Suomalainen pedagogiikan ydin jo keskiajalta

KUVA: Hahmotelma keskiajan kristillisen kasvatuksen eräistä keskeisistä elementeistä (päivitetty toisen kerran 26.2.)

Suomalaisen pedagogiikan juurilla. Osa 7

VERSIO 1.

OMA näkemykseni on, että suomalaisessa kasvatuksessa (tai ainakin kasvatusta koskevassa puheessa) voidaan tunnistaa eri sedimenttejä, kerroksia. Itse sijoitan kasvatuksen ytimeksi tai pohjaksi keskiajan kristillisen kasvatuksen. Yllättävän monia nykyään vaikutusvoimaisia ideoita ja periaatteita olen löytänyt jo tuon ajan kasvatuksesta kertovista kirjoista.

Suomalaisen kasvatuksen pohjakerroksen ydin on mielestäni ehdoton usko Jumalaan. Maailmassa vallitsi jumalallinen järjestys, ja tapahtumia ohjasi jumalallinen suunnitelma, jossa oleellisinta oli maailmanlopun odotus. Jokaisella oli tässä suunnitelmassa oma paikkansa, johon oli tyytyminen. Kaikki oli ennalta määrättyä. Jumala antoi vallan hallitsijoille. Maallista valtaa oli siksi kunnioitettava. Tärkein opittava tieto oli pyhää, Raamatussa kerrottua ja latinaksi kirkossa kerrottua. Ihminen oli perisynnin vuoksi rikkinäinen. Elämän tärkein päämäärä oli pelastua ja saada iankaikkinen elämä. Kirkolle oli annettu erityinen tehtävä: lähetyskäsky tehdä kaikki kansat Jeesuksen opetuslapsiksi. Pelastus oli löydettävissä vain seuraamalla Jeesusta.

Kasvatuksen päämäärä

Kasvatuksen päämäärä, ihanneihminen, oli Jumala (siis Jeesus Nasaretilainen). Ihminen oli luotu Jumalan kuvaksi hyväksi ja ehjäksi, mutta hänestä tuli hyvän ja pahan sekoitus sekä rikkinäinen ja ristiriitainen. Eheytyäkseen hänen oli opittava kristinoppi ja kristillinen elämä ja otettava kristillinen kaste. Oli alistettava oma tahto Jumalan tahdolle. Hyvä ihminen oli vanhurskas ja siveellinen. Tarjolla oli mm. papin ja munkin tehtävät (ja myös nunnan).

Keskeiset arvot olivat usko, toivo ja rakkaus. Hyvä ihminen pelkäsi Jumalaa. Mutta hän koki myös iloa. Ilo oli yhtedessä Jumalaan- se ei ollut maallista hekottelua. Hyvä ihminen oli vanhurskas, siveellinen ja nöyrä. Hän noudatti lakeja. Hän ahkeroi. Hän kävi jumalanpalveluksissa. Hän auttoi lähimmäisiään. Kristinuskon irtaantumaton arvo on rakkaus, lähimmäisen rakkaus.

Kasvatuksen keinot

Kristinuskoon liittyy vahva usko kasvatukseen. Kasvatuksella ihminen pelastetaan synniltä. Syntistä lihaa oli tarvittaessa kuritettava, mihin perustunevat sellaiset kasvatuksessa ja itsekasvatuksessa käytetyt keinot kuin askeettisuus, itseruoskinta, uupumaton työ, rangaistukset ja fyysinen kuritus. Viha ja rakkaus sekoittuvat samalla lailla kuin vanhan ja uuden testamentin erilaiset jumalakäsitykset.

Keskiajalla kasvatuksen keinoja olivat (1) kotikasvatus, (2) jumalanpalvelukset ja pienelle ryhmälle poikia (3) kirkollinen koulutus joko katedraalikoulussa tai luostarikouluissa.

Kodin tuli kasvattaa. Kussakin säädyssä omalla tavallaan. Yhteistä oli viestiä Herran pelkoa. Elämän piti olla kristillistä (sosiaalistuminen).

Jumalanpalvelukset pidettiin kansalle vieraalla kielellä. Kirkkomaalauksilla tuettiin kristinopin omaksumista (visuaalisuus). Rituaalit ja musiikki olivat tärkeitä. Jumalanpalveluksissa ei istuttu (kunnioitus).

Ensimmäinen suomalainen koulu oli Turun katedraalikoulu. Se aloitti toimintansa jo 1200-luvulla. Opetus noudatti siellä samoja menetelmiä kuin muuallakin. Opetus oli pitkälti sanelua, pänttäystä, läksyjä ja kertausta. Oppikirjoja ei luonnollisesti ollut, joten korvakuulolta oppiminen oli tärkeä taito. Pyhää tekstiä opeteltiin kirkkolatinaksi. Laulua oli paljon. Liturgiaa opetteltiin useissa päivittäisissä jumalanpalveluksissa. Laskentoa opetettiin kirkkokalenterissa tarvittava määrä. Koulupäivät olivat pitkiä, ja kuri ankaraa.

Ensimmäiset luostarit tulivat Suomeen nekin 1200-luvulla. Niihin munkeiksi luopautuneet saivat koulutusta luostarikoulussa. Luostarikoulujen opetus oli pitkälti samanlaista kuin katedraalikoulussa. Munkkien tärkeä tehtävä oli kopioida käsin tekstejä, joten kirjoitustaito ja kaunis käsiala olivat tärkeitä.

Tämän päivän monen pedagogisen idean idut

Monien tämän päivän pedagogisten "muotien" idut ovat siis löydettävissä jo keskiajan kristillisessä kasvatuksessa. Osalla niistä tosin oli tuolloin eri merkitys:

• ilon pedagogiikka
• työkasvatus (toimimalla oppiminen)
• havainnollistaminen (kirkkomaalaukset)
• välittäminen, pedagoginen rakkaus, vastuu, arvot
• lapsuuden arvostaminen (Jeesuksen oppi)

Myös monet koulun arjen käytänteet näyttävät periytyvän jo tuolta ajalta

• päivänavaus on muunnelma keskiajan hartauksista (edelleen joka aamu)
• koululaisjumalanpalveluksia on yhä (vain muutama enää vuodessa)
• uskonnon, musiikin, lukemisen ja kirjoittamisen (ja laskemisen) opettaminen
• opettajan pulpetti luokan edessä (vrt. saarnastuoli), luokan taulu (vrt. alttari).
• läksy (joskin ohentuneena- läksyn kuulustelun asema on vähentynyt)
• kuulustelu (nykyään usein kirjalliset kokeet, lukiossa vielä mahdollisuus suulliseen tentiin)
• sanelu on muuttunut erityiseksi harjoitustehtävälajiksi
• käsin kopiointi opettelun tukena on muuttunut monistamiseksi ja copy pasteksi
• ulkoaopettelua on yhä (mutta huomattavasti supistuneena mm. kertotauluihin, kielten sanoihin, eräisiin kaavoihin ).
• jossain määrin on vuosisatojen jälkeen palattu luokattomuuden ideaan. Jokainen etenee omaa tahtiaan ja antaa näytön osaamisestaan (läksynkuulustelu)
• lasten pelastaminenkin jatkuu yhä. Kadotuksen tilalle on tullut yhteiskunnasta syrjäytyminen. Perisynnin tilalle on tullut moniongelmainen kotitausta ja sukupolvesta toiseen periytyvä syrjäytyminen.

Monet asiat ovat myös muuttuneet

• kasvatuksen päämäärä on selkeästi maallistunut. Kasvatus ei enää tähtää sielun pelastukseen. Synnin käsiteestä on luovuttu. Ihminen nähdään lähtökohtaisesti hyvänä. Ihmisihanteessa korostuu yhteisöllisyyden sijasta yhä useammin sankariselviytyjä.
• yksien kristillisten arvojen tilalle on tullut moniarvoisuus ja erilaisuuden suvaitseminen.
• kasvatuksen sisällöissä kristinoppi ja kristillinen elämä ovat mariginalisoituneet
• kotikasvatuksen rooli on ohentunut. Sen valvonta on kaventunut lähinnä lailn mukaisuuden valvonnaksi (vrt. lastensuojelu)
• koulujärjestelmä on siirtynyt kirkon käsistä valtion, kuntien ja yksityisten käsiin.
• kasvattajien rooli on ratkaisevasti muuttunut. Kirkko ja papit eivät enää ole pelastuksen välttämättömiä välittäjiä, jokainen on "oma pappinsa". Samoin koulussa näkökulma on vaihtunut opettajasta ja hyvästä opettamisesta, oppilaaseen ja hänen opiskelunsa ja oppimisensa tukemiseen.
• opetusohjelma pääasiassa valmistaa käytännön elämässä hyödyllisiin asioihin (pedagiginen realismi).
• oppiaineiden määrä on suuri.
• lukuaineissa on käytössä kuvitetut oppikirjat. Opetusvälineiden määrä on suuri.
• tekstiä ei enää opetella sellaisenaa, vaan se on materiaalia. Tietoa ei kopioda muistiin, vaan jokainen rakentaa omaa tietämystään.
• opetuskieleksi on otettu kansan oma kieli (joskin joillan ryhmillä on heidän omasta pyynnöstään vieras opetuskieli)
• Staattisen perinteen siirtämisestä on siirrytty jatkuvan muutoksen vaatimien taitojen opetteluun.
• kaikki voivat käydä koulua, kaikensäätyiset, tytöt ja pojat, jopa vammaiset.
• koulupäivä on lyhentynyt.
• tiukasta kurista, ehkä kurista kokonaan on luovuttu. Fyysinen kurittaminen on tulkittu rikokseksi. Pelon käyttäminen kasvatuskeinona tuomitaan.
• opettajalla ei ole enää jumalallista auktoriteetin asemaa.

Rauhallinen työpäivä

KUVA: Talonmiehet hakkaamassa koulun katolta jääpuikkoja

HILJAINEN työpäivä tänään. Maksoin laskuja ja järjestelin konttorilla paperipinoja. Ei juuri sähkö- eikä paperipostia. Lapset, opettajat ja pääosa henkilökunnasta viettämässä talvilomaa. Mukava lounashetki Päivänkehrän nuoren kollegan kanssa.

ILTAPÄIVÄN päätteeksi kotiin pakkaamaan kamoja. Klo 18.12 junalla Lappeenrantaan. Jos se lähtee tuolloin. Tai yleensä :-)

Pienten koululaisten iltapäivätoiminta valinkauhassa

KUVA: Auroran Koti & Koulu ry on vedonnut lautakuntaan, jotta TIP-toiminta saisi jatkua. Jatko on sidoksissa lautakunna laajempiin linjauksiin siitä, keille iltapäivätoimintaa saadaan kunnan tuella jatkossa järjestää.

1990-LUVUN puolivälissä Suomessa havahduttiin huoleen pienten lasten yksinäisistä iltapäivistä. Suomalainen koulupäivä on lyhyt, ja monessa perheessä molemmat vanhemmat töissä. 90-luvun laman aikana koululaisten iltapäiväkerhot, josta osa toimi tarhoissa, oli lakkautettu. Niinpä luotiin uusi järjestelmä: koululaisten aamu- ja iltapäivätoiminta, jota järjestäville kunnille valtio lupasi rahoitusta. Mm. huoltajien maksujen maksimit määriteltiin laissa vuonna 2003.

KUNNAT tarttuivat mahdollisuuteen rivakasti. Opetushallituksen nettisivujen mukaan koululaisten aamu- ja iltapäivätoimintaa järjesti vuonna 2009 jo 323 Manner-Suomen kuntaa. Toiminnassa oli mukana yli 45 000 lasta. 1. vuosiluokan oppilaista toimintaan osallistui 49,2 %. Toiminta työllistää noin 7000 ohjaajaa.

OSA kunnista päätti järjestää toimintaa itse. Espoo mm. päättyi malliin, jossa yksityiset tahot ja järjestöt järjestävät toiminnan ja saavat siihen kunnalta avustusta. Espoossa toiminta on ollut hyvin laajaa. Mukana on tänä lukuvuonna ollut lähes 3000 lasta.

VIIME viikon torstain lautakunnan listalla oli virastossa laadittu esitys toiminnan sopeuttamisesta väheneviin määrärahoihin. Esityksen mukaan jatkossa toimintaan ei otettaisi yhtä montaa tokaluokkalaista kuin aikaisemmin. Kun tieto esityksestä levisi, huolestuneet vanhemmat alkoivat kerätä nimiä addresiiin.

LAUTAKUNTA jätti asian pöydälle. Virallisia tietoja siitä, mitä päätettiin, ei ole käytettävissä ennenkuin pöytäkirja on tarkistettu. Lautakunnan puheenjohtaja on kuitenkin käsitellyt asiaa omassa blogissaan. Marika Niemi kirjoittaa:

"Lisäksi lautakunta vastaanotti Laurinlahden Koti- ja Koulu ry:n adressin, jolla vastustetaan kakkosluokkalaisten iltapäivätoiminnan supistamista. Olen sitä mieltä, että lasten iltapäiviin tulisi saada entistä monipuolisempaa toimintaa. Nostamatta kustannuksia (koska en halua tinkiä opetuksesta), on saatava aikaan enemmän. Toivon, että asian uudelleen valmistelun jälkeen, esitys on selkeämpi.

Erityisesti pienille koululaisille suunnattua kerhotoimintaa tulee lisätä kouluissa. Tilat tulisi tarjota tällaiselle toiminnalle klo 12-17 välisenä aikana maksutta. Jos on mahdollista harrastaa heti koulupäivän jälkeen, perheelle jää iltaisin enemmän aikaa yhdessäoloon."

LAUTAKUNTA siis

• jätti asian pöydälle, ja antoi määräyksen valmistella asian uudelleen
• ei myöntänyt lupaa käyttää toimintaan enempää rahaa
• toivoo, että virasto löytää uusia tapoja järjestää iltapäiviksi muuta, uudenlaista korvaavaa toimintaa tokaluokkalaisille?
• Tätä muuta toimintaa voisi olla harrastuskerhotoiminta?
• Ilmeisesti idea olisi, että tuon kerhotoiminnan kustantaisi jokin muu taho kuin opetustoimi? Vanhemmat? Kunta luovuttaisi tilat käyttöön.
• Koululaisten iltapäivätoiminta jatkuisi kuitenkin ekaluokkalaisten ja erityisoppilaiden osalta entiseen tapaan. Mukaan otettaisiin myös osa tokaluokkalaisista, se osa, jolle iltapäivätoiminta on välttämätöntä.

LAUTAKUNTA kokoontuu seuraavan kerran 18.3. Jännittävää nähdä, miten asia etenee neljän viikon aikana. Ratkaisu vaikuttaa myös Lippajärven lapsiin.

Rudolf Agricola

KUVA: Rudolf Agricola, kuva lainattu netistä.

Suomalaisen pedagogiikan juurilla osa 6

SUOMALAISEEN pedagogiikkaan on vaikuttanut ainakin kaksi Agricolaa. Toinen on Mikael, toinen Rudolf.

RUDOLF Agricola (1443 – 1485), oikealta nimeltään Roelof Huusman, oli humanismin tienraivaaja Alankomaissa ja Saksassa. Hän vaikutti jo ennen Erasmus Rotterdamilaista.

Agricola oli monilahjakkuus. Hän oli mm. kasvattaja, muusikko, urkujen rakentaja, runoilija, urheilija (nyrkkeilijä) ja diplomaatti. Hän oli "elävässä uskossa". Agricola oli ilmeisen levoton sielu, joka kierteli ympäri Eurooppaa ja väisteli vapauttaan rajoittavia pestejä. Agricola innostui tutkimaan klassisia kieliä mm. latinaa, kreikkaa ja hepreaa ja oli näissä hyvin lahjakas.

Humanistina hän arvosti ihmisyyttä, ihmistä ihmisenä - mikä ei ollut tuolloin valtavirran ajatus. Agricolan mielestä opintojen tavoitteena oli, että oppijasta tulee tasapainoinen persoona, ”ihminen sanan todellisessa merkityksessä”. Persoonan idealle on siis näin vanhat juuret.

Opetuksessa ja oppimisessa oli hänestä tärkeää pyrkiä siihen, että oppilaat ymmärtävät oppimansa ja saavat olla omatoimisia. Ymmärtämisen periaate tulee näin pedagogiikkaan ensin humanismista ja sitten luteriaisuudesta.

Perinteistä keskiajan opetustapaa Rudolf Agricola kuvaili seuraavasti: "Koulu on synkkää, vaivalloista, epämiellyttävää, ikävää ja vastenmielistä katseltavaa ja muistuttaa vankilaa ikuisine selkäsaunoinen,kyyneleineen ja vaikerruksineen”.

Agricolan tärkein pedagoginen kirjoitus oli tutkielma "De Studio formando", pieni kirjanen, jossa oli monia pedagogisia oivalluksia. "De inventione dialectica" -teoksella, jossa käsiteltiin retoriikkaa ja dialektiikkaa, oli suuri vaikutus kuurojen yhteisössä. Hän opetti kuuroille, kuinka kommunikoida suullisesti ja kirjallisesti.

Agricola kuuluu niihin ihmisiin, joiden vaikutus perustui ennen muuta henkilökohtaiseen vaikutusvaltaan- ei niinkään teoksiin.

Yhteenvetoa Rudolf Agricolan pedagogisista ideoista

AGRICOLA laajentaa keskiajan kasvatusihannetta. Tavoitteeksi hän esittää tasapainoisen persoonan - joka on yhä suomalaisen pedagogiikan tavoitteenasettelun kivijalkoja.

Myös Agricolan esittämät menetelmät ovat humanistisia. Asiat on ymmärrettävä. Oppilaiden tulisi saada olla aktiivisia.

Hänellä on myös asema kuurojen opetuksen kehittämisessä.

Keski-Espoon koulusta alakoulu?

KUVA: Keski-Espoon koulu. Kaunis kuva on lainattu Ulla Laakson www.sivuilta.

VIIME viikon torstaina suomenkielisen opetuksen ja varhaiskasvatuksen lautakunnan kokouksen jymyuutinen oli asiantuntijaelimen poliitikko-jäsenten yllätysveto. Virkamiehille annettiin tehtävä valmistella uudelleen Keski-Espoon alueen yläkoulujen oppilaaksiotto niin, että ensi syksystä alkaen Suvelassa sijaitsevaan Keski-Espoon kouluun jäisi vain alakoululuokat. Tähän saakka koulu on ollut yhtenäinen peruskoulu, "jossa lapsi voi kulkea koulutiensä esiopetuksesta perusopetuksen loppuun saakka. Koulu tarjoaa liikunnan ja kuvataiteiden painotettua opiskelua ylä-asteella"(ks. koulun omat www-sivut).

Jostain asia oli vuotanut Hesarin toimitukseen, joka teki siitä pikku jutun: "Opetuslautakunnan vetäjä pienentäisi Keski-Espoon koulua" torstaina 18.2. ennen lautakunnan kokousta. Jutussa Marika Niemi perustelee ehdotusta yläkoululaisten siirrosta koulun profiilin nostamisella. "Keski-Espoon koulu ei ole kovin suosittu yläkoulu";"... 50 alueen oppilasta on ilmoittautunut Kauniaisten yläkouluun." (Sitä en muuten yhtään ihmettele. Kasavuoren koulussa todella panostetaan opetukseen).

ENPÄ muista ihan vastaavaa pikainterventiota. Väliintuloon voi olla monta syytä. Fakta on, että Keski-Espoon alueella yläkoululaisten määrä vähenee, ja samaan aikaan ensi syksynä avaa ovensa Kirkkojärven uusi yhtenäinen peruskoulu. Laskettiinko uusien tilojen tarve väärin?

Sekin lienee kaikilla tiedossa, että Espoon kaupunginhallituksessa tehtiin jokin aika sitten periaatepäätös, että koulussa ei tulisi olla maahanmuuttajia enempää kuin 15 %. Tuo 15 % sinänsä tärkeä luku. Kun on tehty kansainvälisiin aineistoihin perustuvia vertailuja oppimistuloksista, niissä ryhmissä, joissa muuta kieltä puhuvien osuus on alle 15 %, heidän tuloksensa ovat hyviä, eikä kantaväestön lasten tulokset laske. Kun %-luku on suurempi, kummankin ryhmän tulostaso laskee.

Keski-Espoossa maahanmuuttajataustaisia oppilaita on lähes puolet 45%, ja alaluokilla on ryhmiä, joissa heitä on jo yli puolet. Sivistystoimenjohtaja Aulis Pitkälän mukaan "Lapsia ei voi siirrellä etnisen taustan tai uskonnon perusteella koulusta toiseen."

Googlettamalla löytää netistä melkoisesti ja pitkään käytyä huolestunutta keskustelua koulusta. Koulu on kuulema hyvä, mutta sillä on huono maine. Koulussa on eri etnisten ryhmien sakkeja. Väitetään, että että liian suuri osa vanhemmista ei halua laittaa lastaan tuohon kouluun. Hesarin mukaan (7.2.2010) koulussa on tilaa 726:lle oppilaalle, mutta tulijoita ei riitä.

Netistä löytyy tosin myös juttuja siitä, kuinka koulu on yrittänyt kehittää toimintaansa. KOulussa on alkanut liikuntapainotus 3.lla ja 7.llä luokalla.. Koulussa on tehty koulurauhasuunnitelma. On käynnistetty LäksyHelppitoimintaa. Tässä blogissakin on kirjoitettu koulun tilanteesta aikaisemmin 4.2.2007.

EIKÖ lautakunta sitten saisi toimia näin? Juristisesti varmaankin saa. Mutta ei ratkaisua varmaan ihan purematta nielaista. Lautakunta on antanut aikamoisen näpäytyksen sivistystoimen virkamiehille. Samalla se on saattanut kävellä työntekijöiden YT-oikeuksien yli. Ja onko varmaa, että kaikki Keski-Espoosta nyt siirrettävät oppilaat ja heidän vanhempansa ovat tyytyväisiä?

Hesarissa julkaistun puheenjohtajan haastattelun mukaan ratkaisun syynä ei siis ole maahanmuuttajien määrä. Jos yläkoululuokat poistetaan koulusta, maahanmuuttajien suhteellinen osuus näyttäisi päinvastoin jopa lisääntyvän.

Lautakunnan puheenjohtajan mukaan ratkaisulla luodaan alueelle yhteisöllisyyttä. Tavoitteena on varmaankin myös alueen koulutilojen tehokkaampi käyttö. Ratkaisulla saadaan nostettua Saarnilaakson, Espoon yhteislyseon ja Kirkkojärven koulujen käyttöastetta. Mutta mitä tehdään yli 700:lle oppilaalle suunnitellun koulun tyhjeneville tiloille? Lautakunnan puheenjohtaja Marika Niemi esittää, että kouluun sijoitettaisiin päiväkoti, opetusta lukutaidottomille äideille, neuvontapalveluja ja yhteistiloja. Hmmm. Voikin olla varsin haastavaa löytää Keski-Espoon yläkoululaisille suunniteltuihin aineluokkiin sellaista käyttöä, josta kaupunki saisi aidosti tuloja.

Yleensä näin suurissa muutoksissa kuullaan koulun oppilaita, huoltajia, johtokuntaa ja henkilökuntaa. Näin ei ole taidettu ehtiä toimia. Itse asiassa olen elänyt siinä luulossa, että jos suunnitellaan usean kymmenen opettajan siirtämistä toisiin tehtäviin ja toisiin kouluihin, niin kuuluisi tehdä. Ja tilanne on rehtorinkin kannalta aika outo. Jos Keski-Espoon koulusta tulee alakoulu, niin yläkoulun rehtoriksi pätevänä valittu ei ehkä olekaan pätevä alakoulun rehtoriksi.

Keski-Espoon koulu, aikaisemmalta nimeltään Kirstin koulu, on ensimmäisiä yhtenäisiä peruskouluja Espoossa. Koulurakennus valmistui 1977, ja aluksi alimmat luokat muodostivat Kirstin koulun ja yläluokat Suvelan koulun, mutta muistaakseni kouluilla oli alusta saakka yhteinen rehtori.

Nähtäväksi jää, tuleeko Keski-Espoon koulusta Suomen ensimmäinen yhtenäinen peruskoulu, joka supistetaan alakouluksi. Samalla tästä ratkaisusta saattaa tulla ensimmäinen, jossa suomalaiskoulu pilkotaan profiilin nostamiseksi, kun poliitikot eivät ole sen toimintaan tyytyväisiä. Muualla ns. uusliberalistisessa maailmassa näin on toimittu jo pitkään.

Lautakunnan seuraavasta kokouksesta tulee hyvin mielenkiintoinen, ottaa kaupunginhallitus päätöksen käsiteltäväkseen tai ei.

Erasmus Rotterdamilainen

KUVA: Erasmus Rotterdamilainen (löydetty netistä)

Suomalaisen pedagogiikan juurilla osa 5

TÄMÄN lumisen sunnuntain aamuhetken olen varannut Erasmus Rotterdamilaiselle (1466/7-1536), Euroopan yhdelle johtavista humanisteista, miehelle, jota katolinen kirkko syytti uskonpuhdistuksesta.

Erasmus, oikealta nimeltään Gerrit Gerritzoons, oli hollantilainen avioton lapsi, munkki, piispan sihteeri, maailman ehkä ensimmäinen vapaana itsensä elättänyt (tieto)kirjailija, renessanssifilosofi, humanisti, teologi ja Cambridgen yliopiston jumaluusopin professori. Pappina hän ei tiettävästi toiminut koskaan.

Erasmus sai sen ajan parhaan koulutuksen luostarikouluissa. Luostarielämä oli niitä asioita, joita hän kuitenkin pilkkasi elämänmittaisessa taistelussaan kirkon käytäntöjä vastaan.

Erasmus elvytti latinan ja kreikan harrastusta ja kiinnostusta antiikkiin Euroopassa. Humanismiin kuului paluu alkulähteille. Erasmuksen parhaiten tunnettu teos on "Tyhmyyden ylistys".Hän kirjoitti itse ja käänsi latinaksi ja toimitti lukuisia klassisia teoksia mm. uudet latinan- ja kreikankieliset Uuden testamentin versiot. Erasmuksen suurtyö on Uuden Testamentin kääntäminen latinaksi suoraan kreikan kielestä.

Erasmus hahmotteli koko ikänsä, mitä on normaali kristillinen elämä (mikä oli kristillisen kasvatuksessa tärkeä kysymys). Hän arvosteli kaavamaisuutta ilman ymmärrystä Jeesuksen opetuksista.

Erasmus kritsoi katolisen kirkon oppeja. Hän kirjoitti, että pelastus tulee yksin Kristuksesta eikä kirkon sakramenttien ja rituaalien kautta. Tällä oli suuri vaikutus uskonpuhdistukseen ja Martti Lutheriin. Erasmus oli monessa asiassa samaa mieltä Lutherin katolista kirkkoa kohtaan esitettämästä kritiikistä, ja hän myös itse kritisoi kirkon epäkohtia. Hän kuitenkin kammoksui uskonpuhdistuksen aiheuttamia levottomuuksia ja halusi pysyä lojaalina kirkolle. Niinpä sekä protestantit että katolinen kirkko olivat kummatkin epäileväisiä häntä kohtaan.

Erasmus kierteli useissa yliopistoissa eri puolilla Eurooppaa. Hän oli kirjeenvaihdossa yli viidensadan merkittävän poliitikon ja oppineen kanssa. Kirjeiden kirjoittamisesta Erasmus laati kaksi kirjaakin.

Erasmus oli hyvin suosittu. Hänen teoksistaan otettiin 1500-luvulla suuri määrä painoksia ja niitä käännettiin useille kielille. Myös hänen vaikeasti tavoitettava mutta kiehtova persoonansa herätti kiinnostusta. 1560-luvulla asenteet kuitenkin alkoivat muuttua kielteisemmiksi. Katolisen kirkon vastauskonpuhdistus tuomitsi Erasmuksen. Sanottiin, että hän "muni sen munan, josta haudottiin uskonpuhdistus". Erasmus ei vastustajiensa mielestä kritisoinut Lutheria tarpeeksi voimakkaasti eikä nähnyt kansankielisen Raamatun vaaroja.

Valistusaikana Erasmuksen maine alkoi yleisesti palautua. Tänään häntä arvostetaan suurena renessanssihumanistina, jopa humanismin keskeisenä henkilönä. Rotterdamin Erasmuksen yliopisto on nimetty hänen kunniakseen. EU:ssa on erillinen hänen mukaansa nimetty opiskelijavaihto-ohjelma jne.

Erasmus ja kasvatus

Erasmus Rotterdamilaisella oli myös näkemyksiä koulupidosta. Oman aikansa luostarikoulu oli hänestä ”kidutuskammio, jossa ei kuulunut muuta kuin kepin viuhkinaa ja oppilaiden itkua ja vaikerrusta sekaantuneena opettajan uhkauksiin."

Kurista ja kasvatuksesta Rotterdamilaisella oli selkeä käsitys, joka poikkesi silloisesta kasvatustavasta. Hän ei tuominnut kokonaan ruumiillista rangaistusta, mutta korosti, että sitä tulisi käyttää vain rangaistuksena moraalisista rikkomuksista, ei opetuksen välikappaleena. Opettajan tuli keskittyä oppilaiden kehittämiseen sellaisin keinoin, jotka tukevat kehitystä.

Erasmus uskoi kasvatukseen. Hänen mukaansa ”ihmiseksi ei synnytä, ihmiseksi kehitytään”

Kasvatuksen avulla tulee muokata oikeanlaisia ihmisiä. Kasvatus tuli aloittaa jo varhain. Opettajan asenne lasta kohtaan oli hänestä tärkein lasten kasvatuksessa. Opettajan oli saatava lapsi kiintymään itseensä.

Hänen kerrotaan suunnitelleen eräänlaista koulu- ja kotikasvatuksen välimuotoa. Pienissä ryhmissä kuri säilyisi ilman ankaria menetelmiä. Ensimmäinen opetus annettaisiin leikin muodossa. Sananparsia ja mietelauseita sijoitettaisiin oppilaiden makuuhuoneen seiniin, ikkunoihin ja mm. juoma-astioihin.

Erasmuksen kasvatusopillinen perusteos oli ”De Ratione studii” . Siinä hän selvitti, miten latinan ja kreikan opetus tulee järjestää oppilaan kehitystason mukaisesti asteittain vaikeutuvien opetustapahtumien sarjaksi. Hän kirjoitti myös teoksen Institutio Principis Christiani ("Kristityn ruhtinaan kasvatus"), ohjeeksi Espanjan nuorelle kuninkaalle, myöhemmälle Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan Kaarle V:lle. Erasmus opetti siinä, että kunniallisuuden ja vilpittömyyden periaatteet ovat ruhtinaan, kansan palvelijan, erityisiä hyveitä.

Erasmus Rotterdamilainen ja suomalaisen pedagogiikan kehitys

Sitä, miten ja missä määrin Erasmuksen esittämät kasvatusta koskevat ideat ovat Suomeen välittyneet - jos ovat - on vaikeaa osoittaa. Varmaa on, että hänen ajatuksiinsa törmäsi. Sekin tiedetään, että Mikael Agricola oli Erasmuksen oppilaita. Kirkollista koulua ja sen kovaa kuria koskeva kritiikki nousi esiin myös Suomessa viimeistään Getzeliuksen toimesta, mutta koulupoikien arki on muuttunut tosi hitaasti.

Huomio opettajan ja oppilaan välisen suhteen, ns. pedagogisen suhteen rakentamisesta kiintymyksen varaan, on tärkeä - ehkä uusikin. Monet Erasmuksen ideat se ja mm. opetuksen jaksottaminen asteittain vaikeutuvien opetustapahtumien sarjaksi (siis periaate järjestää sisältö etenemään helposta vaikeaksi), leikin käyttö ja ymmärtämiseen tähtääminen (ulkoaopettelun sijaan) ovat voineet välittyä Gezeliukselle monia muitakin väyliä mm. Comeniuksen kautta.

Erasmuksen ideaa sijoittaa sananparsia ja mietelauseita oppilaiden makuuhuoneen seiniin, ikkunoihin ja mm. juoma-astioihin, voi pitää ehkä ensimmäisenä oppimisympäristöajattelun aihiona.

Kasvatuksen vuosisadat Suomessa: 1100-1700

Suomalaisen pedagogiikan juurilla osa 4

ON varmaan hyödyksi kerrata hyvin yleisellä tasolla, millaisessa kontekstissa suomalainen kasvatus eli ennen monessa mielessä mullistavaa 1800-lukua.

1100-luku

KUVA: Pihlajaveden ala-asteen nettisivuilta löytynyt kuvataulu, joka kertoo 1. ristiretkestä.

Suomeen tehtiin ensimmäinen ristiretki, ja maa liitettiin katoliseen Ruotsiin. Suomea hallittiin Turkuun rakennetusta linnasta. Maa oli harvaan asuttua. Suomalaiset olivat pakanoita. Heillä oli oma uskontonsa ja kulttuurinsa.

1200-luku

Ristiretket jatkuivat. Vakinaista asutusta oli vain pienessä osassa Suomea. Suomeen perustettiin ensimmäinen kaupunki: Turku.

Eurooppaa hallitsi katolinen kirkko. Katolisen kirkon kirkolliskokous päätti vuonna 1215, että kaikkiin hiippakuntiin perustettiin katedraalikoulu kouluttamaan pappeja ja myös muita virkamiehiä. Eräistä katedraalikouluista kehittyi sittemmin yliopistoja.

Turun katedraalikoulu oli siis ensimmäinen koulu Suomessa. Opetuskieli oli latina. Katedraalikoulua johti scolaticus eli koulumestari tai rehtori. Häntä auttoivat kuoripapit ja mahdollisesti lahjakkaimmat teinit. Katedraalikoulu sijaitsi alun perin tuomiokirkon muurissa olleessa rakennuksessa. (Tuomiokirkko vihittiin v. 1300)

Suomalaiset olivat pakanoita ja maanviljelijöitä. He myös kalastivat ja metsästivät. Kansalle ei ollut kouluja. Ensimmäiset ajat kansaa lähinnä käännytettiin kristityiksi.

1300-luku

Ruosi sopi Venäjän kanssa rajan Pähkinänsaaressa. Suomessa oli yhteensä neljä kaupunkia (Turku, Viipuri, Porvoo ja Ulvila). Niissä kauppa hallitsivat saksalaiset.

Katedraalikoulusta lahjakkaimmat saattoivat jatkaa opintojaan yliopistossa. Tiettävästi ensimmäinen suomalainen valmistui Pariisin yliopistosta v. 1313.

Luostarit olivat koulutuksen ja yleisen sivistykset keskuksia ja niiden ympärille muodostui monipuolista toimintaa. Suomeenkin tuli muutamia luostareita ja niihin luostarikouluja. Niissä kuri oli erittäin ankaraa.

1400-luku

KUVA: Pihlajaveden ala-asteen nettisivuilta löytynyt kuvataulu, joka esittää katolista jumalanpalvelusta 1400-luvulla.

Vuonna 1397 solmittiin Tanskan johdolla (Tanskaan silloin kuului nykyinen Norja ja Ruotsi) Kalmarin unioni –niminen liitto. Suomeen perustettiin kaksi uutta kaupunkia: Rauma ja Naantali.

Katedraalikoulu oli pappiskoulu. Siellä opeteltiin latinaa, pyhiä kirjoja, jumalanpalveluksissa tarvittavaa liturgiaa ja mm. kirkkokalenterissa tarvittavaa laskutaitoa. Koulupäivät olivat pitkiä, ja kuri ankara. Opetus oli sanelua, ulkoaopettelua, kertaamista, läksyjä ja kuulustelua.

Keskiajalla kaupunkeihin perustettiin porvaris- ja kaupunkikouluja. Opetus tähtäsi niissä yleissivistykseen, ja ne antoivat perustietoja kaupalliselle alalle. Opetuskieli oli ruotsi. Suomessa toimi 1400-luvun lopulla muutama tällainen pedagogio.

Ruotsiin ensimmäinen yliopisto perustettiin Uppsalaan vuonna 1477. Sillä oli vahva kytkös kirkkoon.

1400-luvulla koulut tavoittivat vain pienen osan, noin 3-4 % väestöstä.

Keskiajan kansansivistyksen käytöntöinä olivat jumalanpalvelukset, seurakuntalaisten sielunhoito ja vanhempien antaman kotiopetus.

1500-luku

KUVA: Pihlajaveden ala-asteen nettisivuilta löytynyt kuvataulu, joka kertoo Kustaa Vaasasta ja Mikael Agricolasta.

Suomessa uuden ajan yleensä sanotaan alkaneen Kustaa Vaasan noustessa valtaan vuonna 1523. Vaasa irroitti Ruotsin Kalmarin unionista ja käynnisti uskonpuhdistuksen, jossa valtaa siirrettiin kirkolta kruunulle. Talonpojat kapinoivat (mm. nuijasota). Kansaa ja pappeja taivuteltiin uuteen uskoon. Helsinkin perustettiin v. 1550. Suomen asukasluvusta alkaa olla tietoja vasta 1500-luvulta. Vuosisadan alussa asukkaita oli noin 250 000 ja lopussa noin 300 000.

Jumalanpalvelus muuttui kansankieliseksi. Sen yhteydessä pidettiin katekismus-saarna ja sen kuulustelu. Mikael Agricolan Uusi testamentti ilmestyy v. 1548.

Uskonpuhdistuksen yhteydessä Kustaa Vaasa otti kuninkaalle oikeuden valvoa kouluja.

Opillisten koulujen määrä kasvoi 1500-luvulla, kun kruunu tarvitsi teinejä kirjureiksi. Toisaalta olot olivat sekavia, luostarikoulut lopettivat toimintansa. Papin ammatti menetti imuaan. Koulujen kerrotaan olleen alennustilassa.

Kansanopetuksen pääkeinot olivat edelleen jumalanpalvelus (päämuoto, kansan kielellä), suelunhoito ja kotikasvatus.

1600-luku

Vuosisadan lopulla asukkaita oli Suomessa alle puoli miljoonaa. Vuonna 1642 julkaistiin koko Raamattu suomeksi. Vuosisadan lopulla uskonnollinen kiihkoilu lisääntyi (puhdasoppisuus). Suomessa oli noitavainoja. 1695-97 kolmasosa kansasta kuolee nälkään ja tauteihin.

KUVA: Pietari Brahe. Kuva lainattu netistä.

Ruotsin suurvalta-aika (1612-1721) oli huipussaan 1640 luvulla. Pietari Brahe oli Suomen kenraalikuvernöörinä (1637-1654). 1600-lukua kutsutaan koulutuksen vuosisadaksi. Suomeenkin perustettiin yliopisto. Opillisia kouluja perustettiin ja uudistettiin.

Vuoden 1649 koulujärjestyksessä koulujärjestelmässä oli kolme astetta:

• 1-2-vuotinen alempi triviaalikoulu (opetuskieli ruotsi, opettajat luokanopettajia, 2o kpl v.1650) aikaisemmalta nimeltään pedagogiot eli lasten koulut
• nelivuotinen ylempi triviaalikoulu (opetuskieli ruotsi, opettajat luokanopettajia) ja
• uutuutena lukio eli kymnaasio (opetuskieli latina, aineenopettajia). Maan ensimmäinen lukio perustetaan Turkuun vuonna 1632. Toinen vuonna 1650.

Koulujärjestyksessä uusittiin myös pedagogiikkaa; opetukseen haluttiin lisää reaaliopetusta- ja lempeyttä.

Kustaa II Aadolf kiinnitti koulujen uudistamisessa huomiota luonnontiedon opetukseen.

Oppilaat valjastettiin hallinnon ja talouselämän palvelukseen (ei enää vain kirkon). Työnjako oli sellainen, että valtio ylläpiti koulua, kirkko vastasi opetuksesta ja oppisisällöistä. Opetuskieli oli latina, apukieli ruotsi.

Turun Akatemia perustetaan vuonna 1640 kouluttamaan virkamiehiä.

Kotien tehtävänä oli lasten katekismusopetus. Aina vanhemmat eivät tehtävästä selvinneet.

Kirkko kehitti aktiivisesti kansanopetusta. Tässä tärkeä rooli oli piispa Johannes Gezelius vanhemmalla (piispana 1664-1690). Vuonna 1686 säädettiin kirkollinen opetusvelvollisuus: Pappien oli saarnattava niin, että kuulijat ymmärsivät saarnan sanoman. Kansa oli opetettava lukemaan. Papin virasta tuli (kymmeneksi vuodeksi) paimenen viran lisäksi opettajan virka. Järjestettiin Katekismus-kuulustelutilaisuuksia. Ulkoluku ei riittänyt. Jokaisen oli osattava selittää omin sanoin (ymmärtäminen).

Vuonna 1689 opettajan tehtävät siirrettiin lukkareille. Vuoden 1673 ohjeiden mukaan katekismusopetuksesta vastasi kirjanoppinut lukkari, jota auttaisi joka kylästä yksi kiltti poika, joka opettaisi muita lapsia.

Kirkonkansanopetusjärjestelmään kuuluivat kansankielellä pidetyt saarnat ja lukukinkerit. Kansaa opetettiin olemaan kuulainen esivallalle ja kirkolle. Ehtoolliselle ja avioliittoon pääsyn ehtona oli tietyt tiedot kristinopista vuodesta 1686 alkaen. Yksi voimalähde oli kirkkokuri. Kaikki velvoitettiin käymään säännöllisesti kirkossa.

1600-luvulla alkoivat myös kiertokoulut. Seurakunnat jaetttiin kiertokoulupiireihin, joissa koulua pidettiin vuoron perään jonkin kylään kylän talossa. Lukkareiden tuli opettaa lukutaidon alkeet tai ainakin katekismuksen käskyt ulkoa.

Kirkkoherra piti vuosittain lukukinkerit ja kuulusteli, mitä oli opittu. Laiskurit julkiseen puhutteluun tai häpeäpuuhun.

Kirkon kansanopetus alkaa selvästi koulumaistua.

1700-luku

Sodat jatkuvat (mm. Suuri Pohjanosta, Isoviha). Suomi miehitettiin kaksi kertaa. Ruotsi menetti 1721 suurvalta-asemansa Venäjälle. Vuosisadan lopulla Ranskassa alkaa vallankumous, joka vaikuttaa myös Suomeen.

Henkisesti vuosistaa kuvaavat mm. termit Vapauden aika, kustavilainen aika. Koulujen tulisi palvella laajemminkin yhteskuntaa eikä keskittyä vain pappien ja oppisivistyneistön koulutukseen. Kouluihin vaadittiin realiopetuksen lisäämistä. 1700-luku oli myös hyödyn ja valistuksen aikakautta. Syntyi merkantilismi, joko korosti elinkeinoelämän tarpeita. Elämä maallistui. Valitukseen kuului vahva usko ihmiseen ja (kaikkien) kasvatukseen.

Kaupunkeihin perustettiin kouluja teollisuuden kehittämiseksi. Myös akatemiaan saatiin talousopin opetusta. Toisaalta maa oli sotien vuoksi köyhä, ja Turun Akatemiakin oli suljettuna 1713-1722. Tuon jälkeen maassa alkoi kasvu ja kukoistus.

Maassa haluttiin uskoa valistukseen: ihmisihanteeksi nousi valistunut kansalainen, joka ajatteli itsenäisesti. Turun Akatemiassa kiinnostuttiin luonnontieteistä. Ajattelemisen taitoja arvostettiin.

Kasvatusopin harrastus alkoi akatemiassa 1770-luvulla. Oppiaineen opetuksen katsotaan varsinaisesti alkaneen H.G. Porthanin kasvatusopin johdantoluennoista 1780-luvulla. Ne oli suunnattu kotiopettajaksi tai kouluun opettajiksi aikovilla akatemian ylioppilaille. Näistä luennoista muodostui vähitellen säännöllinen kasvatusopin kurssi. Vuosisadan loppua kutsutaan "pedagogiikan läpimurroksi". Mutta koulujen todellisuuden kannalta, vuosisata ei tarjonnut mitään uutta kukoistusta. Koululaitoksen osalta vuosisataa on kutsuttu myös tietämättömyyden vuosisadaksi. Koululaitos kosketti vain pientä osaa kansasta.

