1950-luvun lopulla elettiin rakennemuutoksen aikaa. Suomalainen koulutuspolitiikka oli käymistilassa ja rinnakkaiskoulujärjestelmä kriisissä. Koulutuspolitiikassa vahvistui näkemys, että perusopetuksessa oli siirryttävä yhtenäiskoulujärjestelmään. Sitä odotellessa kaikki halusivat lapsensa oppikouluun, ja Varsinkin Helsingissä oli pula paikoista. Alppilan yhteislyseon tehtävänä oli siksi myös tarjota lisää koulupaikkoja itäisten kaupunginosien oppilaille.
Ajatus Alppilan yhteislyseon perustamisesta syntyi Kouluhallituksen oppikouluosastolla. Koulu-toimenjohtaja Kauko Haahtelan teki aloitteen, ettäAlppilan yhteislyseo perustettaisiin valtion kokeilukouluksi. Tarkoitus oli "pelastaa oppikoulu" uudistamalla oppikoulujen opetusta niin että se soveltuisi hyvin yhä laajenevien oppilasjoukkojen opetukseen. Alppilan yhteislyseon ensimmäisenä vt. rehtorina oli kouluhallituksen ylitarkastaja Lars Frösén.
Keskeinen haaste oli nostaa oppikoulussa saavutettavan henkisen kyvyn tasoa. Keinovalikkoon kuului nuorten yksilöllinen ohjaaminen ja työkoulunomainen opetus, mikä edellytti opettajien yhteistoimintaa.
Alppilan yhteislyseolle asetetun kokeiluohjelman tavoitteet olivat väljät. Opetusministeriö vahvisti koulun kokeilutoiminnalle ohjelman keväällä 1961 ja seuraavan laajahkon kokeiluohjelman syyskuussa 1964.
Kaikissa koulun vuosikertomuksissa kuvattiin lyhyesti 1960-luvulla kunkin toimintavuoden aikana tapahtuneesta kokeilusta, mutta harmi kyllä kokemuksia ei raportoitu systemaattisesti.
Miten koulun pedagogista toimintaa kehiteltiin?
Koulun opettajilla oli runsaasti konferenssiohjelmaa. Yleiskonferensseihin osallistuivat kaikki koulun opettajat. Alustajina oli usein kouluhallituksen johtavia virkamiehiä ja ulkopuolisia asiantuntijoita. Luokkakonferensseihin osallistuivat tietyn luokka-asteen opettajat vararehtorin johdolla. Eniten oli ainekonferensseja, joissa saman aineryhmän opettajat sopivat oman alansa opetusohjelmista ja ainedidaktisista kokeiluista.
Ensimmäisenä tavoitteena oli saada uudelle koululle yhteiset toimintatavat, joiden avulla eri kouluista saapuneet oppilaat tottuisivat yhteiseen toimintaan. Paljon aikaa ja energiaa käytettiin siihen, että kaikki oppilaat pääsivät hyvin alkuun opinnoissaan. Oppilashuolto ja oppilaanohjaus olivat alusta alkaen kehittämistyön kohteina. Lisäksi pohditiin oppilasarviointia. Tämän alueen empiirisiä tutkimuksiakin tehtiin koulussa yhteistyössä kasvatustieteen opiskelijoiden kanssa ja ohjausapua tarjosi Helsingin yliopiston kasvatustieteen laitos. Kehittelyn tuotoksena syntyi mm. lehtori Terttu Tupalan (1964) laatima opaskirja luokanvalvojille.
Monipuoliseen kansalaiskasvatukseen liittyi oppilaiden harrastustoiminnan kehittäminen. Koulussa järjestettiin yleisötilaisuuksia niin, että oppilaat olivat aktiivisesti mukana suunnittelussa ja toteutuksessa. Hyvää tapakulttuuria juurrutettiin kouluun. Koulun juhlista muodostui traditio, jossa näkyi Alppilan henki; monipuolisen opiskelun ohella nautittiin myös yhdessäolosta ja kehityttiin yhteistyössä toimiviksi kansalaisiksi.
Alppilan yhteislyseon kansalaiskasvatuksen kehittely osoitti, miten oppikoulukin voi sisäisesti uudistua.
Koulun perinteinen opetustehtävä oli keskeisin tutkimisen ja kehittelyn aihe. Siinäkin pyrittiin tukemaan oppilaiden yleistä kypsymistä ja kehittymistä. Ainekonferensseissa saman alan opettajat analysoivat yhdessä oppiainesta ja rakentelivat oppilaiden aktiiviseen työskentelyyn sopivia opetuskokonaisuuksia ja kursseja ja kokeilivat niitä eri muodoissa. Oppimateriaalina oli oppikirjojen lisäksi kokeilumonisteita.
Alppilan yhteislyseon julkaisusarjassa ja didaktisissa aikakauslehdissä ilmestyi jo muutaman vuoden kuluttua selostuksia eri opetusalojen kokeiluista. Kokeilua tapahtui enimmäkseen keskikoululuokilla. Tarkoituksena oli selvittää miten opetuksessa voidaan ottaa huomioon oppilaiden aktiivisuus ja erilaisuus työskentelyssä.
Alppilan opettajat olivat suosittuja esitelmöitsijöitä oman alansa opettajien kokouksissa. Virikkeitä kokeiluun oli saatu usein myös kansainvälisistä tutkimuksista ja konferensseista: Alppilan yhteislyseon opettajat toimivat jo ainedidaktisen tutkimuksen edistäjänä ja tutkimustiedon välittäjinä.
Luokkakonferensseissa saman luokan (tai luokka-asteen) opettajat käsittelivät yleisimmällä tasolla oppilaiden opiskelua ja siinä ilmenneitä ongelmia. Toinen keskustelun aihe oli eri aineiden opetuksen integrointi. Ideoitiin opiskeluteemoja ja luotiin yhteistä terminologiaa. Saman viikon aikana samaa aihepiiriä käsiteltiin eri alan oppitunneilla.
Tämän yhteistyön ja ohjaustoiminnan ansiota oli ilmeisesti se, että Alppilan yhteislyseossa sai ehtoja ja jätettiin luokalle varsin vähän oppilaita verrattuna muihin oppikouluihin Helsingissä.
Opettajan rooli
Opettajien tapa toimia Alppilan yhteislyseossa poikkesi melkoisesti tavallisesta oppikoulun opettajan roolista. Osin siksi, että opettajat saivat palkkaan tietyn kokeilulisän. Osin mukana olleiden opettajien kiinnostuksella tehdä työtä toisin kuin tavallisesti. Uuden tiedon hankinta kiinnosti. Halu soveltaa tutkimustietoa ja kehittää omaa opetustaan oli vahva.
Tärkeä pedagogisten virikkeiden antaja oli metodisen kokeilun johtajana toiminut Helsingin yhtenäiskoulun rehtori Touko Voutilainen, jolla oli iso rooli vuonna 1964 hyväksytyn kokeiluohjelman laadinnassa.
Tiedon levitys
Alppilan yhteislyseossa vieraili runsaasti kouluhallinnon toimijoita ja eri opettajaryhmiä. Vierailun aluksi rehtori esitteli koulun toimintaa. Sen jälkeen oli erilaisia oppilaiden demonstraatioita ja keskusteluja opettajien kanssa. Varsinkin koulun juhlat, joita esiteltiin myös televisiossa, saivat ihastuneen (joskus kateellisenkin) vastaanoton yleisön keskuudessa.
Vierailujen yhteydessä ja aineopettajajärjestöjen tilaisuuksissa koulun opettajat esittelivät kokeilu-toimintaa ja kokeilumonisteita.
Osa uudesta opetusmateriaalista muuntui vähitellen oppikirjoiksi tai opasvihkoiksi, joita julkaistiin yleensä työryhmänä. Taustaksi niissä esitettii didaktista tutkimusta ja työryhmien kokeilua.
Alppilan yhteislyseossa eri oppiaineiden piirissä tapahtuneella kokeilulla oli merkittävä vaikutus myös peruskoulun opetuksen suunnitteluun. Muutamat koulun opettajista siirtyivätkin kouluhallitukseen, ja useimmat kokeiluihin osallistuneet toimivat kentän opettajien ohjaajina tai valtakunnankouluttajina peruskouluun siirtymisvaiheessa.
Merkittävä vaikutuskanava Alppilan yhteislyseon kokeilutoiminnan tuloksien soveltamiselle oli vuoden 1965 lopulla opetusministeriön asettama koulunuudistustoimikunta. Sen puheenjohtajana oli professori L. Arvi P. Poijärvi, varapuheenjohtajana rehtori Touko Voutilainen sekä peruskoulun yläasteen opetusta koskevan jaoston puheenjohtajana rehtori Paavo Malinen. Toimikunnan tehtävänä oli määritellä peruskoulun tehtävät ja opetuksen tavoitteet sekä tehdä ehdotuksia peruskoulun opetuksen järjestämisestä. Edellä mainitut Alppilan yhteislyseon kokeilutoimintaa ohjanneet henkilöt saattoivat näin siirtää pedagogisia näkemyksiään peruskoulun hallinnolliseen kehittämistoimintaan.
Koulunuudistustoimikunnan mietintö valmistui lokakuussa 1966 ja sitä käytettiin peruskoulun opetussuunnitelman perusteina, kun valtioneuvosto asetti joulukuussa 1966 peruskoulun opetus-suunnitelmakomitean. Tässä komiteassa oli jäseninä mm. kouluneuvos Lars Frösén, professori L. Arvi P. Poijärvi, ylitarkastaja Jouko A. Räihä, rehtori Veli Skarra ja rehtori Touko Voutilainen, kaikki Alppilan yhteislyseon kokeilu- ja opetustyöhön osallistuneita henkilöitä. Lisäksi monia muitakin koulun opettajia kuultiin asiantuntijoina laadittaessa Peruskoulun opetussuunnitelmakomitean mietintöä (1970).
On perusteltua todeta, että Alppilan yhteislyseossa 1960-luvulla suoritetun kokeilun avulla pohjustettiin monella tavalla peruskouluun soveltuvaa pedagogiikkaa.
Alppilan kokeilu oli kokonaisvaltaista oppikoulun sisäisen toiminnan kehittämistä. Ajatus koulun sisäisen toiminnan kehittämisestä oppilaiden aktiivista opiskelua tehostamalla ja yhteistoimintaa lisäämällä tuli tärkeäksi 1960-luvun loppupuolella muodostettaessa tulevan peruskoulun pedagogisia linjoja. Niinpä Alppilanyhteislyseon kokeilutoiminnasta muodostui tärkeä apu peruskoulun, varsinkin sen yläasteen pedagogiselle suunnittelulle.
Kokeilutoiminta jatkui vielä 1970-luvulla. Vuonna 1972 koulun kieltenopettaja Lehtonen oli mukana demonstroimassa täysin uudenlaista opetusmenetelmää. Yhdysvaltalaisen J. Lloyd Trumpin kehittelemässä metodissa kielenopiskelu toteutetaan tiiviissä yhteistyössä muiden oppiaineiden kanssa. Keskeisessä roolissa ovat erilaiset ryhmätyöt, muunneltavat luokkahuoneet ja opettajan rooli vain neuvonantajana. Uudenlainen tuntikehys sekä erityisesti tilajako esitellään ohjelmassa seikkaperäisesti.
Lisää tietoa
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2013/09/26/sano-se-toisella-kotimaisella
Alppilan yhteislyseon kokeiluohjelma Helsinki : Alppilan yhteislyseo 1964. Alppilan yhteislyseon julkaisuja, Sarja A, Koulututkimuksia 2.
Alppilan yhteislyseo peruskoulun pedagogisena pohjustajana : katsaus Alppilan yhteislyseon kokeilutoimintaan vuosina 1959-1969. Malinen, Paavo
4 kommenttia:
Iltaa,
Olin Alppilan Yhteislyseon oppilas v.1963-1971.Nimellä Helena Luukkonen.Halusin oppia venäjää,joka oli yhden isoäitini kieli.Näin löytyi minulle koulu, johon pääsin Meilahden kansakoulusta.Sain opiskella kaikki vuodet vapaaopilaana,koska olin käyhästä evakkoperheestä ja hyvä oppilas kansakoulussa.
Olen monelle kiittänyt opinnoista tässä valtion kokeilukoulussa.Olin ns. kielihullu ja nautin kielilaboratoriotunneista avokelanauhurin ääärellä.Pitkässä saksassa oli Frau Frösen ja Leena Huju.Siksi osaan vieläkin 68-vuotiaana hyvin saksaa.Ruotsia opetti Raija Lankinen ja joku miesopettajakin taisi olla lukiossa.Ruotsini kehittyi,kun sain keskikoulun lopussa kesätöitä ruotsinkielisessä perheessä(kaksospojat).Sain hoitaa heitä vielä lukion vkl:na.Ja palatessani Tunisiasta 1995 tarvitsi Meilahden a-a pyysi minua ruotsinkielikypyopettajaksi. 4 v. opetin ruotsiksi.
Lukiossa luin venäjää 4 h/vko ja englantia 3h.Vieraista kielistä kirjoitin laudaturit.
Tanskan opin helposti sitten siellä opiskellessa ja italian opettelin itse,koska asuin ajanjaksoja Italiassa.Ranskaa,kreikkaa, arabiaa ja viroa opiskelin aikuisena.
Minusta tuli siteen viimein luokanopettaja ja opetin v.1978-2016.
Alppilan vuosista minulla on paljon hauskoja juttuja päiväkirjoissa,jotka aloitin 1961.Nyt on menossa 111.päiväkirja.
