talteen tähän saamaamme lukijapalautetta.

VARSINAISIA kirja-esittelyjä/arvioita olen löytänyt ammattilehdistä tasan yhden: Esittelen sen lopuksi. Sen sijaan enemmän palautetta on tullut somessa: facessa ja twitterissä. Aloitetaan niistä.

RUUSUJA JA RISUJA

TWITTERIN palaute on ollut pääosin tosi kannustaa.

" Suurkiitos Koulukirjasta, duo @sakuidealist ja @Marttihellstrom - minun piti lukea vain hieman alkua tässä loman alun illansuussa, mutta tulikin hotkaistua kokonaan, kun oli niin timanttista sanaa. Pääsykoekirjaksi opetus- ja kasvatusalan opiskelijavalintoihin oitis! #Koulukirja" 

"Vastauksena käyttäjille @ManniMozzarella, @Marttihellstrom ja @sakuidealistKirja luettu nyt myös täällä. Oli todella mielenkiintoista luettavaa, herätti paljon ajatuksia ja innostusta!"

"Jäi. Ensimmäinen luentakierros oli nimittäin vasta juurikin tuo ahne ahminta. Toinen tulee olemaan keskittynyt muistiinpanojen kirjaamisroundi... Se on nautinnollinen vaihe niin ikään. Mitä sen jälkeen? :) #Koulukirja" 

" #Koulukirja, pakkohan se oli heti kahlata läpi kun vihdoin sen käteen sai!#Kiitos @sakuidealist ja @Marttihellstrom koonnista ja ajatuksista & @HundrEDorg innovaatioiden esittelystä ja levittämisestä & kaikki asiantuntijat, kiitos! #opehommat #koulu #tulevaisuus #kehitys #muutos" 

" @Marttihellstrom ja @sakuidealist ja hyviä kysymyksiä sisältä kirja. Esim. koulussakin luopuminen on välttämätöntä, kunhan ei koske #minua tai minulle tärkeää. Vahva suositus jo 25 luvun perusteella."

" Oon niin liekeissä, että löysin @sakuidealist ja @marttihellstrom #koulukirja'n luettavaksi juuri gradun viimeistelyn kylkeen (aiheena opettajan antama palaute oppilaan vuorovaikutusosaamisesta #ops2016-kontekstissa). Pari ajatusta, jotka vahvasti molemmissa: Oppilaan yksilöllisen kehittymisen tukemisessa ihan ensiarvoista on  jatkuva  palaute. Ihan sama koulussa ja vaikka työelämässä: ei riitä että kerran vuodessa annetaan virallinen arvio todistuksessa tai kehityskeskustelussa...#OPS2016 laaja-alaiset osaamisalueet jää tärkeysjärjestyksessä jalkoihin, koska numeroarviointi suuntaa edelleen oppimista. Siihen panostetaan, mitä arvioidaan... On vielä matkaa siihen, että oppiainerajat ylittävät osaamisalueet kuten vuorovaikutusosaaminen nähtäisiin itsessään tärkeinä harjoiteltavina asioina eikä vaan muun opiskelun sivutuotteina. OPS-kehityksen lisäksi tarvitaan osaamista, innostusta ja resursseja(!) toteutukseen." 

" Muutos on mahdollisuus. Tutki muita ja valitse oma tie. Näin kuulin @Marttihellstrom ja @sakuidealist puhuvan. Juontajana toimi @JJJSalo" 

" Innovaatiot ovat yleensä hyvin yksinkertaisia @sakuidealist Opettajan pedagoginen vapaus ei tarkoita, että ope voi tehdä luokassa ihan mitä vain vaan hänellä lupa kokeilla, mikä toimii ja ei toimi @Marttihellstrom #Educa2018" 

"  Koulujen autonomian lisääminen ja opettajien työn (autonomian) arvostaminen ovat keskeisiä tekijöitä koulujen suotuisassa kehityksessä. On tärkeää, että tätä asiaa pidetään esillä."

" Olen aika vakuuttunut, että jos tämä muutostarve osataan ottaa vakavasti ja uskalletaan lähteä muuttumaan, voimme vaikuttaa huimasti lasten ja nuorten oppimismyönteisyyden kehittymiseen, ja voimme myös ottaa ison osaamisloikan kohti tulevaisuuden tarpeita." 

" Kaksi viimeaikojen parasta luettua kirjaa. Toisessa signeeraus, toiseen toiveissa saada ensi viikon #educa -messuilla. Kiitos ajattelun herättelystä @alexstubb @sakuidealist @Marttihellstrom"

" Alexander Stubb: Vastauksena käyttäjille @sakuidealist, @Marttihellstrom ja @annika_nurminenMinäkin luin kirjan 100 lukua hyvine ajatuksineen, kysymyksineen ja ehdotuksineen. "

 "Luin @Marttihellstrom ja @sakuidealist Koulukirjan. Samaa mieltä perusajatuksesta: Koulun muutos lähtee sen tarkoituksen tunnistamisesta. "Muutos = arvot + innovaatiot + luottamus". Kysymys siitä miten ideat saadaan leviämään on vielä ratkaisematta minusta. Okei, tästä käydyssä keskustelussa näkyy miksi itsekin karsastan innovaatio-sanaa. Siihen liittyy liikaa vahvoja tunteita. Mutta kiitos ajatuksia herättävästä kirjasta Saku ja Martti"

JA sitten kriittisempää palautetta:

"Ei todellakaan ole kyse ”uusien voimien tuhovoimaisuudesta”. Tyypillinen Olkiukko-argumentti, jota täynnä on myös muuten ihan ok Koulukirja-kirjanne."

"Käsitevammaista. Opetusohjelmat eivät ole myöskään käsitteelkisesti uusia, pyrkimys opettaa jotain  ei sitä ole. Termin varastaminen markkinoinitarkoituksiin on epäeettistä. Höpöt. Tuon mukaan mikä tahansa tuoteparannus olisi innovaatio. ..Vielä kerran: sisältötuotteet eivät voi olla innovaatioita. En viitsi enää kanssa ...Virheellisesti lainattua roskaa. Termiväärennös. Kaikki mättää. Käsitevammaisuutta. Ei opetusväki voi käyttää innovaatioista omaa määritelmää."

 "Vastauksena käyttäjille @pasi_sahlberg, @Marttihellstrom ja @peterjohnsonphdIlmaisella vinkkien jakamisella ei luoda systemaattista oppimisen ekosysteemin kehittämistä. Opetus jää edelleen liian  sirpaleiseksi."

KUVAKAAPPAUS Kuntaliiton sivulta.

FACEBOOKISTA pyysin saada esitellä kaksi hieman pidempää kommenttia. Ensimmäinen on SOKF-ryhmästä, ja sen on kirjoittanut Kuntaliiton Leena Pöntynen. Kiitos.

" Maanantaina ilmeistyi Saku Tuomisen ja Martti Hellströmin Koulukirja: Miksi koulun muuttaminen on maailman tärkein ja vaikein tehtävä? Ihan yhdellä istumalta ei lapsiperheen äiti pystynyt kirjaa ahmimaan, mutta parina iltana luin tämän helppolukuisen, mutta varsin moninaisen kirjan. 

Kirja on rakenteensa vuoksi minusta sellainen, että rehtorina voisin käyttää sitä ys-aikojen nopeiden pedagogisten keskustelujen pohjana. Oma kirjani täyttyi merkinnöistä ja hiirenkorvista. Yksi teema kerrallaan, jotta pitäisin yllä opettajakuntani laadukasta pedagogista keskustelua. Aiheen olivat niin hyvin tiivistettyjä, että sitä kautta kaikki puhuisivat samasta asiasta. 

Kirjassa oli onnistuttu vangitsemaan lyhyisiin kuvauksiin monia koulujen toimintakulttuurin piirteitä. Lyhyen kappaleen jälkeen jäi poikkeuksetta olo, että tästä haluan jäädä keskustelemaan vielä lisää. Sitten jokaista kappaletta oli avattu lainauksilla eri ihmisiltä eri puolilta maailmaa. Tulen taatusti käyttämään niitä työssäni!
Lisäksi koin, että kirja oli kirjoitettu opetushenkilöstöä arvostaen ja kunnioittaen. Vaikka puutteet koulujen toimintakulttuurissa oli tunnistettu, silti kirjassa annettiin myös tärkeä neuvo: Jos koulua koskeva kommentti loukkaa sinua, jos koet, ettei meillä ainakaan tehdä noin, se luultavasti johtuu siitä, että teidän koulussa asia on osattu tehdä paremmin. Loistava tulokulma opettajien kanssa käytäviin keskusteluihin. Vaikeistakin asioista ja ilmiöistä pitää voida puhua. 

Valitsin kirjasta muutamia lainauksia, jotka merkitsin myöhempää käyttöä varten: 

- Minusta koululla on kaksi perustehtävää. Ensimmäinen on antaa uusille sukupolville se tietotaito ja kulttuuriperintö, joka edellisillä on ollut. Toinen on antaa lapsille ne taidot, joiden avulla hän kykenee kohtaamaan tulevaisuuden. Koska elämme aikaa, jossa tulevaisuus on entistä epävarmempi, jälkimmäisen tehtävän painoarvo kasvaa. Olli-Pekka Heinonen (s.61) 

- OECD aloitti PISA-testauksen noin viisitoista vuotta sitten. Mielestäni olemme nyt siinä pisteessä, että hyvin toimivien koulutusjärjestelmien, esimerkiksi Suomen, tulisi olla kunnianhimoisempia. Meidän pitäisi luopua ykkössijan tavoittelusta, koska koulutus on niin paljon muutakin kuin pärjäämistä lukemisessa, matematiikassa tai luonnontieteissä. Tulevaisuus perustuu laajempaan tavoitteenasetteluun. Tarvitsemme luovuutta, sosiaalitieteitä, taidetta ja musiikkia - asioita, joita PISA ei mittaa lainkaan. Tarvitsemme uudenlaisia mittareita näille asioille. Pasi Sahlberg (s.91)

- Suurin osa haastattelemistamme asiantuntijoista oli sitä mieltä, että hyvän koulun rakentaminen ei itse asiassa ole sittenkään hirvittävän vaikeaa eikä edes nopeasti muuttuvassa maailmassa, kunhan resurssit ovat kunnossa. … Mutta miten sen voi tehdä suuremmassa mittakaavassa, koko maan tasolla? Tai globaalisti? (Saku ja Martti s.100)

- Minulle johtajan tehtävä koulutuksessa on kyky luoda sellaiset olosuhteet, joissa ihmiset kukoistavat, aivan kuten loistava opettaja luo olosuhteet, joissa lapsi oppii parhaiten. … rehtorin tehtävä on luoda olosuhteet, joissa opettajat voivat mahdollistaa oppimisen. … keskeisin johtajan tehtävä on luoda ilmapiiri, jossa kaikki on mahdollista. Ja valtion rooli - se on luoda sellaiset olosuhteet, joissa kunnat voivat tehdä tämän kaiken. Hallinnon tehtävänä on luoda onnistumiselle puitteet. Tätä tarkoitan ekosysteemillä. Ken Robinson (s. 101) 

- Olemme siirtyneet maailmaan, jossa opiskellut asiat saattavat muuttua hetkessä hyödyttömiksi. Siksi kannattaa varautua siihen, että hyvin suuri osa elämässä tarvittavista taidoista tulee oppia koulusta poistumisen jälkeen. Ja juuri siksi joustavan kasvun asenteen opettamisen tulisi olla huomisen koulun ytimessä. Koulun tulisi auttaa nuorta säilyttämään toimintakyky riippumatta siitä, mitä elämän aikana tapahtuu. (Saku ja Martti, s.146)

Kiitos Saku ja Martti tästä kirjasta. Tulee kovaan käyttöön! Jatketaan keskustelua!"

