Iloa ja haikeutta

KOULUN kevätjuhliin Tapiola-saliin saapui kaksi salillista lapsia ja aikuisia. Ensimmäisessä esityksessä luovutettiin luokanopettaja Katri Schiraylle hopeinen kynttilänjalka tunnustuksena 20 vuoden työstä espoolaislasten hyväksi.

Sitten katsottiin leffaa.  Vinskin ensimmäinen kertomus näyteltiin, koska se oli elokuvan koostajalta hukkunut. Väinö Lehti ja Jukka Jokiranta näyttivät auroralaiseen tapaan, kuinka tällaiset ongelmat ratkaistaan luovasti.

Arvelen, että väkeä oli yhteensä lähes 700. Paikalla oli myös rexin oma esimies hallintopäällikkö Tapio Erma sekä Opettaja-lehden toimittaja Matti Rutonen.  Hienoa.

Vinski-leffoja myytiin noin 70 kpl. Ensimmäisen version saa vaihtaa kaikki kertomukset sisältävään versioon  tuomalla vanhan dvd: n koululle. Kunhan ne ovat valmiit.

VINSKI-paitojen jako jatkuu huomenna. Tänään vain pieni osa lunasti tilauksensa.

Haikeutta

TÄNÄÄN tuli päätös, että koulun on itsensä ratkaistava, kuka koulunkäyntiavustajistamme joutuu vaihtamaan työpaikkaa. Aikaa on yksi päivä. Enpä kirjoita tästä asiasta enempää.

Pidimme myös opettajien kesken palaverin ensi lukuvuoden toiminnan taloudellisista reunaehdoista.  Päätimme irtautua oppimiskeskusverkostosta, jotta voimme keskittyä perustehtäväämme tilanteessa, jossa resurssimme vähenevät. Lähetimme asiasta kirjeen opetuspäällikölle, ja hän kirjoitti ymmärtäväisen, kauniin vastauskirjeen.

Koko luokanopettajaketju nyt valittu!

TEIN tänään kaksi tärkeää ja oikein mieluisaa päätöstä.

Palkkasin  ensi lukuvuoden 2c-luokan opettajaksi Risto Schirayn  (kuvassa edessä vasemmalla) ja ensi lukuvuoden 6a-luokan opettajaksi Jukka Jokirannan (kuvassa edessä  oikealla)

Nyt on koko luokanopettajaketju valmiina seuraavan lukuvuoden  haasteisiin.

Upeaa!

Koulunkäyntiavustajapalvelu on keskeinen tuen muoto

Japanilainen ryhmä ihailemassa espoolaista opetus-

muotoa; kehitysvammaisten lasten ryhmäintegaatiota.

Tuossa vaiheessa luokassa oli kolme avustajaa Ensi

syksynä enää yksi.

KOULUTYÖ on muuttunut monessa suhteessa. Asteittain kaikki lapset ovat päässeet kouluun, viimeisenä ryhmänä kehitysvammaiset 90-luvun lopulla.

Opettajien avuksi kouluihin on tullut monenlaisia ammattilaisia: ensin jo 1800-luvulla ihmisiä hoitamaan ja siistimään kiinteistöä, (talonmiehet, siivoojat) sitten 1900-luvulla valmistamaan ruokaa (keittäjät), hoitamaan terveyttä  (terveydenhoitajat, lääkärit) ja valvomaan tiloja (vahtimestarit).  Peruskouluun siirryttäessä kouluihin saatiin psykologeja, kuraattoreita ja yhä paremmin ja eriytyneemmin koulutettuja erityisopettajia.

KOULUNKÄYNTIAVUSTAJAT ovat uusin koulun ammattiryhmä. Heille on luotu oma ammatillinen koulutuksensa, jonka suorittanut saa tutkinnon. Aluksi koulunkäyntiavustajat olivat kouluavustajia. He avustivat opettajia: monistivat, tekivät materiaalivalmisteluja jne.  Nyt he avustavat nimenomaan oppilaita. Sitä mukaan, kun ajatus  integraatiosta ja inkluusioista - siis ajatus, että lapsia, jotka tarvitsevat tukea koulunkäyntinsä, ei lähettäisi pois omasta koulusta- vaan että tuki tuotaisiin lapsen luo - alkoi levitä, sitä mukaa koulunkäyntiavustajien määrä  on jatkuvasti kasvanut.

Integraatio, inkluusio, lähikoulu...

EDUSKUNTA uusi perusopetuslakia muutama vuosi sitten. Lainmuutoksen pohjalta uusittiin syksyksi 2011 opetussuunnitelmia kaikissa Suomen kouluissa. Uudistus perustui juuri inklusiiviselle idealle. Koulujen tulee järjestää jokaiselle lapselle hänen tarvitsemansa tuki. Aluksi  tuki on kevyempää, ns. yleistä tukea. Jollei se riitä, oppilaalle laaditaan yhdessä vanhempien ja oppilashuollon kanssa suunnitelmallisempaa ns. tehostettua tukea. Jollei sekään riitä, oppilaalla on oikeus erityiseen tukeen, joka tarkoittaa usein mm. Espoossa siirtymistä pienempään luokkaan, jota opettaa erityiseen tukeen koulutettu ns. erityisopettaja. Näitä luokkia kutsutaan erityisluokiksi.

Tuen muotoja on  valtava määrä. Jotain lasta auttaa jo istumajärjestyksen vaihtaminen, kotiläksyjen tarkempi valvonta jne. Tällainen tuki ei maksa mitään, se vaatii vain luovuutta ja viitseliäisyyttä. Mutta se ei riitä kaikille lapsille. Tällöin oppilaalla on oikeus saada tukea, jonka järjestäminen valitettavasti maksaa. Jokaisella oppilaalla on oikeus saada tukiopetusta (tarpeen päättää opettaja) ja  oikeus saada muutama tunti laaja-alaisen opettajan erityisopetusta. Yleisen tuen muotoihin kuuluu myös koulunkäyntiavustajan palvelu. Monessa kunnassa- näin media kertoo-  resurssit yleiseen tukeen ovat ohuet. Tukiopetusta ei esim. voida antaa rahasyistä kaikille, jotka opettajan mukaan sitä tarvitsevat.

KUN opettaja huolestuu jonkin lapsen koulunkäynnistä niin paljon, että hän haluaa tehostaa oppilaan saamaa tukea, käynnistetään melkoinen selvittely- suunnittelu- ja neuvotteluprosessi. Uuden lain ja opetussuunnitelman  mukaan ns. oppimissuunnitelmaan kirjataan keinot, joilla lasta luvataan tukea. Kun tukea tehostetaan, oppilaalle luvataan mm. tukiopetusta, ela-opetusta ja avustajapalveluita. Idea on, että koulu: opettajat, oppilashuolto ja vanhemmat yhdessä sopivat keinovalikon. Jo lyhyessä ajassa on kuitenkin osoittautunut, että järjestelmä vuotaa, jos kouluilla ei ole tulen tarvittavia resursseja.

AIVAN keskeinen tuen muoto ovat koulunkäyntiavustajat. Tosi moni oppilas voi  käydä onnistuneesti  omaa lähikoulua, jos hän saa avustajan apua. Oppilashuoltoryhmä tehtävänä on arvioida  näiden lasten avustuspalvelun tarve. Tuo arvio tehdään kouluissa vakavan harkinnan pohjalta virkavastuulla.

Avustajat tekevät arvokasta työtä

JOTAIN kovin surullista on tapahtunut muutaman viime vuoden aikana. Suhtautuminen koulunkäyntiavustajiin on muuttunut heidän työnsä arvoa vähätteleväksi. Monessa kunnassa, valitettavasti myös omassani, avustajien palkkarahat on monella tavalla alimitoitettu- ne eivät aina kata edes koko heidän työehtosopimuksen mukaista työaikaansa. Heille ei ole varattu rahaa täydennyskoulutukseen. Koulujen budjetteihin ei ole myöskään varattu rahaa avustajien sijaisille. Kesäajaksi monelta keskeytetään palkanmaksu.

MUTTA surullisinta on yhä kasvava epäsuhta koulujen ammattilaisten arvioiman avustajatarpeen ja käytössä olevan resurssin välillä.  Kouluille myönnettiin  esim. Espoossa toukokuussa tietyllä kaavalla perusmäärä avustustunteja. Esim. Aurora sai 70 tuntia viikossa. Oppilashuoltoryhmämme laati lisähakemuksen. Anoimme lisää lähes 300 tuntia. Jokainen tunti oli harkittu ja perusteltu. Saimme 20 tuntia lisää.  Rahaa vain ei kuulema ole. Yhteensä koulut olivat hakeneet noin 6500 tuntia lisää. Oma hallintomme pystyi venymään hieman alle 1000:een lisätuntiin.

SELKOSUOMEKSI tämä tarkoittaa, että  koulujen arvioiman tuen tarpeen ja resussien välillä on noin 240 koulunkäyntiavustajan aukko (kun työajaksi lasketaan 21 tuntia).

Käyköön Auroran koulu esimerkistä.  Meillä on noin 330 oppilasta. Meidän oppilaistamme kaksi käy tällä hetkellä erityisluokkaa. Vain kaksi.  Monista kouluista erityisluokille lähetetään jopa 8 % oppilaista (meillä 8 % olisi 25 oppilasta). Olemme panostanet tukeen myös omaa resurssiamme. Olemme sen lisäksi ottaneet omalle koulullemme vammaisia lapsia, ja monet heistä ovat kukoistaneet tavallisten lasten kanssa opiskellessaan. Monet lapset hyötyvät koulunkäyntiavustajista, mutta vammaisille lapsille ja lapsille, joiden tuen tarve on erityinen, avustajapalvelu on ihan välttämätön. Kun ensimmäisenä espoolaiskouluna käynnistimme opetusmuodon, jossa kehitysvammaisia oppilaita integroitiin pienenä ryhmänä yleisopetuksen luokkaan, tuolle luokalle myönnettiin kolmen koulunkäyntiavustajan resurssi. Kun ensi syksynä meillä alkaa viimeinen vuosi, jolloin näitä oppilaita meillä on, luokassa on yksi avustaja. Muutamassa vuodessa avustajamäärämme on pudonnut 12:sta ensi syksyn neljään.

Mitä tehdä?

Halvin keino on retorinen. Kerrotaan, että koulut arvioivat tarpeen väärin. Että oikeasti avustajia ei tarvita. Että opettajatkin ovat sitä mieltä, etteivät avustajat oikeasti osaa mitään. .Ja että kokonaisbudjetistahan koulut voivat halutessaan hankkia lisää avustajia. Ja että resurssiopettaja on lapsille arvokkaampi.

Olen eri mieltä. Meillä Aurorassa on upeat avustajat,  jotka osaavat tosi paljon. Meillä on oppilaita, jotka nimenomaan tarvitsevat avustajaa-  on sitten kyse diabeetikon verensokerin  mittauksesta tai vammaisen lapsen vessattamisesta.

Arvostan toki  resurssiopettaji. Meillä - myös itselläni- on hienoja kokemuksia opettajaparina toimimisesta. On totta, että opettajan status mahdollistaa esim. kahden kesken olemisen väkivaltaisen lapsen kanssa- jota avustaja ei saa tehdä. On hienoa, että Espookin saa ja jakaa kouluille POP-rahaa, jolla voidaan pienentää opetusryhmien kokoa mm. resurssiopettajien avulla.  Opetusryhmien pienentäminen ennalta ehkäisee tuen tarvetta ja usein helpottaa sitä. Mutta on muistetava, että tuki ei hoidu tuolla resurssilla. Esim. Aurora sai sitä ensi lukuvuodeksi about 17 tuntia. Resussiopettajalla ei sitä paitsi voida teettää avustajille kuuluvaa työtä.

Espoolainen kouluhallinto on kovassa puristuksessa sellaisten talousratkaisujen johdosta, joihin se ei voi itse vaikuttaa. Yksi tällainen puristustekijä on jatkuvasti ja villisti nousevat tilavuokrat. Virkamiesten virkavelvollisuus on pysyä budjetissa, ja etsiä leikkauskohteita, kun iso monentti vuotaa.  Näin se on.  Tai sitten olisi reilusti anottava lisärahaa.  Siksi katse kääntyy niihin, jotka päättävät budjetista.

REHTORINA kannan viime kädessä vastuun siitä, että oppilaat saavat kaiken tarvitsemansa tuen. Espoo on vauras kunta, joka on satsannut paljon kouluopetukseen.  Voin olla monessa suhteessa ylpeä. Toiveeni on, että ottaisimme vakavasti uuden perusopetuslain hengen:  tukitoimien mm. tämän avustajapalvelun äärimmäisen tärkeän merkityksen tukea tarvitsevien  lasten kasvulle, oppimiselle ja hyvinvoinnille.  Jos tukea tarvitseva lapsi ei sitä saa, koko luokka kärsii. Jos yksi voi pahoin, kukaan ei voi hyvin. Haluaisin jatkossakin sanoa silmät kiiluen meillä vieraileville ulkomaalaisryhmille, että Suomessa, Espoossa ja Aurorassa toteutetaan aikuisten oikeasti Presidentti G. Bushin lanseeraamaa slogania: "No child left behind".

Erityisesti näin muutama päivä Hyvinkään tapahtumien jälkeen.

Shortly in English
In this blog I write about the gap between the need of support and the resources for it at basic school concerning the use of s.c. special needs assistants. Those assistants help children to learn, grow and feel well in the guidance of teachers.  In my own town the gap seems to be about 240 jobs (21 hours a week). We must take the situation very seriously, because we have promised that every child will get all the support she/he needs.

Oppilasparlamentti teki omanSWOTtinsa

AURORASSA on oppilasparlamentti. Jokainen luokka on valinnut sinne yhden pojan ja yhden tytön.  Eilen pidettiin tämän lukuvuoden parlamentin viimeinen kokous. Se oli työkokous, jossa parlamentti arvioi lasten näkökulmasta kouluamme.

Jokaiselle 5-6-luokkalaisten vetämälle ryhmälle jaettiin A3-paperi, jossa oli neljä laatikkoa. Näin lapset arvioivat:

S (strenghts) = Mikä on  kivaa meidän koulussa? 

Listalle pääsivät seuraavat asiat:

Aurora-päivä *****
hampurilaiset
hyvät opet
hyvä ruoka
käsityöt
lainaamo
leffa **
liikunta ****
luokkaretket **
makaronilaatikko
musiikkiesitykset
näytelmä
oltiin leirikoulussa
on oppinut uusia asioita
pinaattikeitto
pitaleipä
retket **
saatin NN opeksi
siesta *****
skeittiajat
spagetti
toiveruokapäivät
tortilla
tosi hyvää ruokaa
uusia kavereita
välitunti
yhteishenki

W (weakness) = Mikä on kurjaa meidän koulussa? 

Listalle pääsivät seuraavat asiat:

Haukkuminen**
huono koristeline
huonot maalit
hernekeitto
jos koulu puretaan
jotkut ruuat
kiusaaminen ****
koulutunnit esim. matematiikka (***)
kumiperunat
leikistä syrjiminen
liian pienet tilat
liian vähän liikuntaa
pinaattikeitto ***
pitaleipä

O (opportunities) = Olisi kivaa, jos...?  

Listalle pääsivät seuraavat asiat:

Enemmän käsitöitä
enemmän leirikouluja ja yökouluja
enemmän liikuntaa
enemmän lainausvalineitä ***
enemmän luokkaretkiä
enemmän retkiä
enemmän teemapäiviä
enemmän toiveruokapäiviä
enemmän yökouluja
isompi liikkasali ****
isompi koulu
isompi tramppa
joka päivä jälkkäri
jos olisi eri luokkia
jos olisi pitsaa **
jos siesta pitenisi
kuukausdessa 10 vapaapäivää
käsitöissä lisää töitä
lukukirjan lukemista enemmän
luokissa omat tv:t
olisi ehjät maalit
olisi pitempi kesäloma
paremmat ruuat
uusi koristeline
vähemmän matematiikkaa

T (threats)= Olisi kurjaa, jos...

Listalle pääsivät seuraavat asiat:

Ei olisi kavereita
ei olisi liikkaa
ei olisi retkiä
ei olisi siestaa ***
ei olisi välinelainaamoa **
jollei tulisi parempaa ruokaa
jos kiusaaminen jatkuu **
liika läksyjä
tulisi liikaa läksyjä
tulisi väkivaltaa
vähemmän liikkaa.

TÄNÄÄN tiistaina parlamentaarikot saavat työstään palkaksi jätskit.

AURORAN  johtokunta kokoontuu keskiviikkona. Kokouksessa käsitellään  sekä aikuisten että lasten itsearvioita.

Shortly in English
In Espoo the pupils are involved in selfevaluating processes. Aurora has a Parlament of pupils (One boy and girl from every class). The Parlament had a workshop, in which in make in small groups a SWOT-analysis of our school. The good  things in Aurora were siesta, Aurora-day, gym-lessons, trips and a movie of our own. The bad things were mobbing, some food (spinate)  and math. Pupils hoped more possibilities to sport and pizza. Pupils were affraid that siesta and equipment for sports would disappear and  mobbing continue. 

Päivän hyvä ja huono uutinen

MAANANTAITA. Lukuvuoden viimeistä.  Päivän hyvä ja huono uutinen on tässä:

Hyvä Uutinen 

Yksi julisteista.

VINSKI-leffamme on nyt koottu ReelOnessa, ja  monistus alkoi juuri. Saan noutaa kopiot keskiviikkona.

Raija ja hänen oppilaansa olivat tehneet kolme komeaa Vinski-julistetta. Yksi niistä valittiin DVD-kanneksi, ja eikun monistuskone laulamaan. Isot oppilaat saavat pujottaa kannet muovitaskuihin torstai-aamuna.

PAITAMYLLYSTÄ sain tiedon, että tilatutVinski-paidat ovat sieltä huomenna noudattavissa. Paitoja jaetaan keskiviikkona ja torstaina. Hintahan oli 10 €.

Huono Uutinen  

ODOTTELIMME koko päivän jännityksellä viraston päätöstä lisäavustajaresusrssista. Se saapui emailiin klo 16.45. Olimme anoneet hieman alle 300 tuntia, saimme 20. Kun meillä on tänä vuonna käytettävissä 120 tuntia koulunkäyntiavustusapalvelua, ensi lukuvuonna on selvittävä 90:lla. Tuntimäärä riittää neljälle avustajalle.Tänä lukuvuonna meillä oli kuusi avustajaa. Siis kahdelle ei riitä töitä. Kurjaa.

90 tunnilla pystytään järjestämään esim.

• avustaja starttiluokalle 21 tunniksi
• avustaja skidi- ja sinimix-ryhmään 21 tunniksi
• avustaja ryhmäintergraatioluokalle (5c) 25 tunniksi
• jokeriavustaja kaikkeen muuhun avustajatarpeeseen 23 tunniksi.

LÄHETIN henkilökunnalle  emailin päätöksesta. Pidän huomenna koulunkäyntiavustajille infon asiasta. Yritämme löytää ratkaisun, joka on siedettävin mahdollinen  kaikille.

Shortly in English
The good news today  in Aurora elementary school  were  that our movie "Vinski" is ready. Now they take 120 copies of it. The bad news were  that we did not get as much resources for assistants to help those children that need help as our welfareteam had applied for. We got only 30 %. That is 30 % less than this school year.

Kuukauden kasvatusalan kirja: Opettajan ammatti ja kasvatustietoisuus

Nyt jo emeritus-professori Jouko Kari teki merkit-
tävän päivätyön opettajankoulutuksen tutkijana
Jyväskylässä.  Hän oli myös Luokanopettaja-
lehden pitkäaikaisia avustajia. Kuva on lainattu
kirjan takakannesta ja käsitety Camera+- ohjelmal-
la.

Kari, Jouko. (1995). Opettajan ammatti ja kasvatustietoisuus. Helsinki: Otava

UPEAN kesäpäivän henkisenä eväänä Oittaan rannalla minulla oli Huutonetistä hankkimani ammattikirja. Luulen, etten ole koskaan aikaisemmin sitä lukenut. Toki  monet asiat 190-sivuisessa kirjassa  vanhentuvat 17 vuodessa, mutta varsinkin kirjan alkuosassa oli  oivalluksia, jotka ovat yhä ajankohtaisia - ainakin oman ajatteluni kehityksen kannalta.

Kirja on kirjoitettu niihin aikoihin, kun Suomi oli syöksynyt ennen kokemattomaan lamaan. Koulutuspoliittisesti oltiin juuri siirtymässä koulukohtaisiin opetussuunnitelmiin. Luokanopettajan koulutus oli akateeminen loppututkinto,  ja usko opettajien pedagogisen ajattelun kantokykyyn yli vaikeuksien oli hyvin suuri. Muutamaa vuotta aikaisemmin oli meillekin rantautunut opettajankoulutuksen keskeiseksi päämääräksi omaa työtään reflektoiva   ja käyttöteoriaansa kehittelevä opettajasta.

Kysymyksiä

KARIN teos etsii vastausta kysymyksiin: Millainen on hyvä opettaja,  miten nämä hyviksi opettajiksi kasvavat tunnistetaan jo sisäänpääsykokeissa ja kuinka heidän  energiaansa, myönteisyyttään ja työtyytyväisyyttään voitaisiin vahvistaa ja suojella koko siinä opettajaksi kouliintumisen ketjussa, joka ulottuu oman työpaikan  löytämiseen.

Vastauksia

Jäsennän  tässä Karin ajatuksia  oman viitekehykseeni; pedagogisen

tetran malliin.

Kari löytää kysymyksiin mielenkiintoisia vastauksia

Hyväksi opettajaksi kasvua ennustaa mm. ammativalinnan varmuus; omaehtoinen koulutukseen hakeutuminen  ja sopivasti idealistis-realistinen suhtautuminen opettajuuteen. Itse valinnassa on toisaalta kyse oikeanlaisesta persoonallisuudesta toisaalta oikeanlaisesta osaamisesta.

(Opettaja itse)
Hyvä opettaja hallitsee oman elämänsä. Hän ymmärtää itseään.

(Opettaja- aines-suhde)
Hyvää opettajasta ei tee pelkkä aineenhallinta. Hyvä opettaja  sitoutuu voluntäärisesti yhteiskunnalta saamaansa palvelutehtävään, opettajan identiteettiin ja tarjottuun roolin sekä opetussuunitelman taustalla oleviin arvoihin ja kasvatuspäämäärään, jossa hyvän ihmisen ja kelpo kansalaisen ominaisuudet ovat tasapainossa.

(Opettaja- oppilas- pedagoginen suhde)
Hyvän opettajan  suhdetta oppilaaseen kuvaavat  läheisyys, humaanisuus, kärsivällisyys ja  myönteisyys. Tällaisella opettajalla on kannustava  mielenlaatu. Hän löytää jokaisesta oppilaasta kiitoksen ja kannustuksen aiheita. Hän hyväksyy oppilaan sellaisena kuin tämä on.

(Opettajan diaktinen suhde oppilaan ja aineksen suhteeseen)
Tietysti hyvä opettaja osaa opettaa ja kommunikoida. Mutta oleellisempaa on, että hän  ymmärtää, että kasvun dynamiikka tulee oppilaista. Hän ymmärtää roolinsa oppilaiden oppimisen tukijana.  Hän organisoi innostavia oppimisprosesseja. Hän pystyy ohjaamaan  oppilasta hallitsemaan omia intentioitaan ja sopeutumaan omaan yhteiskuntaansa (siis kasvamaan persoonaksi). Hän tukee oppilaan roolinottoa. Hänen pedagogiikkansa on humaania. Hänellä on professionaalinen mielenlaatu; hän jaksaa opettaa asiat yhä uudelleen. Hän antaa tilaa oppilaan omaehtoisuudelle ja tukee hänen harrastuksiaan, spontaania suuntautumista.

(Opettaja- ryhmä-suhde ja opettajan sosiaalinen suhde oppilaan ja ryhmän suhteeseen)
Hyvä opettaja osaa johtaa ja organsoida. Hän luo luokkaan myönteisen, eettis-sosiaalisen ja vastuullisen ilmapiirin.

(Opettajan- sosiaalinen suhde oppilaan ja ryhmän suhteeseen)
Hyvä opettaja on sosiaalisesti herkkä. Hän ymmärtää, että jokaisella lapsella on tarve olla joku toisten silmissä. Hän pystyy rakentamaan luokkaan hyviä ihmissuhteita. Hän auttaa lapsia ymmärtämään ihmisenä olemisen vastuun, sopeutumaan toisiinsa ja yhteisiin sääntöihin. Niissä onnistuminen vahvistaa lapsen itsetuntoa.

(Opettaja- opetustapahtuman kokonaisuus-suhde)
Hyvä opettaja  kykenee ratkaisemaan ongelmia luovasti. Hänen työssään on terapeuttista sävyä. Hän on joustava: hänellä on kykyä ottaa huomioon ihanteellisesti oppilaista lähtevät pyrkimykset.

(Opettajan suhde omaan rooliinsa opetustapahtumassa)
Hyvä opettaja pystyy reflektoimaan itseään ja organisoimaansa opetustapahtumaa. Ei vain järjellä vaan myös tunteilla. Hyvän opettaja suhtautumista omaan itseensä ja työhönsä kuvaavat sellaiset käsitteet kuin kasvattajaidentiteetti, kasvattaja eetos, kasvatustietoisuus, kutsumus, opettajatietoisuus, pedagoginen mielenlaatu ja professionaalisuus...

Lopuksi kaksi sitaattia kirjasta


"Realistisesti on todettava, että  opettajan mahdollisuudet ja edellytykset ratkaista  kaikkien oppilaiden perimmäisiä ongelmia ovat rajalliset."


"Tärkein voimavara koulun parantamisessa piilee opettajien henkisissä resursseissa; heidän tiedoissaan, taidoissaan ja kokemuksissaan."

Shortly in English
In this blog I presented an 17 years old book written by professor of education Jouko Kari (1995). The theme of the book is still interesting: Who are good teachers and how to find them from the big crowd of young students wanting to become teachers. In his book Kari gives many answers. One very important thing concerning the selection seems to be, how certain the young student is about the decision to become a teacher and how positive - even idealistic-  is her image of teacherhood.  Kari has also collected a great number of features that makes the teacher good. Most of them are connected to the right kind of attitude to her own role as a teacher and servant of the society and to the needs of pupils.

Helluntaina hautausmaalla!

Ylläolevaan clipsiin on koottu tuokiokuvia Helluntaitapahtumasta.

MINULLA on iloa kuulua Espoon perinneyhdistys Aurora ry:een. Yhdistyksen  tarkoituksena on edistää, ylläpitää ja vaalia perinne- ja kotiseututyötä Espoossa.

Perinneyhdistys  järjesti tänään sunnuntaina  kevättapahtuman Espoon tuomiokirkon ympäristössä. Klo 16.00 alkoi  opastettu kierros Espoon tuomiokirkon hautausmaalla. Oppainamme olivat  Tarja Rae ja Maija-Liisa Kaistila.  Klo 17 siirryttiin Pitäjäntuvalle. Kahvitarjoilun lomassa perinneyhdistyksen varapuheenjohtaja Jorma Vehmaskoski esitteli meneillään olevaa hanketta hautausmaajulkaisuksi. Lopuksi julkistettiin yhdistyksen uusin kirja: "Espoon seurakuntien rakennusperintöä". Teoksen esitteli sen kirjoittaja ja kuvaaja Kari Pohjakallio.  Tapahtuma päättyi yhdistyksen sääntömääräiseen kevätkokoukseen.

Espoon perinneyhdistys Aurora ry on sitoutumaton ja kaikille avoin yhdistys. Lisää tietoa saa yhdistyksen aktiivisesti päivitettäviltä kotisivuilta: http://espoonaurora.net/

Viimeisen kouluviikon 22 ohjelma

Vielä kuusi päivää aikaa oppia ja kasvaa

tänä lukuvuonna.

VIIKKO 22

Viimeinen kouluviikko on ns. luokanopettajaviikko. Vaihtotunteja ei pidetä. Monet luokat ovat retkillä.
 
Maanantai  28.5.


Aaamupalaveri klo 8-9  Ullan ja Julian luokassa. Listalla mm. 1) muutot 2) viimeisen viikon eritysohjelma 3) Lkv 12-13 opetustunnit ja avustajapalvelutilanne 4) Virkatilanne. 5) Opettajien tuntimäärän tasaaminen. 6) Vinskiin bussikyytiä tarvitsevat oppilaat.  7) Kesälainat.

Kevätkirkko klo 9.15 ja 10.  Joni hoitaa muut oppilaat. HUOM! Oppilasparlamentti klo 11 -11.30 TS-luokassa, Iltapäivällä kokoontuvat tiimit (OHR yksi tiimi). 5-6-luokkien todistukset valmiit.   Martilla kekeaika klo 12.45-13.30 (Joni tuuraa). Koulua oppilailla klo 9-13.30. Iltapäivällä rehtori hakee viekä  tilatut Vinksi-paidat.

Tiistai 29.5.  


1-2 kekeä. 5b retkellä. 1-luokat ja startti retkellä. Oppilaiden työaika:   Kaikilla alkaa klo 8.15. 1-2 lk:  päättyy klo  12.45. 3-4lk päättyy klo 13.30.  5-6lk päättyy klo14.15.

Keskiviikko 30.5


Avustajien palaveri  siirtyy. Rehtori käymässä Helsingissä mm. hakemassa Vinski-leffoja. 5b retkellä. Illalla johtokunnan kokous klo 18.30 alkaen. Oppilaiden työajat. Kaikilla alkaa klo 8.15.  1-2 lk:  päättyy klo  12.45. 3-4lk päättyy klo 13.30.  5-6lk päättyy klo14.15.

