Täällä Skagafjordur. Kuuleeko Suomi?

TÄÄLLÄ Islannissa kello on nyt 18.20. Teillä Suomessa kolme tuntia enemmän. Terveisiä. Ensimmäinen päivä pohjoismaisesta konferenssista "Nordic twin town meeting" on nyt hoidettu kanta.

AAMU alkoi vähän pilvisenä. Lämpötila oli koko päivän siinä +10 °C.

TÄMÄN päivän ohjelma oli seuraava:

Klo 7.30 alkaen aamiainen. Kahvia, mehua, jugurttia, leipää, leikkeitä ja hedelmiä.

Klo  9.10 Bussilla paikallisella vapaa-ajan talolle.

Tervehdyssanojen jälkeen jokainen delegaatio esitteli omaa kaupunkiaan dioilla. Mukana oli viisi ystävyyskaupunkia: Espoo, Kristianstad,  Koge, Kongsberg ja Skagafjord. Espoon kehui Seppo Huhta.

Noin klo 10 kuultiin nuorten pohjoismaisesta osallisuushankkeesta, johon kuuluu kasvokkaintapaaminen. Se maksaa. Intoa on ollut jatkaa, rahasta on kuitenkin pula ja tietokaan ei ole ihan kulkenut.

Suomalaisten osalta tilannetta kuvaili Niina Ekstam.

AAMUN toinen teema alkoi kahvitauon jälkeen: Koulutuksen innovaatiot. Jokainen maa piti 15-20 minuutin alustuksen. Suomen tilanteesta kertoi Marika Lostedt. Ja hyvin kertoi.

Yhteenvetona viidestä  alustuksesta voi todeta, että missio on lähes kaikkialla sama: siirtää fokusta opettamisesta oppimiseen, ja tuoda ICT ja 21. vuosisadan taidon keskiöön.  Tanska näytää nyt kuitenkin hiihtävän omia latujaan.  Opettajia pannaan kuriin, testejä lisätään. Heidän tavoitteenaan on nostaa opetuksen (mitattavaa) laatua perusoppiainessa.

Paikallinen ICT-kouluttaja piti hienon, napakan esityksen Islannin suunnasta.  Kahden kesken jutellessä hän ihaili suomalaista koulua ja sen opetusohjelmaa, jossa arvostetaan kaikkia oppiaineita.

Nuori opettaja  onkin rekrytoitu mukaan mm. suomalaiseen HundrED- hankkeeseen.

AIKATAULU piti aika hyvin. Koneet tietysti temppuilivat. Ainakin joitain meistä (minuakin) suomalaisista kiukutti, että skandinaaviveljemme ja - siskomme puhuivat kukin omaa kieltään, vaikka englanti oli sovittu konferenssin kieleksi.

LOUNAS syötiin  Kaffi Krókurissa. Tarjolla oli huikeaa sienikeittoa, kanasalaattia ja  kuorrutettu lohta. Maiskis.

SUORAAN ravintolasta lähdettiin sitten kiertoajelulle Hólarin aluelle. Iso bussi ajoi ylikapeita teitä mutta turvallisesti.

Näimme mm. uuden pakanapyhätön (Islannissa on oikeasti myös vanhan muinaisuskonnon palvoja), saaren vanhimman kirkon (oikein piispa oli meille esittämässä sitä), huikean hirsirakennuksen, joka toimii piispan pappilana.  ja kuinka hevosia koulutetaan Islannissa.

HOTELLILLE saavuimme noin kello 18.  Pieni breikki teki oikein hyvää. Muutama puhelu ja emailviesti. Illallinen täytyy jaksaa nauttia klo 19.30.

Ilta päättyy Hotellin baariin järjestettyihin olutmaisteluihin. Huomenna ohjelma jatkuu vasta klo 10. Paitsi Jouni J. Särkijärvellä, joka edustaa Espoota tuntia aikaisemmin kaupunginjohtajien tapaamisessa.

Islantiin kuulemaan koulutuksen innovaatioista

Laitoin jo etukäteen tulemaan kortin Islannista. Sitähän ei tiedä, toimiiko
niin kaukana netti.

EDESSÄ  siis konferenssimatka Islantiin, pieneen pohjoiseen Espoon ystävyyskuntaan Skagafjorduriin.

Kone Islantiin nousee klo 15.30, ja perillä Reykjavikissa about 19.30 Suomen aikaan. Sitten 4-5 tuntia bussissa. Perillä siis noin 24 Suomen aikaa- paikallinen kello näyttää iltayhdeksää.

TIISTAINA konferessiohjelmassa on kaksi teemaa: nuorten hyvinvointi ja koulutuksen innovaatiot.  Tilaisuuden avauspuheenvuoron pitää Seppo Huhta.

Jälkimmäisestä teemasta alustaa espoolainen Marika Lostedt. On mielenkiintoista kuulla, mitä uutta Islannin kouluihin kuuluu. Netin perusteella 2.-6. vuotiaan käyvät  leikkikoulua. Varsinainen koulunkäynti aloitetaan kuusivuotiaana, ja  oppivelvollisuus  kestää 16vuoteen saakka. Peruskoulun jälkeen mennään lukioon tai ammattikouluun. Harvaanasutuilla seuduilla  koulumatkat ovat pitkiä, ja koulua käydään asuntoloista käsin.  Maassa on muutama yliopisto, joista osa on yksityisiä. Opettajankoulutus on liitetty muutama vuosi sitten yliopistoon. Luokanopettajaksi valmistutaan kolmessa vuodessa.

KESKIVIKKOAAMUNA tapaamme kaupunginjohtajan. Puheenvuoron tapaamisessa pitää Jouni J. Särkijärvi. Itse konferenssissa käymme keskustelua maahanmuutosta. Espoolaispuheenvuoron pitää Jenni Lemercier.

Tiistai- ja keskiviikkoiltapäivien ohjelmaan kuuluu retkiä. Päätösillallisella keskiviikkona kiitospuheen pitää Inka Hopsu.

TORSTAINA noustaan aikaisin ylös. Bussi kohti Reykjavikia lähtee kello 4.30,   koska tanskalaisilla ja ruotsalaisilla on aamulennot ja matkaamme samalla kuljetuksella.  Paluupäivälle on sovittu vierailut Pohjolan taloon ja suurlähetystöön.

PALUULENTO lähtee perjantaina aamuyöstä klo 01.30.  Perillä Suomessa  ollaan noin neljän tunnin  kuluttua siis noin puoli yhdeksän Suomen aikaa.

Kohti Islantia

MAANANTAINA nippu espoolaispoliitikkoja lähtee kohti Islantia, ja siellä olevaa ystävyyskaupunkiamme Skagafjörduria.  Jos netti toimii, raportoin 4,5 päivän seminaarimatkasta tasaisin välin.

Kunnon matkaajan tavoin kokosin hieman tietoa tästä mielenkiintoisesta saaresta ja sen historiasta.