KUVAKAAPPAUS twitteristä

TÄMÄ toinen on Kokkolan sivistysjohtaja Peter Johnsonin pohdintaa "Yhdessä oppiminen"-ryhmästä.

" (Kirja on ) lyhyt, tiivis 230 sivua. Onko taustalla ajatus, että lukijat – opetukset ammattilaiset ja sen ystävät – eivät enää jaksa paljoa lukea kirjoja tai onko kirjoittajilla ollut kiire saada opuksensa julkaistua.  Sakun ja Martin kirja on ... kokeileva. Siitä ei synny monografialle ominaista selkeää tarinan tai teorian punaista lankaa.  

Kirja koostuu neljästä pääluvusta: 1) Aluksi, 2) Kysymyksiä, 3) Vastauksia ja 4) Lopuksi.  

Lisäksi kerrotaan kirjaa varten tehtyjen haastattelujen henkilöistä, innovaatioista ja lopussa seisoo myös kiitos-luku.  

Kirja ei ole missään mielessä perinteinen koulunkehittämisen käsikirja, vaan enemmänkin kokoomateos tuokiokuvista tai pikavälähdyksistä eri puolilta maailmaa ja niin, että suomalaisuus korostuu lainauksissa ja haastateltujen määrässä. Suomihan on kuitenkin maailman mittakaavassa pieni, syrjäinen ja pohjoinen sekä kylmä maa. (Sen takia ei pitäisi missään nimessä yrittää, että olisimme jossain asiassa maailman parhaita. – Tai päinvastoin juuri näiden seikkojen takia siihen pitää pyrkiä, että selviämme edes jotenkin täällä hengissä.)  

Haastateltuja on 30 ja heistä suomalaisia koulutuksen asiantuntijoita on kolmasosa.
Lukijoille kirja on haaste, koska se kiusaa sellaisia, jotka odottavat, ja että kirjassa on selkeä rakenne ja kaikki asiat, jotka otetaan esille, ratkaistaan loogisesti.
Yleensä kirjan lopussa on yhteenveto, joka klousaa kirjan hienosti. (Suom. kasvatustieteellisissä teoksissahan yleisiä johtopäätösikä ovat: 1) opettajankoulutusta pitää kehittää tai 2) pedagogiseen kehittämiseen tulee panostaa enemmän taikka 3) pedagogiselle johtamiselle tulee antaa enemmän aikaa.)  

Koulukirjan monet puoleksi kirjoitetut sivut toimivat ikään kuin suurina välimerkkeinä. Lukijalle tulee siinä kohdassa töksähtävä hetki, jonka aikana voi miettiä mitä tässä alaluvussa oikein sanottiin ja miten sen jatkona oleva lainaus siihen liittyy.
Kirja alkaa lainauksella Dalai Lamalta ja seuraava lainaus on rokkari Alice Cooperilta Schools out – biisin alkuvärssy.
Suorien lainauksien määrä pistää silmään ja se antaa lukijalle tehtäväksi yhdistellä niitä kirjailijoiden omaan tekstiin. Suorat lainaukset olisi ollut varminta merkitä lainausmerkein, mutta toisaalta sivujen ulkoasu osoittaa ne kyllä selvästi. (Vrt. eräs pressaehdokas/gradu). 

Keskeinen osa kirjasta on koottu innovaatioista, joita Saku kumppaneineen on kerännyt ympäri maailman HundrED-hankkeessa. Kirjoittajien mielestä koulun kehittämisen ytimessä ovat hienot innovaatiot. He jopa ovat luoneet muutoksesta kaavan: ”Muutos = arvomaailma + innovaatiot + luottamus”. Hymm… Tuota kaavaa kannattaa miettiä.
Koulukirjan kirjoittajat pyrkivät ilmeisesti lukijan tajunnan räjäyttämiseen.
Lopuksi-luku alkaa ainakin lauseella: ”Koulu on räjäytettävä!” Näinä aikoina hieman rauhanomaisempi ja pliisumpikin ilmaus olisi voinut riittää. (Vrt. – Tavallinen riittää / Mielensäpahoittaja) Joka tapauksessa rakenteellisesti ja sisällöllisesti mielenkiintoinen sekä kysymyksiä herättävä opus on saanut päivänvalon. Ainoastaan kirjan kansi on hyvin perinteellinen, melkeinpä ihan retroa.  

Yhdessä oppimisen aktivistina ajattelin, että Koulukirja sopisi hyvin koulutusmateriaaliksi koska pariväittelyaiheiksi kirjan tekstikatkelmat ja lainaukset soveltuvat hienosti.  

Lopuksi on turha kuvitella, että olisin ennättänyt lukea kaksi kirjaa yhdessä päivässä. Tarinahan kertoo yhdestä ylivertaisesta presidenttiehdokkaasta, joka luki Sodan ja rauhan päivässä. – Ei muuten onnistu. Sen verran tuttuja näiden kahden kirjan kirjoittajat ovat, että olen lukenut ja kommentoinut molempien kirjojen käsikirjoituksia jo kauan sitten. Ja havaitsin ne jo silloin varsin mielenkiitoisiksi ja tarpeellisiksi teoksiksi. Suosittelen lämpimästi!" 

KOULUKIRJAN ainoa printtilehdessä julkaistu arvioi löytyy Luokanopettaja-lehdestä 1/2018.  Arvion on kirjoittanut lehden entinen päätoimittaja  - tunnettu journalisti ja mm. taidekriitikko Raimo Hautanen.  Klikkaamalla kuvaa pääset lukemaan koko jutun.

SUMMAA

Sen verran vuosien varrella olen oppinut, että lukijoiden palautetta on otettava vastaan. Vastaanpullikointi on turhaa :-)

Mutta itselle koko kirjantekoprosessi oli huikea elämys. 

Niin kirjan muoto kuin sen sisältöovat sekä vihastuttaneet  että ihastuttaneet.

Oikein hyvä niin. 

Todennäköisesti kaikki  ovat oikeassa.

Myös tekijät :-)

Kuukauden kirja: Aamun mies

NÄIN Aamun nimipäivän iltana nostan kirjavarastojen kätköstä pienen teoksen: Tarvainen, Olavi. (1957). Aamun mies. Mikael Agricolan elämä ja työ. Toinen painos. Helsinki: Agricola-seura.

TEOS on mainio kansantajuinen esitys mystiseksi jääneestä Pernajan Torsbyn kylään syntyneestä  Mikael Olafssonista, joka tunnetaan paremmin nimellä Mikael Agricola.

Hänestä luullaan paljon ja tiedetään aika vähän. Emme tiedä, milloin hän syntyi.  Emme mikä oli hänen äidinkielensä. Tai äitinsä nimi?  Mitään muotokuvaa hänestä ei tehty hänen omana aikanaan. Patsaiden ja mm. postimerkkien kuvat on kuviteltu satoja vuosia myöhemmin.

MUTTA silti hänen elämänsä voidaan jollain lailla kuvitella Tarvaisen kirjankin pohjalta. Vaikka näin.

Napakka cv. Mikael Olafssonista

Mikael syntyi siis  about vuonna 1510 ruotsinkielisessä Pernajassa, jossa oli tuolloin asukkaita noin  3000.  Isä oli varakas maanviljelijä (siitä myös myöhemmin omaksuttu "sukunimi" Agricola). Tilan nimi oli Sigfrids. Köyhä Mikael ei  ollut. Koulunkäynti ei ollut tuohon aikaan köyhien poikien hommaa.

Pernajan seurakunnan kirkkoherra Bartholomeus (Pärttyli) ilmeisesti taivutteli vanhemmat lähettämään 10-vuotiaan poikasna  Viipuriin triviaalikouluun, jossa rehtorina toimi taitava opettaja  Johannes Erasmuksenpoika. Viipurissa oli  koulun lisälsi pari sataa harmaata puutaloa, linna ja mm.  kerjäläismunkkejä (keskiajan pelastusarmeija.

Koulunkäynti oli tuolloin harvojen etuoikeus. Tarvittiin varakkaat vanhemmat, kykyä ja kirjasivistyneiden miesten suosituksia.

Ilmeisesti Mikael oli lahjakas, koska koulumestari Pärttyli otti hänet mukaansa, kun siirtyi Turkuun . Turussa oli tuolloin noin 2500 asukasta. Siellä oli linna, satama, tuomiokirkko, Pyhän Olavin dominikaaniluostari, Pyhän Yrjänän hospitaali pitaalisia varten,  Pyhän Hengen sairas- ja köyhäinhuone - ja katedraalikoulu, jossa Mikael mahdollisesti opinnoi vielä lisää. Kahdeksan vuoden opiskelun jälkeen vuonna 1528 (tai vuonna 1529) Agricola pääsi 18-vuotiaana nuorukaisena Turun piispan Martti Skytten sihteeriksi, cancellariukseksi. Papiksi hänet vihittiin 1530 tai 1531.

Uskonpuhdistus oli alkanut Saksassa vuonna 1517. Uskonpuhdistuksen aamuairuena Suomessa  toimi Pietari Särkilahti - ei siis Mikael.  Pietari oli Suomen ensimmäinen puhtaan evankeliumin julistaja. Hän palasi Wittenbergistä Suomeen vuonna 1523 maisterina. By The Way- juuri hän oli ensimmäinen (suomalainen) pappi joki meni naimisiin- jopa ennen Lutheria.

Silloinen piispamme, vielä puolikatolinen Martti Skytte lähetti kymmenkunta nuorta miestä eri vuosina Wittenbergiin oppiin.  Agricola oli yksi heistä.  Opiskelu vaati varoja, ja  Turun tuomiokapituli antoi Agricolalle opintoavustukseksi voitynnyreitä.

Mikael opiskeli vuosina 1536-39 Wittenbergin yliopistossa. Wittenberg oli  tuolloin syrjäinen ja viheliäinen, parin tuhannen asukkaan kaupunki, jonka tuottavimpia elinkeinoja olivat  oluenpano ja suolakauppa. Luther oli tuolloin saanut vapautuksen luennoinnista, mutta ainakin Philip Melanchthonin  oppilaana Mikael oli. Uskonpuhdistuksen Batmanin ja Robinin opit hän imi - mutta ei aivoitta.  Erityisesti häneen kolahti ajatus jokaisen oikeudesta lukea Raamattua omalla äidinkielellään (katolisessa kirkossa vain papit olivat saaneet lukea Raamattua). Niinpä syttyi vimmattu into kääntää Raamattua Suomen rahvaan kielelle. Työ alkoi jo vuonna 1537. Mikael anoi siihen rahaa Kustaa Vaasalta, ja saikin lopulta vuonna 1538.

Maisteriksi valmistuttiin tuolloin kolmessa vuodessa. Opiskelut päättyivät kolmen päivän kuulusteluihin. Niiden jälkeen Mikael palasi Suomeen.  Tapana oli, että maailmalta palannut nuori mies sai ensimmäiseksi tehtäväkseen ottaa hoitaakseen Tuomiokirkkokoulun koulumestarin pestin. Kun hoiti sitä muutaman vuoden kunnolla, pääsi sitten paremmin palkattuihin tehtäviin esim. kirkkoherraksi. Mikaelin edeltäjät "viihtyivät" pestissä yleensä muutaman vuoden, joku toki pitempään. Hänen edeltäjänsä Tomas Keijoi joutui odottamaan  kirkkoherran pestiä seitsemän vuotta. Jostain syystä Mikael Agricolan kausi Turun katedraalikoulun rehtorina kesti vielä pidempään:  yhdeksän vuotta, eikä se päättynyt ylennykseen vaan loukkaavaan erottamiseen.

Virallisesti rehtorilla oli tärkeä tehtävä: olla Suomen papiston ja samalla sivistyneistön kasvattaja.  Arvokkaalta kuulostavaa asemaa pidettiin tosiasiassa epäkiitollisena tehtävänä, johon yleensä joutui nuorin Euroopasta opintieltä palaava tulokas. Koulun johtaminen ei ollut helppoa.  Kasvattajan  työ oli vaivalloista. Jälkipolville on säilynyt kirje, jossa Mikael purkaa tuntojaan:

”… kuinka perin hankala tehtävä on  ohjata poikia,  noita tunnetusti kesyttömiä elukoita johonkin hyvään ja varmaan tulokseen kasvatuksen tietä. Lisäksi tulee vielä se seikka, että suuri osa nuorisosta…on nyt kääntänyt mielensä pois tieteiden palveluksesta jonkun houkkion kansan keskuuteen levittämän epämääräisen huhun johdostam että kirkon palvelijain tulot olisivat muka kokonaan uuden järjestelyn alaisina ja ettei tästä lähtien jätettäksi mitään kunniaa jaloille tieteille ja hurskaille miehille.” 

Kansa ei osoittanut ymmärrystä koulutyö kohtaan: Se ei tahtonut auttaa köyhiä teinejä (kesäisillä laululeikoilla) eikä panna lapsiaan kouluun.

Mikael erotettiin koulumestarin tehtävästä , todennäköisesti siksi, että  hän riitaantui kuningas Kustaa Vaasan kanssa. Kuningas ryösti kansliaansa  ja verokamarinsa palvelukseen eteviä nuorukaisia kesken koulun. Puhuttiin ns. teiniryöstöistä.  Agricola vastusti tällaista menettelyä, sillä kirkko tarvitsi hänestä koulun nuorukaisia papeiksi.

Mikael  joutui jättämään paikkansa vuonna 1548. Se oli hänelle raskas isku. Kouluvuodet  eivät kuitenkaan olleet menneet pelkästään hukkaan. Agricola suomensi niiden aikana kirkollisia tekstejä ja suomennutti Uutta Testamenttia myös oppilaillaan. Rehtorivuosina julkaistiin ensimmäinen suomenkielinen kirja, Abckiria (1543). Uusi Testamentti painatettiin vuonna 1547 (ilmeisesti Agricolan omalla kustannuksella).

Mistä nyt leipä?  Erotettuaan Agricolan kuningas  nimitti hänet Turun piispan Martti Skytten apulaiseksi (coadjutor) siis  neuvonantajaksi. Piispa oli tuolloin jo vanha ja sairaalloinen, ja asioiden hoito jäi Agricolalle. Piispan  kuoltua vuonna 1550 Agricola hoiti tämän tehtäviä. Virallinen nimitys Turun piispaksi (tosin osa Suomesta sai tuolloin toisen hiippakunnan: Viipuriin) tuli vuonna 1554.

Ensimmäinen piispanmessukaan ei mennyt nappiin. Se oli katolinen, ja Kustaa Vaasa suuttui taas.

Mikael ehti hoitaa piispan tehtäviä vain kolme vuotta. Hänen viimeinen, kohtalokas virkatehtävänsä oli osallistua rajaselkkausten  asiantuntijana Ruotsin ja Venäjän rauhanneuvotteluihin vuonna 1557. Ensin 3000 km sinne, sitten nöyryyttävää kohtelua - sopimus toki tehtiin- ja yhtä pitkä paluumatka  hevoskyydissä  pahimmilla mahdollisilla pakkassäillä. Agricola sai ankaran sairauskohtauksen, johon hän kuoli  47-vuotiaana juuri valtakunnan rajan ylitettyään Uudenkirkon pitäjässä.

