Ukista koulun kautta Sistan kampanjan starttiin

OLIMME sopineet, että päivä alkaa vasta klo 9-ja hienolta se tuntuikin. Ehti luovuttaa huoneen rauhassa. Viimeinen seminaaripäivä on irroittautumista. Hommat hoidettiin. Käteltiin. Ja sitten autoon.




KOTIMATKAAN meni nyt hieman yli 3 tuntia. Pysähdyin nimittän Kasvihuoneilmiössä pikkuostoksilla. Pakkanen kuihtui kokonaan. Piipahdin koululla tyhjentämässä sähköpostia ja sammuttelemassa talon valoja, jotka oliva jääneet jostain syystä päälle. Sitten Niittykumpuun valtuuston puheenjohtajan Markku Sistosen vaalikampanjan avajaisiin. Olin luvannut vetää pienen visan.



ENPÄ ole tällaisissa tilaisuuksissa liikaa ollutkaan. Illan veti oikea radiojuontaja. Musasta vastasi tosi taitava tyttöbändi "varmat päivät", joka oli oikein tehnyt biisin Sistalle.



OHJELMASSA oli myös mainio imitaattoriosuus. ja sitten minun visani. Keskityin vuoteen 1957. Semmoinen päivä. Joku kysyi olenko päättänyt ryhtyä politiikkaan vai olenko vain sistan ystävä. Kerroin, että aivoissani on täysin kehittymättä poliittisen toiminnan osa. Olen koulupolitiikko, ja autan kaikkia kouluille sydämensä antaneita. Huomenna autan kokoomuslaisia.

Reppumiehenä Uudessakaupungissa III osa b

GASTAHAUS POOKI on kuuluisa majapaikka. Muutama pieni huone, ja enempää ei vieraita mahdu. Aamulla monipuolinen aamiainen, ja sitten töihin kävellen muutama sata metriä raikkassa talvisäässä. Hotelli sijaitsee aivan uudenkaupungin keskustassa, ja se on erityisen tunnettu hyvästä ruuastaan. Kävimmekin tänään porukalla lounaalla. Oma mersu on seisonut pikkuruisella pihalla. Täällä etäisyydet ovat niin pienet, ettei ajella juuri kannata.



TOISEN seminaaripäivän pääteemoja oli kaksi: kehittämishankkeiden läpikäynti ja Kari Karvosen Oulusta virtuaalisesti vetämä session rekrytoinnista. Molemmat sujuivat hyvin. Töitä tehtiin perinpohjaisesti. Ja Karvosen sessio oli minulle ja monelle muullekin ihan ekakerta, kun luennoitsija on muualla. Tässä tapauksessa Oulussa. Jaa-a. Alkaa olla kurssi kasassa. Huomenna on sitten hyvästijättöjen aika,



Viimeisen jakson kunniaksi menimme oikein tilausbussilla paikallisen pankin saunalle kestittäviksi. Tarjolla oli saunaa, muonaa ja karaokea. Ilmapiiri on letkeä ja naurua täynnä. Avainsanoja mukana olleille: avautua. ilmakitara. jari.oppilaiden kertomat vitsit.

Reppumiehenä Uudessakaupungissa III

AAMULÄHDÖT ovat siinä mielessä minulle hankalia, että en malta odottaa herätyskelloa. Silti tavaroiden pakkaus venyi, ja pääsin matkaan 6.45. Pimeässä ajo on toinen juttu, josta en ihan tykkää. Enkä kovasta pakkasesta. Matka Espoosta Uuteenkaupunkiin on kuitenkin pääosin hyvää tietä. Kapea pätkä ulottuu Hiidenpirtistä noin 30 km länteen. Sitten aukeaakin taas moottoritie. Ja koko ajan valo lisääntyy. Olin perillä 9.30, joten 239 km:iin kului aikaa 2t 45 min.



VUOSILOMAA siis vietellään rexikoulutuksen merkeissä. OPEKON Uudenkaupungin ryhmään (61) kuuluu 23 rexiä. Aloitimme tänään III-seminaarin, johon kuluu kolme päivää. Todistukset ryhmä saa syksyllä isossa "promootiossa" yhdessä 200:n muun koulutuskokonaisuuden suorittaneen kanssa. Näyttää siltä, että porukka on tehnyt tunnollisesti töitä, ja rästitkin hoituvat.





OLEN rakentanyt ohjelman niin, että tämä III-seminaari on pitkälti päättötöiden esittelyä. Ensimmäisenä päivänä teematiimit esittelivät ensin toisilleen ja sitten meille muille omia käyttöteorioitaan. Luovia, monipuolisia ratkaisuja. Tekijöidensä näköisiä. Oma osuuteni rajoittui Auroan työhyvinvointihankkeen esittelyyn casena. Muutoin kouluttaja on "muodikkaasti" fasilitaattori, joka rakentaa mahdollisuuksia oppia. ja tällä kertaa erityisesti vertaisilta.

Lepopäivän touhuja

TAMMIKUUN viimeinen sunnuntai ei valitettavasti täyttynyt kokonaan levolla. Työsumaa riittää vielä ensi viikoksi. Sitten pitäisi hommien helpottaa mukavasti. Klo 10-14 kokoontui oppimateriaaltyöryhmämme Helsinkiin. Tekstit alkavat olla valmiita. Sitten koululle tulostamaan papereita. Tarvitsen niitä nimittäin maanantaista keskiviikkoon vuosiomalla reppumiehenä Uudessakaupungissa. Sitten kotiin. Hieman asuntoyhtiön asioita ja sitten Luokanopettajan päiväkirjan oikolukua. Eiköhän se tästä. Onneksi ei tarvitse tehdä veroilmoitusta!!!

Terveisiä Educasta

KAUNIISSA talvisäässä ja lähes hyvissä ajoissa aamulla autoon ja kohti Pasilan Messukeskusta. Minulla on vielä Okka-säätiön hommiin liittynyt autotallinavain, joten parkkipaikkakin löytyi helposti. Sitten vaan opetusalan suurimmille messuille.

PEDAGOGISILLA järjestöillä oli yhteinen pömpeli, ja siellä Luokanopettajaliitolla ihan hyvä kulmapaikka. Kuvassa puheejohtaja Matti Sippola, jolle jokainen uusi jäsen oli ilonaiheita. Tällä kertaa oli mahdollista liittyä jäseneksi suoraan osastolla.



MINULLA oli hommia Ylen osastolla, joten sinne kuitenkin ensimmäiseksi. Olin luvannut haastatella Ylen pääjohtaja Mikael Jungeria "Opettajat kysyvät"-osuudessa. Jututin häntä median ja lasten suhteesta, ja varattu 15 minuuttia meni nopeasti. Ammattijohtaja Junger oli miellyttävä tuttavuus. Osasto oli muuten onnistunut saamaan vieraakseen Suomen suosituimman uutistenlukijan Arvi Lindin, ja sen arvaa, että tungosta riitti hänen ympärillään.



Sitten kiertelemään osastoilla. Espoolaiset olivat hieman pahoillaan, että olivat joutuneet mielestään syrjäiseen paikkaan. Messuilla yhtäkkiä ymmärsin, mitä Ziehe varmaan tarkoitti teoksessaan (1991) " Uusi nuoriso", kun hän kirjoitti, että koulun tilanteet eivät milloinkaan ole itsestään selvästi sellaisia, että osanottajat ryhmittyisivät niissä oppisisältöjen ympärille. Sisältö muodostaa oikeammin taustan, jota vasten on käynnissä aivan muita prosesseja. Juuri niin minä ja moni muu messuilla toimii. Tuttujen tapaaminen on mukavinta. Ja mukavasti heitä riittikin. Espoolaisia rexejä oli liikkeellä ainakin Haukilahdesta, Laurinlahdesta ja Laajasalosta. Opettajatuttuja oli vieläkin enemmän.Yhteistyökumppaneista ehdin vaihtaa ajatuksia mm. Pelkosen Markun (Datafisher), Pekka Santalahden (PS-Kustannus) ja mm. J-P Heinosen kanssa (Lasten Keskus).

Kunniamerkkien luovutustilaisuudessa

OSA Kuvista napattu Espoon intrasta


OLIN EKSYÄ lumipyryssä perjantaina puolen päivän jälkeen. Sen verran harvoin sitä on saanut kutsun kaupunginjohtajan edustustilaan, ettei kartta ole painunut syvälle aivoihin. Edellisen kerran kutsujana oli apulaiskaupunginjohtaja Liisa Tommila, ja Liisan ajoista on jo kauan. Pikkukengissä sitä sitten sipsutteli lumikinosten seasta- mutta ihan ajoissa upeaan kartanoon.

NYT KUTSUJANA oli kaupunginjohtaja Marketta Kokkonen. 15:lle Espoon työntekijälle luovutettiin Tasavallan presidentin myöntämä kunniamerkki. Ohjelmassa oli puheita, klassista musiikkia, kuohuviiniä ja kakkukahvit. Paikalla oli palkituista 13, koko kaupungin virkajohto ja kunkin oma lähiesimies. Ja kaikki palkitut olivat pukeutuneet juhlavasti tummiin asuihin. Minäkin oikein ostin Stockmanilta puvun tilaisuutta varten.

KAUPUNGINJOHTAJA kertoi olevansa ylpeä kaupunkinsa henkilöstön vahvasta ja monipuolisesta osaamisesta. 15 työntekijän palkitseminen kunniamerkillä on poikkeuksellista. Kunniamerkin saaminen kun edellyttää paitsi oman työnsä hyvää osaamista myös näyttöä laajemmasta valtakunnan tason vaikutustyöstä. Hän oli iloinen myös siitä, että tällä kertaa merkkejä saivat kaikkien hallintokuntien edustajat.



Jokaisen palkitun oma esimies esitteli tämän. Yritin vimmatusti saada sanelukoneeni toimimaan. Olisihan se nimittäin ollut kuin olisi päässyt kuuntelemaan omia muistopuheitaan ja etukäteen. Kone kuitenkin kiukutteli, ja omat kehut jäivät muistinvaraiseksi. Minut siis esitteli hallintopäällikkö Marjo Tuoriniemi filosofian maisteriksi ja kasvatustieteen tohtoriksi, joka on paitsi Auroran koulun rehtori myös kouluttaja, Luokanopettajalehden päätoimittaja, mentori, tutori...joka tunnetaan aktiivisena keskustelijana eri tasoilla, joka on vaikuttanut mm. lainsäädäntöön, jolla on lahjat sekä suulliseen että kirjalliseen esiintymiseen...HUH.



Korkeimman kunniamerkin sai ensi viikolla eläkkeelle jäävä pelastusjohtaja Heikki Antero Paajanen. Hän piti kiitospuheen palkittujen puolesta. Puhe oli hienosti rakennettu. Paajanen kiitti kaupunginjohtajaa tilaisuudesta ja myös vaivasta, joka merkkien saamiseksi oli nähty. Nyt muistetut ovat vain promille kaupungin työntekijöiden määrästä. Paajanen korosti, kuinka jokaisen merkin saajan taustalla on yhteisö, jolle kunnia myös kuuluu. Puhetta kevensi mainio sitaatti satojen vuosien takaa. Sen mukaan on aina helpompaa osoittaa olevansa pätevä tehtävään, johon ei ole nimitetty kuin tehtävään, johon on. Paajasen mukaan tällä joukolla onnistuminen työssä on nyt tehty näkyväksi. Se on etuoikeus.

Aurora 1957-2007

TÄMÄ VUOSI on Auroran koulun 50-vuotisjuhlavuosi. Juhlavuoden aikana näymme monilla eri foorumeilla. TV2:n uutisissa olimme SixMixin tyttöbändillä. Ystävänpäivä on seuraava "iskumme". Koulumme opettajabändi avaa valtuuston puheenjohtajan koolle kutsuman opettajille tarkoitetun keskustelutilaisuuden.

Aikani kuluksi innostuin suunnittelemaan bändille tuota tilaisuutta varten logoa. Jospa se kelpaisi porukalle?

Turvamiehiä kouluihin?

OPETTAJILLA on hyvin vaikutusvaltainen lehti: Opettaja. Sen pääkirjoituksilla on painoarvoa. Tänä aamuna 100 000:n opettajan kotiin kolahtaa lehti, jossa ehdotetaan sen miettimistä, tulisiko kouluihin palkata turvamiehiä opettajien ja oppilaiden turvaksi. Ehdotusta voi pitää ainakin hätähuutona.

Opettaja-lehden päätoimittaja Hannu Laaksola kirjoittaa, että oppilaat ovat aiempaa useammin väkivaltaisia opettajia kohtaan ja ongelma on valtakunnallinen. Esimerkiksi Helsingin peruskouluissa opettajat ovat kokeneet väkivaltaa viimeisen puolen vuoden aikana 150 kertaa, mikä on yli nelinkertainen määrä viiden vuoden takaiseen. Keskimäärin se tarkoittaa yhtä pahoinpitelyä/koulu. Me Espoossa tiedämme, että ongelma on samansuuntainen täällä. Ja se koskee valitettavasti myös meitä Aurorassa. Ja ihan suuressa määrin meitä.

PUHEENVUORO on tärkeä ja surullinen. Väkivaltaisesti käyttäytyvän lapsen rauhoittamiseen kouluissa ei ole henkilökuntaa. Tarkat ohjeet toimivallasta puuttuvat nekin. Hältysranneke olisi erityisluokilla välttämätön- mutta tekemämme ehdotus on maannut jo kuusi kuukautta hallinnossa. Periaatteessa apua pitäisi saada lastensuojeluviranomaisilta. Se on tukossa. Perheiden pitäisi saada apua perheneuvoloista. Tukossa. Meillä on liian vähän sairaalakoulupaikkoja. Ja sieltä puuttuu kuulema ammattiväkeä. Jäljelle jää viisi mahdollisuutta saada apua tilanteeseen hälyttää poliisi, tilata koululle ambulanssi, keskeyttää lapsen koulupäivä ja pyytää vanhempia hakemaan lapsi kotiin, erottaa oppilas määräajaksi (erottamisen tekee johtokunta) tai siirtää lapsi yksityisopetukseen. Mikään niistä ei auta kun kriisi on päällä.

OPETTAJAN artikkelissa esitetään käsite: koulukuntoisuus. Helsingin opettajien työsuojeluvaltuutetun Eeva Topparin mukaan kouluissa on paljon oppilaita, jotka eivät ole koulukuntoisia. Ongelmainen lapsi oirehtii usein, ja hän saattaa käydä monta kertaa yhden tai usean opettajan kimppuun. Henkisen ja fyysisen väkivallan takia moni opettaja on jo joutunut sairaslomalle tai ennenaikaiselle eläkkeelle.

Kaikki lapset eivät valitettavasti pysty käymään koulua edes pienryhmässä tilanteessa, jossa he eivät saa vahvaa kuntoutusta. Tunnemme tapauksia, joissa vakavastui oirehtivaa lasta ei oteta sairaalakouluun hoitojaksolle, koska siellä ei ole riittävän asiantuntevaa väkeä näin vaikeiden ongelmien käsittelyyn. Niinpä lasta pidetään koulussa!!!

Koulun johtamisesta Vanajalinnassa

VANAJALINNA on käsittämättömän upea kongressihotelli lähellä Hämeenlinnaa. Ihan kävi kateeksi ruotsinkielisen opetuksen tulosyksikön rehtoreita ja päiväkotien johtajia. He pitivät tämän vuotisen kaksipäiväisen seminaarinsa nastoissa puitteissa. Aamukiireitteni vuoksi olimme sopineet opetustoimenjohtaja Barbro Högströmin kanssa, että saan ajaa ihan rauhassa. Niinpä oma koulutusosuuteni aloi 13.45- ehdin jopa syödä maittavan lounaan.

TEEMANANI oli koulun johtamisen käyttöteoria koulun kehittämisen välineenä. Kyseessä oli ihan ensimmäinen kerta, kun vedin koulutusta ruotsiksi. Mutta porukka oli niin ystävällistä, että luulen, että sessio sujui ihan siedettävästi. Olen vahvasti sitä mieltä, että me kaikki hyödymme, jos ja kun suomenkielinen ja ruotsinkielinen opetustoimi alkavat tehdä tiivistä yhteistyötä. Tämä oli yksi avaus siihen.

Kansalaisvaltuuskunta vaati koululaisille tilaisuuksia harrastaa

AAMULLA MEINASI MENNÄ hermo. Herätys oli kohdallaan (5.40). Päivän kahden luennon viimeistelyä Batteryn voimalla. Klo 8.10 mersuun, ja suunta kohti Helsinkiä. Kehä III tukossa. Hämeenlinnan tie tukossa. 25 km:n matka Katajanokaalle kesti lähes 1,5 tuntia! Onneksi katsoin ohjelmaan väärin, ja luulin, että oma puheenvuoroni on klo 10, 20 minuuttia myöhässä. Olisin hermostunut. Olin salissa klo 9.41. ja ehdin ihan hyvin.

Katajanokalla on Kirkkohallituksen komea rakennus, ja sen seitsemännessä kerroksessa kokoontui kansalaisvatuuskunta, joka halusi turvata kaikille koululaisille- ja erityisesti yli 12-vuotiaille mahdollisuuden harrastaa koulussa. Seminaarin rakenne oli jännittävä. Kesto klo 9-11. Alustusten pituus 10 minuuttia. Viehtättävien kahden nuoren kommenttipuheenvuorot. Muutama hauska äänestys. Ja sitten nuorisotutkija Tommi Hoikkasen johdolla keskustelutuokio.


KUVA: Kansalaisvaltuuskunta koostui merkittävien järjestöjen johtohenkilöistä. Luokanopettajaliittoa edusti puheenjohtaja Matti Sippola

ALUSTAJISTA poliittisesti painavin oli opetusministeri Antti Kalliomäki, joka huudatti esiin "läskikapinaa". Case-esimerkkejä oli kaksi. Turussa on käynnissä hyvin mielenkiintoinen "Koulu liikkelle-projekti", jossa on keskitty vaikka mitä, jotta nuoret saadaan liikkumaan. Toisena esimerkkinä oli sitten Auroran koulun tapa järjestää harrastustoimintaa.



Olin tehnyt 25 dian koosteen koulumme kerhotoiminnasta ja mm. turvallisen iltapäivän kokeilusta. Yleisö otti alustuksen oikein ystävällisesti vastaan. Juhan upeat kuvat sokaisivat yleisön niin, että monessa kommentissa luultiin, että Aurora on ihannekoulu. En kauheasti korjannut mielikuvaa:-) YLE tuli sen innoittamana kuvaamaan siitä paikasta koulumme bänditoimintaa. Klo 18 kakkosen uutisissa sitten näkyi, kuinka SixMixin tyttöbändi soittaa.

Tommi Hoikkanen johti upeasti keskustelua. Keskeinen ja mielenkiintoinen jännite vallitsi sen suhteen, pitääkö/voidaanko vapaaehtoisuuteen perustuva harrastaminen valjastaa koulukoneen hoidettavaksi. Onko koulu oikea paikkaa harrastaa? Erityisen voimakkaasti asia vieroksui Opetushallituksen uusi Aslak Lindström eli Markku Rimpeläinen.



TILAISUUDEN lopuksi arkkipiispa Jukka Paarma tiivisti lopuksi käytyä keskustelua kolmeen käsitteeseen Innostus Resurssit ja Yhteistyö.

Auroran koulun korjauksen tarpeessa

KUVA:Black Sweep


AURORAN koulun johtokunta ja Auroran Koti ja Koulu ry olivat järjestäneet torstai-illaksi koulun ruokasaliin keskustelutilaisuuden teemalla "Auroran koulu korjauksen tarpeessa – mutta päätökset viipyvät". Tarkoitus oli tarjota vanhemmille tilaisuus keskustella asiantuntijoiden kanssa koulun korvaavasta lisärakentamisesta ja vanha päärakennuksen peruskorjauksesta. Paikalle saatii koulun edustajien lisäksi kaupungin puolesta peruskorjauksen suunnitteluun osallistuvia virkamiehiä.



KUVASSA: Koulujen saaneerausasioiden asiantuntijoita: Lars Hagman, Sinikka Sorvari ja Seppo Holste.

Tilaisuudessa kerrattiin koulun korjaussuunnitelmien historiaa. Tällä hetkellä Auroran korjausvuoro on investointiohjelmassa vuosilla 2010-2012. Paikalla olleet vanhemmat saivat hyviä neuvoja siitä, miten koulu voidaan tuolla sijaluvulla myös pitää.

Työhyvinvointiin voi vaikuttaa

SPECIAL OFFER vain blogin lukijoille. Etukäteispaljastus luonnoksesta Espoon intraan ja koulu-uutisiin tulevasta pikkujutusta.

Martti
................................................................................................................................
Jonna Suometsä:
AURORAN KOULUSSA TARTUTTIIN HÄRKÄÄ SARVISTA: TYÖHYVINVOINTIIN VOI VAIKUTTAA

Auroran koululla aloitettiin syksyllä 2005 työhyvinvointihanke, jonka tarkoituksena oli lisätä koulun henkilökunnan, erityisesti opettajien, työhyvinvointia ja sitä kautta koulun toiminnan tavoitteellisuutta, vaikuttavuutta ja tehokkuutta. Erityisen työhyvinvoinnin kehittämishankkeen käynnisti vuonna 2004 tehdyn KUNTA 10 -tutkimuksen tulokset. Niiden mukaan työ kuormitti opettajia ihan liikaa. Yhdessä opettajat päätyivät tulkintaan, että erityisesti kuormaa aiheuttivat työn fyysinen rasittavuus, muutokset, kiire (liika työtä), paine ja oppilaiden väkivalta. Vastaavasti tulkittiin, että yhteisöä pitää pystyssä tunne oman työn hallinnasta ja hyvä ilmapiiri.

