Aikamatka Sepon kouluun ja vuoteen 1983

Teen siis ns. kuolinsiivousta" (älä pelästy tai innostu).  Eli heitän pois vanhoja papereita - mutta samalla poimin niistä aareita. Tänään sukelsin vuoteen 1983. Sain olla töissä hienossa Sepon koulussa ja minulla oli  upea 6b-luokka. Papereiden mukaan teimme tuolloin  ”Oisko kivaa olla kova?”- raittiusmusikaalin. Yhteistyölla raittiusväen kanssa minulla oli pitkä perinteet. Sain olla mukana tekemässä huikeita juttuja

Syksyllä 1983 yhteistyö raittiustoimiston kanssa jatkui. Teimme oman musikaalin, jolla kiersimme useissa espoolaiskouluissa. 

Tuomo Pietiläinen teki projektista jutun  Länsiväylään. Löysin leikkeen. Otsikko oli:

” Raittiusviikon päätteeksi tempaisivat  Sepon koulun 6b esittämällä raittiusmusikaalin. Tietoa alkoholin käytöstä ja vaaroista oli kerätty omatoimisesti  nuoriso-toimistoista, Alkosta ja kavareilta.”

Musikaalin juoni oli jutun mukaan (itse en muista mitään) tällainen:  Arska (roolissa.Juha Tuominen)  oli ihan tavallinen 11-vuotias poika, joka halusi olla kova. Äidin, isän ja jengin esimerkin mukana  hän ajautuu  kaljoittelemaan ja riehumaan nuorten bileisiin. Arska riehui viisi vuotta viimeiseen saakka varastellen ja ihmisiä pahoinpidellen. Sitten hän kuoli. 

Taivaaseen häntä ei kelpuutettu, oikea paikka oli kiinalaisten tislauksen keksijöiden kanssa helvetissä.Arska katui; ” Jos alusta alkaa saisin en sormea pahalle antaisi laisin”.

Näytelmän lopussa Arska (Juha Tuomela)  herää kotona sängyssään. Kuolema onkin ollut vain unta. Hän tekee päätöksen  ”Minä ainakin lopetan dokaamisen.”

En itse muista prosessia.  Jutun mukaan näytelmän tekemiseen meni viikon päivät. Opettajana oli antanut alkoholin käyttöön ja ongelmiin liittyviä tehtäviä, joihin oppilaat myös hakivat vastauksia nuorisotoimelta, Alkosta jne. 

Millainen esitys sitten oli? Jutun kirjoittajan mukaan nuorten tunteita ja kännikäyttäymistä oli kuvattu hienosti. Vanhojen kuvien raittiusnäytelmien tuntu oli kokonaan pois, nyt puhuttiin nuorten omaa kieltä rock´n rollin voimalla.

Olimme tehneet yhdessä esitystä kannattaneen biisin rockin perusrytmiin. Message oli ” On kiva olla kova, ihan kovan kiven kova, eiks jee? ” Paino kysymysmerkissä.

MIKSI tämmöisen lastun julkaisen? Ehkä siksi, että haluaisin rohkaista meitä  myös muistelemaan menneitä. Kaikkea upeaa ei ole keksitty vasta nyt. On tärkeää nostaa esiin hyviä, unohdettuja juttuja.

 Mutta ennen muuta siksi, että ehkä me vanhat voisimme auttaa esimerkeillämme siinä, että 2020-luvun opettajilla olisi tänään ja huomenna rohkeutta ja mahdollisuuksia  toimia  vähän samaan tapaan. Ymmärtää pedagogisen roolinsa rikkaus. Opettaja voi olla myös sisällön tuottaja, ei vain siirtäjä. Voi panna oppilaat tutkimaan asioita ja löytää innostavat tavat jakaa saadut tulokset  eteenpäin muille ja  tehdä maailmasta parempaa. 1900-luvulla Freinet käytti siihen kartokeetteja.  Sepon koulun 6b jakoi niitä rockin keinoin. Mitkä ovat sinun keinosi, nuori opettaja?