Summa summarum

SE oli sitten siinä. Agricola oli avioitunut  vuonna 1550 Birgitta Olavintyttären kanssa, ja vuoden kuluttua heille oli syntynyt poika: Kristian. Vaimo jäi nyt leskenä huolehtimaan kuusivuotiaasta pojasta. Hän nai Turun koulun rehtorin Henricus Jacobin, mutta jäi uudelleen leskeksi 1588.

Poika  Kristian seurasi isänsä jalanjälkiä urallaan. Hän kävi Turun koulua 1560-luvulla, opiskeli myöhemmin Saksassa maisteriksi  ja palasi Suomeen  vuonna 1573. Hänet nimitettiin Turun koulun rehtoriksi ja tuomiokapitulin jäseneksi (kuten isänsäkin) vuonna  1578. Viiden koulumestarivuoden jälkeen vuonna 1583 hänestä tuli Tallinnan ja Haapsalun piispa. Samana vuonna hän meni naimisiin ylempään aatelistoon kuuluneen Elina Pietarintytär Flemingin kanssa. Mahdollisesti koska vaimo oli korkeaa syntyperää, ehkä osittain Mikaelin saavutustenkin takia Kristian  aateloitiin vuotta myöhemmin.  Kristian kuoli vuonna 1586 vain 36-vuotiaana. Hänellä oli yksi tytär, Brita jonka kautta suku jatkui vielä kahden sukupolven ajan. Sukuhaara sammui 1600-luvulla.

Miten kävi Mikael Agricolan maineen? Aikalaiset ilmeisesti arvostivat Agricolaa, mutta Ruotsin  suurvaltakaudelta alkaen hänen muistonsa hiipui,  ja melko pian hänen työnsä unohdettiin. Suurmieheksi hänet nostettiin vasta satoja vuosia myöhemmin, kun suomalainen nationalismi oli voimakkaimmillaan. Omasta  mielestään hänen työtään ei arvostettu, vaan arvosteltiin ja hyljeksittiin.

Entä nyt?  Häntä on kutsuttu Suomen kielen isäksi, mutta tarkasti ottaen se on liioittelua. Agricola ei ollut kirjakielemme perustaja, vaan sen ensimmäinen huomattava käyttäjä, uudistaja ja kehittäjä.
Ahkera hän oli: Yhdeksän kirjaa, yhteensä noin 2 400 sivua, vain kymmenessä vuodessa julkaissut Agricola kustansi käännöstyönsä paljolti itse.
Monialainen toimija hän oli. Hän runoili virsiä, mutta kovin taidokkaita hänen riiminsä eivät ole.
Hän loi perustaa myös uskontotieteelle ja folkloristiikalle runomuotoisella luettelolla vanhoista suomalaisista jumalista.
Agricolan tärkeä perintö on  myös kansanopetuksen käynnistäminen.
Uskonnollinen nero, luova ajattelija hän ei ollut. Agricola oli pikemmin  ennalta aukaistun polun kulkija.

Todennäköisesti Olavi Tarvainen on
tässä netistä kaapatussa kuvassa. 

Kirjoittajasta

Olavi Tarvainen (1909- 1992) oli apupappi, kirkkoherra, lääninrovasti  ja  teologian tohtori. Hänen väitöskirjansa  käsitteli Lutherin teologiaa. Tieteellisessä tuotannossaan hän perehtyi myös Mikael Agricolan  opinkäsityksiin. Tässä esitelty teos on siis yleistajuinen elämäkerta tutkimustyöstä.  Harvoilla on yleistajuistamisen lahja. Tarvaisella oli.