Pienillä ja suurilla teoilla kohti parempaa työhyvinvointia

Puolentoista vuoden aikana käynnistettiin ja toteutettiin 45 eri laajuista tekoa, joilla tavoiteltiin parempaa ja pysyvää työhyvinvointia. " Yritimme keksiä korjaustoimia kaikkiin kuormitustekijöihin. Esimerkiksi kiirettä purettiin heti aluksi kahden kuukauden kokoustauolla. Opettajat tarvitsivat energiaa opetukseen, ja tuossa vaiheessa kokoukset turhauttivat heitä. Kokouksia oli kehitettävä toiminnallisemmiksi ja keskustelevimmiksi. Määräsin voimaan kahden päivän muutosrauhavyöhykkeen. Retkistä ja muista muutoksista oli muistettava tiedottaa ajoissa kaikille, joiden työhön ne vaikuttavat. Opettajat raivasivat siestalla itselleen lepohetken ja kokosivat palapelejä. Vastaavasti oli tärkeää vahvistaa meitä pystyssä pitävää työnimua. Opettajabändi varasi säännöllisen harjoitteluajan. Hupitoimikunta suolsi hauskoja tapahtumia. Oleellisempaa, kuin mitä korjausliikkeitä tehtiin, on se, että niitä tehtiin. Siitä syntyy tunne että voimme itse vaikuttaa asioihin", kertoo rehtori Martti Hellström. "Eikä kaikkien ideoiden tarvitse edes toimia", jatkaa Hellström.

"Yksi tärkeimpiä oivalluksia oli, kuinka tärkeää on tehdä työtä yhdessä. Meillä on nyt hurjaa intoa tehdä panna luokkia oikeasti yhteen ja tehdä töitä työparina. Ensi lukuvuonna näin toimii jo neljä luokkaa ", mainitsee Hellström.

Auroran koulun työhyvinvointihankkeeseen haettiin tukea myös kaupungin järjestämästä koulutuksesta. Koulun johtoryhmä osallistui johtotiimikoulutukseen ja rehtori JET-koulutukseen ja muutosjohtamisen koulutusohjelmaan.

Tulokset kertovat positiivisesta muutoksesta

Hankkeen tuloksia mitattiin kaksi kertaa vuoden 2006 aikana. Päämittarina käytettiin työhyvinvoinnin itsearviointilomakkeita. Näistä saatuja opettajien työhyvinvoinnin kokemusta kuvaavia tuloksia täydennettin opettajien sairauspoissaolojen ja raportoitujen väkivaltatapausten määrällä. Tulosten perusteella näyttää siltä, että hanke on onnistunut päätavoitteissaan: työn kuormittavuus saatiin laskemaan hyväksi koetulle tasolle ja työn imu säilyi silti korkeana. Puolitoista vuotta työhyvinvointihankkeen aloittamisesta voi todeta, että opettajien subjektiivinen, koettu työhyvinvointi on korkealla tasolla.

Syksyn KUNTA 10 -tulokset julkaistaan maaliskuussa

Kysyttäessä ohjeita tulosten käsittelyyn rehtori toteaa, "Kunta 10 -tulokset kannattaa käydä reilusti läpi koko työyhteisön kanssa ja katsoa peiliin, jos kehitettävää löytyy. Jos koulu uskaltaa vertailla omia tuloksiaan muiden koulujen tuloksiin, saadaan nopeasti käsitys omista vahvuuksista ja kehittämiskohteista.Tulosten tuijotteluun ja tulkintaan tarvitaan aikaa. Mikä meitä syö? Mistä me saamme energiaa? Ja sitten ideoimaan korjausliikkeitä. Onko jokin muu koulu onnistunut ratkaisemaan meitä rassaavan seikan? Keksitään, kokeillaan ja korjaillaan."

Auroran koulussa työhyvinvoinnin kehittäminen jatkuu. "Saimme juuri valmiiksi tulospalkkiokokeiluhakemuksen. Jos kaikki menee hyvin, työnhallintamme vahvistuu; voimme vaikuttaa jopa omaan palkkaamme. Tarkoituksena on myös kokeilla työnriisumista. Meidän on opittava karsimaan työstä turhaa. Paineita keventää, jos onnistumme konseptoimaan opettajia stressavia vanhempien kohtaamistilanteita vaikeissa asioissa. Hieman jännittää, kuinka työhyvintimme kehittyminen näkyy, jos näkyy, maaliskuussa saatavissa KUNTA 10-tuloksissa", Hellström päättää.

Mukavia asioita

EN ERITYISESTI pidä pakkasesta, mutta onhan se upeaa, että maa on valkoinen pitkästä aikaa. Koulun kenttääkin jäädytetään, joten nyt päästään liikuntatunneilla ulos. Ja jois ulkona palelee, niin sisällä tuleelämmin, kun saa jakaa oppilaille Aristokatti-tallenteita. Moni kertoi posket punaisina jo katsoneensa sen kotona. Ylilaatua tällainen palvelu, mutta olkoon.

PUHELIN on kiva keksintö, jos tulee mukavia puheluita. Tänään tuli. Työhyvinvointihankkeemme on koettu niin tärkeäksi, että siitä tehdään pikkujuttu Espoon sivuillekin. Tässä muutaman viikon sisällä tuota julkisuutta on niin paljon, että sitä alkaa hieman pelätä vastareaktiota. Viime viikolla hanke oli esillä TalentHausin päätösseminaarissa, muutaman viikon kuluttua tv:ssä (Duuniblues), huomenna koululla on saneeraukseen liittyvä tilaisuus ja minä taas äänessä, torstaina esiinnyn kansalaisseminaarissa ja Vanajalinnassa, keskiviikkona on pikku juttu LänsiVäylässä, perjantaina on se kunniamerkkienjako ja lauantaina pitäisi vielä haastatella YLEN pääjohtajaa Educassa YLEN osastolla.

Niin, että kun huomio kasautuu näin yhteen ihmiseen, pyysin Espoon sivuille juttua tekevää myymään aihetta sillä, että KUNTA 10 uudet tulokset tulevat maaliskuussa, ja työhyvinvoinnille voi tehdä jotain, jos haluaa.

Uutta kantelusta

KANTELU on jokamiehen oikeus valittaa virkamiehen toiminnasta, jos tuntee itsensä kaltoin kohdelluksi. Tämän aamun STT:n uutisen mukaan "yhä useampi kantelee oikeusasiamiehelle". Viime vuonna oikeusasiamies sai yli 3 600 kantelua. Määrä oli kasvanut vuodessa 10 %. Suurin osa kanteluista koski sosiaali- ja terveysviranomaisia. Lisäksi oikeusasiamies voi aloittaa omasta aloittestaan tutkimuksia.

AUTTAAKO KANTELU? Kaikista 3500:sta ratkaisuista reilut 15 prosenttia johti toimenpiteeseen, joita olivat tavallisesti huomautus, esityksen tekeminen ja korjaus. Peruskoulujen toiminnasta valituksia on tehty tällä vuosituhannella vain muutama.

STT:n uutisessa on linkki sivulle, josta pääsee lukemaan päätöksiä: http://www.oikeusasiamies.fi/Resource.phx/eoa/ratkaisut/index.htx

Työn merkeissä hyvää viikonloppua

SUNNUNTAI HUOMENTA, hyvä päiväkirja. Pakko todeta heti aluksi, että hiukka harmittaa, että kellokoneistosi käy omia aikojaan. Nytkin on muka vielä lauantai ja klo 23 ja risat. Siis 11 tuntia myöhässä. Päiväkirjani asuu ilmeisesti jenkeissä.

TÄNÄ AAMUNA pohdin kahtaa teemaa. Ensin muutama asia turvallisesta iltapäivästä. Sitten Juha Siltalan luennosta Seinäjoella.

ENSI VIIKON torstai on jännittävä päivä aamusta alkaen. Minut on pyydetty pitämään 10 minuttin alustus alakoulujen harrastuskerhotoiminnasta kansallisen oppilaitten harrastustoiminnan mahdollisuuksia parantavan kansalaisliikkeen toiseen seminaariin. Puheenjohtajana on arkkipiispa itse. Pyyntö liittyy Espoon hahmotelmiin käynnistää Aurorassa kokeilu, jossa kustannusneutraalisuuden periaatetta kunnioittaen pyritään luomaan 3-6-luokkalaisille lapsille turvallinen iltapäivä.

VALMISTELEVA työryhmä piti perjantaina tämän vuoden ensimmäisen kokouksensa. Keskustelimme pitkään toisaalta volyymi- ja kohdennuskysymyksistä, toisaalta käytännön asiosta. Jos rahaa ei ole, onko realistista tavoitella edes yhtä kerhotuntia jokaiselle oppilaalle? Vai pitäisikö erityisesti etsiä käsiin syrjäytymisvaarassa olevat? Ja kuinka moni oppilas todella haluaa tulla iltapäiväkerhoihin? Käytännön kysymykset (tilat, ruokailu jne.) vaativat nekin vielä lisäselvittelyä.

SOVIMME, kuinka valmistelussa nyt edetään. Harrastuskerhojen tarpeen selvittely on Aurorassa jo aloitettu. Oppilasparlamentaarikot kyselevät asiaa parhaillaan luokissaan. Vanhemmille tehdään kysely helmikuussa. Maaliskuussa kartoitetaan sitten kolmannen sektorin, kunnan toimialojen ja eri oppilaitosten kiinnostus toimia kerhopalvelujen tarjoajana omalla alueellamme. Mm. Koti ja Koulu ry:llä olisi mahdollisuus anoa lääninhallitukselta rahaa harrastustoiminnan järjestämiseen (dl 28.2). Lautakuntaan hankesuunnitelma vietäisiin sitten toukokuussa tai kesäkuussa. Päätimme lisäksi tehdä opintomatkan Etelä-Sipoon kouluun juuri talviloman alla. Pyörää ei kannata keksiä joka paikassa uudestaan.

PÄIVÄN perushahmotus on säilynyt koko suunnitteluvaiheen syyskuussa esittämäni mukaisena. Näyttää siltä, että ratkaisussa todella kustannustehokas on iltapäivän vapaa "leikkikenttätoiminta".


KUVA: Lainattu Hgin yliopiston sivulta: www.helsinki.fi/historia/ images/siltala.jpg

PROFESSORI JUHA SILTALAN LUENTOON on pakko palata. Yksinäinen ratsastaja saapui mustissa vaatteissaan, tiedemies luennoi kuin runoilija tai kansankiihottaja, kosketti ja sai ajatuksia liikkeelle. Kuuntelen Siltalaa kuin bändiä, joka soittaa lempimusiikkiani, joka kerta vanhan ja tärkeän uudelleen raikkasti sovittaen ( vrt. Beatlesin "LOVE").

ANALYYSI oli jälleen teräksen kirkas. Keskiluokan syvenevän työpahoinvoinnin primus motor on ylikapasiteettikriisi, jota on yritetty 30 vuotta ratkaista. Kysyntää on yritetty lisätä. Kustannuksia on alennettu halventamalla työtä. Toiset on ajettu yli- toiset alitöihin. Tehostamisen malli on haettu prosessiteollisuudesta. Työ on standardisoitava niin, että sen osaa tehdä mahdollimman halvasti koulutettu työntekijä.

ANALYYSI on ihanan moralistinen. Pahan takana on pääoma. Pieni, pieni osa, prosentin kymmenesosa ihmisistä kahmii itselleen rikkaudet. He ovat globalisaation voittajat. Se ei enää sido pääomaa kiinteisiin rakennuksiin, henkilöstöön tms. Pääoma hakeutuu kaikkein tuottavimpaan kohtaan. Työvoiman on joustettava. Sitä on verkostoituminen. Palkkatyön pitkä myönteinen kehitys, jossa työ oli mahdollisuus toteuttaa itseään, taantuu palkkatyön alkumuodoksi päivätyöläisyydeksi. Nuoret ajetaan pätkätöihin. Syntyy alaluokka töihin, joilla ei ole tarkoituskaan elää.

ENNEN HYVINÄ AIKOINA palkkatyö oli eräänlaista pienomistajuutta. Ihminen omisti oman työnsä. Ammattiyhdistys piti huolta mm. irtisanomisen ehdoista. Akateemiset olivat aikaisemmin vapaan ammatin harjoittajia. Heidän työssään oli autonomiaa. Mahdollisuutta nauttia itse osaamisestaan.

130 vuotta kestänyt työajan lyheneminen on nyt kääntynyt laskuun myös akateemisilla aloilla. Keskiluokka tekee yhä pidempää päivää, juoksee pysyäkseen paikallaan. Työssä ei ole enää autonomiaa. Akateemiseenkin työhön tuodaan taylorismia ja fordismia (liukuhihnaa). Johtoideana on yksikkökustannusten pienentäminen ja skaalaedut kaikilla aloilla. Henkilökuntaa vähennetään. Tilalle palkataan kymmenittäin erilaisia laatupäälliköitä. Ihanteena on, että työtä tekevät vaihtuvat kädet monisatasivuisen laatuasiakirjan mukaan laadun varmistaen. Ja laatu tarkoittaa samanlaatuisuutta, McDonaldisaatiota, joka tuottaa kaikkialla maailmassa tasalaatuisia hampurilaisia. Asiantuntijatehtävistä tehdään prosessiteollisuutta, jossa huomio siirtyy tärkeästä (esim. opettamisesta) ihan muihin asiohin: raporttien kirjoittamiseen. Oleelliseksi nousee rakennusten lämmityskulujen tehostaminen. Lastentarhanopettajan, joka haluaisi lukea satua lapsille, onkin sepitettävä satua laatupäällikölle neliöiden käyttöasteesta.

Professionaalisuus on päinvastaista. Se on lupaa käyttää omaa harkintaa. Prosessiteollinen ajattelu vihaa professionaalisuutta. Löysät - harkintavalta- on otettava pois. On paradoksi, että kun kansakunta on koulutetumpi kuin koskaan ennen, johtava ohjausidelogia perustuu kouluttamattomien ihmisten johtamiseen kehitettyyn oppiin.

PISA-TULOSTEN takana on ammattikunta, joinka ammatti on yhä jotakuinkin vapaa. Opettajat tekevät oikeasti tärkeää työtä. Opettajan ammatin attraktio on siinä. Pieni palkka ei tunnu niinkauan kuin työstään saa tyydytystä.

SILTALAN mukaan Stalin oli suuri tayorismin ihailija. Kolhooseissa saavutettiin aina numerotavoitteet, mutta vilja mätäni. Ihmisiltä puuttui halu tehdä työtä. Syynä taylorismin menestykseen professori pitää julkisen johdon omaa näköalattomuutta. Se uskoo, että näennäismarkkinoilla luodaan markkinapainetta ottamaan löysät pois. Ei ihme, että alle 40-v opettajista puolet haaveilee jo siirtymistä muihin töihin. Yhä useampaa askarruttaa antamisen ja saamisen epäreilu vaihtosuhde,

STANDARDISOINNIN sijasta tarvitaan innovaatiivisuutta. Innovaatiopuhe on eliitin suosiossa. Mutta heidän tavallaan uusia ajatuksia ei synny. Tärkeitä kysymyksiä ovat, miten voin säilyttää itsenäisyyden ja kuulua joukkoon? Miten luoda yhteisen tekemisen imu? Miten luodaan prosessi, jossa Joku heittää idean ja idea rikastuu matkalla? Se onnistuu vain, kun Ihmiset eivät koe itseään uhatuiksi. Professionaalinen vapaus on sitä, että ihminen antaa enemmän kuin odotetaan.
Ammattieetosta ei voi olla ilman vapautta.

MAN IN BLACK on puhunut. Hän jaksaa käydä yksinäistä sotaansa taylorismia vastaan. Hän ei kutsu puheensa päätteeksi ihmisiä barrikaadeille. Muutaman johtoajatuksen hän jättää:
1. Älä sido puivan härän suuta (myös työntekijän on saatava osana hyödystä)
2. Panoksen ja palkkion suhde on saatava kohdalleen
3. Asiakkuuspuhe lopetettava. (Vanhemmat eivät ole asiakkaita. He ovat isiä ja äitejä, joiden tehtävänä on tukea opettajan aukotoriteettia- jos he ajatattelevat lapsensa parasta).
4. Luotetaan Työväkeen. Jossain voi olla laiskuri, mutta ei kannata polttaa (taylorismilla) koko riiheä yhden hiiren vuoksi.

Pohjanmaan lakeuksilta

TÄNÄÄN NÄIN lunta. Aamulla herätyskello (oikeasti kännykkä) soi klo 5.45. Suihkun kautta mersuun ja asemalle. Juna Tampereelle lähti 7.06. Siellä vaihto Oulun junaan, joka oli Seinäjoella noin klo 10.30. Taksi kertoi, että heilläpäin oli satanut kolme päivää. Pakkasta oli 16° - eikun hiihtämään.



KUVASSA Eteläpohjalaisia luokanopettaja-aktiiveja osastollaan: Matti Sippola ja Karita Koskinen.

MINÄ kuitenkin menin pitämään luentoa aiheesta "Opettajat ja jatkuva muutos" Etelä-Pohjanmaan opettajapäiville. Osallistujia oli lähes 800. 1,5 tunnin ruoka- ja osastoihin tutustumisaika jakoi päivän kahtia. Aamupäivän viimeinen luennoitsija oli muuten Espoosta, tuttu erityisopettaja Liisa Vesterinen





KUVA: MInut oli sijoitettu kahden tähden väliin. Pohjanmaalta kotoisin oleva Juha Tapio soitti 45 minuuttia mukavaa musiikkia ja jutteli leppoisia. Eniten kolahti Tapion tekemä pohjalainen negrospirituaali.






KUVA: Iltapäivän pääluennoitsija oli professori Juha Siltala, jonka luentoa referoin tarkemmin huomenna kunhan olen nukkunut yhden yön yli. 1.5 tuntia puhetta ilman paperia ilman yhtään diaa. Eikä ote herpaantunut hetkeksikään. Uskomaton mies.

MINÄ OLIN siis siinä välissä. Kytkin powerpointin automaattiohjaukselle ja popularisoin väitöskirjani antia vauhdilla 115 diaa/ 45 minuuttia. Yleisö oli oikein ystävällistä ja nauroi oikeissa kohdissa. Hupaukko iski jälleen.

JUNAMATKA kotiin kesti hieman yli kolme tuntia. Helsinkiinkin oli tullut pakkasta ja nenä punaisena kesäkengissä ajoin autotalliin klo 20.32.

PS. Löysin netistä helmikuun lopulla kuvan. Tännehän se sopii.

Rehtorit arvioivat kouluviraston toimintaa

EILEN TORSTAINA kaikki espoolaisrehtorit oli kutsuttu valtuustosaliin. Ohjelmassa oli EFQM:n pohjalle rakennettu oman suomenkielisen tulosyksikömme (omaa sukuaan "kouluvirasto") arviointitilaisuus. Rexeille jaettiin noin 10 sivuinen lomake, jossa asteikolla 1-5 arvioitiin eri asioiden tärkeys, nykytila ja tavoitetila. Muutamaa kohtaa piti avata, muutoin 100-päinen arvioijajoukko eteni nopeasti. Jokainen sai vielä tehtäväksi siirtää antamansa numerot eilisen tai tämänpäivän aikana sähköisesti Wilmaan (espoolainen nettialusta, jossa myös esim. vanhemmat arvioivat koulua). Tulokset käsitellään jo 1.2 pidettävässä strategiapäivässä.

MIKÄPÄ tuossa. Toki arvioidaan, kun pyydetään. Tarkkailin itseäni rasteja vetäessäni. Arvioin yksittäiset osiot nopeasti. Ilman erityistä pohdintaa, kaikki asiat näyttivät olevan "4"-tärkeitä. Kun alitajuisesti? huomasin tämän, rupesin venyttämään asteikkoa 3-5;een, ja joidenkin osalta kakkoseen saakka.

Useissa osioissa aivoni näyttivät toimivan niin, että osioihin syntyi kuvio tärkeys 4-nykytaso 3- toivetaso 5. Ja sitten aivoni alkoivat tietoisesti hakea vaihtelua. Etsin kohtia, joissa voisin laskea tavoitetasoa jopa alemmaksi kuin nykytaso. Ilahduin kun löysin muutaman.

Kun siirsin illan suusssa numeroita nettiin, vaihtui vielä rastin paikka noin 10%:ssa osioita. Joissain olin selvästi lukenut kysymyksen huonosti. Toisissa kohdin tuli arvioitavien suhteen paha mieli, kaduin ja korjailin arvioita ylöspäin. Muutaman yksittäisen osion kohdalla uskalsin sitten kiristää vielä arviointia, kun olin kerran ollut toisissa osioissa ystävällisempi. Pahimmillaan korjausliike oli 1-2 numeroa.

KOSKA tällainen arviointi on salaista, en tietenkään kerro, että arvelen antaneeni tärkeydelle yleisimmin arvosanoja 4 ja 5, nykytilan osalta yleisimmin 3-4 ja tavoitetilan osalta 4-5. Mieleen nousi: tarvitaanko sitä tärkeyden arviointia oikeasti.

Voi olla, että toimin arviointitilanteessa toisin kuin muut. Siis niin, että yksittäisen osion arviointiin vaikuttaakin muiden osioiden arviointi mm. kompensoiden ja että sitä ryhtyy tietoisesti skaalailemaan. jos kaltaisiani on useita, sehän on vapauttava havainto arvioitavan kannalta: tulokseksi saataviin lukuihin ei saa suhtautua kauhean vakavasti. Jos arvio tehdään lonkalta, useiden osioiden osalta arvio olisi voinut olla yhtä hyvin jopa 2 numeron päässä tilanteessa, jos arvioija olisi tarkastanut vastauksensa. Mitä sitten kannattaa tuijottaa: (1) yleistasoa ja (2) siitä poikkeavia piikkejä,

Kirjoitussumaa

TÄHÄN vuodenvaihteeseen on osunut oikein suma kirjoitushommia. Maanantaina lähetin oikoluetun Luokanopettaja-lehden Forssaan painoon. Lehti jaetaan kaikkiin suomalaisiin alakouluihin. Tai ainakin noin 2400:een, joilla on osoitteet. Odotan kovasti lehden ilmestymistä Educa-messuille.

LUOKANOPETTAJAN päiväkirjan viimeiset tekstit sain lähtemään nekin viikonloppuna. Luulen, että tämä ihan mainion suosion saanut julkaisu myydään jälleen loppuun. Päiväkirjan teemana on tällä kertaa peruskoulun etelään saapumisen 30-vuotisjuhlan kunniaksi pedagogiikka. Sitä oli nastaa kirjoittaa. Edessä on vielä tiukkaa oikoluentaa parin viikon kuluttua. Päiväkirja toimitetaan painotuoreena Lo-liiton vuosikokoukseen.

YLI kaksi vuotta tekeillä ollut oppimateriaali on sekin viimeistelyvaiheessa. Työryhmämme on tehnyt hyvää työtä. Toivottavasti paketti julkaistaan. Maanantai-iltana on tällä erää viimeinen työkokous. Tammikuun lopulla ollaan paljon viisaampia.

JA SITTEN on nämä arkisemmat kirjoitukset, tupa-suunnitelmat, pieni juttu Koulun Kerhokeskuksen juhliin, opintoraportit ja blogit. Ja ideavaiheessa olevat parit kirjat ja artikkelit :-)

KIRJOITTAMINEN käy duunista. Nasta duuni.

Opettajan persoona

Oivamäki-Tähtinen, Kaija. 1986. Opettajan persoonallisuuteen kohdistuneita odotuksia 1900-luvulla Suomessa. 1900-luvulta poimittujen kasvatus- ja opetusoppien sisällönanalyyttinen tarkastelu. Helsingin yliopisto. OKL. Syventävien opintojen tutkielma.

PITKÄSTÄ aikaa löysin itseni eilen lukemasta tutkimusraporttia. 20 vuotta sitten tehty gradu oli minusta ansiokas sisällönerittely opettajan persoonaan kohdistuneista odotuksista 1900-luvun eri vuosikymmeniä kuvanneiden opetusoppien näytteen pohjalta.

1. Ensinnäkin löysin ihan uusia (siis vanhoja) opetusoppeja. Onneksi on kirjastolaitos, jonka varastoista niitä voi lainata.

2. Käytetty 13-kohtainen luokittelurunko jäi karkeaksi, ja siksi myös varsinaiset tulokset. Yhteenvetona tutkija kertoi, että 1900-luvun tärkeimmät opettajan ihannekuvan persoonan piirteet ovat:
1. demokraattinen asennoituminen (17.7 %) - läpi vuosikymmenten tärkeää
2. ystävällisyys (15.8 %) - erityisesti 1970-luvulla
3. esiintymiskyky (12,3 %)
4. velvollisuudentunne (9,2 %), erityisesti 1900-vuosikymmen ja
5. eläytymiskyky (9%), erityiset vuosikymmenet 1900 ja 1920.

Työtä lukiessa aivot poimivat tekstistä muitakin oivalluksia." Opettaja tuo opetustapahtumaan itsensä henkilönä eli persoonallisuutensa ja toimenpiteensä ja järjestelynsä." ; " ( Haavio): Koko kasvatus on sisimmältä olemukseltaan taidetta ja kasvattajan työ on taitelijan työtä. Kasvattajan otteen kohteeseensa tulee olla yhtä herkkä, intuitioon ja inspirtaatioon perustuva kuin taiteilijallakin."; "(Haavio): Pedagoginen rakkaus ilmenee kärsivällisyytenä, luottavaisuutena, anteeksiantavaisuutena, kohtuullisina vaatimuksina."

RAPORTISSA siteerattiin Peltosen ajatusta koulun kehitysvaiheista, ja se vasta kolahti. Peltonen nimittäin esittää koulun kehittyneen traditionaalisesta progressiivisen kautta sosiaaliseksi; opettajakeskeisyydestä oppilaskeskeisyyden kautta yhteistyöhön; hallinnasta ja kurista vapauden kautta vastuuseen. Laadin tuosta oman mukaelman opettajuuden/opettajan roolin eri vaiheista:

OPETUKSEN ESIMUOTO:
Filosofi-opettajien aika

I opettajuus: oppilaassa olevan tiedon paljastaja (Sokrates, kätilö )

OPETTAJA KESKIÖSSA -VAIHE:
Muun työn ohessa opettavien aika. Opettajakeskeinen vaihe. Opettaja sijoitetaan opetuksen keskiöön valvojaksi, esikuvaksi, malliksi. Vanhan koulun aika alkaa, Haavion sanoin opettajan vanha ihannetyyppi: yksinvaltias, johtaja, esikuva.

II opettajuus: Lahdeksen sanoin: Opettaja tiedon lähde ja välittäjä (ei ollut kirjoja). Opettaja sanelee, lukee, toistaa. Hän on monitööri. Kaljusen termein opettaja on indifferentti kuin kone. Opettaminen on hallintaa ja kuria.

II opettajuus: Opettaja on oppilaan ja tiedon kohtaamiseen "controller". Opettaja eroaa aineksesta. Hän on drillaaja. Läksynkuulustelija. Harjoittaja. Hän on esimerkki (osaa itse), muttei välttämättä esikuva. Kaljusen termein opettaja on autoritatiivinen. Opettaminen on edelleen hallintaa ja kuria. (esim. lukkarin koulu).

III opettajuus: Opettaja saa uudelleen tiedon välittäjän roolin (Lahdeksen termi), mutta nyt hän ei ole monitööri vaan persoonallinen tulkitsija. Opettaja loistaa herbart-zillerilaisessä luokkaopetuksessa. Opettajan persoona nousee taas esiin ja sekoittuu varsinaiseen ainekseen. Tästä seuraa uudelleen esikuvallisuuden vaatimus. Opettajan on oltava siveellinen ja harrastunut. Hänen on osattava esiintyä. Opettaminen on korostuneesti kasvattavaa opetusta.

OPPILAS KESKIÖSSÄ -VAIHE
Oppilaskeskeisyyden vaihe. Huomio oppilaaseen. Opettaja sivustalle, kulisseihin auttamaan luontoa.

IV opettajuus: Opettaja palaa oppilaan ja tiedon järjestelijäksi, mutta nyt edetään lapsen ehdoilla. Ns. uuden koulun vaihe. Opettaja on kohtaamisen auttaja, avustaja, ohjaaja, fasilitaattori kuin kirjastonhoitaja. Johtava arvo on vapaus. Opettaminen on ohjaamista.

OPETTAJA JA OPPILAAT YHDESSÄ
Yhteistyön vaihe. Oppilaslähtöisyyden vaihe. Opettaja siirtyy oppilaitten pariin; Haavion sanoin opettajan uusi ihannetyyppi; opettaja antautuu oppilailleen, hän ei ole oppilaiden yläpuolella vaan heidän parissaan. Kateederit puretaan. Uuden ja vanhan koulun synteesi.

V opettajuus: Opettaja ottaa roolin luokkayhteisön johtajana. Hän auttaa oppilaita oppimaan, mutta kohtaamisen tapahtuvat pääosin opettajan suunnitelmien pohjalta. Opettaja vaikuttaa persoonallaan, opetuksellaan mutta myös koko koulun elämänpiirin kautta. Oppilaat opiskelevat. Opettaja auttaa. Kaljusen termein opettaja on yksilöllinen. Hänellä on persoonallinen linja. Hän ajattelee didaktisesti.

VI opettajuus: Heiluri heilahtaa jälleen. Nyt oppilaat ja oppilasyhteisö nousee vahvasti esiin. Luokasta tulee Joycen termein maailmaa tutkiva ja haltuunottava tutkijaryhmän, ja opettajasta ryhmän vanhempi työtoveri. Yhä vähemmän oppiaines on tekstinä, vaan se haetaan elämästä. Opettelu piilotetaan autenttiseen toimintaan. Kaljusen termein: opettaja on ehyt persoona.

TalentHausin muutosjohtamiskoulutus- voitettu kanta

KUVA: Toimitusjohtaja Seppo Määttä

VIIME syksynä alkanut Espoon esimieheille tarkoitettu muutosjohtamisen kurssi on nyt voitettu kanta. Koulutusohjelman viimeisen osuus oli tänään Hotelli Matinalahdessa (siellä, missä on mahtava ruoka). Päivän aluksi Seppo Määttä avasi omaa ihmiskäsityksen käsitteen pohjalle rakentamaansa johtamiskäsitystä. Mielenkiintoista. Sitten esiteltiin kolme kurssilaisten projektityötä.




KUVA: Omaa projektityötään esittelemässa Elina Rönkkö ja Barbro Högström

Ensimmäinen työ käsitteli suomen- ja ruotsinkielisen koulutoimen yhteistyön kehittämistä. Toinen esi-ja alkuopetuksen yhteistyöhankketta, jossa oli mukana neljä koulua. Viimeisenä oli vuorossa Auroran koulun työhyvinvointihanke. Teema otettiin kiinnostuneena vastaan.

SITTEN syötiin.

ILTAPÄIVÄLLÄ oli yksi kurssin kohokohdista. Projektipäällikkö Kerttu Vepsäläinen keskustelutti väkeä vaikeista esimiestilanteista. Niitä ei ollut vaikea keksiä. Patenttiratkaisua ei ole, mutta erilaisia malleja paljonkin. Vepsäläinen ryhmitteli mallit neljään pinoon: perinteisin (syytä etsiviin), ratkaisukeskeisiin (tulevaisuuteen suuntautuvia), yhteisökeskeisiin ja minäkeskeisiin (oman pään muokkausta). Hyvä neliapila.

KAHVIN ja korvapuustin jälkeen reflektoitiin kurssia. Yhteinen kokemus oli, että rehtorit toivovat lisää aikaa ihmisten johtamiseen liittyville kysymyksille. Päivän päätti osaamisen kehittäjä Juhani Grönroosin ponteva alustus johtamisen ydinosaamisalueista.

Oli muuten ensimmäinen tällainen kurssi, josta ei jaettukaan todistusta.

Blogiaiheet aakkosittain 15.2.06 - 16.1.07

PEDAGOGIIKKAA JA KOULUPOLITIIKKAA (i) ehti toimia 11 kuukautta. Lukukertoja oli lähes 18 000. Tammikuun 12 alkaen blogialusta vaihtui bloggeriksi. Siitä ei näe kävijämääriä. Niinpä kokoan blogiaiheet alustan mukaan kahteen ryhmään.

PEDAGOGIIKKAA ja KOULUPOLITIIKKAA II: Käsitellyt aiheet 12.1.-16.1.-2007
• Blogi (12.1) • Itsearvioini ( 13.1)• Kehitysvammaisten ryhmäintegraatio (16.1) • Koulutuspolitiikka ( 14.1) • Mentorina (15.1)• Oppilasarviointi (14.1) • Oppitakuu•
...............................................................................................................................
PEDAGOGIKKAA ja KOULUPOLITIIKKAA I (osoitteessa http://marttihellstrom.spaces.live.com/ ) Käsitetellyt aiheet 15.2. 06- 12.1.07 Vanhat lastut löytää käyttämällä päiväkirjan nuolinäppäimiä ( rullaus loppuun ja sitten "lisää". Myöhemmillä sivuilla nuolet ovat sivun yläosassa).

• Agressiivinen lapsi (2.9) • Aristokatit ( 8.12 13.12 15.12 16.12 17.12 ) • Arvojohtaminen ( 10.9) • Auroraseminaari (8.9) • Didaktiikka-blogi (16.11 3.12 7.1.-07 ) •Eheytetty koulupäivä (18.10 8.11 19.11 1.12 29.12) • EKOAY (17.10) • Erityisopetus (23.3. 7.6. 16.6. 30.10 12.12) • ErkkiLahdes 12.1.-07 •Euroopan tulevaosuuden haasteet (27.10) • Feenix-koulu (16.5) • Fyysinen kuritus (19.11) • Helsingin koulutoimi (7.11) • Hidas aika (17.4) • Hyvä isä ja äiti (24.8) • Ihmisen voimavara ( 20.8 21.8) •Ilon pedagogiikka (2.8) • Integraatio (19.6.) • Jaettu johtajuus (28.4) • Jaksaminen (10.9 11.1.-07) • JET ( 23.4 12.5. 6.6. 30.11 19.12 10.1-07) •Johtokunta (7.3.) •Johtoryhmä (31.5) • Jäätyneet lapset (24.11) • Kansainväliset hankeet (10.11) • Kansanopettajasukupolvet (26.6.- 1.7) • Kesälomat (16.8) • Kasvatuksen haasteita (22.8) • Kehittämiskeskustelut ( 9.11) • Kesäkeskeytys (8.8.) • Kiire (18.11 19.12) • Kodin ja koulun yhteistyö (12.3 25.4. 6.8 9.8 13.8 8.9) • Koko koulun näytelmä (12.8) • Kokonaistyöaika (27.10 19.11 ) • Kokopäiväkoulu (25.5 18.6 18.10 17.11) •Kokous (hyvä) (3.8) • Koulu ja yhteiskunta (10.9) • Koulujen kilpailu/vetovoimaisuus (29.8) • Koulujen tiedotus (17.11) •Koulukasvatus (21.5.) • Koulukiusaaminen (17.11) • Koulujen lakkauttaminen (21.10 7.11. 17.11 19.11) • Koulu-kaikkeuden keskus (18.8) • Koulukerhot (17.9) • Koulukiusaaminen (31.8 4.10 ) • Koulun valinta (6.3 26.8) • Koulunkäyntiavustajat (24.4 28.5) • Koulupäivän aloitus (15.10) • Koulutuspolitiikka 2.12. -07 • Kuritus (19.11) • Koulutuspolitiikka ( 26.8) • Koulu-uutisia mediassa (14.8 15.8 16.8 28.8 30.8 19.9) • Kouluvalitukset ( 5.9) • Kristillinen koulu ( 2.4 2.1-07 6.1.-07) Käsitteet, sanat (21.7) • Lahjakkaiden lasten opetus (28.9) • Lapsiperheet (12.10) • Lasse Pöysti (20.10) • Lasten asema yhteiskunnassa 1.1.-07 • Lasten pedagoginen ajattelu (13.3 16.9 ) • Loma ( 23.2 24.6 1.7) • Lukujärjestys (hyvä) (29.7) • Lukuvuosi 2005-2006 (palaute) (17.5) • Luokanopettajalehti (14.11 21.11 6.12 10.12 3.1. ) • Luokanopettajaliitto (3.9) • Luokanopettajan koulutus (13.6 20.9) •Luokanopettajat-aineenopettajat (13.10) •”Luova tuho” ( 19.5.) • Luovuus (11.6.) • Luunjan koululeiri (21.9)• Länsiväylä ( 31.10 30.11) • Maahanmuuttajat ( 3.10) • Media peruskoulupuhe 2005 (8.12) • Michael Fullan (28.3) • Musiikkiluokat (11.10) • OAJ (17.2. 17.3 23.3. 27.3) • Opettajan moraali( 29.9 30.9) • Opettajien valinta (16.2. 5.3. 19.4. 7.5.) • Opetuksen käsitemaailma (10.7- 18.7) • Opetuksen teorian perusaineksia (20.7) • Opetus pedagogisena dramaturgiana (21.6) • Opetussuunnitelma (18.4. 2.10) • Opetustapahtuma (22.7) • Oppilaaksiotto (4.4) • Oppilaat opetuksen suunnittelijoina (3.5.) • Oppilaiden kouluviihtyvyys (4.3. 14.3. 30.4) • Oppilashinta (16.11) • Oppilasryhmä (26.2. ja 5.8) • Oppimisen intohimo ( 25.4.) •Oppimiskeskukset ( 9.12) •Oppimistulokset (7.12) •Oppiva yhteisö (30.3.) • Osaamiskeskukset (10.10) •Palkanmaksun ongelmia (28.11 19.12) •Pariopetus (16.9) • Parviäly (25.7 ) • Paskapuhe (5.11) • Pedagoginen johtaminen (12.6.) • Perheiden hyvinvointi (19.9) • Peruskoulu (27.2 27.10 5.11 6.11) • Peruskoulun maksuttomuus (19.2. 21.2. 3.3. 21.3 7.4. 20.4. 22.4 8.5. 21.9) • Perusopetuksen taloudellisuus (25.10) • Perustehtävä (20.6.) •Pisa-ihme (24.3 5.4 13.8 5.11) • POPS I ja II ( 26.7 ) • Positiivinen energia ( 28.10) • Promootio (4.11) • Pro Peruskoulu 2007 (21.11 10.12) • Prosessien johtaminen (12.12) • Rehtorikoulutus (18.10. 11.11 4.1.) • Rehtorin työ ja arki (18.3. 19.3. 10.5. 15.5. 29.5 4.6. 10.6. 22.6. 7.8 11.8 21.8 25.8 1.9 4.9 15.9 25.9 1.10 16.10 22.10 29.10 2.11. 3.11. 9.11 16.11 22.11. 28.11 2.12 3.12 17.12 21.12-23.12 28.12 30.12 31.12 3.1.07 4.1.07 9.1.-07 11.1-07) • Reputusprosentti (19.11) • Retoriikka ( 1.12) •Ronja (20.11) • Ruumiillinen kuritus ( 6.9) • J.V. Snellman (6.4.) • SixMix ( 22.11.) • Sorella (24.10) • Strategia-ajattelu (8.3.)• Sure (27.11) •Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan ansiomerkki (5.12) • Suomisen Olli (20.10) • ”Suoraa puhetta” (25.4 15.6. 17.6.) • Syrjäytyminen (31.3.) • Säästöt ( 19.11) • ”Taitava opettaja” (23.7) • Taiteilija koulussa (15.3) • Tampereen kouluista (14.10) • Tasa-arvo (7.12) • Tehokkuus ( 2.3) • Todistukset (3.6 7.12 ) • Tulevaisuuden koulu ( 9.6.) • Tulevaisuuskasvatus (21.4. 5.6) •Tuloksellisuus (10.6.) •Tulospalkka ( 20.2. 10.4.) • Tuottavuus ( 28.10 28.12) • Turvallinen iltapäivä ( 8.11 17.11 19.11 1.12 20.12 29.12 ) •Tyttö- ja poikaluokat (26.9) •Työhyvinvointi (13.8 23.8 30.11 11.1.-07) • Työn kehittäminen (8.4. 28.4. 4.8 ja 1.8 ja 31.7) •Täydennyskoulutus (23.9 24.9 ) • Uinnin opetus (4.12) •Uskonnon opetus (30.7) • Uusliberalismi (11.9) • ”Valo”-elokuva (2.5) • Vantaan koulutoimi (21.10.) • Vastuukysymykset (16.11) •Vieraita Saksasta (1.11) • Viestintäohjeet (12.11) • Vuoden luokanopettaja (25.3) • Vuorovaikutteisuus ( 8.10) • Väkivalta (15.2. 14.9 22.9 5.10 6.10 9.10 23.10 13.11) • Äidit ja isät (27.9) • Yhtenäinen perusopetus (27.10).

Lautakunta tapasi nalleja ja karhuja

YKSI AURORAN koulun mielenkiintoisimpia opetuksen kehittämishankkeita on 2c-luokassa toteutettava kehitysvammaisten lasten ryhmäintegraatio. Se kiinnosti myös suomenkielistä opetuslautakuntaa, niin että lautakunta saapui aamukahville neljän voimanaisen voimin puheenjohtajansa Sanna Lauslahden johdolla. Lautakunnan asialistalla on kevään aikana erityiopetuksen kehittämissuunnitelma, ja moneen ratkaisuun auttaa, kun näkee oikeaa koulun arkea.



KUVA: Avustaja Arja lukee luokalle aamusatua. Rutiinit ovat tärkeitä.

Ulla-opettaja ja luokan mainiot avustajat demosivat vieraille tavallisen oppitunnin, johon kuului läksyjen tarkastus, aamusatu. vuodenaikojen kertausta ja valtava yhdessä ryhmittäin tehty kuvateos lapsesta. Lopuksi vielä laulettiin upeasti.



KUVA: Läksyt tarkastetaan. Vihkoihin tuli komeat leimat.



KUVA: Onnistunut ryhmintegraatio tarvitsee tilaa. Aurorassa on kolme mukavan isoa luokkahuonetta. Tärkeää on myös kodin tuki. Tätä hanketta on rakennettu tiivissä yhteistyössä kotien kanssa.




KUVA: Naapuriluokka tuli Katri-opettajansa kanssa pitämään yhteistä laulutuokiota vuodenajoista ja planeetoista.



KUVA: Vierailun lopuksi luokan vanhemmat, vieraamme Mikkelän vastaavalta luokalta, Auroran opettajat Ulla, Kaija ja Katri sekä rehtori kertasivat kokeilujen taustaa ja kokemuksia ja kertoivat lautakunnalle nallekarhuluokan ensi lukuvuoden yhteistyösuunnitelmista. Sekä tietysti uudesta nallekarhuluokasta, joka aloittaa Aurorassa syksyllä 2007. Jos lautakunta niin suo.

Niipperissa mentorina

NIIPPERIN koulu oli toinen työpaikkani Espoossa. Olin siellä luokanopettajana ja varajohtajana vuodet 1986-1989. Tulin sinne Sepon koulusta ja lähdin sieltä Auroraan rexiksi.

Muutoinkin Niipperi on minulle tärkeä paikka. Asuimme sen isossa opettaja-asunnossa 1979-1998, siis lähes 20 vuotta. Lapsille huikea kasvupaikka: oma luistinrata, luontoa ja nastoja naapureita. Tosi mukavia muistoja. Kaukainen nuoruus:-)Kaikki lapset kävivät siellä alakoulunsa. Ruoka oli maukasta.

Vierailin koulun puolella muutoinkin aika usein 90-luvulla ja vielä muuton jälkeenkin, kun Salomaan Jarmo oli Luokanopettaja-liiton puheenjohtaja ja EKOAY:n hallituksen aktiivijäsen.

NYT on taas aihetta käydä kotikonnuilla kylässä. Minulla on ilo olla Niipperin uuden ja nuoren rehtorin mentorina. Espoossa mentori kuuluu uusien johtajien työpaikkaetuihin ensimmäisen lukuvuoden ajan. Espoo on myös oikein kouluttanut meitä vanhempia rexejä mentoreiksi. Kouluttajina olivat maankuulut Mikko Salonen ja Atso Taipale. Teemat ja tapaamisen tiheyden määrä aktori. Me pyrimme tapaamaan kerran kuussa.

TÄNÄÄN oli vuoden ensimmäinen istunto. Keskustelut ovat luottamuksellisia, joten ei niistä sen enempää. On etuoikeus saada seurata, miltä koulunpito nuoren ihmisen näkökulmasta näyttää.

Koulutukseen oppitakuu

KUVA: OPEKO

OPETUSHALLITUKSEN pääjohtaja Kirsi Lindroos on uransa aikana tehnyt muutamia koulutuspoliittisia avauksia, jotka eivät ole oikein edenneet. Näitä ovat olleet mm. ehdotus kesälomien siirtämisestä ja ns. seutukoulusta. Tämän päivän Hesarissa Lindroos tekee debatillaan "Suomi tarvitsee koulutukseen oppitakuun" avauksen, jolle toivoo hyvää.

LINDROOSIN mukaan Suomessa luotetaan siihen, että tiedon ja yhteisten tavoitteiden avulla kuntien päättäjät tekevät koulutuksen suhteen paikallisesti oikeita ratkaisuja. Tämä ylevä periaate ei aina toimi käytännössä.

PÄÄJOHTAJA ei ole liikkeellä mutu-tiedon pohjalta. Artikkelin tueksi on heittää Opetushallituksen hiljan julkaisema koulutuksen tasa-arvoa koskeva selvitys. Sen mukaan lakisääteisen tuki- ja erityisopetuksen saatavuudessa on kuntien välillä suuria eroja. Eräissä kunnissa tuki- ja erityisopetusta tarjotaan niin vähän, että oppilaan lakisääteiset oikeudet eivät toteudu. Valtakunnallisia eroja on myös kouluterveydenhoidossa, koulukuraattorien saatavuudessa ja kouluavustajien määrässä. Jopa perusopetuksen vähimmäistuntimäärästä lipsutaan. Koulurakennusten terveellisyydessä ja toimivuudessa on eroja, eikä opetussuunnitelmien edellyttämää turvallista oppimisympäristöä ole kaikkialla, kuten homekoulujen määrästä voi päätellä. 10 prosenttia Suomen kunnista ei tarjoaa pienille koululaisilleen aamu- ja iltapäivätoimintaa.

Paitsi oppilaat myös opettajat ovat eriarvoisessa asemassa. On kuntia, joissa opettajien täydennyskoulutukseen varatut rahat eivät riitä edes matkakustannuksiin. Kuntien on Lindroosin mukaan huolehdittava koulujen henkilökunnan osaamisesta, muuten koulujärjestelmämme perusta murtuu. Eräät kunnat lomauttavat opettajia. Lomautukset lukukauden aikana voivat johtaa ylisuuriin oppilasryhmiin tai jopa opetuksen puuttumiseen. Kuka on vastuussa siitä, että oppilaat oppivat?, pääjohtaja kysyy.

KUNTIEN EROT näkyvät Lindroosin mukaan jo oppimistuloksissa, vaikka suomalainen peruskoulu onkin kansainvälisten Pisa-vertailujen perusteella korkeatasoinen ja hyvin tasalaatuinen. Koulutuksen tasa-arvoa käsittelevässä raportissa todetaan kuitenkin, että kuntien ja koulujen välillä on eroja oppimistuloksissa. Esin, kaupungeissa oppimistulokset ovat jonkin verran paremmat kuin maaseudulla.

Suomessa kuutisen prosenttia ikäluokasta jää edelleen koulutuksen ulkopuolelle peruskoulun jälkeen. Hinta kouluttamattomien syrjäytymisestä on myöhemmin kova. Siksi varhaisen vaikuttamisen tukitoimiin tarvitaan varoja, joista moni kunta säästää: erityisopetusta, tukiopetusta, kouluterveydenhuollon ja koulukuraattorin tukea sekä oppilaanohjausta.

Päättäjien on Lindroosin mukaan ymmärrettävä, miten tärkeää koulutus on yksilöille, alueille ja koko Suomelle. Kuntien on herättävä ottamaan enemmän vastuuta jokaisesta oppilaasta ja opiskelijasta ja osattava tehdä tarvittaessa yhteistyötä yli kuntarajojen, mikäli omat varat eivät riitä. Liian usein oppilaiden oikeuksien toteutuminen jää myös sen varaan, osaavatko ja uskaltavatko vanhemmat valittaa kunnan huonosti hoidetusta koulutuspalvelusta lääninhallitukselle. Vanhempien tulee voida luottaa kunnan haluun ylläpitää koulutuksen peruspalvelua.

NIINPÄ LINDROOS päätyy esittämään, että Suomeen tarvitaan hoitotakuuta vastaava oppitakuu. Tarvitaan tiukempaa lainsäädäntöä ja velvoittavat valtakunnalliset koulutuksen laatukriteerit, jotka on kirjoitettava seuraavan hallituksen ohjelmaan. Yhdessä tulee sopia siitä, miten jokaiselle oppilaalle – asuinkunnasta riippumatta – varmistetaan laatukriteerit, joiden avulla tämä oppii. Ennen tätä emme aidosti voi puhua koulutuksen tasa-arvosta Suomessa.

HYVIN KIRJOITETTU, arvoisa pääjohtaja. On tärkeää muistuttaa kuntapäättäjiä velvoitteistaan. Silti tekee tässä yhteydessä väkisinkin mieli palauttaa mieliin, kuinka päätösvallan siirtämisestä kunnille 1980-ja 1990-luvuilla puhuttiin. Kuinka kunnilla tulee olla oikeus tehdä omat virheensä. Tuolloinkin oli ihmisiä, jotka varoittivat, mihin suuntaus esim. koulun osalta tulee johtamaan. Eipäs meitä oikein kuultu edes omissa organisaatioissamme (esim. minua Luokanopettajaliitossa). Pelkillä laatukriteereillä ongelma ei myöskään ratkea. Valtion pitäisi yksinkertaisesti maksaa velkansa kunnille ja palauttaa opetuksen valtionosuudet lamaa edeltäneelle tasolle.

Ks. artikkeli osoitteesta http://www.hs.fi/keskustelu/message.jspa?messageID=926100

Oppilaiden itsearvioinnista

KUN NYT tässä päästiin vauhtiin arviointi-teemasta, ajattelin laittaa sytykkeeksi ESSE-lehdessä joulukuussa julkaistun Anita Järvisalon jutun oppilaiden itsearvioinnista. Jutussa on haastateltu mm. minua.




Rasti ruutuun:
MITEN TÄNÄÄN KOULUSSA OPIN?

Ekaluokkalaisen äidin huoli kasvaa kasvamistaan, kun lapsen ensimmäinen kouluarviointi joulun alla lähestyy. Minkälaisin mittarein lasta oikein haarukoidaan? Ja ihan pakkoko sen on itsekin itseään jo arvioida? Huolestunut äiti päättää tivata asiaa niin tavallisesta peruskoulusta, Espoon kristillisestä koulusta kuin Espoon Steinerkoulustakin.

Kyllähän äiti-ihminen sen tietää, että ukko Gygnaeuksen kansakoulusta ja pelkästään omastakin peruskoulusta on tultu aimo matka. Keskustelua numeroarvioinnin korvaamisesta sanalliseen tuskin enää muistetaan. Ensimmäisissä todistuksissa ei enää vuosikausiin ole pönöttäneet pelkät kylmät numerot. Espoolaiskodeissakin opettajan sanalliset, vanhemmillekin perustellut, arviot soljuivat todistuksissa aina viidenteen luokkaan asti. Tosin osassa kouluista sanalliset todistukset ovat asteikollisia. Ja kaikki sen tietävät: lapset osaavat muuttaa rastit mielessään numeroiksi.

Suurin kummajainen äidille onkin tämä uusi itsearviointi. Se jos mikä herättää ahdistusta. Jo sana itsessään kuulostaa sen verran tehoyhteiskunnan työkalulta, että asiasta on otettava selvää. Eivätkö opettajat enää pysy lestissään? Tuotettako minun lapsestani tässä ollaan preppaamassa, haloo? Narsistien sukupolviko tässä on hiljalleen viilautuu...

LIIAN RASKAS VASTUU?

Huolestunut äiti on omat kasvatus- ja elämänfilosofiakirjansa lukenut. Hänellä on selkeä näkemys: itsearviointi sälyttää lapselle sellaista vastuuta, joka ei hänelle vielä kuulu! Eikö lapsen tulisi saada olla rauhassa oppilaan roolissa ensimmäiset luokat, ja itsearvioinnin paikka tulee vasta yläkoulussa ja lukiossa? Tätä hän lähtee tivaamaan kolmesta eri koulusta.

Auroran koulun rehtori Martti Hellström ehättää vastaamaan ensin.

”On ihan oikein, että oppilaan roolia halutaan muuttaa aktiivisemmaksi. Oppilaiden pitäisi päästä aikaisempaa enemmän vaikuttamaan koulutyöhön. Uuden opetussuunnitelman mukaan oppilaita pitäisi alkaa totuttaa itse- ja vertaisarviointiin ihan ekaluokasta alkaen. Taitoa arvioida omia tuotoksia ja omaa käyttäytymistä pidetään tärkeänä oppimisen taitona. ”

Maarit Laakkonen Espoon kristillisestä koulusta on samoilla linjoilla Hellströmin kanssa. Sen sijaan Espoon steinerkoulun opettaja Riitta Vermilä katsoo asiaa tyystin toisesta vinkkelistä. Hän kertoo, että steinerkoulussa itsearviointi päästetään oraalle vasta ylemmillä luokilla. Silloinkin opettaja miettii tarkkaan miten ja milloin aloitetaan. Steinerkouluissa jopa sanallisia arviointeja odotetaan neljänteen luokkaan asti. Numerot tulevat mukaan vasta kahdeksannella, silloinkin sanallisen arvioinnin lisukkeeksi.

”Pedagogiikkamme yksi ydinajatus on, että lapsi saa elää mahdollisimman pitkään lapsuuden huoletonta kulta-aikaa, myös koulun ensimmäiset vuodet. Emme halua herättää liikaa tietoisuutta omasta itsestä ja menestymisestä. Lasta ikään kuin kannetaan turvallisesti, eikä hänen tarvitse ottaa vastuuta sellaisesta mikä kuuluu aikuiselle.”

TUKUTTAIN NARSISTEJA?

No niin!Tästä huolestunut äiti-ihminen saa vettä myllyynsä: alakoululainenhan on vasta 7-11-vuotias! Eikö se ilmennä jo suoristusyhteiskuntaa puhtaimmillaan, että kaikkein pienimmätkin ohjataan tarkkailemaan menestymistään? Lapsestahan tulee tuote! Tällainen itsensä tarkkailu ruokkii silkkaa narsismia!

Narsismin puhkeamista ei Hellström eikä Laakkonen jaksa pelätä. Päinvastoin. Tässä ollaan itsetunnon asialla.

”Itsearvioinnissa myös keskustellaan oppilaan kanssa. Oppilaan on tärkeätä saada runsaasti positiivista palautetta onnistuneesta työstä sekä kriittistä palautetta silloin, kun parannettavaa jollain kohdin on. Tämä osaltaan vahvistaa terveen ja realistisen itsetunnon kehittymistä, Laakkonen perustelee.

”Eikä itsearvioinnin ideana ainakaan meillä ole arvioida erityisesti itseä vaan itse koulutyötä ja omaa tapaa käydä koulua”, Hellström vahvistaa. Hän kertoo, että arvostelu on kaiken kaikkiaan monitasoista:

”Tänä jouluna yksi luokistamme kokeilee vanhempien toiveesta välitodistuksen korvaamista arviointikeskustelulla, jossa on läsnä oppilas, vanhemmat ja opettaja.”

KESKUSTELULLE SIJAA

Laakkonen korostaa, että itsearviointia toteutetaan ensimmäisestä luokasta alkaen oppilaan ikätasoa vastaavalla tavalla. Se voi olla esimerkiksi keskustelua 'Mikä mielestäsi on onnistunutta tässä työssä, mitä olisit halunnut tehdä paremmin?' Käytännössä itsearviointia harjoitellaan aika ajoin myös erilaisilla lomakkeilla.

”Esimerkiksi meidän 6-luokkalaisten SixMix-kokeilussa itsearviointi on tärkeä osa yhteissuunnittelua. Opettajat ottavat oppilaiden kokemukset huomioon seuraavan jakson projekteja suunnitellessa, Hellström kertoo.

Steinerkoulussa ei lomakkeita juuri näe. Niiden sijasta keskusteluihin on aina varattu erityisen paljon aikaa niin oppilaan kuin tämän vanhempien kanssa.

”Toki säädöksiä itsearvioinnin käytöstä meilläkin noudatetaan, mutta vapaus sen toteuttamiseen on suurempi. Opettajalla on aina tuntosarvet herkkänä, mikä on otollisin keino toteuttaa itsearviointia. Suorituskeskeisyyttä vältetään tietoisesti, ihmistä kasvatetaan ikään kuin kohti itseään. ”

KODIN EVÄÄT

Äidin huoli on vähän laantunut. Koulujen tarkoitusperät ovat hyvät, menetelmät pedagogisesti tarkoin perusteltuja. Koulupsykologin kannankin hän olisi kuitenkin vielä asiaan tahtonut, mutta ei onnistunut yhtäkään tavoittamaan.

Kaikesta huolimatta äiti ei edelleenkään ole tyystin vakuuttunut itsearvioinnin tarpeellisuudesta alaluokilla. Hänestä itsearviointiin kätkeytyy pienoinen piilo-opetussuunnitelma, jota ei länsimaisen kasvatusalan ammattilaisetkaan aina näe: analysoi, tarkista, kontrolloi. Mitä muuta se tarkoittaa kuin lapsuuden lyhenemistä, leikkivuosien hiipumista? Ja juuri leikki on se, mihin äiti on oppinut uskomaan: hyvistä leikkijöistä kasvaa hyviä oppilaita, opiskelijoita, työntekijöitä, äitejä, isejä.

Ja mielestään tärkeimmänkin äiti on sittenkin jo oppinut: kotoahan ne tärkeimmät eväät lapsen reppuun pakataan! Hyvä ihminen tästä lapsesta tulee. Kaikin puolin kiitettävä.

Miten arvostellaan ujon oppilaan koulunkäyntiä?

PERJANTAINA 12.1. 2007 Areenalla nimimerkki äiti kysyi, kuinka opettajakunta ottaa huomioon ujon oppilaan. Kokeisiin lukeminen sujuu, mutta se tunti-aktiivisuus! Kuinka ujo pingoittaa itsestään tunnilla aktiivisen ja rohkean? Onko arvostelu jo niin kehittynyttä, ettei luonteenpiirteitä lasketa plussaksi tai miinukseksi lapsen osaamista kartoitettaessa? Ja jos on, kuinka se tapahtuu käytännössä? Lopuksi äiti kysyi, voiko opettaja katsoa arvostelussaan yksilöä ja tämän kehitystä, vai onko hänen verrattava oppilaiden osaamista keskenään ja muodostettava sen perusteella numeroita?

TÄRKEITÄ kysymyksiä. Jokaisella oppilaalla on oikeus tulla kohdelluksi yksilönä. Tutkimukset kuitenkin osoittavat, että valitettavasti oikeus ei ihan toteudu käytännössä. Kaikkia oppilaita ei kohdella koulussa samalla lailla. Tohtori Liisa Keltikangas pitää temperamenttia pitkälle yksilöllisyyden synonyyminä. Ujous ei tarkasti ottaen ole vakiintunut temperamentin piirre, mutta sitä voi kai pitää jonkinlaisena yhdistelmänä ei-pontevaa aktiivisuutta ja ahdistumista toisista ihmisistä, jotka taas ovat. Ongelmana on Keltikankaan mukaan se, että temperamentti vaikuttaa koulumenestykseen jopa enemmän kuin mitattu lahjakkuus. Opettajat yliarvioivat kuulema sellaisen oppilaan älykkyyden, jolla on positiivinen temperamenttipatteri. Lisäksi opettajat ovat enemmän vuorovaikutuksessa sellaisten oppilaiden kanssa, joiden temperamentin he arvioivat positiitiviseksi.

KELTIKANGAS kutsuu koulutemperamentiksi temperamenttiapatteria, jollaisen omaavat menestyvät koulussa hyvin. Siihen kuuluu tehtäväorientaatio (aktiivisuus,sinnikkyys, vähäinen häirittävyys), persoonallinen joustavuus, sopeutuminen ja reaktiivisuus. Vastaavasti oppilas, jolle on siunaantunut ns. riskitemperamentti, on vaarassa jäädä kykyihinsa nähden alisuoriutujaksi. Siihen kuuluu korkea aktiivisuus, häirittävyys ja matala sinnikkyyden taso.

Tutkimusten perusteella Keltikangas pitää tuntiaktiivisuuden arviointia kyseenalaisena, koska siinä palkitaan aktiivisuus. Hän kysyy itseltään: Miten opettaja voi ottaa oppilaan yksilöllisen temperamentin huomioon suurissa kouluyksiköissä ja suurissa luokissa. Ja vastaa: Ei mitenkään. Onneksi meillä Espoossa on panostettu pieniin opetusryhmiin.

OPPILASARVOSTELUN laatua saattaa heikentää sekin, että kouluhallituksen/opetushallituksen linjaukset ovat heiluneet laidasta toiseen. 1970-luvulla oppilaita verrattiin toisiinsa. Opettajan kaikkien arvosanojen keskiarvon piti olla 7:n ja 8:n välissä. 1980-ja 1990-luvuilla arviointia haluttiin pehmentää. Esim. vuoden 1985 opetussuunnitelmassa opettajia velvoitettiin arvioimaan oppilaita suhteessa oppilaiden omiin taitoihinsa.

Uusimpien vuoden 2004 opetussuunnitelman perusteiden normien mukaan arvostelun tulee perustua opetussuunnitelmassa erikseen kuvattuihin hyvän osaamisen (arvosana 8) kriteereihin. Siirtymävaiheen vuoksi ohjeet ovat koskeneet vasta viime joulutodistuksista alkaen kaikkia peruskouluja. Nyt arvostelu on siis kriteeripohjaista, jolloin kaikkia oppilaita arvioidaan suhteessa erikseen oppiaineittain kirjattuihin arvosanan 8 kriteereihin eräitä poikkeustapauksia lukuunottamatta.

ARVIOINTIA ohjaavan tausta-ajattelun muutoksesta on puhuttu ehkä liian vähän. Monen opettajan ja rehtorin pää saattaa olla sekaisin siitä, miten arvosanat nyt oikein pitää antaa. Edellisessä vuoden 1994 opetussuunnitelman perusteissa ja vuoden 1999 arviointiohjeissa korostettiin, että oppilasarvostelun tulee olla peruskoulun muilla kuin viimeisillä vuosiluokilla erityisesti kannustavaa, ja että vasta päättövaiheessa (8. ja 9.luokka) vertailukelpoista. Nyt näyttää siltä, että vertailtavuuden ehto on ulotettu kerralla alkuopetukseen saakka.

UJON oppilaan kannalta nykyiset hyvän osaamisen kriteerit ovat periaatteessa myönteinen asia, mutta niissäkin arvostetaan aktiivista näkyvää toimintaa, joka voi olla ujolle vaikeaa. Esim. viidennellä luokalla tällaisia arvosanan kahdeksan kriteereitä äidinkielessä ja kirjallisuudessa ovat:
- hän rohkenee ilmaista itseään sekä suullisesti että kirjallisesti erilaisissa tilanteissa
- hän osaa käyttää puheenvuoron keskustelutilanteessa
- osaa... myös muodostaa omia mielipiteitä ja pyrkii perustelemaan niitä
- pystyy pitämään tutulle yleisölle pienimuotoisen, selkeän suullisen esityksen
- osallistuu aktiivisesti ilmaisuharjoituksiin
- osaa tuottaa ... suullisesti erilaisia tekstejä kuten kertomuksen, kuvauksen ja ohjeen.

Ujon oppilaan on, ihan kuten nimimerkki äiti kirjoittaa, vaikeaa olla aktiivinen tunnilla ja antaa näyttöjä kaikista hyviin arvosanoihin vaadituista taidoista. Elämä ei ole reilua. Ehkä tämä ei lohduta, mutta ei se ole sitä esim. liikkunnan osalta ylipainoisen tai kömpelön oppilaankaan osalta. Tai ylipäätään ilman omaa tahtoaan levottomaksi syntyneen lapsen osalta.

OPPILAAN arvostelu perustuu näyttöihin. Oppilaille voidaan antaa mahdollisuus antaa näitä näyttöjä vaihtoehtoisilla tavoilla. Jos esim. musiikin opetuksessa arvostellaan laulutaitoa, ujo oppilas voi äänittää lauluaan ja soittoaan kotona. Tällaisista erityisjärjestelyistä voidaan nykyisin hyvin sopia koulussa laatimalla oppilaalle ns. oppimissuunnitelma. Ujon lapsen huoltajien kannattaa rohkeasti puhua asiasta lapsensa opettajan kanssa.

Uusi Alku

RUPESI OTTAMAAN päähän. MSN-alustalla ollut blogini tarvitsi kasvojenkohotusta. Lastujen kirjoittaminen Macilla edellytti aina editointia koulun pc:llä. Bloggerin houkutuksia oli mm. mahdollisuus sijoittaa lastuihin kuvia. Niinpä päätin siirtää aivoni tälle toiselle alustalla.

PEDAGOGIIKKAA ja KOULUPOLITIIKKAA osa II jatkaa muutoin valitulla linjalla. Aikaisemmat lastut löytyy edelleen osoitteesta
http://marttihellstrom.spaces.live.com/

PS. Mikähän vekotin Martin päähän kuvassa ottaa?