Perusopetuksen perustehtävä on määriteltävä uudelleen

Turun Sanomat julkaisi kirjoituksemme 10.2.-24

Peruskoulumme on remontin tarpeessa

Opetus- ja kulttuuriministeriö on käynnistänyt helmikuun alussa Orpon hallituksen ohjelmaan kuuluvan laaja-alaisen Peruskoulun tulevaisuustyö -kehittämishankkeen. Keskiöön on nimetty työn ja talouden nopeat murrokset, sosiaalisen ja ekologisen kestävyyden kysymykset sekä tekoälyyn perustuva teknologinen kehitys. 

Tavoitteena on luoda kestävä visio pidemmän aikavälin oppimisesta, osaamisesta sekä merkityksellisestä koulutuksesta. Siis konkreetisti: millaisia valmiuksia tarvitaan tulevaisuuden yhteiskunnassa? Suomalaisen koulutuspolitiikan yhdessä tärkeimmistä kysymyksistä eteneminen on valittava oikein, ettei käy kuin työryhmien tuloksille ja koulutuspoliittiselle selonteolle, ei seuraa mitään.

Peruskoulun kehittäminen on äärimmäisen tärkeä tehtävä. Pisa-huumassa on Suomessa uinuttu hyväuskoisessa unessa yli vuosikymmen. Nyt peruskoulun tehtävä on päivitettävä. Se on tehtävä tulevaisuutta, ei menneisyyttä tai nykyisyyttä varten. Tässä erityisen tärkeää on tulevaisuususkon ja -taitojen luominen.

Peruskoulu on koulutuksemme kallioperä. Mutta sitä on myös varhaiskasvatus, joka on nyt valitettavasti jäämässä tarkastelun ulkopuolelle. Se tulee ottaa mukaan selvitykseen. Toisen asteen koulutuksen kokonaisarvioinnin aika on myöhemmin.

Kaikkein tärkein perusta kehittämistyölle on tutkimusperustainen kuva peruskoulusta juuri nyt ja nykytilaan johtaneista syistä ja seuraussuhteista. Se on tutkimusammattilaisten tehtävä. Kaikki kehitys ei todellakaan ole johtunut koulusta itsestään.

Koulutusta koskevaa keskustelua ja kannanottoja leimaa aivan liikaa menneisyyden haikailu ja paluu johonkin ”perustehtävään”, joka käytännössä näyttää määriteltävän aikuiskeskeiseksi kouluksi, jossa opettaja opettaa kirjasta ja oppilaat sen perusteella oppivat käsketyt asiat. On hyvin toivottavaa, ettei tuollainen tulevaisuus toteudu.

Oppimistulokset ovat heikentyneet ja osaamiserot kasvaneet. Onko vika opetussuunnitelmissa vai tavassa, joilla niitä on ymmärretty ja toteutettu? Millaisia korjausliikkeitä demokraattisen komentoketjun eri avaintoimijat ovat tehneet? Ovatko koulutusketjun eri nivelkohtien seuranta- ja ohjauskeinot olleet riittävät? Onko olemassa olevia välineitä käytetty?

Vaikuttaa siltä, että koulutusta koskevan toiminnan arvioinnin systematisointi ja koulutuksen järjestämistä koskevan ohjauksen vahva kiristäminen ovatkin välttämättömiä keinoja oppimistulosten eriytymisen ja tasa-arvon heikkenemisen suunnan kääntämiseksi.

Nyt on määriteltävä perusopetuksen perustehtävä uudelleen. Se on tehtävä tilannekuvan ja tulevaisuusnäyn perusteella. Nykyisin tehtäviä on kymmeniä. Ne on priorisoitava. Tällöin on tarkasteltava myös peruskoulun ja varhaiskasvatuksen sivistystehtävää. Koulutuksen tehtävä ei ole tuottaa vain tuotteliasta työvoimaa työmarkkinoille.

Iso huolenaihe liittyy käynnistyneen hankkeen toteutustapaan. Se tulee tehdä läpinäkyvästi ja laajasti osallistaen. Riviopettajille, -rehtoreille, -sivistystoimenjohtajille jne. tulee antaa suora mahdollisuus ilman siiloja tai siivilöitä kertoa näkemyksiään peruskoulun tilasta ja tulevaisuuteen kehittämisestä.

Peruskoulun tehtävän määrittely ei saa rajautua vain koulutuksen toimijoiden keskusteluksi. Hanke tulee toteuttaa hyvin läpinäkyvästi, laajasti eri tahoja modernein sähköisin välinein osallistaen. Mukaan tarvitaan hyvinvoinnin edustajia, sosiologeja ja muun muassa yhteiskuntatutkijoita.

Vasta kun tämä työ on tehty, tulevat vuoroon päätökset keinoista: lainsäädännön uudistaminen, oppiaineiden määrittely ja niiden tuntijako, opetussuunnitelmien uudistaminen, koulutuksenjärjestäjien ohjausjärjestelmä, opettajien kelpoisuusehdot ja lisärahoituksen suuntaaminen.

Olemme käynnistämässä Suomen ja sen koulutuksen tulevaisuuden kannalta todella tärkeää peruskoulun kehittämistyötä. Toteuttamalla sen modernisti, laajasti eri toimijoita osallistavalla ja tutkimusperustaisella tavalla, sekä nykyisyyttä kriittisesti arvioivalla että tulevaisuushakuisella otteella, Suomi ottaa jälleen edellä kulkevan paikan maailman koulutuspolitiikan esimerkkinä.

MARTTI HELLSTRÖM

KT, opetusneuvos 

OLLI LUUKKAINEN

KT, kouluneuvos

Turun Sanomien jutun pitäisi aueta tästä linkistä:

https://www.ts.fi/lukijoilta/6239321?fbclid=IwAR2D7pOfhQjSi-NOID1N1L7MO5kl0h4BQyXjXnuQQpPzPYH2qyWg8eHY4HY