Kuka oikeasti keksi flipped- opetuksen?

Professori Emil Böök

DIDAKTIIKAN (tai kuten nykyään mieluummin sanotaan: pedagogiikan ) kehityksen iso ongelma on amneesia eli muistinmenetys. Opetuksen kehitys kulkee ikäänkuin kehää, ja jokainen polvi aloittaa THE menetelmän etsinnän alusta, yhä uudelleen. Ja palaa sitten taas hetken touhuiltuaan alkupisteeseen.

ENSI viikolla uudet luokanopettajaopiskelijat aloittavat Helsingin yliopistossa uuden kurssin: Opetussuunnitelma ja koulunkehittäminen. Luvassa on sekä luentoja että ryhmäistuntoja. Ensimmäiselle ryhmäkerralle opiskelijoille on annettu vänkä tehtävä:

" Ennakkotehtävä.

Lue esipuhe (sivut 7-15) teoksesta Opetussuunnitelmatutkimus – Keskustelunavauksia suomalaiseen kouluun ja opettajankoulutukseen.  
Esipuheen loppuosassa (sivulta 10 alkaen) on lyhyet luonnehdinnat kaikista teoksen luvuista. Valitse niihin tutustumisen perusteella yksi sinua kiinnostava opintojakson lukualueeseen sisältyvä luku, johon perehdyt huolellisesti ennen opintojakson ensimmäistä ryhmäkertaa. Käsittelemme ensin lukemianne lukuja pienryhmissä ja sen jälkeen organisoidumme jatkotyöskentelyyn.   Valmistaudu pienryhmätyöskentelyyn tekemällä itsellesi muistiinpanoja, joiden avulla voit kertoa muille ryhmäläisille lukemastasi tekstistä ja samalla edistää muiden oppimista... "

POSTMODERNIA ja monessa mielessä innostavaa. Hyvä, että opettajankoulutuksessa käytetään esim. tällaista flipped- metodia. Eikö?

Oikea vastaus otsikon kysymykseen

Luin tänään Pertti Kansaselta lainaksi saamani professori Taimo Iisalon tutkimuksen oppikoulun pedagogisesta muutoksesta about 100 vuotta sitten (1890-1920). Upea teos, johon haluan palata vielä monta kertaa.

Pysähdyn tällä kertaa  kohtaan, jossa Iisalo kuvailee dosentti, yliopettaja  Emil Böökin oppikoulunopettajien kokouksessa vuonna 1893 pitämää alustusta omasta opetusmenetelmästään. Poimin muistiinpanoistani nämä ajatukset:

"  E. Böök  1835- 1914) kasvatusopin dosentti ja rehtori; normaalilyseon yliopettaja, kasvatusopin professorin tehtävien "vakihoitaja" (1882-83 ja 1886-88) esitteli omaa historian opetuksen menetelmäänsä, joka myöhemmin tunnettiin nimellä ”kaksiläksyjärjestelmä”. 

Oppilaat lukivat ennen oppitunnille tuloa tietyn tekstin , jota sitten käsiteltiin tunnilla. Oppilailla oli siis etukäteistietoja, joihin he voivat liittää opettajan esityksen. Tunnilla annetut opettajan kommentit ja lisähuomautukset he joutuivat kirjoittamaan muistivihkoonsa. Opettaja piti yllä tarkkaavaisuutta keskeyttämällä esityksensä ja teki kysymyksiä. Hän myös havainnollisti esitystään kartoilla ja kuvilla. Näin käsitelty esitys kuulusteltiin sitten seuraavalla oppitunnilla."  

Hei! Tämähän on FLIPPED. Suomessa sen siis esitteli opettajille  Emil Böök 1800-luvun lopulla. Muualla joku varmaan vielä aikaisemmin. Kasvatusopin historiaa harrastava huomaa, että Böökin metodi oli yritys löytää kompromissi vuoden 1872 koulujärjestyksessä ensimmäistä kertaa  normitetun uuden läksyn suullisen valmistelun velvoitteen (ns. preparoiva opetus) ja tätä ennen opetuksen valtametodina 1800- luvun alustaolleen uushumanistisen läksynantoon, kirjan kappaleen itsenäiseen haltuunottoon lukemalla  ja opitun kuulusteluun perustuvan mallin välillä.

Esitystalous 3: Radio

ESPOON kaupunginteatterin ESITYSTALOUS 3 – RADIO oli totisesti kokemisen arvoinen. Kiitos broidi lippujärjestelyistä.

Kyseessä on Juha Jokelan kirjoittaman  esitystalous- trilogian päätösosa. Valitettavasti en ole nähnyt kahta edellistä osaa. Onneksi tämän.

JUONESTA voi kai lyhyesti paljastaa, että kyseessä on periaatteessa erään radiokanavan realistinen brändinmuutostarina - vai pitäisikö kirjoittaa tarinat, koska tätä muutosprosessia tarkastellaan kaikkien stagella (siis tuolla kanavalla) olevien näkökulmasta. Samalla haluava saa hyviä vinkkejä, kuinka muutoksia toteutaan mukaosallistavasti. Huh!

KATSOJA  oppii, miten radio-ohjelmia tehdään, kuinka niiden luonne on muuttunut  ja millä ehdoilla (oikea vastaus:raha). Loppua kohti kertomus muuttuu mystisemmäksi. Loppu on hieman pitkitetty, mutta viimeinen visuaalinen kuva koko tiimistä jäälautalla on upea.

Jos lukee yleisön kirjoittamia kommentteja, huomaa, kuinka vaikeaa katsojan  on sanallistaa näytelmän muutosmessagea. Mitä meille kerrottiin? Mitä ymmärsimme?  Osalle Radio oli hulvatonta komediaa. Minulle taas hiljentävä, suorastaan mykistävä  tragedia.  Samalla kun muutos on ikäänkuin oikeutettu, se on  samalla surusta sakeaa.  Elämme  paitsi mediassa myös oikeassa elämässä kiihtyvän muutoksen aikaa, johon kuuluu haikeus vanhasta luopumisesta ja pelko-  jota puretaan irvikuvaistamalla  tilalle tarjottava.

JOKELA on ohjannut itse näytelmän. Hyvin on ohjattu.  Lopputulos  on  huikeaa näyttelijän taidetta. Koko ensemble (Raimo Grönberg, Henna Hakkarainen, Ria Kataja, Vera Kiiskinen, Ylermi Rajamaa, Martti Suosalo ja Tommi Taurula - sekä äänenä Tommi Korpela) on uskomaton. Niin kevyttä, luonnollista ja oikeissa kohdin ihan muuta, yllättävää.  Yhtä aikaa upeaa läsnäoloa lavalla ja samalla brechtiläisen vieraannuttamisen inkarnaatiota. Jos jotkut on erikseen nostettava esiin, niin Ria Kataja ja Martti Suosalo. Näytelmän uusi ja vanha.

Lopputulos on  myös skenografian (Teppo  Järvinen) ja teknologian (Tommi Koskinen, Heikki Örn, Timo Teräväinen) ennennäkemätöntä (minun silmilläni) hypeä.  Stageja liikuttaneet  robotit (?) olivat upea lisäarvo. Jos esitys olisi rakennettu perinteiselle luukkunäyttämölle, se olisi tuskin koskettanut. Valitulla musiikilla oli teoksessa todella tärkeä syvällisyyksiä kertova osuus.

SUOSITTELEN. Voi kyllä olla turhaa. Liput taitaa olla myyty loppuun.

Koulun tulevaisuusteesit

PAULI Silander toimitti vuonna 2013 mielenkiintoisen teoksen: Johtajuudella toimintakulttuurin muutokseen.  Teos löytyy muuten ilmaiseksi netistä- linkki jutun lopussa.

Kirjassa on 6 päälukua. Silanderin lisäksi kirjoittajina  ovat Marja Kylämä, Hannu Linturi, Pasi Mattila (oppimisympäristöt) ja  Mauri Laakso (pelillisyys).

KIRJAN kaksi ensimmäistä lukua ovat mm. armotonta hyökkäystä vanhanaikaista johtamista vastaan.

Tietointenssiivisen organsiaation toimintakulttuuri on kirjoittajien mukaan asiantuntijakulttuuri, jossa asiantuntijat vastaavat strategisesta ydintoiminnasta ja määrittelevät itse omat tehtävänsä. Uuden ajan johtaja on leaderi, ajattelun johtaja. Hän  tukee asiantuntijakulttuuria ja  johtaa asiantuntijuutta visiolla, linjauksilla, tavoitteilla ja strategialla, eikä johtaminen kohdistu työn sisältöön eikä yksityiskohtiin.

Niinikään tukistetaan voimakkaasti tuolloin vielä voimassa ollutta 2000-luvun alun opetussuunnitelmaa:

”Nykyisten opetussuunnitelmien perusteiden kontekstissa oppilaista kasvatetaan lähinnä ymmärtämättömiä tietotekniikan kuluttajia, mutta ei aktiivisia tuottajia, koska oppilaille ei opeteta esimerkiksi ohjelmointia tai yleensäkään  tietokoneen toimintalogiikkaa  (algoritmista ajattelua)."

Tulevaisuusteesit

KIRJAN minusta ehdottomasti mielenkiintoisin artikkeli on tulevaisuustutkija Hannu Linturin essee  "Työkaluja tulevaisuusjohtamiseen." Linturi näkee, että olemme kahden aikakauden rajamaastossa.
Muutos ei jätä yhtään instituutiota koskemattomaksi, niinpä myös koulu uudistuu lähivuosina,  mutta tavalla, jonka muodot eivät  meille vielä yksiselitteisesti avaudu.

Linturi esittelee 36 perusopetukseen liittyvää tulevaisuusteesiä ja lisäksi nipun muita lukiota ja verkko-opetusta koskevaa. Poimin ja niputin (otsikoin) niitä uudelleen. Näitä voisi hyvin käyttää koulun muutosta eri foorumeilla pohdittaessa ajattelun avartajina.

Koulun tehtävä

1. Koulun päätavoite on tasa-arvon sijaan jokaisen lapsen lahjakkuuden esille kaivaminen ja tukeminen.
2. Koulut ottavat, mutta myös saavat tehtäviä ylläpitäjältään tutkia, selvittää tai valmistella toiminta-alueensa palveluja (ympäristö, liikenne, terveys, kirjasto, harrastus) osana koulun oppimis- ja opetustehtävää. Opiskelussa keskeistä on autenttisten ongelmien pohdinta ja ratkaisujen etsiminen Suomen ja maailman kysymyksiin.
3. Koulun toiminnallinen yhteys ympäröivään yhteiskuntaan on sisäänrakennettu opetussuunnitelmiin.
4. Koulut hakevat lisärahoitusta yhteistyöllä paikallisen elinkeinoelämän kanssa sekä lahjoituksina ja perintöinä.
5. Huoltajalähtöisen kotiopetuksen määrä Suomessa on moninkertaistunut vuoden 2010 tasosta (n. 300 kotioppilasta).
6. Suomeen on perustettu ensimmäinen islamilainen peruskoulu.
7. Suomessa on alueita, joilla ei tarjota perusopetusta
8. Peruskoulun aloittamisikä ja rakenne harmonisoidaan Euroopan unionissa.
9. Oppivelvollisuus alkaa viisivuotiaana.

Sisällöt

1. koulun oppisisällöt on perattu, oppiaineita on hävinnyt ja olemassa olevistakin oppiaineista on poistettu valtava määrä turhaa ja vanhentunutta.
2. Vuoden 2030 koulussa dynaaminen ja staattinen tieto on erotettu käsitteellisesti toisistaan. Ensin mainittu on tietoa ilmiön tai oppiaineen keskeisistä käsitteistä ja niiden keskinäisistä suhteista. Jälkimmäisessä on kyse tiedettävistä tapahtumista ja asioista kuten siitä, että luang Prabang on kaupunki Mekong-joen rannalla Pohjois- laosissa. Opetuksen ja opettajan ensisijaisena tehtävänä on huolehtia dynaamisen tiedon välittymisestä ja prosesseista, joiden avulla staattinen tieto tarttuu ja karttuu omaksuttuun dynaamiseen käsite- ja tietokarttaan.
3. Peruskoulun "lukujärjestys" jakautuu suhteellisen tasan ainepainotteisen (väline- ja harjoitusaineet) ja toimintapainotteisen (ilmiöt, projektit, teemat) opetusohjelman välillä.

