Kirjoja

Kirjoja

tiistaina, joulukuuta 02, 2008

Tehostettua tukea kehittämään


TIISTAISTA tuli kokouspäivä. Espoon tehostetun ja erityisen tuen jne. pedagoginen ryhmä piti syksyn viimeisen työkokouksen. Tarkoitus oli saada valmista aikaan. Ei ehkä tullut. Mukava oli kuitenkin nähdä porukkaa. Auroran osuus on ihan pitkällä.

PÄÄASIASSA pohdimme tukea tarvitsevan oppilaan polkua. Suuri osa tukea tarvitsevista löydetään jo päiväkodissa. Kehitysvammaiset syntyessään. Dysfaatikot 2-3 vuotiaina. Vaikeat oppimisvaikeudet 4-5-vuotiaana. Lievät luki- ja matikkavaikeudet 6-vuotiaana. Nämä lapset saavat tukea jo päiväkodissa. Ongelman muodostaa 10 % ikäluokasta, joka ei ole päiväkodissa.

UUTTA tullee olemaan se, että kaikkein eniten tukea tarvitsevat oppilaat saavat erityisopetusta on esiopetuksessa.

TULOSSA on kolmiportainen tukijärjestelmä:
(1) jokaiselle oppilaalle suunnattu tuki
(2) tehostettu tuki (jotai hyvää lisää; johon siirryttäessä ehkä tehtäisiin pedagoginen arvio, oppimissuunnitelma eli kevyt paperi)
(3) erityinen tuki (johon siirryttäessä tehtäisiin ehkä pedagoginen selvitys ja raskaampi paperi HOJKS).

Asia, josta keskustelimme paljon, oli milloin hyvä perusopetus muuttuu tueksi. Hyvään perusopetukseen kuuluu pedagoginen (luokan sisäinen) eriyttäminen, opetus, ohjaus, toisinopettaminen, vaihtelevat työtavat ja mm. yläkoulussa luokanvalvojan työ. Luulen, että aikamoni meistä innostui kanadalaisesta literacy-ajattelusta (Selkeät ja kirkkaat tavoitteet, arvokkaat menetelmät, sisältöjen välineluonne, oppimaan oppimisen tavoitteet, selkeät rutiinit, yhteinen kieli ja kaikkiin aineisiin ulottuva opiskelun opettelu)

Työratkaisuna ajattelimme, että hyvä (yhtenäinen ja laadukas) perusopetus toteutuu ilman lisäresursseja. Heti kun niitä käytetään, on kyse tuesta. Tukiopetus muodostaa eräänlaisen vedenjakajan.


Muutoinkin erityisopetuksen uudet viritelmät ovat herättäneet kiinnostusta Espoossa. Olen saanut kutsun myös toiseen ryhmään, jossa ideaa avaavat mm. Espoon erityisopetuksen aktiivit.

ILTAPÄIVÄKSI palasin koululle Viisikon suunnitteluryhmän kokoukseen. Minä, Uma, Katri ja Evi kävimme kässärin ja musiikin läpi. Illemmalla sitten lyhensin tekstiä. Jätin mm. kertojan kokonaan pois. Muuten aika loppuu. Kenraaleihin on tulossa mukavasti yleisöä.

RÄSTISSÄ oli iso nippu paperitöitä. HUH! Paperipino madaltui 35 cm.

2 kommenttia:

Kari Kinnunen kirjoitti...

Itselläni pitkään myös alkuopetuksen erityisopettajana toimineena huolestuttaa tuossa suunnitelmassaa eniten se, että kuinka käy varhaisen puuttumisen? Alkuopetusryhmät ovat omassa työkunnassani valitettavan usein lähemmäs 30 oppilaan joukkoja. Saako erityistä tukea tarvitseva tässä erityisen herkässä kehitysvaiheessa, jolloin hän muodostaa itsestään käsityksen oppijana, oikeasti sellaista erityistukea, jota hän mahdollisesti tarvitsee? Onko tarkoituksena vähentää pienryhmätyyppistä eli luokkamuotoista erityisopetusta koulun alkuvaiheessa ja myöhemminkin?

Mielestäni esi-alkuopetus -vaihe on kaikkein keskeisin lapsen kasvuvaihe, jolloin tukea tarvitaan ja ennenkaikkea vaihe, jolloin lapsi tuesta eniten hyötyy.

En olisi asiasta huolissani, mikäli alkuopetuksen ryhmäkoot olisivat pienempiä, esim. 15 oppilasta ryhmässä. Toivottavati monipuolinen dialogi aiheesta jatkuu...

Martti kirjoitti...

Vain vastuuton kunta pitää alkuopetuksessa tuollaisia ryhmäkokoja!

Tässä vaiheessa pedagogisessa ryhmässä on pidettävä myös tuo asia vahvasti esillä. Kiitos ajatuksesta.