Islanti on Euroopan toiseksi suurin saari; sen pinta-alaltaan noin kolmasosan Suomesta. Asukkaita on noin  320 000. Islannissa puhutaan islantia, joka on puhutuista pohjoismaisista kielistä lähimpänä alkumuotoaan. Islannin rahayksikkö on kruunu, króna (kannattaa siis vaihtaa?)

Islannissa on suuri määrä tulivuoria, ja siellä tapahtuu myös paljon maanjäristyksiä. Myös kuumat lähteet ovat kiinnostavia. Alkuperäiset metsät on saaren asuttamisen jälkeen hakattu lähes kokonaan. Ilmasto on Golfvirran ansiosta leuto ympäri vuoden.

Islanti syntyi noin 20 miljoonaa vuotta sitten tulivuorenpurkausten tuloksena. Todennäköisesti se asutettiin vasta keskiajalla 800-luvulla. Väitetään, että se löydettiin vahingossa- kuten Amerikkakin. Islannin kuulema löysi Naddoddur-  yksi Färsaarten ensimmäisistä asukkaista. Hän yritti purjehtia Norjasta Färsaarille, mutta eksyi. Naddoddur antoi maalle nimen Snæland (Lumimaa).

Nimen Islanti saari sai sinne tarkoituksella purjehtineelta skandinaavilta Flóki Vilgerðarsonilta.Talvi oli kylmä, ja vuonot olivat  jäässä. Niinpä hän antoi maalle  nimen Ísland (Jäämaa).

Maan pääkaupunkin nimeen: Reykjavik liittyy siihenkin tarina. Islannin (muka) ensimmäisenä pysyvänä asukkaana on yleensä pidetty norjalaissyntyistä Ingólfur Arnarsonia. Hän muutti vuonna 874  perheineen asumaan paikalle, jolle hän antoi nimen Reykjavík (Savujen lahti). Nimi johtui maasta nousevista geotermisista höyryistä.

Muutamassa vuosikymmenessä norjalaiset merenkulkijat asuttivat Islannin kaikki asumiskelpoiset alueet. Mukanaan he toivat irlantilaisia ja skotlantilaisia orjia. Islantiin paettiin Norjasta tyrannimaista  Harald Kaunotukkaa.

Islannin historiasta löytyy merkittäviä asioita. Demokratian osalta tärkeää on, että jo vuonna 930 Islantiin perustettiin eräänlainen parlamentti, allting eli yleiskäräjät. Se sääti lakeja, ratkaisi riitoja ja käytti tuomiovaltaa. Alltingia on  pidetty maailman vanhimpana yhä toimivana parlamenttina.

Jo 900-luvulla eurooppalaiset yrittivät käännyttää islantilaiset kristinuskoon. Islannin ensimmäinen piispa vihittiin virkaansa vuonna 1056.

Islanti oli itsenäinen valtio vuoteen 1276 saakka. Samoihin aikoihin, kuin ruotsalaiset miehittivät Suomea, Norja otti ylivallan Islannissa. Sattui muutakin kurjaa. Alkoi vuosisatoja kestänyt  ns. pieni jääkausi.

Islanti oli Norjan vallan alaisena vuoteen 1387, jolloin Norja ja sen mukana myös Islanti tuli osaksi Kalmarin unionia. Tanska oli unionin johtava valta. 1500-luvun puolivälissä Tanskan kuningas Kristian III teki luterilaisuudesta valtionuskonnon. Islanti kuului Tanskaan aina vuoteen 1918 saakka.

Vuonna  1783 Laki-tulivuori purkautui. Sitä seuranneen nälänhädän aikana menehtyi neljäsosa maan väestöstä.

1. 12 1918 Tanskassa vahvistettiin ns. personaaliunionilaki, jolla Islanti tunnustettiin itsenäiseksi kuningaskunnaksi, jolla oli vain yhteinen kuningas Tanskan kanssa.  Sopimuksen mukaan Tanska huolehti myös Islannin ulkopolitiikasta ja maanpuolustuksesta.

Kun Natsi-Saksa 9. huhtikuuta 1940 miehitti Tanskan,  Islannin allting päätti ottaa maan ulkopolitiikan omiin käsiinsä. Islannille valittiin myös väliaikainen valtionhoitaja Sveinn Björnsson, josta myöhemmin tuli Islannin tasavallan ensimmäinen presidentti.

Toisen maailmansodan ensimmäisen vuoden ajan Islanti pysytteli tiukasti puolueettomana ja vastusti sekä Ison-Britannian että Saksan yrityksiä puuttua maan asioihin. Toukokuussa  Ison-Britannian sotalaivasto kuitenkin suoritti maihinnousun. Islanti oli tämän jälkeen liittoutuneiden miehittämänä koko sota-ajan. Heinäkuussa 1941 Islannin puolustus siirrettiin sopimuksella Yhdysvaltojen vastuulle. Maahan tuli 40 000 amerikkalaista sotilasta, mikä oli enemmän kuin islantilaisten aikuisten miesten lukumäärä.

Islanti kukoisti sodan aikana. Islantilaisten elintaso pysyi sodan jälkeenkin korkeana. Islannin talous oli riippuvainen kalan saatavuudesta ja kysynnästä maailmalla.

Kansanäänestyksen perusteella Islanti itsenäistyi kokonaan, ja se muuttui tasavallaksi 17. 6. 1944.

Lokakuussa 1946 Islanti ja Yhdysvallat sopivat, että Yhdysvaltojen vastuu Islannin puolustuksesta lakkasi. Islanti liittyi NATO:on  vuonna 1949. Sopimuksen mukaan Islanti ei kuitenkaan koskaan osallistuisi hyökkäystoimiin mitään muuta maata. Amerikkalaiset sotilaat pysyivät Islannissa vuoteen 2006 saakka, jolloin Keflakvikin sotilastukikohta suljettiin.Yhdysvallat on yhä sitoututunut huolehtimaan Islannin puolustuksesta, sillä molemmat maat ovat NATO:n jäseniä.

Vuonna 1994 Islanti liittyi Euroopan talousalueeseen.

Lokakuussa 2008 Islantia kohtasi vakava talouskriisi, jossa pankkijärjestelmä romahti, minkä vuoksi Islannin oli otettava suuria lainoja IMF:ltä ja muilta mailta.

Islantilaisia kuuluisuuksia ei ole liikaa. Pop-musiikin saralla sellainen on Björk. Kirjallisuuden alalla Nobelin on saanut Halldór Laxness (mm. Salka Valka).

Muutamia islantilaisia sanontoja:
Góðan daginn! (gouthan daijinn) - Hyvää päivää!
Bless! - Hei hei!
Takk fyrir! (tahk fiirir) - Kiitos!

Kuinka Espoo ratkaisee koulujen sisäilmaongelmat?

Päivän Länsiväylässä kerrotaan, että nyt oirehtivat Aarnivalkean koulun
opettajat, jotka eivät uskalla kertoa nimiään. Huh. 

