Terveisiä Huopalahden kirkosta. Tiina Luomanen Opetus-hallituksesta oli ilmiantanut minut rovasti (el.) Tuula Sääkselle, ja niinpä sain kutsun pitää ProBono-esitelmän osana seurakunta-laisten itse rakentamaa Sivistyksen teemavuoden teematorstai-sarjaa. No sopihan tällainen keikka hyvin kolmannen kauden "seurakunta-neuvokselle", eikö vaan.
Teemana oli siis koululaitoksen historia. Olipa jännää rakentaa näin massiivisesta aiheesta jotenkin käsitettävä aikamatkareissu.
Päätin rajautua Suomeen ja edetä kronologisesti 1200-luvun katedraalikoulusta 2020-luvun Pisa-shokkiin.
Kokeilin itselleni vähän uudenlaista jäsentelyä: Keskiaika, reformaatio ja 1600-luku, 1800-luvun autonomian alku, Vapauttaja-keisarin aikakausi ja sitten - omien isoisovan-hempiemme aika (vuosisadan loppu), isovanhempien aika (1900-luvun alku), vanhempiemme aika (sotien välinen aika), oma aikamme (sodan jälkeinen aika), lastemme aika (peruskoulu), lastenlastemme aika (nyt). Ajattelin, että näin saamme kiinnityskohtia oman elämämme ja kokemuksiemme ja rahvaan koulutuksen, opillisen koulun ja ammatillisen koulutuksen teoreettisempien huippukohtien välille. Joka jakson lopuksi oli aikaa kysyä. Ja olipa hyviä kysymyksiä.
Kokeilin ottaa retoriikan resepteistä taas innostuneena huomioon paitsi kuulijoiden iän myös heidän vahvan seurakuntasuhteensa. Niinpä tarkastelin eri aikakausia myös erikseen kirkon kannalta. Tarinan yksi juonihan on kirkon aseman johdonmukainen heikkeneminen koulutuksen aktorina, joka alkoi 1860-luvulla kun kuntalaitos syntyi.
Olin tehnyt noin 80 diaa, kaikkia ei ehtinyt tuijotella, mutta maaliin päästiin. Saatoimme olla yhdessä aika ylpeitä koululaitoksestamme. Tunnelma oli ystävällinen, ja laitteet toimivat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti