Kirjoja

Kirjoja

perjantaina, syyskuuta 24, 2010

Opettajuus yhteisöllisessä koulussa ja vähän muutakin


HIENO kouluviikko takana. Kuusi viikkoa hoidettu- ja kaksi jäljellä syyslomaan. Ei hassumpaa. Koulukone käy täysillä. Kerhoista ensimmäiset ovat jo kokoontunet.

Lähetin tovi sitten johtokunnan jäsenille lukuvuosisuunnitelma sähköiset version ja ison kasan sen liitteitä. Kun johtokunta on ne käsitellyt keskiviikkona, alkaa- niin vakaasti uskon- jakso, jossa voimme keskittyä arkea haittaavien ongelmien ratkaisuun. Niitä on jonossa: ilmanvaihto ei oikein toimi, koulun seinät kostuvat ulkoa, varastotilapula....

VIIKON  aikana on tullut tosi paljon kannustavia, iloisia  yhteenottoja. Niin olikin tänään oikein terveellistä kuulla eräältä opettajalta myös toisenlaista vanhempain palautetta: joku perhe on raskaasti pettynyt kouluumme, kun emme toimi samalla tavalla kuin eräs toinen  hyvä koulu. Kuuntelemme toki aina molemmilla korvilla meille annettavan palautteen. Otamme virheistä onkeemme. Hienoa, että jossain espoolaiskoulussa pystytään palvelemaan koteja paljon paremmin kuin meillä. Me teemme parhaamme. Se saa riittää. Kaikkia toiveita emme valitettavasti pysty täyttämään.

HUOMENNA kello soi 5.30. Olen luvannut lähteä Suomen johtavan koulukonsultin Mikko Salosen kaveriksi upouuteen Akaan kaupunkiin puhumaan opettajuudesta yhteisöllisessä koulussa.  Aurora on jotain siihen suuntaan, mutta luentoni  perustuu ennen muuta opettajuutta ja sen muutoksia koskevaan tutkimukseen. Yksi keskeinen lähteeni on Janne Säntin väitöskirja (2007) "Pellon pientareelta akateemisiin sfääreihin : Opettajuuden rakentuminen ja muuttuminen sotienjälkeisessä Suomessa opettajien omaelämäkertojen valossa." Palaan kirjaan vielä parin viikon sisällä tarkemmin.

Salonen noutaa minut koululta kello 6.30. Takaisin pääsen junalla. Juna Toijalasta lähtee klo 15.28, joten ehdin vielä viettää vapaatakin.

Luennon valmisteluun kului  melkoisesti aikaa, mutta olen teemasta tosi innoissani. Toivottavasti  saan  käydä tuosta teemasta vielä toisenkin kerran turneella.  Itse asiassa yksi ihan merkittävä keikka  onkin huulilla.


SAIN tänään emailin, joka kohotti itsetuntoa oikein monta metriä. Ben Furmanilta ilmestyy uusi kirja, joka julkaistaa Kirjamessuilla. Arvatkaa ketä BF oli toivonut kirjan esittelyyn haastattelijakseen? Arvatkaa suostuiko hän? :-)

5 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Suhtautumisesi kielteiseen palautteeseen oli aika yliolkaista. Pitäisikö olla vähän nöyrempi asenne? Tyylisi voi ärsyttää joitakin vanhempia. Rehtorin on oltava aidosti perheiden puolella. Teeskentelyn huomaa...

Martti kirjoitti...

Hyvä anonyymi

Kiitos mielipiteestäsi siitä, millainen rehtorin olisi hyvä olla. Ymmärrän ponttisi, vaikka en valitettavasti siihen kaikin osin osaakaan yhtyä.

Minulla on ollut ilo vetää Auroran koulua yli 20 vuotta. Näinä vuosina koulumme on saanut uskomattoman paljon arvostusta ja kiitosta oppilailta, vanhemmilta, yliopistolta, optetushallinnosta ja jopa kansainvälisiltä organisaatioilta.Teemme tiivistä ja rakentavaa yhteistyötä koulumme vanhempien kanssa mm. Koti & koulu ry;ssä. Jos olet koulumme oppilaitten vanhempia, suosittelen, että tulet mukaan toimintaan.

Paljosta suitustutuksesta huolimatta tietenkään kaikki perheet eivät ole tyytyväisiä kouluun, eikä minuun sen johtajana.

Tässä vaiheessa uraa - 3,5 vuotta eläkkeeseenä- olen rehtorina aidosti ylpeä Aurorassa tekemästämme työstä. Olemme saaneet tosi paljon hyvää aikaa. Työmme innostaa myös muita kouluja, uskot tai et. Meillä on hienot opettajat. Ja hienot oppilaat.

En osaa yhtyä näkemykseesi, että rehtorin tehtävä olisi olla (vain) perheiden puolella. Koululla on monta asianosaistahoa: perheet, lapset, Espoon kaupunki, opettajat, muu henkilökunta, kouluhallinto,valtio.... Rehtori on toimija, jonka on oltava kaikkien puolella. Ja ennen muuta lapsen.

Se vaatii esiinnostamaasi nöyryyttä, mutta myös kykyä sovittaa erilaisia odotuksia niin, että kaIkkien toiveet toteutuvat optimaalisesti. Ja paineensietokykyä, kun joku odottaa enemmän kuin mihin pystytään.

Rehtorit ovat paljon vartijoina. Kannan sitä vastuuta nöyränä mutten nöyristellen.

Oikein hyvää viikonloppua!

Anonyymi kirjoitti...

Vähän joskus kuulostaa siltä, että nöyristelet aika paljon tuonne opetushallinnon suuntaan. Oppilailta ja vanhemmilta tuleva arvostus ja kiitos on ainoa, jonka pitäisi jotain merkitä. Miks ihmeessä yliopiston, opetushallinnon tai "jopa" kansainvälisten organisaatioiden pitäisi antaa koululle kiitosta?

Martti kirjoitti...

Hyvä anonyymi!

Aurorassa huoltajapalautetta kerätään säännöllisesti. Huoltajat ovat keskimäärin oikein tyytyväisiä jopa ylpeitä lapsensa koulusta.

Koulu on valtion ja kunnan ylläpitämä sivistyslaitos edelleen, ja opetushallinto ohjaa kansainvaltaisesti syntyneiden päätösten toimeenpanoa.

Huoltajat eivät minun ajattelutavassani ole asiakkaita vaan arvokkaita kasvatuskumppaneita.

En tunnista kuvaamasi nöyristelyä. Et taida oikesti tuntea minua:-)

Martti kirjoitti...

Blogin moderaattorina lopetan nyt keskustelun perheiden arvostamisen merkittävyydestä tähän.

Julkaisen jatkossakin mielelläni kirjoitukset, joissa kouluun liittyviä asioita tarkastellaan erilaisia näkökulmista.

En julkaise kirjoituksia, joissa haastetaan riitaa tai loukataan muita ihmisiä.