OLIN kolmen ensimmäisen allekirjoittajan joukossa, kun merkittävä joukko (57)  kaikista Espoon valtuustoryhmistä teki Kaupungin- hallitukselle "valtuusto- kysymyksen koulujen sisäilma- ongelmien ratkaisemiseksi sekä tarvittavan lisätilan rakentamiseksi kasvavan oppilasmäärän tarpeisiin".

Kysymyksessä muistutettiin mm., että vuonna 2012 tehdyssä valtuustosopimuksessa edellytettiin, että Espoossa laaditaan sisäilmaongelmaisten koulujen ja muiden tilojen korjaussuunnitelma ja kunnossapitosuunnitelmat, että korjausprosessia tehostetaan ja että laaditaan pitkän tähtäimen ohjelma, jota arvioidaan vuosittain ja jossa näkyy koko elinkaaren vaikutus käyttötalouteen ja rahoituskuluihin, ihmisiin kohdistuvien vaikutusten arviointi (IVA) sekä vaikutus tuottavuuteen. Valtuustosopimuksen kirjauksista huolimatta koulujen korjausvelkaa ei ole saatu hallintaan. Toinen haaste on vastata oppilas- ja opiskelijamäärien kasvuun. Opiskelijamäärät tulevat Espoossa kasvamaan vuoteen 2020 mennessä 3300 oppilaalla. Tästä johtuen tarvitaan koulutilaa noin 9-10 koulun verran.

VIRKAMIEHET (Maija Lehtinen ja Olli Isotalo) ovat nyt laatineet vastaukset esitettyihin kysymyksiin- ja asia on kaupunginhalllituksen listalla 30.5. Käyn seuraavassa vastauksia läpi.

1. Millainen suunnitelma on tehty potentiaalisten sisäilmakohteiden hallitusta korjaamisesta (koulut ja päiväkodit) talouden tasapainotus- tuottavuusohjelman (tatu) yhteydessä laadittavaan 10 vuoden investointisuunnitelman pohjaksi? Paljonko korjauksiin on osoitettu vuosittain rahaa?

Vastauksessa kerrotaan, että koulujen ja päiväkotien hallitun peruskorjaamisen ajoittamisen apuna toimii yhteistyössä sivistystoimen kanssa  laaditut priorisointiselvitykset. Koulujen priorisointi on laadittu vuonna 2007 (päivitys 2014)  ja päiväkotien priorisointi vuonna 2013.

Espoossa väestöön suhteutettu korjausvelkaa on nyt  457 euroa ja perusparannustarve 653 euroa / asukas. Vantaalla velkaa on vähemmän, Helsingissä enemmän. (mutta se ei paljon tässä auta) Suurin  perusparannustarve on 1960 - 1980 valmistuneissa päiväkodeissa ja kouluissa.

Yhdeksi keinoksi vastata ongelmaan virkamiehet esittävät salkuttamista (ts. rakennukset luokitellaan  4-6 koriin huomioiden tuleva käyttötarve sekä rakennusten tekninen kunto. Sitten päätetään, mistä  voidaan luopua purkamalla tai myymällä),

Sähköinen huoltokirja on otettu käyttöön ja seuraavaksi käynnistetään rakennusten kohdekohtaisten huolto-ohjelmien laadinta ja kunnossapidon pitkän tähtäimen PTS-suunnittelu.

Palveluverkkoa aiotaan kehittää, mikä  johtaa pienien yksiköiden vähenemiseen ja tilojen monikäyttöisyyden tehostamiseen ja käyttöasteen parantamiseen (miten käyttöastetta nostetaan? Vuoroluvulla?) 

PTS-suunnitelmien ennakoidaan paremmin rakennusten korjaamiseen tarvittava määräraha tulevaisuudessa. Korjaustoiminnan painopistettä siirretään  ennakoivaan kunnossapitoon. Tämä vaatii kuitenkin nykyistä enemmän korjausmäärärahoja sekä sen, että peruskorjauksia ei investointikaton vuoksi lykätä liian montaa vuotta eteenpäin.... Menettelytapaohjeita sisäilmaongelmien ratkaisemiseksi on päivitetty.

2. Miten 10 vuoden investointisuunnitelmassa tullaan huomioimaan oppilasmäärän kasvun tuoma tilantarve? Paljonko tähän on osoitettu vuosittain rahaa?

Aiempien vuosien aikana kasvanutta korjaustarvetta on vaikea saada lyhyellä aikajänteellä alenemaan, joten elinkaarta jatkaviin hankemäärärahoihin tarvittaisiin vuosittain lisärahoitusta. Nykyinen määräraha on 6,7 milj. euroa, joka kohdistetaan akuuteimpiin korjauksiin. Jotta saisimme aikaa korjata tilannetta, elinkaarta jatkaviin korjauksiin tarvittaisiin lisää vähintään 50 %.

Valtuuston asettama investointikatto johtaa voimakkaaseen investointien priorisointiin ja karsintaan.  Korjausvelka kasvaa. Tämä johtaa entisestään kasvaviin sisäilmaongelmiin ja väistötilojen tarpeeseen. Investointilistauksesta puuttuu useampia tärkeitä hankkeita. Investointikatto tulee ylittymään.

3. Selvitetään eri väistötilajärjestelyjen vaihtoehdot ja kustannukset. Mitä maksaisi esimerkiksi hankkia kaupungin omistukseen väistötiloja, joita voidaan tarpeen mukaan siirtää paikasta toiseen?

Vastauksen mukaan Tilapalveluilla on tällä hetkellä vuokrattuna leasing-sopimuksilla kaksi väistötilaa, jotka  lunastetaan myöhemmin kaupunglle. Näiden väistötilojen kuukausivuokra on 116 764 euroa / kk (alv 0 %) ja niiden lunastushinta on 3 009 352 euroa.Väistötiloina toimivat myös Kutojantien ja Rehtorintien kiinteistöt. Kutojantie on vuokratila, jonka keskivuokra 11,64 euroa / m2/ kk. Rehtorintie on suoraomisteinen koulutila.

4. Päätöksenteon pohjaksi laaditaan arvio koulujen korjaus- ja uudisrakentamisen vaatimasta rahasummasta seuraavan 10 vuoden aikana erilaisilla skenaarioilla (oppilasmäärien kasvu, korjaustarve, uusien koulujen määrä, väistötilojen määrä).

Virkamiehet vastaavat: Jos palveluverkon ja  kohteen kuntoarvion mukaan esitetyt kaikki sivistystoimen investointihankkeet haluttaisiin toteuttaa, investointikaton tulisi olla vuonna 2017 noin 5 milj. euroa, 2018 noin 18 milj. euroa, vuonna 2019 noin 44 milj. euroa, vuosina 2020 - 2021 noin 35 milj. euroa, vuonna 2022 noin 17 milj. euroa ja vuonna 2026 noin 4 milj. euroa suuremmat.  Sivistystoimen ilmoittaman toimialan hanketarpeen ja investointikattohintojen välillä on eroa vuosina 2017 - 2026 yhteensä noin 132 456 milj. euroa.

