Hiihtoloma takana. Pääsiäislomaan about 6,5 viikkoa. Kevättä kohti ja vauhdilla.
Kokeneen peruskoulumiehen monologeja pedagogiikasta ja koulupolitiikasta. Vielä vanhemmat lastut osoitteessa http://marttifi.wordpress.com/
HELMETin Pasilan varastosta löytyi säädöksistä kiinnostuneille hien teos: Kansankoulun käsikirja.
Siihen on koottu noin 60 vuoden ajalta armollisia julistuksia, majesteetillisia asetuksia, senaatin ja koulutoimen ylihallituksen, kirkollisasiain toimikunnan, valtiovarain toimituskunnan kirjeitä, kiertokirjeitä, yleiskirjeitä, johtosääntöjä, todistusten kaavoja ja mm. vuoden 1881 mallikurssit (ensimmäinen ops?). Sielä löytyy tietoa kansakoulunopettajien tulotarkastuksista, eläkkeen määriytymisestä ja opiskeluun haettavista apurahoista.
Minua kiinnosti niitä enemmän hauskat, jo unohtuneet opettajankoulutuksesta käytetyt käsitteet ja tietysti koulun pitoon liittyvät seikat.
Kansakouluun pääsy (maalla)
"Näihin kouluihin päästäkseen vaaditaan jokaiselta oppilaalta, että hän sisää puhtaasti lukee äitinsä kieltä, sekä on kunnollinen tekemään luetun sisällyksestä selvän."
Sisäluku: lapset ovat harjoitettavat käsittämään, mitä lukevat. Ensimmäinen opetus annettiin kotona edelleen.
Jos joku kunta, muu yleisö tahi yksityinen henki tahtoo asettaa yksityisen kansakoulun, ilmoittakoon siitä kansakoulutoimen Ylihallitukselle.
Kansakoulu kaupungeissa
Vuosisadan vaihteessa Suomessa oli noin 40 kaupunkia. Jokaisen kaupungin seurakunnan piti pitää huolta kansakouluopetuksesta. Niiden piti asettaa ja ylläpitää "niin monta ja niin laveita kansakouluja, että kaikki ne lapset, jotka eivät kotonansa tahi muissa kouluissa saa samanvertaista tahi laveampaa opetusta, tulevat kahdeksannesta ikävuodesta alkaen ja aina neljänteentoista vuoteensa asti sillä muotoa opetetuiksi, kuin tässä….säädetään."
Kaupungeissä oli alempi ja ylempi kansakoulu. "Alemmassa kansakoulussa sekä sitä vastaavilla suuremman oppilaitoksen luokilla, koulutettakoon poika- ja tyttölapsia yhdessä, mutta siitä lähtien ovat pojat ja tytöt erillään olevissa luokissa tahi omituisissa kouluissa opetettavat."
Ylhäisempään kansakouluun, joka apua nauttii yhteisistä varoista, saatetaan koulun johntokunnan tutkinnonn mukaan… ottaa oppilaita kerran tahi kahdesti vuodessa.
"Pojille ja tytöille, joille kahdennetoista ikävuotensa perästä jonkun kelvollisen syyn tähden ei ole tilaisuutta koulussa käydä tavallisilla tunneilla, pitää kahtena iltatuntina, kumminkin neljä päivää viikossa, opetettaman semmoisia kansakoulun oppikurssiin kuuluvia aineita, joita saatetaan pitää heidän sivistystänsä varsinki edistävinä."
Kansakoulun johtokunta
Johtokunnan muodostivat "neljä ylinnä kuusi, hyvin uskottua ja kansanopetusta harjoittavaa miestä."
Johtokunnan tehtävänä oli mm. katsoa, "että koulun huoneet ja rakennukset sekä kirjasto ja opetuskulut ynnä muut kapineet vastaavat tarkoitukseensa ja missä jotakin puuttuu, tointa pitää sen kuntoonpanosta."
Kansakoulun opettaja
Kansakoulua edesseisoo (= johtaa) opettaja tai opettajatar, kuitenkin pitää jokaisessa semmoisessa koulussa, missä tyttöjä käy, opettajatar oleman asetettuna.
Kansakoulun sijaisopettaja
Jos opettaja/opettajatar sairaana,.. ottakoon koulunjohtokunta soveliaan hengen virantekijäksi.Tästä tehtiin ilmoitus kansakouluntarkastajalle.
Kansakoulun opetuksesta
Kansakouluille julkaistiin vuonna 1881 ns. Mallikurssit. Niissä määriteltiin kussakin aineessa eri luokilla opetettavat asia.
Lukuvuoden pääteeksi pidettiin ns. vuositutkinto, jossa oli läsnä myös kansakoulun tarkastaja määräämässä järjestystä.
Papisto opetti maalla tekstien mukaan uskontoa. Aikaa oli varattava "oppilaille myös itseänsä tekotoiminnallisesti harjoittaa sopiviin käsi- ja ammattitöihin, taikka maanviljelykseen ja puutarhan hoitoon."
Koulumaksu
Kansakouluissa oli tuohon aikaan koulumaksu. Kansakouluissa oli koulumaksu. Koulun johtaja/johtajatar sai vielä vuonna 1898 siitä puolet. Riitoja tuli siitä, eivätkö muut opettajat saaneet mitään.
Pikkukoulu
Maallahan itse kansakouluun ei noihin aikoihin kuulunut alkuopetusta. Kansan piti itse opettajaa lapset lukemaan. Mutta kun se ei sujunut eri puolille maata syntyi pikkukouluja.
Seurakuntia ei velvoitettu ehdottomasti yksinänsä kustantamaan näitä (kansa)kouluja
Vuonna 1897 annettiin ohje, että pikkukouluja perustettaisiin vain poikkeustapauksissa- kun vanhemmat olivat kuolleet tai kykenemättömiä. Kouluhallitus kehotti naisia hakeutumaan niihin opettajiksi.
Pikkukoulujen opettajia alettiin myös kouluttaa. Tietopuolinen opetus oli kansakoulun kertaamista ja laventamista. Käytännöllistä opetusta kehotettiin antamaan käyttämällä opettajiksi haluavia kansakouluissa kokelaina.
Osassa ohjeista puhuttiin myös lastenkoulusta. Lastenkouluissa sekä myöskin kodissa annettavata opetusta valvoio seurakunnan papisto, joka myös siitä vuosittain, ennen elokuun loppua lähetti täydellisen kertomuksen ylihallitukselle.
Kansakoulunopettajaseminaarit
Ensimmäinen kansakoulunopettajaseminaari perustettiin jo 1860-luvulla Jyväskylään.
Opppilapsia (= opiskelijoita) oli kolmea sorttia:
Oppilapsilla oli yhden lukukauden koetusaika (sitten vakinaiseksi).
Jokaisen, joka seminaarissa opetusta nautti, piti tarkasti noudattaa säädettyä järjestystä. Hänen piti kohteleman opettajia ja opettajattaria velvollisella kunnioituksella ja kuuliaisuudella, niin myös muutoinkin harrastaa kaikkea kristilliseen ja siveelliseen elämään kuuluvata
Opetus
Seminaari ei ollut mihinkään vissiin opetustapaan sidottu, mutta tapaa ei sentähden saanut puuttua. Jokaisen opettajan/opettajattaren pitää itsellensä omistaa opetustapa.
Poimin itselleni näytteitä opetuksen tarkoituksesta eri oppiaineissa:
Koettelemukset
Jokaisen lukuvuoden lopulla järjestettiin kirjallinen ja suusanallinen koettelemus. Koettelemuksen kautta havaittiin, mitkä kolmannen luokan oppilaisista voitiin julistaa opettaja- tahi opettajatarkokelaiksi.
Lisäksi jokaiselle (joka oli hankkinut muualla lisää osaamista…) annettiin mahdollisuus osoittaa kykyänsä ja taitoansa vapaasti esitellä ja luokassa opettaa jotakin määrättyä opinkappaletta, jonka jälkeen kaikki päätetätiin juhlallisella toimituksella, jolloinka koulu-atestit (= todistukset) oppilaille jaettiin ja päästötodistukset annettiin niille kokelaille, jotka valmiuskoettelemuksen läpi olivat päässeet .
Seminaari mallikoulu
Kirjassa esitellään myös opetuskaava seminaarin mallikouluille. Kouluissa oli seuraavia asteita:
T ÄNÄÄN oli hienosti aikaa Espoon perinneseuran kutsut mukaan perinteenkeruutalkoisiin kaupunginosayhdistysten, lisäksi myös espoolaisiin jo ennen vuotta 1972 syntyneisiin ja yhä toimiviin urheiluseuroihin.
Näitä seuroja on komea määrä. Tässä aakkosjärjestyksessä:
" Haluaisitteko kertoa espoolaisille , millaista toimintaa omassa seurassanne oli vuonna 1972 tai hieman väljemmin 70-luvun alussa? Olisimme tavattoman iloisia esim. valokuvista teksteineen, tai vähän pidemmistäkin jutuista."
Espoon perinneseuran roolina projektissa on kerätä ja julkaista muistoja Muistoja ja kuvauksia onkin jo julkaistu ja julkaistaan vuoden aikana Espoo 1972 -teemasivustolla.
https://espoonperinneseura.
(Sivuille pääsee myös googlettamalla Espoo 1972)
Seurat voivat lähettää kirjoituksia ja valokuvia julkaistavaksi sivuilta löytyvän lomakkeen kautta.
Projektin tuotoksia julkaistaan sitä mukaan, kun juttuja tulee. Juhlallisemmassa julkaisussa on kaksi vaihetta. Ensimmäinen vaihe kestää huhtikuun loppuun asti, ja sen tuloksia esitellään perinneseuran kevätseminaarissa 11.5.2022.
Onko sinulla urheilumuistoja 1970-luvun alun Espoosta? Jos on tule mukaan projektiimme. Tervetuloa mukaan muistelemaan aikaa, jolloin Espoosta tuli kaupunki!
Luokanopettajaopiskelijoilla on Helsingissä mahdollisuus suorittaa ns. maisteri-harjoittelu neljän eri periodin aikana. Viime vuosina epidemian vuoksi opetustunteja on pidetty hyvin monella tavalla, myös kuvittelemalla. Välillä didaktikko on kommentoinut näkemäänsä teamsin kautta, mutta nyt on palattu lähes nornmaaliin.
Tämän lukuvuoden III periodin harjoittelu alkoi tammikuussa ja päättyi tänään. Harjoittelijat saivat olla oikeasti luokissa - toki maskit päällä. Myös didaktikko seurasi kunkin parin kuusi oppituntia ihan livenä. Pareja minulla oli neljä, kaksi Viikin normaalikoulussa, yksi Tehtaankadun koululla ja yksi Kauniaisten Mäntymäellä. Hieno keikka.
Tämän jälkeen opiskelijat kirjoittavat vielä harjoitteluraportit, keskustelevat niistä ryhmissä didaktikkonsa kanssa ja osallistuvat päätöspäivään, jossa jokainen pari pitää - zoomin kautta - 10 minuutin esityksen itseään kiinnostaneesta oppimiskokemuksesta.
Mitä itse opin? Mihin mielenkiintoisiin asioihin törmäsin?
Voi vaikka kuinka monia. Panin asioita muistiin aakkosjärjestyksessä. Ja lopuksi pohdin muutamaa niistä vähän tarkemmin:
Eriyttävät summatiiviset kokeet. Fiksut opetusta koskevat suunnitelmapohjat. Herbart-zillerilaisen tuntirakenteen betonirautamaisuus läksyineen. Monialaiset oppimiskokonaisuudet uutena ideana. Monipuoliset eMateriaalit- hieno lisä. Ohjaavien opettajien yhteisopetuskokeilut- rohkeaa. Oman jaksamisen suojelun tavoitteen nousu (opiskelijat). Paluu pulpettiriveihin epidemian vuoksi. Perussäännöistä joustaminen, kun on epidemia päällä.
Eriyttävät summatiiviset kokeet
Viikin normaalikoulussa käytettiin oppikirjasarjaan liittyviä eriyttäviä kokeita. Olipa jännää nähdä sellainen. Koetunnilla käytettiin sekä alas- että ylöspäin eriyttävää koejärjestelyä. Ei ole ennen osunut kohdalle. Eriytetty koe on mielenkiintoinen innovaatio, joka jakaa mielipiteitä. Toisten mielestä se on juuri oppilaan yksilöllisyyden huomioonottamista, toisen mielestä taas siihen sisältyy paljon mm. arvioinnin tasa-arvoon liittyviä riskejä. Jos opettaja päättää kunkin oppilaan kokeen tason, voi nousta vanhempien keskuudessa isoja kysymyksiä. Jos taas oppilas itse, muistuttaako tilanne muutaman vuoden takaista keskustelua, jossa vähän samantyyppistä ratkaisua syytettiin epätasa-arvoiseksi ja jopa laittomaksi;ioppilaille kun tulee silloin erilaiset oppimisen tavoitteet.
Monialaiset oppimiskokonaisuudet
Olipa hienoa osua harjoittelupäivään, jossa kuusi opetusharjoittelijaa veti yhdessä kolmen tunnin monialaisen oppimiskokonaisuuden.