Olen aina ollut kiitollinen,että sain käydä valtion kokeilikoulun.Opettajista on ihania muistoja.Olin 40-vuotisjuhlassa 1997 ja Jorma Parkkonen nosti minut ,45-vuotiaan naisen ilmaan.Kyllä nuoremmat opiskelijat ihmettelivät.Osa luokkakavereista on jo taivastasolla, eniten poikia.Nyk Helena Ferchichi
Ruotsin kielen opettajan Raija Lankisen muistan hyvin, oli myös luokanvalvojani, kirjotin ylioppilaaksi 1985 Alppilan lukiosta. Raija sanoi aina että Ruotsin kieli on tärkein aine lukiossa
- Terveisin TeroT -
Meillä oli 7.-9.lk Ruotsin kielen opettajana "Potta" vuosina 1988-1991 ja hän lienee opettanut myös tätä ennen ja jälkeen. Harmi,että en jatkanut Alppilan lukioon mutta kirjoitin ylioppilaaksi sittemmin Käpylän ilta -oppi koulusta. Muistot Alppilan yläasteelta ovat hyviä, niin opetuksen taso kuin opettajien hyvä ja avoin suhtautuminen oppilaisiin. Alppila osasi arvostaa oppilaiden tarpeita eikä ja kouluun oli helppo mennä ja se järjesti aktiivisesti myös vapaa - ajan oppilas toimintaa mm.diskoja, tapahtumia, vierailuja, luokkaretkiä Opettajat suhtautuivat oppilaisiin ystävällisesti ja en muista omana aikanani yhtään oppilaiden ja opettajien välistä hankausta. Alppila taisi olla aika edellä kävijä myös väli.tuntien vapauteen poistua luvalla koulun alueelta esim.kauppaan tai naapuritalon leipomon ostamaan markan kolikoilla munkkeja.Limsa-automaatti oppilaiden käyttöön löytyi koulun aulasta ainakin jo 1980- luvun lopulla, varmaan jo aikaisemmin tuo ja lupa lappu - vapaus välitunneilla poiketa kauppaan ja tupakointi välitunneilla, jonka tarkkoja käytäntöjä en muista, kun en itse tupakoinut mutta Alppila oli viihtyisä yläaste ja oliko siirryttiin myös aluetta ympäröivistä kouluista. Koulun maine oli hyvä ja se oli hyvin suosittu koulu nuorten keskuudessa.Koulu antoi sopivasti vapautta mutta myös opetti myös vastuuta. Mitään sellaisia ongelmia mitä nykyään koulumaailmassa ja jos silloin oli koulumaailmassa, ei Alppilassa ollut ja jos olisi ollut, niin koulun avoin ilmapiiri ja siitä olisi kyllä tiennyt. Kouluun mahtui oppilaita monista lähtökohdista ja hyvä niin, koska kuitenkin kaikki opiskelivat aika hyvässä sopusoinnussa. Koulun opetus oli laadukasta ja ken halusi lukea lukioon, kauppikseen, amikseen tai oppi sopimukseen, jne niin kannustettiin ja oppilaan ohjaus oli siinä mukana ja koulu tuotti kasvustaan useamman taitajan eri aloille. Jos halusi harrastaa vapaa aikana, niin se oli mahdollista mm.Alppilan Salamissa, jonka voimisteluun oli koulun rehtori Vilhunen itsekin voimistelijana perehtynyt ja kysyi mukaan ohjaamaan nuorempia. Rehtorit, jotka Alppilassa tiesin, olivat: Vilhunen, Pöntinen ja Jauhiainen, ja erittäin taitava kuvaamataidon opettaja, kiitos Mukavia kaikki. Ehkä se avoin ja tasa -arvoinen kohtaaminen oppilaiden kanssa ja kannustaminen, kuten esim.Oeyri Sykerö, joka opetti ATK:tai ja jossa hän jatkoi pitkään IT - aikakauteen ihan näihin päiviin asti ja oliko nyt Skarra Jauhis, Potta, Sykerö, ja monta muuta alansa hyvää osaajaa meitä opettamassa. Fiilis Alppilassa ei ollut koskaan tiukka ja kouluun oli helppo tulla. Oi sitten itsestä kiinni, että minkälaista oppimisen tulosta halusi tehdä mutta kyllä Alppilassa sai hyvän pohjan koulutuelke ja opiskeluun ja oppijaksii eteenpäin. Kiitos kaikille koulun opettajille, oppilaan ohjauksella, henkilöstölle ja meille oppilaille 🌞 Muistoissa on vielä kirkkaina kivat disko-iltamat, myyjäiset ja etenkin kevään pesis - matsit koukun hiekkakentällä, jossa nyt on hieman erilainen sisustus mutta kyllä koulussa vieraillessaan tunnistaa sen vielä samaksi "Alppilaksi" ja kiitokset siitä,vettä saimme käydä kyseistä koulua ja olla osa koulumaailmaan edellä kävijöitä 1980- luvun ainutlaatuisessa ajassa ja Alppila osasi olla hot myös muodin virtauksessa ja 1990-luvun alun taitteen haasteissa. Kiitos Alppilan yläaste 🌞🙏❤️⭐
Kiitos muisteluksistanne
Lähetä kommentti