Torstai  31.5


Postipalaveri klo 9.50. Muutot (niillä, joiden luokkatila vaihtuu) Johtoryhmä kokoontuu klo 12. -12.30. 1-2 kekeä. Oppilaiden työaika; Kaikilla  klo 8.15- 12.45, ja illalla  kevätjuhlat Espoon kulttuurikeskuksessa Tapiola-salissa klo 18 ja 19. Huoltajilla tilaisuus ostaa Koti & Kiulu ry:n aktiiveilta oma kopio Vinski-leffaa.

Perjantai  1.6.


Muutot jatkuvat. Henkilökunnan kevätkahvit klo 13.  1 keke-aika. 4a retkellä. Kaikilla koulua klo 9-12.45.  Viimeinen iltapäivätoimintapäivä.

Lauantaina 2.6.


Todistustenjakopäivä. 2.ja 6. lk klo 8, muut   klo 8.30. Kesäloma alkaa sen jälkeen. Koululla toimii Koti ja Koulu ry:n kesäleiri juhannukseen saakka.  Oppilaiden koulu alkaa taas tiistaina 14.8. klo 9.

Opettajien täydennyskoulutuksesta ja sen muodoista

Oppimiskeskus Auroran Ulla Hämäläinen vetämässä ryhmäintegraatio-

pedagogiikan iltapäivä-VESO.  Poikkeuksellista tässä iltapäivässä on,

että mukana on sekä huoltajia että viraston väkeä.

OLEN ollut opettajana ja rehtorina vuodesta 1977 alkaen - siis koko sen ajan, kun pääkaupunkiseutu on peruskoulujärjestelmässä ollut. Näinä  35 vuotena opettajille on aina ollut tarjolla  täydennyskoulutusta,  mutta sen muodot ja mallit ovat  vaihdelleet.  Kun nyt espoolainen oppimiskeskustoimintakin on eräänlaisessa valinkauhavaiheessa, ajattelin hieman koota muistikuvia täydennyskoulutuksesta vuosien varrelta.

Kesäopiskelu


Vanhin tapa, jolla opettajat ovat täydennyskouluttaneet itseään, on ollut opiskelu pitkän kesäloman aikana. Tämän idean juuret ulottuvat 1900-luvun alkuun ja Mikael Soiniseen. Tuolloin annettiin  kansakoulunopettajille mahdollisuus osallistua kesällä yliopistolla luentoihin. Kesäyliopistot jatkavat yhä tätä perinnettä. Opettajat suorittivat  niissä aikanaan kasvatustieteen opintoja ja yhä  mm. erityspedagogiikan arvosanoja.


VESO-koulutus

Keväällä 2011 Espoo järjesti 

poikkeuksellisesti lauantai- VESON 

kaikille opettajilleen.Ruusutorpan 

koululle rakennettiinns. huht-imessut, 

joissa jokainen  halukas koulu sai 

oman tilan esittää  omaa pedagogista 

ideaansa.  Auroralla oli draamapaja.

PERUSKOULU toi opettajille oikeuden/velvollisuuden kouluttautua. VESO-koulutuksella tarkoitetaan opettajien virkaehtosopimuksessa (osio B, 14 §) määriteltyä työajaksi laskettua kouluttautumisvelvoitetta.  "Toistaiseksi palveluksessa olevalla sekä määräaikaisella vähintään lukuvuodeksi otetulla viranhaltijalla on velvollisuus varsinaisten koulupäivien ja muun työvelvollisuuden lisäksi osallistua opinto- ja suunnittelutyöhön kolmena päivänä lukuvuodessa. Kyseisistä päivistä yksi voidaan pitää erityisestä syystä työnantajan katsoessa sen tarkoituksenmukaiseksi kahtena yhteensä vähintään kuusi tuntia kestävänä eri tilaisuutena."

Vuosien varrella VESO-koulutusta on järjestetty kovin eri tavoin. 1970-luvun lopulla ja 1980-luvun alussa päämuotona olivat joko koko kunnan tai kunnan osan kaikkien opettajien yhteiset  kuuden tunnin lauantaikoulutuspäivät. Aamupäivä oli teorialuentoja ja iltapäivällä hajaannuttiin konkreerrisempiin, valinnaisiin pajoihin. Välissä oli koululounas. Tilaisuudet järjestettiin yleensä (kustannussyistä) isoilla kouluilla, niiden jumppasaleissa.

Varsin pian syntyi idea ns. korvaavista VESOISTA, joita järjestivät opettajien omat järjestöt. Eri puolilla maata toteutettiin mm. Luokanopettajapäiviä, joita oli ideoimassa suuri joukko innostuneita opettajia mm. Pirkko Kiravuo ja  Jarmo Salomaa. Tämä perinne, jossa kunta ikäänkuin ulkoistaa  opettajiensa  VESON, elää edelleen hyvin mm. Pohjanmaalla, Kuopion ja Oulun seuduilla. Näiden koulutuspäivien rakenne on pitkälti alkuperäisten jättivesojen  mukainen. Uutena elementtinä on käytäville pystytetyt messutyyppiset esittelypisteet. Monessa kunnassa korvaavaksi VESOksi hyväksytään myös esim.. Educa-messuille osallistuminen.

Espoossa tällaisistä jättivesoista on käytännössä luovuttu. Kun 1990-luvulla toteutetiin yhtä aikaa koulukohtainen opetussuunnitelmauudistus ja vakavat leikkaukset resusseihin, VESO-velvoite käytettiin koulukohtaiseen ops-työhön. Niinikään alusta alkaen Espoossa yksi VESO-päivä on käytetty koulutuksen sijasta lukuvuoden työn suunnitteluun.

2000-luvulla Espoo alkoi uudelleen järjestää  itse puolikkaita iltapäiväVESOJA. Aluksi niitä suunnittelivat ohjaavat opettajat, joiden nimike muuttui jossain vaiheessa konsuloiviksi opettajiksi. Viimeiset noin 3-4 vuotta näitä kolmen tunnin tilaisuuksia ovat järjestäneet jäljelle jääneiden konsulttien lisäksi Espoon ns.  oppimiskeskukset,  jotka joko pitävät niitä itse tai hankkivat tilaisuuksiin luennoitsijan.

Heinolan kurssikeskus

Heinolan seminaarin päärakennus. Kalevi Peltolan
kuva lainsaa netistä.

Opettajien täydennyskoulutus ei ollut vain VESOJEN varassa. Kouluhallitus perusti vuonna 1972  oman kurssikeskuksensa Heinolaan. Valtio järjesti siellä muutaman päivän mittaisia kursseja hyvin monenlaisita teemoista. Täydennyskoulutus oli yksi hallinnon ohjauksen keinoja.

Kursseille haettin, ja moni myös pääsi sinne. Erityisesti musiikin kurssit olivat legendaarisia. Legendaarinen oli myös Heinolan ruoka.  Kouluttajina olivat usein kuntien ja läänien ohjaavat opettajat.

Vuonna 1998  kurssikeskuksen toiminta hiipui ja oganisaatio ulkoistettiin ensin Opekoksi ja sitten Educodeksi. Nyt myös itse tiloista, perinteisestä Heinolan seminaarirakenniksesta on luovuttu.

Itse ehdin olla Heinolassa monta kertaa, sekä kurssilaisena että kouluttajana. Koulutusote oli monipuolinen: luentoja, ryhmiä, itse tekemistä, kehittämishankkeita jne.


Akvaario-projekti


1990-luvun koulutuskohtaista opetussuunnitelmatyötä tuettiin  uudenlaisella täydennyskoulutusidealla. Idean isiä olivat mm. ylijohtaja Aslak Lindström ja kehittämistoiminnasta vastannut Pasi Sahlberg.

Akvaarioprojekti oli vuosina 1995–1998 toteutettu, opetushallituksen koordinoima koulujen kehittämisverkko. Opetushallitus oli käynnistänyt  varsin suljetun akvaariokokeilun keväällä 1992
muutamassa kokeilukunnassa.Kokeiluun osallistui 12 kuntaa ja niiden valitsemat 42 oppilaitosta.Tässä Akvaariohankkeen ensimmäisessä vaiheessa luotiin verkostona vuoden 1994 opetussuunnitelman
perusteet. Kokeilun tehtävänä oli viedä opetussuunnitelmauudistus läpi yhteistyössä kokeilukuntien ja kokeilukoulujen kanssa Akvaariokoulut tekivät omat ensimmäiset koulukohtaiset opetussuunnitelmansa syksyllä 1993. Perusteet hyväksyttiin keväällä 1994. Kokeilua voidaan pitää myös opetussuunnitelmaprosessiinnovaation ”jalkauttamisena” ja mallintamisena.

Monet vuoden 1994 perusteiden valmistelussa mukana olleista Akvaariokouluverkon kouluista olivat halukkaita jatkamaan syntynyttä yhteistyötä. Niinpä opetushallitus käynnisti Akvaarioprojektin eräänlaiseksi akvaariokokeilun jatkoajaksi. Akvaarioprojektissa oli 11–16 aiheverkkoa, jotka eivät
olleet oppiaine- tai kouluastekohtaisia. Hallinto valmisteli Akvaarioprojektin aikana uutta koululainsäädäntöä, ja monet projektin teemoista (verkoista yhtenäinen peruskoulu, vuosiluokaton opetus ja esim. erityisopetus) tuottivat tietoa uuden lainsäädännön pohjaksi. Akvaarioprojektia voi tässä mielessä
pitää uusien koululakien pohjalta alkaneen uuden ops-kierroksen esivalmistelijana ja maaperän muokkaajana.

Akvaarioprojektia pyrittiin viime vaiheessa syksyllä 1998 yhdistämään muihin hallinnon opetusta koskeviin kehittämishankkeisiin. Ilmeisesti suhtautuminen Akvaarioprojektiin oli opetushallituksen sisällä muuttunut.

Syksyllä 1997 julkaistiin Akvaarioprojektista kirja nimellä Oppimisen tietoverkot – perustiedot oppilaitosverkostosta 1997. Siinä esiteltiin samoissa kansissa myös Globe-, Kimmoke-, Luma-, NUKO-, Tieto-Suomi- ja UNESCOkoulut. Verkostossa hankkeet ja aiheverkosto organisoitiin kuudeksi ryppääksi  joista jokaiselle nimettiin vastuukunta ja yhteyshenkilö opetushallituksesta. Tämä Akvaarioverkostovaihe jäi lyhyeksi. Konkreetisti integrointiin ei ryhdytty, vaan Akvaarioprojektin katsottiin päättyneen vuoden vaihteessa 1998–1999.

Toimintatapana oli, että kaikki halukkaat koulut kutsuttiin yhteisiin teemaverkostoihin oppimaan yhdessä ja toisiltaan Verkostossa oli koulujen lisäksi kolmannen sektorin toimijoita, ja vastuutahona oli jokin kunta. Verkostot kokoontuivat oman teemansa ympärille ja jakoivat osastoina arjen kokemuksia valtakunnallisissa messutapahtumissa. Yksi näistä oli nimeltään Akvaariokesä.

Auroran koulu oli mukana arvokasvatuksen verkostossa, ja meidän kehittämishankkeenamme oli Freenetin virtuaalikoulu. Oman väitöskirjani tein Akvaarioprojektin kehittämishankkeista.


Opettaja-tv kouluttajana

Opettaja-tv:n ohjelmassa puhumassa kouluruokailusta.

Aurorasta mukana rehtori ja emäntämme Immu.

2000-luvun lopulla Suomessa käynnistettiin Ylen ja Opetushallituksen yhteistyönä aivan huikea täydennyskoulutusmuoto: Opettaja-tv. Wikipedian mukaan: "Opettaja.tv on Internetiä ja tv:tä hyödyntävä palvelukokonaisuus opettajille ja kasvatusalan ammattilaisille. Opettaja.tv tarjoaa sisältöjä, jotka liittyvät opettajien päivittäiseen työhön, itsensä ammatilliseen kehittämiseen sekä vuoropuheluun muiden opettajien kanssa. Yle tekee Opettaja.tv:tä yhteistyössä Opetushallituksen kanssa.
Opettaja.tv:n televisio-ohjelmat lähetetään Yle Teema –kanavalla. Useimmat ohjelmat ovat katsottavissa Opettaja.tv:n nettisivuilla. Televisio-ohjelmista osa on tarkoitettu katsottavaksi oppilaiden kanssa, osa on suunnattu opettajille ja muille kasvattajille ammatillisen kehittymisen tueksi. Opettaja.tv:n verkkopalvelu tarjoaa oppimateriaalia, työkaluja, vertaistukea sekä maksutonta täydennyskoulutusta. Täydennyskoulutuskurssit pohjautuvat Opettaja.tv:n ohjelmiin, ja koulutuksen sisällöistä vastaavat viralliset täydennyskoulutuskeskukset. Opiskelu on yhteisöllistä verkko-opiskelua."

Opettaja-tv  tuotti televisioon sankan määrän noin puolentunnin mittaisia ohjelmia erilaisista koulua koskevista teemoista. Mm. Tina Jämseninin ja Aaro Kotro veti niissä studio-osuutta, jossa minäkin vierailin asiantuntijana puhumassa kouluruuasta, oppilaskeskeisyydestä ja mm. tulevaisuuden koulusta.

Netin puolelle rakennettiin napakoita virtuaalisia on-line- täydennyskoulutuspaketteja. Ideana  oli katsoa hyvin tehtyjä painkymmenen minuutin mittaisia clipsejä, käydä niistä keskusteluja netissä ja toteuttaa jokin oma  hanke. Itse suoritin siellä mm. sijaisopettajan  ja koulun kehittämisen kurssin.

Valitettavasti Yle ja Oph luopuivat tästä ideasta aivan hiljattain vuoden 2012 alusta. Onneksi monet clipsit ovat yhä  katsotavissa YleAreenalla.

Konferenssit  ja seminaarit

NÄYTTÄÄ siltä, että opettajien täydennyskoulutuksen hallitseva muoto 2010-luvulla ovat eri koulutuksen järjestäjien organisoimat 1-2 päivän seminaarit. Järjestäjinä ovat usein Opetushallitus (joko suoraan tai ulkoistamalla) ja Yliopistojen täydennyskoulutuskeskukset. Teemoina on esim.  erityisopetus (usein Jyväskylässä) ja tietotekniikka (Hämeenlinnan ITK-semnaarilla on vuosikymmenten perinne).  Usein seminaarit ovat kertaluonteisia.

Tuorein tällainen tapahtuma Espoossa oli tämän viikon keskiviikkoillan "Tulevaisuuden koulu"-seminaari, jossa puhuivat mm. Aulis Pitkälä ja Jarkko Hautamäki.

Usean kunnan yhteiset kehittämisverkot

Kun valtionosuusjärjestelmiä muutettiin 1990-luvulla ja luovuttiin korvamerkityistä rahoista ja niiden käytön tiukasta kontrollista, havaittiin pian, että pelkkä informaatio-ohjaus ei riitä. Niinpä erityisesti 2000-luvun lopulta alkaen valtio on alkanut jakaa ns. hankerahaa, jolla kehitetään erityisesti koulutuspoliittisesti ajankohtaisia teemoja. Viime vuosina kunnat ovat voineet hakea ihan huomattavia lisämäärärahoja mm. koulujen tukitoimien ja ohjaustoiminnan kehittämiseen. Rahoilla on palkattu usein koordinaattoreita ja ostettu asiantuntemusta yliopistoilta. Hankkeisiin on sitten rekrytoitu kouluja opettajineen, ja nämä koulut ovat jakaneet eri tavoin julkaisuina tai messutapahtumien muodossa hyviä käytänteitään.

Aurora oli useita vuosia mukana ns. pilottikouluna pääkaupunkiseudun Kelpo-hankkeessa, jolla tuettiin sekä  opetussuunnitelman päivittämistä että jalkauttamista. Olimme mukana järjestämässä kaksikin  kertaa Wanhassa Satamassa pidettyä Opi ja kasva-messua. Tähän pk-hankkeeseen sisätyi monta uutta täydennyskoulutusideaa: Asiantuntijaluentojen lisäksi päivään kuului koulujen osastot postereineen, koulujen pitämiä napakoita tietoiskuja ja mm. mahdollisuus benchmarkata toisten koulujen arkea niin, että opettajalle maksetaan sijainen.

Muut kouluttautumisverkostot

Tarjontaa oman osaamisen kehittämiseen löytyy lisäksi monista eri teemojen verkostoista, joihin joko kaupunki tai yksittäiset koulut hakeutuvat. Kiva-koulu-hanke on tästä esimerkki. Mukaan lähtevä koulu saa Turun yliopistossa kehitellyt valmiit tuntipaketit koulukiusaamisen ehkäisemiseksi. Kouluihin muodostetaan Kiva-timi, joka käsittelee tietyn mallin mukaan kiusaamistapaukset. Pakettiin kuuluu myös kiusaamiskyselyt. Toinen esimerkki on Hyvä alku- hanke, jossa kaikki espoolaiset alkuopettajat koulutetaan uudenlaisiin kodin ja koulun yhteistyömuotoihin

Yksi 1990-luvulla avutunut verkostomuoto ovat Cimon tarjoamat kansainväliset projektit (mm. Comenius), jossa opitaan myös toisten maiden koulujen tavasta työstää yhteistä teemaa tai ilmiötä. Auroran koulun oli mukana toisessa Comenius-aallossa, ja me pohdimme tuolloin historian opettamista mm. teatterin keinoin. Kumppaneina meillä oli kouluja Itävallasta, Englannista ja Venäjältä. Se, että opettajat pääsivät matkustamaan  ulkomaille, toi meille monia ideoita.

TVT- koulutus


Espoossa on vuosien perinne oman täydennyskoulutuksen järjestämisestä tieto- ja viestintätekniikan osa-alueella. Kaupunki on kouluttanut ison joukon omia konsutteja, jotka järjestävät kokopäivän tai iltapäivän mittaista koulutusta. Koulutus voidaan toteuttaa joko Olarin koulutustilassa tai omalla koululla. Omista opettajistamme TVT-konsultteina ovat olleet Juha Hyvärinen, Osmo Sorsa ja Risto Schiray.


Espoolainen oppimiskeskusverkko

ESPOOSSA luotiin 2000-luvun lopussa oppimiskeskusverkosto. Alkuaihiona oli ilmeisesti Matikkamaa. Matikkamaa oli muutamien opettajien itseideoima matematiikan opetuksen kehittämishanke, jota kunta tuki. Hankkeella oli  toiminnallisia välineitä, ja se järjesti täydennyskoulutusta. Toinen alkuaihio oli varmaan Ymmerstan koulun opettajien innolla aloittama Netlibris-hanke (myöhemmin mm. Matilda), jossa haluttiin tukea lasten lukemisharrastusta yhdistämällä se tietotekniikkaan. Kunta (ja Opetushallitus) ovat tukeneet hanketta.

Opetuspäällikkö Ilpo Salonen halusi vahvistaa täydennyskoulutuksen järjestäjätahoja yksittiäisistä konsutoivista opettajista kokonaisiksi kouluiksi. Yhteen koottiin kouluja, joissa tapahtui kunnan näkökulmasta mielenkiintoisia asioita, ja niiden rehtoreita koulutettiin yhdessä johtamaan tätä toimintaa.

Espoossa toimii tällä hetkellä 9 oppimiskeskusta, joiden tehtävänä on kehittää omaa osaamisalaansa mm. järjestämällä koulutusta, konsultaatiota, tutustumiskäyntejä sekä keräämällä tieteellistä tutkimusta alueeltaan espoolaisten koulujen käyttöön. Espoon nettisivuilla kuvataan ideaa näin: "Oppimiskeskukset toimivat kehittämisestä innostuneina, hyvinvoivina ammatillisina yhteisöinä ja verkostoissa toisiltaan oppien. Oppimiskeskusten tehtävänä on tarjota mm. pedagogisen johtamisen tukea, opettajien täydennyskoulutusta sekä kehittämis- ja oppimisprojekteja opettajille ja oppilaille".

Oppimiskeskuksia ovat:
- Aarnivalkean koulu (kuntouttavat luokat)
- Auroran koulu (taidekasvatus, harrastustoiminta, Turvallinen iltapäivä -kehittämishanke TIP)
- Kantokasken koulu (erityisryhmien opetus)
- Keinumäen koulu (sairaalakoulu, erityisen tuen tuki)
- Kirkkojärven koulu( monikulttuurisuus)
- Koulumestarin koulu (luovuutta kouluun teknologia- ja yrittäjyyskasvatuksen avulla)
- Koulumäen koulu (opetuksen yksilöllistäminen)
- Olarin koulu (matemaattiset ja luonnontieteelliset aineet, Matikkamaa) sekä
- Meriusvan koulu (esi- ja alkuopetus, Kouluvalmiuden arviointi esiopetuksessa -kehittämishanke)

TÄHÄN saakka oppimiskeskusten täydennyskoulutus on siis pääasiassa ollut iltapäivävesojen järjestämistä ja benchmarking-päivien organisointia. 

Tutkittua tietoa opettajien täydennyskoulutuksesta

Jyväskylän yliopistossa vuonna 2007 tehdyssä tutkimuksessa (Piesanen, E., Kiviniemi, U. & Valkonen, S. 2007) todettiin, että  opettajien täydennyskoulutus on vähentynyt samaan aikaan kun koulutuksen tarve on lisääntynyt mm. maahanmuuttahaoppilaiden määrän kasvun myötä.  Valtakunnallisessa tutkimuksessa verrattiin opettajien täydennyskoulutusta vuosina 1998 ja 2005. Kumpaankin kyselyyn vastasi yli 2000 peruskoulun, lukion, ammatillisten oppilaitosten ja vapaan sivistystyön oppilaitosten opettajaa.

Tulosten mukaan  täydennyskoulutukseen osallistuminen on vähentynyt kaikissa oppilaitosmuodoissa vuosien 1998 ja 2005 välillä, eniten peruskoulun ja lukion opettajilla, jossa täydennyskoulutuspäivien määrä on tippunut yli neljänneksellä. Maan eri osissa pääsyssä koulutukseen on suuria eroja. Täydennyskoulutus on  samalla muuttunut entistä lyhytkestoisemmaksi.  Opettajilla ei ollut  tutkimuksen mukaan riittävästi henkilökohtaisia tai oppilaitoskohtaisia kehittymis- tai täydennyskoulutussuunnitelmia. Myös työhöntulo-ohjaus koettiin puutteelliseksi kaikissa oppilaitosmuodossa.

Yhteenvetoa

Vuonna 2009 oletetiin, että opettajien vanhentumaan päässyttä osaamista alettaisiin päivittää seuraavasta vuodesta lähtien. Asiaa valmistunut työryhmä nimittäin esitti, että  kunnat ja muut koulutuksen järjestäjät velvoitettaisiin lain voimalla huolehtimaan siitä, että rehtorit, opettajat ja koulunkäyntiavustajat osallistuvat säännöllisesti täydennyskoulutukseen. Täydennyskoulutusvelvoitteen  laiminlyönnistä ei kuitenkaan olisi rangaistu.   Eniten huolta opettajien vähäisistä täydennysopeista kantoi tuolloin  Opetusalan ammattijärjestö OAJ, joka on puoltanut hallitusohjelmaankin kirjattua aikomusta velvoittaa koulutuksen järjestäjät ja työnantajat huolehtimaan asiasta. Suomen kuntaliitto, Kunnallinen työmarkkinalaitos ja Yksityisen opetusalan liitto vastustivat lakisääteistä "koulutuspakkoa" ja haluaisivat tilalle suosituksen. Niiden mielestä nykyisessä taloustilanteessa ei saisi säätää uusia velvoitteita kun entisistäkään ei tahdota selvitä. Tuolloin tuoreen kyselyn mukaan lähes kolmannes opettajista eli noin 28 000 henkeä ei saanut 2007 lainkaan täydennys- tai jatkokoulutusta.

Ongelmana on monessa kunnassa raha. Espoossa - näin väitän - suurempi ongelma on opettajien jaksaminen. Toisin kuin muissa ammateissa, täydennyskoulutukseen lähteva joutuu ikäänkuin tekemään poissaolopäivän työt kuitenkin- ja sitten selvittelemään kaikki sotkut. Ja toisaalta: koulupäivän jälkeen ei ole enää freshi.

EHKÄ vielä oleellisempaa kuin koulutuksen määrä on sen laatu.  Nouseeko  opetuksen laatu, kun opettaja on pois esim. 10 päivää luokastaan ja siellä on joka kerta eri sijainen? Jo tällainen simppeli katsaus havainnollistaa, kuinka monin eri koulutusottein täydennyskoulutysta toteutetaan. Pitäisikö näitä koulutusotteen  taustalla olevia usein tiedostamatta tehtyjä perusratkaisuja  (Jari Salmisen termiä käyttäen : dilemmoja) harkita oikein kunnolla:

(1) Uskommeko pakkoon vai vapaaehtoisuuteen?

(2) Kenen tarpeista lähtevää; valtion, kunnan, koulun vai yksittäisen opettajan? Omista haluista vai koulun/kunnan/työn tarpeista lähtevää? 

(3) Uskommeko teoriaan vai käytäntöön?

(4) Kumpi ja parempi: useita irrallisia pätkiä vai jokin systemaattinen, pitkäkestoisempi kokonaisuus?

(5) Kuinka opimme parhaiten: kouluttamalla yksilöitä vai kokonaisia opettajayhteisöjä?

(6) Riittääkö pelkka kuuleminen, katseleminen ja puhuminen? Vai pitäisikö kolutukseen kuulua myös oikeasti uuden kokeilemista?

(7) Tulisiko koulutuksen rakentua lähi- vai etäopetukseen? 

(8) Gurujen kuuntelua vai työssä kollegojen kanssa yhdessä opettelua? 

(9) Top down vai Bottom Up? 

(10)  Lukemisesta, kuuntelemisesta, katselemisesta vai tekemisestä oppimista? 

(11) Kaikille samanlaista vai jokaiselle räätälöityä? 

Tästä eteenpäin?

ON varmaa, että opettajat tarvitsevat tulevinakin  vuosina täydennyskoulutusta. Pedagoginen osaaminen kuluu, ja opetuksen haasteiden muuttuessa on myös opeteltava ihan uusia taitoja jopa uusien oppiaineiden pedagogiikkaa.

MITÄ itse ehdottaisin:

(1) Vähentäisin oleellisesti  koulun työpäiviin sijoittuvaa täydennyskoulutusta. Työnantajana ostaisin opettajille viikon lisää työpäiviä lukuvuodessa tai  vaihtaisin osan koulupäivistä koulutuspäiviksi. 

(2) Loisin täydennyskoulutukselle tutkinnon muodon (esim. pd). Tutkintoon voisi koota sovittujen pääotsikoiden alle suorituksia. 

(3) Kehittäisin mahdollisuuksia  hankkia uutta tietoa netistä digikirjojen, clipsien ja niiden pohjalta omassa arjessa tehtyjen pienten  kokeuluissa syntyneen okemuksen pohjalta.

(4) Loisin myös koulun tasolle osaamissertifikaatin. Koulu saisi pisteitä sen mukaan, kuinka se kehittää yhteisönä kollektiivista osaamista. 

(5) Kytkisin sekä yksilön että koulun osaamisen kehittymisen näyttöihin bonuksia.

Shortly in English
In-service-training of teachers in Finland  has long roots. The first idea in the beginning of 20th century was to give to elementary teachers a possibility to take part to the lessons kept in the university during the summertime.  All finnish  teachers got the task to take part in to the inservice-training arranged by the municipalities  three days a year,  when Finland change the school system to the basic school  1972. 
Nowadays the forms of inservice-training are very rich: from lessons to online-learnng, from  training days to benchmarking and even internationally shared projects of learning schools. Still there are many problems. Training is not always well coordinated.  All the municipalities do not have money enough to arrange good training. The practical arrangements do not always work. We should stop and think about the philosophy  and the beliefs which lie on the background of the decisions we make concerning in-service training. Maybe we should create totally new ideas that could systemize in-service training including the idea of pd-certification.

R.I.P. Rafael Tapaninen

Rehtori Rafael Tapaninen 1990- luvun lopulla otetussa
espoolaisrehtorien yhteiskuvassa. Kuvaa on työstetty
Camera+-ohjelmalla.

RAFAEL Tapaninen kuvasi itse itseään joskus "myöhään kukkivaksi", "late blooming". Hän teki monet asiat hieman vanhempana kuin muut.

Minulla oli ilo kohdata Rafu ensimmäisen kerran 80-luvulla ollessani töissä OKL:lla jossain opiskelijatapahtumassa. Rafu oli juuri aloittanut opinnot luokanopettajaksi - ja vuonna 1947 syntyneenä hän oli monia opettajiaan vanhempi - mm. minua.

Merkittävän pappis-suvun jälkeläinen oli ehtinyt opiskella teologiaa pitkään ennenkuin päätyi opettajaksi. Hän oli myös toiminut erityisopettajana pitkään ennenkuin aloitti opettajaopinnot.   Luokanopettajaa Rafusta ei tullut.  Hän erikoistui jotain oikotietä pitkin erityisopettajaksi, ja muistelen, ettei hän suorittanut luokanopettajan tutkintoa loppuun.

Rafu oli  minulle  monessa viisas aikuinen.  Hänellä oli mm. vankka ja omaperäinen näkemys siitä, mitä erityisopetus on. " Erityisopettajan uraa ei valita, erityisopetus valitsee opettajansa", hän filosofeerasi.

EHKÄ pisimmän työrupeaman Rafu teki Merisaappaan koulussa, joka oli  Espoossa aivan erikoinen koulu. Oppilaina oli mitä suurimmassa syjäytymisvaarassa olevia nuoria, jotka kävivät päivän Rafun koulua, ja muun osan vuorokautta he olivat viereisessä hoitolaitoksessa. Merisaapas oli pieni koulu. Usein vain kymmenkunta oppilasta ja pari opettajaa. Kävin jostain syystä tutustumassa kouluun 90-luvulla pienen oppilasryhmän kanssa, ja tunnelma oli aivan omanlaisensa. Iso, turvallinen, hitaanoloinen opettaja loi kouluun kiireettömän ja välittävän ilmapiirin. Oppilaat arvostivat silmin nähden opettajaansa. Ihan helppo työkaveri hän ei kuulema ollut. Niinkuin ei moni mukaan iso persoona.

REHTORISEMINAAREISSA Rafu sen sijaan oli iltaisin hauska ja pidetty seuramies. Juttuja riitti. Hän oli monella tavalla iso mies, ja legendojen mukaan myös hyvin omaehtoinen. Paras tarina, joka Rafusta kulkee, liittyy hänen itse itselleen määräämiin vapaapäiviin. Oman loman perusteena olivat "pitämättömät sairauslomat". Rexikokouksissa hän käytti rohkeita puheenvuoroja oman koulunsa puolesta. Ja aina kravatti kaulassa.

Rafun viimeisiä työvuosia sävyttivät terveysongelmat, joiden kanssa hän itse näytti eläneen sovussa. Rafu jäi eläkkeelle keväällä vuonna 2006. Hän sai elää vapaaherrana vain kuusi vuotta, kunnes hänelle varattu aika tuli täyteen. Hän olisi ansainnut enemmän. Rafun  siunaustilaisuus on aivan muutaman päivän kuluttua.

Oli hienoa tuntea, Sinut, Martti Alfred Rafael Tapaninen. Kepeät mullat.

Shortly in English
Rafael Tapaninen was a legendary headmaster of a special school in Espoo (Merisaappaan koulu) for children with extra strong needs for support. Rafael  was born in 1947. He was supposed tobe a priest, but the plans changed. He became a very supportive special teacher and a big person.  Rafael  retired in 2006, and died too soon,  only  a few days ago.  It was a great priviledge to know You, Rafu. Rest in Peace.

Vinski on nyt monistettavana

VEIN eilen keskiviikkona Viski-leffan Helsinkiin ReelOneen, joka kokoaa leffan ja sitten ottaa siitä 120 kopiota.

MINUN täytyy jatkossa löytää joku iMovie-harrastaja, joka osaisi neuvoa, kuinka Macin saisi pyörittämään puolen tunnin musiikilla jne. rikastettua leffaa. Oma koneeni (vanhemmat ja tämä uusi)  jumittaa kun 4 minuuttia on  kasassa.  Jos kikka löytyy, paranee myös kuva laatu. Nyt leffa pitää koota iTunes-versioista, joiden resoluutio ei ole maksimissa.

NYT ei voi kuin jännittää; jäikö leffaan yllätyksiä, katkoksia tms. Varmaan jäi. Mutta näillä mennään.

VIELÄ puuttuu Vinski-videosta kansi. Mutta oppilaat työstävät sitä Raijan  johdolla.

VINSKIN esitys on siis ensi viikon torstaina 31.5.  klo 18 ja 19. Kopioita voi ostaa Espoon Kulttuurikeskuksessa Koti & Koulu ry:n aktiiveilta hintaan 15 €/kpl.  Nopeimmille riittää.

Shortly in English
Aurora elementary school has done three movies of their own. The last one, called "Vinski" tells about a boy that wants to be invisible.  The original text is written by Aapeli.  The movie in now under the construction in the firm ReelOne. The premiere in  Tapiola is on the 31 st of May at 18 and 19 o´clock. Parents can buy a copy of a 30 minutes long  movie. The Prize is 15 euros.

Terveisiä Itämereltä!

ESPOOSSA on kymmenkunta oppimiskeskusta  ts. koulua, jotka ovat sitoutuneet auttamaan myös toisten koulujen opettajia kehittämään omaa osamistaan. Aurora on näistä yksi. Tänä lukuvuonna oppimiskeskukset tukivat uuden tukiajattelun jalkauttamista mm. ops-starttiseminaareissa ja pitämissään iltapäivävesoissa. Kaikki oppimiskeskukset, ohjauksen hankkeen aktiivit jne. oli kutsuttu laivaseminaariin arvoimaan mennyttä lukuvuotta ja ideoimaan seuraavaa. 

KEVÄÄN starttiseminaareista oli kerätty palautetta, jota käytiin yhdessä läpi. Tuli ruusuja ja risuja. Asteikolla 1-7 oppimiskeskusten pajat saivat arvosanan 5,33.  Ei huono.

IDEOIMME myös ensi syksyn oppimiskeskustoimintaa. Jokainen  saa 4 vvt lisäresurssia. Sillä pitää järjestää yksi iltapäiväveso + syventävä Veso+ Benchmarking. Luimme palautetta huolella ja päätimme otta rohkean askeleen kohti 2000-luvun teknologiaa hyväksi käyttävää koulutusotetta. Suomeksi: Adoben avulla järjestetään jokaiselle koululle mahdollisuus seurata 3 tunnin mittaisia  ns. starttiseminaareja omalla koululla netin välityksellä. Virasto ja oppimiskeskukset  tuottavat noin tunnin syötteen ideoita, joita kukin koulun syventää käymällä keskustelua annetuista teemoista. Kukin kolmesta sessiosta toteutetaan elävän yleisön edessä.

AURORAN (ja Kalajärven) osuus on ilmeisesti jo lokakuussa. Kalajärvi tuottaa 15 minuutin videon oppilaiden osallitamisesta ja me vastaavasti kerho- ja retkitoiminnasta. 

Paljon on vielä pohdittavaa. 

Vinski 99 %:sti valmis

Tässä näyte Vinskistä. Ensimmäiset 41 sekunttia.

VIIKONLOPPU siinä hurahti- mutta nyt Vinski-leffa on editoitu. Vauhti oli sellaista tunti/ 1 minuuttia. Sininen kangas ei ollut ihan niin helppo tekniikka kuin luulin. Otosten värejä, valoisuutta jne. piti säädellä, jotta tausta ei näkynyt läpi.  Musiikki putosi paikoilleen hienosti.

Huomenna tekstitän vielä eräiden projektin toimijoiden nimet lopputeksteihin ja sitten materiaali on valmis vietäväksi ReelOneen koottavaksi. Macin tehot eivät riitä noin 32 minuutin kokonaisuuden hallintaan.

Kopioita monistetaan 120 kpl. Nopeimmat saavat.

Viikkojen 21-22 ohjelma

10 koulupäivää jäljellä!

VIIKKO 21

Maanantai 21.5.

Aamupalaveri klo 8-9. Listalla mm. 1) Kehyksen suunntaaminen 2012-12. 2) Johtokunnan asiat. 3) Viimeisen viikon työajat, 4)5.luokkalaisten TN/TS-kysely.  Iltapäivällä kokoontuvat tiimit/työryhmät. Päätetään kummat. 1 keke. Rehtori ja yksi opettaja lähtevät opintomatkalle Tukholmaan lltapäivällä/paluu keskiviikkona.  1-2-luokkien todistukset valmiit *** 

Tiistai 22.5.

OHR klo 13.30- 15.00. Mm. tärkeä oppilaslausunto. Apulaisrehtori pj:na. Rehtori  koulutuksessa. Apulaisrehtori vastaa talosta. 

Keskiviikko 23.5.

Avustajien infoa ei ole. Johtokunnan kokouspaperit lähtevät reppupostiin. Rehtori tulee koululle klo 11. 1 keke  3-4-luokkien todistukset valmiit***

Torstai  24.5.

Postipalaveri klo 9.50.  Johtoryhmä kokoontuu.V inski-materiaali vietävä ReelOneen. 1 keke.  2-luokat Hevosenkengässä retkellä.

Perjantai 25.5.

1-2 kekeä. Viimeiset katsomustunnit.4c retkellä.

VIIKKO 22

Luokanopettajaviikko. Tarkemmat työajat vahvistetaan. Alustava suunnitelma: Ma: kaikki klo 9- 13.30. Ti 1-2  8.15- 12.45.  3-4 8.15- 13.30.  5-6 8.15 -14.15. Ke  1-2  8.15- 12.45, 3-4 8.15- 13.30.  5-6  8.15 -14.15. To 1-2  8.15- 12.45,  3-6 8.15- 12-.45 ja illalla esitys 18-19 tai 19-20.   Pe  Kaikki 9- 12.45.  La  2, ja 6 lk klo 8.00 (n klo 9). Muut klo  8.30 (noin klo 9.30). 

Maanantai  28.5.

Aaamupalaveri klo 8-9  Ullan ja Julian luokassa.Listalla mm. 1) muutot 2) viimeisen viikot eritysohjelma 3) Lkv 12-13 opetustunnit. 4) OHR lkv12-13. Kevätkirkko klo 9 ja 10. Iltapäivällä kokoontuvat tiimit. 5-6-luokkien todistukset valmiit.  1 keke-aika.

Tiistai 29.5.  

OHR-kokous. 1-2 kekeä. 5b retkellä. 1-luokat ja startti retkellä.

Keskiviikko 30.5
Avustajien palaveri  klo 10. 1-2  keke-aikaa.5b retkellä. Illalla johtokunnan kokous klo 18.30 alkaen. 

Torstai  31.5

Postipalaveri klo 9.50. Muutot (niillä, joiden luokkatila vaihtuu) Johtoryhmä kokoontuu klo 12. 1-2 kekeä. Illalla kevätjuhlat Tapiolan kulttuurikeskuksessa klo 18 ja 19.

Perjantai  1.6.
Muutot jatkuvat. Henkilökunnan kevätkahvit klo 13.  1 keke-aika. 4a retkellä.

Lauantaina 2.6.

Todistustenjakopäivä. 2.ja 6. lk klo 8, muut todennäköisesti klo 8.30. Kesäloma alkaa sen jälkeen. Oppilaiden koulu alkaa taas tiistaina 14.8. 