Opetusjärjestelyt ja työtavat

1. Jatkuva kiire ja tehokkuusajattelu on työnnetty syrjään.
2. Suurissa kaupungeissa joka toinen perhe valitsee lapsilleen englanninkielisen perusopetuksen.
3. Suomalaisissa kouluissa on rasismin ja vihapuheen nollatoleranssi. Rasistinen kommentti tai toiminta johtaa lapsen tilapäiseen erottamiseen.
4. Vuonna 2030 koulut ovat avoimia oppimis- ja tapahtumakeskuksia, joissa on yhdistetty eri koulumuotojen, kirjastojen sekä liikunta- ja kulttuurielämän palveluita. Oppimis- ja tapahtumakeskuksina koulut pääsevät integroimaan formaalia ja informaalia koulutusta ja oppimista toisiinsa.
5. Luokkien tai luokattoman mallin asemesta oppilaista muodostetaan pysyviä 6–8 hengen ryhmiä, jotka oppivat yhdessä.
6. Koululaiset osallistuvat kouluaterioiden valmistamiseen ammattihenkilöstön tukemana.
7. Sosiaalinen media on vuoteen 2030 mennessä mullistanut tapamme tuottaa ja jakaa tietoa. Koulussa se on merkinnyt sitä, että mm. "yhteistoimintakyky, ryhmädynaamiset taidot yms. kehittyvät samalla, kun koulu toteuttaa primaaritehtäväänsä tietojen ja taitojen opettajana”.
8. Vuoden 2030 peruskoulussa opetellaan ja opitaan kyky organisoida – valita ja toteuttaa – omaa oppimista sekä myöhemmän koulutuksen että työ- ja kansalaistoiminnan resurssiksi
9. Opiskelijalla on käytössä oma henkilökohtainen oppimisympäristö (PlE), jossa hän voi itse asettaa oppimisensa tavoitteet sekä valita haluamansa sisällöt ja työskentelymuodot.

Opettajien rooli ja asema

1. Vuonna 2030 peruskoulun opettaja(kunta) on yhteiskunnan tärkein sivistysagentti, joka moniammatillisen yhteistyön johtajana sekä formaalin ja informaalin oppimisen sillanrakentajana ohjaa oppilaita riittävään yleissivistykseen, joka on elinikäisen oppimisen tiedollinen ja asenteellinen perusta.
2. Kunnat lakkauttavat opettajien vakanssit ja ostavat opetuspanokset keikkaopettajafirmoilta. Palkkiot on sidottu opetussuoritteisiin, opettajan osaamiseen, maineeseen ja kykyyn neuvotella sopimuksensa.
3. Vuonna 2030 kunkin (perusopetuksen) vuosiluokan vastuuopettajalla on käytössään riittävä opetusresurssi, jonka avulla hän voi tiimiyttää opetusta toisten opettajien, koulun ulkopuolisten asiantuntijoiden ja vapaaehtoisten avustajien, esimerkiksi vanhempien, avulla.
4. Eläkeläiset osallistuvat erilaisin tavoin ja toimintamuodoin koulun työhön.

Tilat ja ympäristöt

1. Kaikissa kouluissa on hitaan oppimisen tiloja, joissa ei ole tietokoneita, ei verkkoyhteyttä eikä muutakaan teknologiaa lukuunottamatta ehkä liitutaulua, kyniä ja paperia sekä lehtiä ja kirjoja.
2. Rikastuvat fyysiset ja virtuaaliset oppimisympäristöt mahdollistavat erilaiset oppimisen polut ja tavat, joiden itseohjautuvasta käyttötaidosta tulee yksi sivistyksen avaintaidoista.
3. Merkittävä osa jokapäiväisestä koulunkäynnistä tapahtuu virtuaalitodellisuudessa.

Arviointi

1. Arviointi ja oppilaan saama palaute kohdistuu ensisijaisesti oppimisen meta- ja syvätaitoihin sekä tapahtuu enimmäkseen oppilaan ja opettajan välisessä dialogissa.
2. Yleissivistävään koulutukseen on kehitetty oma näyttö(tutkinto)järjestelmä.
3. Vuonna 2020 jokaisella oppijalla on käytössään verkkopohjainen sähköinen portfolio, jonne koko opintopolku ja kaikki opiskelijan tuotokset sekä arvosanat on taltioitu.
4. Verkko-oppimisympäristö -ohjelmistot voivat antaa automaattisesti palautetta opiskelijan tehtävistä tai ohjaavat opiskelijan oppimista.

Oppimismistulokset

1. Suomalainen peruskoulu on pudonnut kansainvälisten oppimisvertailujen kärjestä.

Opettajankoulutus

1. Opettajakoulutus on yhdistynyt ja tuottaa kelpoisuuden yhtenäisen perusopetuksen opettajaksi. Tältä kelpoisuuspohjalta voi erikoistua erityisopetukseen, maahanmuuttajaopetukseen jne.

Tässä linkki:
http://tomut.meke.wikispaces.net/file/view/Johtajuudella+toimintakulttuurin+muutokseen.pdf

Päivän aforismi

Luentoexperimentti: Opettajan oma pedagogiikka

MILLOIN pidin ensimmäisen luentoni/alustukseni ? Sen on täytynyt  olla ihan 80-luvun alussa. Koulutin tuolloin  yhdessä mm. Jorma Ahosen, Tapio Toivasen ja Rauno Haapaniemen kanssa sijaisopettajia Suomen peruskoululaitokseen  ja sain vetää  Lappeenrannan kesäyliopistossa kasvatustieteen appron joitain jaksoja. 90-luvulla tulivat  eheyttämiseen ja koulun kehitämiseen liittyvät teemat.  Oli ne upeita aikoja.

VOISIN siis ehkä viettää about 35-vuotisluennointijuhlaa:-). Teemat ovat vuosien varrella painuneet naftaliiniin ja nousseet uudelleen henkiin (jotain tarkoitusta varten kokosinkin niitä. Tässä linkki, jos jotain kiinnostaa tarkemmin).

VIIME VUOSINA olen pyöritellyt intohimoisesti muutamaa, samaa teemaa: OPS. NPDL. Tutor-opettajuus. Upeita juttuja.  Mutta olen myös aina ollut kiinnostunut kokeilemaan ihan uusia juttuja  ja pudottamaan varsinaisen luennoinnin sekaan  erilaisia itselle uusia (ja virkistäviä) pikkusessioita. Yhteen aikaan ne olivat musiikkinäytteitä. Joskus taas humoristisia clipsejä.  Joskus draamaa. Ja jotta ei kyllästy, diojakin voi aina muunnella :-)

TÄNÄÄN minulla oli ilo vetää 90 minuutin sessio eräässä mielessä kokonaan uudesta  teemasta: Opettajan omasta pedagogiikasta. Tai uusvanhasta. Ihan tyhjästä ei nimittäin tarvinnut  kuitenkaan valmisteluissa lähteä, koska sain olla mukana työryhmässä (Jyrhämä ja al)  joka kirjoitti muutama vuosi sitten teoksen Opettajan oma didaktiikka.

OTSIKKO "Tänään. Ei sanaakaan opsista. Tänään puhutaan sinun omasta pedagogiikastasi" löytyi sattumalta ja viime tipassa, mutta se oli myös harkittu.

Opettajuus ei ole yhdestä opsista kiinni. Se on pitkäkestoisempi prosessi, jonka aikana  opettaja löytää oman tapansa olla opettaja. Tai sitten ei. Opettaja on enemmän kuin opsin toteuttaja.

Oman opetusotteen/käsialan/tyylin löytäminen  on uusien virtausten haistelua, kokeilua, omien jo omaksuttujen rutiinien reflektoita. Ovatko tapani opettaa (uuskielellä ohjata oppimista) yhä toimivia? Entä kestävätkö omien  pedagogisten rutiinieni perustelut kriittisen tarkastelun?

OPETTAJAN oman pedagogiikan idean alkujuuret ulottuvat Matti Koskenniemen käsitteeseen didaktisesti ajatteleva opettaja.

" Didaktisesti ajatteleva opettaja harkitsee itse omat ratkaisunsa, toisaalta opetussuunnitelmaan toisaalta oppilaantuntemukseen ja tilannetajuun perustuen. ”                          – Matti Koskenniemi

Taustalla on myös oivallus, että jokainen opetustuokio on ainutkertainen, ja sen vaikuttavuuteen liittyy mystistä sukulaisuutta taiteelliseen elämykseen:

”Kukin tunti semmoisenaan on oma luomus.  Siinä on jotakin taideteokseen verrattavaa. Niinkuin taideteos kantaa aina tekijänsä leimaa ja tekijä on siihen pannut panoksen omaa itseään, samoin kussakin tunnissa on ja tulee olla  opettajan oma leima ja persoonallinen panos.”–  Toivo Viljakainen

USKON itse vahvasti myös tähän viisauteen:

"Parasta, mitä opettaja voi saavuttaa, on persoonallinen ote työhön." – Matti Koskenniemi ja Antero Valtasaari

Tavoite on siis löytää oma tapa opettaa, oma intohimo ja sovittaa se ja kulloinenkin ops omien oppilaiden edellytyksiin. Niinkuin esimerkiksi Soukan koulussa pääosan urastaan tehnyt Jukka Jokiranta (draama).

TÄLTÄ pohjalta siis lähdettiin. Aikaa oli se 90 minuuttia. Työtapa oli käänteinen, dialoginen, fasilitoiva  ja konstruktivistinen.

Suomeksi: Esitin jokaisen omaan pedagogiikkaan kohdistuvan kysymyksen. Siihen etsittiin pienissä ryhmissä vastausta. Ryhmien vastauksia tiivistettiin. Ja lopuksi niitä verrattiin klassikoiden antamiin - myös huonoihin- vastauksiin. Oikeaa vastausta ei siis tuputettu ensiksi ja ehkä  ei ollenkaan. Omalla ajatelulle annettiin aineksia ja virikkeitä, ja niitä maisteltiin yhdessä.  Sopivin välein vaihdettiin keskusteluryhmien kokoonpanoa.

OLIN varautunut tilaisuuteen tusinalla kysymyksiä, jos aika riittää.  Ei riittänyt. Ehdimme  about puolet. Mutta laatu ja määrää oleellisempaa.

1. Mikä on koulun perustehtävä? Mihin koulua tarvitaan?
2. Opetuksen tavoitteena on oppiminen.  Mitä oppiminen mielestäsi tarkoittaa?
3. Mihin opettajaa oppimisessa tarvitaan?
4. Mitä olisi kaikkein tärkeintä oppia koulussa?
5. Millainen opettajan suhteen oppilaisiin  on Sinusta oltava?

JOS joskus aikaa on enemmän kysyisin myös  nämä:

6. Mikä on Sinun tärkein perimmäinen tavoitteesi kasvattajana ?
7. Mistä periaatteesta et opetuksessa tingi ?
8.  Millaisia työtapoja kuuluu aktiivisesti työtapavalikkoosi? Miksi ne?
9. Millainen on  opetustuokiosi  tyypillinen rakenne?
10. Minkälaisia rutiineja koulupäivässäsi on? Miksi olet ne valinnut?

JA sitten kohottavana loppuna:

11. Miksi aikoinaan halusit juuri opettajaksi?
12. Millaisena haluat oppilaittesi Sinut muistavan?

PÄIVÄNKEHRÄN väki keskusteli aktiivisesti ja sanallisti taitavasti omia näkemyksiään. Monesta asiasta he olivat samaa mieltä keskenään ja jopa minun kanssani. Hienoa. Tällainen dialogi auttaa paitsi hahmottamaan  omaa pedagogiikkaa myös rakentamaan koulun yhteistä näkemystä.

LOPUKSI pyysimme heitä rehtori Sarpilan kanssa arvioimaan, kuinka hyvin tällainen luento toimii.  Palaute oli tavattoman ystävällistä. Kiitos

Mutta ei ihan ihme, sillä apunani oli upea joukkoa osaajia apukouluttajina :-) : Jo mainittujen lisäksi tällä kertaa Agit Prop, Aleksis Kivi, R.W. Emerson, Yrjö Engeström, Sanni Grahn-Laasonen, Olli- Pekka Heinonen, Peter Johnsson, Immanuel Kant,  Erkki Lahdes, Asko Leppilampi, Maria Montessori, Mika Ojakangas, Pekka Peura, Elvis Presley, Mikko Saari, Pasi Sahlberg, Juhani Seppänen, Saku Tuominen ja Kari Uusikylä. Experimentti siis kannatti.

