Uuden maailman koulu. Uusinta.Osa 1

Siukonen, Wilho (1946). Uuden maailman
koulu. Matkahuomioita  Amerikan  koulu-laitoksesta. Helsinki: Tammi. 

 

REILUT kolme vuotta sitten esittelin tässä blogissa aseminaarinjohtaja Wilho Siukosen postuumina vuonna 1946 julkaistun teoksen "Uuden maailman koulu".  Kirja kertoi  amerikkalaisesta koululaitoksesta sellaisena, kuin Siukonen sen koki opintomatkoillaan vuonna 1911 ja 1938. 

Tässä linkki tuohon lastuun:

http://pedagogiikkaa.blogspot.com/2017/04/kuukauden-kirja-uuden-maailman-koulu.html

LUIN kirjan toukokuussa enkä pätkääkään muistanut lukeneeni sitä aikaisemmin. Sama pää kesät talvet. Tein muistiinpanot ja huomasin, etä ymmärsin kirjan jos en nyt ihan toisin, ehkä syvemmin.

Tällä kertaa lukuotteeni oli kaksisilmäinen.  Toinen silmä oli ollut raollaan jo edellisellä lukukerralla: millaiseksi  Siukonen koki tavallisen - tai tarkasti ottaen varakkaan - amerikkalaisen, hyvin deweyläisen koulun ja sen pedagogiikan ennen toista maailmansotaa. Toista silmääni kiinnosti nyt, miten hän tuon matkan jälkeen kuvasi suomalaisen kansakoulua.

Tässä ensimmäisessä lastssa yritän luoda tiiviin kuvan Uuden maailman koulusta. Ja sitten  toisessa osassa kerron karun kuvan  suomalaisesta koulusta vastaavaan aikaan.

Amerikkalainen koulu

Amerikka oli Siukosen mukaan  suuri,  rikas, tasa-arvoinen  ja vapaa. Sen kansaa eivät sitoneet  perinnäiset käsitykset eivätkä tavat kuten vanhan maailman kansoja.  

Myös amerikkalainen koulu oli  suuri, rikas, tasa-arvoinen  ja vapaa. Se oli kasvatus- ja opetuslaitos mutta myös  liikelaitos, joten hallintoa riitti.

Koulun tehtävä oli valmistaa  yhteiskunnan jäsenet ja olla osa tätä yhteiskuntaa. Se teki tätä lempeästi. 

"Hymyillen eletty elämä on parasta elämää ja tähän iloiseen elämään koulu kuljetti  lapsen."

Yhden  koululuokan suunnitelma
 

Opettajia ei valittu koulun ainoastaan paperien mukaan vaan, myös menestys käytännöllisessä opetustyössä ja tuttavuussuhteet vaikuttivat. Hyviä opettajia headhantattiin. Opettajat palkattiin tavallisesti vuodeksi kerrallaan tai toistaiseksi. He  opiskelevat jatkuvasti pysyäkseen töissä.

Siukonen tutustui erityisesti rikkaisiin kouluihin. Koulurakennukset olivat uusia,  tilat joustavia ja kalusteet siirreltäviä.  Oli kotiluokkia, jotka olivat kuin olohuoneita, avaria kirjastoja, erillisiä  juhla- ja likuntasaleja, aineluokkia, laboratoroita, vapaita  käytäviä, kouluruokala,  sisävessat- jopa oma uimahalli.  Pihoilla oli monipuolisia liikuntakenttiä.

Amerikkalaisen koulun pedogogiikka

Yleistä

Amerikkalainen koulu oli 12-vuotinen yhtenäiskoulu. Varsinkin vanhempien ikäluokkien koulut olivat usein sisäoppilaitoksia ja osa laajaa campusta.

Pienillä  oli leikkikoulu, jossa elettiin puhtaasti lasten maailmassa. Myös alkuopetus oli  lastentarhamaista. Painettua opsia ei ollut eikä varsinaista lukujärjestystä.  Opettaja sai valita vapaasti opeteltavia aiheita. Aiheet saatettiin ottaa oppilaiden kouluun tuomista lehtikuvista. Opetus oli leikkiä, luovaa toimintaa ja yksilöllisiä vastuutehtäviä. Tehtäviä tehtiin itsekseen ja ryhmissä.

Kolmannella luokalla  taululla oli jo viikon ohjelma, työjärjestys. Tuokiot olivat noin  puolen tunnin mittaisia. Ohjelmaan tuli myös yhteiskuntaoppi aineena. 4-6- luokilla siirryttiin sitten lapsen maailmaan   enenevässä määrin kohti aikuisten elämää. Nyt opiskeltiin myös  ihmisen alkeistietoja ja -taitoja. Ylemmillä luokilla junior ja senior high schoolissa luettiin yleissivistyksellisiä aineita,  kokonaisuuksina "uniteina".

Koko koulutyö oli  lapsenomaista totuttautumista suuren ulkomaailman elämän muotoihin. Oltiin rakennusmestareita, tekniikoita, maalareita. Sitten päästiin kirjastonhoitajiksi, hoidettiin pientä kauppaliikettä, leikittin juhlatilaisuutta, jossa totuttiin  erilaisiksi toimihenkilöiksi: lippujen myyjiksi, ovimiehiksi, airuiksi... 

Opittaviin asioihin tutustuttiin käytännöllisessä elämässä - elämäntavat elettiin Asioita ei tyrkytetty, ei opetetu, vaan menestyksellinen oppiminen vaati niiden oppimista. "Voisiko sanoa: Mitään ei ole opetettu, vaan kaikki on draamallisesi eletty, näytetty, asia omistettu, mutta ei pelkkä asia vaan myös asiaa  ympäröivä henki, asian elämänympäristö."

Amerikassa ponnisteltiin  ystävällisten suhteiden rakentamiseksi opettajien ja oppilaiden kesken. Opetusryhmät olivat pieniä, jotta opettajat oppivat tuntemaan oppilaansa. Kanslian ja opettajien ovet olivat avoinna oppilaille. Valvojat kutsuvat oppilaita koteihinsa. Perheelliset  opettajat aterioivat yhdessä oppilaitten kanssa.

Opetuksen tavoitteet

Amerikan koulu pyrkii valmistamaan oppilaansa demokraattiseen yhteiskuntaan sopeutuviksi. Se tahtoi kokea elämän sykettä väliitömästi suoraan, joko niin, että se toi elämän luokseen tai astui itse elävään  elämään. Keskeinen väline tässä oli  yhteiskuntaoppi. Jo lastentarhassa opittiin:  Sopeudu toisiin. Auta toista. Yhdessä on opittava toimimaan.

Oppiaineet ja oppiaines

Amerikalle tyypillinen oppiaine oli siis   Yhteiskuntaoppi, joka alkoi  jo lastentarhassa. Kuten edellä kerrottiin: Alaluokilla leikittiin eri ammatteja, mutta mentiin myös  koulun ulkopuolelle. 

Yhteiskuntaopissa itsenäisinä uniteina olivat mm.  kotitalo, kirkko, posti, autonajaja, juna, poliisi, palokuntalainen, merikapteeni…  

Äidinkieli oli jaettu erillisiin osiin, joissa harjoiteltiin konkreetteja taitoja: kirjoitusta, lukemista, kirjastonkäyttöa, konekirjoitusta,  keskustelua, koulutuksenpitoa, viikon arviontia. Lisäksi ohjelmassa oli käsitöitä, piirustusta, kotitaloutta, musiikkia, voimistelua ja  luonnontietoa. Usein opittavat asiat valittiin ajankohtaisista tapahtumien pohjalta.

Junior ja senior high schoolissa  oppiaineksen valintaa ohjasi satunnaisuuden sijaan kiinteämpi unit-järjestelmä eli työkokonaisuus. Tämä unit-järjestelmä oli amerikkalaisen koulun sen hetken tärkeä opiskelumuoto.  

Yläluokilla oli mahdollisuus toteuttaa omia henkilökohtaisia  toiveitaan erittäin laajassa mitassa. Siellä oppilailla oli  valittavanaan valinnaisaineita; ”elective”. Korkeimmilla luokilla opetettiin  myös ammattiaineita.

Kouluviikkoon kuului myös  tunti, jossa käsiteltiin uutisia. Silloin tehtiin myös  suunnitelmia ja käytiin keskustelua esim. käyttäytymisestä tulevassa konserteissa.   

Opettajan ja oppilaan rooli

Amerikassa  oppilaat opiskelivat, heidän täytyi kartuttaa tietojaan, heidän oli  ponnisteltava voimiaan, heidän tulevaisuuttaan tässä rakennettiin…Koulu oli  häntä varten, hänen tulevaisuutensa hyväksi toimiva, opettajat olivat  tämän opiskelun auttajia ja edistäjiä.  He olivat aina  opastamassa, neuvomassa,  innostamassa ja rohkaisemassa. Nykysanoin: Amerikassa oppilas oli aktori, opettaja fasiliaattori.  

Amerikkalaisen pedagogiikan johtavia periaatteita

Tunnistin Siukosen tekstistä seuraavia pedagogisia/didaktisia periaatteita: 

• Ajankohtaisuus: Suunnitelmallisen opiskelun sijaan satunnainen tapaus, päivän uutiset.
• Eheyttäminen: Oppiaineet oli  jaettu  kokonaisuuksiin, joita kuvasi vahva rinnataminen. Esim kirjastoviikko.
• Elämänläheisyys:Koulu tahtoi kokea elämän sykettä välittömästi suoraan, joko niin, että se toio elämän luokseen tai astui itse elävään  elämään.
• Harrastuksellisuus ja vapaus: Luokka ei Amerikassa hiljennyt kun opettaja tuli luokkaan, vaan kun toiminta alkoi.  Opettajan pulpetin  paikka oli  samalla tasolla kuin oppilaspöydät ja tuolit. Kaikki toiminta tapahtui oppilaan ja hänen tulevaisuutensa puolesta... 
• Havainnollistaminen: Lapsi vietiin  aitoon ympäristöön 
• Lapsilähtöisyys ja yksilöllisyys: Lähtökohtana oli  lapsi omine haluineen,  pyrkimyksineen ja vahvuuksineen.  Lapset ajatuksineen ja ehdotuksineen otettiin  vakavasti. Lapsen omia kykyjä ja taipumuksia  etsittiin ja kehitettiin mahdollisuuksien mukaan.  
• Leikinomaisuus antoi  leiman kaikelle työlle (esim. leikitään kauppaa).  Työn ja leikin rajaa oli  koetettu madaltaa.  Kaksi ensimmäistä vuotta elettiin pääasiassa lasten maailmassa.  Työ oli koetettu saada hauskaksi, virkistäväksi ja harrastukselliseksi.  
• 'Positiivisuus: Amerikkalaisessa koulussa pyrittiin, siihen että jobkin on hobbya. Koulutyö oli leikinsävyistä, tunteeseen vetoavaa… se mahdollisti luomaan lapsenomaista henkeä koko kouluaikaan ja tekemään nuoruusajan kokonaan otolliseksi luomaan iloisen mielialan valoisaa hohdetta kaikkeen koulutyöhön, raskaaseenkin. Hymyillen eletty elämä oli  parasta elämää, ja tähän iloiseen elämään koulu kuljetti lapsen.
• Toiminnallisuus; Joka puolella  amerikalaisessa koulussa oli aktivisuutta, omakohtaista työntekoa,  jossa nimenomaan leikki näytteli suurta osaa. Lapsia  ei vain viety  kirjastoon katsomaan ja selitetty heille; oppilaat  joutuivat ensin tekemään  kysymyksiä, joiden avulla asiaa lähdettiin tutkimaan. Kun kirjastossa oli käyty, ruvettiin rakentamaan  omaan luokkaa   kirjastoa omin voimin ja omin keinoin. Toiminnallisuudessa oli kaksi peruspiirrettä: 1. asia lähti oppilaista liikkeelle. Leikinomaisella tavalla toteutettiinn suunnitelma tai ajatus 2. Kaikki tapahtui kolmessa vaiheessa; a) ensin asia keksittiin = herätettiin luovat voimat  b)sitten siihen tutustutaan = asia havainnollistettiin ja c) lopuksi asia toteutettiin = ryhdyttiin omakohtaiseen työhön.
• Vapaus: Kaikki oli vapaata ennen muuta alaluokilla. Sai piirtää, jos tahtoi, muovailla,  leikkiä nukeilla, kävellä…  

Työtapoja

• Keskustelutunti, jossa opettajat olivat mukana. Opettajien tehtäviin ei kuitenkaan kuulunut järjestyksen valvonta. Siitä oppilaat pitivät itse huolen. Opettajat olivat kuulemassa ja oppimassa kuten kaikki muutkin. Asialistalla oli kurinpitoasioita. Vaaleja harjoiteltiin. Elokuva katsottiin...
• Tutkiva oppiminen: Johtava työtapa
• Paloharjoitus
• Radio; Radion käyttöä suosittiin. Se laajensi  kouluohjelmaan;  taiteilijat, näyttelijät, kirjailijat ja erilaiset ammattimiehet tulivat oppiaiden luo luokkaan.
• Vapaa keskustelu: Amerikkalainen koulu oli keskusteleva koulu, resoneeraava koulu. Jo alkuasenne oli: oppilaille ja heidän mielipiteilleen on annettava arvoa.  

Tunnin rakenne

Siukonen kuvasi amerikkalaista opetusta tuolloin Suomessa vallalla olleen tunnin kaavan mukaisesti 

1. Valmistava keskustelu oli puhumista. Se rakentui oppilaiden omavaraisen tiedon arvostamiseen ja käyttämiseen.  Oppilas katsottiin  aktiiviseksi etsijäksi ja kyselijäksi. Oppilailla oli tilaisuus kysellä, lausua mielipiteitään ja pohtia koulun käsittelemiä asioita ja tämä kaikki suoritettiinhalulla ja harrastuksella.

Opettaja oli tässä  jonkinlainen  selvilleottotoiminnan ohjaaja ja kysymyksiin vastaaja. Amerikassa  asian syöttäminen osina tai kokonaisuutena oli outoa.

2. Havainnollistamisvaihe

Oli toimintaa. Lapsi vietiin ympäristöön, jossa hän joutui välittömään kosketukseen erilaisten esineiden kanssa. Hän sai nähdä, kosketaa, käyttää leikkikaluja, kirjoja, kuvia, kalustoa. Hän sai keskustella  niistä tovereidensa kanssa. Tyrkyttämättä ja tarjoamatta, leikinomaisen elämän tarpeiden mukaan lapselle. Oppilas oli aktiivinen etsijä ja kyselijä. Opettaja oli paikalla vain jonkinlaisena selvilleottotoiminnan ohjaajana ja kysymyksiin vastaajana.

3.  Uuden asian valtaamisvaihe

Uuden asian valtaamisvaihe oli itsenäistä toimintaa, referenssitöitä ja laajempaakin kirjastonkäytöä, kokeita, retkeilyhuomioita. 

4. Syventävä käsittely oli opitun omakohtaista elämistä, painumista  asian syntyihin syviin.

 

Summa Summarum

Miten Siukonen sitten summasi näkemäänsä? Amerikkalainen keskusteleva koulu teki hänestä  vierailijaan ehdottomasti myönteisen vaikutuksen. Sen vireä psykologinen harrastus ja hyvään tulokseen vakavasti pyrkivä työ takasivat sille menestyksen, josta se voi olla ylpeä. "Kun oppilailla on tilaisuus kysellä, lausua mielipiteitään ja pohtia koulun käsittelemiä asioita ja tämä kaikki suoritetaan halulla ja harrastuksell, koulu saa olla tyytyväinen."

Suomeen tällainen koulu kuitenkin sopi  hänestä  vain vähäisessä määrin.  Meillä kun oli  erilaiset luonteet ja perinnäistavat.  Amerikkalainen koulu oli pintapuolinen. Suunnitelmallisen opiskelun   korvasi siellä  satunnainen tapaus. Yleiskatsaus opiskeluasioihin jäi vajavaiseksi, mutta mikä yleistiedossa menetettiin, erikoisopiskelussa voitettiin.

Myös tahdon harjoittaminen jäi siellä liian vähälle huomiolle. Kuinka lapsi voi tällaisessa ”lempeässä” koulussa valmistautua ottamaan vastaan elämän ehkä kovatkin koettelemukset,  taistella itselleen aseman ja toimeetulon ja vartuttuaan aikuiseksi siirtää jälkeläisillleen veressään ja esimerkillään taistelevan elämän keinot ja mahdollisuudet, hän kysyi. 

Omasta puolestaan hän olisi ollut valmis suuresti tinkimään  suomalaisen koulun  jäykästä järjestyksestä ja siirtymään  aika askeleen amerikkalaisen koulun tapojen suuntaan

TEKIJÄSTÄ

Wilho  Siukosesta  (1885- 1941)  löydät enemmän tietoa yo. linkistä