Kiistelty, monialainen oppimiskokonaisuus on tullut opsiin vuonna 2016. Joka vuosi on perusteiden mukaan järjestettävä kokonaisuus, jossa jotakin teema käsitellään yli oppiainerajojen. Kaikkien aineiden tulee olla vuorollaan mukana.
Oppilaiden tulee saada osallistua teeman valintaan. MOKin aikana tulee harjoitella paitsi oppiaineita nimenomaan laaja-alaisen osaamisen taitoja. MOKIn aikana opittu/syntyneet tuotokset tulee ottaa huomioon kunkin oppiaineen arvioinnissa - ei siis omana itsenään.
MOKissa on siis lähtökohtaisesti mukana aina useita oppiaineita, ja usein myös useita opettajia. Ihan jo käytännöllisistä syistä on tärkeää, että MOK-jaksolla on selkeä vastuuhenkilö- näin ajattelen. Niinikään on hyvä laatia selkeä suunnitelma vastuunjaoista, tilojen käytöstä, tarvittavista välineistä, ryhmittelyistä jne.
Ops-perusteiden mukaan MOK-kokonaisuus alkaa yhteissuunnittelulla yhdessä oppilaiden kanssa. Varsinainen opetuskokonaisuus aloitetaan usein metapuheella, jossa jäsennetään edessä oleva kokonaisuus ja kerrotaan tavoitteet (mitä on tarkoitus oppia, ja kuinka oppimista arvioidaan). Sitten käydään töihin.
Perusteiden mukaan MOKin tulee olla ajallisesti riittävän pitkä. Tarkkaa minimituntimäärää ei ole kirjattu. Se on vähän ongelma. Joissain kouluissa on tulkittu, että perusteiden tarkoittama ”riittävän pitkä aika” on viikon mittainen, siis noin 20 tuntia. Pitkässä MOKissa kokonaisuuteen liittyvät tunnit voivat sijoittua usealle eri viikonpäivälle ja jopa usealle viikolle.
Kun kokonaisuus on käyty läpi, nautittaan tuloksista; esitellään syntyneitä tuotoksia, pannaan niitä näytteille ja kutsutaan jopa vaikkapa kummiluokkia tutustumaan MOK-kokonaisuuden antiin. Ja aivan lopuksi arvioidaan formatiivisesti työskentelyä ja summatiivisesti tuotoksia/tuloksia osana niitä oppiaineita, jotka ovat mukana.
MOKIn mallin alkuperä on selvästikin 1950-luvulla Yhdysvalloissa kehitellyssä ns. tiimiopetuksessa, jota yritettiin jalkautta Suomeen peruskouluun siirryttäessä.. Nyt 40 vuotta myöhemmin se on saamassa jalansijaa koulujen arjessa.
Opetusharjoittelussa on tosi vaikeaa toteuttaa MOKia siinä laajuudessa ja sillä syvyydellä, kuin mitä perusteissa niistä unelmoidaan. On kuitenkin tosi hienoa, että ohjaavat opettajat antoivat näille harjoittelijoille mahdollisuuden koekäyttää tätä eheyttävän opetuksen ideaa.
Fiksut opetuksen suunnitelulomakkeet
Opetusharjoitteluun on aina kuulunut etukäteen laadittavat tuntisuunnitelmat. Viime vuosina niitä on teetetty kolmenlaisia: Opetusharjoittelujakson aikana opetettavien oppiaineiden jaksosuunnitelmia, kunkin viikon ohjelmaa tarkentavia viikkosuunnitelmia sekä erityisesti niille tunneille, joita didaktikko tulee seuraamaan tuntisuunnitelmia.
Harjoittelijoilla on ollut käytössään hyvin erilaisia suunnitelmapohjia, mutta esitelen tässä lyhyesti eräitä Viikin normaalikoulussa kehiteltyjä malleja.
Ideoita (oppiaineen) jaksosuunnitelmaan
Jaksosuunnitelmaan kirjattiin
Ideoita viikkosuunnitelmaan
Viikin (ainakin) erään luokan viikkosuunnitelman sarakkeiden otsikkoina ovat;
Ideoita tuntisuunnitelmaan
TAVOITTEET:
Oppilaille
Mitä on tarkoitus oppia? a) sisällöt b) opiskelu, sosiaaliset taidot, asenteet
Opettajalle/harjoittelijalla itselleen
SISÄLLÖT: mm. keskeiset käsitteet
OPPITUNNIN VAIHEET: Ajankäyttö. Miksi (=tavoiteet), Mitä, Miten, Materiaalit, Arviointi ja eriyttäminen
KAIKKIAAN: upeaa mahdollisuus oppia. Kiitos.