PS. U-tubessa on lyhyt clipsi Päivänkehrän koulun koulutuspäivän kokonaisuudesta. Tässä linkki.

Ei sanaakaan opsista. Puhutaan opettajan omasta pedagogiikasta

HIENO työviikko päättyi tänään ukkipäivään. Opetusharjoittelua, opetuksen suunnittelun ryhmä, kaksi Tutor-opettajien koulutuspäivää...

HUOMENNA lauantaina vuorossa raikas,  uusi luentoteema.

Kouluissa on käyty ops-keskustelua useita vuosia. Hienoa. Ja vieläkin ehtii.

Jos historia toistaa itseään, fokus siirtyy kuitenkin seuraavan opsin unelmointiin viimeistään ensi vuonna eduskuntavaalien jälkeen.

Väliremontteja ops-tekstiin  on odotettavissa. Ja sitten perusopetussäädösten päivitystä. Ja sitten uuden tuntijaon valmistelua.

Niin kävi vuoden 1994 opsin aikana. Vuonna 1998 tekstiin lisättiin mm. käytösteema ja hyvän osaamisen kriteerit. Samana vuonna hyväksyttiin uusi perusopetuslaki ja - asetus).

Vuoden 2004 perusteiden voimassaoloaikana vuonna 2008 tekstiin tuotiin kolmiportainen tuki ja sen jälleen tehtiin laaja oppilashuollon remontti ja niiden vaatimat  säädösmuutokset.

Remontteja odotellessa olisi ehkä fiksua suunnata toviksi fokusta myös opettajien omaan pedagogiikkaan. Espoon Päivänkehrän koulussa se aloitetaan  lauantaina.

Espoon perinneseura SyysMatin markkinoilla.

TAAS kerran takana oikein hienot kaksi SyysMatin- markkinapäivää.

Espoon perinneseura pystytti  ties kuinka monennetta kertaa telttansa Tuomiokirkon kellotapulin taakse tosi hienolle paikalle.

OLIMME jakaneet paikallaolo-vuorot kumpanakin päivänä  kahteen osaan. Aamuvuoro oli vähän lyhempi. Silloin päivystivät mm. Kari Forsberg, Marjatta Kuitunen ja Esko Uotila. Minulle osui lauantain ja sunnuntain 4-tuntiset vuorot.

Lauantaina kaverina oli Heikki Sorvari  ja sunnuntaina  Aapo Kirvesniemi,Yrjölän Leena ja  Seija Lohikoski.

Telttapöydillä oli lähes kaikki 17 vuoden aikana julkaistut  kirjat. Ja tällä kertaa myös kaksi painotuoretta teosta: Vuoden kauklahtelaiseksi juuri valitun Esa Lehtisen teos Punaisin silmin, jonka taitto on todella kaunis (Leena Yrjölä)  sekä Pirkko Kivimäen ja Esko Uotilan teos Muuralan sairaasta. Molemmat on lyhyesti esitelty pari päivää sitten tässä blogissa.  Klikkaa tätä linkkiä.

Teltalla kävi tosi mukavasti porukkaa. Mukana oli tuntemattomia ja tuttuja: mm. entisiä  sukon  hallinnon ihmisiä,  rexi-kollegoita, Auroran entisiä oppilaita ja oppilaiden vanhempia. Osa jäi turisemaan menneitä oikein pitkäksi toviksi. Hienoa. Onneksi oli tarjota Aapon tuolit alle.

Saimme paljon uusia ideoita, ja kauppakin kävi. Taisimme tehdä ennätysmyynnin!

TELTAN purku ja tavaroiden rahtaaminen autoihin ja sullominen Aapon varastoihin  sujui jo tottumuksesta Uotilan Eskon johdolla - noin 40 minuutissa.

ENSI vuonna ilman muuta uudestaan.

EGD osa 6. Viides työsuhdeviikko takana

VOW. Työsuhteeni (50 % lehtoraatti) Helsingin yliopistoon alkoi 15.8, ja nyt takana on jo  4,5 viikkoa.

Ja mikä on ollessa. On työhuone, avaimet, työkavereita ja esimies.  Palkkakin on maksetu. Ja ensimmäinen lasku lääkäriltäkin on lähtenyt yliopistolle (saa nähdä meneekö läpi?) Kännykkä ja tietokone ovat omia.

YLIOPISTOLEHTORIN opetustyökuorma on yhä herrasmiesluokkaa, vaikka moni palkkatasoa nyyhkikin. Ja toki aikaa on jäätäväkin tutkimukselle, koska yliopisto-opetuksen oikeutus  perustuu sille.

VIIKKO meni nopeasti.  Mutta siihen mahtui mikrolomakin vaimon kanssa.  Ilman virkavapausanomuksia. Aivan uusi kokemus.

Millainen siis oli tämän viikon Saldo?  Kiitos kysymästä: positiivinen. Oikein positiivinen.

Maisteriharjoittelu

Maisteriharjoittelujen toinen viikko on nyt hoidettu kanta. Pian valmistuvat luokanopettajat ovat kuunnelleet ohjaajiensa opetusta yhden viikon, ja nyt tämän toisen harjoitteluviikon he ovat opettaneet yhdessä. Ja hyvin ovatkin opettaneet. Ovat ilmiselvästi saaneet hyvää opetusta. Mutta kuinka ihanan yksilöllisiä he ovatkaan.

Kaikki omat harjoittelijani ovat ekaluokissa, ja hieman sitä jää pohtimaan, kannattaisiko ykkösperiodissa valita harjoitteluluokissa hieman vanhemmat oppilaat. Kaikki toki sujuu, mutta syntyy tunnelma, että vielä muutaman viikon oppilaille tekisi eetvarttia saada olla oman opensa kanssa.

Uudet opiskelijat

Ihan tuoreiden opiskelijoiden E-ryhmän kanssa on käynnistynyt jo kaksi kurssia, joiden ryhmäistuntoja saan vetää. Toinen on otsikoltaan pedagoginen vuorovaikutus ja toinen opetuksen suunnittelu, toteutus ja arviointi. Kahden viikon päästä alkaa vielä kolmas kurssi Opetussunnitelma ja koulun kehittäminen. Kaikissa niissä kuljetan läpäisyperiaattena opettajaturorointia.

Oma duuni

TÄNÄÄN minulla oli ilo olla kehittämiskeskustelussa esimieheni, dosentti  Riitta Jyrhämän kanssa. Yliopistolla keskusteluun valmistaudutaan täyttämällä kehittämiskeskustelulomake. Siinä on 4 pääkohtaa: edellisen työvuoden töiden arviointi, tulevan vuoden haasteet ja tavoitteet, henkilökohtainen kehittämissuunnitelma ja kohta: sovittujen asioiden seuranta. Täytin lomakkeen  omalta osaltani eilen illalla.

Riitalla  oli aikaa jutella ja opastaa minua  yli tunti. Kävimme läpi, mitä kaikkea uuden työntekijän tulee tehdä. Mm. laatia työsuunnitelma, siis minun tapauksessani siitä, mitä aion tehdä about 710 työtunnin aikana (kaava 1624:2:12 *10,5). Lisäksi haasteenani on opetella yliopiston työkaluohjelmien käyttö ( Moodle, Webbooli, Optime Porta ja Flamma). Ja heti tänään kilttinä poikana opettelin lataamaan Moodleen liitteitä. Ja latasinkin.

Päätän tämän työviikon tämän viikon mieliaforismiini. Aforismien
arvo  oivalletaan  usein (vain) niissä tilanteissa, joissa elämä
hetkeksi avaa konkreetisti niiden merkityksen ja aforismi koskettaa
syvältä.

KUN työsuhteeni on 50 %:nen, viikkoon  mahtuu muutakin.

Tämä viikko onkin ollut oikein MonitoimiMartin viikko. Paitsi että on hoidettu omaa terveyttä on parannettu maailmaa  sekä politiikan että seurakuntatyön saroilla.

Maanantaina oli Espoon valtuuston kokous, ja turpaan tuli. Veroäyriä ei korotettu, mikä tarkoittaa vuodelle 2019 syksystä alkaen jopa 12 %:n leikkauksia opetukseen. Argh.

Akuutteja tulehduksia on edelleen Saunalahden koulun rehtorin erottamisasia, joka näyttää sirrtyvän suoraan kaupunginhallituksen käsiteltäväksi.  Uusia tulehduksia liittyy kahden lukion siirtoon Otaniemeen ja niiden yhdistämiseen.

Seurakuntavaalit lähestyvät, ja nimiä tarvitaan. Deadline on maanantaina. Onneksi on puhelin. Torstaina oli  lisäksi  varsiun värikäs viestintätoimikunnan kokous, jossa kokeneet viestinnän osaajat kantoivat vastuuta edessä olevan viestintäorganisaation kehittämisestä.

MUTTA nyt alkaa viikonloppu. Nautitaan siitä.

Koulun kehittämisen taskukirja

Soini, T., Pietarinen, J. ja Pyhältö, K. (2016).
 Koulun kehittämisen taskukirja. Pieni kirja, suuri ajatus.  e-kirja. 

Päivitetty 10.9.2018

10 vuotta suomalaiskouluja kehittäneet  tutkijat ovat koonneet  taskukirjan kokemuksiaan mm. siitä, miksi kouluja on niin vaikeaa muuttaa. 40-sivuisen kirjan voi ladata ilmaiseksi netistä. Linkki on jutun lopussa. Tässä pieni puffi.

TUTKIJARYHMÄ ei koostu fanaatikoista. Uudistus-vimmaisessa ajassamme he eivät halua saneerata koulua perustuksia myöten - vaan maltilla.

Kehittämisessä sen itsensä vuoksi ei ole heistä järkeä. Kehittäminen on kestävää, kun se on merkityksellistä oppimista kohti jotain parempaa, toimivampaa ja eheämpää.

Koululla on heidän mielestään väliä. Siksi he kirjoittavat koulusta ja opettajista kauniisti ( ja ilman rasittavia lähdeviitteitä  :-). He haluavat puhua kaikkien koulun toimijoiden oikeudesta oppimiseen ja hyvinvointiin ja etsiä keinoja siihen, miten se voisi olla mahdollista.

Miksi mitään ei tapahdu, vaikka hirveästi puuhataan ja touhutaan?

Tutkijat ovat huomanneet saman kuin sadat, ehkä tuhannet heitä ennen. Koulua on todella vaikeaa muuttaa. Koulu on tärkeä ja arvokas. Koulu kaikille on ollut vahva kansallinen ja kansainvälinen tahdonilmaus. Koulu  yrittää saada kaikki  pysymään mukana – edes jotenkin. Monelle koulu voi olla turvasatama. Siksi koulu on vahvojen jännitteiden kenttä ja keskenään ristiriitaisten toiveiden tynnyri. Kaikki pitää muuttaa. Mitään ei saa muuttaa.  Kaikki vanha olisi tärkeää opettaa. Mihin saisi uudet mahtumaan? Niinpä koulun oppisisällöt senkun paisuvat.

Koulun kehittämisen perusjännitteet nousevat heidän mukaansa koulun kaksoistehtävästä. Ensinnäkin koulu on sekä oppimisen että hyvinvoinnin edistäjä (Aikaisemmin mm. Pyhältö yhdisti  tavoitteet pedagogiseksi hyvinvoinniksi).  Ilman riittävää hyvinvointia ei oppiminen onnistu. Toisaalta oppiminen voi tuottaa hyvinvointia ja hyvinvointia edistäviä toiminnan ja ajattelun tapoja voi oppia. Toinen perusjännite on se, että koulun tehtävä on sekä säilyttää että uudistaa yhteiskuntaa ja kulttuuria.

Ei niin, etteikö yritystä kehittää koulua ja opetusta löytyisi. Projekteja tulee ja ja menee. Kouluilla saattaa olla käynnissä yhtä aikaa jopa kymmeniä toisistaan irrallisia ja tarkkarajaisua hankkeita. Ja tämä on yksi keskeinen ongelma.

Ratkaisuja?

Millaisilla tempuilla kehittäminen sitten onnistuisi? No ei tempuilla. Mutta poimin teoksesta seuraavat, minusta viisaat ajatukset.  Sanoitan niitä myös omilla sanoillani.

1. Tavoitteena tulee olla kestävä koulun kehittäminen. Se vaatii systeemistä otetta, kokonaisvaltaisuutta. Systeemisen otteen ytimessä on ymmärrys koulun perustehtävästä: tuottaa laadukasta oppimista ja hyvinvointia, siirtää vanhaa ja luoda uuttaa.  Koulun merkityksellinen kehittäminen on tasapainoilua jännitteiden välillä. Niistä on puhuttava. Yhdessä.  Kannattaa tehdä ajatuskokeita.  Kuka tästä hyötyy? Asioita olisi hyvä tarkastella eri koulusysteemin tasojen ja toimijaryhmien näkökulmista ja huomioiden koulun perusjännitteet.

2. Kehittäminen on oppimista, jolla on suunta. Tavoitteet on sanoitettava (ja perusteltava) selvästi. Ettei käy niin, että valtakunnan tasolla ideoitu hyväntahtoinen uudistus muuttuu kentälle kulkeutuessaan niin, että opettajat kokevat sen jopa pahantahtoiseksi vallankäytöksi.

3. Lähdetään liikkeelle koulun arjesta. Mikä toimii, mikä ei enää? Koulu kehittyy arkea tuunaamalla  kokeilujen ja säätämisen  (pohdinta ja korjaukset) kautta siten, että arjen toimintakyky säilyy koko kehittämistyön ajan.

4. Vähemmän on enemmän. On fokusoitava, mitä aiotaan muuttaa. Fokusoitava siihen, mihin voidaan vaikuttaa  ja jonka muuttaminen on mahdollisimman vaikuttavaa. (ks kuva)

5. Erilaisista projekteista,  kehittämishankkeista ja uusien toimintamuotojen etsimisestä kertyy  kouluille paljon tietoa. Tätä tietoa tulisi  koota,  analysoida ja käyttää hyväksi.

6. Kukaan ei pysty yksin muuttamaan koulua. Tarvitaan koherenssia, yhteistä, jaettua näkemystä siitä, mitä aiotaan tehdä ja miksi. Puhutaan ja tehdään yhdessä. Tarvitaan yhdessä pohdintaa.

7. Enemmän yhteissäätelyä - vähemmän yksinsäätelyä. Yhteissäätely on yhteistä ponnistelua tavoitteena tehdä työympäristöstä parempi kaikille. Kannattaa tehdä ajatuskokeita.  Kuka tästä hyötyy? Asioita olisi hyvä tarkastella eri koulusysteemin tasojen ja toimijaryhmien näkökulmista ja huomioiden koulun perusjännitteet. Ihminen on läpikotaisin sosiaalinen olento. Toimivia, jaksamista tukevia toimintatapoja ei rakenneta yksin.

8. Pidetään huolta jaksamisesta ja hyvinvoinnista. Hyvinvointi tarttuu. Hyvinvoiva opettaja pystyy paremmin tukemaan oppilaan merkityksellisyyden kokemusta. Hän jaksaa kohdata ja luoda toivoa.
Tartutammeko hyvinvointia ja pahoinvointia?

9. Opettajat on otettava aidosti mukaan subjekteiksi ei objekteiksi- niinkuin he nyt tutkijoiden mukaan kokevat. Rehtoria tarvitaan. Vahvistamaan opettajien toimijuutta. Ne opettajat, jotka kokevat vahvaa toimijuutta, jaksavat innostua ja voivat hyvin työssään, kuvaavat itsesäätelyn rinnalla yhdessä kollegojen kanssa tapahtuvaa säätelyä.

10. Myös oppilaat mukaan kokeilemaan ja pohtimaan. Usein  opettaja toteuttaa yksin kaikki kokeilun vaiheet: suunnittelu, toteutus ja arviointi. Niitä kannattaisi toteuttaa oppilaiden kanssa, yhdessä oppimista hyödyntäen, oppilaita näihin prosesseihin osallistamalla.

11. On uskallettava  ylittää koulun sisään ajan mittaan rakentuneita ja juuriltaan hyvin syvälle istu- tettuja arjen työskentelyn raja-aitoja (ns. betonirautoja). Opettajat oppivat tutkitusti kokeilemalla ja kokeiluja pohdiskelemalla.

12. On tunnettava muutosteoriaa.  Yksi kehittämistyön tosiasia on, että se tuottaa miltei aina hetkellisen aallonpohjan. Toiminta tuntuu vaikeutuvat ja hidastuvan, kun uutta toimintatapaa vielä harjoitellaan ja kehitetään, ja tämä kuormittaa.

13. Aktiivinen muutosvastarinta ei ole ollenkaan kehittämisen pahin este – päinvastoin, se on usein erittäin hyödyllistä!

14.  Opettajat tarvitsevat oppimisen halua, pystyvyysuskoa  ja osaamista.

TEKIJÖIDEN mukaan  koulun kehittämisen taskukirja on toiminut heille tutkijoina välitilin- päätöksenä. Se on mahdollistanut  pysähtymisen ja etäisyyden oton, jäsentelyn vaiheeseen seisahtumisen. Hienoa, että teitte sen.

LINKKI e-kirjaan:
http://www.learninginschool.fi/cms/wp-content/uploads/2016/02/Koulun-kehittämisen-taskukirja.pdf

Espoon perinneseura julkaisee kaksi uutta kirjaa

ESPOON perinneseura jatkaa aktiivista julkaisutoimintaa.  Kaksi uutta kirjaa on ostettavissa SyysMatin markkinoilla ensi viikonloppuna. Kirjat tulevat myyntiin myös perinneseuran Perinnekauppaan, Tapiolan Akateemiseen Kirjakauppaan ja Auroran kappeliin.

Muuralan sairaala – Espoon ensimmäinen
Pirkko Kivimäki ja Esko Uotila

Espoon ensimmäinen sairaala aloitti toimintansa Muuralassa noin sata vuotta sitten. Kirja kertoo sairaalan monista vaiheista, sairaanhoidon kehityksestä, henkilökunnan tehtävistä ja toiminnan muutoksista Espoon kasvaessa maalaispitäjästä suureksi kaupungiksi. Varsinaisen sairaalatoiminnan jälkeen Muurala toimi pitkään terveyskeskuksen vuodeosastona ja viime vuosinaan päiväsairaalana.

Kirjassa on Muuralassa hoitotyössä toimineiden ja potilaina olleiden muistoja sairaalasta. Sairaalan tarina tuli päätökseensä, kun päiväsairaalan toiminta siirtyi keväällä 2017 Muuralasta uuteen Espoon sairaalaan Jorviin.

