Tampere luopuu esimerkkiruokailusta

ILTALEHDEN (alunperin Aamulehdessä) mukaan Tampereen kaupunki evää opettajilta ateriaedun. Tampere joutuu tekemään menoleikkauksia ja on päätynyt keräämään noin 400 000-500 000 euron säästöt poistamalla opettajille kuuluneen valvonta-ateriaedun. Muutos tulee voimaan heti syksyllä.

Vastaavan ratkaisun teki tiettävästi ensimmäisenä itänaapurimme Vantaa jo vuosia sitten. Ensi syksynä Espookin vähentää niiden opettajien määrä yläkouluissa, joilla on oikeus koululounaaseen vain verotusarvolla. NIinikään verotusarvolla syöminen loppuu suurelta osalta koulukäyntiavustajia.

KUVA: Suomalaisen koulun menestystarinan yksi selittäjä on oppilaille ilmainen koululounas. Suomalaisissa kansakouluissa koululounas otettiin käyttöön jatkosodan aikana 1943. Opettajilla on ollut tärkeä rooli kouluruokailussa. Aikaisemmin he annostelivat ruuan. Nyt kun annosteluun on löydetty muita ratkaisuja, opettajilla on on esimerkkiruokailijan tehtävä. Säädökset edellyttävät, että koululounas on ohjattu. Hyvinä aikoina se tarkoitti sitä, että kaikki opettajat söivät yhdessä oppilaitten kanssa. Jatkossa vain ne, joille on erityisesti määrätty tehtävä valvoa ja ohjata ruokailua.

Ratkaisua odottavia ongelmia

JOS päätös toteutetaan Tampereella totaalisti niin, ettei yksikään opettaja ole esimerkkiruokailijana, luvassa saattaa olla ongelmia. Varsinkin pienet lapset tarvitsevat apua ihan haarukoiden ja veitsien käytössä ja ruuan ottamisessa.

KUNTATYÖNANTAJA on hiljakkoin julkaissut kouluruokailun järjestämistä koskevat kantansa "KT tiedottaa palkka-asiamiehille 26.6.2009"-kirjeessä. Se on tärkeä kirje. Kirjeen mukaan:

(1) Opetushenkilöstöllä ei sinänsä ole oikeutta ruokailla työaikana. Työaikaa ei siis saa käyttää ruokailuun.
(2) Jos peruskoulun opettaja määrätään valvomaan tai ohjaamaan ruokailua ns. esimerkkiruokailijana, tapahtuu tämä välitunnin ja/tai tuntien aikana, jolloin ko. tehtävä sisältyy työaikaan. Tätä ei pidetä varsinaisesti ruokailemisena työaikana, vaan ruokailun valvomisesna tai ohjaamisena.
(3) Muilla kuin em. esimerkkiruokailijoilla ruokailu ei sisälly työaikaan.

HUH! Kuinka Tampere tämän kanssa elää? Tai tarkemmin tamperelaiset opettajat? Ilmeisesti tällä tarkoitetaan sitä, että opettajat eivät saa poistua koulusta ruokailemaan muualla. Omien eväitten syömistä välitunnilla ei kai ole mielekästä rajoittaa?

(4). Jos työnantaja määrää opettajan osallistumaan peruskoulussa ruokailuun valvojana tai ohjaajana (ns. esimerkkiruokailijana), ateriasta ei peritä korvausta, vaan se katsotaan verotettavaksi luontoiseduksi (josta maksetaan vain verotusarvo)
(5) Muissa tapauksissa työnantajan työpaikkaruokaloissa peritään pääateriasta korvaus (Tampereella 4,13 €).

Koululounas on ollut koulupäivän tärkeä yhteinen hetki. Harmi, että Tampereella on nyt tällaiseen päätökseen ajauduttu. Tiukoin sanoin kirjoitettuun ohjeeseen jää nimittäin ongelmia:
- Jos ei-esimerkkiruokailevilla opettajilla ei ole oikeutta ruokailla työaikana, niin kuinka he voivat ruokailla työaikana ruokalipulla?
- Jos ei-esimerkkiruokailevat opettajat eivät saa ruokailla työaikana, kuinka ihmeessä he jaksavat esim. seitsemän tunnin työpäivän?
- Aamulehdessä omia ratkaisujaan esittäneistä kouluista osa näyttää toimivan toisin kuin KT edellyttää. Valvova opettaja ei syö valvontansa aikaan. Eihän hän silloin ole esimerkkiruokailija? Ja toisaalta ostetulla ruokalipukkeella syövä opettaja velvoitetaan valvomaan oppilaita? Outoa. Onkohän näissä kouluissa tulkittu varsin tiukasti KT:n ohjetta (Kuntatyönantaja 3/2009, 21):

"Opettaja ei voi kieltäytyä työstä, joka kuuluu hänen tehtäviinsä, vaikka siitä ei makseta erillistä korvausta. Opettaja ei määrittele itse työtehtäviään, vaan sen tekee toimivaltansa puitteissa työnantaja (rehtori esimiehenä)"

Näin toimittaessa ongelmaksi nousee
- voidaanko opettaja määrätä työajallaan tekemään työ, josta VES määrää esim. verottoman ruokaedun, mutta tekemään se ilman tätä etua. Näinhän tilanne on, jos opettaja määrätään valvomaan ruokailua ilman että hänellä on esimerkkiruokailijan etu.

ASIA voi tuntua pikkujutulta. Varmaankin koululounas on edelleen tuolla noin 4 €:n hinnalla usein hintansa väärtti. Tamperelaisten opettajien palkoissa veroedun menettäminen ja lipukkeilla syönti tarkoittanee noin 80 €:n lisälaskua kuussa. Yhdestä näkökulmasta voidaan väittää, että kyseesä on 3 %:n palkanleikkaus.

KOKONAAN oma juttunsa on, syntyykö ratkaisusta aidosti toivotut säästöt. Aamulehdessä käytävässä keskustelussa arvellaan, että ainut säätstö syntyy raaka-ainekustannuksista, ja ne ovat juttujen mukaan n. 0,19 euroa/annos.

Toisen työviikon perjantaita

KUVA: Koulun-käyntiavustajia kesäpala- verissa. Margit, Sirja, Pirjo, Marjo ja Mireille. Kuvasta puut-tuu Joni.

PERJANTAIAAMUN ensimmäinen oikea työtehtävä oli pohtia palaveriin kerinneiden koulunkäyntiavustajien kanssa, mikä olisi paras tapa järjestää avustuspalveluita ensi lukuvuonna. Kaikki ymmärsivät tilanteen, ja olimme varsin yksimielisiä niistä periaatteista, joilla tehtävät tulisi jakaa. Kaikille kun ei riitä yhtä paljoa työtunteja. Lupasin laittaa käydyn keskustelun pohjalta maanantaina oman ratkaisuni sähköpostilla.

KUVA: Kuinka voimme auttaa selkää, pohdittiin opetustuokiossa.

PÄIVÄN toinen työtehtävä oli haastatella kaukaa Joensuusta tullutta ELA-opettajaehdokasta. Opetustuokio ja ehdokas oli mitä mukavin. Lapset olivat iloisia ja palkkiojätskit maistuivat.

Lopullinen päätös tehdään maanantaina 10.8. Näin sovimme yhteistuumin.

TALOSSA oli tänään töissä vain talonmies Kari ja minä. Hiljaista siis edelleen.

LOPPUPÄIVÄN käytänkin kuntatyönantajan uusiin ohjeistuksiin perehtymiseen. Niistä tarkemmin myöhemmin.

Lapsia löytyi opetustuokioon. Hienoa!

KUVA: Opetustuokio keväällä 2009.

PERJANTAINA klo 11-11.30 koululla kokoontuu pieni lapsiryhmä virkahaastatteluun kuuluvaan opetustuokioon. Palkkana on jätski.

Löytyi peräti seitsemän joutilasta lasta, jotka olivat tehtävästä kiinnostuneita. Kiitos.

Tänään olisi aihetta olla koulupedagogiikan Tarzan

KUVA... mutta onneksi on kokemusta pienestä pitäen. Kuva on Sysmästä kesältä 1955, ja kasvun tukikeppinä on serkku Pentti.

TAAS on torstai.

Tänään onkin oltava tosi ahkera, oikea Tarzan. Paperit oikeisiin kansiohin. Pöydät on saatava siistiksi. Tyhjäksi niitä ei näillä liaaneilla saa. Ja sitten on valmistauduttava huomisiin koitoksiin: koulunkäyntiavustuspalveluiden sopeuttamiseen ja ELA-opettajan työhaastatteluun.

PALAAN asiaan illalla, ja kerroin kuinka kävi.

Nyt on ilta.

Viidakko raivattu molemmin käsin, ja kansiot lähes valmiit. Avustajille lähetetty muistutuskutsu. Moni on töissä eikä pääse, mutta niin se usein on. Maalari viimeisteli yläkerran ikkunoita. Ensi viikolla kuulema valmista. Ulla poikkesi konttorilla. Boston oli ollut hieno ja sopivan kokoinen kaupunki.

Kotona pieni sukellus kasvatuksen käsitemaailmaan (vuorossa sivistyksen käsite), ja ruohonleikkuuta.

PS: Aamun Hesarissa on uutinen: Helsingin koulut luopuvat liitutauluista ja piirtoheittimistä. Kaikkiin luokkahuoneisiin saadaan uudet laitteet viimeistään ensi vuoden aikana. Kappas vaan. Espoo on tosin aloittanut vastaavan siirtymän Smartboardeihin jo vuosia sitten, mutta meillä vauhti on vähän hitaampi.

Keskellä toista työviikkoa

KAUNIS, hiostava päivä.

Nyt kun kansiot on tyhjennetty, on aika panna paperit takaisin kansioihin :-) No, osa vain. Ja uudella lailla asioita järjestäviin kansioihin. Kokoan hopean harmaat arjen käytäntömme vuosien varrelta yhteen kansioon, (ainakin) sadan projektimme jäämistöä toiseen, tärkeitä pykäläasioiota kolmanteen ja salaisia fileitä neljänteen.

LASTUN kuva kertoo, että löimme tänään JJ:n kanssa päät yhteen ja suunnittelimme salaohjelmaa henkilökunnan suunnittelupäiväksi. Sehän on maanantaina 17.8. Joudumme vielä haalimaan pari salaliittolaista. Hiljaista on muuten ollut. Kolme opettajaa on soitellut (Johanna, Sari K. ja Sirpa). Semmoinen muistaminen aina ilahduttaa. Ja monista kuulee naamakirjassa (facebook).

MAALARI viimeistelee hommiaan. Joku on tuonut smartboardit parakkiin. Ilmeisesti huomenna alkaa asennus. Uimaopetuksen koordinaattori lupaili ensi viikoksi tietoa uintivuoroista.

HUOMENNA on kansiohommat saatava valmiiksi, ja valmisteltava perjantainen avustajatapaaminen. Ja ela-opettajakandidaatin haastattelu. Olen kovasti yrittänyt haalia oppilaita opetustuokioon. Yksi on mahdollisesti tulossa :-)

TYÖPÄIVÄN päälle ajoin Hesaan ja varasin vaimolle ja minulle matkaliput viikonlopuksi Tallinnaan. Viimetipan matkoja ei saa maksaa netissä. On hääpäivä nimittäin.

ILLALLA uppouduin taas kasvatuksen käsitemaailmaan. Pohdin kasvatustyyliin liittyviä käsitteitä. Olen hyvin aikataulussa. 80 käsitettä on nipussa. 1-3 hiontaa päivässä, niin toinen tekstikierros on kuitattu ennenkuin koulu alkaa.

KYSELY: Koulujen varautuminen sikainfluenssaan

TÄMÄN BLOGIN oikeassa yläkulmassa on pitkästä aikaa kysely. Kantaa voivat ottaa kaikki asiasta kiinnostuneet. Kysymyshän on simppeli: Hötkyilläänkö sikaflunssan suhteen? (1) kyllä, (2) koulujen pitäsi valmistautua, (3) en osaa sanoa. Kysely on auki kuusi päivää.

Autojuttu ja muutakin

TÄNÄÄN olen vähän aikaa autoton poika. Kaksiovisissa bemareissa ovien tiivisteet ovat kovilla. Ne joudutaan nyt vaihtamaan, ettei vesi tule sisään. Onneksi hintakin on kova:-) Onneksi on vespa. Vaikka vesikeleillä, joita on luvassa, ei ole ihan kivaa. Pakko mikä pakko. Aamulla ajelen Tectorille, jotta Macci saadaan kaikilta osin kuntoon.

Päivän huoli

Tämän päivän iso huoli on koulunkäntiavustuspalveluiden järjestäminen ensi lukuvuonna. Kaupungin taloustilanteesta johtuen meidän avustustuntimäärämme vähenee varsin huomattavasti. Se on ikävää apua tarvitseville lapsille, mutta edelleenkin meille jää enemmän tunteja kuin monessa muussa koulussa.

Se on ikävää myös koulunkäyntiavustajille. Meille jäi kaksi vaihtoehtoa, joko supistaa avustajien määrää tai vähentää osalta viikkotuntimäärää. Päädyimme jälkimmäiseen, jotta voimme turvata iltapäivätoiminnan Aurorassa. Konkreetisti se tarkoittaa, että noin puolella avustajista, joiden palkka muutoinkin on pieni, palkka pienenee 10-20%.

Niinpä laitoinkin avustajille kirjeen, jossa kutsuin heidät pullakahville perjantaiksi. Käyn niiden kanssa, jotka pääsevät paikalle, tilannetta läpi.

Ikävästä tilanteesta voi etsiä myös myönteistä. Päivän työajat voidaan järjestää myös niin, että avustaja, jolle tulee esim. 25 tuntia töitä viikossa, tulee esim. kolmena päivänä töihin vasta klo 12.45. Tämä voisi sopia sellaiselle, joka haluaa työn ohella opiskella tai tehdä esim. opettajan sijaisuuksia (niitä kuitenkin jonkin verran saadaan käyttää). Ja jos kasaamme niiden avustajien, joilla on 25-30 tuntia, työtunteja eri viikonpäiville, meillä on myös mahdollisuus käyttää heitä toisten avustajien (sope- ja vammaislasten avustajille saa ottaa sijaiset) sijaisina. Näitä sijaisuuksia on aina kuitenkin ollut, ja niillä voisi täydentää ansiota.

Eilisestä vielä

EILEN olin ahkera. Kävin läpi kymmeniä kansioita, heitin vanhentunutta ohjeistoa pois ja noukin mainioita papereita talteen.

Hiljaista. Ei puheluita. Ei oppilasliikennettä. Kuumaa- ilmasnvaihtoa ei pidetä päällä säästösyistä kesällä. Sisäposti on alkanut taas kulkea. Ei mitään dramaattista. Hallinto on vielä lomilla.

ILLALLA oli aika taas tarttua syksyn ensimmäisen Luokanopettaja-lehden aineistoon. Lähetin saapuneet jutut taittajalle. Tällä kertaa lehdenteko on erikoisen jännää, koska lehti saa uuden ilmeen.

Heinäkuun viimeistä viikkoa viedään

KUVA: Kesä. Yes!

AI ETTÄ tuntuu mukavalta, että tänä kesänä minulla on neljä työviikkoa ennen koulujen alkua. Sitä tarttuu kaksi käsin ja ihan laulellen töihin. Ja neljästä viikosta on vielä kolme jäljellä. Rauhoittavaa. Tehtävää nimittäin riittää.

MUTTA kyllä viikonloppukin on mukava. Ennen koulujen alkua ehtii sitä paitsi vielä lukea vaikka kuinka monta kiehtovaa kasvatusalan kirjaa. En valehtele, kun sanon, että työpöytäni notkuu niitä.

EILEN kävin äidin luona kahvilla ja jatkomme muistutiedon keruutta. Onpa hauska harrastus. Minulla on kassikaupalla vanhoja valokuva-albumeita, ja nyt pitäisi ratkaista, kuinka ne saisi parhaiten digimuotoon.

Kesken keskustelujen soitti myös Karjalainen-lehden ystävällinen toimittaja Lauri Hovi, ja antoi mahdollisuuden tsekata teksti. Napakka juttu.

KUVA: Karjalainen on Pohjois-Karjalan johtava media. Se on myytävä lehti, jonka levikki on yli 47 000 kpl.

Toimittaja aloittaa juttunsa "Säröjä rutiineihin" seuraavasti:

"Kouluilta vaaditaan kekseliäisyyttä ja ennakkoluulottomuutta, jos suuriosa oppilaista ja opettajista joutuu jäämään sikainfluenssan kourissa kotiin..."

Minulta hän sai seuraavanlaisia ajatelmia:

" – Koulutyöhön voi tulla hankalia katkoksia, jos opettaja ja lapset ovat eri aikoihin sairaana. Poikkeustila voi kestää jopa kuukauden. Opettajan sairastuminen vaikuttaa koko luokkaan, samoin jos opettajan on jäätävä kotiin hoitamaan omia sairaita lapsiaan, pohtii espoolaisen Auroran koulun rehtori Martti Hellström."

" Martti Hellströmin mukaan kouluissa vaaditaan kekseliäisyyttä, etteivät lapset putoa syksyn aikana kärryiltä opinnoissa.
– Opettajan ollessa poissa luokka voitaisiin jakaa pienryhmiin, jotka hajasijoitettaisiin muihin luokkiin. Se voisi toimia, jos opettajat suunnittelisivat viikko-opetusohjelman etukäteen ja vanhemmat tukisivat järjestelyä.
– Silloin lasten ei tarvitsisi jäädä yksinään luokkaan. Sitä pidän kaikkein huonoimpana ratkaisuna, Hellström arvioi.
Toisena vaihtoehtona hän esittää eräänlaisia sijaispäiväohjelmia.
– Etukäteen rakennetaan tarpeeksi monta opetussuunnitelman mukaista teemapäivää, joissa irtauduttaisin kuitenkin tavallisesta lukujärjestyksestä. Poikkeuspäivät voitaisiin toteuttaa, jos niin monta opettajaa on poissa, ettei oppilaiden hajasijoitus toimi.
– Huolellisesti etukäteen suunniteltuina teemapäivinä koulu jakautuisi ryhmiin normaalista poikkeavalla tavalla. Teemapäivänä jokaisella luokalla ei välttämättä tarvitsisi olla omaa opettajaa."

"Hellströmin mielestä ymmärrystä ja yhteistyötä vaaditaan niin opettajilta, oppilailta kuin oppilaiden vanhemmiltakin.
– Pitää huolehtia, että jokainen oppilas saa tasaisesti ohjausta ja toiminta on mielekästä, eikä juuri ennen koulupäivän alkua hutaistua tyyliin ” laskekaa aukeama matikkaa, kirjoittakaa kaksi ainetta, tehkää kolme piirustusta ja laulakaa keskenänne Saku Sammakkoa”.

"Myös etäopiskelumahdollisuuksia kannattaa Hellströmin mielestä pohtia tarkkaan."

Jutussa haastatellaan myös mm. Opetushallituksen pääjohtajan sihteeristön ylijohtaja Petri Pohjosta, joka painottaa sopivien kotitehtävien merkitystä poikkeustilanteen opiskelumuotona.

Joensuussa ollaan asiaan näköjään tarttumassa: "Miltei kaikki koulualan ihmiset viettävät vielä vuosilomiaan, mutta Joensuun koulutustoimenjohtaja Mauno Väänäsen mukaan sikainfluenssa-asiaa käsitellään ennen koulujen alkua."

Kasvattaminen tarkoitusperäisenä ilmiönä

KUVA: PÄivän teos: "Kaljunen, A. (1949). Kasvattaminen tarkoitus-peräisenä ilmiönä. Forssa".

KASVATTAMINEN tarkoitusperäisenä ilmiönä oli Kaljusen väitöskirjan nimi. Mykistävää, kuinka unohdettu se on. Googlettamalla löysin väitöskirjaan (vain) neljä-viisi viittausta. Lähteenä sitä on näemmä käytetty parissa julkaisussa.

Ja kuitenkin: kirja on minusta ihan rautaa. Kaljunen analysoi kasvattamista (kasvatustoimintaa) arvofilosofian arvot-välineet- ajattelun pohjalta, ja tekee sen minusta hienon johdonmukaisesti. Hän tutkii ihmisen järjestämää kasvatustoimintaa, ja näkee kasvattamisen yhtenäisenä sarjana tietoisia toimenpiteitä, joiden avulla ihmisen erikoisesti nuoren ihmisen kehitys koetetaan ohjata tiettyyn suuntaan, tiettyä päämäärää ja ihannetta kohti.

Hän johdattaa lukijan kasvatuksen maailmaan, jossa vain ihminen kelpaa kasvattajaksi, mutta kasvatettavana voi olla " kaikki elimelliseen maailmaan kuuluvat oliot voivat olla kasvatettavina". Mutta eivät mihin tahansa. Kaljunen muistuttaa, että kasvattaja myös valitsee kasvatettavansa korkean välinearvon perusteella, ainakin erikoispäämäärien osalta.

Tämän jälkeen hän jäsentää ihmisen järjestämää kasvatustoimintaa kolmen osatekijän avulla:
1. päämäärä ja lähitavoitteet
2. (realiset edellytykset:) kasvatettavissa esiintyvät kasvatustapahtuman perustekijät
3. menettelytavat ja välineet (sopivat)

Kaljusta kiinnostaa, onko jokin kasvatuksen osatekijä sellaisessa asemassa, että se dominoi toisia osatekijöitä. Pohdittuaan asiaa hän päätyy lopputulemaan, että päämäärä hallitsee kasvatustapahtumaa. "Päämäärään sisältyy toiminnan motiivi. Kun päämäärä on saavutettu, kasvatustyö käy tarpeettomaksi". Näin hän on löytynyt yhden pysyvän suhteen kasvatuksen osatekijöiden välillä.

Kasvattamisen omaleimaisuus ei tule päämääristä vaan välineistä

Seuraavaksi Kaljunen haluaa ratkaista, mikä tekee kasvattamisesta ilmiönä omaleimaisen. Päämäärä (arvot) vai välineet, joilla päämääriin pyritään? "Mikä erottaa kasvattamisen muista päämääriin suuntautuvista pyrkimyksistä ja arvojen toteuttamistapahtumista ? Onko ero arvojen puolella vai välineiden kategoriassa?"

Kaljusen mukaan arvot ovat elähdyttäneet kasvattajia, mutta eettisiä arvoja ei toteuteta pelkästään kasvatustoiminnan avulla.
"Päämääristä ei löydy pysyvää, kaikessa kasvatustoiminnassa esillä olevaa piirrettä, jonka avulla kasvattaminen voidaan erottaa muista psyykkisistä elämänilmiöistä."

Löytyykö eroa välineistä? Kaljunen näkee kasvattamisen omalaatuisena välineiden valmistamismenetelmänä. "Voimme käyttää toista ihmistä välineenä. Jos hän ei ole kykenevä toimimaan välineenä, hänen tulee muuttua joko rakenteellisesti tai psyykkiselta kapasiteetiltaan jollakin tavoin ollakseen kelvollinen tarkoituksiamme toteuttamaan, ja me ryhdymme toimenpiteisiin saadaksemme tarpeellisiksi katsomamme muutokset tapahtumaa. Olemme astuneet tarkoituksellisen kasvattamisen piiriin. Olemme turvautuneet kasvatuksen menetelmään."

Kaljusen mukaan kasvatustoimintaan ryhtyminen edellyttää "jonkin epätäydellisyystilan olemassaoloa ja mahdollisuutta siihen, että kasvattamis- ja kehittymisilmöön nojautuen tämä epätäydellisyystila saadaan poistetuksi niin, että kysymyksessä oleva yksilö tai yksilöryhmä muodostuu asianomaiselle arvostusta harjoittavalle ja toimivalle subjektille käyttökelpoiseksi eli siis tarkoituksenmukaiseksi välineksi. Tavoitteet ja ”raaka-aineessa” piilevät kehittymismahdollisuudet määräävät minkälaisen muodon ja siällön tämä omalaatuisensa välineiden valmistaminen saa.

Pelottavan paljastavaa. "Nykyinen yhteiskunnan taholta järjestetty kasvatustoiminta on suureksi osaksi tavalla tai toisella kelvollisten kansalaisten kasvattamista yhä tarkoituksenmukaisimmiksi välineiksi kansakunnan tavoitteekseen ottaman yhteishyvän palvelukseen."

Sitten Kaljunen on valmis esittämään lopullisen kasvattamisen määritelmän. "Kasvattaminen tarkoitusperäisenä ilmiönä on sellaista toimintaa, jossa omalaatuista menetelmää käyttämällä pyritään aikaansaamaan elollisesta luonnosta eri tarkoitusten toteuttamiseen kelpaavia välineitä. Tämä toiminta nojautuu... ...toisaalta kasvatettavassa esiintyviin tarkoituksenmukaisiin kasvuedellytyksiin, toisaalta sellaisiin toimenpiteisiin ja ympäristön tarjoamiin.. apuvälineisiin, jotka niinikään ovat kulloinkin tavoiteltavan päämäärän saavuttamisen kannalta tarkoituksenmukaisia."

Muutamia vaikeasti nieltäviä yksityiskohtia

Kaljusen tapa ajatella kasvattamista herättää minussa myös vastustusta. Hän mm. laskee sotaprogandan kasvattamiseksi. (Propagandallahan tarkoitetaan valhetta, huhujen levittämistä, peloittelua, kauhumaalausta, kaikkia mahdollisia keinoja vastustajan moraalisen selkärangan katkaisemiseksi). Juuri kukaan suomalainen kasvatusoppinut ei niin tee.

Toinen vaikeasti nieltävä kohta liittyy edelliseen. Kaljunen kirjoittaa: "Olemme tottuneet nimittämään kasvatuksen maailmaksi sitä maailmaa, jossa kasvatustavoitteet ovat puhtaat, kauniit ja jalot." Kaljunen kuitenkin muistuttaa, että "on olemassa myös pahoihin tavoitteisiin tähtäävien kasvatustoimintojen maailma. Kasvatuksen maailmaan on pyrkijöitä, jotka ajavat vain omia egoistisia, pahoiksi sanomiamme pyyteitään. Hän haluaa " riisua kasvattamiskäsitteeltä milteipä maagisen voiman omaavan sävytyksen, että kaikki se, mitä olemme tottuneet pitämään ”kasvattavana toimintana” olisi joka tilanteessa tarkoitustemme kannalta arvokasta ja tarkoituksenmukaista."

60 VUOTTA sitten julkaistussa väitöskirjassaan Aatto Kaljunen heittää rajun haasteen suomalaiselle kasvatusajattelulle. Onko se vaiettu kuoliaaksi? Tuskin maltan odottaa tapaamista Kansasen Pertin kanssa. Hän varmaan tietää.

KUVA: Aatto Kaljuselta ei netistä paljon tietoa löydy. Ja kuvaa ei lainkaan. Muutama viitaus hänen tutkimuksiinsa nuorisoryhmiin ja maastoleikkeihin, oppikirjoihin Isänmaan historiaa tuokiokuvina- suomen historian lukemisto ja mainintoja mukana olosta tekemässä nuorisotyön kansalaiskasvatuksen ohjelmaa.

Aatto Kaljunen ehti olla muutaman vuoden Oulun opettajanvalmistuslaitoksen johtajana, Oulun yliopiston vararehtorina ja vt. käytännöllisen kasvatusopin professorina. Hän menehtyi vuonna 1963.

Veikko Heinosen valkoinen kirja

KUVA: Päivän kirjana on teos: Heinonen, V. (1982). Ihminen, kasvatus, Isänmaa. Puheita ja kirjoituksia vuosilta 1953-1982. Jyväskylä: Gummerus

SOKLAN kirjaston poistohyllystä noukin mukaani mielenkiintoisen valkokantisen teoksen. Siinä on 120 lyhyttä artikkelia, osa lehdissä aikaisemmin julkaistuja juttuja, osa mm. dekaanina pidettyjä puheita ja osa ennen julkaisematonta ajattelua.

Pysäyttävää luettavaa. Veikko Heinonen osoittautuu (näin luen) mielipahaa syvästi tunteneeksi  professoriksi, jota on kohdeltu kaltoin ja väärin sekä professorin viran täytössä että virkatoimessaan. Ylioppilasradikalismin kuumina vuosina häntä syytettiin jopa fasistiksi. Hänen Kesoilin tuella tekemäänsä liikennekasvatustutkimusta reposteltiin kuin tämän päivän vaalirahoitusta.

Teoksen artikkelit käsittelevät tärkeitä asioita mm. kasvatustieteen autonomiaa. Maailma on muuttunut niin monessa suhteessa, osaan jutuista ei enää saa otetta. Minulle mielenkiintoisimpia niistä olivat persoonallisuuden käsitettä, nuoruutta, ja yksilön tarvejärjestelmää pohtineett artikkelit.

Vapaa-aika ja kasvatus

AIVAN erittyisesti pysähdyin artikkeliin " Vapaa-aika ja kasvatus" (ss. 176- 183). Jos oikein tiedän, vain harva kasvatustietelijä Suomessa on samalla tavalla tuohon aikaan pohtinut kasvatuksen haasteita tilanteessa, jossa vapaa-aika lisääntyy. Ongelmana on, että perinteinen kasvatuksemme on erittäin työelämäkeskeistä. Työ on meillä niin itseisarvoista, että monet täyttävät vapaa-aikansakin työllä (tunsin pistoksen).

Heinonen nostaa esiin ajatuksen, että "vapaa-ajan ihmisen" olisi saatava kasvatus vapaa-aikaan , ja siihen kuuluu uudentyyppisen elämäntehtävän omaksuminen. Hän kysyy, miten vapaa-aikaa tulisi käyttää, Pitääkö vapaa-ajan olla hyödyllistä? Onko joutilaisuus pahasta? Voisiko vapaa-aika olla itseisarvoista elämää, toimintaa siihen itseensä sisältyvän tyydytyksen ja ilon vuoksi?

Heinonen kysyi viisaita. Olisiko 33 vuotta näiden kysymysten esittämisen jälkeen aihetta pohtia vastauksia?

KUVA: Veikko Heinonen toimi Jyväskylässä professorina 1971- 1988. Pohjakoulutukseltaan hän oli kansakoulunopettaja. Hän puolusti yksilöllistä kasvatusta (ja mm. yksityisoppikouluja). Metodisesti hän oli empiirikko. Veikko Heinonen elää yhä, ja hänen kotisivuilleen pääsee tästä linkistä.

Ensimmäinen työviikko kauniisti pinossa

KUVA: Maalari maalaa taloa. Ikkunapuitteet ja ovenpielet saavat uutta väriä. Terveydenhoitajan ikkunalle on rakennettu pikaisesti avautuvat hätäportaat. Koti ja koulu ry:n ja johtokunnan toivoma oppilaitten saattoliikenteen turvajärjestely oli kesän suunnitelmissa, mutta se ilmeisesti tyssäsi suojeltavaan vanhaan puuhun.

HIENO viikko. Lempeä lasku töihin. Pöydät ja ikkunahyllyt tyhjenevät, ja asiapinot järjestyvät aakkosittain muovitaskuihin. Tehtäväkortit auttavat muistamaan, mitä kaikkea vielä kannattaa paapoa.

Mukavaa lisähaastetta viikkoon antoivat lehtihaastattelut. Ensin "Meidän perhe" teki juttua kodeista läksyjenteon kannalta ja eilen Karjalaisen toimittaja soitteli sikainfluenssasta. Päivystävä Dosentti is back! :-)



VIIKKOON mahtui myös siviilielämää. Vietimme viehättävän illan tuttavaperheen siirtolapuutarhamökillä Herttoniemessä. Ilta oli tosikaunis, ja isäntien puutarha kerrassan rehevä.

JOUDUIN viemään Macin tohtorille. Ohjelmia oli asennettava uudelleen, ja lisää muistiakin oli pakko asentaa. Tectorin palvelu oli ylitsevvuotavaa, mutta ihan kaikki ei tullut kerralla kuntoon. No, Pukinmäkeen on sopiva vespailumatka.

Tällä viikolla tein samalla reissulla pienet muistiomatkat kahteen nuoren Martin tärkeään paikkaan: Maunulan leikkikentälle, jossa olin leikinohjaajana 1970-luvun puolivälissä yhden kesän ja Solakallioon, jossa olin koulunkäyntiavustajana 1980-luvun alussa.

Solakallio seisooyhä lähes muuttumattomana, mutta Maunullan tunnistin lähinnä uima-altaasta. Koko rakenteluleikkikenttä oli ajettu alas.

Tasan vuosi sitten 24.7.2008

Huh tuota vuotta

VASTA nyt oikein tajuaa, miten hurja ja kurja vuosi parakin tulipalosta vuosi sitten alkoi. Hoidettavia asioita valui ovista ja ikkunoista. Edelleenkin osa asioista on kesken. Koulukirjaston siirtyminen digiaikaan esimerkiksi katkesi pahasti.

NYT on toisin. On aikaa rauhassa rakentaa kattausta opettajille ja oppilaille. On aikaa tyhjentää vanhat mapit ja löytää niihin unohtuneet helmet.

Rehtorin kolmas työpäivä

Millainen oli rehtori Hellströmin kolmas työpäivä?

Kiitos kysymystä, oikein hyvä. Nousin klo 5.30. Pitkähkö tovi kasvatuksen käsitemaailmassa, ja sitten jäsentämään ensi lukuvuotta. Aamupäivä etänä, puoleltapäivin konttorille. Paperihommia. Hoitumatta jääneiden asioiden (kuten Smartboard-asennukset) paapomista (turhaan- kaikki lomilla). Asiat löytävät omat kolonsa. Ja työmuisti palaa ajoittain. Lounaalla Bembölessä. Kotiin klo 16.

Eniten harmaata tuli Macista. Spotlight ei toimi. Pitää kuulema asentaa käyttöjärjestelmä uudestaan. Mrrr. Spotlight on se upea toiminto, jolla Mac hakee hakusanoilla oikeat kohdat kaikista dokumenteista. Ilman sitä olen kuin talo ilman polulla astelevaa emäntää.

Hiljasta, paitsi illemmalla, jolloin Problemsien ja Wouden jätkiä koululla treenamassa Ripan kanssa. Käteltiin. Nyt ei kannata pestä käsiä.

Rehtori Hellström on selvästi vaikuttunut V.J. Ihalaisen teoksesta "Kasvatuksen kentältä", jonka Ihalainen kirjoitti eräänlaiseksi tiivistetyksi jokaisen lapsen ja nuoren kasvattajaksi joutuvan perusannokseksi kasvatuksesta". Näinkö on?

Näin on.

MItä annoksen kuuluu, ja pärjääkö sillä?

Luepa alta, jos jaksat.

Tiivistetty perusannos kasvatuksesta jokaiselle lapsen ja nuoren kasvattajaksi joutuvalle

KUVA: Ihalainen, V.J. (1980). Kasvatuksen kentältä. Kasvatuksesta kotona ja koulussa. Helsinki: Gaudeamus.

Huikea yritys muuten koota "tiivistetty kasvatuksen perusannos kaikille kasvattajiksi joutuville ajatteleville yksilöille". Vaatii taitoa puristaa noin 120 sivuun kaikki, mikä on olennaisinta arkielämän ja -kasvatuksen kannalta. Pitkän kokemuksen myötä Ihalaiselle oli syntynyt " yksinkertaisia näkemyksiä siitä, mikä käytännöllisen kasvatuksen kannalta on olennaista." Hän poimi sitten nämä olennaiset ongelmat, ja lupasi tarkastella niitä "lukijan vaivoja säästäen".

Mikä ettei. Kasvatusoppineet ovatkin harvoin tällaisia kirjoja kirjoitelleet. Ennemminkin opuksia ovat tehtailleet jostain syystä lääkärit.

Mistä Ihalainen sitten kasvatuksesta kasvattajille haluaa kertoa? Irtoan seuraavassa kirjan dispositiosta.

(1) Yhdeksi kasvatuksen keskeisimmistä valinnoista Ihalainen nostaa - näin luen - järkevän suhtautumisen vapauden arvoon. "Vapaa kasvatus on kasvatusta, joka antaa lapsen ja nuoren käyttäytymisej ja kehityksen tapahtua lähinnä yksilön omalla pohjalla pyrkien mahdollisuuksien mukaan enemmän tai vähemmän pidättäytymään kasvattajan puolelta tulevista rajoituksista ja auktoritatiivisuuteen (arvovaltaan)vetoamisesta."

Ihalainen näkee lapsen lempeässä ja vapaassa kasvattamisessa paljon hyvää, mutta ei sen äärimuodoissa. Kun luovuttiin vanhasta autoritäärisestä kasvatuksesta mentiin toiseen äärilaitaan. Lapsista tuli sietämättömän röyhkeitä. Kriittisesti hän suhtautuu myös liialliseen kouludemokratiaan. Luovuuta ja itseilmaisu ovat tärkeitä, mutta eivät voi syrjäyttää muita tavoitteita.

(2) Ihalainen tunnistaa autoritäärisen kasvatuksen huonot puolet. "Menneinä vuosin meillä oli Suomessa vallalla hyvin autoritäärinen kasvatus. Sen alkujuurina olivat vanhatestamentillisen uskonnon vaatimukset. Kasvatus pyrittiin perustamaan kuuliaisuudelle. Ilman kuuliaisuutta kasvatusta pidettiin mahdottomana.

Mutta Ihalainen tunnistaa myös sen hyvät puolet. Lapsi on yhä saatava tottelemaan. Ihalainen kannattaa kuria. Oleellista on, missä hengessä sitä käytetään. Tärkeää on, että vanhempien ja lasten välinen tunnekontaksti on kiinteä ja kasvatus johdonmukaista. Tietynlainen auktoriteettisuhde on järkevästi toteutettuna kasvavalle lapselle toivottu turvallisuuden tae.

Kurikasvatusta hän myy mm. osoittamalla, kuinka sitä käytettiin radikaalien ihailemassa Neuvostoliitossa.

Hän ymmärtää pakkotoimenpiteitäkin eikä tuomitse rangaistuksiakaan- ei edes sormille näpäyttämistä.

(3) Thomas Gordonin "viisaata vanhemmat"- ohjelmaa hän kritisoi siitä, että väitteille ei löydy tutkimuspohjaa. Ihalainen antaa arvoa ajatukselle, että "kasvattajan tärkeä taito on osata kuunnella myötämielisesti ja moralisoimatta ja että lapsella täytyy olla täysi oikeus tulla puolueettomasti kuulluksi omassa asiassaan ja tulla hyväksytyksi.

Tärkeä kasvatus menetelmä onkin puhuminen. Ihalainen kirjoittaa minusta hienosti: "Lapsella on oltava tilaisuus selittää, miksi jokin asia olisi hänelle tärkeä. Lapselle täytyy myös selittää, missä suhteessa hän on väärässä ja miksi on meneteltävä vanhemman esittämällä tavalla".

(4) Kasvatuksen menetelmistä Ihalainen korostaa myös "alusta asti totuttamisen" arvoa. "Poika oppii kirjoittamisen kirjoittamalla, uimisen uimalla, ahkeruus opitaan olemalla ahkera, totuudellisuus puhumalla totta (Comeniuksesta alkaen opetettu)".

"Varsinainen toimintaan vievä tekijä persoonallisuudessamme on aina jokin dynaaminen tarve. Tottumus on se uoma, jossa tarve virtaa (etsii purkautumista). Kun tarve on usein tyydyttynyt jotain uomaa käyttäen, uuden uoman löytäminen vaatii ponnistuksia. Siinä on tottumuksen voima !"

(5) Lapsi kasvaa enemmän ympäristön ja arjen vaikutuksesta kuin kasvatuspuheella. Ihalainen siteeraa John Deweytä: "Me emme kasvata välittömästi vaan välillisesti, ympäristön välityksellä”. Ihalainen ihaili yksinkertaista maalaiselämää, jossa kasvatuksen tavoitteista ei puhuttu vaan ne toteutuivat jokapäiväisen elämän piirissä.

(6) Lapsen kuuluu saada leikkiä, mutta myös oppia tekemään kotitöitä. Lapsen olisi osallistuttava voimiensa ja kykyjensa mukaan perheen askareisiin. Tavoitteellinen työasenne johdatellaan esim kotiaskareiden piirissä. Hemmottelusta ei hyvää seuraa.

(7) Virikkeiden suhteen hän on hyvin varovainen, ja suhtautuu hyvin epäillen elokuvien ja tv:n suurkatseluun.

(8) Hyvä kasvattaja on viisas, rakastava ja kärsivällinen. Hän hallitsee oman käyttytymisensä suuttumuksenkin hetkellä ja vastuksiakin kohdatessaan. Hän on tarvittaessa luja ja johdonmukainen. "Kasvattajan tulee pitkäjänteisesti tietää, mikä on tarpeellista kieltää"- ja myös valvottava, että niin tapahtuu, toteuttamalla sen, millä on uhattu.

Viisas kasvattaja suojelee lasta, eikä kiihota hänen kehitystään ennenaikaisesti esim. vääränlaisella seksuaalivalistuksella. Ihalainen itseasiassa näyttää ihailevan maalaiskansan tapaa olla puhumatta koko asiasta.

Vastaavasti suotuisa opettaja on luja mutta lämmin, tilanteen tiukasti hallussaan pitävä (mutta empaattinen), hän osaa ottaa
oppilaat yksilöinä ja osoittaa pitävänsä heistä.

(9) Holtiton lapsesta kasvaa geenien ja ympäristön vaikutuksesta. Ihalainen kuvailee pitkään sosiaalisesti sopeutumattomia lapsia. Heille on tyypillistä työhaluttomuus, kouluhaluttomuus, keskittymiskyvyn puute, poikkeavat elämätavat ja harrastusten puute. He pinnaavat koulusta ja aiheuttavat häiriöitä koulutunnilla. Tällaisella lapsella on puutteellinen kyky hillitä itseä. Hänen käytöstään kuvaa holtittomuus, estottomuus, epävakaisuus ja epäluotettavuus. Hänen toimintansa on "oikosulunomaista". Hän on mielitekojensa heiteltävänä. Tahdonalaisen keskusminän säätelevällä toiminnalla ei ole sitä osuutta kuin tavallisesti.

Tällainen lapsi tarvitsee johdonmukaista kasvatusta.

(10) Kasvatusta Ihalainen ei maalaile helpoksi hommaksi. " Toisaalta kasvattajan on aina pyrittävä tekemään lapsuudesta ja opiskelusta iloinen asia, toisaalta lapsi on samalla johdatettava iän mukana vähitellen kykeneväksi löytämään tyydytyksensä myös... uurastuksesta, jonka parissa hän tuntisi sisäisten voimiensa, taitojensa ja kykyjensa kasvavan."

Rehtorin toinen työpäivä

KUVA: Ensi torstaina ilmestyvän Esse-lehden sivu 3.

REIPAS päivä. Osmo Hupli ja Ripa (ks. tarkemmin 58 sekunnin kohdalla) kävivät moikkaamassa.

MEDIAPÄIVÄ. Löysin netistä haastatteluni, joka julkaistaan torstaina Essessä. Siinä lehden vanha kolumnisti jatkaa väittelyä , onko nykyinen vahingonkorvauslaki, joka pahimmillaan tuomitsee alaikäisen elinkautiseen syrjätymiseen, eettisesti väärä. Tässä asiassa minulla ei ole juuri ymmärtäjiä. Näin asian kuitenkin näen.

TOINEN mediajuttu oli Meidän perhe-lehden toimittajaln puhelinhaastattelu läksyistä.

Läksyteema onkin tosi mielenkiintoinen. Tein siitä edellisellä vuosisadalla oman graduni.

LÄKSYT

Kuinka sekä koulu että koti voisivat parhaiten tukea lasta oppimaan, kuinka kannetaan oma vastuu oppimisesta? Jos jotain haastattelusta muistan, niin kuulin esittäväni, että kodin ja koulun pitäisi avoimesti puhua, mihin läksyillä tähdätään ja mitä vanhemmilta läksyjen teon suhteen odotetaan.

Niinikään tärkeä on ymmärtää, että yhtä hyvin kuin läksyissä voi paljastua lapsen oppimisen ja koulunkäynnin ongelmat, voi myös paljastua, että käytetty läksymetodi itsessään aiheuttaa ongelmia. Läksyjä voi olla liikaa, tai ne voivat olla tilanteeseen nähden vääränlaisia. Meidän kouluväen pitäisi aikuisten oikeasti kiinnostua toisin opettamisesta. Jos jokin juttu ei toimi, kokeillaan toista.

Jos läksyjenteko ei suju, vanhempien ei pidä menettää malttia, ei syyllistä lasta tai opettajaa, vaan avata keskustelua, jonka tarkoituksena on sopia, kuinka juuri tämän lapsen kohdalla on viisainta menetellä. Onko läksyä liikaa? Ovatko ne hänelle liiaan vaikeita? Jos läksyihin alkaa kulua kohtuuttomasti aikaa (esim. paljon enemmän kuin 1 t päivässä), onko kyse siitä, että lapsi ei osaa vai ei tahdo tehdä niitä? Jos on kyse osaamisvajeesta, se ei läksyillä korjaannu. Jos on kyse tahdonpuutteesta, on puhuttava. Lapsen on saatava kertoa, miksi hän ei niitä tee. Ja sitten vanhemman on kerrottava, miksi hänen näkemyksensä on väärä ja miksi nyt tehdään niikuin aikuinen on päättäänyt. Lapsella on lapsenkokoiset velvoitteet, ja ne on hoidettava.

