Kirjoja

Kirjoja

keskiviikkona, huhtikuuta 20, 2016

Teatteri Kultsa: Poltto


















HIENO ilta Teatteri Kultsassa. Helsinkiläinen pienteatteri oli ottanut huikean haasteen esittää Wajdi Mouawadin (s. 1968) kirjoittama "Poltto"-näytelmä.

Ohjaaja Marjo Linnasalmea saa kaksin käsin onnitella: Ensinnäkin hän on löytänyt superajankohtaisen ja hyperälykkään tekstin lähi-idän sodasta. Wajdin kieli on kaunista, filosofista jopa mystistä. Rakenne on suorastaan nerokas. Juoni imee kuin dekkari. Asiat eivät ole sitä miltä näyttää - vaan kauheammin.  Katsoja seuraa intensiivisesti, kuinka sipulia kuoritaan kerros kerrokselta. Ja se, mitä lopulta löytyy, ei ole hovimestari, vaan hirveä maailma. Niin hirveää, että kyynisinkin katsoja saa tunnekosketuksen niihin kärsimyksiin, jota mm. Libanonin kansa on kokenut.

Näytelmän kirjoittaja Wajdi Mouawad asuu nykyään Kanadassa. Wikipedian mukaan hän pakeni kahdeksan vuotiaana Libanonista Ranskaan. 13- vuotiaana hän muutti sieltä Kanadaan. Olin aivan varma, että tämän näytelmän kirjailija on nainen- mutta Wajdi  on mies.

OHJAAJAA voi onnistella myös toisella kädella  roolijaosta. Jokaiseen  rooliin on löytynyt uskottava näyttelijä. Joillakin rooleja on useita. Näyttelijäntyön monimuotoisuuden opettelun kannalta se on varmasti antoisaa. Lari Ylönen saa todella raataa: viidessä eri roolissa.

Nawain  päärooli on ihan perustellusti  jaettu kahdelle näyttelijälle: Heidi Ripatille ja Riitta Selkälälle. Jostain  syystä jäin kaipaamaan näiden kahden roolihahmon kohtaamista- vaikka vain eleenä loppukumarruksessa.

Ohjaajalla on  ollut  käytössään  hieno ryhmä. Mukana on tosi konkareita ja vasta lavalle tulevia. Tiimissä on huikeaa, varmaa  osaamista ja samalla  katsottajaa koskettavaa oman teatteri-ilmaisun etsimistä ja harrastamisen -  jos saa sanoa-  jopa varsamaista liikuttavuutta. Juuri niinkuin harrastajateatterissa kuuluukin.

Olen jo pitkään ollut Mikko Ravantin fani.  Riitta Selkälää en saa kehua sukulaissuhteiden vuoksi. Taputin sydämestäni ihan kaikille, mutta erityisesti minulle aikaisemmin tuntemattomille  Niina Heinoselle ja Tuukka Rantaselle. He olivat kuin luodut  juuri näihin rooleihin. Koko porukka toimi hyvin yhdessä.

Paitsi sisällöllisesti myös  teknisesti Wajdin teksti on ohjaajalle erittäin haastava. Kohtaukset ovat lyhyitä, katkelmallisia.  Aikatasot vaihtuvat. Mistä tulla pienessä tilassa  sisään, mistä mennä ulos? Kauanko olla lavalla, ja milloin poistua? Mitä tehdä sillä aikaa, kun rooli puhuu tai kun ei puhu. Näytelmä ja myös sen toteutus  on harvinaisen vahvasti pelkän puheen varassa. Esitys on nimenomaan vaativaa näyttelijän teatteria. Kun lavastus ja puvustus ovat äärimmäisen riisuttuja eikä musiikista ole juuri tukea, katsojakaan ei pääse helpolla.

Suosittelen "Polttoa" meille kaikille. Omaa aikaamme leimaa keveys. Poltto ei ole kevyt. Se on vakava  ja raskas. Mutta sitä pelkääville voi luvata, että  mm. Ravantin tyylikäs lämmin huumori tuo synkkään esitykseen tarvittavaa raikasta happea. Bonuksena oppii matemaattisen paradoksin, kuinka  1+1 voikin olla 1.

KULTSAN "Polton" viimeinen esitys on lauantaina 23.4. klo 19. Esitys kestää 2,5 tuntia. Liput maksavat 12/15  euroa.

Esityspaikka on Käenkujan väestönsuoja, Käenkuja 6-8,  00500 HELSINKI. Ties ketä paikalle saapuu. Tämänpäiväiseen esitykseen tuli mm. presidentti Tarja Halonen puolisoineen ja henkivartijoineen.

Ei kommentteja: