Vanhempien kohtaaminen vaikeassa asiassa

SAIN eräältä tutulta opettajalta kirjeen. Heidän koulussaan oli syntynyt vaikeasti ratkaistava konflikti erään perheen kanssa.

Lupasin kaivaa esiin aikanaan Aurorassa laaditun "käsikirjoi-tuksen", jonka avulla valmistauduttiin neuvotteluihin, kun lapsen koulunkäynti ei oikein syysta tai toisesta sujunut.

Pohjamateriaalina oli kokeneiden erityisopettajien Reino ja Sirpa-Maija Harjunkosken Luokanopettaja-lehteen kirjoittamaa juttua. Siitä myös tämän blogilastun otsikko.

Viisaita ajatuksia löytyi  myös  teoksesta:  Ekebom, U.-M., Helin, M. ja  Tulosto, R.(2000). Satayksi kouluongelmaa. Opettajan käsikirja. Helsinki: Edita.

10 käskyä vanhempien eleganttiin kohtaamiseen

1. Valmistautukaa kohtaamiseen ajoissa ja kunnolla. Koulun joukkueen on aihetta sopia etukäteen   tapaamisen tavoitteet ja "pelisäännöt".  Ei etsitä syyllistä - vaan ratkaisuja! Lähtekää liikkeelle huolesta - se on parempi lähtökohta kuin ongelmalla avaaminen.  Koulussa on esim. herännyt huoli lapsen oppimisesta. Onko koti huolissaan tästä  samasta asiasta?  Neuvottelun tarkoitus on poistaa tuo  huoli.

2.   Myös vanhempia koulun tulo jännittää. Olkaa ajoissa vastassa. Aloitetaan tilaisuus lämpimästi. Kätellään. Esittäydytään.  Kahvi ja tee ja pullat tekee hyvää.  Käydään läpi aikataulu ja sovitaan, kuka koulun väestä laatii muistion sovituista asioista.

3. Koko keskustelun ajan on ymmärrerrävä  tunnevyöryä, joka - sekä vanhemmissa että itsessä- ,  tällaisessa tilanteessa usein lähtee liikkeelle.  Usein lapsen vaikeuksiin liittyvät neuvottelut ovat tosi rankkoja vanhemmille.  Omaan lapseen liittyvän ikävän asian kohtaamista seuraa usein shokki. Kieltäminen. Uhriksi joutumisen tunne. Viha.  Masennus. Syyllisyys. Ja vasta pitkän työstäminen jälkeen  hyväksyminen ja avautuminen uusille mahdollisuuksille.  Kouluväen taas voi olla vaikeaa suhtautua tyynesti siihen, että vanhemmat eivät aina halua (tai pysty) ottamaan  vastaan koulun viestejä. Ehkä he eivät edes usko,  mitä kouluväki kertoo. Älkää pudotko tunnetiloihin. Ei pidä provosoitua. Eikä mennä mukaan "ohitusyrityksiin".  Säilyttäkää ammatillisuus.

4. Ymmärretään, että meillä kaikilla on taipumus välttää ikävien asioiden käsittelyä. Ymmärtäkää vanhempia, jotka voivat ovat uupuneita vuosia kouluilta tulleisiin negatiivisiin uutisiin. He voivat kokea, että koulu haluaa vain päästä eroon heille  rakkaasta lapsesta. Vanhemmat voivat myös hävetä sitä, että heidän lapsensa on erilainen.  Muistakaa pitää aina esillä myös  lapsen positiivisia puolia.

5.  Kaikkien inhottavinta on joutua selvittämään asioita, joissa setvitään omia virheitä. Älkää etsikö syyllistä. Lapsen etua ei edistä, jos kumpikin osapuoli kaivautuu puolustusasemiin. Opettaja väittää, että kaikki koulussa on tehty viimeisen päälle oikein. Vanhemmat selittävät samaa omasta puolestaan. Viestittäkää, että arvostatte vanhempia; usein lapsen ongelmat eivät johdu siitä, mitä vanhemmat ovat  tehneet tai jättäneet tekemättä.  Esim. ylivilkkaaksi ei ketään kasvateta,  sellaiseksi on synnytty. Niinikään voisi olla viisasta kertoa, että kunnioittaa  tällaisten prosessien vanhemmilta vaatimaa ponnistelua.

6. Keskustelu siis alkakoon  huolesta. Koulussa on esim. herännyt huoli lapsen oppimisesta. Onko koti huolissaan tästä  samasta asiasta?  Neuvottelun tarkoitus on poistaa tuo  huoli. Kouluväen tulisi tehdä omalta osaltaan palautteen vastaanottaminen vanhemmille niin helpoksi kuin mahdollista. Älä ”tiedä paremmin”. Meidän opettajien vaarana saattaa olla itseidealisointi, ts. alitajuinen ajatus, että kuitenkin olen fiksumpi kuin lapsen vanhemmat. Vanhemmat aistivat sellaisen.

7. Aika tulisi käyttää sellaisten ratkaisujen etsimiseen, joilla voitaisiin edistää oppilaan tilannetta. Esitellään niitä - mielellään useita - vaihtoehtoja, joita koululla on.  Mitä tuen vaihtoehtoja koulu voi tarjota? Mitä ne edellyttävät vanhemmilta? Neuvotteluissa ei  ole kyse jonkin valmiin ratkaisun hyväksyttämisestä, vaan yhdessä sekä koulun että kodin lasta koskevan tiedon pohjalta tapahtuva lievimmän tehokkaan tukikeinon löytäminen. Annetaan huoltajien aidosti olla mukana tekemässä valintaa.

8. Joskus  päästään ratkaisuun nopeastikin. Aina neuvottelun lopputulos ei ole koulun väen
mielestä paras. Se ei ehkä ole hyvä, mutta se voi olla sillä kertaa paras mahdollinen. Sovitaan  työnjako (mitä koulussa tehdään ja mitä kotona). Sanallistetaan  onnistumiskriteerit. Sovitaan, kuinka asiaa seurataan.  Joskus neuvottelu ei etene. Silloin kannattaa keskeyttää ja ottaa aikalisä. Sovitaan,
miten uusi aika etsitään.

9. Päätetään tilanne  jollakin "loppukevennyksellä"  ja saatetaan vanhemmat  ulos talosta.

10. Tehdään mahdollisimman nopeasti muistio, josta näkyy sovitut asiat ja toimitetaan se kaikille, joita asia koskee.