Kirjoja

Kirjoja

keskiviikkona, joulukuuta 29, 2010

Tietoyhteiskuntaa kehittämään osa 2

KUN oikein pyydettiin, luin läpi myös Arjen tietoyhteiskunta-hankkeen raportin "Kansallinen tieto-ja viestintätekniikan opetuskäytön suunnitelma".

Napakka, hyvin taitettu esite (pdf-muodossa hieman reunat leikkaantuu). Ohjausryhmässä oli kovia nimiä mm. Riitta Sarras, ja Aulis Pitkälä. Ja tietysti Timo Lankinen jne.

Millaisen suunnitelman ovat saaneet aikaan?

Tekstiä on mukava lukea- vaikkakin se on kirjoitettu  tuntijakotyöryhmän linjausten pohjalta. Nyt kun linjaukset (mm. kansalaistaidot, oppiaineiden eheyttäminen jne, yksilöllisyyden lisääminen) on hylätty, lukeminen on vähän kiusallista.

Itse suunnitelma on selkeä. Suomalaiskoulut on tarkoitus siirtää takaisin tietoyhteiskuntaosaamisen kärkeen- jossa olimme 90-luvun alussa (Aurora muuten silloin yhtenä kärjistä), ja josta kahden laman runtelemina putosimme. Tilanne on nyt aika surkea. Erot kunnissa ovat suuria. TVT on yksittäisten opettajien ja opettajaryhmien innostuksen varassa. He ovat luoneet hyviä malleja, mutta ne eivät leviä. Kaikki uudet opettajat eivät saa OKL:ssa riittäviä TVT-valmiuksia.  Materiaalista on pulaa. Yhteistyö firmojen kanssa takkuaa.  Mutta ennen muuta vika on luenma koulujen toimintakulttuurissa. Vanhat rakenteet estävät käyttämästä uusia.

Tällä suunnitelmalla tilanne aiotaan muuttaa niin, että suomalaislapset saavat joka koulussa  tasa-vertaiset mahdollisuudet opiskella ajanmukaisin välinein.

Laitteisin on siis investoitava. Kouluille on luvassa teknistä ja pedagogista tukea. Uutta e-materiaalia luodaan ja kootaan samaan portaaliin. Hyvä.

Raportin olettamusperusta

Suunnitelma perustuu aina joihinkin perusolettamuksiin, joista vain osa on faktoja. Fakta on, että maailma muuttuu. Fakta on, että työ on muuttunut. On ihmisiä, joiden työtä kuvaa yhdessä luominen, verkostotyö jne. Se kuitenkin unohtuu, että suinkaan näin ei ole kaikilla. Edelleen on ihmisiä, joiden työ on kurjaa raatamista.

Se on faktaa, että TVT tarjoaa monipuolisemmat oppimismahdollisuudet kuin kirja tai liikkumaton kuva. Sen sijaan ajatus, että kaikki TVT on iloista touhuilua, ei ole fakta. Ja sitä paitsi iloa saa muualtakin. Ajatus, että TVT:ssä ymmärtäminen edellyttää aktiivisuutta, on totta, mutta se on totta kaikessa opetuksessa. Retoriikan harrastajaa läpinäkyvä suostuttelu kiusaa.

Se, millaista on hyvä opetus, on aina arvovalinta. Olen ihan samaa mieltä, että hyvässä opetuksessa on autenttista tekemistä, aitoja ongelmia, yhteisöllisyyttä ja yksilöllisyyttä. Oikeassa suhteessa, lisään. Minusta hyvässä opetuksessa oppilaat työstävät kunnolla opittavaa asiaa. He auttavat toisiaan. Ja heillä on opettajan leppeä tuki.

Raportissa esitellään visio:  "TVT-oppimisen voimavara- koko maailma oppilaan ulottuvilla." Hieno ilmaisu, mutta samalla  hieman pelottavassa ristiriidassa perinteisen suomalaisen kasvatusajattelun kanssa, jossa kasvatus myös suojelee. Pieniä lapsia on haluttu suojella liian aikaiselta kosketukselta kovan maailman kanssa. Maailma ei ole vain ilon lähde. Siellä on paljon hämmentävää ja pelottavaa jopa vaarallista lapsille. Mutta ymmärrän pointin.

Näin olisi tarkoitus edetä:

1. Kansalliset tavoitteet (ohjaus voimistuu, strateginen johtaminen).
2. Oppilaan tulevaisuuden osaaminen (yhteisöllisyys, henkilökohtaiset oppimispolut, arviointi yli ainerajojen).
3. Pedagogiset mallit ja käytänteet (tiedon jakamisesta keksimiseen, yhdistämiseen).
4. e-oppimateriaali...(elämyksellisyys, pelit..., koonta hyvä idea.).
5. Infra ja tuki.
6. Opettajuus, opettajankoulutus ja pedagoginen asiantuntijuus.
(opettajuus ja ped.asiantuntijuus jäävät käsittelemättä).
7. Koulun toimintakulttuuri ja johtajuus (vakiintuneet tavat hidastavat; johdoll oltava TVT-viso).
8. Yritys- ja verkostoyhteistyö (pelisäännöt).

Kritiikkiä?

Eikös tuo kaikki ole tosi hyvää ja kannatettavaa? Voi olla, että toistan itseäni (vrt. osa I), mutta nostaisin seuraavat asiat esille:

(1) En ihan niele raportin tietokäsitystä. Tietokäsityksellä on nimittäin suuri vaikutus siihen, kuinka oppiminen ymmärretään. Raportissa  tieto on muuttuvaa, dynaamista, (monimuotoista, epävarmaa) ja ennen muuta se on  pragmaattista. Vain sellaisella tiedolla on arvoa, joka edistää  kilpailukykyä ja jota voi käyttää päätöksenteon pohjana. HUH!- sanon minä.

(2) En niele raportin oppimiskäsitystä. Oppimiskäsityksellä on  nimittäin suuri vaikutus siihen, kuinka opiskelu ymmärretään. Minusta raportissa ihailtu oppiminen vastaa satunnaisoppimista, informaalia oppimista. Oppiminen on asioiden tarttumista ilman tavoitteellista opiskelua. Eri ikäiset oppivat hyvin eri tavoin. Ikäkausipedagogiikka on tässä unohtunut.

Lisäksi oppiminen näyttää tekstissä supistuvan niiden taitojen hankkimiseksi, joilla on välinearvoa  kansainvälisen kilpailukyvyn saavuttamisessa. Tämä on tosi iso muutos Suomessa, jossa oppiminen, kasvu ja sivistyminen on totuttu liittämään yhteen.

(3) En niele raportin opiskelukäsitystä. Opiskelukäsityksellä on nimittäin suuri vaikutus siihen, kuinka opetus, opettajan työ ja opettaminen ymmärretään. Tavoitteellisen opiskelun sijasta tilalle tarjotaan  toimittajan työn kaltaista tietotyötä (jossa toki oppii samalla)?  Raportissa kuvattu opiskelu muistuttaa TVT:n viihdekäyttöä? Se perustuu elämyksiin, peleihin, vauhtiin, monimediallisuuteen. Virkistävää, mutta uuvuttavaa ja köyhdyttävää, jos siitä tulee ainoa tapa oppia.

(4) En niele näin syntyvää käsitystä opettajan professiosta. (Raportissa opettajuus ja opettajan professio ovat vain otsikkona. Niistä ei kirjoiteta). Näen suurena menetyksenä sen, jos opettajasta tulee nykyistä kirjastonhoitajaa muistuttava oppimisympäristöihin avaavien tietokoneiden käyttövuorojen jakaja, joka seuraa netistä, mitä kukin on omalla oppimispolullaan saanut aikaan. Olen lukevinani raportista etäopetukseen siirtymisen ihailua (myös pikkulasten osalta???).

(5) Useista kohdista raporttia tihkuu halu lisätä valtakunnantason ohjausta. Muutosteoria on kyllä tässä asiassa tasan kahta mieltä. Veikkaanpa, että Lankinen on näissä virkkeissä uskonut mieluummin Michael Fullania kuin Andy Hargreavesia. Hargreavesin mukaan muutoksessa onnistuminen perustuu diversiteettiin, erilaisuuteen.

(6) Palaisin vielä systeemisen muutoksen käsitteeseen, jonka varassa raporttikin haluaa kouluja kehittää. En ole ihan varma, ymmärrämmekö kaikki systeemisyyden samalla tavalla. Toimintakulttuuri on minulle kunkin koulun oman systeemin näkyvä muoto. Kuka saa tehdä mitäkin, millä välineillä? Mitä ei saa tehdä? Mikä on arvokasta? Miten asiat pitää tehdä? Systeemissä sen elementit; ihmiset, rakenteet ja prosessit ovat mutkikkaissa vaikutussuhteissa keskenään. Muutos yhdessä osassa muuttaa systeemin tasapainoa ja vaikuttaa mitä kummallisimmalla tavalla.

Toimintakulttuurin muutoksen hallinta edellyttää, että oma tapa toimia ymmärretään. Tiedämme, miksi meillä tehdään aina näin. Jollemme tiedä, emme myöskään osaa ennakoida, mitä tapahtuu, kun lakkaamme tekemästä jotain. Muutosteoria osoittaa, että helpoimmin omaksutaan asiat, jotka sopivat systeemiin- eivät siis heilauta sitä epätasapainoon. Samasta syystä moni uudistus koulussa muuttuu, se sopeutetaan kokonaisuuteen.  Esim. Smartboard- näin väitän-saa helposti vain monipuolisemman piirtoheittimen funktion.

TVT on iso muutos. Jos haluamme, että se otetaan aktiiviseen käyttöön, ensimmäiseksi olisi kirkastettava
- mikä on se uusi, mitä nyt aletaan tehdä
- mitä vanhaa ei enää tehdä
- mikä jatkuu niinkuin ennenkin.

Nyt näyttää siltä, että TVT-uudistukseen koplataan samalla monia muita muutoksia. Muutosta ei oteta vastaan, jos opettajat kokevat, että liian moni asia muuttuu; he menettävät opetuksen hallinnan. Väitän että tässä on muutosinertian yksi pääsyy.

(7) Lopuksi: minusta omasta ajastamme ja tästä suunnitelmasta uupuu lapsinäkemys. Minulle lapsi on suojaa ja hoivaa tarvitseva. Hän tarvitsee enemmän kauniita kohtaamisia elävien, pysyvien aikuisten kansa kun tunnevoimaisia elämyksiä virtuaalimaailmassa.

Mutta minä olenkin dinoraurus.

4 kommenttia:

Jarmo Tanskanen kirjoitti...

Ajasta ja paikasta riippumattoman ihannointi menee joskus, jopa usein, liiallisuuksiin. Kannatan itse sosiaalisen median tuomista välineinä, mutta ennenkaikkea asennemuutoksen kanssa, opetukseen ja oppimiseen. Sosiaalinen media on opetuksen välineenä vaativa asia. SoMe ei ole helppo nimenomaan asennemuutosta vaativan käytännön takia. Usein korostetaan välineen käytön helppoutta, mikä on usein totta.

Hyvä kirjoitus ja olen paljon samaa mieltä. Olen vahvasti tavoitteellisen opettamisen ja oppimisen kannalla. Eli kun on kurssi se on erikoisen hyvin suunniteltu ja ohjeistettu kohderyhmää ajatellen. Luen TVT:n ja SoMe:n tässä samaan kastiin. Pääasia, että kehitytään kaikin tavoin kestävällä tavalla.

Book girl kirjoitti...

Lainaus "En niele näin syntyvää käsitystä opettajan professiosta. (Raportissa opettajuus ja opettajan professio ovat vain otsikkona. Niistä ei kirjoiteta). Näen suurena menetyksenä sen, jos opettajasta tulee nykyistä kirjastonhoitajaa muistuttava oppimisympäristöihin avaavien tietokoneiden käyttövuorojen jakaja, joka seuraa netistä, mitä kukin on omalla oppimispolullaan saanut aikaan. Olen lukevinani raportista etäopetukseen siirtymisen ihailua (myös pikkulasten osalta???)."

Koulukirjastonhoitajana tartuin sanaan kirjastonhoitaja. Tutkin parhaillani informaatiolukutaitoa ja opetussuunnitelman mukaista tiedonhankinnan opetusta yläkoulussa ja tässä mielessä lukemasi arvostelu oli äärettömän mielenkiintoinen. Informatiikan kirjallisuudesta ja tutkimuksista löytyy viitteitä moneenkin kohtaan mm. miten koulun toimintakulttuuri ja jäyhä opetussuunnitelma saattaa olla esteenä uusien menetelmien ottamiselle käyttöön kouluympäristössä, vaikkapa tiedonhankinnna opetussuunnitelman lanseeraus. Joka on taas tiiviisti yhteydessä TVT:n käyttötaitoon. Myös kirjastonhoitajan rooli voi olla paljon enemmän, jos asiaa lähdetään ajattelemaan avoimesti yli discipliinien.

Martti kirjoitti...

Kiitos kommenteista. Suomalaisen pedagogiikan vahva ydin on kasvattava opettaja. Avoin oppimisymparisto on tuossa ajattelussa hankala. Jos kasvattaja luopuu vastuustaan.

Kirjastonhoitajat tekevat tarkeaa tyota, mutta heidan prpfessiossaan ei ole vastavaa vaatimusta,

Markus Aalto kirjoitti...

Olipa hyvää luettavaa, kiitos Martti. Tämä vahvisti omia näkemyksiäni ja tuli hyvään saumaan kaikin puolin!