OAJ ajamaan parannuksia opettajien vakuutusturvaan

TUOREESSA Opettaja-lehdessä sivulla kuusi on Heta Lievosen kirjoittama juttu: Huoli vakuutusturvasta herätti valtuuston

Jutussa kerrotaan, kuinka OAJ:n valtuusto ajaa parannuksia työnantajien vastuulla olevaan opettajienvakuutusturvaan. Huolena on opettajien turvallisuus työssään. Poimin jutusta muutaman lainauksen:

-Työssä voi tulla ruumiiksi, voi menettää henkensä tai terveytensä. Näin OAJ:n valtuutettu, espoolainen rehtori Martti Hellström alusti ponsiesitystään OAJ:n valtuuston kokouksessa viime viikon torstaina. Hellström puhui sisäilmaongelmista ja opettajiin kohdistuvasta väkivallasta ja vaati, että työnantajan vakuutusturvan pitäisi korvata opettajien terveydelle aiheutuneet vahingot täysmääräisesti. 

Ponsiesityksen jälkeen valtuutettujen rivistöstä nousi sankka lappumeri kannatuksen merkiksi.
Valtuusto päätti edellyttää, että OAJ:n hallitus yhdessä Akavan kanssa ryhtyy kaikkiin tarvittaviin toimiin asian edistämiseksi. Tavoitteena on, että työnantajan huolehdittavaksi säädetty vakuutusturva saadaan kattamaan täysimääräisesti kaikki ne kulut, joita opettajille aiheutuu muun muassa oppilaitosten ja päiväkotien sisäilmaongelmista ja väkivallan uhriksi joutumisesta työpaikalla."

Jutussa jää kertomatta opettajamme Sari Karjalaisen merkittävä osuus tämän ponnen taustalta. Mutta mehän  tiedämme ja muistamme sen.

Ensi syksyn kolmosten vanhempainilta

TIISTAI-ILLAN kruununa oli ensi syksyn kolmasluokkien ensimmäinen vanhempainilta. Kouluravintola oli lähes täynnä isiä ja äitejä. Rehtorin 10 minuutin alustus venyi 50 minuuttiin.  Oli kuitenkin tärkeää  käydä läpi ajankohtaisia asioita mm. koulurakennuksen tilasta, ensi lukuvuoden talousnäkymistä, tuen mahdollisuuksista ja tietysti tavasta, jolla kolme kakkosluokkaa on yhdistetty kahdeksi kolmosluokaksi. 

Ehdimme käydä tovin myös tosi kiinnostavaa  keskustelua lippajärveläisvanhempien kanssa. Pohdimme yhdessä tulisiko sanallista arviointia täydentää  numeroarvostelulla jo 3-4-luokilla, minkä Espoon päätökset mahdollistavat. Enemmistö kannatti opettajiemme 3-4-tiimin  esille nostamaa ajatusta. 

Yhteisen osuuden jälkeen Ismo Lehikoinen johdatti oman tulevan  3a-luokkansa vanhemmat tuttuun luokkaansa, ja Anni-Kaisa Eriksson vei omansa Ripan nykyiseen luokkaan.

Mukava ilta. 

Tervetuloa kevätjuhlaan!

Musiikin Vinskiin- ja tähän puffiin-  on säveltänyt Uma Jutila

AURORAN koulun kevätjuhlat pidetään tänä vuonna Espoon Kulttuurikeskuksen Tapiola-salissa torstaina 31.5.2012. 1.-3.-luokkien juhla on klo 18 ja 4.- 6.-luokkien klo 19.  Perheet, joilla on lapsia eri luokilla, voivat valita heille parhaiten sopivan näytöksen.  Toivomme, että lapset pukeutuvat juhlaan sopivalla tavalla.

Juhlaesityksenä on koko koulun elokuva "Vinski".  Sitä on ollut tekemässä melkein koko koulu. Leffassa vilahtaa toistasataa koulumme oppilaista ekaluokkalaisista kutosiin- ja muutama opettajakin. Lauluista vastaa kuorokerho, ja säestyksestä opettajien ja oppilaiden elokuvaorkesteri.

Kevätjuhla on koulun lukuvuosisuunnitelmaan merkitty tapahtuma. Jos lapsi ei voi osallistua juhlaan, huoltajien tulee etukäteen anoa lapselleen lomaa. Anomuslomake löytyy netistä.

Kevätjuhlaan ovat tervetulleita koulumme kaikki oppilaat perheineen ja ystävineen.  Koteihin lähtee tällä viikolla sekä Wilman kautta että reppupostissa viesti, jossa pyydetään etukäteisilmoittautumiset juhlaan, jotta kaikille varmasti löytyy istumapaikka.

Ne oppilaat, joiden vanhemmat eivät osallistu juhlaan, matkaavat juhlaan koululta bussilla opettajien valvonnassa.  Koulu maksaa liput.  Etukäteisilmoittautumislomakkeessa kootaan myös tieto bussikyytiä tarvitsevista.

Samalla muistutamme vielä mahdollisuudesta tilata Vinski-paita (t-paita 10 € ja college 20 €). Tilaukset rehtorin sähköpostiin viikon 20 perjantaihin mennessä. Koti ja Koulu ry. myy esityksessä kopioita elokuvasta 15 €:n hintaan.

Johtamisen kuusi kulmakiveä Aurorassa

Netistä lainattu kuva pomotyypistä, josta taidetaan
haluta eroon  kaikkialla.

VIIKKO sitten 800 espoolaista esimiestä oli koolla Barona-hallista kaupunginjohtaja Jukka Mäkelän kutsusta käymässä avointa keskustelua espoolaisen johtamisen kehittämisestä. Jokainen paikalla ollut esimies velvoitettiin käymään läpi ylimmän johdon ideoimat johtamisen kuusi kulmakiveä  oman yksikkönsä kesken ja raportoimaan omalle esimiehelleen vielä toukokuun aikana, mihin kulmakivistä henkilöstön mielestä tulisi erityisesti kiinnittää huomiota.

Teimme työtä käskettyä maanantaiaamun palaverissa. Jakauduimme kuuteen ryhmään, kukin pohti yhtä kiveä. Kokosimme niistä heränneet ajatukset ja lopuksi panimme kivet pinoon. Näin näistä ajattelimme:

(1) Edellytykset asukaslähtöiselle toiminnalle. Asukkaat on saatava osallisiksi. Henkilöstö on saatava  hyvällä tavalla sitoutumaan. Kunta ei ole vain palveluiden järjestämistä, se on yhdessä tekemistä.  Tekeminen lähtee jatkossa Espoon yhteisestä tarinasta. Palveluihin on varattava riittävät resurssit ja osaaminen. Tekemisestä on saatava riittävästi  palautetta ja sparrausta.

Aurora: Hyviä keinoja ovat kunnan tasolla asukastapaamiset. Asukkaiden tulee saada tietoa päätöksistä ja aloitteista. Henkilöstön on oltava pätevää. Johtajien on oltava tavoitettavissa. Asukkaat odottavat, että ryhmäkokoja ei saa suurentaa. Kouluja tulisi kehittää toimintakeskuksiksi, joista palvelut saisi yhdestä pisteestä.

(2) Johtaminen on vastuullista  edelläkävijyyttä. Johtajilla on oltava kehitysmyönteisyyttä. On oltava myönteinen ihmiskuva ja halua kantaa vastuuta. Tuloksellisuus ja tavoitteellisuus on pidettävä esillä. On arvostettava, että tulokset saadaan yhdessä.

Aurora: Vierastamme koulumaailmassa asiakastermiä; se luo vääriä mielikuvia. Edelläkävijyys ei voi olla itseisarvo: on sanottava minkä suhteen. Jotta tuloksellisuus voi olla kriteeri, on määriteltävä, mitä se koulun suhteen tarkoittaa. Onko viisasta lainata  julkisiin palveluihin ja erityisesti kasvatukseen termit liike-elämästä?

(3) Johtamisella varmistetaan arjen sujuminen. Pois turha, turhauttava työ, sähläys. Antiikin Kreikassa turhaa työtä käytettiin rangaistuksena. Johtajilta vaaditaan hyvää vuorovaikutusta, jotta voi puuttua epäkohtiin. Esimiehen tulee olla läsnä ja vuorovaikutuksessa. Osaaminen on saatava oikeaan paikkaan.

Aurora: Turha työ on turhaa, mutta turhauttava on yhdelle yhtä ja toiselle toista. Johtajan tehtävänä on etsiä kullekin sopiva työ, jossa ei turhaudu. Johtajien aito läsnäolo, paikalla olo on  tärkeää, jotta  turhautuminen huomataan.

(4) Johtamisen roolit, vastuut ja valtuudet ovat selkeät ja yhteensopivat.

Aurora: Opettajien mielestä rehtorin työkenttä on tällä hetkellä laaja, kohtuutonkin, taloudesta työturvallisuuteen. Oikeudellinen vastuu keskittyy juuri hänelle, ei sen korkeammalle johdolle. Kaupunki, joka ei anna johtamiselle ja koulun toiminnalle riittäviä resursseja, ei toimi vastuullisesti. Kouluun ja sen johtaniseen kohdistuvat vaateet  ovat suuret, taloudelliset resurssit eivät.

(5) Johtaminen on ammattimaista  ja ihmiskeskeistä. Se vaatii ammattitaitoa, kykyä olla vuorovaikutuksessa. Taitoa kohdata ristiriitoja.

Aurora: Mitä ammattimaisuus johtamisessa on? Harrastelijamaisuuden vastakohta? Jos johtaminen on ammatti, siihen kuuluvat tehtävät tulisi määitellä selkeästi. Onko niin nyt? Turvataako esimerkiksi  nuorille rehtoreille perehdytys siihen, mitä kaikkea heidän tehtäviinsä kuuluu.  Mitä kaikkea hänen tulee olttaa huomioon oman porukkansa kanssa työtä tehdessään? Saako hän oikeaa koulutusta? Saako hän tukea, jos eteen tulee yllättäviä tilanteita?

(6) Espoo on hyvä paikka kasvaa johtajana, esimiehenä ja asiantuntijana.

Aurora: Kivi toteutuu kun ja jos edelliset kohdat toteutuvat. Nyt tuntuu, että  esimiehet joutuvat tekemään hyvin haasteellisia asioita, ja resurssien kanssa joutuu etsimään luovia ratkaisuja.

Kivet järjestykseen

Tärkeimmiksi johtamisen kulmakiviksi asetimme kivet 3, 4 ja 5.