Kansanopetus

Kirkon kansanopetusjärjestelmään oltiin varsin tyytyväisiä. Tavoite oli sama kuin 1500-luvulla: juurruttaa kristinoppi ja kristillinen elämäntapa,

Keinoihin kuuluivat kansankielellä pidetyt saarnat, kinkerit, uutuutena lukkarin koulut ja rippikoulut. Kirkollinen oppivelvollisuus syntyi vasta 1700-luvulla, (1719 ja 1723:) nyt kansan oli opittava katekismus ulkoa, ja taidot olivat vanhempien vastuulla sakon uhalla. Köyhien lapsille näitä alkeita opetti kirkkoherran renki, lukkari.

Lukkarinkoulu oli maalla tavallisin opintie. Vastuu lasten opetuksesta oli vanhemmilla. Lukkarit opettivat kotonaan tai kiersivät kylästä kylään. Lukkarinkoulussa opittiin tavaamalla yhteen ääneen “älläntikkua” käyttäen.

Lapissa kansanopetusta antoivat 1700- luvulta aina 1900-luvulle myös ns. katekeetat.

Jokaisen piti osata kristinopin pääkohdat päästäkseen ehtoolliselle. Se taas oli avioliittoon vihkimisen edellytys. Ehtoolliselle pyrkivät joutuivat rippikuulusteluun, johon valmentauduttiin 1730-luvulta alkaen rippikoulussa. Opetus tarkoitti sitä, että opettaja luki edeltä ja kuulijat hänen jälkeensä “ korvakuulolta”. Rippikoulut vakiintuivat verkkaisesti.

Vuonna 1723 saatiin kuninkaallinen päätös, jonka mukaan perustettiin pitäjänkouluja korvaamaan ja täydentämään lukkarinkouluja. Tavoitteena oli kirkollisen oppivelvollisuuden luominen kaikille. Koulumestarin palkkaaminen hyväksyttiin vuonna 1762, kun lukkari ei ehtinyt opettaa. Pitäjänkoulut olivat kiertäviä luku- ja katekismuskouluja. Niissä oli yhteisiä rukoushetkiä ja opetusta. Koulua kutsuttiin kiertokouluksi. Kiertokoulu toimi muutaman viikon paikallaan. Nämä pitäjänkoulut olivat alku kunnallisille kouluille.

Myös monet yksityiset henkilöt perustivat 1700-luvun lopulla kouluja. Nämä koulut eivät usein toimineet montaa vuotta.

Suomessa esiintyi vuosisadan lopulla pyrkimyksiä irtautua Ruotsista. Vuosisadan lopulla asukkaita oli Suomessa alle 1 miljoona.

LUE LISÄÄ

Tähtinen, J., ja Skinnari, S. (2007). (toim.). Kasvatus- ja koulukysymys Suomessa vuosisatojen saatossa. Kasvatusalan tutkimuksia 29. Helsinki: Suomen kasvatustieteellinen seura.

Viimeinen viikkokirje 8/2010

 

Auroran koulun viimeinen viikkokirje (la 20.2.10.). Ensimmäinen viikkokirje julkaistiin syksyllä 2009. Viikkokirjeet löytyvät blogin oikeasta reunasta. Kuudes kouluviikko päättynyt ja talviloma alkanut. 15 viikkoa kesälomaan.

VIIKON AVAINTEHTÄVÄ

Talviloma. Nyt ulkoillaan ja huilataan.

VIIKON 8 OHJELMAA

Oppilaat ja opettajat talvilomalla. Koulusihteeri on vuosilomalla. Osa koulunkäyntiavustajista tekee oppimateriaaleja. Talossa paikalla talonmies Kari. Loman aikana talon jääpuikkoja ja lunta viedään pois. Osana "sotaa väkivaltaa vastaan", puretaan lumikukkulat.

Maanantai 22.2 

Rehtorin työpäivä.

Torstai 25.2

Rehtorin työpäivä

Perjantai 26.2.

Rehtorin työpäivä. Ehdotus kouluun valittavasta luokanopettajasta on tehtävä hallintopäällikölle.

ENNAKKOTIETOA VIIKON 9 OHJELMASTA

Maanantai 1.3. Koulun tiedotus siirtyy koulun omille nettisivuille. Viimeinen uintipäivä.

Tiistai 2.3. OHR klo 13.30. Vuorossa 1b+1c-luokka

Keskiviikko 3.3. YT klo 8-9. Espoon rehtorit lähtevät seminaariin ennen puolta päivää. Vastuu koulusta siirtyy apulaisrehtorille.

Torstai 4.3. Posti-info 9.45-10. Espoon rehtoteiden seminaari. Koulua johtaa apulaisrehtori.

Perjantai 5.3. Espoon rehtorit palaavat seminaarista ennen puolta päivää. Vastuu palaa rehtorille. Puoliltapäivin koulussa mahdollisesti vieraita opettajankoulutuslaitokselta.

Lauantai 6.3. Perinteinen Auroran päivän tempaus, joka on kaikille oppilaille. Tapahtuman järjestävät koulu ja Koti & Koulu ry yhdessä. Itse tapahtuma on klo 10-13. Päivän työajasta eri luokilla tiedotetaan erikseen. Oppilaille tarjotaan koululounas. TIPPIÄ ei ole.

Beatles-vitriini

BEATLES-konsertin yhteydessä keskiviikkona 17.2. oli mahdollista ihailla myös Esa Purasen ja Risto Schirayn pystyttämää Beatles-näyttelyä koulun vitriineissä. Kiitos myös Soukan koulun Suvi Markkulalle.

Clipsin kuvat on ottanut Esa Puranen. Video on tehty Macin iPhoto-ohjelmalla.

Koulun tiedotus takaisin nettisivuille

KUVA: Koulun nettisivuille pääsee tästä linkistä

AURORAN koulun virallinen tiedotus on siirtymässä maaliskuun alusta takaisin koulun nettisivuille (www.aurorankoulu.net). Opettaja Sirpa Wass ja asiantuntija Ari Wuolle ovat tehneet pitkän työrupeaman, ja sivut on "pelastettu" siihen kuntoon, että pääsemme palaamaan normaalitilanteeseen.

KOULUN nykyiset nettisivut luotiin vuonna 2001. Luokanopettajamme Juha Hyvärinen oli sivuston webmasterina aina menehtymiseensä asti kesäkuussa 2008. Juhan yllättävän kuoleman jälkeen koulun tiedotus siirrettiin nopeasti rehtorin blogiin, jonne kävijät ohjattiin nettisivuilla olleen linkin avulla.

Ratkaisun piti olla lyhytaikainen. Koulun sivujen tekniikka osoittautui kuitenkin hurjan mutkikkaaksi. Lopulta nyt on löydetty ongelmiin sellainen ratkaisu, että koulua koskevat uudet tiedot voidaan lukea samalta sivustolta, josta löytyy (museo) helposti koulumme tärkeimmät tapahtumat pian kymmenen vuoden ajalta.

REXI jatkaa kyllä blogin pitämistä, mutta maaliskuun alusta alkaen koulun asioista perillä pysyminen ei enää pakota blogin seuraamiseen.

BLOGITIEDOTUSRATKAISUSTA on tullut kiitosta, mutta joidenkin huoltajien on ollut vaikea löytää helposti koulun virallisia asioita, kun lastuissa käsitellään paljon muitakin asioita.

Huoltajilla on nyt mahdollisuus antaa palautetta koulun tiedotuksesta ajalla kesäkuu 2008-helmikuu 2010 (noin 19 kk) blogin oikeassa yläreunassa olevan pikaäänestyksen avulla. Kysymys kuuluu: "Millaisen kouluarvosanan koulu saa tiedotustoiminnasta tässä blogissa (2008-2010)". Ja kouluarvosanathan ovat 4-10.

Lisää Beatles-konsertin satoa

TÄSSÄ toisessa leikkeessä on kolme näytettä keskiviikon Beatles-konsertista Aurorassa : The Chiquitas (oppilaita), Kirkkojärven ja Koulumestarin kuoripojat (opettajia) ja The Boots (henkilökuntaa ja oppilaita yhdessä). Kesto 1min 30 sek. Nautitaan.

Komea Beatles-konsertti

KONSERTTI onnistui upeasti. Tässä ohjelmaa:10.45 The Chiquitas: ”Yellow Submarine” “Paint It Black –rap” 10.55 Banana Bomb: ”Paint It Black” ja ”Moottoritie on kuuma” 11.05 Iikkari Comets: ”Obladi Oblada” ja “See you later, Alligator” 11.20 Päivänkehrä: ”Keltainen jäänsärkijä” 11.30 Elijah: ”Money” ja “Dizzy Miss Lizzy” 11.40 Lohikäärme Löhö: ”Let It Be” ja ”Obladi Oblada” 11.50 F.O.D.: ”Birthday” ja “Jumping Jack Flash” 12.00 Ne Lyömättömät: “All My Loving” 12.10 Kirkkomestarin Kuoripojat ”A Hard Day´s Night", "Help" ja “I Saw Her Standing There”12.25 The Attitude: ”Day Tripper” ja ”Twist And Shout” 12.40 Mankkaan ysit: “Strawberry Fields Forever” 12.55 The Boots ”Something” ja “Get Back” 13.10 Saarnilaakson Bändit: ”Beatlesia, The Who:ta ja Rollareita” 13.35 Sgt. Peppers: “I Call Your Name” ja “I Saw Her Standing There”.

ALAKERRAN käytävällä, vitriineissä on lisäksi hieno Beatles-näyttely.

Talvi jatkuu

KUVA: Talven riemua koulun metsikössä (Raija Herrala)

TÄMÄN viikon lomapäivät on nyt pidetty, ja eikun takaisin työmaalle. On sellainen kutina, että tiedossa on töitä molemmille käsille.

Väkivallasta

Eilen Opettaja-tv:n Kontron ohjelmassa puhuttiin opettajiin kohdistuneesta väkivallasta. Ohjelmaa voi katsoa netistä tästä linkistä.

Mieleen jäi rehtori Erkki Häggmanin ajatus. Rikos on rikos. Se, että se tapahtuu koulussa, ei saa tehdä siitä lievempää. Olisin kaivannut enemmän sen pohdintaa, mitä väkivallanteosta seuraa ja kuinka se voidaan aikuisten oikeasti ennalta ehkäistä. Jos väkivallantekijä on alaikäinen, hänestä voidaan tehdä rikosilmoitus. Poliisikin voi tutkia, mutta syyttäjän kanta on ollut, ettei syytettä nosteta, koska alaikäistä ei kuitenkaan tulla tuomitsemaan.

Kun kävin eilen työpaikalla, kansliassa oli kaksi väkivaltailmoitusta, joissa koulun työntekijä oli joutunut maanantain ja tiistain aikana oppilaan taholta tulleen väkivallan kohteeksi. Kenenkään ei pitäisi sellaista kokea.

Kroonisesti, toistuvasti väkivaltaisten lasten väkivallan estämiseen koulun keinot ovat liian ohuet. Itse olen ehdottanut, että tällaisia lapsia varten tarvitaan aivan uudenlainen opetusmuoto, jossa tiimissä on mukana hoidon osaajat, ja lapsen koulupäivässä vuorottelee opetus ja hoito (terapia).

