Pasi Sahlberg kommentoi Pisa-kohua

MIEHEMME maailmalla, dosentti ja professori Pasi Sahlberg kommentoi Guardian-lehdessä 27.4. kohua, jonka ruotsalaistutkijan Gabriel Heller Sahlgren  on saanut aikaan kyseenalaistamalla tulkinnat suomalaisoppilaiden hyvän menestyksen taustoista.  Tiivistin artikkelin sisältöä itselleni suomeksi. Koko artikkeli löytyy alkuperäisenä tästä linkistä

JUTTU oli otsikoitu "Brittien ei kannattaisi lainata pedagogisia ideoita ulkomailta".

Sahlberg kertoo, että brittiläinen Labour-puolue on esittänyt, että heikosti menestyvät koulut adoptoisivat Suomesta hyviä käytänteitä. Hän kuitenkin varoittaa, ettei kannata. Ei Singaporesta, ei Kanadasta, ei Suomesta.  Se mikä toimii yhdessä maassa, ei toimi toisessa. Niinikään on tärkeää suhtautua kriittisesti myytteihin, joilla  menestystä selitetään.

Tuorein Suomen Pisa-menestystä selittävä myytti on, että se perustuisi siihen, että Suomessa ei ole hurahdettu oppilaskeskeisyyteen, vaan että meillä on säilytetty perinteinen opetuskulttuuri (kurineen).  Muiden esittämät tulkinnat Suomen menestyksestä ovat kuulema vääriä, eikä niistä pidä ottaa vaarin missään. Väitteen esittäjä suosittelee paluutta opettajakeskeisyyteen ja tietoon keskittyvään opetukseen ja ottamaan käyttöön koulujen markkinat.

Sahlgrenin väitteet ovat Sahlbergin mukaan perusteettomia ja ristiriidassa  uutta opetusta ja syväoppimista koskevien tutkimusten kanssa. Suomalainen koulu ei ole enää kurikoulu. Paljon on muuttunut 1970-lukuun verrattuna. Ja sitä paitsi koulujärjestelmän onnistumisen kriteerinä testit ovat hyvin kapea kriteeri. Opetuksen laatu on paljon laajempi ilmiö. Hyvässä kasvatusjärjestelmä erot hyvin ja heikosti menestyvien oppilaiden välillä ovat pienet, eikä perheen sosiaalinen tausta determinoi lapsen koulumenestystä. Lisäksi resurssit käytetään tehokaasti.

Pasi Sahlbergin Finnis Lessons on vihdoin
käännetty myös suomeksi. Se ilmestyy
elokuussa 2015.

Koulumarkkinat eivät ole Sahlbergin mukaan paras tapa nostaa oppimistuloksia. Traditionaalisen koulunpidon ihannoijat jättävät ottamatta huomioon kansainvälisen tutkimusnäytön siitä, mitä hyvä pedagogiikka ja koulunkehittäminen ovat. Myös Pisan taustalla oleva OECD tunnistaa tämän. Se on antanut omat suosituksensa kasvatusjärjestelmien kehittämiselle. Niiden mukaan 1)  koulunvalinta ja kilpailuttaminen eivät paranna tuloksia. Sen sijaan 2) niitä parantaa koulujen opetussuunnitelmallinen ja arviointia koskeva autonomia. 3) Yksityisiä kouluja käyvien prosenttiosuus ei ole yhteydessä koko koulujärjestelmän menestykseen. 4) Parhaiten menestyvissä järjestelmissä pystytään yhdistämään erinomaisuus ja tasa-arvoisuus. Koulumarkkinoiden tehoa vastaan on paljon näyttöä myös Yhdysvalloista, Chilestä ja Ruotsista.

Minkään maan ei Sahlbergin mukaan kannata kopioida toisen maan ideoita - ei myöskään Suomesta. Hallituksen kannattaa etsiä oman kansakuntansa isoa kuvaa. Koulutus ei tule  paremmaksi kaikille lapsille palaamalla menneisyyteen.  Sen sijaan tulee luoda kouluja, jossa löydetään ja vahvistetaan jokaisen uteliaisuutta, sitoutumusta ja lahjakkuutta. Tämän tueksi tarvitaan tutkimuspohjaisten opetusten integrointia paikallisiin tarpeisiin ja voimavaroihin.

Viimeinen kehittyvä rehtori- kurssi Palmeniassa maalissa

Palmenian "uusi Kauko Hämäläinen" on TkT Marjaana
Suutarinen. Auroran koulun entisen oppilaan äiti.

TÄMÄ päivä sujahti Fabianinkadulla, Helsingin yliopiston tutkimus- ja koulutuskeskus Palmenian tiloissa. Olin viemässä tällä haavaa viimeistä uusille rehtoreille suunnattua vajaan vuoden mittaista kurssia maaliin. 10 oppilaitoksen johtamista opiskellutta nuorta ihmistä esitteli toisilleen ohjelmaan kuuluneet kehittämishankeensa. Hyviä hankkeita. Ja hyvin esittivät.

OPPILAITOSJOHDON koulutusohjelmat ovat pääosin maksuttomia. Rahoittajana on toiminut Opetushallitus. Se on juuri ilmoittanut, mihin ohjelmiin opetusalan täydennyskoulutusrahaa on tänä vuonna myönnetty. Listalla ei juurikaan ole rehtorikoulutusta, ei Palmenialle muttei monelle muullekaan täydennyskoulutuslaitokselle.