Kaikkiaan olen sitä mieltä, ettei ole yhtä oikeaa neuvoa, kuinka vanhempien tulisi suhtautua lasten läksyjentekoon. Juristista opetusvelvollisuutta vanhemmilla ei enää ole. Vanhempien velvollisuus on huolehtia siitä, että oppivelvollisuus tulee suoritettua. Toisaalta luonnollisesti vanhemmat tukevat ja auttavat lastaan. Jokainen lapsi on erilainen. Osa hoitaa hienosti koullaisella kuuluvan vastuun, osa tarvitsee enemmän valvomista. Osan kanssa on laadittava tiukat sopimukset sanktioineen ja kiihokkeineen - ainakin joksin aikaa. Yhteistä kaikille lapsille on, että he tarvitsevat aitoa välittävää kiinnostusta koulunkäyntiään kohtaan, ja vanhemmiltaan pyyteetöntä halua tarjota ja etsiä lapselle apua, jos hän sitä tarvitsee.

Jotain tällaista.

Ensimmäinen työpäivä

KUVA: Koulua vastaapäätä sijaitsevaa seurakuntataloa purettiin kovaa vauhtia.

ENSIMMÄINEN työpäivä on reippaasti hoidettu. Ilma oli harmaa, ja sateinen, mikä sopi hienosti.

Päivä kului konttorilla omassa seurassa pääasiassa vanhoja asioita mieleen palauttaessa. Minulla on vahva harrastus tehdä tehtävälistoja, ja usein useita päällekkäin. Nyt päädyin taas postikortteihin. Tiivistin kunkin avoinna olevan homman käsittelyvaiheen kortille. Ja kun homma tulee valmiiksi, saan repiä kortin. Korttipinosta tulee korkea. Kutakin korttia vastaan sitten muovitasku, jossa on enemmän tietoa asiasta.

Tuntikehys tuli tsekattua. Näillä tiedoilla noin 590 (viime vuonna 612).

Sisäposti alkaa kulkea vasta ensi viikolla. Pari muuta rehtoria oli palannut töihin. Soukan Qvintuksella hiki lentää, kun koulu muuttaa Otaniemeen. Sähköpostissakin on hiljaista. Puhelinvastaajassakaan ei ollut viestejä. Onkohan oppilasliikenteessä tauko?

Laitoin henkilökunnalle viestin Espoon tarjoamasta illallisristeilystä a´25 euroa. En muuten heitä ryhmäkirjeillä häiritsisi, mutta ilmoittautumisaika menee umpeen jo 3.8.

ELA-opettajan rekrytointi jatkui. Hakijoita oli kahdeksan, kaikki varmasti hyviä. Kahdelle laitoin virtuaalisen haastattelukirjeen. Toinen heistä on oikein muodollisesti kelpoinenkin.

APULAISREXI Ulla piipahti moikkaamassa. Hän lähtee rohkeasti Bostoniin parin yön päästä.

Sanoisin että varsin ilomielinen työpäivä. Erityisesti jos muistelee viime kesää. Vuosi sitten lauantaina olimme olleet Juhan hautajaisissa, ja lähettelin muistokirjoituksia Opettaja-lehteen ja Kiteen Sanomiin. Ja olin onnellisen tietämätön, että kohta koulu tulisi palamaan...

Ihana kesäsunnuntai

KUVA: On se harmi, että sinilevä valtaa rannat. Kenen syy?

VIIMEINEN päivä ennen töitä. Yes. Ikävä tulee tällaisia päiviä. Tänään vaimon ja Aatto Kaljusen kanssa uimarannalle Soukkaan. Aurinkoa, pasteijaa, kahvia, limua ja arvofilosofiaa. Punalappuja uhmaten kastautumaan mereen.

Nyt suihkuun ja lasillinen brandyä.

Suvi ihanimmillaan

KUVA: Luukkaan kartanon alue on avoin kaikille.

MITEN upea suvilauantai! Aurinko paistoi kirkaalta taivaalta. Vaimon ja V.J. Ihalaisen kanssa Luukkiin. Lihapiirakkaa. Limpsaa. Kahvia ja pullaa. Iltapäivälehtiä. Uintia virkistävässä järvessä. Eikö tämä ole onnea!

ILTAPÄIVÄN päätteeksi ajelimme vielä Helsinkiin. Olen alkanut koota ylös yli 80-vuotiaan äitini muistitietoa oman sukumme vaiheista. Kai tällainen harratus kertoo, että sitä on itsekin tullut riittävän vanhaksi ja alkaa nähdä mielenkiintoisia asioita jossei tulevaisuuden sijasta niin ainakin sen rinnalla myös menneissä ajoissa. Tavoitteenamme on istua aluksi viikottain tunti-pari ja muistella asioita. Otin kotiläksyksi ison kassillisen valokuva-albumeita.

PÄIVÄN REFERAATTI: Ihalainen, V.J. (1962). Kasvatus nuoruusiässä. Helsinki: WSOY.


NUORISOKASVATUS on jostain syystä pitkälti laiminlyöty kasvatusopin osa-alue. Olikin ilo löytää Soklan kirjaston poistohyllystä Ihalaisen teos, jota kehutaan takakannessa: "koskaan vastaava yhtenäisesitystä ei ole meillä aikaisemmin julkaistu".

V.J. Ihalainen oli FT, kansanopiston johtaja ja sitten kasvatustieteen professori Jyväskylässä. Muistan lukeneeni kauan sitten hänen teoksensa neljäsluokkalaisista.

Kirjassa minua viehätti (jälleen kerran) 1900-luvun tarveajattelu. Minusta se selittää kauniisti kasvun ilmiötä. Ihmisellä on sen mukaan sisäiset tarpeet, jotka panevat kehityksen alulle ja ovat kaiken inhimillisen toiminnan käyttövoima. Kun pikku poika alkaa leikkiä autoilla, hän tekee sen Ihalaisen mukaan sisäisestä pakosta. Ajattelen, että jonkin asian harrastus kertoo, että jokin tarve on virittynyt.

Ajattelutapaan sopi hyvin ajatus, että "kasvatuksen peruslähtökohdaksi on otettava kasvatin moninaiset tarpeet siinä kehitysvaiheessa ja niissä ympäristöolosuhteissa , missä hän silloin on". Ja, että "kaiken kasvatuksen on mukauduttava yksilön sisäisiä tarpeita vastaavaksi ja niitä tyydyttäväksi."

Kasvatus- ja opetustyön korkeimpana päämääränä on kirjoittajan mukaan oppilaan omien sisäisten voimien sopusuhtainen kehittäminen päätavoitteena tasapainoinen ihminen. Kasvattajalla on kuitenkin liikuma-alaa vain perinnöllisten tekijäin suomissa rajoissa.

Nuorisokasvatuksesta

Ihalaisen mukaan "nuorison kasvatus on yksilössä piilevien kasvutendenssien, kasvuaiheiden, kasvamaan auttamista, se on persoonallisuuden kehittämistä ja muotoamista."... "Nuorison kasvattajan on mukauduttava luonnon ohjelmaan... (nuoruus on tärkeä herkkyskausi)."

Nuoruuskauden (puberteettivaiheen) alkupuoli on murroksenomaista, kiihkeää, negatiivista ja repivää kuohunta- ja uhmakautta. Loppuvaihe on seestymisen aikaa. Aluksi nuoren katse on kääntynyt sisäänpäin; Lopuksi katse on kohti omaa tulevaisuutta, se on positiivinen ja rakentava kausi.

Sitä, mitä nykypäivän lääkärit kuvaavat identiteetin rakentaistyöksi, Ihalainen kuvaa "vähittäiseksi heräämiseksi omaan tietoiseen elämään". Lapsen sielunelämä suuntautunut ulospäin. Kasvava nuori alkaa murrosiässä tarkkailla omaa sisintään ja "alkaa aavistellen huomata, että hän on oma maailmansa. Hän alkaa tajuta, että hänen on elettävä oma elämänsä, jonka kulusta ja suunnasta hän on ratkaisevalta osaltaan avstuussa. Edessä oleva aikuiselämä on on kuin uusi maanosa..."

Nuoruuteen kuuluu kokeileminen: Luonto panee nuoren kokeilemaan tarjolla olevia eri mahdollisuuksia. Nuorella on innostumiskykyä korkeille ihanteille."Pyrkimys ihanteiden muodostamiseen versoo spontaanisti nuoren omasta kasvuprosessista itsensäkehittämistarpeen pyrkiessä edistämään .. merkitykselliseksi muodostuvia taipumuksia mahdollisimaan suureen täytetyteen" Hänellä on mielikuvitusta.

Kuinka vastata nuoren kehitystarpeisiin?

MINUSTA Ihalainen johdonmukaisesti kritisoi kouluopetusta. "Oppiaineet eivät vastaa nuorten tarpeita." Heidän täytyy
opiskella aineita, jotka eivät kiinnosta ja joista ei ole mitään hyötyä (koska ne eivät liity oppilaiden tarpeisiin ja elämänkehään).


Tekstiä lukiessa jää pohtimaan, vastaako koulu nuoruuden herkkyyskauteen kuuluviin tarpeisiin? Tarjoaako kouluopetus nuoren tarvitsemia, kohottavia esikuvia? Vai rajataanko tämä tarve kouluopetuksen ulkopuolelle? Tarjoaako kouluopetus mahdollisuuksia etsiä itseä?

Nuoret eivät halua Ihalaisen mukaan opetella asioita he ulkoa. He haluavat toimintaa. He haluavat olla omatoimisia. Onko koulussa riittävästi tilaa tähän ikään kuuluvalle itseilmaisulle, ryhmätyölle ja esim. esitelmille, jotka tukisivat nuoren itsetuntemusta ja halua valloittaa itselleen aikuisen paikka?

Ymmärrämekö kunnioittaa nuoruutta? Kunnioitammeko tarpeeksi nuoren yksilöllisyyttä?

Hyvä kirja saa ajatukset liikkeelle.

Näkemiin kesäloma!

NONIINPÄNIIN. Kesäloma on nyt voitettu kanta. Kokosin lastun kuvaan eräitä hieman yli 4 viikon mittaisen työnkeskeytystauon huippukohtia. Paljon aurinkoa. Meri. Vaimo. Lapset. Oma äiti. Ystäviä. Hyvä ruokaa. Hyviä kirjoja. Hyviä leffoja kotiteatterissa. Vespailua ja kesätuoksuja. (ja vaimolle hankittu kätevä miniläppäri). Aivojen pitämistä vireinä kasvatuksen käsitemaailmassa ja ajankohtaisia eläinperäisiä uutisa seuraamalla. Tilillä vähän enemmän rahaa. Eikö tämä ole onnea, kuten isä Kauko tapasi Sysmän laiturilla maatessaan sanoa. Olisi, sanoisin hänelle.

Näkemiin kesäloma.

2000-luvun koulutuspoliittisia aihioita etsimässä

KUVA: OAJ:n juliste jolla lobattiin kouluasioita kunnallisvaaleissa. Kuva lainattu netistä.

VIIMEISEN lomapäivän kunniaksi päätin lukea puolueohjelmia. Olenko tullut hulluksi? En todellakaan. Tekniikka on upeaa. Netistää löytyy POHTIVAn tietovaranto, jossa on yhteensä 829 ohjelmaa vuosilta 1880 - 2008 kaikkiaan 57 puolueelta. Jatkossa kokoelma tulee kattamaan kaikki puolueohjelmat 1800-luvun lopulta nykypäivään. Ohjelmia voi selata puoluettain tai muin ehdoin järjestettynä ja niihin voi kohdistaa sanahakuja. Palveluun pääsee tästä linkistä.

SIISPÄ otin aamujumpaksi tehtävän käydä läpi 2000-luvun puolueohjelmat. Tein kolme hakukierrosta, sanoilla koulutus, perusopetus ja peruskoulutus. ja luin tekstejä etsien niistä koulutuspoliittisia puroja, ideanpoikaisia jne.

PIKALUVULLA yleiskuva puolueiden suhtautumisesta koulutukseen on hyvin myönteinen, tyytyväinen jopa ylpeä. Peruskoulu antaa vankan sivistyspohjan, lukee perussuomalaistenkin paperissa. Jäsensin havaintoni seuraavasti:

Puolueohjelmat ja oppiaines

Suurimmat oppiaineita koskevat paineet näyttäisivät liittyvän taito- ja taideaineisiin (erityisesti kristillisille ja vihreille tärkeää), kielten opetukseen (mm. SDP ja RKP haluavat lisää, Perussuomalaiset poistaisivat pakkoruotsin) ja liikunnan opetukseen (Kokoomukselle tärkeää, samoinkuin huumevalistus).

Aihekokonaisuuksista yrittäjyyskasvatusta kannatetaan laajasti. Mainintoja on myös kansainvälisyys- ja mediakasvatuksesta ja vihreillä ympäristökasvatuksesta.

Laajemmin sisällöissä painopiste näyttäisi olevan koulutuksessa siirtymässä ammatilliseen koulutukseen. Perussuomalaiset ehdottavat jopa yliopistokoulutuksen vähentämistä. Työmarkkinoiden ja koulutustarjonnan yhteensovittaminen on yleisesti tärkeää.

Kepun papereissa nousee esiin myös haaste elämänhallinnan kehittämiseen.

Puolueohjelmat ja oppilasaines

Koulutusta halutaan järjestää kaikenikäisille. Oppiminen jatkuu papereissa läpi elämän. RKP:n ja kristillisten ohjelmissa toivotaan kaikille "omien edellytysten mukaista koulutusta"

Suloisen yksimielisiä ollaan siitä, että koulutus on hyvä syrjäytymisen estolääke (kokoomuksen ilmaisu). Kepun papereissa luodaan "tarvittaessa ... nuorelle henkilökohtainen oppimis- ja työllistymispolku."

Vasemmistoliitosta Kokoomukseen halutaan kaikille opiskelupaikka peruskoulun jälkeen. Uusuomalaisten koulutus halutaan myös kuntoon. Toisenlaisesta etnisestä taustat tulevat olisi otettava mukaan yhteisöön.

Vasemmistoliitto ja Kepu kantavat huolta vammaisista, vihreät vähemmistöryhmistä (mm. romaneista) ja perussuomalaiset riskiryhmien erityisopetuksesta.

Erityisopetusta tunnutaan haluavan jopa lisää. Konkreetteina keinoina syrjäytymisen estämiseen ovat myös lisäopetus, erilaiset omapolkuratkaisut, työpajat ja oppisopimuskoulutus sekä vaihtoehtoiset koulutusmuodot (RKP).

Koulutuksen pääfunktio

Lähes kaikki puolueet ovat sitoneet koulutuksen nimenomaan työelämän tarpeisiin. Erityisesti lääkäreitä halutaan lisää. Kristilliset haluavat koulutusta, joka tuo työtä. Koulutuksen on tuettava uuden työn syntymistä, kirjoittaa vasemmistoliittokin.

Sivistystehtävä vilahtaa papereissa, ehkä eniten kepulaisissa ja SDP-läisissä. Kepu puhuu myös henkisestä kasvusta ja persoonallisuuden kehittämisestä. Kokoomus kirjoittaa nuorten tarpeiden huomioonottamisesta.

Kepun lisäksi kristilliset nostavat esiin koulun merkityksen hyvinvoinnin kannalta.

Kristilliset nostavat esiin koulun tehtävän tukea kotia kasvatustyössä..

Rakenteellisia ajatuksia

Yhtenäisestä peruskoulusta puhutaan (vain) muutamassa 2000-luvun alun paperissa. Sitten teema katoaa. Useat puolueet ovat pikemminkin huolissaan esiopetuksen ja peruskoulun ja toisaalta peruskoulun ja toisen asteen koulutuksen nivelestä kuin peruskoulun sisäisestä. SDP toivoo lisää erityisopetusta nimenomaan yläluokille.

Kyläkoulujen tappaminen halutaan yleisesti lopettaa.

2000-luvun alussa eli vielä SDP:n papereissa idea koulusta oman asuinalueen monitoimikeskuksena.

Koulujen erilaistuminen

Koulujen erilaistumista puolueet tarkastelevat kahdesta näkökulmasta. Toisaalta ollaan huolissaan opetuksen laadun tasa-arvosta. Vasemmistoliitto ehdottaa eräänlaista positiivista diskriminointia. Kristilliset - ainoana puolueena- nostavat esiin koulujen erilaistumisen rikastavuuden.

Tehokkuusajattelu

Teksteissä esitetään vastakkainajattelu, onko koulutus hyödyke vai palvelu.

Pääosa puolueista näyttää lupaavan kouluille lisää rahaa: tuki- ja erityisopetukseen, jakotunteihin, aamu - ja iltapäivähoitoon, oppilashuoltoon, avustajien vakinaistamiseen. Vasemmistoliitto haluaa, että kouluihin panostetan asukkaiden toivomalla tavalla.

RKP kulkee omaa polkua: Se peräänkuuluttaa tuottavuutta. Menot on sopeutettava valtion tuloihin. Se ehdotti jo 2004 - kunnarajojen ylittävää koulunkäyntiä. Kepu ehdottaa verkko-opetusta haja-asutusalueille ja kristillset ikäihmisille.

Tehoa haetaan välivuosien vähentämisestä ja mm. muuntokoulutuksesta. Liikakoulutuksesta ovat kristityt huolissaan. Kokoomus taas siitä, että ihmisiä koulutetaan aloille, joilla ei ole työtä (ei vain muotialoille).

Opetus vuorovaikutustapahtumana

Luokkakokoja lupaavat pienentää kaikki puolueet. Opettajien halutaan olevan päteviä. Opetuksen toivotaan olevan laadukasta, ihmisläheistä ja yksilöllistä.

Vihreillä on selkeä lapsinäkemys. " Koulujen viihtyvyyttä tulee parantaa pienentämällä luokkakokoja, lisäämällä taito- ja taideaineita sekä kehittämällä kerho-, aamu- ja iltapäivätoimintaa. Lasten on annettava olla myös lapsia eikä koulutusta saa alistaa tehokkuusajattelulle. Kristilliset haluavat lisää mahdollisuuksia taiteen tekemiseen ja esiintymiseen. Myös kokomus haluaa yksilöllistä opetusta.

Vihreät haluavat oppimisympäristön olevan rauhallinen. Kokoomus taas tekisi koulujen työympäristöt viihtyisimmiksi. Kristilliset nostavat esiin kiusaamisen torjunnan.

Menetelmiin ei puututa. RKP kannattaa kielikylpyopetusta. SDP kehuu EU:n opiskelijavaihto-ohjelmia.

Yhteenvetoa


PIKALUVUN perusteella puolueohjelmista ei juuri löydy uusia koulutuspoliittisia ideoita. Mielenkiintoista että suomalaispuolueille ei ole koulutuksen osalta unelmia, joita tavoitella. Oikeastaan kaikki, mitä ehdotetaan on vain pientä "hiontaa ja putsausta". Näkemys hyöty- ja työelämäsidoksisesta koulutusajattelusta sai pika-analyysissa vahvistusta.

Toiseksi viimeinen lomapäivä

KUVA: Niin se aika menee. Aloitin opiskelut luokanopettajaksi 35 vuotta sitten. Soklan ovessa oli lista ensi syksynä opiskelemaan hyväksytyistä. Tuli vähän haikea olo. Onneksi oman tyttären nimi oli soveltuvuustestin läpäisseiden joukossa, kuten oikein tarkkanäköinen saattaa huomata.

VÄHIIN käy ennenkuin loppuu. Loma nimittäin.

TÄNÄÄN oli kaunis lähes helteinen kesäpäivä. Vapaaehtoisesti päätin kuitenkin viettää sen sisällä. Vanha kasvatusajattelu otti selkeän selkävoiton uimarannalle lähdöstä.

PUOLENPÄIVÄN aikaan ajelin Soklan kirjastoon. Olen jo kauan halunnut käydä läpi vuonna 1969 ilmestymisensä lopettaneen "Kasvatus ja koulu"-aikakauslehden numeroita. Parissa tunnissa ehdin käydä viisi vuosikertaa läpi. Huomenna jatkuu.

KUVA: Soklan kirjasto poistaa vanhoja aarteitaan. Sulloin repun täyteen vanhoja kasvatuskirjoja: Heinosta, Ihalaista, Kaljusta, Kerschensteineia, Kääriäistä... Yes.

HAIN vaimon töistä, ja juhlistimme palkkapäivää kevyellä aterialla Tapiola Garden hotellin Sevilla-ravintolan terasilla. Nami Nami, ja kuinka ihana viilentävä Tapiolan iso vesiallas onkaan. Olo oli kuin postikortissa.

ILLANSUUSSA vespailin koululle. Rauha maassa.

KUVA: Ikkunapuitteiden maalausremontti edistyy. Kouluhan näyttää oikein komeaksi tuunatulta.

Sikainfluenssa ja koulut, osa 4

KUVA: ILTALEHTI taisi lopulta pakottaa molemmat ministerit, sekä peruspalvelu- että opetusministerin kommentoimaan keskustelua sikainfluenssasta ja koulusta.

Tässä poimintoja aukeman jutusta:

(1) Koulu alku ei lykätä; se ei oleellisesti hidasta taudin etenemistä.Lisäksi se on "liian massiivinen toimenpide".
(2) Yksittäisiä kouluja voidaan joutua sulkemaan "lyhytaikaisesti ja valikoivasti" esim. viikoksi. Näin mikäli suurin osa henkilökunnasta ja lapsista sairastaa yhtäaikaa
(3) Opetusviranomaisilla on opetussuunnitelma sellaista tilannetta varten, jolloin koulu keskeytyy pitkäksi aikaa, noin kuukaudeksi.
(4) Yksittäinen oppilas voidaan siirtää kotiopetukseen.
(5) Pahimman tautiaallon oletetaan osuvan koulujen alkuun
(6) Toinen vaarallisempi tautiaalto tulee kevätttalvesta.
(7) Hygienialla pyritään vastaamaan haasteeseen

NO näillä mennään. Palaan teemaan vain, mikäli jotain todella merkittävää tapahtuu.

PS. Lisäys 26.7.09: H1N1-virusta koskeviin kysymyksiin saa vastauksia SPR:n Kysy influenssasta -puhelimesta. Puhelinpalvelu on toistaiseksi auki maanantaista perjantaihin kello 12–18. Se palvelee numerossa 080002277. Puhelimessa ei anneta soittajien terveydentilaa koskevaa neuvontaa. Sen hoitavat terveyskeskukset ja työterveyshuolto.

Mitä perusopetus maksaa erikokoisissa kouluissa?

KUVA: Vihdin sivistysjohtaja Marjo Ojajärvi, on entinen espoolainen rehtori.

SUOMESSA on lakkautettu 1990-luvulta alkaen satoja pieniä kouluja. Perustelut ovat olleet taloudellisia. Jälkikäteen on usein kuitenkin jouduttu toteamaan, että odotettuja säästöjä ei syntynytkään. Järkevää luulisi olevan juuri niiden koulujen lakkauttaminen, jossa opetus/oppilas on kalleinta.

FAKTATIETOA opetuksen hinnasta erikokoisissa kouluissa löytyy Vihdistä. Löysin vinkin Jokikunnan koulun rehtorin Esa Kukkasniemen blogista. Tanks. Vihdissä kunta palkkasi paikallisen rehtorin tekemään selvityksen kuluista kunnan eri kouluissa. Materiaalin löytää tästä linkistä.

Näin Vihdissä

VIhdissä on siis 16 peruskoulua. Selvityksessä on laskettu kullekin koululle opetuksen hinta per oppilas. Hintalappuun on laskettu yhteen opetus-, kiinteistö- , ruoka-, siivous- ja kuljetyskulut. Vaikka Vihti ei ole Espoo, tulokset ovat meikäläisillekin mielenkiintoisia.

Keskimäärin yhden oppilaan perusopetuksen järjestämiseen käytettiin 7635 €. Opetuksen osuus kuluista oli 57 %, kiinteistön (vuokrien) 25 %, loput kolme menoerää olivat 5-7% kukin.

Alakouluissa itse opetus maksoi keskimäärin 3900 € ja yläkouluissa noin 5500 €. Muissa menoerissä ei ollut suuria eroja kouluasteiden välillä. Erityisoppilaan opetus maksoi alakouluissa 7623-9904 €/oppilas ja yläkouluissa 10914-11113 €/oppilas.

Alakouluissa itse opetukseen kului talosta riippuen. 3000 - 5000 €/oppilas. Yläkouluissa haitari oli 4500 - 6200 €.

Halvinta ja kalleinta opetusta

KUVA: Pappilanpellon alakoulu. Kuva lainassa koulun vanhempainyhdistyksen nettisivulta.

Kaikkein halvinta itse opetus oli
1. Pappilanpellon alakoulussa (400 oppilasta)., n. 3000 €/oppilas. (400 oppilasta, toimii kaksi koulua yhdessä)
2. Huhmarnummella hintalappu oli 3100 €/oppilas (92 oppilasta)
3. Tervalammella (62 oppilasta) ja Ojakkalassa (250 oppilasta) hintalappu oli noin 3700 €/oppilas.

Näyttäisi siis siltä, että halvinta opetus voi olla sekä varsin pienissä että isoissa kouluissa.

KUVA: Vihtijärven koulu. Kuva lainassa netistä.

Kaikkein kalleinta alakouluopetus oli
1. (Kuoppanummen alakoulussa 4500 € (mutta yleisopetuksen oppilaitten osalta vain 2915 €))
2. Vihtijärven alakoulussa 4100 € (39 oppilasta).
3. Vanjärven koulussa noin 4000 € ( kaksi opettajainen, siis pieni koulu)
4. Oinasjoen koulussa noin 3900 € (42 oppilasta)

Näyttäisi siis siltä, että kalleinta itse opetus on hyvin pienissä kouluissa. Kun Kuoppanummen hinnasta siivotaan pois erityisopplaat, kolmen kärki on kaikki pieniä kouluja.

Pelkästään opetuskulujen perusteella näyttäisi siltä, että eikun lakkauttamaan kaksiopettajaiset koulut,
Mutta koko totuus ei olekaan tämä.

Kiinteistökulut ratkaisevatkin

Alakoulujen kiinteistökuluissa oli nimittäin suuret erot. Haimoossa (100 oppilasta) kulut olivat vain 752 €, kun ne olivat Huhmarnummella (92 oppilasta) lähes 4917 €.

Mikä on siis lopulta Vihdin halvin koulu?

Kun vertaillaan alakouluja kokonaismenojen osalta, edullisinta opetus oli seuraavissa kouluissa:

1. Haimoo 5458 € (kunnan halvimmat kiinteistömenot, 100 oppilasta)
2. Nummela 5557 € (kunnan toisiksi halvimmat kiinteistömenot, 534 oppilasta)
3. Pappilanpelto 5967 € (400 oppilasta, vaikka aikankin osa koulusrakennuksesta on uusi)

KUVA: Haimoon koulurakennus on kolme osaa, vanhin on satavuotias hirsirakennus. Kuva lainassa Haimoon kylän sivuilta.

Summa summarum. Kokonaiskustannuksiltaan halvoissa kouluissa, halpuus selittyy pitkälti kaupungin sisäisillä vuokrilla. Kolmen kärki koostuu isoista kouluista (100- 400-534 oppilasta). Nummelassa opetus on todella edullista, koska hintaa nostavat nyt erityisoppilaat. Yleisopetuksen oppilaan hintalappu on vain noin 5300 €, siis halvinta kunnassa.

Mikä on lopulta Vihdin kallein koulu?

KUVA: Huhmarnummen koulu on uusi, se on toiminut kolme lukuvuotta. Kuva lainassa HS:n nettisivuilta..

Näissä kolmessa alakoulussa perusopetus oli kalleinta
1. Huhmarnummi 9686 € (kunnan kalleimmat kiinteistömenot, 92 oppilasta, ei erityisluokkia)
2. Kuoppanummi 8858 € (kunnan toiseksi kalleimmat kiinteistömenot, yhtenäiskoulu, uusi koulu (2004),750 oppilasta, kulut kaksisaraisen alakoulun osalta.) Kuoppanummen osalta listalle joutumisessa kyse on kuitenkin virheestä. Korkea hintaa selittää se, että koulussa on erityisoppilaita. Yleisopetuksen oppilaiden itse opetus maksaa vain 2917 € (erityisoppilaan 9905 €). Jos Kuoppanummen kuluissa otetaan huomioon vain yleisopetuksen oppilas, hintalapuksi tulee laskujeni mukaan about 7258 €, ja Kuoppanummikin siirtyy varsin halpojen koulujen joukkoon. Yleisopetuksen oppilaan osalta hintalappu kuitenkin vain noin 7258 €
3. Jokikunta 8011 € (52 oppilasta)
4. Tervalampi 7080 € (62 oppilasta, ilmeisesti varsin uusi koulu, en löytäyt tietoja)

Toiko tämä tekemäni analyysi esiin jotain yllättävää? Toi.

1. Ratkaisevaa on, mitkä kulut vertailuun otetaan mukaan. Jos perusteena pidetään vain opetuksen hintaa, Nummela on kalleimpien joukossa, mutta kun tarkastellaan asiaa kokonaiskustannusten valossa, sama koulu onkin yksi halvimmista, yleisopetyksen oppilaitten osalta ehkä halvin. Ja sama päinvastoin. Jos tarkastellaan vain opetuksen hintaa Huhmarnummi ja Tervalampi ovat halvimpien joukossa, mutta kokonaiskustannuksissa samat koulut olivatkin kalleimpien joukossa.
2. Kolme lopulta kokonaismenoissa kalleinta koulua olivat pieniä kouluja (92-52-62)
3. Kolmen kalleimman koulun menoista osa selittyy korkeilla sisäisillä vuokrilla. Korkea hinta on kunnan itse itselleen aiheuttama päänsärky.
4. Kolmen halvinta koulua olivat isohkoja (100-534-400 oppilasta).
5. Kunhan talo hieman vanhenee, Kuoppanummen yhtenäiskoulu saattaa osoittautua taloudellisesti erittäin hyväksi ratkaisuksi.

KUVA: Kuoppanummen koulukeskus. Kuva lainassa netistä.

Vihti joutuu jatkamaan kouluverkkoselvityksiä, ja ehkä lakkauttamaan joitain koulujaan. Ei helppo juttu. Kokonaiskustannusten perusteella kunnan pitäisi lakkauttaa kaksi uudehkoa isoksi katsottavaa koulua. Mutta eihän siinä ole järkeä?i

Sikainfluenssa ja koulut, osa 3

KUVA: Palaako hygienia taas kunniaan? Kuva puhtaustarkastuksesta vuodelta 1939 on teoksesta "Koko kansan koulu- 80 vuotta oppivelvollisuutta".

PALAAN viime viikon keskiviikolla avaamaani sikainfluenssa-teemaan, niin ikävä kuin aihe onkin. Virikkeenä on Hesarin tämän aamun uutinen: "Sikainfluenssa uhkaa sulkea syksyllä kouluja, päiväkoteja ja terveyskeskuksia". Juttu löytyy tästä linkistä.Saman lehden pääkirjoituksen otsikko on "sikainfluenssa uhkaa koulujen alkua", ja siinä pohditaan myös koulujen alkamisen siirtämista.

Hesarin mukaan päiväkoteja, kouluja ja terveysasemia saatetaan joutua sulkemaan pääkaupunkiseudulla mikäli H1N1-virus riehuu ennen kuin kansa ehditään rokottaa. Nykytietojen mukaan rokote saadaan Suomeen syyskuussa, mutta sikainfluenssan leviäminen saattaa kiihtyän jo tätä ennen, kun suurin osa päiväkodeista ja kouluista avautuu. Koulut avaavat ovensa tiistaina 18.8. Sulkemisajaksi veikataan esim. viikkoa.

Jutusta syntyy kuva, että koulun alkua tullee kuvaamaan jompi kumpi vaihtoehto: (1) Rajaamisvaiheen toiminta, jolloin pyritään lähinnä hillitsemään taudin leviämistä mm. ohjeilla käsihygieniasta ja yskimissuunnista. (2) Varsinaisen pandemian vaihe, "Jos siirrytään oikeasti pandemiaan, valtiolta tulee ohjeet. Silloinhan Suomi on tavallaan sotatilassa", kuvaa jutussa Espoossa tartuntataudeista vastaava lääkäri Stiina Zitting. Kolmas vaihtoehto tietysti on, että vaara väistyy (kuten kävi lintuinfluenssan kohdalla). Valitettavasi kovasti näyttöä ei siitä ole.

Jos koulut ovat kiinni

Kuten teemasta aikaisemmin kirjoittamissani lastuissa kirjoitin, säädöksiä koulujen sulkemisesta ei ole. Käytännössä päätöksen tekisivät terveysviranomaiset tartuntatautililain pohjalta. Päätös voisi koskea tiettyjä kouluja, tai se voisi olla laajempi.

Kouluhallinto on toistaiseksi ollut varsin hiljaa koulujen sulkemisuhasta, eikä mediakaan ole sitä osannut hätyytellä. Varmaankin suunnitelmia poikkeustilannetta varten joku jo työstää. Suomessa on toki suljettu yksittäisiä kouluja määräajaksi esim. homeen vuoksi aikasemminkin, mutta laajemmin koulut ovat olleet kiinni vain talvi- ja jatkosodan aikana. Kokemuksista kertynyttä osaamista on siis vähän. Olisiko tuon poikkeustilanteen järjestelyissä jotain käyttökelpoista mutatis mutandis?

Koulunkäyntia poikkeusoloissa

Jo ennen talvisodan syttymistä koulutyö keskeytyi monin paikoin. Miesopettajat komennettiin ensin ylimääräisiin kertausharjoituksiin ja sitten rintamalle. Oppilaita lähetettiin evakkoon Kouluja käytettiin mm. kokoontumispaikkoina.

Sodan sytyttyä kaikki koulut siirrettiin pois sotatoimialueilta. Oppilaita lähetettiin kaupungeista pommitusten vuoksi turvaan maaseudulle. Koko talvisodan ajan koulunkäynti oli tilapäisluonteista. Koulut tarvittiin majoitus- ja varastotiloiksi sekä sairaaloiksi. Siellä missä se oli mahdollista, koulua pidettiin. Osalla oppilaista ei ollut koko kevään 1940 aikana koulua. Työaikoja lyhennettiin. Oppilaille suositetiin kotiopiskelua.

Vuonna 1941 annettiin jatkosodan vuoksi määräys, että koulunkäynti riippuu olosuhteista.
- Koulua käytiin jopa toisella paikkakunnalla. Oppilaat asuivat tuolloin kouluasuntolassa tms. 15-vuotialla pojilla oli koulunkäynnin vaihtoehtona palvelus ilmavalvonnassa.
- lomia pidennettiin (mm. perunannostoloma)
- kotiopiskelua suositeltiin sille ajalle, kun koulutyö oli kesketynyt. Ehdotettiin, että oppilaat kävisivät näyttämässä kotitehtävänsä opettajalle.
- radiosta kuunneltiin oppitunteja
- ylioppilaskirjoituksia pidettiin, ja niihin otettiin osaa myös rintamalla. Pommitusten aikana käveltiin solmunarussa pommisuojaan, ettei kukaan lunttaisi. Keväällä 1944 kaikki julistettiin ylioppilaiksi ilman kirjoituksia.
- mm. helmikuun 1944 suurpommitusten vuoksi lapset evakuoitiin taasmaaseudulle.
- oppilaat määrättiin kesän ajaksi työvelvollisiksi.
- opetusta muutettiin. “ Työkoulussa” kerättiin mm. pihkaa, marjoja, lumppuja ja pulloja. Koulusta annettiin vihkot, joihin merkittiin keräilyn tulokset. Palkkioksi saatiin talkoomerkkejä.
-koulukeittolalle kerättiin marjoja ja sieniä sekä tahkiä, herneitä ja perunoita maanviljelijäin jo korkkaamilta pelloilta.
- Suomessa aletaan tarjota ensimmäisenä ilmainen kouluateria vuonna 1943. Ratkaisu oli osa ruumiin kunnon kartuttamista maanopuolustuksen tarpeisiin.
- sodan aikana korostui kurin merkitys. Kasvatuksessa korostui maanpuolustusopetus.

VOIKO noista järjestelyistä ottaa koppia? Ehkä seuraavasti:
- koulunpitoa voi kuvata epäsäännöllisyys. Osalla oppilaita koulua on, osalla ei. Mikäli opettajat sairastuvat/jäävät hoitamaan sairastuneita lapsiaan, heidän oppilaansa saatetaan vapauttaa koulunkäynnistä. Samaan aikaan osalla oppilaista saattaisi opiskelu jatkua. Tilanne voi erilainen kouluttain ja alueittain.
- mikäli keittiöhenkilökunta kaatuu sairaspetiin, ruokailua ei pystytä siellä järjestämään. Sen tietää, että varahenkilöstöä ei löydy.
- siirtyminen ohjattuun kotiopiskeluun/etäopiskeluun. Ne, joilla on kotona netti, voisivat hyvin suorittaa esim. eOpitin tehtäviä. Niissä edistymistä opettajalla on mahdollisuus seurata. Kotona tehtävät opinnot tulisi jäsentää järkeviksi kokonaisuuksiksi. Todennäköisesti varastoissa olevia opetusohjelmia alettaisiin lähettää tv:n ja radion kautta. Lapsille olisi ehdottomasti oltava mielekkäitä tehtäviä. Valvonta jäisi vanhempien kontolle.
- opettajan tehtävien keskittyminen osalle opettaja. Varmaankin osa opettajista keskittyisi neuvontapalveluihin (vanhemmat voisivat soittaa ja kysyä)
- yhteydenpito opettajiin tapahtuisi sähköpostilla ja mm. Wilmaa hyväksikäyttäen. Koska opettajilla ei ole virkatietokoneita, edessä olisi ilmeisesti hankintoja.

EDESSÄ voi siis olla poikkeuksellinen syksy. Jos niin käy, luovuutta ja rohkeaa mieltä tullaan tarvitsemaan. Niin kamala kuin toinen maailmasota oli, mm. Iso-Britanniassa se synnytti aivan uusia lapsikeskeisiä työtapoja, kun koulua jouduttiin pitämään poikkeusoloissa.

Olemme juuri nyt varsin poikkeuksellisessa tilanteessa, jossa kukaan ei voi olla varma, miten uhka toteutuu. Tällöin voidaan tehdä kahdenlaisia virheitä. (1) yliarvioidaan riski. Osa ihmisistä hermostuu. Pannaan rahaa (turhiin? rokotteisiin.
(2) aliarvioidaan riski. Laiminlyödään valmistatuminen pahemman varalle.

Kumman virheen tekisit mieluummin?

Viimeinen lomaviikko on korvamerkitty kasvatuksen käsitemaailmalle

KUVA: Eilen sunnuntaina blogin laskuri ilmoitti, että sivujen lukukertojen määrä on ylittänyt vajaassa neljässä kuukaudessa 20 000:n rajan. Aika hulppeaa. Siksi tänään vakavaluontoinen lastu kasvatussuhteen käsitteestä. Netistä lainatussa kuvassa on ammattikasvattaja Freinet oppilaittensa kanssa. Kuva kuvaa mainiosti välittävää ja kasvatustahtoista kasvatussuhdetta.

PUOLIPÄIVÄÄ. Viimeinen lomamaanantai alkoi siis sateessa, naenma.

No hyvä niin, onhan sitten helpompaa keskittyä viikon teemaan. Kun vaimo on jo palannut töihin, voi vapaasti sukeltaa viideksi päiväksi kasvatuksen käsitemaailmaan. Tavoite on hioa tällä viikolla ainakin kymmenen käsitteen tekstit elo-syyskuun istuntokuntoon.

HUOMASIN jotenkin unohtaneeni yhden keskeisen ja tosi kiinnostavan vanhan suomalaisen kasvatuskäsitteen: kasvatussuhteen. Muutama sana siitä.

Kasvatussuhde

Ihmisten välillä on monenlaisia suhteita. Kasvatussuhteen käsitteellä on haluttu korostaa, että kasvattajan ja kasvatettavan välinen suhde on erityislaatuinen. Kasvatussuhde kestää osapuolille yhteisten kasvatustapahtumien ketjun ajan. Suhde alkaa, kun kasvatettava ja kasvattaja kohtaavat ensimmäisen kerran, ja se päättyy, kun he eivät enää kohtaa. Esim. lapsen ja äidin välinen kasvatussuhde alkaa lapsen syntyessä- tai toisten mielestä oikeastaan jo silloin, kun äiti saa tietää odottavansa vauvaa. Kasvatussuhde loppuu luonnollisesti, kun kasvattaja kuolee tai kasvattettava muuttaa kauksi pois.

Mutta ihan näin yksinkertainen kasvatussuhteen kestokaan ei ole. Kasvatussuhde edellyttää, että kasvattajalla on vaikutusyrityksissään kasvatettavaan kasvattava tarkoitus. Se taas tarkoittaa, että ohjauksella pyritään valmentamaan lasta kohti kulloisenkin yhteiskunnan ihmisihannetta. Siihen tarvitaan kasvatustahtoa. Samalla tuon ohjauksen on oltava eettistä, siis tähdättävä lapsen aitoon hyvään. Kasvattajan ja kasvatettavan välillä on oikein tarkasti ajatelleen kasvatussuhde vain niinkauan ja vain niissä toimissa, joihin liittyy kasvatustarkoitus.

Itse asiassa kasvatussuhteen kesto on vieläkin mutkikkaampi asia. Kasvatussuhde voi jatkua vain niin kauan kuin kasvatettava kasvaa. Kasvatussuhde on paitsi vaikuttamissuhde myös vaikuttumissuhde. Se, kuinka kauan ihmisen ajatellaan kasvavan, riippuu siitä, miten kasvatusiän käsite ymmärretään. On näkemyksiä, joiden mukaan kasvatusikä päättyy täysikasvuisuuteen, aikuistumiseen, siihen kun lapsi saa aikuisen oikeudet eikä enää ole riippuvainen vanhemmistaan. On myös näkemyksiä, joiden mukaan ihminen ei koska tule ihmisenäi valmiiksi, ja näin kasvuikää olisi koko elinikä.

Kasvatettavan näkökulmasta kasvatussuhteen kestoon vaikuttaa myös se, kuinka kauan hän ottaa kasvattajan neuvoista vaarin. Eri ihmiset ovat erilailla kasvatettavia. Toisilla kasvattajilla on enemmän vaikutusta kasvatettavaan kuin toisilla. Ero voidaan palauttaa kasvatussuhteen laatuun. Millainen auktoriteetti kasvattaja kasvatettavalle on? Millainen kiintymyssuhde heidän välillään vallitsee? Millainen on suhteen tunnesävy? Onko kasvattajalla ollut tarpeeksi kasvatustahtoa myös silloin, kun kasvatettava on vastustanut kasvatusta? Onko suhde ollut vastavuoroinen? Onko kasvattetava kokenut tulleensa kuulluksi ja tunteinensa ja tarpeinensa?

Kasvatussuhteen vaiheet

Kasvatussuhteessa voidaan erottaa tiettyjä vaiheita. Suhde syntyy, sitä rakennetaan, siihen kiinnitytään, siinä eletään, siitä irtaudutaan ja lopulta se myös päättyy.

Kasvatussuhde syntyy erilaiila vanhempien ja lasten välille kuin esim. ammattikasvattajan ja hänelle uskottujen kasvatettavien välille. Edellissä tapauksessa suhde syntyy luontoperäisesti. Jälkimmäisessä tapauksessa kasvattajan on tavoitteellisesti rakennettava tuota suhdetta. Opettajan kasvatussuhde oppilaisiin on ammatillinen ja rooliperustainen, monin säädöksin ohjailtu.

Suhteen rakentamistyö on keskeisesti yhdessäoloa, jossa luodaan keskinäisen välittämisen ja luottamuksen tuntemuksia ja ilmapiiriä. Tapio Puolimatkan mukaan kasvattajan tulisi kiintyä pyyteettömästi kasvatettavan yksilön ainutkertaisuuteen. Kasvattajan on tiedostettava oma kasvatusvastuunsa ja roolinsa vaatimukset ja pyrittävä löytämään tasapaino edustamansa kasvatustehtävän ja kasvatettavan persoonan sekä hänen yksilöllisyytensä kunnioittamisen kesken.

Kasvatussuhde myös päättyy erilailla luonnollisissa ja ammatillisissa kasvatussuhteissa. Luonnolliselle kasvattajalle kasvatussuhteesta irtautuminen on luopumista. Lasten kotoa muutto voi olla monelle vanhemmaille hyvin vaikea vaihe, ja sen sijaan että kasvattaja tässä vaiheessa tukisi lapsensa itsenäistymistä, hän voikin tarrautua lapseen. Kasvatettavalle kasvatussuhteen päättyminen liittyy hänen itsenäistymisprosessiinsa, johon kuuluu myös tunnetasolla itsenäistyminen omista vanhemmista. Irtautuminen ei silti ole kasvatettavallekaan aina helppoa.

Kun lapsi muuttaa kotoa, kasvatussuhde ei kerralla leikkaannu. Kasvattajat sen jälleenkin tekevät kasvatusyrityksiä, mutta niiden luonne on oleellisesti toinen, kun kasvattetavan asema riippuvaisena on muuttunut. Aikuisena kasvatussuhde muuttuu pikemminkin kannustussuhteeksi, sillä täysivaltaisia toimijoita ei voi enää ohjata kuin lapsia.

Ammatillisissa kasvatussuhteissa kasvatussuhde päättyy, kun opettaja ei enää opeteta lapsen opetusryhmää ja viimeistään, kun lapsi vaihtaa koulua. Tämän jälkeen suhde voi toki jatkua satunnaisemmin kasvatussuhteena, jota mm. Sokrates on kuvannut "vapaaksi kasvatussuhteeksi".


KIrjallisuutta

Harris, J. R.. (2000). Kasvatuksen myytti. Helsinki: ARTHOUSE.
Harva, U. (1960). Systemaattinen kasvatustiede. Helsinki: Otava.
Puolimatka, T. (1995). Kasvatus ja filosofia. 2. uudistettu painos. Helsinki: Kirjayhtymä.
Värri, V-M. (1997). Hyvä kasvatus - kasvatus hyvään. Dialogisen kasvatuksen filosofinen tarkastelu erityisesti vanhemmuuden näkökulmasta. Tampere: University Press.