Työpöydälläni odottaa myös maanantaisen kahden pojan tappelun selvittely. Lyöty on, mutta kokonaiskuvan selvittely vie aikaa. Sen jälkeen on ratkaistava seuraamukset. Koulu on ainoa instituutio, jolla on oikeuslaitoksen rinnalla oikeus antaa rangaistuksia. Kun oikeassa maailmassa poliisi tutkii, syyttäjä selvittää, mistä rikoksesta on kysymys, tuomari tutkii ja tekee päätökseen ja vanginvartija valvoo että rangaistus suoritetaan, niin koulussa usein yhden ja saman ihmisen (opettajan tai rehtorin) on tehtävä nämä kaikki. Ja sen kaiken tulisi tapahtua oikeudenmukaisesti ja silti kasvattavasti.

YT-ISTUNNOSSA puhumme tänään väkivallasta. Kovennamme puheemme tasoa. Väkivaltaa ei kouluissa voida sallia lainkaan.

Suolan lisäksi luvassa on tänään sokeria



NIINKUIN elämässä yleensäkin, tähänkin keskiviikkoon Aurorassa kuuluu myös mukavia asioita. Päivän iso juttu on tietysti Beatles-konsertti. Lavalle nousee toistakymmentä koulubändiä. Alakerran vitriineissä on nähtävillä upeita Beatles-esineitä.

ILLALLA on vielä vuorossa ensimmäinen varsinainen haastattelu meillä avoinna olevaan luokanopettajan vakinaiseen virkaan. Tämän viikon aikana haastattelemme alunperin 31 hakijan joukosta virtuaalisen haastattelun pohjalta viittä finaaliin valittua. Kukin heistä pitää pienen opetustuokion, jota sitten reflektoidaan yhdessä. Hakijan oikeusturvan vuoksi haastattelijoita on kaksi.

Espoossa rehtori ei valitse vakinaisia opettajia. Minun tehtäväni on valmistella virkavastuulla perusteltu esitys hallintopäälikölle. Esitys on jätettävä talviloman aikana (ensi viikolla). Hallintopäällikkö tekee sitten valinnat kymmeniin Espoossa auki oleviin opettajan virkoihin varmaankin maaliskuun aikana.

Toisen lomapäivän valoisia tunnelmia

KUVA: Martti on nähnyt valon.

TIISTAI-huomenta. Aamulla sukelsin taas kasvatuksen historiaan. Täytyy myöntää, että kun aivoissa vanhat asiat yhdistyvät toisiinsa, niin siitäkin tulee hyvä olo. Suomalaisen pedagogiikan kehityskulkun ymmärtäminen vaatii vaivaa, mutta palkitsee mm. maahanmuuttajataustaisia opettajia kouluttaessa.

Kyllä minulle on entisestään avautunut, kuinka monin sitein suomalaisen opetuksen ja kasvatuksen käytänteet ovat sidoksissa kristillisen koulun ja kansanopetuksen perinteeseen. Olisiko jossain määrin havaittava pedagoginen anomaliatila seurausta siitä, että emme tunnista näitä juuria? Jos emme niitä näe, emme ehkä myöskään osaa tehdä 2000-luvun valintoja. Emmekä ehkä ymmärrä, miksi uussuomalaiset joitain koulumme perinteitä vierastavat.

OPETTAJA-tv:stä soiteltiin. Tekevät ohjelmaa rehtorien työstä ja jaksamisesta. Suosittelin Studio Kotroon kolmea mielenkiintoista espoolaisrexiä. Saa nähdä sopivatko heidän aikataulunsa.

EILEN oli koulussa ilmeisesti leikitty kielloista huolimatta kukkulan kuningasta. Leikki muuttui tappeluksi, ja ennen kuin opettaja ehti väliin, nyrkit olivat puhuneet. No niin lomalla kuin olinkin, asiaa oli ryhdyttävä alustavasti selvittelemään. Talon väki on toiminut oikein asiallisesti, mutta Argh tätä väkivaltaa!

ILLAN suussa kävin vielä lukemassa läpi virtuaalihaastattelun tulokset. Kaikki 11 siihen valittua olivat vastanneet kyselyyn. Pisteytin vastaukset, ja viisi parhaan vertailuvun saanutta sai kutsun varsinaiseen haastatteluun.

TÄNÄÄN iltapäivällä siis Siltavuorenpenkereelle jatkamaan maahanmuuttajaopettajien johdattelua suomalaisen didaktikan saloihin. Teemana tänään jatkuu hyvän opettajan ominaisuudet. Niitä on hyvä aika ajoin itse kunkin pohtia.

Saakohan illalla unta? Huomenna on Beatles-konsertti. Jännittää myös, ehtiikö paino saada konserttipaidat valmiiksi.

Martti Luther ja katekismus

KUVA: Martti Luther vuonna 1532. Kuva lainattu netistä.

Suomalaisen pedagogiikan juurilla. Osa 3.

MARTTI LUTHERIA ei oikein voi ohittaa, jos haluaa ymmärtää suomalaisen pedagogiikan kehitystä, vaikka häntä ei nyt kovin usein pedagogisten ansioitten vuoksi suurmiehenä pidetäkään. Hänet muistetaan nimenomaan uskonpuhdistuksen käynnistäjänä.

Uskonpuhdistuksella oli merkittäviä vaikutuksia mm. kansanopetukseen. Lutherin perusajatuksia oli jokamiehen pappeus, jokaisen oli voitava itse tutkia Jumalan sanaa. Tämä edellytti, että sanaa saattoi kuulla omalla äidinkielellä. Ja sitä piti myös osata lukea. Näin lukutaidon opetus tuli tärkeäksi kansanopetuksen sisällöksi.

Luther kirjoitti myös vuosisatoja kouluissa vaikuttaneen kristinopin tiiviselmän. Ison Katekismuksen lähinnä papeille ja Vähäkätekismuksen meille muille.

Katekismus

KUVA: Wikipediasta lainattu kuva katekismuksen kansilehdestä vuodelta 1831.

Katekismus on siis kristillisen opin tiivistelmä. Nimi tulee kreikan sanasta katekhesis (suullinen opetus), joka varhaisessa kirkossa tarkoitti sitä oppimäärää, mikä vaadittiin aikuisilta kastetta varten. Lutherin mukaan sana tarkoittaa "lasten opetusta". Historiallisesti merkittävin katekismus on Martti Lutherin kirjoittama "Vähä Katekismus".

Luther oli ollut mukana vaaliruhtinas Juhanan pitämissä seurakuntien tarkastuksissa. Nähtyään surkeuden tilan ja pappien taitamattomuuden, hän päätti kirjoittaa kristinopin oppikirjan, laajemman Ison katekismuksen ja suppeamman Vähän katekismuksen. Ne julkaistiin ensimmäisen kerran alkuvuodesta 1529. Lutherin katekismukset sisälsivät mm. selitykset kymmenestä käskystä, apostolisesta uskontunnustuksesta, Isä meidän -rukouksesta sekä kasteesta ja ehtoollisesta. Katekismus kirjoitettiin tyyliin: Ohje ja selitys.

Ensimmäinen suomenkielinen katekismus oli uskonpuhdistaja Mikael Agricolan "Alcu opista uskoon" vuodelta 1543. Vähäkatekismusta minäkin vielä luin oppikoulussa 1960-70-luvuilla.

Suomen Evankelis-luterilaisen kirkon kirkolliskokous hyväksyi uudistetun katekismuksen vuonna 1999. Katekismus on jaettu 43 numeroituun kohtaan Lutherin Vähän katekismuksen mallin mukaisesti. Kirkko jakoi sitä suomalaisiin koteihin kaksi miljoonaa kappaletta syksyllä 200o.

Martti Lutherin värikäs elämä

Martti Lutherilla (1483- 1546) oli minusta aivan uskomattomalta kuulostava  elämä. Saksalaisen talonpojan ja kaivosmiehen pojasta piti tulla lakimies, mutta hänestä tulikin munkki, pappi, professori ja teologi, jonka opetukset käynnistivät uskonpuhdistuksen katolisessa kirkossa ja johtivat - Luther ei sitä tarkoittanut - oman protestanttisen luterilaisen kirkkokunnan syntymiseen. Urasuunnitelmien muutoksen syynä oli voimakas uskonnollinen kokemus. Vasta lakiopinnot aloittanut Luther pelästyi pahasti salamaa ukonilmalla ja lupasi ruveta munkiksi.

Luther oli hyvä munkkinakin, ja niinpä hänet määrättiin jatkamaan opintoja. Wittenbergissä Lutherin esimies taivutteli Lutherin ottamaan vastaan sekä yliopiston teologian professorin että linnankirkon saarnaajan viran.

Luther oli kiistattoman lahjakas mm. opinnoissaan. Hän sävelsi mm. koraalin "Jumala ompi linnamme". Mutta riitoihin hän joutui- myös oman aikansa Raamatun tulkintojen kanssa. Erityisesti hän nousi vastustamaan väärinkäytöksiä, jotka liittyivät katolisessa kirkossa myytäviin aneita, joilla saatoi lyhentää jopa jo kuolleiden kiirastulen kärsimyksiä. Vuonna 1518 keväällä Luther puolusti teologiaansa Heidelbergissä järjestetyssä väittelyssä. Pian sen jälkeen Luther kirjoitti teoksen "Julkilausuma 95 teesistä", jossa hän arvosteli voimakkaasti mm. aneita. Luther joutui puhutteluun. Kun hän ei katunut, hänet uhattiin panna kahleisiin, mutta hän pääsi karkuun. Luther jatkoi oppinsa opettamista. Vuonna 1519 hän julkaisi kirjoituksen, jonka mukaan Raamattu ei suonut paaville mitään erikoispyhyyttä muihin verrattuna. Huh!

Sota Paavin kanssa oli julistettu. Lutherista tuli yhä kuuluisampi. Muutamatyliopistot julistivat hänet vuonna 1520 harhaoppiseksi. Saman vuoden kesäkuussa paavi Leo X julkaisi bullan Exsurge Domine (Nouse, Herra), jossa Luther tuomittiin ja hänelle annettiin 60 päivää aikaa peruuttaa väitteensä tai hän ja hänen kannattajansa joutuisivat kirkonkiroukseen. Luther senkun jatkoi omalla tiellään. Luther esitti uudessa kirjassaan teesin kaikkien uskovien pappeudesta. Toisessa kirjassaan hän tunnusti enää katolisen kirkon seitsemästä sakramentista kaksi: kasteen ja ehtoollisen.

Vuoden alussa 1521 julkaistiin Roomassa pannabulla Decet Romanum Pontificem. Sen mukaan jokainen maakunta, kaupunki tai seurakunta, joka suojelisi Lutheria, joutuisi kirkonkiroukseen. Talonpoikien kapinan pelossa Luther kutsuttiin kuitenkin Wormsin valtiopäiville kuultavaksi. Keisari Kaarle V:n, ruhtinaiden ja piispojen edessä Lutherilta kysyttiin, halusiko hän perua kirjoituksensa. Lutherin kerrotaan sanoneen kuuluisat sanansa: "Tässä seison enkä muuta voi. Jumala minua auttakoon. Aamen."