Vain nämä oppilaitosjohtamiseen liittyvät ohjelmat saivat rahaa:

- Esimiehet pelinrakentajina 7 op. Hämeen ammattikorkeakoulu Oy
- Eväitä oppilaitosjohtamiseen 2015–2016 Oulun yliopisto/Täydentävien opintojen keskus
- Ledarskap inom småbarnsfostran och förskoleundervisning. Centret för livslångt lärande vid Åbo Akademi och Yrkeshögskolan Novia Carina Österåker
- Minustako päiväkodin johtaja? - Päiväkodin johtajan työhön valmentava koulutus, 4 op
Jyväskylän yliopisto, Rehtori-instituutti
- Pro Rexi – täydennyskoulutushanke 2016. Suomen Rehtorit ry
- Työkaluja johtamiseen II. Lapin yliopiston koulutus- ja kehittämispalvelut
- Valmentava johtaminen varhaiskasvatuksessa. Jyväskylän yliopisto, Kokkolan yliopistokeskus Chydenius.

KURJAA.  Palmenia rexikursseilla on ollut kiva kouluttaa. Suuri osa kiitoksista kuuluu erikoissuunnittelija Mirva Alakoskelalle. Hänen kanssaan olemme ideoineet kurssien ohjelmaa aina 2000-luvun alusta alkaen, jolloin Palmenia toimi vielä Tikkurilassa.  Järjestelyt ovat pelanneet, ja kurssilaiset ovat olleet huikeita. Tulee ikävä.

Pulpeteissa on istunut kymmeniä rehtoreita eri puolilta maata, mm. valtakunnallisestikin vaikuttavat rehtorit Mikko Jordman ja Esa Kukkasniemi. Ja tietysti Aurorasta: Anni-Kaisa Eriksson,  Uma Jutila ja  Julia Uotila.

PÄIVÄN oikein iloinen asia oli Palmenian uuden johtajan Marjaana Suutarisen pikainen tapaaminen. Hän astuu isoihin saappaisiin, mutta pelkäämättä. Hienoa!

Espoolaisia kansakoulumuistoja 15 eurolla

ESPOON perinneseuran varsinaiset työmyyrät: Pirkko Kivimäki ja Esko Uotila esittelivät  seuran kevätkokouksessa viime viikolla tuoreimman julkaisunsa: Espoolaisia kansakoulumuistoja. 

Kirjassa on  kaksi osaa:  Alkuosassa tekijät esittelevät kansakoulun vaiheita Espoossa hieman yli sadan vuoden ajalta. Espoon ensimmäinen kansakoulu Lagstadin koulu aloitti toimintansa vuonna 1873. Teos päätyy peruskouluun siirtymiseen, joka osui Espooseen vuonna 1977.

Kansakoulun vaiheet ovat olleet kaikkea muuta kuin helpot. Erityisen rankka oli suomenkielisten koulujen taival. Ruotsinkielisessä maalaiskunnassa kun ei juuri nähty tarvetta kouluttaa tänne työpaikan - erityisesti tiilitehtaiden-   perässä muuttaneen suomenkielisen rahvaan lapsia. Niinpä melkoinen osa kansakouluista pantiin pystyyn yksityisin voimia. Ensimmäinen suomenkielinen kansakoulu aloitti toimintansa vuonna 1901 Åminnen kartanon tyttö- ja poikakouluna.

Kielisotaa käytiin pitkään- jopa piikkilangoittamalla Lahnuksen suomenkielinen koulu. Mutta taistelu oli toivotonta. 1950-luvulla enemmistö asukkaista oli jo suomenkielisiä.

KIRJAN loppuosa kostuu 24 kansakoulun entisen oppilaan ja neljän opettajan muisteluksista aina 1930-luvulle saakka. Erityisen kiintoisa teos on Bembölessä,  Jupperissa, Leppävaarassa, Lippajärvellä, Nuuksiossa, Rastaalassa, Tapiolassa, Tuomarilassa  ja Viherkalliossa asuville ja noilla seuduilla koulua käyneille. Esim. Auroran koulun historiaan teoksesta löytyy tosi arvokkaita faktoja. Tuolloin Myllykylän kansakoulun nimellä kulkenut oppilaitos oli  1950-luvun lopulla ensimmäinen Espoossa, jossa opetettiin englantia!

Kyllä koulunkäynti on ollut kovin toisenlaista kuin nykyään. Siihen suhtauduttiin vakavasti, tai ainakin melkein kaikki.  Kuri oli tiukkaa jopa raakaa. "Aina opetuksessa oikeassa olleita" opettajia teititeltiin. Mutta  kaipaako kukaan jopa 10 km:n kävellen tehtäviä koulumatkoja? Jopa 77 oppilaan luokkia? Tai opettajien pakkosiirtoja? Tai ulkohuuseja, joissa oli "oma reikä pojille ja tytöille"? Tai posken läpi puudutuspiikin iskevää hammaslääkäriä? Tai aamuhartaudesta kieltäytyvää oppilasta hakkaavaa opettajaa?

Pulaa oli kaikesta, mm. kunnon kengistä. Sota-aikana niitä tehtiin puusta ja paperista. Koulurakennukset olivat kaikkea muuta kuin nykyisenkaltaisia palatseja. Oppilaat osallistuivat siivoukseen, lämmitykseen, ruokatonkkien kantamiseen linja-autolta koululle ja mm. marjojen poimintaan. Kouluruokailu oli muistelusten aikaan juuri alkamassa, mutta mukaan piti itse tuoda limpskapullollinen maitoa ja eväsleipäät.

Esko Uotila ja Pirkko Kivimäki

Ajan myötä muistot kultaantuvat, ja toki kouluvuosiin on mahtunut paljon myös lämmöllä muisteltavaa: Yhdellä oli maailman ihanin opettaa. Toisellamaan mainio vahtimestari (Pauli Puranen). Kolmas nautti satunäytelmistä ja retkistä.  Neljäs muisteli mielihyvällä jouluna jaettuja makeispusseja. Viides pahvista tehtyä koulusalkkua: Kale-tornisteria.  Joku päättääkin muistelunsa toteamukseen: "Ah sitä ihanaa lapsutta ja kouluaikaa!" Ja joka tapauksessa moni sai kouluista ainakin kohtuulliset eväät aikuistumistaan varten.

Vaikka perinneseuran jäsenenä olenkin tietysti jäävi kehumaan teosta, kehun kuitenkin. On kulttuuriteko koota pian väistyvän ikäluokan muisteluksia. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura palkitsikin seuramme koulumuistojen keruutyöstä syksyllä 2014 kunniakirjalla. Itse teos on taitettu niin, että varttuneempikin näkee sitä lukea, ja runsaat kuvat havainnollistavat tekstiä.

Helpoimmin teoksen  voi tilata sivulla espoonperinneseura.net/julkaisut olevien ohjeiden mukaan. Hinta on vain 15 €. 

Deadline lähenee: Yhdessä oppimisesta ilmestyy pian jämäkkä teos

VOI olla, että saan turpaani, kun kerron vielä keskeneräisestä projektista, mutta kerronpa kuitenkin.

TÄSSÄ on vielä muutama viikko aikaa tuottaa tekstejä huikean haastavaan teokseen yhteistoiminnallisesta oppimisesta. Lastun kuva on havainnekuva mahdollisesta kannesta. Kyseessä on siis teos "Yhdessä oppiminen- yhteistoiminnallisuuden käytäntö ja filosofia". Ja olen päässyt kyllä tosi kovaan tekijäryhmään: Martti Hellström, Peter Johnson, Asko Leppilampi ja Pasi Sahlberg.

MINUT esitellään markkinointikatalogissa näin: KT, opetusneuvos

 Martti Hellström on luokanopettaja ja rehtori, jonka vuosina 1989-2014 johtama Auroran koulu tunnetaan innovatiivisena, pedagogisesti vahvasti yhteisöllisenä kouluna. 




MUUT tekijät vastaavasti näin: Peter Johnson 
KT, sivistysjohtaja. 

Peter Johnson on soveltanut yhteistoiminnallisen johtamisen menetelmiä opettajan, rehtorin ja vuodesta 2008 alkaen Kokkolan kaupungin sivistysjohtajan tehtävissä.




Asko Leppilampi
 KM, PkO, yrittäjä, työyhteisövalmentaja. 

Asko Leppilampi on tuonut 25 vuoden ajan yhteistoiminnallisuuden filosofiaa ja toimintatapoja Suomeen rehtorina, kouluttajana, valmentajana ja tietokirjailijana.




Pasi Sahlberg 
KT, vieraileva professori, dosentti. 

Pasi Sahlberg on luonut kansainvälisen uran koulutuksen asiantuntijatehtävissä Maailmanpankissa, Euroopan koulutussäätiössä ja Harvardin yliopiston vierailevana professorina.

YHTEISTOIMINNALLISESSA  oppimisessa työskennellään - kuten tiedetään- pienryhmissä. Opettaja innostaa ja ohjaa, ja oppiessa syntyy sosiaalisia taitoja, oppimisen iloa ja positiivista yhteisöllisyyden tunnetta.

Yhdessä oppiminen-teos  on katalgin mukaan ajankohtainen, 2020-luvulle päivitetty teos yhteistoiminnallisuudesta, sen perusteista ja menetelmistä. Vuoden 2016 opetussuunnitelman myötä peruskouluille ja lukioille tarjoutuu mahdollisuus uudistua.

Kirjan voi lukea itsenäisesti tai sitä voi käyttää yhteistoiminnallisen oppimisen tapaan. Kirja soveltuu opettajille ja opetuksesta päättäville kaikilla hallinnon ja politiikan tasoilla.

YES!

EKOAY puolustaa uusien opettajien kesäpalkkaa!

SITÄ saa olla taas tosi ylpeä omasta, entisestä ammattiosastoon, Espoon ja Kauniaisten opettajien ammattiyhdistyksestä.

ERÄÄT isot kaupungit ovat päättäneet leikata opetustoimen menojaan palkkaamalla uudet yleensä nuoret ja pienipalkkaisimmat opettajansa vasta siitä päivästä alkaen, kun varsinainen koulutyö alkaa. Näin he menettävät jopa kahden viikon lomautusta vastaavan osan vuosipalkastaan. Ratkaisu on laillinen mutta törkeä.  Sen törkeyttä on hieman vaikea avata  lyhyesti koulumaailman ulkopuolisille; kurjia asioita tapahtuu toki muuallakin. Mutta koulutyötä tekeville tällainen on kuin märkä rätti kasvoille.

EKOAY on nyt lähettänyt kaikille espoolaistrexeille kirjeen, josta ylpeyteni johtuu. "Vuodan" kirjeen näin julkisuuteen.


Tiedote espoolaisten koulujen rehtoreille

On kantautunut huhuja, että joissakin kouluissa olisi tarkoitus järjestää jonkinlaista palkatonta perehdytystä uusille opettajille ennen näiden virkasuhteen alkua (11.8.2015).  Perehdytys toki olisi tärkeää, koska opettajan tulisi perehtyä etukäteen koulunpitoon, tuleviin oppilaisiinsa sekä koulun turvallisuuskäytäntöihin, jotta oppilaiden hyvinvointi ei vaarantuisi ja oppiminen sujuisi mutkattomasti alusta lähtien. Virkasuhteen alun siirtäminen on lomautukseen verrattavissa. Lomautuksen aikana ei ole työvelvollisuutta.

Muistutamme kuitenkin rehtoreita seuraavista seikoista:

1)   Koska opettajalla ei ole laillista oikeutta tutustua oppilaita koskeviin tietoihin tai
työnantajalla oikeutta luovuttaa tietoja ennen kuin palvelussuhde on voimassa, eivät
rehtorit voi luovuttaa näitä tietoja syyllistymättä salassa pidettävien tai luottamuksellisten
tietojen antamiseen.

2)  Mikäli uusi työntekijä tulee työpaikalle ennen palvelussuhteen alkamista, työnantajan
ottamat vakuutukset eivät ole voimassa.

3) Uudella opettajalla ei ole velvollisuutta tulla perehdytystilaisuuteen eikä rehtorilla oikeutta määrätä opettajaa sellaiseen osallistumaan. Päätöstä tulla kouluun ennen virkasuhteen alkua tai olla tulematta ei voida siirtää tulevalle työntekijälle

terveisin
EKOAY:n rehtori- ja edunvalvontajaostot

Tutkivalla otteella pohjaa fiksuille ratkaisuille

VÄITTELIN tohtoriksi 11 vuotta sitten. Hetken haaveilin siirtymisestä ammattitutkijaksi, mutta se jäi silloin. Nyt ensimmäisenä eläkevuotenani olen saanut käyttää hyväksi tutkijakoulutusta jo kahdessa  merkittävässä  työtehtävässä. Ensimmäinen liittyi erään koulun yhteisölliseen kriisiin ja jälkimmäisen hankkeeseen, jossa omassa kotikaupungissani yritettiin jalkauttaa uudenlaista työkalua (ns. liputus) lasten ja nuorten verkosto-maisen tuen organisointiin. Käyttöönotossa kaikki ei kuitenkaan mennyt ihan kuin Strömsössä, vai kuinka sitä nykyään on tapana sanoa.

SAIN tehtäväkseni  selvittää asiaa ns. interventiivis-etnografisella haastatteluotteella. Tässä otteessa yhteistä ymmärrystä   esim. muutoksen omaksi ottamisen esteistä rakennetaan positiivisessa hengessä ja samalla etsitään parannuskeinoja. Haastattelin kolmen viikon aikana kaikkiaan 22 asiantuntijaa komentoketjun eri portailta ja tehtäväni oli tiivistää, mitä he puhuvat.

EILEN esittelin tuloksia Tajua Mut- hankeen Espoon ohjausryhmälle. Tänä aamuna olen lähettänyt tiivistelmän tuloksista kaikille informanteille. Ja huomenna on tarkoitus purkaa haastateltujen ajatuksia ja  ideoita käytännön toteutuksesta vastanneen ryhmän kanssa. Ohjausryhmä toivoo saavansa meiltä konkreetteja toimenpide-ehdotuksia, joilla toimintamalli saadaan yhdessä entistä paremmaksi.

VIIMEINEN vaihe on sitten kirjoittaa näistä  käytännöllisistä mutta  tutkimuksellisella otteella toteutetuista  haastatteluista raportti selvityksen tilaajalla: Sitralle.

VAIKKA elämme aikaa, jossa tiede ja tutkimus ovat monen mielestä vain yksi puhetapa, uskon itse selkeällä metodilla toteutetun selvityksen luovan vahvaa pohjaa fiksuille ratkaisuille.

Kaikki - ihan kaikki: kutsu espoolaisvanhemmille

MINULLA on ilo olla mukana Kaikki ihan kaikki- hankkeessa (KIK). Lasten vanhemmat ovat hankkeessa avainasemassa, siis järjestetäänkin  kolme vanhempaintapaamista  4., 5., ja 6. toukokuuta.

KIK-hankkeen tavoite on lopettaa kaikenlainen kiusaaminen, syrjintä ja suvaitsemattomuus. Keskeinen keino on mennä väliin ja lopettaa sivusta seuraaminen.

Ajatus uudenlaisesta kiusaamisen ehkäisemistyöstä syntyi KoKoEspoon ja Espoon kaupungin yhteistyönä. Kantavana ajatuksena toiminnassa, joka alkuun tunnettiin suvaitsevaisuus-kummitoimintana ja sittemmin Kaikki ihan kaikki -toimintana on, että lapset ja nuoret etsivät omasta maailmastaan keinoja suvaitsevaisuuden ja hyvinvoinnin lisäämiseen.

Toiminnan suojelijoiksi ja keulakuviksi kutsuttiin suvaitsevaisuuskummit, joita ovat sivistystoimenjohtaja Sampo Suihko, kansanedustaja Sanna Lauslahti, opiskelija
Hanna Bäckström, opetuslautakunnan varapuheenjohtaja Inka Hopsu, KT, opetusneuvos Martti Hellström sekä kuusi lukioiden opiskelijaa.

KoKo järjestää tämän kevään aikana kolme KIK-vanhempaintapaamista. Tilaisuuksissa teatteriryhmä Stella Polaris vetää osallistavan koulutuksen vanhemmille.

4.5. klo 18–20, Olarin koulun auditorio, Olarinniityntie 4.Pääesiintyjä kansanedustaja Jani Toivola. Puheenvuoro ”Musta tulee isona valkoinen. Stella Polaris

5.5. klo 18–20 Ruusutorpan koulu, aula/ruokala, Leppävaarankatu 24. Pääesiintyjä opetusneuvos KT, Martti Hellström. Puheenvuoro ”Kasvatuskumppanista oppimiskumppaniksi – Vanhempien rooli uudessa pedagogiikassa”. Stella Polaris

6.5. klo 18–20 Saunalahden koulu, Brinkinmäentie 1.Kasvatuspsykologian dosentti Niina Junttila. Puheenvuoro ”Kavereita nolla – vanhemmat ystävyyssuhteiden edistäjinä”.Stella Polaris

KS. lisää
www.ihankaikki.fi

Jotta yksikään lapsi ei tipahda turvaverkon läpi

MINULLA oli ilo osallistua tähään SITRAN työpajaan, jossa  työstettiin visioita 2020 -luvun palvelujärjestelmästä, jossa yksikään lapsi tai nuori ei tipahda turvaverkon läpi. Upeaa, että jokin taho on edelleen sitä mieltä, että kaveria ei jätetä.

Työpaja järjestettiin Suomenlinnan Pajasalissa. Paikalle pääsi Helsingin kauppatorilta lähtevillä lautoilla. Olipa mukava merimatka!

ALUKSI Sitran Kimmo Haahkola alusti omaa näkemystään 2020-luvun palvelujärjestelmästä, johon tulisi kuulua mm.  saumatonta palveluketju, jossa lasta tai nuorta (tai perhettä) autetaan yli kunta- ja sektorirajojen. Juvenian johtaja Jussi Ronkainen avasi osallistujille, mitä tarkoittaa asiakaslähtöisyys lasten ja nuorten palveluissa. Tietysti sitä, että lapsi, nuori ja perhe on keskiössä. Kolmannen alustuksen piti projektipäällikkö  Katariina Soanjärvi. Hänen teemanaan oli mihin nuorten palvelutarpeisiin Ohjaamo vastaa. Mitä Suomessa vielä tarvitaan?

ALUSTUSTEN jälkeen alkoi työpaja, jossa kahdessa osassa ideoitiin kymmentä teesiä lasten ja nuorten palvelujen kehittämiseksi. Teesien teema-alueet olivat:

(1) Miten lapsille ja nuorille varmistetaan 2020-luvulla valtakunnallisesti yhdenmukainen palvelutaso asuin- tai kotikunnasta, olinpaikasta, koulutus- ja työpaikasta riippumatta?
(2) Yhden luukun periaate, palveluohjaus ja palvelutarpeen määrittely
(3) Verkostoyhteistyön, tiedonkulun ja koordinaation parantaminen
(4) Kohti saumatonta palveluketjua; auttaminen yli  kunta- ja sektorirajojen

Teemoja työstettiin neljän flapin äärellä. Kukin sai valita itseään kiinnostavan teeman. Minä menin mukaan teemaan1, koska sinne ei juuri ollut halukkaita. Aikaa ymmärtää teema ja puristaa siihen kanta oli 45 minuttia.

Meidän ryhmämme suhtaututui hyvin kriittisesti ajatukseen yhdenmukaisesta palvelutasosta- ihmiset ja maan eri osat ovat liian erilaisia. Uutta luo vain diversiteetti eivät standardit.

Puristimme teemasta  väitteen: Valtakunnassa tarvitaan yhtenäinen asiakaslupaus.

Kiersimme sitten kommentoimassa kaikki flapit.Tuntui  siltä, että muissa pisteissä teesin hiontaan asti ei ihan päästy. Mutta näkemykset olivat selkeät:

Nuorta ei saa juoksuttaa paikasta toiseen. Hänen on saatava heti apua, joko tältä luukulta tai niin, että hänet konkreetisti viedään oikean henkilön luo. Kaikilla nuorilla ei ole voimavaroja hoitaa itse omaa asiaansa, mutta oma osallisuus on tärkeää. Vaikeammaksi kuin kuntarajojen ylittäminen koettiin eri ammattiryhmien yhteistyö.

Aamupäivän työskentelyä ohjeistivat ja fasilitoivat asiantuntija Suvi Ervamaa ja johtava asiantuntija Mervi Porevuo Sitrasta.

LOUNAAN jälkeen ohjelmassa oli uusi alustus;  Neuvotteleva virkamies  Jaana Walldén toi
viimeisimmät kuulumiset  nuorisolain uudistamistyön etenemisestä. Sen jälkeen jatkui työpaja. Nyt teesejä puristettiin seuraavista teema-alueista:
(5) Ennaltaehkäisy ja kevyet korjaavat toimenpiteet
(6) Asiakaslähtöisyys: lapsi, nuori ja perhe keskiössä
(7) Mahdollisuus saada apua tarpeen mukaan, ajasta ja paikasta riippumatta.
(8) Erityistarpeiden huomioiminen
(9) Palvelujen ja niiden kehittämisen rahoitus
(10) Oma teesiehdotukseni

Iltapäivän työskentelyn ohjeistavat ja fasilitoivat johtivat asiantuntijat Kimmo Haahkola ja Mervi Porevuo. Loppukeskustelun jälkeen luvassa oli vielä päivällinen Suomenlinnan panimossa.

VALITETTAVASTI jouduin itse lähtemään pois jo lounaalta; Meillä oli nuorten elinvoimaisuus- kehitysohjelman (NOW) kokous valtuustotalolla.

Aamupäivästä poimin vielä muistiin seuraavia ajatuksia:

- Tavoitteena on oltava palvelujärjestelmä, jossa yksikään lapsi ei tipahda turvaverkon läpi
- Se edellyttää saumatonta palveluketjua
- Tukitoimiin ei ole lisättävissä rahaa, on opittava toimimaan tehokkaasti.
- Verkostomaisen työn esteet on purettava; siiloista  ja (vain) omasta professiosta lähtemisestä on  päästävä eroon
- Nuoren on oltava keskiössä; nuorta on tarkasteltava kokonaisuutena; hänen on oltava osallinen; nuoren hätään on reagoitava nopeasti
- Varhaiskasvatus on paras aika vaikuttaa
- Matalan kynnyksen perhepalvelut ovat merkittävä investointi
- Syrjäytymisen taustalla ovat oppimisvaikeudet, keskittymispulmat, koulukiusaaminen, - ongelmat, joihin ei oltu puututtu, ja kaiken lisäksi kaikki tämä ylisukupolvisesti
- Tajua mut-hankeessa on hyvää: nuoret eivät koe auttamisen leimaavan. Heitä saa auttaa
- Ongelmana on  ammattilaisten sitoutumisen puute
- Vanhempien roolia on vahvistettava.
- Liputusta on tarkasteltava eri ammattiryhmien työn näkökulmasta (mm. koulutus)
- Kohti yhden luukun/auttamishissin järjestelmää
- Apua on saatava muullonkin kuin virastoaikana

TÄSSÄ vielä muutamia linkkejä:
- Luonnos uudeksi nuorisolaiksi
- Tajua Mut! -toimintamalli lasten ja nuorten tukena
- Tajua Mut! -toimintamallin opit Mikkelistä
- Kokemuksia nuorten Suunta-ohjauksesta verkossa 

Hieno esimerkki uuden tiedon yhteisestä rakentamisesta

Pietiläinen, T. ja Tutkiva työryhmä. (2013).
Wahlroos. Epävirallinen elämänkerta. Helsinki:  Into.

UUDEN opetussuunnitelman (2016) mutta ennen muuta kansainvälisen NPDL: hankkeen (New Pedagogics, Deep Learning) keskeisiin ideoihin kuuluu uudenlainen suhtautuminen oppiainekseen. Ei riitä, että pystyy omaksumaan muiden luoman tiedon. Ei riitä, että rakentaa omaa tietämystään muiden luomasta tiedosta. Tulevaisuudessa menestyjien tavoite on rakentaa itselle merkityksellistä ja yhteiskunnallisesti aidosti merkittävää uutta tietoa yhdessä toisten kanssa.

Häh? Kyseessä on isompi juttu, kuin tulee ajatelleeksikaan. Ilmiöpohjaisuus (siis eheyttäminen) ainesiilojen rinnalla on sen rinnalla piece of cace.

TARVITAAN konkreetteja esimerkkejä. Into-kustantamon teos "Wahlroos. Epävirallinen elämänkerta" on sellainen.

TEOS on syntynyt osana Tampereen yliopiston tutkivan journalismin opetusta. Hesarin palkittu toimittaja  Tuomo Pietiläinen oli siellä vierailevana professorina lukuvuoden 2012-13. Kirja on opetukseen kuuluneen työpajan lopputyö. Sen tekemiseen osallistui  25 journalistiikan ja  kuvajournalismin opiskelijaa.

Ideana oli ottaa haltuun tutkivan journalismin keinoin mysteeri nimeltä Wahlroos. Ryhmä haastatteli kymmeniä ihmisiä, penkoi arkistoja, selaili  lehtileikkeitä, tarkisti tietoja...Hankkeessa noudatettiin tiukkaa lähdekritiikkiä. Ryhmä kohtasi monenlaisia reaktioita vihastuksesta aina raivoon  raivoon. Osa mukaan pyydetyistä kieltäytyi osallistumasta - mm. Björkka itse. Hän  totesi, että  "tuntuu luontevammalta olla ottamatta osaa projektiinne". Osa vaati, että hankkeesta luovuttaisiin. Ryhmältä tivattiin, miksi kirjaa tehdään. Minusta päämäärä oli  komea: Wahlroosin aatteet edistävät tuloerojen kasvua ja uutta luokkarakennetta, johon kuuluvat  pääomatuloja nostavat miljonäärit ja halpa- ja silpputyötä tekevät kansalaiset. Kyllä sellaista täytyy voida tutkia.

Teos käy Wahlroosin elämää läpi lapsuudesta aina vuoteen 2013 saakka.  Hänestä piirtyy varsin rikas muotokuva. Björkka on ollut mm.

Agitaattori. Ajan hermolla elävä, Bränditietoinen, Elitismin puolustaja, Eloisa, Etäinen, Fiksu, Hippi, Huippuälykäs, Huomiota herättävä, Huomiosta nauttiva. Huutamalla johtava, Häikäilemätön, Innostunut johtaja, Isänmaallinen, Itsevarma. Jonoissa etuiluja, Julkea juonittelija, Julkkis, Kekseliäs, Keskipiste, Kohtelias, Kokonaisuuksien hahmottaja, Korkean profiilin ihminen, Kouluhäirikkö, Kultasormi, Kunnianhimoinen, Kurinalainen, Kärsimätön, Laitoksen moottori, Liikevaistoinen, Mainehaitta, Mestarineuvottelija, Mielipideautomaatti, Mies, jolle ylinopeussakot olivat tienkäyttömaksu, Mukava, Möläyttelijä, Nopea, Oikean laidan esikuva Opettajien opetuksen kyseenalaistaja, Opposition moottoriturpa, Ovela, Palava kommunisti, Pelimies, Peltopyyn suojelija, Peluri, Perheen isä, Periaatteellinen, Provosoiva keskustelija, Rehellinen, Rock- kitaristi, Räväkkä, Sanavalmis, Skootteristi, Suomen ykköskapitalisti, Suomenruotsalaisten Che, Suorasukainen , Suupaltti, Suuri egoinen, Systemaattinen, Tiukasti argumentoiva marxilais-leninistiläinen, Totuudentorvi, Tukirohmu, Tyly, Työntekijöitä kunnioittava, Ultraliberaali oikeustolainen mielipidelinko, Vaativa, Valtavan yleissivistynyt, Vasemmistolainen, Verkostotoituja, Värikäs, Yleisdemokraatti, Ylivertainen neuvottelija...

RESPECTIÄ tällaiselle tavalla opettaa tutkivaa journalismia. Voi olla, että syntyvä kuva ei miellytä kaikkia, eikä se varmaankaan ole koko totuus. Mutta juuri näin tulisi asioita yliopistotasolla opiskella.

NPDL haastaa oppilaat ratkomaan autenttisia ongelmia. Kysymykset kuten, miksi rikkaat menestyvät, mihin valta perustuu, mikä on yritysten tehtävä tässä maailmassa, ovat sellaisia. Mies jonka mukaan "yritysten tehtävä on tuottaa varallisuutta omistajilleen", jonka mukaan "emme voi jatkaa ihmisten verottamista, emmekä voi vastaavanlaisesti sietää köyhyyden ja rikkinäisten perheiden tukemista"...ja  jonka mukaan " emme voi jatkaa tahallisesti työtä tekemättömien ihmisten kustantamista", on itsekin autenttinen ongelma :-)

KIRJA on hieno esimerkki uuden tiedon yhteisestä rakentamisesta. Se myös osoittaa, kuinka valtavasta haasteesta on kysymys,  jos samaan pyritään esim. perusopetuksen alemmilla luokilla.

Poliitikkoja + virkamiehiä+ edunvalvojia = fiksua

EKOAY (Espoon ja Kauniaisten opettajien ammattiyhdistys) tekee hienoa työtä kutsumalla poliitikkoja ja johtavia virkamiehiä koolle saman pöydän ääreen. Syksyisin tapaaminen on pidempi, keväisin iltapäiväkahvihetki. Kahvit ja salaatit tarjoiltiin nyt ravintola Henricuksessa, Kirkkokadulla.

TÄLLÄ kertaa yhteistyötapaamisen teemoja oli kaksi: liikelaitokset ja niiden vaikutus koulujen arkeen sekä rehtorien työmäärä.  Edellisestä alusti pääluottamusmies Markku Kälviä ja jälkimmäisestä rehtori Paavo Kokkala.

Tärkeitä teemoja molemmat. Ns. sisäisen laskutuksen (tilavuokrat, siivous, vahtimestarit, kouluruokailu jne.)  osuus on noussut muutamassa vuodessa jo noin 36 %:iin koulutoimen budjetista.  Palvelun laatu ei tyydytä, ja monet hommat tehdään - näin kuulimme huonosti. Ja hinnat ovat jopa käsittämättömiä. Esim 100 kpl:een käyntikorttien painatus maksaa tässä monopolijärjestelmässä 100 €- kun netistä vastaavat saa hintaan 5,95 €! Koko tilaaja-tuottajamalli todettiin pelkäksi leikiksi, jossa esim. sivistystoimella ei ole aitoja tilaajan oikeuksia. Valtuusto käsitteleekin mahdollisesti jo toukokuussa tämän liikelaitosmallin vaihtoehtoja. Kyseessä on herkkä asia. Konkreetiksi ratkaisuksi pohdittiin mm. koulujen hankintaoikeuksien lisäämistä.

Kuvassa vasemmalta Harri Rinta-aho, Sampo Suihko, Paavo
Kokkala ja Jukka Sarpila.

Rehtorien kasvavasta työmäärästä ovat huolissaan rehtorien lisäksi myös opettajat. Kokkala esitteli espoolaisen pilottirehtoriryhmän ajankäyttöä  lukuvuonna 2013-14 tehdyn seurannan pohjalta(sain olla itse siinä mukana). Hurjalta näyttää. Lukuvuoden ajalta löytyy useita kuukausia, joissa työtuntimäärät paukkuvat huikeasti yli sovittujen. Pahimmat piikit osuvat lukuvuoden alkuun ja keskelle kevätlukukautta. Kokkalan aineistosta näkyy myös, mihin rehtorien aika kuluu. Siitä näkyy myös, kuinka erilailla rehtoreilla riittää aikaa pedagogiseen johtamiseen. Kaikilla ei juurikaan.

Kouluille valuvien hankkeiden määrää tulisi jollain lailla rajoittaa. Hallinnossa tulisi uskaltaa vielä useammin käyttää delete-nappulaa. Kokouskäytäntöjä mm. rakennushankkeiden osalta tulisi kehittää. Nyt rehtorit istuvat niissä tuntikausia. Konkreetiksi keinoksi puuttua rehtorin työn kuormittavuteen esitin itse jaettuja johtajuutta niin, että apulaisrehtoreille ostetaan koulun omasta budjetista työaikaa johtamiseen. Samalla tuettaisiin uuden rehtoripolven nousua.

KIITOS hienosta tapaamisesta. Näitä arvostetaan. Se näkyi myös siinä, että kahvihetkeen olivat saapuneet sivistystoimenjohtaja Sampo Suihko, opetustoimenjohtaja Harri Rinta-Aho, aluepäälliköt Kaisa Alaviiri ja Niku Tuomisto, opetus- ja varhaiskasvatuslautakunnan puheenjohtaja Sanna Lauslahti ja jäsenistä mm. Soili Latvala ja demarien Harri Waltari. Minä olin paikalla opettajataustaisena valtuutettuna.

EKOAY:n puolesta paikalla oli lähes koko hallitus puheenjohtaja Heli Haaron johdolla.

  

Tällä taas!

TERVEISIÄ ulkomailta. Vaimon mielestä tarvitsin taukoa. Tämä eläkkeelläolo oli jotenkin unohtunut. Niinpä varasimme matkan.

Hyvä ystäväni sanoi, että on kahdenlaisia matkustelijoita: Intia-ihmisiä ja Teneriffa-ihmisiä. Edelliset: seikkailijat etsivät huikeita ja aitoja kulttuurisia kokemuksia vereen imeytyviä ameebojakin uhmaten. Jälkimmäisille riittävät turistipaikat.  Kuuluin tällä kertaa turisteihin. Ja oikein mielelläni.

TENERIFFALLA käyneet tietävät, että Playa de Americasin kaltaiset synteettiset lomakaupungit tarjoavat (vain) aurinkoa, lämpöä, merivesialtaita ja matkailijoita kiehtovia vekottomia. Jännitystä tuovat huijarimyyjät :) Minäkin ostin markkinoilta pullonavaajan, joka ei avaa pulloa.

Kaikilla ei olekaan tällaista kahdenistuttavaa sähköskootte-
ria, jolla voi viilettää pitkin tasaista ja pitkää rantaraittia.

Meri oli kaunis, ja tuuli virkisti. Palmut oli istutettu suoraan, ja kadut olivat puhtaita. Porukka - pääosa meitä varttuneita -ei sikaile eikä mölise.

Lomakaupunki oli hyvin kansainvälinen. Ruokaa ja juomaa oli joka lähtöön, ja paellat, pizzat, kebabit, hampurilaiset ja  pihvit löytyivät  sovussa samankin ravintolan ruokalistasta. Olutta sai yhdellä eurolla. Brittiläisen breakfastin viidellä ja pizzan kympillä.

Hotellimme Parque Santiago 4 oli siisti ja palvelu  ystävällistä. Vanhemmat hotellivieraat opettivat, että parhaat aurinkotuolit saa viemällä  pyyhkeen jo aamuyöstä - vaikka osa heistä kömpi altaalle vasta puoliltapäivin.

Viereisissä katuravintoloissa soi rokki klo 22 saakka, ja sitten sai nukkua. Tyypillinen esiintyjä oli laulaja + tietokone. Elviskin esiintyi.

Ranta-alue on rakennettu hienosti  esteettömäksi, ja  raitti olikin täynnä sähköisiä pyörätuoleja. Uusi villitys oli sähköiset potkulaudat, joilla sai ajella ilman ajokorttia.

MUTTA ei vain  tätä. Teneriffa  tarjoaa myös huikeita, miljoonia vuosia vanhoja maisemia, jos nousee esim. tulivuori Teiden rinteitä. Uskomatonta, kuinka rikas kasvusto laavalohkareiden väleistä löytyykään.

KAKSI viikkoa "kaukana kavalasta maailmasta" teki tosi hyvää.  Ilman kalenteria ja Maccia. Mukana ihan muita kuin oman alan kirjoja.  Niistä ehkä lisää myöhemmin.