5. Miten suunnitellussa korjaustahdissa pysytään, jos investointiohjelman ulkopuolelta tulee ennakoimattomia väistöjä? Esimerkiksi Niipperin koulu ja Jousenkaaren koulu eivät sisälly vuoden 2016  talousarviossa hyväksyttyyn 2020 ulottuvaan investointiohjelmaan.

Vastauksen mukaan yllättävät korjaukset siirtävät aina muita suunniteltuja korjauksia vuosia eteenpäin. Jotta voisimme reagoida yllättäen nouseviin korjaus- ja väistötarpeisiin,  määrärahareserviä tulisi olla vähintään noin 10,0 milj. euroa / vuosi.

6.  Miten talouden tasapainotus- ja tuottavuusohjelmassa on huomioitu kasvava elinkaarta pidentävien korjausten tarve? Talousarvioon varattu summa on osoittautunut riittämättömäksi tarpeellisten korjausten määrään nähden eikä ennakoimattomia hätäväistöjä ole pystytty välttämään.

Vastauksen mukaan elinkaarta jatkaviin investointeihin on varattu vuosittain noin 7 milj. euroa/vuosi. Investointiohjelmaan tullaan esittämään lisämäärärahaa vuodesta 2019 alkaen elinkaarta jatkaviin korjauksiin. Vaikeutena on, että korjaukset laajenevat kun rakenteita lähdetään avaamaan ja tutkimaan. Korjauksia joudutaan usein rajaamaan, jotta annetuissa määrärahoissa pysytään. Kohteiden ollessa käytössä, korjausten tekeminen on hankalaa ja vaatii erityisjärjestelyjä.

7. Päätöksenteon pohjaksi selvitetään korjausrahoituksen erilaiset vaihtoehdot, ml. koulujen korjaus- ja uudisrakennusrahasto, yhtiöittäminen ja muut mahdolliset mallit, joissa kaikki tai osa kouluista siirretään rahoitettavaksi erillään vuosittaisista käyttömenoista (Espoon koulut Oy, Ruotsin mallin selvittäminen)

Virkamiesten mukaan on tilattu selvitys, jossa Espoo toteuttaa neljän koulun, noin 100 milj. euron peruskorjaushankkeen ja tutkii hankkeelle vaihtoehtoisia toteutus- ja rahoitusmalleja. Erityisesti tutkitaan onko ulkopuolisen toimijan suunnittelema, toteuttama, rahoittama ja ylläpitämä kokonaisuus (Espoo vuokralaisena) kokonaistaloudellisesti edullinen suhteessa tällä hetkellä käytössä oleviin investointihankkeiden toteutus- ja rahoitusmalleihin. Tämä selvitys valmistuu syksyyn mennessä.
Tarkastelussa on erilaisia  toteutus- ja rahoitusmallea (perinteinen, elinkaarimali, kiinteistösijoittaja...)

8. Selvitetään hankintojen jakamista pienempiin kokonaisuuksiin sekä norminpurkumahdollisuutta kilpailutuksissa siten, että mahdollistetaan monien suunnittelijoiden ja rakentajien osallistuminen koulujen korjaus- ja uudisrakennushankkeisiin.

Vastauksen mukaan tavoitteena on oikea  kilpailu. Ongelmana on, ettei työ kiinnosta. Esimerkiksi  suuret rakennusliikkeet pitävät päiväkotihankkeita pieninä, eivätkä osallistu kilpailuun.
Kilpailutuksissa saamamme tarjoukset ovat olleet hyvin lähellä julkisuudessa ilmoitettuja hankehintoja. Yksittäisiä Hankehintoja ei tulisi esittää julkisesti. Talousarvion laadintavaiheessa  emme pysty havainnoimaan kaikkia tulevia hankkeen hintoihin vaikuttavia seikkoja kuten esimerkiksi pohjaolosuhteiden vaikutusta. Näin investointikustannukset hyvin usein ylittyvät ja niille haetaan lisärahoitusta. Olemme voimakkaasti lisänneet hankkeiden suunnittelunohjausta ja tavoitteena on saada aikaan aikaisempia edullisempia mutta laadukkaita hankkeita.

Yhteenvetoa

Minusta vastaus on rehellinen ja surullinen. Elinkaarta jatkaviin korjauksiin tarvittaisiin lisää vähintään 3,5 miljoonaa/vuosi. Investointeihin tarvitaan lisää vuodelle 2017 noin 5 milj. euroa- ja 10 seuraavan vuoden aikana yhteensä 133 miljoonaa, siis keskimäärin 13 miljoona/vuosi.

Ei hyvältä näytä, jollei löydetä lisää rahaa tai uusia luovia ratkaisuja. Yksi on valvonnan lisääminen. Toinen on maaperältään parempien tonttien varaaminen kouluille. Paineet kesäkuun kehysneuvotteluja kohtaan lisääntyvät.

Ks. tarkemmin: http://espoo04.hosting.documenta.fi/cgi/DREQUEST.PHP?page=meeting_frames

Opetusalan blogit kuolemassa?

PYSÄHDYIN tänään lukemaan arvostamieni opetusalan bloggajien blogeja.

Blogi on huikea netin tarjoama  mahdollisuus jakaa omia ajatuksiaan - usein ihan ilmaiseksi- kenen tahansa luettavaksi.  Hämmästyin. Yhä useampi meistä kirjoittaa yhä harvemmin.

Ärhäkäs Kai-Ari Lundell on päivittänyt blogiaan neljä päivää sitten. Aktiivinen koulunuudistaja Rauno Haapaniemi viikko sitten. Mikko Jordman useita viikkoja sitten. Esa Kukkasniemi yli 4 kuukautta sitten. OAJ-vaikuttaja Kari Kinnunen vuosi sitten.

ONKO blogitus kuolemassa?

Uskon luentoon

Kansanen, A. (2000). Puheviestinnän perusteet.
Markkinointi-instituutin kirjasarja n:o 52. 20. painos.
Helsinki: WSOY.

IKIAIKAISESTI on uskottu elävään sanaan, opettajan taitavaan puheeseen.  Kuulun  tähän uskontokuntaan. Hyvä luento, esitelmä on vertaansa vailla oleva tapa rikastaa ihmisten ajattelua-  JOS ja kun esiintyjällä on omia, fiksuja, vaivalla kirkastettuja  ajatuksia ja kykyä työstää niitä yhdessä kuulijoidensa kanssa fiksulla tavalla.

PUHEITA pidettiin jo antiikin toreilla. Niitä pidettiin myös keskiajan yliopistoissa. Erityisellä taidolla luennoitiin myös jesuiitojen collegioissa 1600-luvun alussa. Luento ei saanut olla luentaa. Opettajan alustuksen jälkeen opiskelijat pantiin pohtimaan keskenään kysymyksiä. Kehittyi yleismaailmallinen luennon konsepti, jossa yhtyy kognitio ja meditaatio, tiedon esittely ja sulattelu.

PIDIN tänään tämän kevään viimeisen luentoni (tai tarkemmin esitelmäni) Porvoossa. Teemana oli opettajan uusi pedagoginen rooli.

Ravistelin omaa tapaani esitellä rakentamaani tietoa retoriikan avulla. Oppaanani oli FM, logonomi Anneli Kansasen mainio teos: Puhenviestinnän perusteet. Käytössäni oli  20. painos. Siis 20. !!!

Kansanen tiivistää 232:lle sivulle perusasioita puheviestinnästä. Hän neuvoo  puhujaa oppimaan omista kokemuksistaan. Tein niin. Kokoan tähän, kuinka minun kävi yrittäessäni noudattaa kirjan ohjeita.

Porvoon Taidekoulu oli luonut uskomattoman toiminnalliset
tilat ikivanhan Porvoon kansakoulun tiloihin. 

Kokemuksia Porvoosta

KANSANEN esittelee puheviestinnälle  yleisen mallin, johon kuuluu puhuja, kuuntelija, ajatus (jonka haluaa ilmaista toisille) ja palaute (tieto sanoman perillemenosta).

Roolit eivät ole vakiot. Puhuja ei ole vain sanoman lähettäjä eikä kuuntelija pelkkä vastaanottaja. Puheviestintätilanne on tavallisesti vuorovaikutusta, jossa molemmat toimivat kuuntelijoina ja puhujina.

Minulla oli aikaa 60 minuuttia. Puhuin siitä 55 minuuttia.  Annoin kuulijoille vain yhden noin singlen mittaisen porinatuokion, ja luennon lopussa sain korjaavaa palautetta. Se ei ole kelpo selitys, että on paljon asioita "jotka pitää ehtiä käydä läpi".Tukistus.

KANSANEN pohtii kirjassa kiinnostavasti mm.  puhujan tavoitteita, tapaa esitellä itse asiaa, järjestää osista kokonaisuus ja toteuttaa puhe.

Kirkas tavoite

Luennon tarkoitus ei usein ole vain jakaa tietoa. On tärkeää tunnistaa, mitä muuta yrittän tehdä.   Oma tavoitteeni oli - ja on yleensäkin - vaikuttaa. Innostaa opettajan roolin muutokseen- mutta vastuullisesti, vain, kun  uudelle roolille löytyy lisäarvo.

Kansanen kehoittaa viisaasti pohtimaan, mikä on puhujan  päätavoite. Entä vähimmäistavoite? Määrittelin sellaisen itselleni: kuulijat vähintäänkin tietävät, mihin perusopetuksen uudessa opsissa pyritään. Parhaimmillaan he ymmärtävät myös ops-puheen ongelmat ja osaavat asemoida itsensä suhteessa siihen.

Kuinka upeat tilat olisivatkaan, jos rakennus kunnostettaisiin.

Puheen valmistelu

PUHEEN valmistelussa on monta vaihetta. On jäsennettävä itse sisältö. On analysoitava kuulijat. On muokattava sisältö kuulijoiden mukaiseksi. On harkittava tilanteen: tilan jne. vaikutus.

Puhujan on hahmotettava, mikä on hänen puheensa ydinsisältö. Kaikkea ei kannata puhua. On poimittava olennainen. On  karsittava. Tapani rakentaa luento diojen varaan antaa tähän teknisen tuen.

Kuulijan saa Kansasen mukaan kuuntelemaan mm. asioiden elämänläheisyys, helppous, hyödyllisyys, myönteisyys, tuttuus ja uutuudenviehätys. Olen ihan samaa mieltä. Siksi suomennan opsin kieltä ja haluan nostaa esiin, mikä oikeasti on uutta.

Kansanen suosittelee esimerkkejä, väitteiden tueksi esitettävää  todistusainesta,  käsitteiden määrittelyä ja analogioita. Näin haluankin toimia.

Kuulija-analyysi on erittäin tärkeä. Tavoitteena on  vastaanottajaläheisyys. Tämän luennon ongelmana oli, että minä olen peruskoulumies ja kuulijat taiteen perusopetuksen opettajia. Analyysi ohjasi minua pitämään molemmat koulutusmuodot toinen toistensa tukena. Jännitteitä myös syntyi.

Tilanteen merkitys jää usein liian vähälle huomiolle. PPT:stä ei esim. ole mitään iloa, jos tilaa ei saa pimeäksi. Kun huone on täpätäynnä, ei voikaan käyttää toiminnallisia tehtäviä.

Puheen kokonaisuus

KOKONAISUUS koostetaan osista, joita ovat mm. oleellinen asia, kevennykset ja toistot.

Puheelle on myös vakiintunut tietynlainen rakenne.
- aloitus  (puhuttelu, kiinnostuksen herättäminen: kysymys, sitaatti, kasku, oma kokemus, ajankohtainen asia, kuva…). Kiinnostuksen herättäminen ( tavoitteen esittely, mitä tullaan kuulemaan ..)
- itse puhe (asiat esitetään järjestyksessä esim.  ennen - nyt; punninta: edut, haitat)
- ja lopetus (loppulause; haaste, tiivistys, paluu alkuu, sitaatti joka nostaa esiin keskeisen: yhteenveto, hyvä mieli, kehoitus toimia), joka  aktivoi, ei lamaannuta.

Kansanen esittelee puheelle kaksi mallirakennetta AIDAN ja  ANSVAN.  AIDA = Attention (huomio), Interest (kiinnostus), Desire (halu) ja Action (toiminnan virittäminen). ANSVAN = Attention (esim. kysymys ),  Need (tarve, ongelma),  Satisfaction (antaa ratkaisun), Visualization (kuvailee) ja  Action( noin haluan toimia). Totta.

Itse puhetilanne

KANSANEN nostaa kirjassa esiin hauskoja käsitteitä. Näitä on mm. esityksellisyys. Tämä innostaa meitä kaikkia, jotka olemme pyrkineet teatterikouluun:-). " Ole sanojesi takana". Eloisuus on tärkeää. Rakenna mielyttävää ilmapiiriä.

Hän listaa keinoja tehostaa esitystä kielellisesti:  aidot tilanteet, esimerkit, havainnollisuus (kuvat, paljon verbejä = toiminnallinen kieli), huumori, kysymykset, kohteliaisuus, lyhyet lauseet myönteisyys, selkeys,  toisto, vastakohtien esittely, vertaukset, ymmärrettävyys...

Luulen, että Porvossa onnistuin aika monessa näissä, mutta opeteltavaa riittää siinä, ettei putoaisi kielteisyyteen.

KANSANEN korostaa, että puhujan tulee  seurata kuulijoita, aistia tilannetta  ja reagoida heidän reaktioihinsa. Luulen, että se toimi. Silmistä näki, että porukka seuraa. Kevennyksille naurettiin.  On aihetta varautua myös eriäviin mielipiteisiin- jotka osoittavat kiinnostusta.

Itse sain turpaan   epätarkasta lauseesta, joka koettiin taiteen perusopetusta syyllistäväksi (tämä liittyy 1980-luvun lopun tilanteeseen, jossa teollisuus pyrki poistamaan taideaineet kouluista). Kritiikki on aina otettava kiittäen vastaan.

KAHDEN luennon  jälkeen ohjelmassa oli varattu 45 minuuttia aikaa sulattelulle ryhmissä. Hyvä.

Kiva joskus kuulla tarkemmin, miten sessio otettiin vastaan. Itse innostuin lukemaan aina vaan lisää retoriikasta. Olen vakuuttunut: Luennolla on edelleen oma paikkansa, ja sitä kannattaa kehittää.

Tule mukaan verkkoaivoriiheen kehittämään opettajankoulutusta

Kehitetään opettajankoulutusta yhdessä!

Suomalainen koulutus on kansainvälisesti kiinnostava ilmiö, jota pidetään korkeatasoisena ja jota asiantuntijat analysoivat koti- ja ulkomailla jatkuvasti. Toimintaympäristömme, kuten opetussuunnitelmat, oppimisympäristöt ja digitalisaatio, muuttuu ja haastaa meitä muuttamaan toimintatapojamme kuten pedagogiikkaa ja tapoja toimia yhdessä muiden asiantuntijoiden kanssa sekä oppimaan uudenlaista osaamista jatkuvasti. Muutoksessa on pidettävä katse olennaisessa; millaista koulutusta ja osaamista tulevaisuudessa tarvitaan ja miten sitä opitaan? Miten muutos vaikuttaa opettajankoulutukseen?

Haastamme sinut mukaan koko koulutuskentän yhteiseen aivoriiheen, jossa ideoimme tulevaisuuden koulutuksen tavoitteita ja keinoja, joilla niihin päästään. Menetelmänä on avoimeen ideointiin perustuva verkkoaivoriihi. Pääsemme samalla arvioimaan ja kommentoimaan toinen toistemme esittämiä ideoita. Odotettavissa on hyvin mielenkiintoinen yhteisöllinen aivoriihi

Toivomme, että lähetät tätä kutsuviestiä laajasti eteenpäin omissa verkostoissasi. Asia on tärkeä ja voit saada kutsun useampaakin eri reittiä. Voit halutessasi osallistua aivoriiheen useampia kertoja, jos haluat jatkaa ideointia tai käydä katsomassa, mitä uutta muut osallistujat ovat ehdottaneet.

Tule mukaan tästä linkistä:
https://www.strategysignals.com/38514-31432-832@osal&listu

Verkkoaivoriihen toteuttaa Opetus- ja kulttuuriministeriön alan ”Osaaminen ja koulutus” kärkihankkeen alainen Opettajankoulutusfoorumi yhdessä Fountain Parkin kanssa. Foorumin tavoitteena on aktivoida eri sidosryhmät laajasti suomalaisen opettajankoulutuksen kehittämistyöhön. Mukaan kutsutaan niin opiskelijoita ja opettajia kuin järjestöjen ja elinkeinoelämän edustajia. Elokuussa työstetään konkreettinen kehittämisohjelma opettajien perus- ja täydennyskoulutukseen. Siinä tämän aivoriihen tulokset tulevat näkymään vahvasti.

Aivoriihi toteutetaan kokonaan verkossa ja osallistuminen on täysin nimetöntä. Jos palaat myöhemmin uudelleen aivoriiheen, aiemmat vastauksesi ovat tallentuneet ja voit jatkaa ideointia ja muiden ideoiden arviointia puhtaalta pöydältä.

Kiitokset ajatuksistasi jo etukäteen!

Opettajankoulutusfoorumin puolesta,

Jari Lavonen
Helsingin yliopiston opettajankoulutuslaitoksen johtaja, Opettajankoulutusfoorumin puheenjohtaja

Opettajan uusi pedagoginen rooli

ENSI torstaille osuu tämän kevään viimeinen luentokeikka. Sain kutsun tulla puhumaan tunnin ajan opettajan muuttuvasta roolista lasten ja nuorten kuvataidekoulujen (+Arkkitehtuurikoulu Arkin) opettajille ja rehtoreille Porvoon taidekoulussa. Osallistujat  ovat koulutukseltaan  kuvataideopettajia, muotoilijoita, kuvataiteilijoita tai näiden yhdistelmiä.

Verkostotapaaminen on osa Saga-hanketta, jota koordinoi Porvoon Taidekoulu. Hankkeen tavoitteena on kehittää pienten lasten taidepedagogiikkaa mm. lisäämällä yhteistyötä  päiväkotien ja alaluokkien opettajien kanssa. Kuvataidekoulujen oppilaista lähes puolet on 1–8-vuotiaita. Varhaisiän taidekasvatus on tärkeä osa taiteen perusopetusta.

UPEAA, että joku yhä uskoo taidekasvatukseen.

SAAS nähdä, millaisia eväitä luento  peruskoulussa meneillään olevasta opettajan pedagogisen roolin muutostyöstä  antaa myös tälle taideopettajaryhmälle.  

Aaltoja Jukka Jokirannalle!

Jukka saiturina. Sihteerinä Riina.

EILEN oli tärkeä ilta (joka oikeasti oli alkanut jo aamulla).  Legendaarinen kouluteatterimies Jukka Jokiranta vietti omasta mielestään 55-vuotistaiteilijajuhlaa ystäviensä kanssa. Samalla takana oli viimeinen työpäivä tällä erää Aurorassa. Pesti kesti 10 lukuvuotta.  Minä pysyin  niistä  Jukan kyydissä yhdeksän.

JUKKA tuli Auroraan syksyllä 2006 Soukan koulusta. Olin kuulema vongannut häntä jo pitkään.  Itse asiassa olimme tavanneet jo 20 vuotta aikaisemmin vuonna 1986, kun tein sivulaudatur-työtä kouluteatterista ja kiertelin ympäri Uuttamaata observoimassa esityksiä. (Kävin muuten samoissa merkeissä tuolloin myös Aurorassa seuraamassa heidän teatteritouhujaan).

Meille tulolla oli hintansa. Jukka joutui vaihtamaan nimeä (Jukka-kiintiö oli täynnä)- ja hänestä tuli JJ. Sillä  nimellä hänet oppi tuntemaan vuosien varrella noin 600 Auroran oppilasta.

KOKOSIN iltaa varten kuvia ja videoclipsejä Auroran elämästä ja erityisesti  näytelmistä vuosilta 2006-2014. Pakko tunnustaa, en ollut katsonut yhtäkään tallennetta aikaisemmin. Nyt katsoin  ja ai että se teki hyvää.  Niin suuri joukko lapsia ja aikuisia yhdessä kertomassa  tärkeitä tarinoita  ja kokemassa elämyksiä ja isoja tunteita. Naurua. Iloa. Liikutusta. Yhdessä tekemisen riemua. Täysillä itsensä likoon laittamista. Oman intohimon toteuttamista. Ronja (kaksi kertaa 2007 ja 2013). Hölmöläiset. Oliver Twist. Pikku Prinssi. Maailman ensi-iltana Viisikko Aarresaarella. Kuningas ilman sydäntä. Kolme iloista rosvoa. Saiturin joulu.  Lumikki. Totuuden Helmi. Ja neljä koko koulun leffaa: Peter Pan, Prinsessa Ruusunen, Vinski sekä Vinski ja Vinsentti.

Jukka rehtorina

JUKKA on armoitettu näyttelijä, ohjaaja, opettaja ja kollega.  Näyttelijänä hän  osaa yhdistää uskottavasti  komiikkaa jopa traagisiin rooleihin. Selkäpiitä kylmi, kun katsoi  vuoden 2007 Ronjan loppukohtausta, jossa Pietu kuolee. Ohjaajana hän saa lapset loistamaan. Opettajana hän on esimerkki oman pedagogiikkansa löytäneestä mestarista, joka huomaa mahdollisuudet käyttää draamaa opetuksessaan. Kollegana hän on mitä tahdikkain ja luotettavin.

Hänen kanssaan teimme useina kesinä salateatteriesityksiä lukuvuoden alun opettajien suunnittelupäiviin. Kerran teimme MPTI-teorian mukaiset Tuntemattoman Sotilaan tyypit. Toisen kerran taas kuvasimme 10 erilaista opettajatyyppiä, joilla on nauratettu tuhansia opettajia ympäri maata.Vedimme  lukuteatterina Kullervon ja muuten vaan Aleksis Kiven Koto ja kahleet- tarinan. Jukka jakoi kaikille halukkaille  teatteripedagogista osaamistaan  oppimiskeskuskoulutuksissamme.

OLI ne upeita vuosia.  Ja niin oli iltahetkikin. Kuohuviinit kohotettiin. Ei pönötyksiä.  Moni oli tuonut lahjojakin. Schiray-Ahonen duo-trio kosketti musiikillaan. Syötiin. Kohdattiin ja - erottiin.

AALTOJA Jukka! Iloisena kolmannen elämänvaiheesi vapaaherrauden alkamisesta. Ja silti myös haikeudella. 

NPDL tulee. Oletko valmis?

HUIKEA lukuvuosi kouluissa pian takana. Perusopetuksen ops-uudistuksen kirjallinen vaihe alkaa olla voitettu kanta, ja kesän jälkeen alkaa varsinainen reformaatio.

SAMAAN saumaan ainakin suurimmat kaupungit ovat liittyneet kansainväliseen NPDL- tutkimus- ja kehittämishankkeeseen, joka aikuisten oikeasti tuo syvyyttä opsissa vaadittuihin muutoksiin ja myös tikkaat päämäärää kohti.
Ei ihme kun taustalla on sellaisia kovia nimiä kuin  mm. Michael Fullan.

KIINNOSTUS NPDL- hanketta kohtaan on ollut suurta. Onneksi olen ollut eläkkeellä: olen voinut olla Vesa Äyräksen parina sparraamassa Educoden ohjelmissa koulujen johtoa tähän muutokseen. Konseptia on kehitty aidosti koulutusryhmien kanssa, ja palaute on ollut tosi ystävällistä.

NPDL-konsepti on lisenssoitu kansainvälisesti, joten sen timantteja ei saa niin vaan jakaa muille, kuin mukaan projektin ehdoilla lähteville. Mutta oma näkemykseni on, että tässä on ideaa.

KEVÄÄN VIIMEINEN - jo toisen aallon- koulutussetti pidettiin Kirkkonummella päättyvän viikon torstaina ja perjantain. Paikalla oli rexejä Uudenmaan Kuuma-kuntien alueelta- mutta myös Lappeenrannasta. Huikea ryhmä. Innostusta, vastuunottoa ja ymmärrystä.

ENSI VIIKON torstaina saa reissata vielä kerran  Lahteen-  toisen kerran tässä NPDL:ssä lähetystehtävässä. Nyt Lahti haluaa, että kaikki rexit tietävät, mistä on kysymys. Hieno päätös.

SITTEN tulee kesätauko.

Respect! Lappeenranta on tehnyt ops-oppaan vanhemmille

Klikkaamalla saat kuvan suuremmaksi

LAPPEENRANNASSA tehdään hienoa työtä. Juuri tänään on valmistunut sekä paperinen että sähköinen ops-paketti vanhemmille.

PAKETTI tottelee opsin kieltä, ja vaatii näin varmaan avaamista koulujen tasolla. Mutta tekstin osittaminen ja kuvittaminen auttavat jo paljon.

TÄMÄN lastun kuvaksi kaappasin 40-sivuisen, kauniisti taitetun julkaisun yhden aukeaman, jossa esitetään tosi näppärästi, mikä lappeenrantalaiskoululaisen arjessa ja juhlassa koulupolun eri vaiheissa muuttuu. Kahteen sivuun on koottu oivaltavasti oleellisimmat seikat. Aukeamasta saa tosi kivan julisteen.

SÄHKÖINEN  versio löytyy tästä linkistä: https://issuu.com/nitroid/docs/lpr_uusi_opetussuunnitelma_issuu?e=24861979/35533953

Ops-terveisiä Tallinnaan

OLIPA upeaa päättää tämän kevään ops-valmennuskierros juuri Tallinnan suomalaiseen yhteiskouluun.

Tallinnan suomalainen koulu – TASK – on  mielenkiintoinen koulu. Oppilaita on noin 80 eskarista lukioon- ja vain osalle suomi on ensimmäinen kieli, muille toinen, kolmas tai neljäs.  Koulukielenä on suomi.

Koulussa on  kymmenkunta opettajaa, lähes kaikki suomalaisen opettajankoulutuksen saaneita.  Rehtorina on mm. monelle espoolaiselle tuttu Sanna Hirvola.

OPIN, että TASK on yksi Suomen virallisista ulkomaankouluista. Viisi muuta ovat Aurinkorannikon suomalainen koulu, Brysselin suomalainen koulu, Moskovan suomalainen koulu, Pietarin suomalainen koulu ja Tarton suomalainen koulu.

Viralliset ulkomaankoulut ovat Suomen perusopetuslain alaisia yksityiskouluja, joilla on todistuksenanto-oikeus ja jotka saavat oppilaskohtaista valtionapua Suomen valtiolta.  Ulkomailla toimivien koulujen järjestämislupaa ollaan muuttamassa opetus- ja kulttuuriministeriössä. Muutosesitys koskee pysyvästi ulkomailla asuvien suomalaisten koululaisten oikeutta valtionosuutta. Valtionosuuksia ei haluta maksaa niille, joilla ei ole Suomessa kotikuntaa (siis niiltä, jotka asuvat pysyvästi ulkomailla) ja tästä vanhasta käytännöstä luopuminen aiheuttaa tietysti ongelmia. Ulkomaan kouluilla on oikeus periä kohtuullisia oppilasmaksuja- toisin kuin kouluilla kotimaassa.  Koulut tarvitsevat myös paikallisen toimintaluvan.

TASK on  yksityinen, ja niinpä sillä ei ole käytössään eikä kiusanaan kunnallista byrokratiaa.  Toiminnasta vastaa Tallinnan suomalaisen koulun tuki ry. Sen johtokunnan jäsenet ovat koulun oppilaiden vanhempia. Koululla on terveentuntuiset, hyvässä kunnossa olevat tilat ja mukava aikuisporukka. Luokat ovat yhdysluokkia- jopa yläkoulun 7-9.

Tiina Mäkelä on tehnyt vuonna 2014 Tallinnan suomalaisesta koulusta gradun. Se löytyy tästä linkistä:
https://tampub.uta.fi/bitstream/handle/10024/96396/GRADU-1418132658.pdf?sequence=1

MINÄ siis olin siellä sparraamassa porukkaa ops-työssä.  Opsia ollaan  TASKissa uudistamassa, ja uusien perusteiden mukainen opetus alkaa ensi syksynä. Aikaa oli viisi kalenterituntia, ja etenimme yli 600-sivuisen järkäleen kiinnostusalue kerrallaan. Vaikka Helsingin ja Tallinnan välissä on 86 kilometriä vettä, hyvin siellä oltiin kartalla, mitä uudella opsilla tavoitellaan.

Erityisenä haasteena myös ops-työssä  on suomalaisten perheiden ulkomaille muuton väliaikaisuus. Osa oppilaista  on koulussa vain yhden lukuvuoden. Miten järjestää pienten yhdysluokkien opetus niin, että Suomeen palaava lapsi pääsee oman ikäistensä luokalle- minkä vuorokurssiopiskelu voi vaarantaa? Myös opettajista monet haluavat vain vuoden- parin kokemuksen.

KEIKKANI osui tosi komeaan aikaan. Tallinna kylpi auringossa. Kirkkaassa valossa näki, kuinka kaunis kaupunki se on.

Eläkkeelle jääminen voi olla kriisi - jollet valmistaudu

MUUTAMAN kouluviikon jälkeen taas melkoinen määrä opettajia jää eläkkeelle. Tervetuloa!

HELSINGIN SANOMISSA oli pari päivää sitten vallan mainio juttu helsinkiläisestä kirjastonjohtajasta, joka jäi eläkkeelle. Tässä linkki: http://www.hs.fi/elama/a1462357671233.
Kannattaa lukea.

Hänelle tuli kriisi. Varsin pian se, että joka päivä oli sunnuntai, ei  ollutkaan enää vain kivaa. Eläkkeelle jääminen sai  olon tuntumaan masentuneelta, hyödyttömältä ja yksinäiseltä. Arjen turvallinen rytmi katosi kerralla. Jo  eläkeläinen-sana tuntui kauhea. Nyt kuului joukkoon, joka oli vain kuluerä. Jolle puhutaan kuin idiootille. Hän ei ollut tajunnutkaan, kuinka suuri osa identiteetistä ja statuksesta katoaa, kun työ loppuu.

Jutussa juuri kirjan "Hyvillä mielin eläkkeelle" kirjoittanut psykologi Sirpa Taskinen   esittelee  mielenkiintoisen tavan jakaa eläkeläisenä oleminen neljään toimintaan: (1) omasta terveydestä huolehtimiseen, (2) itsensä toteuttamiseen/kehittämiseen mm. kulttuurin, matkailun ja opiskelun avulla, (3) kotityöt ja (4) resurssina olemiseen. Muistaakseni näin. Viimeinen on oivallus: varsin moni hoitaa lastenlapsia tai menee mukaan vapaaehtoistoimintaan.  Auttaminen palkitsee itseäkin. Vänkä  jako, vaikka ihmettelenkin, että työnteko on jätetty siitä kokonaan pois. Tunnen paljon eläkeläisiä, joiden arkeen kuuluu myös erilaiset pätkätyöt. Toisille se on ihan vapaaehtoinen valinta. Monelle se on pian myös pakko. Kaikkien tulotaso ei ole ennen eläkkeellejääntiä sellainen, että eläkkeestä käteen jäävä osuus ei olisi oleellisesti pienempi. Joillakin verotuksen progressio tulee apuun. Hyvä heille.

JUTUN päähenkilö on nyt vuodessa voittanut kriisinsä. Hän on löytänyt uusia harrastuksia, tekee vapaaehtoistyötä, opiskelee ja on koonnut keskustelupiirin.

MITÄ tästä opimme? Fiksut  pohtivat jo  etukäteen, mitä kaikkea eläkkeelle jääminen merkitsee. Kannattaa. Mielellään jo muutama vuosi aikaisemmin. Kyseessä on yksi elämän suurimmista muutoksista. 

Esimerkki laadullisesta arvioinnista: Ryhmätaidot

Klikkaamalla saa solut lukukelpoisiksi.

MONELLE  on voinut vähälle huomiolle ensi syksynä käyttöönotettavien  perus-opetuksen opetus-suunnitelmien ainakin minusta vallan mainio idea laadullisesta, sanallisesta arvioinnista.

Sanallinen arviointi on useasti  ollut itse asiassa ihan yhtä määrällinen kuin numerotkin. Siinä on arvioitu jotain taitoa mm. sen mukaan, kuinka perinpohjaisesti se hallitaan.

Laadullinen arviointi on kuitenkin vähän toinen juttu. Sekin edellyttää  jonkinlaista tasomallia, siis asteikkoa, mutta oleellinen ero on siinä, että osaamista kuvataan kullakin tasolla ikäänkuin laadullisina kehitysaskelina. Toiminta eri tasoilla on erilaista. Tällainen arviointi auttaa näkemään, mitä joku jo osaa ja avaa konkreetisi, mitä seuraavaksi pitäisi opetella.

TEIN aikani kuluksi tällaisen tasomallin ryhmänä toimimisen taidoista (en siis yksilön taidoista toimia vaan nimenomaan ryhmän ryhmänä) lähinnä aikuisia varteen (esim. työyhteisön tiimit).

Tasoja on tässä luonnoksessa neljä. Kuvaan ryhmän toimintaa  kullakin tasolla sanoilla, joita olen poiminut mm. opetussuunnitelman perusteista ja jaossa olleista NPDL- hankkeen materiaaleista.

Olen jäsentänyt ryhmän toimintaa seitsemän osa-alueeseen:

• Ryhmän itseohjautuvuuden aste
• Työn suunnittelu ja työnjako
• Päätökset ja kommunikaatio
• Työnteko
• Seuranta ja arviointi
• Tulokset ja
• Tulosten jakaminen.

ITSE arvelen, että tällaiselle pohdinnalla voisi tukea  esim. koulujen tiimien kehittymistä. Siinä fokus on myös ammatillisesti ryhmässä ei kenenkään persoonassa. Vai mitä ajattelette?