R.I.P. Martti Siponen

SAIN tänään suru-uutisen. Espoolainen luokanopettaja Martti Siponen on nukkunut pois.

Minulla oli ilo tuntea Martti 40 vuoden ajan. Kun tulin Auroraan kouluun  rexiksi,  oppilaiden joukossa  oli  ihastuttava, lahjakas, pieni tyttö: Laura ja  ja pian myös pikkusisko Leena. Perheseen kuului myös  aina ystävällinen  sairaanhoitajavaimo Eila.  Siposten perhe  asui - jos oikein muistan - useita vuosia Auroran koulun opettaja-asuntolassa, ja kun aika tuli, se  etsi oman kodin myös samalta seudulta.

Martti oli henkeen vereen urheilumies.  Hän kuitenki  ymmärsi kaimansa, nuoren rehtorin taidehärhöilyä- varsinkin kun molemmat tyttäret innostuivat musiikista ja  teatterinteosta. Ja  hänkin jossain vaiheessa. Sain lainailla näytelmiemme käsikirjoituksia.

Martti oli syntynyt vuonna 1950.  Isä ja äiti oli  työläisiä. Ehkä siksi hän kirjoitti ylioppilaaksi vasta 26-vuotiaana. Luokanopettajaksi hän valmistui  Joensuun korkeakoulusta  vuonna 1976, ja suoritti sen jälkeen vielä HUK-tutkinnonkin.

MARTTI teki elämäntyönsä Matinlahden koululla.  Espooseen hän tuli vuonna 1979. ja Espoosta hän jäi eläkkeelle  about vuonna 2010. Hän oli myös aktiivinen ay-toimija- erityisesti urheilun saralla.

Jäätyään eläkkeeelle  Martti jatkoi sijais- ja tuntiopettajana mm. Lintuvaaran koululla. Miehiä tarvittiin. Hyviä miehiä.  Martti oli juuri sellainen. Turvallinen.  Hötkyilemätön.

Me kaksi Marttia tapasimme aika  usein Auroran kyläkaupalla, jossa vaihdoimme kuulumisia. Tuo toinen Martti oli aina hyvällä,  toksi hymystä huolimatta  hieman minua vakavalla tuulella. Tuo toinen Martti  jaksoi huolta kunnostaan. Urheili. Eli terveesti. Ei koskaan puhunut kenestäkään pahaa.

JA kuitenkin. Noutaja päätti haki tuon Martin muutama päivä sitten. Kaikkien yllätykseksi. Ja isoksi suruksi.

Martti Siposellä  olisi ollut vielä paljon paljon annettavaa. Mutta hän ehti myös antaa paljon. Hän sai kokea myös isoisänä olemisen etuoikeuden.

SYVÄ osanottoni omaisille.