Maaninen yritys ymmärtää didaktiikan kehitys.

HUOMAAN, että lähes joka kesä minussa herää maaninen halu ymmärtää opetusta tavalla, johon en  taida ylettyä. Jo ainakin kerran aikaisemmin olen  yrittänyt ymmärtää suomalaisen didaktiikan kehitystä. Tarkoitan tässä didaktiikalla nimenomaan normatiivista didaktiikkaa: oppeja siitä, miten toteutettuna opetus on hyvää. Jotain jäikin  käteen, mutta ei riittävästi.

Tänä kesänä olen jälleen ottanut tehtäväkseni pohtia, millaisia muutoksia  suomalaisissa opetusopeissa (tai didaktiikan oppikirjoista myöhemmin) näkyy ja erityisesti, kuinka nuo  muutokset seuraavat kasvatuksen olettamusperustassa (todellisuus-, ihmis-, tieto- ja oppimiskäsityksissä) tapahtuneita paradigmaattisia muutoksia. Aihe ei todellakaan ole helppo.

ALUSTA ei kuitenkaan tarvitse lähteä.  Olen lukenut vuosien varrella paljon ja tehnyt ahkerasti muistiinpanoja. Voin mm. hyödyntää tässä blogissa aikaisemmin teemasta kirjoittamiani lastuja. Ja niitäkin on paljon. Olen nyt koonnut materiaalia vähän yli 60 sivua, eikä hinku ole vielä sammunut.

MIKSI tällainen urakka? Herbartin mukaan yksi ihmisen perustarpeita on ymmärtää loogisesti. Tyydytän siis tarpeitani.

Toinen tavoite on tuottaa lopulta muutama, tosi tiivis sivu tekstiä johdannoksi  post-doc-tutkimukseeni, joka tulee käsittelemään  "ns. uuden oppilaan roolin" yhteyttä opetustapahtuman tehokkuuteen ja oppilaiden pedagogiseen hyvinvointiin.  Myös itse ongelman ymmärtämisen kannalta tämä urakka  on tärkeä.

Tulen varmaan vaivaamaan blogissa piipahtavia vertaisia ja pyytämään kommentteja. Kiitän jo etukäteen.