Suoranta, Juha, Kauppila, Juha, Rekola, Hilkka, Salo, Petri, Vanhalakka-Ruoho, Marjatta (2012). Aikuiskasvatuksen risteysasemalla. Johdatus aikuiskasvatukseen. Aducate Reports and Books N:o 3/2012. Joensuu: Koulutus- ja kehittämispalvelu Aducate ja Itä-Suomen yliopisto.
Kyseessä on muokattu ja laajennettu versio vuonna 2006 ilmestyneestä samannimisestä teoksesta. Toisin kuin monissa vanhemmissa aikuiskasvatuksen kirjoissa, tässä ei juurikaan anneta vinkkejä, kuinka aikuisia kannattaisi kouluttaa/valmentaa/ohjata.
Huomio on muualla, aikuiskoulutuksen eriarvoisissa rakenteissa. Onko koulutus vain pääsylippu uraan ja urakehitykseen?
Kirjan teemoja ovatkin mm. Aikuiskasvatuksen tieteellistyminen, Elinikäinen oppiminen ja elämänlaajuinen oppiminen, Kansalaisuus ja Työ.
MUTTA kirjassa on yksi todellinen helmi. Nimittäin Milja Levosen ja Juha Kauppilan artikkeli: Ekskursio: Elämänkulku ja aikuisuus- Daniel Levinson.
PAITSI yleissivistävyyden vuoksi tämä elämänkulkumalliauttaa lisäksi ymmärtämään pysyvyyden/muutoksen ilmiötä. Sen mukaan ihmisen elämässä alttius lähteä muutokseen vaihtelee aikuisuuden eri vaiheissa. Muutos liittyy ns. siirtymävaiheisiin, joita työikäisellä on viisi. Voimakkaasti yleistäen voisi mallin pohjalta olettaa, että muutoksen saadaan helpoimmin mukaan opettajia, joiden ikä on 28-33 ja 40-45.
LEVINSON jakaa ihmisen elämän neljään ikäkauteen: lapsuuteen ja murrosikään sekä kolmeen eri aikuisuusvaiheeseen: varhais-, keski- ja myöhäisaikuisuuteen. Kaksi ensimmäistä näistä jakaantuu kolmeen alaosaan: tuohon vaiheeseen astumiseen, (levottomaan) siirtymään ja alalleen asettumiseen (kulminaatioon). Eräissä kirjoituksissa on nimetty vielä viimeinen vaihe: vanhuus, joka alkaa 80-vuotiaana. Aikuisuusvaiheiden välissä on vielä omat siirtymävaiheet.
Aikuisuuden kehitys jakautuu siis vakaisiin vuosiin ja siirtymiin. Vakaita vuosia on about 23. Siirtymiä yhteensä about 25 vuotta (Todellisuudessa siirtymä - esim. avioero- voi tapahtua vain muutaman päivän aikana)
Elämänrakenteen käsite
Elämänrakenteella Levinson tarkoittaa yksilön suhdetta itseensä ja ympäristöönsä. Elämänrakenteessa on erityisesti kyse merkittävistä valinnoista, joiden ympärille elämä rakennetaan.
Elämänrakenne koostuu yksilön rooleista työelämässä, perheessä ja muissa yhteisöissä sekä yksilön minän eri puolista. Ne ovat tehtyjä valintoja, esim. uskonto, ammatti, perhe, työ, puolue...
Elämässä vaihtelevat vakaat vaiheet ja siirtymät.
Stabiilivaihessa ihminen tekee ratkaisevia elämämänvalintoja, rakentaa oman elämänsä rakenteensa valinnoilleen ja pyrkii kohti asettamiaan päämääriä. Hän on tyytyväinen elämänsä rakenteisiin, eikä kyseenalaista roolejaan tai pyrkimyksiään, vaan elämä tyydyttää ja yksilö tekee tarvittaessa kompromisseja pitääkseen tasapainoa yllä.
Siirtymävaiheet ovat yhden vaiheen päätös ja sitä seuraavan vaiheen alku. Siirtymävaiheissa elämänrakennetta arvioidaan ja jäsennetään uudelleen. Yksilö kokee, etteivät oma elämä ja sen roolirakenne enää vastaa oman minän pyrkimyksiä, ja he päättävät hakea muutoksen mahdollisuuksia itsessä ja/tai ympäröivässä maailmassa. Rakenteita arvioidaan ja puretaan (esim. avioero, ammatinvaihto). Siirtymä saattaa kestää vain muutama päivän tai viikkoja usein irtautuu niistä ja muovaa uudet rakenteet.
Teoria on erityisesti miesten teoria, mutta Levinson kokosi aineiston myös naisista. Tulosten mukaan miesten ja naisten aikuisuus rakentuu samanlaisista vaiheista, joskin elämän rakenteet ovat useimn naisilla erilaiset kuin miehillä.
Teoriaa on kritisoitu, mutta Levinsonin Teoreettista kehikkoa ei ole pystytty uskottavasti kumoamaan
Levinsonin elämänkulun teoria hieman yksityiskohtaisemmin
 |
| Klikkaamalla saat kuva isommaksi |
(1) Siirtymä varhaisaikuisuuteen tapahtuu vuosina 17–22
irtaudutaan omasta paikasta esiaikuisuudessa
jätetään murrosikäisen maailma
tuhotaan senaikainen elämänrakenne
nuori itsenäistyy (taloudellisesti tai muuten) ja jättääsynnyinkotinsa.
Teini-ikä päättyy ja aikuisuus alkaa.
kokeillaan eri mahdollisuuksia, testataan ennenkuin sitoudutaan
B. Varhaisaikuisuus (kestää noin 20 vuotta)
(2) Astuminen aikuisuuden maailmaan (1976- 1982)
Muodostetaan ensimmäinen aikuiselämän elämänrakenne
Aikuinen hakee itselleen roolin, asettaa päämäärät jaa rakentaa elämäänsä.
Sitoudutaan omiin valintoihin.
(3) 30 ikävuoden siirtymä (1982- 1987)
Voidaan muokata ensimmäistä elämänrakenneta aiempaa tyydyttävämmäksi
Usein koetaan kriisiksi.
Ihminen näkee tulevaisuutensa jo rajallisempana mahdollisuuksien suhteen. Kuolema ei ole enää filosofinen kysymys, vaan myös mahdollisuus.
Useilla tunne, jos haluan muutosta, nyt tai ei koskaan
Vaiheet 1- 3 = noviisivaihe. Niiden aikana on tarkoitus muodostaa aikuisen elämänrakenne, joka on itselle sopiva ja yhteiskunnallisesti toimiva. On löydettävä oma unelma. Oma ammatti. Tulisi solmia mentori-suhde (tukee unelman toteutumista); kestää 2-10 v. Päättyy usein konfliktiin
(4) aloilleen asettuminen (1987- 1994) 33 - 40-vuotiaana
Halu kuulua heimoon. Syvennetään juuria
Suunnitellaan urakehitystä
Itsenäistymisvaihe. Syntyy vallanhalu. Hän haluaa, että tekemisen vapaus, valta ja oman äänen kuuluvuus lisääntyvät, mutta samalla kehittyy myös raskas vastuun taakka.
Oman elämän herraksi; tulee itse itsensä mentoriksi.
Edetään omassa elämänrakenteessa.
Kehitetään omaa ammattitaitoa
Senioriasema yhteiskunnassa
Hankala tehdä muutoksia
(5) Siirtymä keskiaikuisuuteen (40-45 v)
Ikävuosina 40-45 aikuinen kokee käännepisteen. Ei olla enää nuori.
Tulevaisuudessa ei ole enää paljonkaan uusia mahdollisuuksia ; ihminen kokee tulevaisuuden olevan nyt ja tässä. Tämä voi aiheuttaa voimakkaita tunnemyrskyjä. Kriisin ratkaisusta riippuu, kääntyykö jäljellä oleva elämä uudistumisen vai lisääntyvän jähmettymisen, luopumisen ja katkeroitumisen suuntaan.
Herää kysymys: Onko unelma vanhentunut? Mitä olen saanut elämässä aikaan? Onko elämä valunut hukkaan? Onko se ollut arvokasta? Halu jättää itsestä jälki.
Tässä vaiheessa tapahtuu usein jotain erityistä: joko menestystä tai epäonnistumista.
tuhotaan varhaisaikuisden elämänrakenne. Tietyt polariteetit arvioidaan uudelleen.
Vanhaa arvioidaan. Elämäntapamuutoksia. Etsitään positiivisia tapoja olla vanha. Taju kuolevaisuudesta.
Miehessäkin feminiinisiä piirteitä.
Mentoriksi.
C. Keski-ikä, keskiaikuisuus (kestää noin 20 vuotta)
(6) Astuminen keski-aikuisuuteen (45-50 v)
Ei enää jakseta laittaa energiaa elämänrakenteen muokkaamiseen.
(Vaikka Levinson on eritellyt elämänvaiheita melko tarkasti, hän ei esittele tutkimusaineistoa, josta voisi tehdä päätelmiä keski-iän siirtymän jälkeisestä kehityksestä)
(7) 50 ikävuoden siirtymä (50-55 v)
(Huom! Levinsonin aineistossa ei ollut tämän ikäisiä)
(8) Keski-iän kulminaatio ( 55-60 v)
(Huom! Levinsonin aineistossa ei ollut tämän ikäisiä)
(9) Siirtymä myöhäisaikuisuuteen (60-65v)
Merkittävä käännekohta elämässä
(Huom! Levinsonin aineistossa ei ollut tämän ikäisiä)
D. Myöhäisaikuisuus (kestää kuolemaan saakka) 65-
Keski-ikä ja oppiminen
Teoksessa pohditaan myös, miten oppiminen onnistuu keskiässä. Keski-ikä tuo yksilön oppimiseen kirja mukaan uusia vivahteita. Kyky ns. dialektiseen ajatteluun lisääntyy. Dialektinen ajattelu tarkoittaa tiedon ymmärtämistä suhteelliseksi. Tiedon sisältämät ristiriitaisuudet hyväksytään ja ristiriitaisuuksia ja vastakohtia kyetään integroimaan dialektiseksi kokonaisuudeksi
Kyky hahmottaa kokonaisuuksia paranee. Oppiminen muuttuu syvällisemmäksi vrt. Särö.
Ulkoa oppiminen muuttuu ymmärtämiseksi.
Ks. myös
https://sites.google.com/site/toiffan/Home/elaemaenkulku/levinson
https://fi.wikipedia.org/wiki/Aikuisuus
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti