Tutkija, kouluttaja, oppija: Tiivistä lausumaksi

OLEN jostain syystä  ACADEMIAN postituslistalla. Saan tasaisin välein maksuttoman linkin vähän vanhempiin tutkimuksiin. Päivä pari sitten minulle tarjottiin luettavaksi katsaustyyppistä artikkelia:

Antikainen, Ari (2018 ). Muistuma koulutuksen merkityksiä koskeneesta tutkimuksesta. Katsaukset. Kasvatus & Aika 12(4) 2018, 96–99. 

Antikainen kertoo siinä  tutkijajoukkonsa yhteisestä tutkimushankkeesta, jonka kohteena oli koulutuksen ja oppimisen merkitys ihmisten arkielämässä ja elämänhistoriassa. Aineistoa kerättiin 1990-luvulla.

Tutkijat mm. keräsivät  erilaisten suomalaisten elämänkertomuksia ja jatkoivat niiden analyysia teemahaastattelujen ja omien avainkäsitteidensä valossa. Joka tutkimuksesta tehtiin laajempi raportti (kuten tapana on).  mutta sen ohella jokainen pyrki tiivistämään/kiteyttämään  tuloksensa lyhyeen lauselmaan. Minusta aivan huikea idea. Artikkelissa esitellään nämä lauselmat: 

• Juha Kauppila:  ”Koulutuksen merkitys on muuttunut vanhimman sukupolven ihanteesta nuorimman sukupolven itsestään-selvyydeksi.”
• Jarmo Houtsonen:  ”Koulutus tarjoaa resursseja elämänkulun rakentamiseen, mutta samalla sen tuottamat kiteytyneet identiteetit voivat vaikeuttaa uuden oppimista.” 
• Ari Antikainen:  ”Kaikkien ihmisten elämäkerroissa on merkittäviä oppimiskokemuksia. Riskiyhteiskunnassa ne pitävät elinikäisen oppimisen ilolla tai tuskalla käynnissä.”
• Mari Käyhkö ja Päivi Tuupanen:  ”Tyttöjen halu koulutuksen kautta toteuttaa itseään – ammattikoululaisilla käsillä tekemisenä ja korkeakouluopiskelijoilla itsensä sivistämisenä – oli vastakkainen poikien välineelliselle orientaatiolle.” 
• Katja Komonen : ”Ammattikoulun keskeyttäminen ei merkitse koulutuksen keskeyttämistä. Opintojen pariin voidaan ”toisena mahdollisuutena” palata vielä pitkienkin taukojen jälkeen.”
•  Leena Koski ”Moraalin legitimaatioperusta tällä vuosisadalla on muuttunut jumalallisen harmonian ideaalista sosiaalisen harmonian ideaaliin – ihanne tottelevaisesta ja van-hempiaan kunnioittavasta lapsesta ystäviin ja iloiseen yhdessäoloon.” 

Koulutuksen sosiaaliset merkitykset he luokittelivat  lopuksi seuraaviin pyrkien sillä tavoin esittämään erään tiivistelmän tutkimuksistamme: 1. koulutus resurssina. 2. koulutus  statuksena. 3. koulutus yhdenmukaisuuden tuottajana ja 4. koulutus yksilöllistymisenä. Sekin siis kiteytys/tiivistelmä.

Innostuin kiteyttämisen ideasta. En vain tutkimusten raportoinnin osalta vaan myös koulutuskokonaisuuden suunnittelun osalta. Ja oman oppimisen synteesin osalta. Kuinka tärkeää onkaan kirkas viesti.