Keisari Kaarle V antoi pian ediktin, joka julisti Lutherin lainsuojattomaksi. Kenellä tahansa oli oikeus tappaa Luther joutumatta murhasyytteeseen. Hurjaa. Kotimatkalla Luther kaapattiin turvaan Lutherin suojelijan, vaaliruhtinas Fredrikin Wartburgin linnaan. Luther otti valeasun ja painui 10 kuukaudeksi maan alle. Hän kasvatti hiuksensa ja partansa (vrt. Saddam Hussein), pukeutui ritarin asuun. Hän "vaihtoi" nimensä junkkeri Jörgiksi. Niiden turvin hän jatkoi ahkeraa kirjoitustyötä

Maaliskuussa 1521 Luther palasi Wittenbergiin omassa munkinkaavussaan. Vuosina 1522 ja 1523 uudistusliike levisi eri puolille Saksaa. Maassa synttyi talonpoikaiskapina, jota Luther yritti sovitella, mutta lopulta hän kehotti ruhtinaita kukistamaan kapinalliset verisesti.

Uskonpuhdistus muuttui veriseksi. Ensimmäiset marttyyrit poltettiin roviolla Alankomaissa 1523.

Vuonna 1525 42-vuotiaana Lutheri avioitui luostarista karanneen nunnan Katharina von Boran kanssa. Pari sai kuusi lasta. Lutherin viimeisiä elinvuosiä sävyttivät sairaudet. Hän kuitenkin jatkoi Wittenbergin yliopiston professorina ja kaupungin linnankirkon saarnaajana elämänsä loppuun saakka. Luther kuoli Eislebenissä 18. helmikuuta 1546. Hänet haudattiin Wittenbergin linnankirkkoon saarnatuolin alapuolelle.

Luther oli kiistaton suurmies. Hän uudisti uskoa, kirkkoa ja yhteiskuntaa.

Lomapäivä

KUVA: Iltapäivän luentojen diat on tehty Applen keynote-ohjelmalla. Suosittelen.

HYVÄÄ LOMAPÄIVÄN huomenta. Tällä rehtorilla on jäänyt vuosien varrella lomapäiviä pitämättä, ja näissä purkutalkoissa sitä ollaan maanantai ja tiistai. Puhelimella kuitenkin tavoittaa, ja on jo tavoiteltukin.

EILEN sunnuntaina kävin koululla laskemassa muutamalle koulunkäyntiavustajalle konkeetisti palkat. Kaikkien mielestä se ei rexille kuulu, mutta jollen olisi laskenut, olisivat jääneet ilman palkkaa.

TULOSTIN myös virtuaalihaastatteluun saatuja vastauksia. Tänä aamuna niitä tipahti sähköpostiin lisää, ja voi olla että puolenpäivään mennessä kaikki leikkiin valitut ovat kutsuun vastanneet. Illalla sitten laskemaan uusia vertailulukuja ja lähettämään parhaat pisteet saaneille hakijoille kutsut varsinaiseen haastatteluun.

SEKÄ maanantain että tiistain iltapäivät olen varannut maahanmuuttajaopettajien didaktiikan luennoille. Käymme läpi suomalaisen didaktiikan keskeisiä periaatteita. Millaista opettajaa Suomessa pidetään hyvänä ja taitavana, ja millaista pahana ja taitamattomana?

Mikael Agricola-Suomen kirjakielen ja suomenkielisen kirjallisuuden isä

KUVA: Suomen kirjakielen isä Mikael Agricola. Kuva lainattu netistä.

Suomalaisen pedagogiikan juurilla osa 2.

PITÄISIKÖ suomalaisen pedagogiikan juuria etsiä sittenkin ajallisesti vielä kauempaa kuin 1600-luvulta? Luulen, että ainakaan Mikael Agricolaa ei saa unohtaa. Uskonpuhdistaja. Suomeen kirjakielen luoja. Käänsi Raamattua suomeksi. Se Wsi Testamenti julkaistiin vuonna 1548. Hän kirjoitti ja käänsi ensimmäiset suomenkieliset painetut kirjat- ja kustansi käännöstyönsä paljolti itse. Kansleri, rehtori, tietokirjailija, Turun piispa, diplomaatti.

Mikaelin lapsuudesta ei paljoa tiedetä. Arvellaan, että hän syntyi vuonna 1510. Sitäkään ei tiedetä, oliko hänen kotikielensä suomi ja ruotsi, mutta talonpoikaisperhe tiedetään varakkaaksi. Sukunimi keksittiin ajan tapaan opiskelua varten.

Lahjakas poika lähetettiin Viipuriin latinankouluun. Koulunkäynti oli tuolloin harvojen etuoikeus. Tarvittiin varakkaat vanhemmat, kykyä ja kirjasivistyneiden miesten suosituksia.

Agricola kävi koulua kahdeksan vuotta, ja pääsi vuonna 1529 18-vuotiaana Turun piispan sihteeriksi. Uskonpuhdistus oli käynnistynyt v. 1527, ja luterilaiset uudistuksen tuulet puhaltelivat Suomessakin. Vuonna 1529 Agricolasta tuli kansleri, ja hänestä kasvoi tärkeimpien uskonnollisten uudistusten toteuttaja Suomessa.

Vuonna 1536 hänet lähetettiin Saksaan opiskelemaan Wittenbergin yliopistoon. Martti Luther ja Philip Melanchthon elivät ja vaikuttivat tuolloin juuri siellä. Agricola oli reformaatiokauden molempien johtohahmojen Erasmus Rotterdamilaisen ja Martti Lutherin oppilaana. Maisteriksi hän valmistui kolmessa vuodessa keväällä 1539.

Agricolan merkitys kasvatuksen maailmassa

KASVATUKSEN maailmassa hän vaikutti Suomen ainoan "lukion": Turun katedraalikoulun rehtorina yhdeksän vuotta. Tähän tehtävään hänet valittiin valmistuttuaan. Sekä Luther että Melanchthon kirjoittivat hänestä suosituskirjeet Kustaa Vaasalle.

Ei ollut rehtorin homma tuolloinkaan eikä edes Agricolalle helppoa. Kerrotaan, että hän valitti eräälle ystävälleen kirjeessään: "Kuinka hankala toimi on johtaa poikia, noita kesyttömiä eläimiä johonkin hyvään ja varmaan opilliseen kasvatuksen tulokseen".

Katerdaalikoulussa koulutettiin pappeja, ja kuningas Kustaa Vaasan tahdosta nyt myös virkamiehiä. Kuningas halusi ottaa oppilaita kesken koulunkäynnin virkamiehiksi. Agricola vastusti tällaista teiniryöstöä. Hän riitaantui kuninkaan kanssa ja joutui jättämään koulun johtamisen vuonna 1548.

Vuonna 1550 Agricola meni naimisiin. Hän oli ensimmäisiä suomalaisia pappeja, jotka saivat uskonpuhdistuksen oppien myötä solmia avioliiton. Turun piispan kuoltua saman vuonna Agricola hoiti tämän tehtäviä. Kustaa Vaasa jakoi Suomen kirkon kahteen hiippakuntaan, Turun ja Viipurin ja nimitti Mikael Agricolan Turun piispaksi 1554.

Ruotsalaisten ja venäläisten väliset rajariidat olivat tuolloin jatkuvia. Kustaa Vaasa lähetti vuoden 1557 alussa Moskovaan rauhanneuvotteluvaltuuskunnan, johon Agricola kuului. Paluumatkalla Agricola sai hevoskyydissä ankaran sairauskohtauksen, johon hän kuoli juuri Suomen rajan ylitettyään 47-vuotinaana.

Agricolan hautapaikasta ei ole varmuutta. Todennäköisesti hänet haudattiin Viipurin dominikaaniseen tuomiokirkkoon, joka tuhoutui talvisodassa.

KANSANOPETUKSEN alalla Agricolan suurtekoja olivat suomeksi kirjoitetut osat Raamattua ja ensimmäinen suomalainen aapinen. Agricolan tavoitteena oli kääntää koko Raamattu, mutta urakka tyrehtyi rahoituksen. Toinen tärkeä teos oli Abckiria (1543), lukemisen ja kristinopin perusteet sisältänyt aapinen, joka oli samalla katekismus. Teos oli tarkoitettu laiskoille papeille, mutta sen avulla myös kansaa alettiin opettaa lukemaan. Yhtään kokonaista kappaletta tätä 24-sivuista kirjaa ei ole valitettavasti säilynyt.

Lukemaan opettaminen oli kansanopetuksessa aivan uusi tavoite. Se liittyi uuden luterilaisen opin perusideaan: Lutherin periaatteiden mukaan kaikkien oli kyettävä lukemaan Raamattua omalla kielellään.

Todella merkittävää kansanopetukselle oli, että sitä tehtiin rahvaan kielellä suomeksi. Agricola ei ollut ensimmäinen, joka kirjoitti suomen kieltä. Yksittäisiä suomenkielisiä uskonnollisia tekstejä oli ilmestynyt jo aiemmin. Hänen tuotantonsa oli kuitenkin huomattavasti laajempaa ja kielellisesti lahjakkaampaa kuin aikaisemmat yritelmät. Arvellaan, että noin 60 prosenttia hänen luomastaan sanastosta on vielä käytössä.

Agricolan elämäntyön arvostus

Nykyään Agricolaa kunnioitetaan suomenkielisen kirjallisuuden luojana, mutta omana aikanaan Agricola itse tunsi, ettei hänen kirjallista työtään arvostettu, vaan päinvastoin sitä arvosteltiin ankarasti. Mikael Agricola ja hänen työnsä unohdettiin melko pian hänen kuolemansa jälkeen.

Suurmieheksi Lönnrotin, Runebergin ja Snellmanin rinnalle hänet nostettiin vasta suomalaisen nationalismin aallonharjalla 1800-luvun loppupuolella.

Suomalaisen pedagogiikan historiassa hän on ennenmuuta kansan lukutaidon ja kansankielisen opetuksen refomaatikko. Suomeksi kirjoitetulla katekismuksella luotiin edellytyksiä ymmärtävän oppimisen periaatteen edistämiselle.

J. A. Comenius (1592-1670)- Euroopan opettaja

KUVA: Johan Amos Comenius (Jan Amos Komensky). Kuva lainattu netistä Comenius-yliopiston sivulta (Bratislavassa).

Päivitetty 25.2. 2010

Suomalaisen pedagogiikan juurilla. Osa 1

JOS haluaa tutkailla suomalaisen pedagogiikan kehitystä - minä haluan- on aihetta aloittaa piispa Johan Gezelius vanhemmasta. Hänen ideoittensa lähde on suurelta osin J.A. Comenius, joten tämän sunnuntain lastu kertokoon hänestä.

KOULUVÄELLE Comenius-hankkeet ovat tuttu juttu. EU on myöntänyt vuodesta 1995 alkaen rahaA eurooppalaisten koulujen yhteistyöhön, ja Auroran koulu oli mukana toisessa aallossa heti vuonna 1996. Meilla oli kaverikouluja Iso-Britanniassa, Itävallassa ja Venäjällä.

COMENIUS oli tsekkiläinen piispa, filosofi, kasvatusajattelija, koulunuudistaja ja tietokirjailija. Häntä pidetään didaktiikan isänä. Comeniusta on kutsuttu Euroopan opettajaksi.

HÄN halusi parantaa oman aikansa ihmiskunnan onnetonta tilaa. UNESCO mm. pitää Comeniusta omien periaatteidensa edelläkävijänä. Hänelle maailma oli koko ihmiskunnan koulu, suuri oppimisyhteisö, jossa kansojen tuli rauhan, yhteistyön ja vastavuoroisuuden hengessä kasvaa toinen toisensa kunnioittamiseen, inhimillisyyteen ja Jumalan tuntemiseen.

Comeniuksen suurteos on ” Didactica Magna” (Suuri opetusoppi). Siinä Comenius suunnitteli ensimmäisenä maailmassa laajan ja yksityiskohtaisen ohjelman vaatimustensa toteuttamiseksi

COMENIUS uskoi nimenomaan koulun voimaan. Hän hahmotteli uutta yhtenäiskoulujärjestelmää, jonka perustana oli "Äidin koulu":

• joka kodissa olisi oltava äidinkoulu
• 6-12 vuotiaille olisi äidinkielenkoulu, joka olisi kaikille lapsille pakollinen. Comenius olis siis demokraatti. Hän perusteli ajatusta sosiaalisilla syillä: On tärkeää, että lapset työskentelevät yhdessä ja oppivat siten tuntemaan toisena. Tällä tavalla voidaan poistaa eri säätyjen välille syntynyt syvä kuilu.
• Tätä vanhemmille, mutta vain lahjakkaille oppilaille olisi latinankoulu
• josta lahjakkaat etenisivät korkeakouluun.

OPETUKSESSA tärkeitä kysymyksiä ovat mm. mitä tulee opettaa ja miten.

- demokraattinen ajatus ( mm Luther, Mulcaster ja Ratke)

Comeniuksen suuri unelma oli Pansofia, filosofian ja uskonnon yhdistelmä, joka olisi yhteenveto kaikesta tiedosta ja kaikista tieteistä. Koulussa tuli tutustua luontoon.

Comeniuksella oli samanlainen käsitys tiedosta kuin Sokratella: ” Ei mitään voida istuttaa ulkoapäin ihmiseen, vaan on vain tehtävä tietoiseksi, kehitettävä ja yksityiskohtaisesti selitettävä se, mikä hänessä itsessään jo on olemassa piilevänä ”. Kaikki virratkoon itsestään, olkoon väkivalta kaukana asioista", tiivistyy Comeniuksen luonnonmukaisen kasvatusopin ydinsanoma.

Comenius pyrki sellaisiin menetelmiin joissa oppiminen tapahtuisi nopeasti, varmasti ja miellyttävästi (Cito, certo, iucunde). Comenius suositteli nykyistä luokkaopetusjärjestelmää. Keskiajalla oppilaita oli opetettu satunnaisemmin muodostetuissa ryhmissä. Comenius kehitteli mallia, jossa oppilaat jaettaisiin osastoihin, joille määrättiin kaitsija ja niille ylikaitsijat. Yksinkertaistaen: hän ideoi nopeasti edistyvien oppilaitten käyttämisen apuopettajina. Taustalla on idea eräänlaisesta opettamisvelvollisuudesta, josta on itselle hyötyä (Seneca: "Opin voidakseni opettaa"). Opettajan toimiminen synnyttää itsessä hilpeyttä ja oppimista. Tieto varmistuu ja syvenee.

Comeniuksen mukaan oppiminen perustuu vapaaehtoisuuteen ja siihen, että oppiminen on nautinnollista. Mikäli jotain asiaa täytyy tehdä pakosta, se ei enää ole nautinnollista. Hän suosi leikkien ja pelien osuutta oppimisessa, sillä ne perustuvat vapaaehtoisuuteen ja yhdessä toimimiseen. Tärkeä pointti. Hänen mielesään myös dramaattisen esitys sopii palvelemaan opetustarkoituksia. Comenius myös lyhensi koulupäivää.

Toisaalta Comenius oli kuitenkin kurin ystävä. ”Kuriton koulun on kuin vedetön mylly”. Hän ei hyväksynyt mm. Ratken humanismin nimissä kouluissa vallitsemaan päässyttä kurittomuutta. ” Ruumiillista kuristusta sai käyttää moraalisten rikkomusten ehkäisemiseksi

Didaktisista periaatteista Comenius nosti esiin havainnollisuuden. Comeniuksella oli vahvasti empiristiset ajatukset tiedon syntymisestä. Hänen mukaansa aistien laiminlyönti oli syynä oppimisen vaivalloisuuteen. Hän laati oppikirjan: ”Orbis pictus”, joka oli ensimmäinen kuvitettu kirja. Siinä kuvat nivottiin tekstiin. Kuvan korostamisessa hän haastoi perinteisen uskon puhuttuun sanaan.

Comenius oli kiistatta pedagogiikan jättiläisiä. Hän vaati kaikille lapsille oikeutta koulutukseen sukupuoleen ja yhteiskunnalliseen asemaan katsomatta. Yksilön erilaiset kehitysasteet tuli ottaa opetuksessa huomioon. Hän kannatti koulupakkoa. Hänestä sivistysoikeuteen liittyi myös velvollisuus. Comeniuksen mukaan ihmisen koko elämä oli koulua, jatkuvaa oppimista ja kasvua, kehdosta hautaan asti. Hän halusi koulutusta opettajille.

Comenius vaikutti laajalti Euroopassa- myös suurvaltavaihettaan eläneessä Ruotsi-Suomessa. Täällä hänen vaikutuksensa näkyi mm. vuoden 1649 koulujärjestyksessä. Hän uudisti koulukasvatusta meillä myös kirjoittamiensa oppikirjojen kautta.

J.A. Comenius oli pedagoginen idealisti. Hän tiesi, että hänen ajatuksiensa toteuttaminen oli myöhempien aikojen tehtävä. Hurjan moni niistä onkin totta tänä päivänä.

PS. Jos hänen ajatuksistaan etsii yhtymäkohtia aikaisemmin esittämiini 17 didaktiseen periaatteeseen, niin voi todeta, että Comeniusen pedagogiikassa näkyvät:

1. Siveellisyys kasvatuspäämääränä (hyvin laajana vastuuna koko maailmasta)
2. Lapsikeskeisyys monilta osin: iloa, vapautta, toimintaa (hyväksyi kuitenkin fyysisen kurituksen)
3. Aktiivisuus mm. leikkiä, pelejä, draamaa, oppilaat apuopettajina...
4. Itsenäinen työskentely- ideoi luokkaopetusta, johon kuului myös omaa opsikelua, etukäteen tekstin lukemista ja "märehtimistä"
5. Sosiaalisuuden periaate monin tavoin mm. apuopettajat ja idea eri säätyjen yhdessä toimimisesta
6. Vapauden periaate näkyy kyllä "periaatteessa" oppimisnäkemyksessä, mutta toisaalta Comenius ajoi koulupakkoa ja kuria.
7. Välittävä ilmapiiri- Comenius vastusti pelon ilmapiiriä
8. Kiinnostuksen ja tarkkaavaisuuden periaatteessa nimenomaan kuvan ja havainnollisuuden herättäminen korostui
9. (keksivän oppimisen periaate -en usko)
10. Sisältöjen järjestäminen lapsen hahmottamistapaa vastaavaksi: Aisteja käytettävä. Opetus oppilaan ikäkauden mukaisesti.
11. Havainnollistamisen periaate- ehdottomasti
12. (Tunteiden merkityksen ymmärtäminen- en osaa sanoa. Ymmärsi pelon kielteisen merkityksen)
13. (Esimerkillisen opettajan periaate- oletettavasti. En löydä näyttöä)
14. (Palkitsemisen ja rankaisemisen periaate- ei juuri korostu)
15. (Oppikirjattoman opetuksen periaate- ehkä päinvastoin kehitteli oppikirjoja)
16. Monipuolisen opetuksen periaate- kyllä. Kaikki mikä painettiin mieleen oli ymmärrettävä.
17. (Oppimisvaikeuksien voittamisen periaate- ehkä aihiona: lahjakkaat auttoivat heikompia)

Luokanopettajaliiton hallitus kokoontui Pasilassa

KUVA: Lo-liiton hallitus kokoustaa.

LUOKANOPETTAJALIITON hallitus kokoontui perjantaina ja lauantaina Helsingin Akava-talossa liiton tiloissa. Minä olin paikalla Luokanopettaja-lehden päätoimittajana. Puhua sai, mutta ei äänestää.

Asialista oli vaativa. Kokouksessa valmisteltiin maaliskuisen vuosikokouksen asioita. Niinikään tehtiin tässä vaiheessa vielä salaisuutena pidettävä päätös siitä, kuka on vuoden 2010 luokanopettaja. Hyvä valittiin.

Vilkasta keskustelua herätti liiton uusi logo. Mainostoimistolta on tilattu ensimmäiset versiot. Hallitus asetti triumfiraatin, joka saa päättää päivitetyn version.

Lisää tietoa liiton toiminnasta löytyy tästä linkistä.

Viikkokirje 7/2010

- Auroran koulun viikkokirjeen ensimmäinen painos (pe 11. 2.10.)-

Viides kouluviikko päättymässä ja kuudes alkamassa. 18 jäljellä kesään.

VIIKON AVAINTEHTÄVÄ

Talviloma lähestyy. Nyt vielä viikko skarppina, sitten huilataan.

Rexin ja apulaisrexin viikon avaintehtävä: virkahaastattelut.

VIIKON 7 OHJELMAA

Maanantai 15.2
Rehtori vuosilomalla ma+ti. Apulaisrehtori johtaa koulua.

3.-4.-luokkalaisilla rusettiluistelua.

Tiistai 16.2

Rehtori vuosilomalla ma+ti. Apulaisrehtori johtaa koulua.

OHR kokoontuu. Vuorossa 1b+1c. Apulaisrehtori OHR:ssa.

Keskiviikko 17.2.
YT-istunto klo 8-9. (mm. Auroran päivän aikataulut ja vastuut)

Beatles-konsertti klo 10-14 jumppasalissa.

Iltapäivällä virkahaastatteluja klo 14- 17.

Torstai 18.2
Posti-info 9.45-10. Rehtorilla rehtorikokous klo 12.-14. Rehtori-info klo14-16. Virkahaastatteluja klo 16-18. 5.-6.-luokkalaisille kierrätys-teemapäivä. DreamMix-luokalla yökoulu.

Perjantai 19.2.

Kino Aurora klo 10-11.

Ennakkotietoa viikosta 8: TALVILOMA

Rehtori paikalla maanantaina, torstaina ja perjantaina. Vuosilomalla tiistain ja keskiviikon.

Ennakkotietoa viikosta 9

Maanantai 1.3.
Koulun tiedotus siirtyy koulun omille nettisivuille. Viimeinen uintipäivä.

Tiistai 2.3.
OHR klo 13.30. Vuorossa 6a-luokka.

Keskiviikko 3.3.
YT klo 8-9. Espoon rehtorit lähtevät seminaariin puoliltapäivin. Vastuu koulusta siirtyy apulaisrehtorille.

Torstai 4.3.
Posti-info 9.45-10. Espoon rehtoteiden seminaari. Koulua johtaa apulaisrehtori.

Perjantai 5.3. Espoon rehtorit palaavat seminaarista ennen puolta päivää. Vastuu palaa rehtorille. Puoliltapäivin koulussa vieraita opettajankoulutuslaitokselta.

Lauantai 6.3. Perinteinen Auroran päivän tempaus, joka on kaikille oppilaille koulupäivä. Tapahtuman järjestävät koulu ja Koti & Koulu ry yhdessä. Päivän työajasta eri luokilla tiedotetaan erikseen. Oppilaille tarjotaan koululounas. TIPPIÄ ei ole.