PUKINMÄEN kokeilukansakoulun syntyhistoria on mielenkiintoinen. Vuonna 1912 oli asetettu kansakoulun opetus-suunnitelmakomitea, jonka puheenjohtajaksi oli määrätty professori Mikael Soininen. Komitea tarvitsi kokemuspohjaa, ja niinpä Soininen perusti komitean toiminta-ajaksi väliaikaiseksi tarkoitetun kokeilukansakoulun. Hän opetti siellä itse ja johti henkilökohtaisesti kokeilutoimintaa.
Neliluokkainen kansakoulu muistutti kotia. Suuremmat ja pienemmät lapset auttoivat opettajaa koulun kunnossapidossa ja suorittivat pieniä siistimistöitä. Jos sotki jotain, korjasi myös jälkensä
1915- 1917
Vuonna 1915 koulussa käynnistettiin mm. oppilaiden itsehallintokokeilu, ns. myötähallinta, jossa yksilöitä kasvatettiin yhteisön avulla. Oppilaille jaettiin selkeät tehtävät. He olivat vuorollaan ylijärjestäjiä (2) , sisäjärjestäjiä, pihajärjestäjiä ja ruokajärjestäjiä.
Lauantaisin pidettiin toverikunnan kokous. Toverikunnan tehtäviä olivat mm. puheenjohtaja, sihteeri ja kaksi kirjastonhoitajaa. Kaikki toimihenkilöt valittiin neljän viikkon ajaksi. Ylivalvonta oli opettajalla. Myötähallinta muodostui koulun traditioksi.
Kun senaatti keskeytti komitean työskentelyn, koulua uhkasi häätö. Mikael Soininen osti tuolloin huvilan. Suomen itsenäistyttyä koulusta tuli Kouluylihallituksen alainen valtion kokeilukansakoulu, joka toimi Helsingin väliaikaisen ylioppilasseminaarin harjoittelukouluna vuodet 1917- 1931.
Koulussa oli kaksi opettajaa. Toinen opetti alaluokkia ja toinen yläluokkia. Aliina Soininen, omaa sukuaan Pennanen oli kokeilukansakoulun pitkäaikainen opettaja (ja sen lisäksi oppi- ja lastenkirjailija). Hän opetti lähes koko uransa yläluokkalaisia.
Puitteet kokeilukoulussa eivät olleet häävit. Alaluokat 1-2 toimivat veistoluokassa.
Yläluokissa oli neljä osastoa. Yläluokille oli saatu luokkatila yhdistämällä kaksi huonetta. Ahdasta oli.
Mutta itse toiminta oli ihailtavan kokeilevaa. Kokeilukansakoulussa muovailtiin, askarreltiin, revittiin paperia, laskettiin kivillä, merkittiin säähavaintoja graafisesti, laadittiin tilastollisia diagrammeja. dramatisoitiin runoja... Siellä kokeiltiin opetuksen keskittämistä kotiseutuopilliseksi asiaopetukseksi. Koululla oli oma opetuspuutarha. Ikkunalaudoilla tehtiin idätyskokeita. Oppilaiden kanssa tehtiin retkiä. Opettaja ei korjannut vihkoihin virheitä, vaan kirjoitti ylös tärkeimmät virheet muistiinpanoihint ja käytti korjaustunnin niiden puheeksi ottamiseen.
Koulussa kokeiltiin kirjatonta opetusta. Kirjaa korvattiin toistuvilla edellistuntien asioiden kertauksella ja kertaustunneilla. Metodisesti siirryttiin yksinomaan kertovasta esityksestä kehittävään. Opettaja aloitti, ja sitten pani oppilaat mielessään kuvittelemaan, mitä po ihmiset ajattelivat ja tunsivat. Kokeiltiin myös muuttaa läksynvalmistelua: oppilaita totutettiin omistamaan itsenäisesti tietoa (ts.kaikkea ei pureskella oppilaille niin valmiiksi, etteivät he saa tottua omien hampaittensa käyttöön - vanhan koulun ihailijat). Kirjasta irtisaamiseen tarkoitus. Läksy on luettava omin voimin. Läksyjä ei luettu ulkoa, vaan oppilaat saivat tehtäväksi kotonaan jakaa luettavan läksyn jaksoihin ja keksiä niille otsakkeen ja kirjoittaa ne vihkoon. Kuulustelu tapahtui niin, että taululle kirjoitettiin parhaat otsakkeet, sitten opettaja kysyi: ”Mitä tiedätte tästä asiasta kertoa. Ei saanut vastata kirjan sanoin. Opettaja korjasi väärinkäsitykset.
Äidinkielen tunneista yksi viikossa käytettiin nopeaan lukemiseen, kursoriseen lukemiseen. Vapaata ainekirjoitusta kokeiltiin. Oppilaat valitsivat kirjastonhoitoapulaiseksi yläluokkalaisista jonkun itsehallinnon pohjalta. Maantiedon opetuksessa kerättiin kokemuksia kartan omatoimisesta käytöstä oppimisessa. Oppilaat saivat kysymyksiä ja etsivät niihin vastauksia kartoista. Tehtiin myös mielikuvitusmatkoja. Uskontotunnneilla ei päntätty päähän Raamatun tekstiä tai
Vuodet 1917-31
Koulu toimi kouluhallituksen määräyksestä Helsingin väliaikaisen ylioppilasseminaarin harjoituskouluna 14 vuoden ajan. Syyslukukaudella opettajakokelaat kuuntelivat opetusta, kevätlukukaudella heillä oli 15 viikon aikana opetus- ja näytetunteja.
Näinäkin vuosina koulussa kokeiltiin monia asioita, mm. erilaisia tapoja oppia. Oppilaille opetettiin, kuinka elämässä tietoja hankitaan ja omistetaan. Kuulemalla oppimista harjoiteltiin kirjattoman opetuksen avulla (pakotti seuraamaan). Kirjankäyttöä opeteltiin niinikään (muidenkin kuin oppikirjojen käyttöä). Havaintojen tekoa harjoiteltiin.
ERITYISEN mielenkiintoinen oli Mikael Soinisen vuonna 1917 käynnistämä siveysopin kokeilu. Hän määräsi opetettavaksi siveysoppia eli elämänoppia yläkoulun kaikille oppilaille erillisenä oppiaineena. Sitä tuli opettaa uskonnon rinnalla ei sen tilalla. Tuntien aiheena olivat mm. kateus, kiusanteko ja tappelu, ahkeruus ja säästäväisyys… Tavoite oli saada lapset vapaasti kertomaan ja kysymään sellaista, jota ovat itse ajatelleet. Näillä tunneilla opettaja käytti runsaasti esittäviä kertomuksia. Ratkaisevassa kohdassa lapset saivat kertoa, mitä seurauksia erilaisista menettelyistä voisi olla. Mikael Soininen uskoi kuvitellun toiminnan tehoon.
Asiat opetettiin koulussa perusteellisesti. Tärkeät asiat kerrattiin monella eri tavalla. Oppilaille annettiin joka toinen viikko kirjallisia kertaustehtäviä. Läksynkuulusteluun suhtauduttiin vakavasti. Kuulustelussa käytettiin ns. sarjakysymyksiä-ja myös tietokilpailuita.
Uusi läksy työstetiin monipuolisesti. Historiassa metodina oli keskustelu kotona itsenäisesti luetun läksyn perusteella (vrt. flipped classroom). Teoksessa viitataan kehittävään opetustapaan. Maantiedossa käytettiin karttakysymysten lisäksi mm. kuviteltuja matkoja ja maantieteellisten nimien kortistoa.
Lukuvuonna 1919-20 Pukinmäessä kokeiltiin maatalousaiheista jatko-opetusta. Kursiin kuului 100 tuntia iltaisin. Näillä tunneilla luettiin oppikirjaa tietokirjana ja keskusteltiin sen pohjalta. Oppilaat pitivät myös esitelmiä, joita arvosteltiin.
Vuodet 1931- 1937
Näinä vuosina mielipiteiden vaihto vanhan koulun vioista ja uuden koulun paremmuudesta oli vilkkaimmillaan. Monissa kouluissa - myös Pukinmäessa laadittiin työvihkoja/työkirjoja
Niihin koottiin oppilaan itse hankkimia tietoja, tunnilla kirjoitettuja muistiinpanoja, selostuksia ja vastauksia kertauskysymyksiin, kotitehtäviä, leikkelekuvia lehdistä jne. Jatko-opetuksessa tykirjoihin koottiin oppilaiden pitämät esitykset. Hieman myöhemmin opittiin käyttämään irtolehtiä, ja vihkoin tehtiin omatekoiset kannet. Pukinmäen erikoisuuksia oli oppilastyönä laadittu historian aikakirja.
Vuodet 1937- 1943
Viimeisinä vuosina Pukinmäen kansakoulun tehtävänä oli kokeilla Jatko-opetuskomitean suunnitelmaa 8-vuotisesta kansakoulusta. Pukinmäessä sitä kokeiltiin jakamalla koulua kahtia 1-3- ja 4-8-luokkiin.
Kolme alakoululuokkaa olivat yhdellä opettajalla. Alaluokat tulivat porrastetusti kouluun, ja kaikki olivat paikalla yhdessä vain osan päivää. Yläluokissa opetusta eriytettiin niin, että jatkoluokallaisille järjestettiin ns. kirjasto- ja esitelmätunteja. Edellisissä he opiskelivat itsemäisesti ja hakivat esitelmiinsä tietoa, joita pitivät jälkimmäisissä. Lisäksi heidän ohjelmaansa kuului harrastustunteja ja käytännöllisiaä kursseja mm. kirjansidonnassa, ruuanlaitossa jne . Opiskelu oli pitkälti Itseopiskelua. Kokeiltiinpa mm. kirjeellisesti suoritettua kurssiakin.
Koulun myöhemmät vaiheet
Nettitietojen mukaan Pukinmäen koulu lopetti toimintansa uuden kansakoulun valmistuttua vuonna 1954. Soinisten suku tarjosi itse talonsa Pukinmäen sivukirjaston sijoituspaikaksi vuonna 1956. Sivukirjasto lakkautettiin vuonna 1966. Sen jälkeen talo on ollut tyhjillään, ja se on edelleen suvun hallussa. Rakennuksen kunnossapitoa kannustettiin 1980-luvulla kaupungin toimesta uhkasakollakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti