Ihan toisenlainen ajatus oppimisesta (ja toiminnan kehittämisestä)

Kasvatuslehti 3/2023 on teemanumero, joka keskittyy ns. kulttuurihistorialliseen toiminnan teoriaan.  Sen juuret ulottuvat kauas neuvostoliittolaisen tieteen historiaan, jonka iso nimi oli Lev Vygotski (1896- 1934).

Tämän numeron artikkelien kirjoittajina on  emeritus-professoreita, professoreita, yliopistonlehtoreita, yliopettajia  ja lehtoreita (AMK), tutkijatohtoreita,  yliopistotutkijoita ja väitöskirjatutkijoita. Ehkä tutuimpia heistä ovat Yrjö Engeström, Reijo Miettinen ja Jaakko Virkkunen.

Artikkelien pohjalta lukijalle syntyy kiinnostava kokonaiskuva tämän Suomessa  noin 50 vuotta innostusta herättäneen teoreettisen ajattelutavan ja sen pohjalta syntyneiden konkreettien oppimista editsävien menetelmien  (inteventioiden) keskeisistä piirteistä ja kehitysjuoksusta. Suuntauksen kannattajilla on oma kielensä ja oma tapansa järjestää tilaisuuksia oppia - erityisesti perinteisten koulujen ulkopuolella.

Pidän kirjan tärkeimpämä antina lehden alussa olevaa artikkelia: 

Engeström, Yrjö ja Virkkunen, Jaakko. (2023) Kulttuurihistoriallisen toiminnan teorian tarjoamat haasteet ja mahdollisuudet Suomen kasvatustieteellisessä   tutkimuksessa. Kasvatus 54 (3), 191-195.

Artikkelissa kuvataan toiminnan teorian keskeiset käsitteet  ja niiden kehittyminen (kynnyskäsitteet)  sekä  periaatteet.

Kynnyskäsitteiksi esitellään:

1. Oppimistoiminta

2. Toimintajärjestelmä

3. Ekspasiivinen oppiminen

4. Muutoslaboratorio

5. Kehittävä siirtovaikutus

6. Toimintakonsepti

7. Muutostoimijuus

8. Kohtalokas kohde ja

9. Toimeksi pantu utoopia.

Kulttuurihistoriallisen toiminnan teorian  kolme periaatetta ovat:

1. Hosoriallisuus

2. Tutkimus mahdollisuuksien avaajan ja 

3. Kehittävät inteventiot metodologisena perustana.

Kokosin eri artikkelien rikkaasta kielestä tarkemmat kuvaukset näille elementeille 

Oppimistoiminta

Kiinnostus oppimistoimintaa kohtaan heräsi  Suomessa 1970/80-lukujen taitteessa. Oppiminen määriteltiin toiminnaksi. Toiminta  koostuu teoista. Teot operaatioista (Leontjev)  Leontjevin mukaan oppminen oli toimijoiden ja toiminnan kohteen väliseen, työvälineiden  ja merkkien vältitämään  vuorovaikutukseen perustuva järjestelmä. Ensin opetusta  tarkasteltiin toimintana, jonka kohteena olivat opeteltavaksi määritelty tieto ja oppilaat ja tarkoituksena oli saada nämä kaksi löytämään toisensa. Mutta pian alettiin tarkoittaa oppimisella paljon laajempaa ilmiötä kuin  kouluoppiminen.  

Toimintajärjestelmä

Tästä kokonaisuudesta Engeström laati kuuluisan mallinsa, jossa täsmennettiin toimintajärjestelmän  eri tekijöiden suhde toisiinsa kuvana.

Yksilöiden toiminta  ja oppiminen nähtiin kietoutuneeksi käytössä oleviin välineisiin, vallitseviin sääntöihin, työnjakoon ja koko yhteisöön.

Ekspansiivinen oppiminen

Ekspanssiivinen oppiminen oli käsite, joilla tarkoitettiin sellaisen oppimista, mitä emme vielä tunne tai  mistä emme vielä tiedä mitään. Oppiminen alettiin ymmärtää  osaksi  historian kulkua ja kulttuuria. Ei vain opita miten asiat ovat, vaan myös miten ne voisivat olla. Ekspansiivinen oppiminen oli - ei vain uutta tietoa luovaa toimintaa- vaan myös  laadullisesti uutta toimintaa tuottavaa oppimista (Engeström). Oppiminen oli yhteistä oppimista. 

Muutoslaboratorio

Oppiminen nähtiin siis keinoksi kehittää toimintaa. Muutoslaboratorio kehiteltiin  1990-luvun puolessa välissä formatiiviseksi  (= kehittäväksi) interventiomenetelmäksi, jossa toimijat analysoivat yhdessä tutkijoiden kanssa toimintajärjestelmässä esiintyvien häiriöiden syitä ja kehittävät niiden voittamiseksi toiminnalle uuden periaatteen ja mallin.

Interventiomenetelmässa oli kolme vaihetta: 1) neuvotellaan muutoksen tarpeesta ja menetelmän tarkoituksesta ja ehdoista 2) intensiivinen yhteinen oppimis- ja kehittämisprosessi: 5-10 istuntokertaa, joissa  kussakin viritetään tiettyjä  ekspansiivisia oppimistekoja 3) kokeilu- ja täytäntöönpanovaihe, jossa luotua mallia sovelletaan käytäntöön, arvioidaan ja kehitetään edelleen.

Varsinaisessa laboratorioistunnoissa tutkijat auttavat  osallistujia analysoimaan käytännön työssä kohtaamiaan ongelmia, käsitteellistämään niitä, näkemään ongelmien systeemiset ja historiallisen juuret sekä kehittämään  niitä koskevia uusia ratkaisuja. Tarkoitus oli aikaansaada yhteisöllistä ja uutta luovaa ekspansiivista oppimista

Työkaluina istunnoissa oli  3 taulua, joissa kussakin oli 3 aikavyöhykettä: menneisyys, nykyisyys, tulevaisuus. 

1. Mallit, 

2. Visot + ideat ja uudet välineet 

3. Peili. 

Istunnoissa oli  mukana osallistujien lisäksi   kirjuri, tutkijat ja koneina:  videokamera ja projektori.

Kehittävä siirtovaikutus

Kehittävän siirtovaikutuksen käsite syntyi  kehitettäessa ammatillista koulutusta. Opintoihin kuului työharjoittelua. Oivallettiin, että  opiskelija ei ollut työpaikalla vain ottamassa oppia vaan myös rajanylittäjiä, joka toi työpaikalle uusia ajatuksia ja välineitä ja oli näin myös  uusien ratkaisujen virittäjä joka toi teoriaopinnoista hyötyä työpaikalle. (Erityisesti ammattikorkeakouluissa omaksuttiin   oppimiskäsitys "Learning by developing" MH)

Toimintakonsepti

Kun toimintaa kehitettiin otettiin käyttään käsite toimintakonsepti kuvaamaan tapaa toimia. Oli vanha toimintakonsepti ja sen sijaan haluttiin kehittää  uusi tapa toimia. Ajalteltiin, että vanhassa toimintatavassa esiin nouuseiden ristiriitojen ratkaisu ratkeaa vain  muuttamalla  toimintojen kokonaisrakennetta ja tarkoitusperiä.

Muutostoimijuus

Muutostoimijuuden käsite liittyy kysymyksen siitä, miksi ihminen ei tartu uusiin mahdollisuuksiin (MH). Uudessa tilanteessa ihminen voi lamaantua, eikä käytä tarjolla olevaa tilaisuutta. Muutostoimijuus kuvaa  (näin ymmärsin) kykyä ratkaista motiivikonflikti ja aktivoitua.

Kohtalokas kohde

Kohtalokas kohde on käsite, jolla kuvataan ilmiötä, ongelmaa, jonka ratkaiseminen on äärimmäisen tärkeää, Tällainen on esim. ilmastonmuutos. 

Toimeksi pantu utoopia 

Tämä käsite avautui minulle vaikeimmin. Ymmärsin, että Engestöm ja Virkkunen näkivärt, että nykymaailma tarvitsee pelastuakseen utooppia, toimivia vaihtoehtoja kapitalismille? 

Historiallisuuden periaate

Tällä periaattella tarkoitetaan sitä, että ongelmien ratkaisujen löytäminen edellyttää, että ymmärretään toimintakonseptin juuret (MH). Kestävät ratkaisut edellyttävät ongelmien historiallista  analyysia

Tutkimus mahdollisuuksien avaajana periaate

Tällä periaattella ymmärrän  tarkoitettavan sitä, että tutkimus on tärkeä työkalu uusien ratkaisujen etsimisessä ja löytämisessä

  

Kehittävät interventiot metodologisena perustana-periaate

Tämän koulukunnan keskeinen uskomus on, että  muutoslaboratorio on fiksu Intervetiomenetelmä.  Kestävät ratkaisut edellyttävät ongelmien historiallista ja systeemistä analyysia, useiden tahojen yhteistoimintaa , yhteisen muutostoimijuuden syntymistä, sekä ekspansiivista oppimista.

Kehittämistoiminnassa erotettiin 7 eri inteventiovaihetta (Klikkaamalla saat kuvan suuremmaksi)

1. Kyseenalaistaminen.

Ongelma havaitaan, ja se, että se kytkeytyy toisiin ongelmiin. Ongelmat ovat monimutkaisia ja akuutteja.

Kehittäminen kynnistyy kyseenalaistamisesta. Nykytoiminta ei enää tyydytä, joten halutaan löytää uusia toimimtatapoja. 

Tässä vaiheessa oppimisteoilla kristallisoidaan vallitsevia käytäntöjä ja tunnistetaan yhteistoimintaa hankaloittavia rajoja. Puuttuko esim. yhteinen visio?

2. Analysointi

Tässä vaiheessa  herää tarve saada tarkemmin selville, minkälaista toiminta on tällä nykyhetkellä, minkälaisia eri näkökulmia toimintaan osallistuvien joukossa esiintyy, mikä nykytilanteeseen on johtanut ja minkälainen on koko toimintaympäristö.

Huomataan ongeimien juuret monisyiset ja systeemiset  ja ulottuvat pitkälle; ei ole aina selvää mistä suunnasta ja  tai millä tavalla ratkaisuja tulisi hakea.

3. Uuden ratkaisun mallistaminen 

Nyt luodaan yhdessä uusi malli, joka voisi ratkaista esiinnousseet ongelmat. Koulukunta käyttää termiä rajanylitykset, ja tarkoittaa sillä tuntemattomalla alueelle etenemistä. Ongelmat ovat usein systeemisiä. 

4. Uuden mallin tutkiminen ja koettelu

 

Hahmoteltu uusi malli voi olla ristiriidassa  vakiintuneen käytännön kanssa, mikä voi aiheuttaa vastustusta. Eri toimintaan liityvillä asiantuntijoilla on  oma autonomia ja oma erikoistumistehtävänsä. Ongelman ratkaiseminen edellyttää, että asiaa tarkastellaan kokonaisuutena. Lisää vaikeuksia tuovat eri ammattikielet ja ns.  varjokirjoitukset ( vrt. piilo-ops). Siksi  mallia muokataan, jotta ristiriidat saataisiin ratkaistua  

5. Uuden mallin käyttöönotto

(Tähän ei ollut vinkkejä)

Uutta allia kokeillaan ja seurataan

6. Prosessin arviointi ja reflekointi

(Tähän ei ollut vinkkejä)

Kun mallia on kokeiltu, kootaan kokemuksi (Varmaan tehdään myös korjauksia MH)

7. Uuden toimintavan vakiinnuttamien ja yleistäminen¨

(Tähän ei ollut vinkkejä)

+ Yhteistoimintasuhteiden työstäminen

(Tähän ei ollut vinkkejä)