Kirja julkistetaan ja sitä voi ostaa SyysMatin Markkinoilla. Tekijät ovat tavattavissa perinneseuran teltalla lauantaina 15.9. klo 12-12.30.

Punaisin silmin –Espoon Kauklahti 1917-18
Esa Lahtinen

Sisällissodissa ei ole voittajia – ainoastaan häviäjiä.  Vuonna 1918 myös Kauklahdessa koettiin suuria kärsimyksiä ja tappioita.

Esa Lahtinen kertoo kirjassaan, mitä Kauklahdessa tapahtui vuonna 1918 ja miten kauklahtelaisille kävi sisällissodassa ja sen jälkeisissä tapahtumissa.

Punaisin silmin -teoksen lähteinä ovat valtiorikosylioikeuden ja valtiorikosoikeuksien asiakirjat sekä Suomen sotasurmat 1914–1922  nimitiedosto. Jonkin verran teoksessa on käytetty lähteenä aikaisempaa tutkimusta, kirjallisuutta sekä muistitietoa. Paljon tietoa on jäänyt tallentamatta, koska aikanaan toiset eivät saaneet ja toiset eivät halunneet muistella. Vielä tänä päivänäkin muistaminen on ollut monelle vaikeata.

Kirja julkistetaan 15.9. ja sitä voi ostaa Kauklahti-päivässä ja SyysMatin Markkinoilla. Esa Lahtinen on tavattavissa Kauklahti-päivänä Kauklahti-seuran esittelypisteessä lauantaina 15.9. klo 11-14 ja SyysMatin Markkinoilla perinneseuran teltalla sunnuntaina 16.9. klo 12-12.30.

SyysMatin Markkinat 15.-16.9.2018

Espoon perinneseura on mukana SyysMatin Markkinoilla Espoon tuomiokirkonmäellä lauantaina 15.9. ja sunnuntaina 16.9.2018 klo 10-16 ja Kauklahti-päivässä Kauklahden kappelilla lauantaina 15.9.2018 klo 11-14.

Perinneseura julkaisee tapahtumissa kirjat

- Muuralan sairaala – Espoon Ensimmäinen ja
- Punaisin silmin – Espoon Kauklahti 1917–1918.

Tarjolla ovat myös muut kirjat, jotka on esitelty sivulla espoonperinneseura.net/julkaisut.


Tervetuloa tutustumaan perinneseuran toimintaan ja julkaisuihin!

Espoon perinneseura

espoonperinneseura.net
www.facebook.com/EspoonPerinneseura
espoonperinne@gmail.com

Päivän aforismi

Eläkeläinen goes Duuni. Osa 5

Rakas päiväkirja! 

Sitä on nyt oltu oikeasti eka päivä töissä eikä vain palkkalistoilla.  On istuttu työhuoneessa 4. kerroksessa.  Menty sisään oikein omalla avaimella. On saatu ensimmäinen palkkakin.

On kuunneltu  yhdessä koko ikäluokan kanssa   FT Markus Talvion sympaattinen  luento vuorovaikutus- ja tunnetaidoista Minerva-agoralla. 

On pidetty sen jälkeen  ensimmäinen ryhmäistunto opettajaturorina 1. vuosikurssin E-ryhmälle. Muut didaktikot pitivät omille ryhmilleen.

Miksi sinusta tulee opettaja?  Millaista polkua pitkin päätös syntyi? 

On esitelty oma itse. 

On käyty läpi perusasioita opiskelusta ja HOPSista. On muistutettu, että 60 op takaa firmalle rahaa.

On jaettu ryhmä pienempiin, ja annettu kullekin ensimmäinen läksy. 

On jaettu käyntikortti.

Jännitti? Joo. 

Päivän aforismi

Kirje menneisyydestä

https://www.youtube.com/watch?v=gBVZbzVvK4c&t=6s

SAIN eilen kirjeen Auroran koulun entiseltä oppilaalta Katjalta. Katja oli meillä 90-luvun alussa, ja hän on  esimerkki siitä, kuinka paljon koululla on sittenkin mahdollisuuksia auttaa oppilaita löytämään oma intohimonsa - jopa ammattinsa. Vaikkei meillä mitään sellaista tarkoitusta silloin ollutkaan.

1990-luvun alussa Aurora oli mukana Koulun Kerhokeskuksen Kulttuuri-hankeessa.  Kiitos vaan Tapio Toivanen mukaan ujuttamisesta.

Oli se upeaa aikaa. Eri taiteen kanssa touhunneet tahot ottivat yhteyttä, myös sirkusihmiset. Yksi heistä oli Heikki Leppänen (klovni Valtteri). Ja meillä kun oli talo täynnä upeita maikkoja, jotka innostuivat kaikesta hullusta. Sirkusjuttuihin lähtivät mm. yhä Aurorassa opettava  Uma Jutila ja pitkään Norjassa opettanut Maarit Tyrjy. Teimme juhlanäytelmiä ja keikkailimme pakettiautollani ympäri Espoota. Ja opettaja Anna-Liisa Korhonen koosti kokemuksista  juttuja koulun lehteen Auroran Uutisiin.  Oli ne huikeita aikoja.

PALATAAN Katjaan. Hän on nyt aikuinen  ja  sirkuksen kansainvälinen ammattilainen. Kirjeessään hän lähetti minulle linkin u-tubeen parin minuutin videon, jossa hän kertoo mm., kuinka  päätyi alalle ja millaista työ on. Videota saa vapaasti hyödyntää opetuksessa. Musiikin on tehnyt  Kimmo Pohjonen. Tekijätiedot omistaa www.luova100.fi.  Hanke on osa Suomi100-ohjelmakokonaisuutta.

ETTE voi kuvitella iloa tuollaisesta kirjeestä?  Eikun tekemään vaihtariksi oma pikku amatöörivideo. Poimin kuvat kuvat koulumme lehdestä.

KUTEN Pasi Sahlberg on viisaasti sanonut: ” Koulun keskeisenä tehtävänä on auttaa jokaista löytämään oma intohimonsa tai lahjakkuutensa - se missä hän on hyvä.”  Kunpa se onnistuisi mahdollisimman monen osalta.

Soihtu on nyt uusilla opettajilla ja rexeillä.

TÄSSÄ oma clipsini: