Pidetään kaikki mukana!

Mitä emeritus-professori Pertti Kansanen on kirjoittanut Martista

" Mieleeni on jäänyt erityisesti Martti Hellströmin aktiivinen ja innovatiivinen panos hänen toimiessaan opettajankoulutuslaitoksella lehtorina. Hän oli aina valmis haastamaan keskusteluun ja tuomaan siihen tuoreita näkökohtia. Rehtorina hän on toiminut erittäin aktiivisesti omassa koulussaan sekä kouluasioissa myös laajemmin yhteiskunnassa. Hän on ollut päätoimittaja Luokanopettaja-lehdessä ja hän on innostuksellaan tehnyt lehdestään toimivan keskustelufoorumin sekä nostanut lehtensä profiilia opettajakunnassa. Monella muullakin tavalla Martti Hellström on osoittautunut aktiiviseksi osallistujaksi ja keskustelijaksi. Viime vuosina olemme perehtyneet yhdessä kasvatuksen klassikoihin, yhteistyö on ollut innostavaa. Martti Hellström on pedagogi, joka osaa työnsä ja osaa myös perustella sen, mitä tekee. Kaikessa siinä on positiivinen lataus. Hänen toimintansa on täynnä energiaa, joka edelleen heijastuu ympäristöön. Tulosta syntyy.

Pertti Kansanen

Avoin vaalikirje espoolaisrehtoreille

Hyvä rehtori,

Näyttää siltä, että espoolaispuolueet eivät ole tällä kertaa onnistuneet saamaan yhtään virassa olevaa  rehtoria kuntavaaliehdokkaaksi. Ymmärrän tilanteen  hyvin—  siksi kohtuuttomaksi rehtorin työmäärä on kasvanut. Mutta samalla se on vakava harmi, sillä jos Sote-uudistus toteutuu, jo nyt valittavassa valtuustossa tarvittaisiin joka puolueeseen  sellaista tietoa koulun arjesta, jota juuri rehtoreilla on.

Jos sote-uudistus toteutuu suunnitellussa muodossa alkavalla valtuustokaudella, koulutuksesta tulee aikaisempaa keskeisempi kunnan tehtävä. Se on hienoa. Mutta valitettavasti soteuudistus merkitsee samalla koulutoimelle epävarmoja aikoja. Kuten tiedät, rahat jatkossa maakuntien järjestämiin sotepalveluihin leikataan kuntien verotuloista. Lisäksi pääkaupunkiseudulla verotuloista siirretään kymmeniä ehkä jopa 100 miljoonaa euroa köyhempiin maakuntiin  rahoittamaan niiden sote-palveluja. On suuri vaara, että Espoo joutuu jatkossa  hoitamaan omat palvelunsa mm.  perus- ja lukio-opetuksen huomattavasti leikatulla budjetilla. Siksi on erittäin tärkeää, että valtuustoon saadaan opetusalan vahvaa osaamista. Henkilöitä, jotka aidosti sitoutuvat sivistyskunnan ideaan.

Espoon kuntavaaliehdokkaissa on ymmärtääkseni vain kaksi rehtoritaustaista ehdokasta. Toinen niistä olen minä Martti Hellström (sd).  Jatkan innolla kaupunginvaltuutetun tehtävässä, jos luottamusta riittää. Mutta jollen ole Sinulle sopiva ehdokas, saanko ehdottaa: äänestä joka tapauksessa ja äänestä ehdokasta, joka tietää varmasti, miten mm. sisäilmaongelmat, hätäväistöt  ja leikkaukset vaurioittavat lasta,  henkilökuntaa  ja koulun arkea ja joka haluaa panostaa juuri koulutukseen.

Vaihtoehtoja on. Vasemmistoliiton listalla on ex-rehtori Jukka Karhula. Vihreiden listalla on apulaisrehtori Mikko Hömmö ja keskustan listalla apulaisrehtori Aili Pesonen. Apulaisrehtoritausta on myös kokoomuksen Kaisa Alaviirillä, joka toimii nyt oman alueensa rehtorien esimiehenä. Opettajaehdokkaita on useita.

Toivotan Sinulle mielenkiintoista,  kahta vaalinalusviikkoa, jolloin kaikki puolueet ilmoittavat, ettei koulutuksesta enää leikata.  Sinä muistat, kuinka eduskuntavaalien jälkeen kävikään. Teot ratkaisevat eivät puheet.

Yhteistyöterveisin

Martti Hellström
ex-kollegasi
429

Mitä opetusneuvos Jukka Kuittinen kirjoittaa Martista?

" HENKEEN  ja vereen pedagogi - tämä on määritelmä, joka väistämättä ensimmäisenä tulee mieleeni kollegastani ja ystävästäni Martti Hellströmistä.

Tunnen Martin pitkältä ajalta yhtenä Suomen arvostetuimmista ja menestyneimmistä rehtoreista. Tunnen hänet koulutuspolitiikan asiantuntijana, joka on uransa aikana pystynyt opettajana ja rehtorina tekemään vaikutuksen lukuisiin oppilassukupolviin, toimimaan monien uudistusten keulakuvana etenkin espoolaisessa koulu- ja sivistystoimessa sekä päässyt osallistumaan aktiivisesti valtakunnalliseen koulutuspolitiikkaan analyyttisena ja sanavalmiina kouluttajana. Näistä lähtökohdista käsin on selvää, että Martin viisaus ja energia yhdistyneinä humaaniin kasvatusoptimismiin ovat rikkaus Espoon kunnallispolitiikalle.

Jos olet espoolainen ja äänestät demaria, voin kummankin mainitun ryhmän ulkopuolisena lämpimästi suositella Marttia. Martti Hellström on varma valinta espoolaisten lasten ja nuorten tulevaisuuden puolesta!

Jukka Kuittinen
opetusneuvos, rehtori

Mitä espoolaisrehtori Velijussi Kyllijoki kirjoittaa Martista?

" OLEN tuntenut Martti Hellströmin syksystä 1983. Osallistuin tuolloin Helsingin yliopiston järjestämälle sijaisopettajakurssille. Kolmen illan intensiivikurssi muovasi pedagogista ajatteluani kokonaan uudelle kurssille. Opin enemmän kuin myöhemmin opettajankoulutuslaitoksen kaksivuotisissa perusopinnoissa.

Martti Hellström puhuu asiaa, osaa perustella ja  todistaa kantansa. Martin työtä pedagogina on leimannut ainauteliaisuus ja pyrkimys oppimisen iloon. Taustalla on myös aina lasten ja nuorten hyvinvointi. Kaikista on pidettävä huolta.

Velijussi Kyllijoki, rehtori 
 

Espoon Ruusu on ilmestynyt

ESPOON demarien kaksi kertaa vuodessa ilmestyvä "Espoon Ruusu"lehti jaetaan tänään koteihin osana Länsiväylä-lehteä. Toimituskuntaan ovat kuuluneet Timo Rauhala, Elina Hatakka ja Hannu Suntio. Etusivulla tiivistetään vaaliote:

" Nyt äänestämään parempaa Espoota ! 

Espoon demarit lähtevät kuntavaaleihin täydella listalla,  112 ehdokkaan voimalla. Lähtöasetelmat ovat hyvät, sillä demareiden linjakas oppositiopolitiikka sekä nykyhallituksen sekoilut ja sotesuunitelmat ovat nostaneet puolueen kannatuksen maassa jälleen kärkisijoille. 

Kokoomuksen johtamassa Espoossa on viime  valtuustokaudella taloutta kiristetty ankarasti. Demarit ovat kuitenkin onnistuneet vaikuttamaan moniin kuntalaisia koskeviin asioihin. Silti tehtävää on jäänyt runsaasti - etenkin kun edessä on jälleen uusia, ihmisten perusasioihin vaikuttavia hankkeita maakuntahallintoineen. 

Demareita ärsyttää erityisesti se, että kaupunki hautoo varojaan rahastoissa samaan aikaan kun koulut homehtuvat käsiin ja lapset opiskelevat väistötiloissa. Rahaa haaskaantiuu, kun korjausprojektien valvonta menee pieleen. Samoin on käsittämätöntä, että kaavoitus ei tue päätöksiä kaupungin asuntojen rakentamisesta ja monista valtuutetusta tuntuu, että kaupunkia johtavat virkamiehet eivätkä vaaleilla valitut luottamushenkilöt. "

RUUSUSSA on kahdeksan sivua ja kuten arvata, teemana ovat nimenomaan kuntavaaliasiat. "Apinalaatikon" (jossa on kuva kaikista 112 ehdokkaasta) lisäksi  lehdessä on napakoita kirjoituksia 28 ehdokkaalta (nykyiseen valtuustoryhmään varsinaisina tai varoina kuuluvat on boldattu punaisella):   Juri Aaltonen, Antti Aarnio, Maria Guzenina,  Helena Haapsaari, Tessu Harinen, Martti Hellström, Mika Hentunen, Veronica Kalhori, Kari Karjalainen, Hannele Kerola, Riikka Keskitalo, Liisa Kivekäs, Ville Kopra, Olli Lehtonen,  Sami Lehtonen, Heikki Leivonen, Leena Luhtanen,  Saini Ortia, Aulikki Pentikäinen, Timo Rauhanen, Heini Saikkonen, Pekka Simpura, Markku Sistonen, Hannu Suntio,  Jukka Vilske, Merja Vuori, Johanna Värmälä ja Mika-Erik Walls.

JUTTUJE  teemoina ovat mm. elinkeinopolitiikka, Espoon verovarat, homekoulut, ikäihmisten asumispaikkajono, jokaisen kansalaisen perusoikeudet: sivistys, terveys ja työ,  kohtuuhintaiset asunnot, kolmas sektori, laadukkaat palvelut, maahanmuuttajien kotouttaminen, muistisairaat,  nuorisotyö, Pohjois-Espoon ongelmat, rahastojen tuottojen käyttöön otto, Sote-uudistus, Tapiolan tulevaisuus, vammaisten lasten iltapäivätoiminta, virikeellinen vanhuus, vitkamiesvalta ja Sporttikortti 68+. Mukaan mahtui myös oma valtuustoryhmänjohtajan roolissa tehty kirjoitukseni "Valtuustokausi oli suurten muutosten aikaa ja paljon on jäänyt seuraaville korjattavaa." Julkaisen sen lyhentämättömän versin tässä.

Valtuustokausi peruutuspeilissä
Vuoden 2012 kuntavaaleissa demarit saivat Espoossa 15 556 ääntä, joka riitti 10:een  valtuustopaikkaan. Demareistä tuli  kolmanneksi suurin ryhmä. Saimme kaksi kaupunginhallituspaikkaa - toinen varapuheenjohtajan,  jaksolle 2016-17 valtuuston puheenjohtajan paikan sekä kolme puheenjohtajuutta: sosiaali- ja terveys-, nuoriso- ja liikuntalautakuntaan ja nuorten elinvoimaisuuskehitysohjelmaan. 

Vuodet 2013- 2017 ovat olleet isojen muutosten aikaa. Niihin on kuulunut huomattava väestön ja erityisesti vieraskielisen väestön kasvu. Samaan aikaan myös työttömyys, erityisesti pitkäaikaistyöttömyys on kasvanut. Euroopan yli vyörynyt pakolaisaalto on ulottunut Espooseenkin. 

Valtuusto on istunut näinä vuosina yli 50 kokousta. Kautta kuvaa Kokoomuksen johdolla tiukaksi kiristetty talous, joka näkyy myös jatkuvana uhkana palvelutason leikkauksista. Talous on haluttu pitää kireänä, mutta toisaalta miljoonia tuhlautuu investointien ja korjaustöiden huonoon suunnitteluun ja valvontaan. Kaupungin omaisuuden, erityisesti koulurakennusten on annettu rapautua terveysriskeiksi. Olemme toistuvasti esittäneet palveluiden laadun takaamiseksi maltillista veronkorotusta ja rahastojen tuoton käyttöönottoa. Olemme vastustaneet johdonmukaisesti lähes kaikkia asiakasmaksujen korotuksia. 

Valtuustokauden alkaessa Espoota yritettiin pakkoliittää Helsinkiin. Demarit vastustivat jättikaupunkia ja kannattivat vahvaa, demokraattisesti valittua metropolihallintoa. Hallituksen vaihduttua hanke hautautui. Mutta pahempaa tuli tilalle: Vuonna 2015 alkoivat sote- ja maakuntasotkut.   

Ensimmäisen valtuustovuoden suuria huolenaiheita olivat pitkät - jopa viiden kuukauden mittaiset- terveyskeskusjonot ja vanhuspalveluiden taso. Demarit vaativatkin hätäohjelmaa jonojen poistamiseksi ja kestävää ratkaisua terveyskeskusten mm. alueellista tasa-arvoa koskeviin ongelmiin. Vastustimme yrityksiä korottaa terveyskeskusmaksuja ja vaadimme tökkineitä laboratoriopalveluita kuntoon, jotta asukkaat saisivat näitä palveluita jokaiselta terveysasemalta kaikkina arkipäivinä. Emme hyväksyneet, että ympärivuorokautista hoitoa ja hoivaa tarvitsevat vanhukset pakotetaan asumaan kotonaan. Niinikään vastustimme esityksiä vähentää vanhusten palveluissa työntekijämäärää. 

Olemme pitäneet koko valtuustokauden lasten, nuorten, lapsiperheiden, vammaisten ja vanhusten puolia. Olemme puolustaneet kaupungin omaa palvelutuotantoa ja vastustaneet sen yhtiöittämistä. Ryhmien neuvotteluissa saimme aikaan päätöksen, että Espoo ei toteuttanut virkamiesten alkuperäistä esitystä kertarysäyksellä tehtävästä jättiulkoistuksesta. Niinikään vastustimme suunnitelmia alentaa Espoon Catering- liikelaitoksen työntekijöiden palkkoja.

Valtuustokauden päättyessä vahvaa tyytymättömyyttä herättää yhä kasvava virkamiesvalta ja avoimuuden oheneminen. Valtuustokysymyksiin ei saada ajallaan vastauksia. Valtuustotoiveet eivät etene. Olemme vaatineet Espoon omiin yhtiöihin lisää läpinäkyvyyttä. Teimme valtuustoaloitteen erityistilintarkastuksesta Länsimetroon.  Vastoin luottamuselinten päätöksiä Espoon teatteria valmistellaan maan alle. Lumenkaatopaikka perustetaan Vanttilan koulun viereen. Valvonta ei toimi. Koulujen väistötilat myöhästyvät. Tietokoneita katoaa. Tapiolan uimahallin sietämätön tilanne jatkuu. Kunnianarvoisa vanha kaupungintalo seisoo yhä tyhjänä.  

Mutta toki  paljon on Espoossa myös saatu aikaan tällä valtuustokaudella.  Demarien aloitteesta HUS investoi Jorvin sairaalan yhteyteen uuden yhteispäivystyssairaalan. Lisäksi Espoo rakensi Jorvin sairaalan yhteyteen uuden nykyaikaisen kuntoutussairaalan. Leppävaaran uimahalli ulkoaltaineen on otettu käyttöön. Matinkylän palvelutorista, Lommilan kaavasta  ja Länsimetron jatkosta on tehty päätökset. Kehä I:n Keilaniemen tunnelityö on käynnissä. Yritykset leikata subjektiivista päivähoitoa on torjuttu. Espoo ei lomauta eikä irtisano henkilökuntaa tuotannollisista ja taloudellisista syistä. Sivistystoimi selvisi hienosti ilman vanhempia Suomeen tulleiden alaikäisten turvapaikanhakijoiden tuomista haasteista.  Lasten harrastusmahdollisuuksia on lisätty, vaikka varsinaista harrastustakuuta ei olekaan saatu. Vaikeimmassa syrjäytymisvaarassa oleville  nuorille on saatu mm. Vamokselta ja Ohjaamosta apua. Espoo on palkittu Euroopan kestävimmäksi kaupungiksi. Peruskoulujemme oppilaiden osaminen on maailman  huipputasoa.  

Työ jatkuu. Haluamme, että Espoo on jatkossakin houkutteleva, turvallinen ja viihtyisä kaikkien espoolaisten kaupunki. Tämä vaatii investointeja muuhunkin kuin tekniseen infraan. Peruspalveluista ei tule tinkiä ja talous on pidettävä silti tasapainossa.   

Martti Hellström
Valtuustoryhmän puheenjohtaja

ÄLÄ heitä Ruusua roskiin. Siinä on paljon lukemisen arvoista. 

Mitä Suomen Luokanopettajien pj. Marko Jokinen kirjoittaa Martista?

 "ON ymmärrettävää, että kaikki kuntapäättäjät eivät voi olla kasvatuksen ja koulutuksen ammattilaisia. Siksi olisi hyvä valita Martti Hellström Espoon kaupungin valtuuston! Martti on kasvatuksen ja koulutuksen moniosaaja.

Espoolaiset...hyödyntäkää Martti!

Marko Jokinen
Puheenjohtaja
Suomen Luokanopettajat

Peruskoulun väliaikainen opetussuunnitelma (1967). Osa 1

Väliaikainen ops laadittiin komiteassa kiirreellisenä työnä. Komitean pu-
heenjohtajana oli Urho Somerkivi ja jäseninä mm. Kaisa Hälinen ja Touko
Voutilainen.  Päähuomio opsissa oli kokeilujen käytännöllisissä kysymyk-
sissä. 

UPEAA, että on Helsingin yliopiston opiskelijakirjasto! Minua kiehtoo peruskoulu-pedagogiikan historia, ja sain vihdoinkin käsiini  Fabianinkadulla Peruskoulun väliaikaisen opetussuunnitelman vuodelta 1967. Tätä peruskoulu-pedagogiikan versiota 1.0 käytettiin lukuvuonna 1967-68 alkaneissa peruskoulu-kokeiluissa.

Tuo ops  jaettiin kokeilukoulujen käyttöön 15 niteenä. Niteet olivat: I Yleinen osa, IIa Evakelis-luterilainen uskonto, IIb Ortodoksinen uskonto, IIIa Äidinkieli, IIIb Modersmålet, IV Vieraat kielet, V Matematiikka, fysiikka ja kemia, VI Ympäristöoppi ja kansalaistaito, VII Historia, yhteiskuntaoppi ja taloustieto, VIII Biologia ja maantieto, IX Kuvaamataito ja musiikki, X Liikunta, XI Käsityöaskartelu ja käsityö, XII Kotitalous sekä  XIII Kauppa- ja myyntioppi, kirjanpito, maatilatalous.

KESKITYN tässä lastussa ensimmäiseen osaan:  (Anon). 1967. Peruskoulun väliaikainen opetussuunnitelma I. Yleistä. Komiteanmietintö. Moniste. Helsinki. )Kuvaan, millaisen kuvan  tämä yleisdidaktinen osa piirtää peruskoulun tuolloin tulevasta pedagogiikasta. Jatkan tarkastelua myöhemmin aineniteiden osalta.

Peruskoulun pedagogiikka vm. 1967

5o vuotta sitten juuri tässä teoksessa linjattiin peruskoululle uutta pedagogiikkaa. Jäsennän lukemaani klassisten opetusopin peruskysymysten mukaisesti.

Miksi?

Miksi- kysymykseen vastataan kuvailemalla kasvatuspäämäärää, siis opetuksen tavoitteena olevaa ihanneihmistä. Tätä päämäärää tarkennetaan ainekohtaisilla tavoitteilla, joita komitea itse kuvaa väljästi ilmaistuiksi.

Väkiaikaisessa opetussuunnitelmassa haluttiin antaa kaikille oppilaille yhteinen perussivistys mutta samalla edistää myös kunkin yksityisen oppilaan yksilöllisten taipumusten kehittymistä.  Oppilaita tuli kasvattaa sekä itsenäisyyteen että yhteistyöhön.

Päämäärä lainattiin Koulunuudistustoimikunnan mietinnöstä (1966) : Peruskoulun tulee luoda perusta nuoren ihmisen kehittymiselle kulttuuri-ihmiseksi, jota luonnehtivat seuraavat piirteet. Hän on

• kykenevä omaksumaan itselleen yleismaailmallisen henkisen sivistyspääoman, 
• kehittynyt pystyväksi yhteistyöhön muiden ihmisten kanssa ja 
• kehittynyt ehjäksi, itsenäiseksi, arvostelukykyiseksi persoonallisuudeksi.

Ihannetta kuitenkin myös kritikoitiin: Biologinen ihminen on siinä jäänyt liiaksi kulttuuri-ihmisen varjoon, ja näin fyysinen kasvatus oli  jäämässä irralliseksi. (Määritelmä muutettiinkin vuoden 1970 POPSISSA).

Mitä?

Mitä- kysymykseen vastataan kuvailemalla, millaisella oppiainekselle tuohon tavoitteeseen päästään.

Opetuksessa painopistettä oltiin (varovaisesti?) siirtämässä kohti formaaleja tavoitteita. Näin tulkitsen virkkeen: "Peruskoulussa ei ensisijaisesti tavoitella kiinteää tietovarastoa vaan ohjataan  oppilaita  omakohtaiseen tiedonhankintaan ja kehittävään työskentelyyn."

Peruskoulupedagogiikka oli  kuitenkin tässä vaiheessa selvästi oppiainejakoista. Kaikille yhteisten aineiden lisäksi tarjolla oli valinnaisia aineita, joita kokeilukoulu sai luoda myös itse. Opetusaikaa oli viikossa  26- 36 tuntia, ja komitea oli laatinut  tuntijaon.

Koska kokeilun kännistyessä opettajilla ei ollut juurikaan käytettävissään uusia oppikirjoja tai muita apuneuvoja, aineiden opetussuunnitelmat laadittiin "tavanmukaista yksityiskohtaisemmiksi". Komitean mukaan kiireen vuoksi se ei ehtinyt harkita mahdollisuuksia opsin eheyttämiseen kokonaisuutena.

Jo nideratkaisussa saattoi  kuitenkin olla pyrkimystä käsitellä aineita oppiainekokonaisuuksina: (matematiikka-fysiikka-kemia; Ympäristöoppi ja kansalaistaito; Kuvaamataito ja musiikki; Käsityöaskartelu ja käsityö; Kauppa- ja myyntioopi, kirjanpito, maatilatalous).Tsekkaan tämän myöhemmin.

Opetussuunnitelmassa haluttiin antaa kaikille oppilaille yhteinen perussivistys, niinpä suurin osa opetuksesta tuli olla yhteistä. Kun samalla haluttiin edistää myös kunkin yksityisen oppilaan yksilöllisten taipumusten kehittymistä, oppiaineksessa tuli olla valinnaisia osia ja yhteisessäkin opetuksessa tuli pitää silmällä oppilaitten erilaisia edellytyksiä.

Keskeisissä (ja vaikeiksi katsotuissa)  aineissa oli erilaajuiset oppimäärät erilaisille oppilaille.
Kielessä oli kolme eritasoista oppimäärää, matematiikassa 2-3 ja fysiikassa ja kemiassa 1-2. Vieras kieli oli myös mahdollista poisvalita VIII- ja IX-luokalla.

Miten?

Miten- kysymykseen vastataan kertomalla, miten oppilaiden työ tulisi järjestää. Kyse on siis opetusjärjestelyistä, menetelmistä ja mm. didaktisista periaatteista.

Opetusryhmät
Väliaikainen ops tunsi sekä vuosiluokat että yhdysluokat.  Yhdysluokka saatiin jakaa  kielten tunnilla (3 vvt) ja äidinkielen ja matikan  opetuksessa (2 vvt, jos oppilaita oli III-IV-luokilla  yli 20 ja V-VI-luokilla  yli 30.

Opetusryhmät olivat kokeilun aikaan varsin suuria. Vuosiluokka voitiin jakaa alkuopetuksessa äidinkielen ja laskennon opetuksessa kolmella viikkotunnilla  kahteen erikseen opetettavaan ryhmään, jos oppilaita oli enemmän kuin 20.

Käsityössä luokilla I-VI maksimikoko oli niinikään 20. Kielten tunnilla ryhmän sai jakaa III-IV-luokilla, jos oppilaita oli yli 20 ja V-VI-luokilla, jos heitä oli yli 30. Vuosiluokilla VII- IX opetusryhmän minimikoko oli äidinkielen, matematiikan ja kielen  sekä valinnaisaineiden opetuksessa 8.  Biologian,  fysiikan  ja kemian työharjoituksissa, kotitaloudessa ja käsitöissä maksimikoko oli 20.

Tukiopetus
Tukiopetusta oli lupa antaa kaikille luokille ala-asteella 2vvt ja yläastella1-4 vvt. Komitean mukaan oli "varottava, ettei tukiopetusta suoriteta laiskanläksyn tavoin, vaan että siitä muodostuu todella oppilasta auttava toimenpide."

Tehokkaan tukiopetuksen aikaansaaminen edellytti komitean mukaan  mm. asiantuntijoiden suorittamaa oppikurssien vaikeimpien kohtien analysointia ja tukiopetusmateriaalin tuottamista.  Ylä-astella tukiopetusryhmän koko oli 2-5 oppilasta.

Opetuksen ohjaus
Tuntijaossa  oli kohta ”tukiopetus, opinto-ohjaus, oppilaan tunti ja kerhot". Tähän oli varattu ala-asteella 2 vvt ja yläasteella 1-4 vkt.  Tasoryhmityksen vuoksi uskottiin, ettei tukiopetusta tarvita ylä-asteella yhtä paljon kuin ala-asteella. Sen sijaan aikaa tarvittiiin opetuksen ohjaukseen. Siinä opetettiin opiskelutekniikkaa. Ohjaukseen kuului myös ohjattua läksyjen lukua ja toimia, joilla
korjattiin virheellisiä valintoja ja tuettiin oppilaisen pysymistä sopivassa tasoryhmässä. XII- ja IX-luokalla annettiin myös ammatinvalintaoppia. Ylä-asteella 1 vvt käytettiin "oppilaan ja luokanvalvojan tuntiin". 

Työmuodot
Opetussuunnitelma edellytti oppilaskeskeisten työmuotojen käyttöä opettajajohtoisten  työmuotojen rinnalla.  Erikseen mainittiin yksilöllinen työ ja ryhmätyö.

Yksilöllisen työskentelyn välineitä olivat mm. oppimispelit  ja ylemmillä luokilla kirjalliset työohjeet. "Miltei kaikissa aineissa, joissa käytetään oppikirjaa, on aiheellista antaa oppilaiden suoritettaviksi myös kirjallisia tehtäviä. Nämä voivat olla luetun ja muutoin käsitellyn aineksen ymmärtämistä konrolloivia tehtäviä, pääkohtien kertausta, aineksen sovellutusharjoituksia, laskuesimerkkejä.."

Ryhmätyöskentelyä oli komitean mukaan  pidettävä peruskoulun luonteenomaisena työmuotona. Ryhmätyön peruspiirteitä olivat:

• yhteistyö ryhmissä ja ryhmien välillä sekä oppilaiden ja opettaja kesken
• yksilöllisyyden huomioon ottaminen (ryhmän sisäinen työnjako)
• työmuoto, jossa  tutkijakunnan tavoin  itsenäisesti omaksuttiin ja esitettiin  tietoja.  Tulosten esittäminen ja kokoavan tiivistelmän laatiminen  eri ryhmien tuotoksista oli tärkeä työvaihe,  jossa syntyi  kokonaiskuva kaikille. Monistamiskeinoilla työn tulokset oli saatavissa  koko oppikunnan tietoon.

Samassa ryhmässä saattoi  olla sekä erittäin pystyviä että vähään pystyviä oppilaita. Jäsenten kesken sai olla työnjakoa. Tuo muoto tarvitsee lähdekirjallisuutta  ja hyötyy luokkakirjastosta.  Oppilaiden on osattava keskustella  toisiaan häiritsemättä. Tässä tarpeen oli vähittäinen harjoittelu pienissä puitteissa.

Opettajan roolin muutosta kuvailtiin seuraavasti: " Ryhmätyön pohjaksi tarvitaan työhön virikkeitä antava ja kiinnostusta herättävä selostus, jossa opettaja ohjaa oppilaan ymmärtämään työn taustaa... Opettaja ei selostuksessaan ratkaise ongelmia, vaan virittää niitä ja innostaa työhön...  Opettaja ohjailee oppilaiden työskentelyä ja vastaa heidän kysymyksiinsä antamatta kuitenkaa valmiita ratkaisuja."

Komitean mukaan ryhmätyö vaatii opettajalta organisoimiskykyä,  ahkeruutta ja taitoa työn suunnttelussa. Oppilaat on perehdytettävä ryhmätyön eri puoliin esim. hillitty- ryhmässä keskustelemisen taitoa voidaan harjoitella erikseen.

"Ryhmätyö ei luonnollisestikaan sovi ainoaksi työtavaksi", komitea kirjoittaa. "Opettajan tehtävänä on valita kuhunkin opiskelutilanteeseen sopiva työmuoto suosimatta kaavamaisesti mitään erityistä menetelmää."

Oppikirja
Komitean mukaan peruskoulun uudistuva opetussuunnitelma edellyttää apuvälineiden lisäämistä ja uudistamista. Aivan keskeinen oli oppikirjan merkitys. "Vaikka minkään aineen opiskelu ei saa tukeutua pelkästään oppikirjaan, on kuitenkin luonnollista, että juuri oppikirjaan sisällytetään vähintäänkin oppimäärän ydinaines. Tästä syystä oppikirjan merkitys opetuksen apuneuvona on edelleen suuri." 

Komitean mukaan oppikirjalle on asetettava seuraavat huomattavat vaatimukset:

• annetujen tietojen keskeisyys ja merkittävyys sekä virheettömyys ja tuoreus
• esitystavan johdonmukaisuus ja selkeys
• kieliasun virhettömyys
• oppikirjan soveltuvuus sen ikäisille oppilaille, joille se on tarkoitettu,
• sanallista esitystä tulisi tarpellisissa määrin tukea, selventää ja elävöittää kuvin, piirroksin, taulukoin ja graafisin esityksin 
• herättää mielenkiintoa
• lisää oppimisen aktiivisuutta
• virikkeitä yksilöllistä ja ryhmätyöskeneyä varten  
• käyttökelposuutta lisää asiahakemisto
• suotavia viittaukset lähdekirjallisuuteen
• voi olla kertauskysymyksiä ja työtehtäviä  

Komitea pohti myös, kuinka oppilaiden erilaisuus voitaisiin ottaa huomioon oppikirjassa. Yksi mahdollisuus on, että  kaikki oppilaat käyttävät samaa oppikirjaa. Tällöin "oppilaiden on totuttava erottamaan keskeisin opittava aines vähemmän tärkeästä,  löytämään tärkeät ilmaukset ja avainsanat, alleviivaamaan tärkeät kohdat ja varustamaan teksti huomautuksin sekä mahdollisin lisäotsikoin".

Toinen vaihtoehto olisi, että "erotetaan selvästi kaikille oppilaille tarkoitettu, riittävän suppea perusaines siihen liityvästä erilaisesta valinnaisaineksesta ja antamalla erikseen työohjeita ja - tehtäviä  (vaihtoehtoisesti työkirjassa) sekä hitaammin että nopeammin edistyville."

Lisätehtävät ja valinnaisaine voitiin myös  sijoittaa eri vihkosiin, oheislukemistoihinja työkirjoihin. Tällöin oppikirja sisältää vain perusoppimäärän.

Itse oppikirjakin voitiin laatia myös vihkosten muotoon, jotka "kukin sisältävät tietyn jakson oppimäärästä. Jakso voi olla perusoppimääränn laajuinen  tai käsittää myös valinnaisainesta."

Viimeinen vaihtoehto oli, että laaditaan "eri kirjat oppilaille, jotka lukevat vain perusoppimäärät ja eri kirjat oppilaille, jotka perehtyvät laajempiin kursseihin". 

Oppikirjoihin voi liittyä monenlaisia  apuvälineitä: kuvakortteja, kuvatauluja, kuultokuvasarjoja, rainoja, tekstin äänitteitä tai äänirainoja…

Työkirjat
Työkirjoja hehkutettiin. " Miltei kaikissa aineissa, joissa käytetään oppikirjaa, on aiheellista antaa oppilaiden suoritettaviksi myös kirjallisia tehtäviä... Tehtävät voidaan sijoittaa itse oppikirjaan ja varata suoritustain varten tilaa kirjassa tai suorittaa tehtävät harjoitusvihkoihin.. Toisena vaihtoehtona on sijoittaa tehtävät oppikirjaan liityvään työkirjaan, joka oppikirja tavoin voi olla kuvitettu. Kyvykkäimmille oma versio, hitaamminen edistyville heitä varten laadittu muunnos."

Opettajan oppaat
Opettajan oppaita komitea kannatti, vaikka.... " Opettajan tulee saada suunnitella ja toteuttaa opetuksensa varsin itsenäisesti ottaen huomioon opetettavan luokan yleistaon ja sen erilaiset oppilaat...  Opettajat ovat luontumuksiltaan erilaisia.. silti on  tarkoituksenmukaista, että oppikirjan… laatijat antavat opettajalle opetusviitteitä erityisessä opettajan oppaassa."

Komitea suosi mahdollisimman käytännöllisiä mutta samalla väljiä opetusviitteita, "ettei opettaja tunne itseään sidotuksi". Olisi hyvä "antaa useampikin kuin yksi ehdotus sama  asian opettamisesta."

Luokan taulu
Vuoden 1967 opetussuunnitelmassa arvostettiin jopa normitettiin perinteistä liitutaulua.  "Opettajan tulee selventää oma suullista selvitystään merkitsemällä tauluun nähtäväksi esityksen pääkohdat ja valaisemlla esitsytään tarvittavin piirroksin."

AV-välineet
Komitea  oli selvästi innostunut mm. audiovisuaalisista apuvälineistä: tarrataulu ja - kuvat, magneettitaulu, kuvataulut ja kartat,  pintakuvaheittimet (episkoopit), kuultokuvaheittimet (raiat), piirtokuvaheittimet (overhead-projektorit), elokuvanheittimet ja elokuvat, televisio.... Se  suositteli niiden käyttöä.  Niillä voitiin havainnollistaa sanallista opetusta ja ottaa huomioon  "ala-asteen oppilailla suhteellisen suppea sanavarasto ja abstraktisen ajattelun rajoittuneisuus."Se  esitti perustettavaksi  erityisiä apuvälinekeskuksia, joista "koulut voisivat lainata  esim. elokuvia, kuultokuvasarjoja ja  nauhoitettuja radio-ohjelmia..."

Kuvia tuli tutkia, tulkita ja analysoida. Välineiden käyttä ei saanut muodostua ajanvieteeksi. Lisäksi komitea oli huolissaan: "Runsaat muistikuvat voivat heikentää toisiaan."

Opetusfilmien katseluun komitea antoi ohjeita: "Opettajan on tutustuttava etukäteen filmiin.." Hänen tulee laatia "tarkkailutehtäviä elokuvan katselua varten." Kun elokuva on katsottu, nöhtyä pohditaan. Aikaa on varattava oppilaiden omille kysymyksille.

Koulu-tv oli aloittanut juuri toimintansa. Koulutelevisio-ohjelmien heikkoutena oli huono nauhoitusmahdollisuus. Hyviä puolia olivat ajankohtaisuus, ohjelma voitiin lähettää tapahtumahetkellä.

Muut opetuksen apuvälineet

Komitea listasi monenlaisia opetuksen apuvälineideoita, joista pääosa on jo museotavaraa.
Näitä  olivat mm.

• Ohjeislukemistot, joissa olisi tarjolla tiettyihin lohkoihin erityisesti kiinnostuneita oppilaita  varten riittävästi lisäainesta. 
• Luokankirjasto, jota varten tulisi laatia yhtenäinen luettelo sopivimmiksi katsottavista teoksista  
• Nauhoittimet (magnetofonit) ja nauhoitteet
• Levysoittimet
• Kouluradio-ohjelmat, jotka elävöittävät opetusta ja jotka on mahdollista nauhoittaa.
• Opetuskoneet (ohjelmoitu opetus) ja hieman yksinkertaisempi ratkaisu: materiaalin sijoittaminen vihkoseen tai kirjaan, josta oppilaat lukevat instruktion, varsinaisen tekstin  ja siiihen liittyvät tehtävät sekä suorittavat harjoitukset ja itse kontrolloivat ne (Siis INO).

Eriyttäminen
Didaktisista periaatteista esiin nousee eriyttäminen: Kun  haluttiin edistää myös kunkin yksityisen oppilaan yksilöllisten taipumusten kehittymistä, yhteisessäkin opetuksessa tuli pitää silmällä oppilaitten erilaisia edellytyksiä. Yksilöllisiä  eroavuuksia kehoitettiin ottamaan  huomioon
osittain organisatorisen  (valinnaisianeet 13-8 tuntia, eritasoryhmitys englanti, toinen kotimainen, matematiikka, fysiikka ja kemia) ja  osittain  menetelmällisen  differentoinnin avulla   Eritasoisia oppimääriä opiskelevia opetettiin eri opetusryhmissä. Ryhmän minimikoko oli 8.

Menetelmällistä differentiontia  tuli tehdä kaikilla luokka-asteilla ja kaikissa aineissa. Sillä tarkoitettiin laajuudeltaan ja vaikeusasteeltaan erilaisia tehtäviä, jotka sopivat hyvin luokkanopetukseen, yksilölliseen työhön  ja ryhmätyöhön.

Defferentiointi edellytti, että opettajan tulee tuntea oppilaansa.

Neljäs tärkeä kysymys: Miten annettua opetusta ja oppimista arvioidaan?
Vuoden 1967 opetussuunnitelmassa arviointi käsiteltiin perinteiseen tapaan oppilasarvosteluna. Tavoitteena oli omin sanoin: validi ja reliaabeli oppimisen arviointi.  Komitea piti aiheellista kehittää (ja käyttää) koulusaavutustestien rinnalle tulosten arvioinnissa  observointimenetelmiä.

" Harjoitustehtävien ohella tarvitaan myös varsinaisia koesarjoja ja koulusaatustestejä... Opettaja pääsee perille opetuksensa tehokkuudesta ja eri oppilaiden mahdollisesti tarvitsemasta lisäopetuksesta ...Erityiset standardisoidut kokeet ovat välttämättömiä, jotta saataisin arvostelu eri kouluissa mahdollisimman  yhteismitalliseksi ja siten arvosanoille suuri näyttöarvo. "  Vertailukelpisuus  oli tärkeää mm. kun valittiin erilaajuisia kursseja.  "Huolellisesti suunniteluja tehtäväsarjoja on jo osittain kokeiltu ja niitä tarvitaan lisää."

Mitä erityisopettaja Sari Karjalainen kirjoittaa Martista?

TUNNEN  Martin vuosien ajalta esimiehenä, työkaverina, ihmisenä. On monia syitä arvostaa häntä. Politiikan näkökulmasta merkityksellisiä erityisesti lienevät ainakin vilpitön halu ja myös kyky ymmärtää monenlaisia ajatuksia ja perusteluita, pyrkimys ratkaisuihin riitojen sijasta ja yhteistyön arvostaminen tekojen kautta.

Ihmisten - varsinkin lasten ja nuorten - hyvinvointi, koulutuksen ja sivistyksen syvä  merkityksen ymmärtäminen sekä näiden arvojen puolesta tehtävä tinkimätön työ ovat pois-pyyhkimätön osa Marttia. Politiikka ei ole rikki, jos mukana on marttimaisesti tuntevia, ajattelevia ja toimivia ihmisiä. Se on lohdullista.

Sari Karjalainen
Puoluepoliittisesti sitoutumaton, toisessa kunnassa äänestävä ihminen

Mitä koti- ja koulu-aktiivi Susanna lehti kirjoittaa Martista?

" TUNNEN  Martin ensin lasteni koulun uudistushenkisenä ja vireänä rehtorina, sittemmin aktiivisena koulutuspoliittisena vaikuttajana. Martilla on lämmin sydän ja hän puolustaa väsymättömällä tarmolla ja viisaudella lasten asiaa, myös niiden, jotka tarvitsevat enemmän tukea.

Susanna Lehti. Äiti. Auroran koulun johtokunnan puheenjohtaja (2005- 2013). Espoon Koti ja kouluyhdistysten yhteistyöyhdistyksen:  KoKo Espoon puheenjohtaja (2008-2016)

Miten rehtori Jukka Sarpilaa kuvailee Marttia?

" MARTILLA  ja minulla on pitkä yhteinen historia takana. Olen ollut Martin oppilaana, opettajana Martin johtamassa Auroran koulussa ja lisäksi Martti on ollut minulle tärkeänä mentorina rehtorin uralla.

Martti on aina puhunut koulutuksen, opetuksen ja kasvatuksen puolesta. Entistä virkamiestä (rehtori) voi aidosti kuvata, että hänellä on tällaiseen koulutuksen puolustajan rooliin taitoa, kykyjä ja koeteltua kansalaiskuntoa. Jo ennen kaupunginvaltuutetun uraa Martti teki mm. opettajien ammattiyhdistyksessä lujasti töitä puolustaakseen opetuksen ja koulutuksen rahoitusta ja muita toimintaedellytyksiä.

Martin uraa työssä sekä poliittisessa toiminnassa on leimannut se, että hän haluaa ajatella asioita laaja-alaisesti, niin että päästäisiin aina kaikille mahdollisimman hyvään ratkaisuun. Kaikista paras hyvä on Martille sellaista, joka lisää hyvää muuallakin kuin omassa yksikössä. Martti onkin tunnettu siitä, että hän jakaa osaamistaan aina sitä pyydettäessä. Politiikassa tarvitaan mielestäni yhteis- työtaitoja ja verkostoja. Nämä molemmat edellytykset ovat Martilla kunnossa.

Jukka Sarpila, rehtori

Mitä apulaiskaupunginjohtaja-emerita Liisa Tommila on kirjoittanut Martista?

” Martissa yhdistyy loistavalla tavalla asiantuntemus ja ihmisten arkielämän tuntemus. Hän on ehdoton ykkönen Espoossa koulumaailman ja pedagogiikan asiantuntijana, mutta samalla myös aktiivinen toimija ja kehittäjä meille kaikille tärkeillä alueilla. Hän kyseenalaistaa ja
herättää muutkin ajattelemaan.  Bonuksena vielä myönteinen elämänasenne ja kiva huumorintaju.”

Liisa Tommila
apulaiskaupunginjohtaja emerita
ex-kaupunginvaltuuston puheenjohtaja

Mitä emeritus-professori Kari Uusikylä on kirjoittanut Martista ja politiikasta?

" POLITIIKASSA  tarvitaan kipeästi ihmisiä, joilla järki ja sydän toimivat yhteistyössä. Kun tähän liitetään oppineisuus, elämänkokemus, tarmokkuus ja aito halu toimia lasten ja heikko-osaisten puolesta, saadaan kuva rehtori Martti Hellströmin ominaisuuksista.

Hieno mies, hieno opettaja."

Kari Uusikylä
emeritus-professori

Jaakko Linnankivi on kuollut

HELSINGIN Sanomista sai tänään lukea, että opetusneuvos, FM  Jaakko Linnankivi on kuollut 86 vuoden iässä 6.2.2017.

MINULLA oli ilo tuntea Jaakko ja hänen puolisonsa Marja. Marja oli  musiikki-ihmisiä vimpan päälle. Hän nukkui pois jokseenkin tasan kaksi vuotta ennen miestään.

Ensimmäisen kerran tiemme kohtasivat Helsingin OKL:lla, jossa heistä molemmat olivat tuolloin opettajina. Myöhemmin he siirtyivät Kouluhallitukseen.

Seuraavan kohtaamiskerta oli 1990-luvulla, jolloin olin Auroran koulun rehtorina. Jaakon lapsenlapset kävivät kouluamme, ja ukki nähtiin usein heitä saattamassa ja noutamassa. Kun silloinen apulaiskaupunginjohtaja Liisa Tommila käynnisti ensimmäisiä Comenius-hankkeita Espoossa, jostain syystä Aurora pääsi siihen aaltoon. Meillä oli yhteistyökouluja Englannissa, Itävallassa ja Venäjällä Viipurissa: Viipurin Gymnaasio.

Viipuri oli kansainvälisyysasioista kiinnostuneelle Linnankivelle tärkeä kaupunki. Hän olikin mukana usealla reissulla, joilla iso joukko espoolaiskoulujen opettajia vieraili tuossa koulussa. Aikaa oli, koska hän oli jäänyt vuonna 1993 eläkkeelle opetushallituksen opetusneuvoksen virasta.  Yhdellä keikalla  oli mukana Auroran koulun oman (ainoan) yläkoululuokan bändi, joka  heitti siellä rock-keikan. Vastaanotto oli innostunut.

Pidimme yhteyttä aivan viime vuosiin saakka. Vuosien varrella sain vierailla heidän kauniissa kodissaan Iirislahdessa ja kuunnella viisaita ajatuksia mm. peruskoulun ensimmäisestä opetussuunnitelmasta, jota Jaakko oli ollut kirjoittamassa. Hän myös muisteli mielellään koulunjohtaja-aikojaan Jupperin kansakoulussa. Yhteydenpitomme muuttui telemaattiseksi, kun Marja ja Jaakko muuttivat pois Iiirislahdesta.

JAAKON lasten isästään kirjoittama kaunis muistokirjoitus löytyy tästä linkistä:
http://www.hs.fi/paivanlehti/18032017/art-2000005130855.html

Koulutustilaisuus pitäisi viitsiä myös arvioida?

TERVEISIÄ Paimiosta. Jatkoimme siellä tutor-opettajakoulutusta. Toisen valmennuspäivän teemoja oli mm. "koulutusoppi", eli miten eri tavoin tutoropettaja voi fiksusti jakaa omaa osaamistaan - ja saada muutkin tekemään niin.

KOULUTUSOPISTA löytyy ideoita erilaisten tapahtumien suunnitteluun,  toteuttamiseen ja arvointiin.  Kävimme mielenkiintoista keskustelua siitä, mitä ja miten erilaisia koulutustapahtumia tulisi arvioida. Riittääkö, että järjestelyt toimivat? Tai että ihmiset ovat tyytyväisiä? Pitäisikö jollain lailla myös varmistaa, että asiat on  oikeasti opittu ja että uudet ideat myös siirtyvät arkeen. Vai pitäisikö olla kiinnostunut vielä siitäkin, että uudet asiat myös juurtuvat arkeen. Ja miten noista asioista saa tietoa?

KAIKKIEN  koulutustapahtumien, vesonpäivänkin arvioinnin kriteerinä ovat aina tavoitteet: toisaalta tilaisuudelle asetetut ja toisaalta jokaisen osallistujan omat. Ne pitäisi sanallistaa. Tapahtuman tavoitteet voisi määritellä vanhanaikaisesti esim. vastaamalla seuraaviin kysymyksiin:

• TIETOJEN osalta: Mitä pitäisi ymmärtää paremmin, syvemmin tai laajemmin?
• TAITOJEN osalta: Mitä uutta pitäisi osata tehdä? Mitä pitäisi osata tehdä toisin? Mitä pitäisi osata tehdä paremmin, nopeammin, virheettömämmin? 
• ASENTEIDEN osalta: Mitä uutta tai arvokkaampaa/parempaa pitäisi tahtoa? Mitä vanhaa/arvotonta ei pitäisi enää tahtoa? Mitä pitäisi tahtoa aikaisempaa vahvemmin? 

Osallistujien omat tavoitteet olisi nekin tärkeää avata. Michael Fullan käyttää usein koulutustilaisuuksissaan ns. takkatulitehtävää. Aivan päivän aluksi hän pyytää jokaista...

Pohdi hetki, miksi tulit tähän seminaariin. Mitkä ovat Sinun omat tavoitteesi tämän tilaisuuden suhteen? 

SITTEN tuo tavoite kerrotaan jollekin toiselle osallistujalle. Tapahtuman lopulla tuo henkilö haetaan uudelleen käsiin, ja kerrotaan, onnistuinko omassa tavoitteessani.

PAIMIOSSA toteutimme valmennuspäivän arvionnin  sekä Fullanin takatehtävän  avulla että Bonon hatut päässä. Ensimmäisella kerralla käytimme eriteemaisia flappeja. Nyt siis osallistujat jaettiin kuuteen ryhmään, ja kukin sai erivärisen hatun. Kukin hattu kuvaili päivää eri näkökulmasta. Mustien tuli nostaa esiin vain negatiivisia asioita jne. (Ks. tarkemmin lastun kuva).   Ryhmän kehitysvaiheesta riippuen menetelmällä saadaan erilaisia tuloksia. Paimiossa siitä tuli hauska loppukohotus huumoreineen.

KOULUTUSOHJELMAN tuottaja Educode arvioituttaa tapahtuman vielä omalla virallisemmalla tavallaan netissä. Oma mielenkiintoinen teemansa on kuinka tulkita saatua palautetta erityisesti, jos tapahtuman järjestäjällä  ja osallistujalla on eri tavoitteet ja odotukset. Palaan tähän teemaan myöhemmin. 

Espoon perinneseura mukana Ainoan avajaisissa

Heikki Sorvari ja Martti Hellström esittelyvuorossa. KUVA: Esko Uotila

TAPIOLASSA on vilinää ja vilsketää. Ainoa- kauppakeskusksen toinen osa on juuri avattu, ja Espoon perinneseura on mukana tapahtumassa. Akateeminen  Kirjakauppa on nimittäin sekin muuttanut Ainoaan. Kauppa otti yhteyttä yhdistyksemme monitoimiaktiviin Esko Uotilaan ja pyysi meitä mukaan  kutsuvieras- ja avajaistapahtumiin tuomaan aidosti espoolaista väriä.

Perinneseuran esittelypöytä on sunnuntaihin saakka paraatipaikalla myymälän sisääntulokäytävän varrella. Pöydällä  on esillä  perinneseuran kirjoja,  mm. Atso Vilkkijärven muistelmien toinen painos.

Jo keskiviikon kutsuvierastilaisuudessa moni pysähtyi juttelemaan ja kirjojakin meni  kaupaksi.

Tervetuloa tutustumaan kirjoihimme.  Tänään perjantaina pöydän äärellä kirjoja ovat esittelemässä vuorollaan Kari Forsberg, Aapo Kirvesniemi, Eija ja Kari Koivumäki, Marjatta Kuitunen ja Martti Hellström. Lauantaina ja sunnuntaina kirjat saavat puhua itse puolestaan.

Sampo Suihko: Kuntavaalit 2017

KUNTAVAALIT 2017

" Kuntapäätöksenteossa on koulutus jatkossa yhä tärkeämmässä roolissa. Espoolainen koulutus on nyt hyvässä kunnossa - espoolaisten ja kaupungin tulevaisuuden kannalta on äärettömän  tärkeää pitää huolta elinikäisen oppimisen kehityksestä ja mahdollistamisesta ihan jokaiselle espoolaiselle. 
Martti Hellströmin elämänpolku, osaaminen ja verkostot koulutusosaajana ovat takuuna sille, että nämä tavoitteet eivät päätöksenteossa unohdu."

Sampo Suihko, sivistystoimenjohtaja 2012-2016

Ehdotus, joka pelastaisi Träskändan kartanon?

Lastun lopussa on pieni videoclipsi tapahtumasta.

AURORA Karamzinin aikanaan omistama  Träskändan kartano halutaan pelastaa.  Tuore yhdistys, Träskandan kartanon ystävät ry.  järjesti  sunnuntaina 12.3.  Auroran nimipäiväjuhlan kartanossa.  Paikalla oli tuhansia ihmisiä.

Kello 15.15 alkoi paneeli, jossa heitettiin  viestikapulaa poliittikoille Träskandan kartanon tulevaisuudesta. Paneeliin saapui paikalle  neljä kuntavaali-ehdokasta: Martti Hellström (sd), Sirpa Hertell (vihr), Jaana Jalonen (kok) ja Simo Repo (Kesk). Juontajana ja kellokallena oli Jari Kujala.

VIHREÄT ovat olleet  Träskändan kartanon pelastamisessa polittinen ajovoima. Siitä heille kaunis kiitos.  He haluavat tilan kansalaiskäyttöön. Mutta heilläkään ei ole ollut ideaa, kuinka kallis remontti rahoitettaisiin samaan aikaan, kun paljastuu homekoulu toisensa perään. Kokoomus taas haluaisi löytää yksityisen toimijan, joka panisi paikat kuntoon. Mutta kuinka vapaasti kuntalaiset tilaa saisivat käyttää, jos kartanossa olisi kylpylä tms.?  Epäilen.

TEIN ehdotuksen, joka voisi ratkaista ongelman. Tilanteessa, jossa kymmenet koulut tarvitsevat väistötilaa, Träskändasta kannattaisi rakentaa pysyvä väistötila. Siis koulu.  Mutta erilainen koulu. "Meijerikoulu". Saneeraus ei vaatisi ylimääräisiä miljoonia vaan se rahoitettaisiin varoilla, jotka joka tapauksessa kuluisivat väistöratkaisuihin.

Väistövuodelle/-vuosille rakennettaisiin taide-, kulttuuri-, historia-  ja ympäristöpainotteinen lukuvuosiohjelma, jossa hyödynnettäisiin kartanoa ja lähiseutua.  Näin väistövuosi ei olisi ahtautumista ja uupumista vaan uudenlainen, rikastava kokemus, jossa opettajien apuna olisi monia erityisalojen osaajia. Erikoisluokkia ei tarvitsisi rakentaa, koska ihan kävelymatkan päässä on kaksikin tervettä koulua: Aurora ja Järvenperä.

Jos "Meijerikouluun"  sijoitettaisiin lähialueen alakoulujen oppilaita uudisrakennus-/korjaustöiden ajaksi, tilat vapautuisivat asukas- ja yhdistyskäyttöön iltapäiviksi, viikonlopuiksi ja koulujen loma-ajoiksi.

YLEISÖ kannatti ideaa. Poliitikot eivät oikein Repoa lukuunottamatta. Revolla oli itsellään myös hyvä idea. Korjaustyöt voitaisiin tehdä pieteettillä jonkin oppilaitoksen kanssa. Otin esityksestä kopin, ja heitin että samalla voitaisiin kouluttaa parikymmentä entistämistöiden ammattilaista  mm. maahanmuuttajista.

TARVITSEMME luovia ratkaisuja, ja mielellään sellaisia, jotka ratkaisevat yhtä aikaa monta ongelmaa.

Videoclipsi

Opettajilla on Espoossakin aitoja huolia

Jutun lopussa  pieni  clipsi tapahtumasta

EKOAY- Espoon ja Kauniaisten opettajien ammattiyhdistys järjesti lauantaina koulujen ja lukioiden yhteysopettajille koulutus- tapahtuman, jonka yhtenä pisteenä oli ns. vaalitori.

VAALITORI oli Paasitornin isohko seminaarihuone, jossa tapahtumaan osallistuneilla puolueilla oli kullakin oma pöytänsä. Paikalla olivat aakkosjärjestyksessä Keskusta, Kokoomus, Persut, RKP, Sosialidemokraatit, Vasemmistoliitto ja Vihreät. Siis kaikki valtuustopuolueet. Meiltä demareilta standilla juttelemassa olivat Helena Haapsaari, Martti Hellström, Hannu Suntio ja Mika-Erik Walls.

Mikä opettajia huoletti?

Tapaasimme siis neljä opettajayhmässä.  Kussakin oli  aina noin 20 opettajaa, ja aikaa oli varattu ryhmä kohti noin 40 minuuttia. Aluksi opettajat jaettiin tasaisesti eri pöytiin, mutta aikaa oli myös jutella itseä kiinnostavassa seurassa.

Vaikka Espoossa monet asiat ovat hyvin, kyllä opettajilla oli aitoja huolia. Poimin niitä tähän aakkosjärjestyksessä:

• Digiloikkavaatimus tilanteessa, jossa laitteet eivät toimi
• Dokumentointi-idiotismi. Aika menee paperitöissä.
• Ela-opettajien tuki kuluu vääriin asioihin
• Epäluottamus?  Koko ajan uusia ohjeita. Kaikkea kontrolloidaan.
• Erityisluokkien jakotuntien leikkaaminen!!
• Esiopetusryhmien siirtäminen varhaiskasvatuksen tulosyksikköön- maahanmuuttajalapset jäävät vaille riittävää palvelua
• Inkluusio tilanteessa, jossa koululla ei ole riittävää erityisopetusosaamista
• Kiky- kyykytys. Työmäärä jo nyt kohtuuton
• Kouluista, joissa on paljon maahanmuuttajia, kantasuomalaisia on alkanut muuttaa pois.
• Koulujen sisäilmaongelmat ja niiden vähättely
• Lauantai-työpäivien ohjeistus (korvattavan päivän työjärjestys- jolloin myös opettajilla on eripituiset päivät)
• Liian isot ryhmät, joissa on lapsia,  joille ei saada apua
• Nuorten opettajien työuupumus. Työtä on liikaa. 
• Opettajien syyllistäminen tilanteessa, jossa lapsen avuntarve on niin suuri, että hän ei saa omassa koulussa riittävää tukea (jolloin koulun budjettia "sakotetaan")
• Opetusryhmien kasvu Kauniaisten lukiossa 
• Puuttuva lapsille välttämätön tuki
• Rehtoreiden liiallinen työmäärä  (tuntuu kouluissa)
• Sisäilmaongelmat
• Taideaineiden alasajo tuntijaossa
• Tukipalvelujärjestelyjen kohtuuton laskutus
• Voimattomuus ja keinottomuus väkivaltaisten oppilaiden kanssa
• Väistömuutot ja niihin liittyvät opettajille määrätyt tavaroiden pakkaustyöt, joista ei makseta asiallisesti.
• Väistöaikainen työajan kasvu (kyyditysten valvonnat)
• Väistötilojen sisäilmaongelmat. 

VAIKKA tällaisessa tapahtumassa ei juuri pyydettykään kiitoksia, sellaisiakin tuli. Mm. tuntikehystä kiitettiin. Tilannetta Espoossa kuvattiin paremmaksi kuin esim. Helsingissä.  KULPS nousi myös esiin.

Videoclipsi tapahtumasta

Helsingin Sanomien vaalikone

HELSINGIN Sanomien vaalikone on nyt avattu. Kysymyksiä oli paljon.  Lisäksi  jokainen ehdokas sai tehdä kolme 30 sekunnin videota.

Minun tietojani ja vastauksiani löytää allaolevasta  linkistä. Jos kiinnostaa. http://www.vaalikone.fi/kunta2017/espoo/ehdokas/2259/

Kadonneet pojat. Jälkipuheet

ISON Omenan  kirjaston stagella 6.3. järjestettyyn tilaisuuteen kadonneista pojista saapui ilahduttava määrä ihmisiä. Tarkasti katsoen suuri osa oli kuntavaali- ehdokkaita :-) Ja monesta puolueesta. Mutta oli paikalla "oikeita" äänestäjiäkin.

TÄLLÄ kertaa kolme koulupoliittikkoa piti lyhyet alustukset ja yhteenvetopuheet siitä, miten  pojatkin saataisiin  kiinnostumaan koulusta ja oppimisesta, mutta pääosa ajasta käytiin dialogia paikalle tulleiden asiantuntijoiden ja kokemus-asiantuntijoiden kanssa ja kesken. Dialogia kiihdytettiin käyttämällä esidigitaalisen ajan äänestyskonetta (punaista, keltaista ja vihreää lappua).

SUMMAAN tähän vielä ajatuksia, joita Matinkylässä - ja myöhemmin facebookissa heitettiin.

Poikien syrjäytymisestä  on aihetta olla huolissaan

Pääosa osallistujista jakoi huolen, mutta eivät kaikki. Keskustelussa esitettiin oikeastaan vain yksi vastaväite: sukupuoli ei ole keskeinen selittävä tekijä. Syrjäytyminen ei johdu siitä.

FB- jälkikeskustelussa nousi esiin neljä vastaväitettä:
-  tytöistä pitää olla enemmän huolissaan kuin pojista.

"Kiinnittäisin enemmän huomiota feministinä siihen, miksi hyvin menestyvät, ahkerat tytöt loppujen lopuksi onnistuvat urallaan huonommin!"

" Ei kai kukaan ole varsinaisesti poikia vastaankaan. Tasapuolisesti molempien sukupuolten hyväksi, koska molempia tarvitaan !"

-  lahjakkaista pitää olla enemmän huolissaan kuin syrjäytyvistä. Lahjakkaat pitkistyvät kun edetään liian hitaasti.

" Koulussa pitkästyminen on ongelma sinänsä. Jos opettaja keskittyy hälisevien rauhoittamiseen ja heikkojen pinnalla pitämiseen, jäävät rauhalliset ja hyvin pärjäävät heitteille ja turhautuvat, kun haasteita ei ole."

-  ja erityisesti lahjakkaista tytöistä?

" Seuraava nosto turhautuneet tytöt. Monille koulussa on pelkästään tylsää ensimmäiset vuodet. Sen jälkeenkin koulu hoituu vasemmalla kädellä. Omaan parhaimpaansa ei ole mitään tarvetta, ei koulussa eikä työmarkkinoilla. Fiksun tytön kannattaakin lähteä Suomesta mahdollisimman nuorena. Yhä useampi niin tekeekin. Yhteiskunnalle tilanne ei ole hyvä."

-  onko koko tapa tarkastella ongelmia sukupuolen mukaan perusteltu? Mikä on oikea lähtäkohta:  sukupuolineutraalisuus, sukupuolisensitiivisyys vai sukupuolten moninaisuus?

"Tärkeää olisi, etteivät pojat tai tytöt pääsisi liian nuorena tekemään sukupuolittuneita valintoja - esimerkiksi herkässä ryhmäpaineiässä - jotka sulkevat heiltä paljon ammatillisia mahdollisuuksia."

Teema on siis herkkä. Itse olen vahvasti sitä mieltä, että jo  se,  että pojat ovat yliedustettuina erityisluokissa ja vankiloissa, on vakava oire.

Perheet tarvitsevat tukea

Poikien (ja varmasti myös tyttöjen) syrjäytymisen estäminen pitää aloittaa paljon ennen murrosikää- jo neuvolavaiheessa.  Neuvoloissa tulisi  tarttua perheisiin, joista on huolta. Perheille tulisi uudelleen olla tarjolla kodinhoitoapua- ehkä jopa superNanny-tyyppistä ohjausta. Sitäkin ehdotettiin, että yläkouluun siirryttäessä neuvolatoiminta käynnistyisi uudestaan.

FB-kommenteista poimin tähän kohtaan tämän:

" Kallistaisin korvaa myös perhepoliittisille kysymyksille. Vanhemmuuden tuki - isille (myös eroperheille) tukea poikiensa kanssa toimimiselle. Ilta- ja viikonloppuaktiviteetteja lisää - mahdollisuuksia on - osaamista vähemmän. Pojat tarvitsevat poika-askareita - ja turvallista ohjausta niihin. Siinä samalla saattaisivat vähemmän osaavat isätkin innostua ... irtoamaan ruudusta!

Resurssointi

Kaikki olivat yksimielisiä siitä, että kouluille on turvattava riittävät resurssit (tuntikehys) tukea oppilaita, joilla on oppimisvaikeuksia. Niinikään uskottiin, että kouluun tulee tuoda mahdollisuuksia kokeilla eri harrastuksia niin, että jokainen löytää omat vahvuutensa ja intohimonsa. Nuorella tulisi  olla unelma tulevaisuudesta - syy, miksi opiskella ahkerasti.

Resursseja tarvitaan myös siihen, että  opettajalla on  riittävästi aikaa kohdata jokainen oppilas.

Koulujen toimintakulttuuri ja pedagogiikka

Kukaan ei syyttänyt koulua syräyttäjäksi, mutta olemmeko siellä kaiken voitavamme  syrjäytymisen estämiseksi.

Ihan yksimielisiä ei oltu siitä, onko koulujen toimintakulttuuri feminististä. Tarvitsevatko pojat erityistä poikatoimintaa? Eikä siitä, tarvitsevatko pojat nimenomaan miesopettajia.

Yksimielisiä oltiin siitä, että opetukseen tulisi lisätä toiminnallisuutta ja monipuolisuutta. Toimintakulttuuria tulisi kehittää yhä enemmän vahvuuksia tukevaan ja positiivisesti kannustavaan suuntaan.  Opettajan kannustavat sanat voivat kantaa pitkälle.

FB-keskustelussa heitettiin tähän kommentti:

" 10v sitten koulunkäynti oli vielä hauskaa ja jännää ainakin ekaluokan jouluun, jopa kevääseen. Nyt hyvä kun päästään syyslomaan. Siitä se poikienkin alamäki lähtee. Ilman motivaatiota ei tunnetusti synny tuloksia."

Olisihan se hienoa, jos koulu olisi jännää, eikö vaan. Ja monella olikin kokemuksia, että on opettajia, jotka siihen pystyvät.

Vihreiden poikien pelastamisohjelman innoittamana puhuttiin myös siitä, onko ongelma se, että pojilta hyväksytään sellainen käytös, jota tytöiltä ei hyväksytä. Vaaditaanko pojilta liian vähän?

Pitäisikö puuttua koulun rakenteeseen?

FB-keskustelussa heitettiin myös tällainen ratkaisuajatus:

" Olisiko hyvä myös tuntea ja ymmärtää perustiedot lasten omatahtisesta kehityksestä, jossa on suuria yksilöllisiä eroja, ilman että kyseessä on "ongelma". Pojat kehittyvät keskimäärin hieman hitaammin kuin tytöt, mutta myös työttöjen keskuudessa on hitaasti ja nopeasti kehittyviä. Näistä syistä tiukkoihin ikärajoihin perustuva järjestelmä tulkitsee helposti hitaan kehityksen erityistä tukea tarvitsevaksi ongelmaksi. Oma kysymyksensä on välttämättämien järjestelmärajojen sijoittaminen. Miksi emme yhdistä varhaiskasvatusta, esiopetusta ja alkuopetusta saumattomaksi kokonaisuudeksi keskilapsuuteen saakka ja seuraava kokonaisuus ylittäisi jatkuvana murrosiän. Näiden kokonaisuuksien sisällä tuettaisiin lasten omatahtista yhdessä oppimista ilman tiukkoja kronologiseen ikään perustuvia rajoja. Oma kysymyksensä on lapsille ominaisen toiminnan kehittäminen puheen kuuntelemisen rinnalle. Tutkimukseen ja koeteltuun kokemukseen perustuva yhteinen kasvatusosaaminen takaisiin kehiin!"

Nuorille oma valmentaja

Yleisöstä ehdotettiin myös keinoksi, että apua tarvitseville nuorille koulutettaisiin henkilökohtaisia valmentajia.

Sotesotkusta iso huoli

Myös sote-uudistus herätti tunteita. Erityisesti oltiin huolissaan kouluterveydenhoitajien katoamisesta maakuntiin. Terkkarit ovat usein olleet aivan avainhenkilöitä syrjäytymisvaaran tunnistajina.

Kiitos 

...kaikille mukana olleille hienoista ajatuksista! Ja kiitos kiitoksista, joita  myös tilaisuus sai

" Kiitos, oli hyvä meninki ja annoitte tärkeää tilaa yleisön ajatuksille! Hyvin veditte kaikki! 

 Olen niin tyytyväinen - kaikki ovat poikien puolella näissä vaaleissa, joten varmasti jotakin tehdäänkin ihan konkreettisesti. huomiseksi olisi tarvetta välituntiliikuttajalle ( muu kuin minä ), poikien kanssa salissa pelaamaan. Terveiset arjesta. . ) 

...Pidetäänpäs vaalien jälkeenkin huolta, että saavat kaikki lapset hyvät mahdollisuudet oppia perusasiat turvallisissa oppimisympäristöissä. 

Suuresti arrvostan sitoutumattomana ihmisenä, että näin yhdessä yli puoluerajojen tartutaan tärkeään aiheeseen. Kiitos! 

Tänään etsimässä kadonneita poikia.  Kiitos upeille panelisteille Sanna, Inka ja Martti. Hyviä eväitä löydettiin ja tulipahan tutustustuttua Ison Omenan "kirjastoon" joka onkin paljon muuta. mm. siellä voi harrastaa vaikka ompelukoneella ajamista. "

Linkki TAUSTAMATERIAALIIN: http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2017/03/kadonneet-pojat.html 

Kadonneet pojat

HUOMENNA maanantaina Ison Omenan kirjaston stagella on tilaisuus, jossa puhutaan tosi tärkestä asiasta: poikien syrjäytymisestä.  Puhumme pojista, mutta myös kaikista oppilaista. Tule kertomaan omat ajatuksiasi siitä, miten kaikki- ihan kaikki- voisivat löytää omat vahvuutensa espoolaiskouluissa. Olen koonnut tähän hieman dataa teemaan liittyen.

SYRJÄYTYMISEN KÄSITE

Syrjäytyminen on vaikea käsite. Syrjäytyminen on subjektiivinen kokemus siitä, että jää itselle arvokkaan ulkopuolelle, ei saa sitä, mitä toivoo ja mihin olisi oikeutettu. Itselle arvokas voi olla ihmissuhteita, kokemuksia, avautuvia mahdollisuuksia tai aivan elämisen perusasioita kuten asunto tai ruoka.

Syrjäytyminen on osallisuuden komplementti. Sitä kuvaavia tekijöitä ovat: ei ole asuntoa, työtä, koulutusta, ystäviä, kiusataan,  kukaan ei soita, jää yksin...   Uhkaavinta on syrjäytyminen sosiaalisista suhteista ja kiinnittyminen elämää tuhoaviin suhteisiin. Syrjäytymisen tunnistaa siihen liittyvästä  huolesta.

Filosofisesti syrjäytymisen voisi määritellä tilaksi, jossa ihmisen potentia ei pääse aktualisoitumaan. Tällainen ihminen ei saavuta onnellisuutta.  Syrjäytyminen on osattomaksi jäämistä. Osattomuutta hänelle ihmisenä kuuluvista oikeuksista. Hän ei ole saanut kasvaa omista edellytyksistään täyteen mittaansa. Hänen lahjojaan ei ole huomattu, niitä ei ole tuettu jne.  Häntä on kohdeltu kaltoin. Syrjäytyminen ei ole henkilön tietoinen tai vapaaehtoinen valinta. Syrjäytymisen kehältä koetaan olevan mahdoton päästä omin voimin pois.

Toisaalta on myös mahdollista, että  joku ei ota vastuuta  kasvaa omista edellytyksistään täyteen mittaansa. Hän ei halua käyttää  lahjojaan yhteiseksi hyväksi. Itse valittu marginaali ei ole kuitenkaan syrjäytymistä.

TYÖELÄMÄN RAJU MUUTOS

Työt muuttuvat ja muuttavat Suomesta pois. Jo 100 000 työpaikkaa on kadonnut  teollisuudesta sen automatisoituessa yhä kiihtyvällä vauhdilla.

Menneinä vuosikymmeninä erityisesti perinteisillä miesvaltaisilla aloilla oli tarjolla suorittavaa työtä myös vähemmällä osaamisella ja koulutuksella. Nyt työ muuttaa ja muuttuu. Valmistavan teollisuuden miesvaltaiset työpaikat ovat vähentyneet ja  siirtyneet kehittyviin maihin.  Uusia korvaavia työpaikkoja toki  syntyy, mutta ei  vastaaville aloille ja vastaavalle osaamiselle. Miesten siirtyminen teollisuudesta palvelusektorille ei ole taloudellisesti kannustavaa eikä asenteellisesti helppoa. Naisten työmarkkinoilla ei näy vastaavaa kehitystä.

Digitalisaatio on  iso ajovoima. Vaarana on työelämän kahtiajako: toisaalta tarvitaan erittäin koulutettuja huippuosaajia, ja toisaalta suorittavien pätkä- ja sillputöiden tekijöitä. Keskivaikeat työt korvataan roboteilla ja älykkäillä ohjelmilla. Robottien ja huippuosaajien tekemien töiden lisäksi jää työt, joiden tekemiseen ei tarvita juurikaan koulutusta, mutta joita eivät robotit tee.

Työpaikat katoavat siis nimenomaan miehiltä.
...........................................................................
" KORJAUS:  

Sain kirjeen, jonka mukaan...
... Tämä ei uusimmissa tilastoissa tarkalleen ottaen pidä paikkaansa. Miesten suosimilla aloilla on toki ollut pudotusta, silti naisia jäi viimeisimmässä tilastoinnissa useampi tuhat työttömäksi enemmän kuin miehiä. Vastaavasti 15 - 64 -vuotiaissa suomalaisissa miesten työllisyysaste on naisia parempi. Työikäisissä miehissä, ja nimenomaan nuorissa miehissä on enemmän työllisiä kuin naisissa. Ei siis kannata tehdä työllistymisestä yksinomaan sukupuolikysymystä. Myös naisissa on työttömiä ja piilotyöttömiä... " 

VASTAUKSENI 

Työttömiä oli Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen mukaan vuoden 2017 tammikuussa 242 000 , mikä oli hieman vähemmän kuin vuotta aiemmin. Työttömiä miehiä oli 123 000 ja naisia 119 000 henkeä. Miesten työttömyysaste oli 9,0 ja naisten 9,4 prosenttia.  ( Kesäkuussa 2016: Naisten työttömyysaste oli yli 10 prosenttia, kun miehillä se jäi 8,5 prosenttiin-  eli puolessa vuodessa naisten työttömyys on vähentynyt) 

Tammikuun lopussa yli vuoden yhtäjaksoisesti työttömänä olleita pitkäaikaistyöttömiä oli 121 800, mikä on 1 100 enemmän kuin vuotta aikaisemmin. Pitkäaikaistyöttömistä oli miehiä 70 800 ja naisia 51 000. Miesten määrä väheni edellisestä vuodesta 100:lla (­0,2 %) ja naisten lisääntyi 1 200:lla (2 %)

Nuorten 15–24-vuotiaiden työttömyysaste, eli työttömien osuus työvoimasta, oli tammikuussa 23,5 prosenttia, mikä oli 2,3 prosenttiyksikköä suurempi kuin vuotta aiemmin. (Nuorten osalta en löydä erittelyä poikiin ja tyttöihin).  

...........................................................................

Elinkeinoelämän tekemä tutkimus kertoo, että  Suomessa on lähes 80 000 työikäistä ja työkykyistä miestä, jotka eivät ole töissä tai koulutuksessa eivätkä välttämättä edes hae töitä. Suurin osa on kadonnut työmarkkinoilta pysyvästi. Monen työkyky on jo heikentynyt. Kadonneista työmiehistä 25–54-vuotiaiden suhteellinen osuus on lähes kaksinkertaistunut 1980-luvun lopun jälkeen. Se on puolitoista ikäluokkaa.

Suomi ei ole kehityksessä yksin,  työmies on kaduilla vailla virkaa kaikissa teollistuneissa länsimaissa. Yhdysvalloissa on  yli seitsemän miljoonaa parhaassa työiässä olevaa joutilasta miestä, jotka eivät edes hae töitä. Ehkä siksi Donald Trump sai presidentinvaalissa niin vahvan kannatuksen, kun lupasi lisätä teollisia työpaikkoja  pitää maahanmuuttajat poissa syömästä amerikkalaisten työpaikkoja.

SYRJÄYTYMINEN

EVA:n tuoreen raportin mukaan työelämän ulkopuolella on pysyvästi lähes 79 000 suomalaista 25–54-vuotiasta miestä. He eivät tee töitä, opiskele tai ole työkyvyttömyyseläkkeellä. Kaikki eivät edes
hae töitä. Tämä ryhmä kasvaa noin tuhannella miehellä joka vuosi.

Taustalla on muuttunut yhteiskunnallinen tilanne.  Lapsiköyhyys kasvaa. Huono-osaisuus periytyy.
Vielä 2000-luvun alussa Suomessa  puuttui kova näyttö siitä, että lapsuudenkodin tavanomaista heikommat lähtökohdat löisivät läpi pohjoismaisen hyvinvointiapparaatin niin, että periytymisestä olisi oikeasti aiheellista puhua. Nyt näyttöä on. Vuoden 2006 Pisan mukaan kotitausta vaikutti Suomessa selvästi vähemmän kuin muissa OECD-maissa. Vuoden 2015 tuloksissa Suomi oli jo keskiarvoa heikompi. Samalla katoavat sekä usko koulutuksen merkitykseen että koko yhteiskunnan kollektiiviseen eteenpäinmenoon.

Köyhyys ei ole vain aineellista. Syrjäytymistä aiheuttaa myös periytyvä "henkinen köyhyys", kuten virikkeetön lapsuus tai välinpitämätön vanhemmuus.  Jotkut lapset oppivat jo lapsuudessaan, ettei  työnteko ole tarpeen eikä se kannatakaan.  Lapsi voi kokea olevansa muita huonompi, koska perheellä ei ole varaa esimerkiksi harrastuksiin tai vaatteisiin.

Köyhistä perheitä tulevien koululaisten sosiaalisuus ei taivu ihannemalliin. Heistä ei ole reippaiksi partiopojiksi tai -tytöiksi. Ongelma koskee erityisesti kehnoista oloista lähteviä poikia. Asiantuntijoiden mukaan kotitausta näyttäisi vaikuttavan enemmän poikiin kuin tyttöihin.  Osaaminen on heikentynyt erityisesti sellaisilla pojilla, jotka tulevat alemmista sosiaaliluokista tai syrjäseuduilta.

Miksi miehet syrjäytyvät?

Miesten syrjäytymisen syynä on ennen mutta osaamisen ja koulutuksen puute. Nuoria miehiä on ilman toisen asteen ammattitutkintoa  paljon enemmän kuin naisia. Tytöt  käyvät koulunsa paremmin ja pitempään. Korkeakouluista valmistuu 50 prosenttia enemmän naisia kuin miehiä.

Oppiminen on sidoksissa kotitaustaan- ja vielä enemmän pojilla kuin tytöillä.

Peruskoulun läpäisee edelleen nuoria  - ennen muuta poikia-  joilla on puutteelliset luku- ja kirjoitustaidot tai heikot matematiikan perustiedot. He eivät sitten pärjää jatkokoulutuksessa vaan putoavat sieltä pois.

Oppimisvaikeus on  merkittävä syy nuorten syrjäytymiseen.  Oppimisvaikeus on myös  osasyynä muihin syrjäytymistä aiheuttaviin ongelmiin, kuten koulu­kiusaamiseen ja mielenterveysongelmiin

EVA:n tuoreessa raportissä myös muistutetaan, että teini-iässä nuorten - erityisesti poikien - on vaikea kiinnittyä itseohjautuvaan koulutukseen. Tukea tarvitaan enemmän.

Nuorten syrjäytyminen

Nuorten syrjäytymisellä tarkoitetaan mm. OECD:n raportissa 20–24 -vuotiaita, joilla ei ole opiskelu- tai työpaikkaa.  Syrjäytyneitä nuoria on 15–29-vuotiaiden ikäluokasta noin 5 prosenttia, joista kaksi kolmasosaa on miehiä. Erityisesti pojat putoavat yhteiskunnassa.

Tutkimusten mukaan yläkoulussa koettu yksinäisyys ennustaa syrjäytymistä ja putoamista pois koulutusuralta.  Jopa 20 prosenttia lapsista ja nuorista kärsii nykyään vaikeasta yksinäisyydestä. Jos nuori ei löydä ystävää yläkoulun 7. luokan ensimmäisen lukukauden loppuun mennessä, hän jää todennäköisesti ystäväryhmien ulkopuolelle koko yläkoulun ajaksi.

Suomessa oli vuonna 2005 nuorista miehistä 12,2 prosenttia ja vuonna 2015  21,1 prosenttia koulutuksen ulkopuolella työttömänä tai työvoiman ulkopuolella, mikä on kuudenneksi korkein arvo 30 verrokkimaan aineistossa 2015.

Naisten kohdalla vastaavat luvut olivat vuonna 2005 13,9 prosenttia ja vuonna 2015 15,4 prosenttia, eli huomattavasti vähemmän.

Huolta on niistä noin 3000-5000:sta nuoresta. jotka ovat työelämän ja koulutuksen ulkopuolella. Vieraskielisistä nuorista koulutuksen ulkopuolelle jää selvästi suurempi osuus kuin koko väestön nuorista.

Nuorten syrjäytyminen on surullista etenkin henkilölle itselleen, mutta myös kansantalouden tulevaisuuden suuri uhkakuva. Opetus ja kulttuuriministeriön arvion mukaan yhden syrjäytyneen nuoren hintalappu yhteiskunnalle on 1,2 miljoonaa euroa.

Poikien syrjäytyminen

Heikko osaaminen ei ole vain poikien ongelma, vaan se koskee yhtä lailla myös osaa tyttöjä. Ongelma on se, että emme tiedä miksi noiden heikkojen joukosta juuri pojat tipahtavat todennäköisemmin jatkossa kyydistä. Jokin yhteiskuntamme rakenteissa sallii tai jopa jotenkin ylläpitää sitä, että riskialttiit pojat tipahtavat herkemmin kyydistä.

Poikien asema suomalaisessa koulutusjärjestelmässä on heikompi kuin tyttöjen. Kouluissa pojat kokevat tyttöjä enemmän kiusaamista, väkivaltaa ja yksinäisyyttä. Ero tyttöjen ja poikien lukutaidossa on OECD-maiden suurin. Erityisesti heikosti menestyvien oppilaiden joukossa pojat ovat Suomessa selvästi yliedustettuina. Jopa 16 prosentilla pojista ei ole riittävää lukutaitoa peruskoulun lopussa.  Poikia  on enemmän erityisluokilla. Heitä on tyypillisesti ollut sijoitettuina kodin ulkopuolelle hieman enemmän kuin tyttöjä. Suomalaispoikien tilannetta voi kuvata  ”kansalliseksi hätätilaksi”.

Miksi opinnot keskeytyvät?

Opintojen keskeyttäminen on ollut viime vuosina laskussa toisen asteen ammattikoulutuksessa.
Osa keskeyttäjistä vaihtaa alaa, mutta valtaosa jättää tutkintoon johtavan koulutuksen kokonaan.

Edelleen ammattiopinnot silti keskeyttää huomattavasti suurempi osa kuin lukion: Lukuvuonna 2013–2014 opintonsa toisen asteen ammatillisessa koulutuksessa keskeytti 7,6 prosenttia opiskelijoista, lukiossa 3,4 prosenttia. Kokonaan tutkintoon johtavan koulutuksen ulkopuolelle pudottautui ammatillisella puolella 6,9 prosenttia, lukiossa 1,6.

Koulutuksen järjestäjien välillä on huimat erot siinä, miten moni toisen asteen ammattitutkintoa opiskelevista keskeyttää.  Tilastokeskuksen tilaston mukaan keskeyttämisaste vaihtelee eri paikkakunnilla 1,7 ja 46,2 prosentin välillä.

KORJAUKSIA SUOMALAISEEN YHTEISKUNTAAN?

Vuonna 1990 noin 40–50 000 lasta eli lapsiköyhyydessä. Sen jälkeen määrä on kolminkertaistunut, Huono-osaisuus periytyy.  Kun aiemmin oppilaiden kotitaustan (vanhempien koulutustaso, työ ja toimeentulo) yhteys oppimistuloksiin oli Suomessa OECD-maiden vähäisimpiä, on se nyt romahtanut OECD:n keskitasoon. Kehnoista perheoloista lähteneiden suomalaiskoululaisten tulokset ovat entistä heikommat.

Syyt Suomen heikentyneisiin tuloksiin ovat toki monimutkaisia – ja niiden ratkaisemiseen tarvitaan uudenlaisia keinoja. Päättäjien pitäisi  sijoittaa hteiskunnan eriarvoisuuden vähentämiseen.

Nuorelle muutamankin kuukauden toimettomuus on vakava riski. Toimettomuus pitää torjua.
Kun työn määrä vähenee, tarvitaan uusia keinoja, joilla pitää yhteiskunta varoissaan.  Olisiko  yksi ratkaisu myös yksinkertaisten töiden suojeleminen.  Palkkojen ja töiden pitäisi olla sellaisia, jotta ne houkuttelisivat.  Sosiaaliturva ja työ pitää liittää uudella tavalla yhteen.

Veropohjan rapautuminen pitää estää.  Yhdeksi ideaks on esitetty automaatio- ja robottiveroa tuotannosta, jotta yhteiskunta voi toimia.

KORJAUKSIA SUOMALAISEEN KOULUUN?

Suomalainen peruskoulu on 2000-luvun alun saanut paistatella kansainvälisen huomion ja ihastelun kohteena erinomaisten Pisa-tulostemme seurauksena.

PISA-ohjelma  (Programme for International Students Assessment) on OECD:n jäsenmaiden yhteinen tutkimusohjelma, joka tuottaa tietoa koulutuksen tilasta ja tuloksista. Siinä arvioidaan 15-vuotiaiden nuorten osaamista matematiikassa, luonnontieteissä ja lukutaidossa. Vuoden 2015 PISA-tulokset on vasta julkistettu. Tutkimusvuonna sisällöllisenä painopistealueena oli luonnontieteet.

Suomi on vuodesta toiseen ollut PISA-tutkimuksen kärkeä kaikilla osa-alueilla. Vuoden 2015 tutkimuksessa pääkaupunkiseudun tulokset olivat muun maan tuloksia selkeästi parempia. Espoon koulut menestyivät tutkimuksessa selvästi valtakunnallista keskitasoa paremmin. Myös pääkaupunkiseudulla Espoon tulos ylitti pääkaupunkiseudun yhteisen tuloksen kaikilla osa-alueilla.

Tytöt parempia kuin pojat

Sukupuolten välisessä tarkastelussa sekä tyttöjen että poikien tulokset Espoossa olivat selkeästi valtakunnallisia tuloksia parempia. Tyttöjen tulos puolestaan oli poikia parempi kaikilla kolmella osa-alueella. Suurin ero tuloksissa oli lukutaidossa ja pienin matematiikassa.

Huolen aiheita

Aikaisemmin erityisesti huomiota on herättänyt peruskoulumme PISA- tulosten tasa-arvoisuus: eroja ei juurikaan ole ollut alueiden tai koulujen välillä. Myös oppilaiden tulosten hajonta on ollut pienintä maailmassa, huiput ovat kansainvälisestikin huippuja, ja heikosti koulussa pärjää hyvin pieni osuus oppilaista.

Tämä kuva on valitettavasti rapistumassa. Niin kansalliset kuin kansainväliset oppimistulosmittaukset osoittavat tulosten laskua jo vuodesta 2006 alkaen.  Joulukuussa 2016  julkaistun tutkimuksen tulos oli Suomen Pisa-historian heikoin. Vaikka Suomen peruskoulut ovat edelleen kansainvälistä kärkeä, kehitystilanne on jopa tunnustettua heikompi. Tulostemme lasku on ollut OECD-maiden suurimpia.

Erot kasvavat:
- Tyttöjen ja poikien välillä. Erityisesti heikosti menestyvien oppilaiden joukossa pojat ovat Suomessa selvästi yliedustettuina.
- Hyvin ja heikosti menestyvien oppilaiden välillä. Yhä suurempi joukko oppilaita ei tavoita edes jatko-opinnoissa ja työelämässä vaadittavaa vähimmäisosaamista. Matematiikan osalta heidän osuutensa on kaksinkertaistunut, luonnontieteiden osalta jopa kolminkertaistunut.
- Maan eri alueiden välillä. Pääkaupunkiseutu erottuu muun maan tuloksista kirkkaasti edukseen. Yhtä lailla eroja on nyt havaittavissa kaupunkikoulujen eduksi.

Kuinka koulu vastaa tähän?

Kouluissa periaatteessa tunnistetaan oppimisvaikeudet ja syrjäytymisen vaaratekijät. Silti peruskoulusta lähtee heikoilla perustaidoilla varustettuja nuoria keskeyttämään myöhemmin jatko-opintonsa ja ajautumaan työelämän ulkopuolelle.

Onko syynä suomalaisessa koulussa akateemisten taitojen opettamisen vahva korostaminen? Varjoon jäävät itseluottamuksen ja yhteisöllisyyden tukeminen sekä jokaisen omien vahvuuksien ja potentiaalin esiin nostaminen. Jos saa tuntea olevansa huono yhdeksän vuoden ajan 6-8 tuntia  päivässä, vertaa ­itseään muihin ja pitää itseään tyhmänä, jatko-opiskelu ei ole houkutteleva vaihtoehto.

Oliko virhe ajaa pienluokat  alas? Nykyinen kolmiportainen tuki voi syrjäyttäa oppilaita, sillä siinä hukataan kallista aikaa tuen portaikkoon. Saattaa myös olla, että me opettajat emme oikeasti pysty huomaamaan oppilaiden erilaisia tarpeita."

Ammattinimikkeet muuttuvat ja katoavat.  Koska ei tiedetä, minkälaisia ammatteja vaikka kolmen tai viiden vuoden päästä on olemassa, kannattaa keskittyä siihen missä on hyvä ja mikä kiinnostaa. Oli se sitten laskeminen, piirtäminen, laulaminen, rakentelu, nuorallatanssi, puhuminen, ihmisiin tutustuminen, pelaaminen, leipominen tai vaikkapa kuunteleminen.

Enää ei lapselta tai nuorelta kannata kysyä, että "Mikä sinusta tulee isona?", vaan nyt kuuluu kysyä: "Mitä mielenkiintoista haluat tehdä seuraavaksi?" Kouluissa pitäisikin puhua työelämän murroksesta, eli  epävarmuudesta. Oppilaita tulisi neuvoa:  Keskity  siihen, missä olet hyvä. Nykyajan ammatinvalinnassa kysymys on valmistautumisesta sattumiin.

Silti: opiskelu kannattaa aina. Oman mielenkiinnon kohteena olevia taitoja kannattaa syventää sekä koulussa että vapaa-ajalla. Omaa osaamistaan pitää  harjaannuttaa, opiskella tai  treenata.

Jokaisen kannattaa pitää huolta siitä, että eteen tulee sattumia enemmän kuin toisilla.  Pitää tehdä erilaisia juttuja, jotta sattumat olisivat todennäköisempiä itselle kuin muille.

Kannattaa myös verkostoitua eli mennä sinne, missä on ihmisiä tai surffailla vaikkapa netin sosiaalisissa verkoissa.  Koskaan ei voi tietää millaisissa yhteyksissä juuri oma osaaminen voi olla hyödyksi ja millaisissa töissä sitä satutaan tarvitsemaan.

Jos omalle osaamiselle ei tunnu löytyvät kysyntää kotikonnuilta, työmarkkinat ovat onneksi globaalit ja omalle osaamiselle saattaa löytyä merkitys jostain muualta maailmasta.  Emme voi etukäteen tietää mikä on merkityksellistä osaamista. Sellainenkin osaaminen, jota me emme osaa nyt arvostaa, voikin olla globaalissa mittakaavassa merkityksellistä. Esimerkiksi tubettajia ja bloggaajia "kukaan ei pitänyt aluksi yhtään minään". Nyt  useat bloggaajat tienaavat elantonsa blogeillaan.

Suomalaiset nuoret pitäisi saada mukaan digiloikan voittajaporukkaan. Digiloikan toteutuminen kuitenkin vaatii sitä, että kouluilla on rahaa tietokoneisiin ja tietoverkkoihin.

Kaikista ei ole huiputehtäviin. Mitä jos oma lapsi onkin keskinkertainen seiskan oppilas?  Kaikista haastavin on sellainen oppilas, jolla on kaikki numerot seiskoja: mikään ei ole koskaan kiinnostanut kauhean paljon. Mutta kyllä kaikilla joku kiinnostuksen kohde on, ja se pitää opon huomata ja alkaa kehittää sitä. Opinto-ohjaajien täytyy kannustaa ja etsiä jokaiselle joku juttu, josta hän on oikeasti kiinnostunut. Tulisi keskittyä vahvistamaan niitä aineita tai harrastuksia, joista lapsi on oikeasti kiinnostunut. Jos  laulajan lahjat eivät riitä maailmanluokan estradeille,  voi olla, että ura urkenee vaikkapa vanhainkotien kiertävänä trubaduurina.

VIHREIDEN EMMA KARIN OHJELMA POIKIEN PELASTAMISEKSI

Emma Karin mukaan koko opintopolku on perattava poikien näkökulmaa ajatellen. Pitää katsoa neuvolajärjestelmästä ja varhaiskasvatuksesta alkaen, mitkä asiat aiheuttavat poikien ja miesten putoamisen kyydistä. Tasa-arvoa on uskallettava katsoa myös poikein näkökulmasta.

Vihreiden esityksiä poikien auttamiseksi:
1. Lisää tilaa isille. Perhevapaiden uudistaminen. Samalla parannetaan isyyden tukemista neuvoloissa huomioimalla isän merkitys ja varaamalla jokaiselle isälle oma neuvolakerta.
2. Tukea ajoissa. Neuvolan resursseja on kohdennettava eniten niille perheille, jotka tarvitsevat tukea eniten ( MH+).
3. Sukupuolesta vahvuus. Lisätään lastentarhanopettajien sukupuolisensitiivistä koulutusta, jotta poikiin ja tyttöihin kohdentuvat samat odotukset. Unohdetaan “pojat ovat poikia” -ajattelu (jossa tytöiltä vaaditaan enemmän; Pojille asetettavat alhaisemmat vaatimukset johtavat huonompiin oppimistuloksiin, jotka aina vain kertautuvat oppimispolun eri vaiheissa.  Koska tytöiltä on vaadittu enemmän, he suoriutuvat elämässään asioista paremmin kuin pojat. Pojille annettavia vapauksia ei pidä ajatella hyvänä asiana, koska sitä ne nimenomaan eivät ole. Ne kostautuvat myöhemmin ja maksavat läpi koulutuspolun). Lisätään miesten osuutta lastentarhanopettajissa ja lastenhoitajissa ( MH+)
4. Pienet ryhmät (MH+) ja samat oikeudet. Pienennetään päiväkotien lapsiryhmiä, sillä pienellä ryhmällä on suurempi merkitys poikien oppimiselle kuin tyttöjen oppimistuloksille. Muutetaan varhaiskasvatus maksuttomaksi.
5. Pojat lukemaan. Uudet oppimisvälineet parantavat mahdollisuuksia lisätä poikien lukuintoa. Lisätään poikia kiinnostavia kirjoja kouluissa. Tuodaan sarjakuvat, tietokirjat ja Kapteeni Kalsari -kirjat koulujen hyllyille.
6. Harrastus kaikille. Mahdollistetaan jokaiselle lapselle maksuton tai kohtuuhintainen harrastus koulupäivän yhteydessä.  (MH+) Lisätään kuntien, liikuntajärjestöjen ja kulttuurialan toimijoiden välistä kerhomuotoista yhteistyötä.
7. Loppu kiusaamiselle (MH+) Eniten kiusaamista ja väkivallan uhkaa kokevat peruskoulussa olevat pojat. Kiusaamisen jäljet voivat vaikuttaa läpi elämän. KiVa-koulu -hankkeella kiusaaminen saatiin vähentymään usein jopa puolella.
8. Tukea nivelvaiheessa (MH+) Opinto-ohjauksen tavoitteena on tukea opiskelutaitoja, kasvamista ja elämänvalintojen tekemistä. Taataan ammattitaitoinen ja riittävästi resursoitu opinto-ohjaus, joka tukee sujuvaa koulunkäyntiä ja oman polun löytämistä. Opinto-ohjauksen tehtävänä on purkaa eri aloihin liittyviä ennakkoluuloja ja sukupuolittuneisuutta.
9. Yhä useampi poika valitsee ammatillisen koulutuksen. Etäopetusta ja työssäoppimista ei tule lisätä vain säästöjen saamiseksi. Lisätään lähiopetuksen määrää ammatillisissa oppilaitoksissa.
10. Jokaiselle aloituspaikka. Kaikille peruskoulun päättäville nuorille on löydyttävä paikka lukiossa tai ammatillisessa oppilaitoksessa kohtuullisen matkan päässä kotoa.
11. Kaikista koppi. Pojat jäävät usein vaille ammattilaisen varhaista tukea, koska oppilashuollon palvelut on alimitoitettu. Oppilashuollon ammattilaisten määristä on säädettävä sitovat mitoitukset.

Martin kommentit

HMM. Joukossa on kaikille hyvää tarkoittavia ehdotuksua (kuten maksuton varhaiskasvatus, harrastus kaikille, tuen ja ohjauksen lisääminen). Ryhmäkoolla on merkitystä. Tutkimusten mukaan suuri luokkakoko on erityisen haitallinen, jos henkilöllä on sellainen temperamentti ja geneettinen perimä, jotka yhdessä altistavat ympäristön epäsuotuisille vaikutuksille. Kiusaaminen tuhoaa. Sosiaalisiin ongelmiin tulisi puuttua välittömästi. Jokaiselle on tärkeää saada tuntea olevansa tarpeellinen ja kyvykäs ja hyväksytty.  Kouluihin lisää kerhotoimintaa koulupäivän sisään, jotta jokainen lapsi harrastaa- ja tämä vaatii resursseja.

Mutta näinköhän ongelma ratkoaa sillä, että pojilta vaaditaan samaa kuin tytöiltä.

Pitäisikö uskaltaa myös kysyä, tulisiko koulun toimintakulttuuria jotenkin muuttaa "poikamaiseen"suuntaan. Kannatan Karin esille nostaam ajatusta, että miesopettajien suhteellista  osuutta tulisi  lisätä.

Nyt ei ole muodikasta nostaa esiin, että pojat ja tytöt ovat keksimäärin myös erilaisia. Poikien ja tyttöjen asennoitumisessa kouluun on eroja. Tutkimuksista tiedetään, että pojissa on hieman tyttöjä enemmän välttämishakuisia oppilaita ja he keskimäärin suhtautuvat kouluun nuivemmin. Tytöissä sen sijaan on hieman enemmän oppimishakuisia, mutta myös keskimäärin enemmän uupumusta kuin pojilla.

Poikien temperamentti on usein vilkkaampi kuin tyttöjen. Kun tytön tyyli toimia, siis hänen synnynnäinen temperamenttinsa, on sellainen, mitä meidän yhteiskuntamme arvostaa, eli ekstrovertti, ulospäin suuntautunut, avoin,  tyttö saa siitä reippaasti bonuksia, enemmän kuin poika. Vastaavasti jos poika on varautunut, ujo, ehkä hieman huonotuulinen, sisäänpäin kääntynyt, häntä rangaistaan siitä huomattavasti enemmän kuin tyttöjä. Tutkimukset antavat viitteitä, että koulu antaa vain vähän tukea poikien vilkkaammalle temperamentille (ylivilkkaus ja aggresio).  Nyt listalla ei ole  muuta tähän liittyvää lääjettä  kuin miesten lisääminen päiväkoteihin ja kouluihin- mikä olisi toki toivottavaa.

Tutkijat  puhuvat mm.  ”työväenluokkaisesta maskuliinisesta panssarista”, jonka murtaminen on vaikeaa. Köyhistä oloista tulevat pojat näkevät koulun keskiluokkaisena ja feminiinisenä.

Uskallammeko puhua koulun feminiinisyydestä? Tutkijoiden mukaan poikien tyttöjä huonompi koulumenestys liittyy (myös) asenneongelmaan, joka on juurtunut syvälle suomalaiseen koulujärjestelmään. Naisistunut opettajakunta huolehtii   paremmin tytöistä eikä osaa motivoida poikia yhtä hyvin.

Kuinka saisimme tilaa  pojille tyypilliselle  osaamiselle? Tai kuinka voisimme tunnistaa koulun keskiluokkaisuuden?  Lasten todellisuus voi olla tosi  järkytys paljon turvallisemmissa oloissa kasvaneille opettajille.  Moni ei  ehkä osaa kuvitellakaan, millaisissa elämäntilanteissa oppilaat voivat olla. Juuri opettajilla pitäisi kuitenkin olla valmiudet kohdata niitä tilanteita.

Täydentäisin (ja haastaisin =vihreiden listaa mm.  seuraavilla ehdotuksilla:

12.  Ongelmiin tulee puuttua ajoissa ja  riittävästi.  Katse tulisi siirtää lapsen ongelmista perheen hyvinvoinnin tukemiseen. Neuvolat ovat eturivin paikalla näkemässä miten vanhemmuus kehittyy ja miten eläminen lasten kanssa yhdessä onnistu. Resursseja neuvoloille .

13. Opetussuunnitelma luo kouluun kiireen- ei ehditä kohdata oppilaita.

14. Kouluyhteisöissä tarvitaan yhteistoiminnallista toimintaa. Osallisuus on nähdyksi ja kuulluksi tulemista omana persoonanaan. Tulla tunnustetuiksi yksilöiksi. Tätä on liian vähän suorituksiin keskittyvässä työssä.

15. Tilaa omien vahvuuksien etsimille ja käyttämiselle. Motivaatiota parantaa omien vahvuuksien löytäminen. Harrastustakuu espoolaisille lapsille ja nuorille. "Hyvä seura ja järkevä tekeminen auttavat jo paljon. Täytyy mainita esimerkkinä partio, joka on halpa harrastus ja jossa ryhmässä toimimista oppii käytännössä. Yksin ei pitäisi jäädä kenenkään.


"

16. Koulun tulisi kiinnostua siitä,  mitä koululainen on oppinut koulun ulkopuolella.  Vapaa-ajalla opittua pitäisi saada käyttää koulussa. Oppilaiden osaaminen on otettava käyttöön.Sitä pitäisiarvostaa. Näin luodaan uskoa omaan tekemiseen.

17. Oppilaat mukaan suunnittelemaan opetusta. Tärkeää olisi, että lapset ja nuoret löytäisivät sellaisia oppimistapoja, jotka saisivat innostumaan edes jostakin koulussa.

18.  Enemmän huomioita oppilaiden yksilöllisyyteen. Lisää mahdollisuuksia valita.  Opettajien tulisi  miettiä, miten kaikki oppilaat saataisiin mukaan ja miten kaikille löytyisi mielekästä ja innostavaa tekemistä.

19. Elviksen mukaan " Little less conversation, little more action, please!" Kaikki eivät välttämättä mene sitä teoreettista putkea pitkin loppuun saakka. Tarvitaan oikeaa toimintaa. Voi olla, että alempien sosiaaliluokkien vanhemmat arvostavat akateemisen koulutuksen sijaan enemmän työntekoa ja käsillä tekemistä.

20. "Kaikki ratkeaisi, kun saisimme aikaan ilmapiirin, jossa jokainen nuori voisi tuntea olevansa arvokas juuri sellaisena kuin on." Koulu ei anna kaikille positiivista palautetta, päinvastoin joillekin kasaantuu koko ajan moitteita ja käskyjä.Opettajien tulee kannustaa ja innostaa oppilaita. Moni työelämän ulkopuolelle jäänyt on saanut liian paljon kielteistä palautetta ja menettänyt uskon omiin kykyihinsä. Yksinäisyys pitää katkaista jo  ennenkuin se muuttuu sosiaaliseksi ahdistuneisuudeksi.  On vahvistettava yksinäisten sosiaalisia ja sosiokognitiivisia taitoja. On vaikutettava muiden asenteisiin (ei ole hienoa jättää toisia ulkpuolelle). On tarjottava lapselle lisää kontakteja (esim. aamu- ja iltapäivä).

21.  Kouluissa tarvitaan enemmän tukea oppimisvaikeuksiin. Erityisesti tulisi tukea heikon kotitaustan lapsia. Näiden kotien vanhempien mahdolliset oppimisvaikeudet tai heikko koulumenestys voivat vaikuttaa siihen, ettei koulutusta pidetä niin tärkeänä eikä lasta osata auttaa.
Kouluissa tulisi opettaa oppimistaitoja muun muassa opiskelutekniikoiden ja lukustrategioiden harjoittelua sekä oppimisen apuvälineiden käytön ohjausta. Varmistetaan, että myös uudet espoolaiset pysyvät koulun kyydissä. Yksikään oppilas ei saa jäädä vaille tarvitsemaansa  tukea. Kaikissa kouluissa on oltava erityisopetusosaamista ja tarvittava tuen keinovalikko.  Suunnataan tukea erityisesti  alkuopetukseen. Järjestetään lisäresursseja oppilaanohjaukselle, perheiden tukipalveluihin  ja oppilashuoltoon. Nollatoleranssi väkivallalle ja kiusaamiselle.

22. Perhetyöntekijöistä on upeita kokemuksia Imatralta. Lastensuojelu  tarve väheni. Lastensuojelun kykyä  auttaa lapsiperheitä on vahvistettava. "Syrjäytyä voi joutumalla huonoon seuraan tai huonojen harrastusten pariin. " Niin vanhempien kuin nuorten päihdeongelmaan ripeä puuttuminen.

23. Koulutiloista oppimiseen innostavia.  Tarvitaan tiloja myös pienryhmille. Uusi oppiminen edellyttää materiaaleja ja välineitä.

24. Nuorten mielenterveyspalveluita lisää - hoitoketjut kuntoon.

25. Ammattikoulutukseen lisää käytännöllistä opettelua. Käytännön työharjoittelussa  näkee myös  ihan todellisia ihmisiä, jotka sitä hommaa tekevät. Oppisopimuskoulutusta kannattaisi parantaa.

26. Ketään ei pidä päästää eläkkeelle 16-vuotiaana. Kaikille on tarjottava  järkevää tekemistä. " Matalan kynnyksen opiskelupaikkoja ja tuki opintojen loppuunsaattamiseen.

27. Suomessa on kirjoittamatta murrosiän pedagogiikka. Kuinka kohdella nuoria tässä iässä, jossa nuorilla on sisäinen pakko potkia rajoja. Nuoret liikkuvat usein kielletyn ja sallitun raja-alueella.

28.  Koulututoimeen tulee satsata rahaa.  Oppilaiden saaman opetuksen määrässä voi olla  Suomessa nyt jopa yli puolen kouluvuoden mittainen ero eri kunnissa perusopetuksen aikana. Kunnan suurimman opetusryhmän koko voi vaihdella 14–38 oppilaan välillä. Koulujen välisiä  eroja  tulee vähentää positiivisen diskriminaation hengessä.

Martti Hellström